Asun täällä Euroopan laidalla, saarella joka sijaitsee a) keskellä ei yhtään mitään tai b) maailman keskipisteessä. Jos tän kökkäreen läns...

Matkalla Pohjoisessa

29.9.12 Satu Kommentteja: 4

Asun täällä Euroopan laidalla, saarella joka sijaitsee a) keskellä ei yhtään mitään tai b) maailman keskipisteessä. Jos tän kökkäreen länsireunalta lähtee soutamaan kohti etelää, näkee maata seuraavan kerran Etelänavalla. Toisaalta mistään muualta maailmassa ei pääse yhtä nopeasti sekä Lontooseen (3 h) että New Yorkiin (4 h).

Minulta kysytään usein, onko koskaan ikävä kotiin. Ei oikeastaan - koska mun koti on täällä. Mutta Suomi-ikävä kyllä tulee joskus. Se iskee yllättävissä paikoissa. Katsellessa kavereiden juhannuskuvia Facebookissa. Selatessa Rakkautta&Anarkiaa-katalogia netissä. Äidin syntymäpäivänä. Toukokuun viimeinen viikonloppu. Maisemakuvasta, jossa näkyy lato ja lakoon mennyttä viljapeltoa. Kun lukee Hesarista arvion Vesa-Matti Loirin juhlakonsertista.

Annanpa yhden edullisen matkavinkin. Jos haluan käydä Suomessa matkustamatta Suomeen, kuuntelen Loiria Youtubesta. Tää vaan on niin Suomea mulle. Niisk.



4 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Samperi, häälahja tipahti tänään siivotessa varpaille. Onneksi aarre ei mennyt rikki. Se on nimittäin yksi maailman hienoimpia häälahjoja. ...

Kivi vierähti sydämeen

27.9.12 Satu Kommentteja: 14

Samperi, häälahja tipahti tänään siivotessa varpaille. Onneksi aarre ei mennyt rikki. Se on nimittäin yksi maailman hienoimpia häälahjoja.



Kun muutama vuosi sitten menimme naimisiin ja pidimme bileet, emme kertoneet kenellekään, että juhlimme nimenomaisesti häitä. Halusimme välttää häähärdellin, mutta nauttia ystäviemme seurasta. Pari kaveriamme tosin pelasivat varman päälle ja toivat lahjakassissa painavan lahjan: silkkinaruun käärityn ison kiven. Se oli käyty irroittamassa sen baarin seinästä, jossa tapasimme vuorikiipeilijän kanssa ensi kertaa. Samperi! Kyllä meikäläinenkin liikuttui.

Lahjana pala kiveä täydellinen: se ei kerää pölyä kaapissa, näyttää hienolta ikkunalaudalla, ei maksanut mitään ja on kuin meille tehty. Parasta ovat ne hilpeät keskustelut, joita kivenmurikka ihmisissä herättää. Sillin aina hihitellen muistelemme, kuinka tapasimme siellä nimenomaisessa baarissa ja kuinka Suomesta hullaantunut mies halusi esitellä minulle lähellä sijaitsevassa kodissaan Kalervo Palsan maalauksista tehtyä postikorttikokoelmaansa. Oli muuten tosi hienoja ne postikortit. Jäin sit yöksi. Kevytkenkäinen nainen kun oon.

14 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Hehheh, mun kannattais varmaan käydä päivittämässä käyntikorttini: KTM, yrittäjä, toimittaja.   -> Tammelalaislähtöinen perheenäiti. ...

Perheenäiti täs moi

24.9.12 Satu Kommentteja: 20

Hehheh, mun kannattais varmaan käydä päivittämässä käyntikorttini:
KTM, yrittäjä, toimittaja.   -> Tammelalaislähtöinen perheenäiti.

Perheenäitihän on sanana täysin käsittämätön! Meidän ydinperheeseemme kuuluu minä, mies ja lapsi. Jos olisin perheenäiti, olisin myös mieheni ja itseni äiti. Aika sairasta.

Jos joku haluaa määritellä tittelini jälkeläisten perusteella, niin sehän sopii. Mutta miten olisi ihan äiti vaan? Jos pääsanan eteen haluaa välttämättä änkeä sen genetiiviattribuutin, niin mieluummin vaikka lapsen äiti.

Kiitokset mediaseurantaan (siis tarkkasilmäiselle äidille).

20 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Jouduin joku aikaa sitten osallistumaan edustusillalliselle. Huoh. Tai siis jee. Rakastan hyvää ruokaa ja hyviä viinejä, eikä kummastakaan ...

Rouvia hermoromahduksen partaalla

23.9.12 Satu Kommentteja: 14

Jouduin joku aikaa sitten osallistumaan edustusillalliselle. Huoh. Tai siis jee. Rakastan hyvää ruokaa ja hyviä viinejä, eikä kummastakaan ole pulaa hyvillä dinnereillä. Tylsin puoli näissä illallismuodollisuuksissa on usein se pöytäseura. Mistä puhua neljä tuntia, kun jäykistelevällä jengillä ei ole juuri mitään yhteistä? Ihmisten kehitellessä väkinäisiä puheenaiheita haarukoita kolistellessaan tekisi mieli pieraista. Ihan vain katsoa, että vapauttaisiko se tunnelmaa.

Islannissa on satoja sanoja säätiloille, mutta ei niidenkään avulla saa small talkia venytettyä neljään tuntiin. Harrastuksistakaan - yksi golfaa, toinen käy tankotanssissa ja kolmas kiipeilee everestillä - ei synny syvällistä keskustelua. On vähän hankalaa alkaa kehittää meheviä juoruja kenestäkään kolmannesta, koska joku pöytäseurueesta on sille kuitenkin sukua. Huoh. No, puhe ajautui lapsiin.

Aikansa kepillä jäätä koputeltuaan pöytäseurue pääsi yksimielisyyteen siitä, että naiset muuttuvat lapsen saatuaan pelokkaiksi.



Naiset ajavat autolla varovaisemmin, lopettavat vähänkään vaaralliset harrastukset ja miettivät lentokoneessa, miten lapsille käy jos tää rojahtaa Atlanttiin ja kaikki kuolevat. Miehillä tälläistä varovaistumista ei kuulemma tapahdu. Naisten biologia sanelee. Tunsin itseni alieniksi tässä keskustelussa. En minä pelkää yhtään sen enempää nyt kuin kolme vuotta sitten. Aloin miettiä, että olenko tunnevammainen teini, joka ei vieläkään sisäistä olevansa mutsi. Vai olenko vain kylmän rauhallinen? Tai sitten olen ollut pieni paniikki perseen alla koko elämäni - täydestä saavista kun ei tule täydempää, vaikka annostelisi miten isolla kauhalla. Pelkokerroin on koko ajan punaisella.

I dunno. Mutta sen tiedän, että on helvetin siistä, että mieheni ei ole suurlähettiläs. Ettei näitä puheenaiheita joudu kestämään ihan joka viikonloppu.

14 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Pekka Hiltusen uusin trilleri, Sysipimeä , sopii syksyyn. Sohvalla viltin alla luettavaksi, vessassa nautittavaksi tai kahvitaukoseuralai...

Sysipimeä

20.9.12 Satu Kommentteja: 1

Pekka Hiltusen uusin trilleri, Sysipimeä, sopii syksyyn. Sohvalla viltin alla luettavaksi, vessassa nautittavaksi tai kahvitaukoseuralaiseksi työpaikalle. Milloin sitten kullakin sattuu olemaan omaa aikaa. Ja muista: Sysipimeä on hyvää sänkyseuraa vain silloin, jos nukkuu yksin tai lukee iPadilta pimeässä. Kirjaa kun ei voi jättää kesken. Koska meillä on vain yksi aikuisen miehen vetoinen makuuhuone, on kiitos ja onni, että tästäkin trilleristä oli olemassa e-kirjaversio. Eteisen lattialla nimittäin vetää. (Sammuin sinne yksien häiden jatkoilla. Selvin päin siellä ei pysty nukkumaan).

Sysipimeä on takuuviihdettä. Siinä on tosin on yksi vika. Se on liian hyvä - trilleri. Sarjan esikoinen, Vilpittömästi sinun, sai ilmestyttyään valtavan hyvät arvostelut. Ainoastaan päähenkilöiden kuvauksen ja taustojen laajaa selostamista kritisoitiin. Tähän palaa mm. HS:n arvio Sysipimeästä: 
Kirja < siis Sysipimeä> on kaikin puolin ensimmäistä parempi. Rytmi toimii, juoni hengittää vapautuneesti, kun sivuja ei tarvita henkilöiden selittämiseen.
Mutta kun olen eri mieltä. Vilpittömästi sinua lukiessa nimenomaan nautin päähenkilöiden taustoista, heidän ajatuksistaan ja motiiveistaan. He olivat omalaatuiset, kreisit suomalaiset naiset Lontoossa, jotka vetivät pahiksia dunkkuun ja paransivat maailmaa. Sysipimeässä päähenkilöt olisivat voineet olla vaikka valkovenäläiskaksikko Rooman vihannestorilla. Juoni vetää, ällöttää, pelottaa ja saa kädet hikoamaan jännityksestä. Päähenkilöt ovat samat ihkut kuin Studio-sarjan ensimmäisessä osassa. Mutta minua vaan niin pirusti harmittaa, kun he eivät ole läsnä. En kuule heidän hengitystään. En näe, miltä he näyttävät. Tuli ikävä. Mutta onneksi tämä ei lopu tähän. Kirjan loppu nimittäin ennustaa sarjan jatkumista. Jesjesjes, iloitsee lepertelyä rakastava realisti.

PS. Pekka, laita ne naiset taas baariin. Tai vaikka eteisen lattialle sammumaan.

1 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Haastattelin kerran yhteen lehtijuttuun start up -yrittäjää, joka tiivisti hyvän yritysidean seitsemään sanaan: Ongelma, jonka ratkaisust...

Ratkaise tämä

17.9.12 Satu Kommentteja: 12

Haastattelin kerran yhteen lehtijuttuun start up -yrittäjää, joka tiivisti hyvän yritysidean seitsemään sanaan:

Ongelma, jonka ratkaisusta moni on valmis maksamaan.

Laite, joka toistaa Muumeja ikuisella repeatilla. 
Tämä on ihanan yksinkertainen ja paikkansa pitävä perustelu. Mutta pirun vaikea toteuttaa! Koitapa itse miettiä, minkä omaa elämääsi koskevan arkisen ongelman vielä toteuttamatta olevasta ratkaisusta olisit valmis maksamaan. Edes euron.

Pohdin pitkään ennen ensimmäistä älynväläystä, kunnes se iski tajuntaani. Haluan tekniikan tai hyvin yksinkertaisen laitteen, jolla voi itse hieroa omia hartioitaan. Lujaa tai hiljaa, ja vaikka kolme tuntia putkeen. Voisikohan joku propellipää kehitellä ajatusta eteenpäin? Sinulla on ainakin yksi asiakas valmiina.




12 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Teen itselleni parhaillaan to do -listaa syksyksi. Se venähti taas aika pitkäksi. *Kirjoita Katjan kanssa Vuoden mutsin kakkososa ja päät...

Vapaa vain on umpihanki

16.9.12 Satu Kommentteja: 5

Teen itselleni parhaillaan to do -listaa syksyksi. Se venähti taas aika pitkäksi.

*Kirjoita Katjan kanssa Vuoden mutsin kakkososa ja päätä sen jakelu- ja markkinointikanavat. (Mua ei ainakaan henk.koht. enää toista kertaa hotsita lukea kustantajan nettisivuilta, että kustannustoiminta loppuu ja kirjoja voi tilata asiakaspalvelun puhelinnumerosta. Mitvit.)

*Mondon Islanti -matkaopas on kohta myyty loppuun. Siitä pitäisi ilmestyä toinen, päivitetty painos ensi vuoden puolella. Se pitäisi kirjoittaa.

*Design-kauppa pitäisi saada voitolliseksi yhdessä liikekumppanin kanssa. Uuden firman ekan vuoden kuolemanlaakso on nimittäin niin sairaan turhauttavaa. Olispa se jo ohi. Kyllä se kohta on. On se. Enää yksi ylämäki. Eli ihan vähän markkinointiponnisteluja ja paljon kärsivällisyyttä. Ja sitä jälkimmäistähän mulla on ihan hemmetin paljon.

*Lue miljardi sivua saagoja. Islannin opinnoista jos jaksaisi vikan vuoden kiskaista huiviin, voisi ensi keväänä vetää sinisen humanistikaavun päälle (!) ja  järjestää valmistujaiset (!!) ja skumppatarjoilun (!!!). Tai sitten vaihtoehtoisesti löydän itseni lataamon pehmeästä huoneesta varjomiekkailemassa.

*Vierashuoneen kylppäriremontti pitäisi saada valmiiksi. Onneksi tästä nakista mulla on vain budjettivastuu. Mies vetää remonttireiskan roolin kyllä ihan antaumuksella. Nyt on lauantaiyö kello 12 ja pihalta kuuluu edelleen vasaran pauke. Mitä sitä ihminen muutakaan tekisi lapsen nukahdettua kuin pystyttäisi kipsiseinää? Kun ei meillä sitä telkkariakaan ole.

*Lapsi pitäisi opettaa potalle. Tää onkin tosi helppo nakki. Not.

Joskus mietin, että pitäisköhän sitä vaan ostaa talo maalta, ryhtyä lammaspaimeneksi, kärrätä kaikki kotitalouden elektroniikkaomenat ongelmajätekierrätykseen ja omistaa vapaa-aika joogaamiselle. Kun ensimmäisen syysmyrsky yllättää, tajuan, että tuollainen suunnitelma on täysin järjetön. Kyllä meinaan mieluummin istun lumimyrskyn aikaan sisällä kirjoittamassa ja juomassa punaviiniä kuin kaivelemassa lampaita lumikinosten alta. Kirjoitustyö jatkukoon. Hommat ei valmistu kuin tekemällä. Eteenpäin, sano lammas lumessa.

Kuva: Hlynur Snæbjörnsson.


5 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Naapurin Joonaksella on synttärit. Siskon kersa täyttää vuosia. Mitä lahjaksi lapselle? Olen vienyt vaippapaketteja vastasyntyneelle, käytt...

Lapselle lahja

14.9.12 Satu Kommentteja: 14

Naapurin Joonaksella on synttärit. Siskon kersa täyttää vuosia. Mitä lahjaksi lapselle? Olen vienyt vaippapaketteja vastasyntyneelle, käyttövaatteita tenaville ja dvd-komedialeffoja vastasyntyneen väsyneille vanhemmille. Leluja en ole ostanut koskaan - enkä osta. Varsinkaan mitään kertakäyttöistä muovipaskaa, joista jää kahva käteen kahden käyttökerran jälkeen.

Kun haluaa ostaa jotain pysyvää, järkevää ja persoonallista (eikä halua viedä omalla nimikirjoituksella koristeltuja vaippoja), voi avata synttärisankarin nimissä vaikka sijoitusrahaston. Siitä on iloa kymmenenkin vuoden päästä. Tai niinhän sitä kuvittelisi. Laskusuhdanteessa viidestäkympistä voi tosin olla jäljellä vain pieru tuulessa.

Olen keksinyt (Barcelonan viiniseikkailujen ja ystävän - kiitos Ninni! - inspiroimana) täydellisen lahjan lapselleni. Ostan tästä lähin joka vuosi lapsen synttärien aikaan pullon vuosikertaviiniä. Sellaista, joka säilyy ja paranee siihen asti, kunnes lapsi täyttää 18-vuotta.

vintage 1958


Viini on hyvä lahja, koska...
...viini on metaforinen lahja. Hyvä viini paranee vanhetessaan. Kuten elämä.
...viinipullo vuodessa opettaa järkeviä juomatapoja. Vuonna 2030, kun kersa on jotain 20-vee, se avaa vuonna 2013 lahjaksi saamansa viinipullon ja siemailee sitä vähän eri tyylillä kuin viiden euron omenaviiniä. (No niin varmaan. Toivossa on hyvä elää.)
...viini on hyvä sijoitus. Jos kersa ei halua nauttia täysikäisenä alkoholia, se voi myydä 18 pullon keräilyviinikokoelman ja tehdä hyvät massit.
...viini on kiinnostava sijoitus. Saletisti inspiroivampaa vertailla rypälelajikkeita, viinin kehittymistä ja viinitiloja kuin jotain väsyneitä osakemarkkinoita, joissa jengi saa orgasmeja shorttaamalla Nokiaa.

No niin. Harmi että ne Espanjan tuliaisviinit tuli jo juotua. Aloitan keräilyn seuraavalla Suomen reissulla. Kampin Alkossa on kuulemma hyvä valikoima vuosikertaviinejä. Seuraavaksi pitää hankkia viinikaappi. Mieluiten lukollinen.

Kuva: Flickr/Nunocarvalho

14 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Viisi päivää Barcelonassa ja blogosfäärissä on ehtinyt tapahtua vaikka mitä. Katja lähtee kunnallisvaaleihin! Noora laittoi Pirkan etike...

Lomatunnelmissa

12.9.12 Satu Kommentteja: 2

Viisi päivää Barcelonassa ja blogosfäärissä on ehtinyt tapahtua vaikka mitä. Katja lähtee kunnallisvaaleihin! Noora laittoi Pirkan etikettejä uusiksi!! Mahtavaa!!!

Meillä oli mahtava reissu. Kaupunkiloma 2-vuotiaan kanssa onnistui paremmin kuin osasin odottaa. 

Pahoittelen suurta kuvamäärää. Näistä suurin osa on mun mutsille, joka lukee tätä blogia. Ja printtaa kaikista kuvista, joissa vilahtaa kääpiöstä edes käsivarsi, ainakin kolme värikopiota. Mutsit <3

Ah, Born!

Anoppi ja sen poika.

Barcelona-girl.

Kersa nukkuu, aikuiset juhlii. K-18.


Kaikki lounaat voisivat olla tällaisia.

Ja kaikki lounaan jälkeiset cortadot olisi kiva nauttia kahvilan seinät auki. 

Jos olisi valittava yksi ruokalaji, jota söisin joka päivä elämäni loppuun saakka, se olisi kylmä tomaattikeitto gazpacho.

Lapsi näyttää jakavan ajatukset tarjoillusta pasta-annoksesta. Not.
Myönnetään. Tällä tempulla irtosi jälkkärijäde.

Mies viihdyttää.

Tiedoks vaan sulle, että Madrid on uus Barcelona.

Ystävien häät. Morsian ja sen isä. Hyvät juhlat: Paljon cavaa + Kivoja ihmisiä + Hirveä hedari.

Ah, tämän naisen kanssa olen kokenut niin paljon. Eräänkin kerran aiheutimme putkitukoksen barcelonalaisessa kerrostaloasunnossa. Voi aikoja!

Serkut.


Lapsikin viihtyi cava-lounaalla. Kersan viihtymisen perusteet: tarpeeksi leipää, vettä suoraan suuresta pullosta ja tilaa juosta. Check, check, check.

Ei liene vaikea arvata, kumman niskat tuli kipeämmäksi.  

Ihana reissu, mutta ihanaa tulla kotiin. Voi juoda vettä hanasta. Öisin on hiljaista. Eikä tartte koko ajan small talkata vieraiden ihmisten kanssa kaupoissa ja kadunnurkissa. 

2 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Loma on ohi. Pesen pyykkiä, puran sähköpostitulvaa ja etsin erinäisten laitteiden latureita erinäisistä kasseista. Samalla mietin, että mit...

Tuulee, tuulee

11.9.12 Satu Kommentteja: 1

Loma on ohi. Pesen pyykkiä, puran sähköpostitulvaa ja etsin erinäisten laitteiden latureita erinäisistä kasseista. Samalla mietin, että miten siistiä onkaan asua Islannissa. Tsiigatkaa nyt, kuinka meitä säät suosivat!

Kun Barcelonassa tuulee, menee tukka sekaisin. (Kuva: Gudny Hilmarsdottir)


Kun kotona tuulee, asfaltti menee sekaisin. (Kuva: Stefán Jóhannes)





1 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Harvoin on reissuun lähtö ollut yhtä mukavaa. Olemme lähdössä perheen kanssa viideksi päiväksi Barcelonaan. Kersa pääsee ensimmäistä kertaa...

Valmiina lähtöön!

4.9.12 Satu Kommentteja: 2

Harvoin on reissuun lähtö ollut yhtä mukavaa. Olemme lähdössä perheen kanssa viideksi päiväksi Barcelonaan. Kersa pääsee ensimmäistä kertaa Helsinkiä etelämmäksi, ja minä aion ensimmäistä kertaa ihan oikeasti vain lomailla. Lupaan ja vannon, että en tee YHTÄÄN töitä koko matkan aikana. Sähköpostihiljaisuus on suuri repäisy kaltaiselleni kontrollifriikille.  Jos nyt joku sattuu menehtymään vitutukseen siksi, että en vastaa sähköpostiin muutamaan päivään, niin voi voi :)

Kersa pakkasi matkaa varten itse: mm. muumi-dvd:t, oma valokuva ja yksi hattu.
Ystäväni menevät naimisiin viikonloppuna, ja laitoin työaikataulut joustamaan sen verran, että juhlia ennen ja niiden jälkeen ehditään muutama päivä rentoutua rauhassa. Vuokrasimme Graciasta asunnon, jossa on oma terassi ja jääkaappi. Kylmää cavaa omalla terdellä. Hakkaa muuten minkä tahansa hotellin mennen tullen. 

Nyt piuhat irti koneesta - lisää myöhemmin!


2 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Hei taas. Olen melkein selvinnyt hengissä täiepidemiapelosta . Jahdin makuun kerran päästyäni ei etsimistä ole helppoa lopettaa. Täin pyydy...

Täijahdista Muumimetsälle

2.9.12 Satu Kommentteja: 22

Hei taas. Olen melkein selvinnyt hengissä täiepidemiapelosta. Jahdin makuun kerran päästyäni ei etsimistä ole helppoa lopettaa. Täin pyydystämisen sijaan yritänkin nyt vimmatusti etsiä Suomessa valmistettuja muumipehmoleluja.

Kuulostaa skitsolta, mutta anna kun selitän.

Myymme Suomi PRKL! Design -liikkeessämme suomalaista designia. Myös Muumeja. Pehmolelut ovat kysyttyä tavaraa. Tuntuu kuitenkin idioottimaiselta myydä suomalaisiin lastensatuhahmoihin perustuvia pehmoleluja, jotka on valmistettu tuhansien kilometrien päässä Aasiassa. Ei oikein istu kestävän designin näkökulmaan, ei niin mitenkään.

Suomessa valmistetaan monia Muumituotteita, mutta pehmoleluja en ole löytänyt. Ehkä en ole osannut etsiä oikesta paikasta. Äidit tietävät yleensä kaiken. Kysynpä siis neuvoa täälläkin. Onko joku törmännyt Suomessa valmistettaviin muumipehmoleluihin? Tiedättekö jonkun, joka voisi tietää? Ostopaikalle johtavan vihjeen perusteella vinkkihenkilölle lähtee pieni Muumi-aiheinen palkkio. Koska kaikkihan niitä haluavat nurkkiinsa pyörimään, eikö?



22 kommenttia:

Mitä tuumaat?