Olen nollasta sataan sekunnissa -tyyppinen ihminen. Sillä on hyvät puolensa. Saan välillä ihan hervottomasti asioita tapahtumaan viidessä m...

Miksi minun pitää aina ylireagoida?

30.8.12 Satu Kommentteja: 44

Olen nollasta sataan sekunnissa -tyyppinen ihminen. Sillä on hyvät puolensa. Saan välillä ihan hervottomasti asioita tapahtumaan viidessä minuutissa. Joskus ideoita tulvii paperille nopeammin kuin ehtii kirjoittaa. Pyöritän sataa (no okei, kymmentä) projektia yhtäaikaa. Olen oikea supernova!

Sitten on ne huonot puolet. Olen välillä ihan lop-pu. The End. Lokað. Vetoketju tiukalla. Reagoin järjettömän pieniin asioihin järjettömän suurilla panoksilla. Useamman kerran on tullut lähdettyä sammuttamaan kynttilää palomiehen varusteissa.

Supernova muuttui mustaksi aukoksi viimeksi eilen, kun päiväkodista lähetettiin kaikille vanhemmille sähköpostia. "Meillä on syy epäillä täiepidemiaa. Seuratkaa lastenne päänahkoja ja käyttäkää täikampaa päivittäin."

Voi v*ttu! OMG! OMFG! OMFFFFFG. Ei tälläsia viestejä pitäisi saada kesken kiireisen työpäivän.

Fast car

Mies lähti eilen viikoksi jäätikölle töihin. Pakattu reppu selässään se kävi heittämässä meitsin työpaikalle apteekista ostamansa täikamman ja painotti, että et sitten panikoi. "Kampaat pari kertaa, ja annat ipanalle vaikka jäätelöä niin se pysyy paikallaan. Mutta ET PANIKOI."

No tosi helppoa hei. Heti kun mies oli hävinnyt horisonttiin, hain lapsen tarhasta, aloin pyykätä vaatekaappia tyhjäksi, pakastin pehmolelut, siirsin pipot ja tyynyt pakkasjonoon suljettuihin muovipusseihin keittiön lattialle (meillä on tosi pieni pakastin) ja uskottelin kersalle, että sen päässä asuu pieniä mörköjä (lapsi pelkää kamalasti Muumien Mörkö-hahmoa), jotka äidin pitää nyt kammata pois. Saat jäätelöä/keksejä/punaviinä - ihan mitä vaan haluat, jos vaan istut nätisti paikallaan sohvalla.

Vedin itselleni päähän hatun, jota en ole käyttänyt sitten viime talven. Suojasin sohvan pyykkäystä odottavilla lakanoilla. Kostutin ipanan hiukset ja aloin käydä sitä kammalla läpi. Valkoiselle paperille tipahteli kammasta jotain tummaa möhnää. Lappasin muumilautaselle lisää jäätelöä ja jatkoin kampaamista. Siinä taisi päänahka tulla kuorituksi pariin kertaan.

Pesin pyykkiä about kahteen yöllä. Siirsin puhtaita lakanoita kaappiin ja suojasin ne muovilla. Googlasin suomen- ja englanninkielisiä artikkeleja täiden poistotavoista. Kaaduin sänkyyn kolmelta. Aamulla mieheltä oli tullut tekstari, että saitko kamattua ja kai et alkanut panikoida. En vastannut siihen mitään. Keitin täikamman isossa kattilassa ja kaikki muutkin harjat, pinnit ja hiuslenkut, jotka kaivelin kylpyhuoneesta esiin lapsen syödessä päivän ensimmäistä jäätelöannostaan.

Tarhan ovella kerroin lastentarhanopettajalle, että tämän päästä löytyi jotain. Jotain ruskeita klönttejä, jotka muistuttivat kokoon käpristyneitä pieniä leivänmuruja ja paljon valkoista tomua. Ei, ne ruskeat eivät liikkuneet. Ei, en ole varma mitä ne olivat. Joo, kyllä se varmaan mutaakin voi olla. Saattoihan se valkoinen olla hilsettäkin eikä täinmunia.

"Joo ei tässä mitään paniikkia ole. Me kammattiin eilen kaikki lapset läpi, eikä keneltäkään löytynyt mitään. Yhden lapsen isosiskon koulussa oli tavattu täitä, ja halusimme siksi tarkastaa kaikki ipanat varmuuden vuoksi ja laittaa siitä vanhemmille tiedote", kahta lasta käsivarsillaan kiikutteleva lastentarhanope selosti.

Voi herra mun jee. Siis tar-kas-taa. Ei ollut mitään täiepidemiaa. Ainakaan vielä. Aamu näytti heti paljon aurinkoisemmalta. Kävelin kotiin tonni sydämeltä pudonneena.

Ja laitoin pyykkikoneen taas päälle. Ihan vaan varmuuden vuoksi.

Kuva: Flickr/clooky

44 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Viime aikoina olen joutun työskentelemään paljon seisten . Osa-aikainen työuran vaihto on tuntunut mielekkäältä - paitsi takapuolessa. Kas...

Perseeseen sattuu

28.8.12 Satu Kommentteja: 18

Viime aikoina olen joutun työskentelemään paljon seisten. Osa-aikainen työuran vaihto on tuntunut mielekkäältä - paitsi takapuolessa. Kassakoneen takana seisominen ja varaston järjestäminen aiheuttaa painetta perselihaksissa. Ongelma on sikäli uusi, että olen tehnyt aikaisemmin pääasiassa istumatyötä, joka rasitti etenkin hartioita ja yläselkää. Kymmenen vuotta päätetyötä opetti availemaan niitä venyttämällä, uimalla ja menemällä hierontaan.

DSC_0123
Hyvin venyy, kuin sulla?
Harva hieroja kuitenkaan "kehtaa" rouhia pakaralihaksia. Usein sanon hierojalle etukäteen, että on ok hieroa myös takapuoli - ovathan pakaralihakset yksi vartalon isoimmista lihaksista. Silti persposket ohitetaan nopealla sipaisulla. Karsee pettymys! Eikä siinä alastomana hierontapöydällä oikein alkaa kehtaa uudestaan pyytää, että voisitko nyt oikeasti painella sitä pehvaakin. Luulevat pian, että pervo odottaa happy endingiä.

Teen iltaisin jumppatunneilta tuttuja pakaralihasten venytyksiä (istuma-asento lattialla, toinen jalka toisen yli koukussa ja selkä suorana), mutta se ei tunnu menevän tarpeeksi syvälle. Tirsk.

Onkohan täällä muitakin tiukkapehvoja? Rentoutusneuvot olisivat suureksi hyödyksi!

Paitsi heiii.... jos takapuolta ei venytä, tuleekohan siitä lopulta niin tiukka, että se pienenee kuin itsestään? Voisi vihdoinkin lopettaa juoksemisen.

Kuva: justynajaworska

18 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Suomalainen tutkimusyhtiö Firstbeat Technologies teki  hyvinvointitutkimuksessaan  mielenkiintoisia havaintoja: suomalaisten työntekijöiden...

Ei stressata lauantaina!

27.8.12 Satu Kommentteja: 3

Suomalainen tutkimusyhtiö Firstbeat Technologies teki hyvinvointitutkimuksessaan mielenkiintoisia havaintoja: suomalaisten työntekijöiden keskuudessa viikon stressaavin päivä on lauantai!

Tämä ainakin minut yllättänyt tutkimustulos seuraa ilmeisesti siitä, että vapaa-ajalla yritetään tehdä kaikkea ja aivan liikaa. Suursiivous, perheretki Korkeasaareen, viiden ruokalajin illallinen ja kellarin seinien maalaus eivät mitenkään mahdu samaan päivään. Jos laittaa mahtumaan, päähän alkaa sattua.

Stressistä toipuminen on parhaalla tasolla maanantaista keskivikkoon. (Kuva tutkimsuraportista.)

En tunnista itseäni lauantaistressaajien joukosta. Perjantai ja lauantaihan ovat viikon parhaita päiviä! Ainakaan tänä viikonloppuna ei painanut kivi otsaa. Mahtavan viikonlopun (exl. lauantai-illan vodka-energiajuomia seurannut sunnuntainen jälkihiki) jälkeen on ollut myös aika nasta maanantai.

Aamukahvin jälkeen lähdin tukkuun ostamaan lisää Muumi-tavaraa Suomi PRKL! -kauppaan. Maisema autonikkunasta.
Putiikin takapihalle porotti aamuaurinko. Mitäköhän kissa tuumaa lauantaistressistä?
Tukusta sai Muumipatsaita! Käsinmaalattua keramiikkaa by Arabia. Ja nyt vihdoin sitä aamukahvia. Vaikka onkin jo iltapäivä.

3 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Kuka syö meidän perheen mustat sukat? Pliis, sanonkaa että en ole ainoa, jonka jokaisesta pesukoneeseen laittamasta pyykkisatsista häviää ...

Mustasukkaisuutta

23.8.12 Satu Kommentteja: 34

Kuka syö meidän perheen mustat sukat? Pliis, sanonkaa että en ole ainoa, jonka jokaisesta pesukoneeseen laittamasta pyykkisatsista häviää sukkapareista aina vain se toinen osapuoli! 

Olen ostanut itselleni kesän jälkeen parikymmentä paria mustia sukkia. Vaatekaapin sukkalaatikossa on tällä hetkellä kaksi puhdasta paria, 2 paritonta sukkaa ja pyykkikori on tyhjä.

Eilen illalla alakerran naapuri tuli soittamaan ovikelloa. "Anteeksi, mutta olettekohan vahingossa vieneet kuivaushuoneesta 10 paria mustia sukkia. Ripustin ne lauantaina kuivumaan ja nyt ne ovat hävinneet."

Joko kolmas naapurimme, yläkerrassa asuva mummo, on sukkafetissi, tai tähän kuvioon liittyy jotain yliluonnollista. Asia vaatii selvitystä. Taidan asentaa kellariin tallentavan videokameran.

01/11/2009 - Sorting.

Kuva: Shelby/Flicker (koska kaikki omat sukkani ovat hävinneet)

34 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Tänään on taas uutisoitu siitä, kuinka Suomessa tehdään Euroopan lyhintä työviikkoa. "Euroopan ahkerin kansa löytyy Romaniasta, joss...

Työaikaa etsimässä

20.8.12 Satu Kommentteja: 24

Tänään on taas uutisoitu siitä, kuinka Suomessa tehdään Euroopan lyhintä työviikkoa.

"Euroopan ahkerin kansa löytyy Romaniasta, jossa työtä raadetaan 41,3 tuntia viikossa", kirjoittaa Kauppalehti.

Anteeksi nyt, mutta mitä tekemistä työajan pituudella on ahkeruuden kanssa? Tai työntekijöiden tulotason tai yhteiskunnan hyvinvoinnin kanssa? Ei niin yhtään mitään. Ajatus on homehtunut jäänne 1960-luvulta, jolloin raadettujen työtuntien määrä saattoi vielä korreloida käteen jäävän setelitukun paksuuden kanssa.

Hyvänä päivänä voin olla toimistolla töissä 3 h, ja tehdä sinä aikana laskutettavaa työtä, josta saa yhtä paljon rahaa kuin projektista, johon menee kolme viikkoa ja kaksi viikonloppua ja liikaa kahvia. Kuvio taitaa olla tuttu aika monella alalla, etenkin friikkujen keskuudessa. (Harmi vaan, että ne 3 tunnin lypsylehmäprojektit ovat joko kuollettavan tylsiä tai valitettavan harvassa.) Kaikki työ ei ole yhtä tuottavaa, eikä työtuntien määrä ole ahkeruuden mitta.

Terve, työmies!
Entäs tyypit, jotka tekevät samaa työtä mutta eri tahtiin. Onko se, joka tekee romanialaista työviikkoa   ahkerampi kuin se kollega, joka tekee saman homman 20 tunnissa? Ei tietenkään. Järkikin jo sanoo, että ei työpaikalla hengaamisesta pitäisi maksaa, vaan tulosten tekemisestä. Silti monilla työpaikoilla "joustavat työajat" ovat sitä, että töihin saa tulla kahdeksan ja puoli kymmenen välillä ja etäpäivän viettäjiä pidetään jonkun sortin lintsareina.

Pitäisi miettiä myös aikajännettä. Miten työn aikaansaannoksia suhtautetaan toisiinsa? Jos joku asia on tuloksellista tämän kuun aikaansaannoksen kannalta, onko se tuottoisaa koko kalenterivuotta ajatellen? Joskus nimittäin kannattaa upottaa satoja ilmaisia työtunteja hankkeeseen, joka kantaa satakertaista satoa vasta myöhemmin. Tai sitten ei kannata: ilmaiseksi tehty työ voi hävitä tuulen mukana kuin aivastus avomerelle, ja pankkitilille kasaantuu panojen sijasta pelkkiä laskuja.

Tällaisina päivinä, jolloin on tehnyt 14 tuntia töitä putkeen, hoitanut ipanan päiväkotiin, hoitanut jonkun hakemaan sen päiväkodista, tehnyt iltaruuan, siivonnut keittiön, kirjoittanut noin sata sähköpostia ja tienannut 2 euroa rahaa, tulee väkisinkin miettineeksi, että olisiko kuitenkin pitänyt syntyä työntekijäksi 60-luvulle tekemään Euroopan pisintä työviikkoa. Aamuisin olisi vaan lähtenyt töihin, pitänyt kahvitauon, leimannut kortin ja tullut himaan lukemaan lehteä.

Nääh. Olisin takuulla tylsistynyt kuoliaaksi.

24 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Kuvan otti siskon kaveri. Kiitokset vaan sinne Turun suunnalle. Nähtyäni tämän valokuvan itsestäni mä aloin ymmärtää muotibloggaajia. N...

Kesän kenkämuoti

20.8.12 Satu Kommentteja: 7

Kuvan otti siskon kaveri. Kiitokset vaan sinne Turun suunnalle.
Nähtyäni tämän valokuvan itsestäni mä aloin ymmärtää muotibloggaajia. Nyt lupaan, että en enää koskaan mene ulos ovesta vilkaisematta kokovartalopeiliin. Mun maata vilkuilevaa lastakin nolottaa nuo mutsin oranssit muoviläpyskät. Enkä ihmettele. Tsiisus.


7 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Anteeksi tämä on ehkä vähän mauton video, mutta en vaan pysty lopettaa nauramista: Kieltenopiskelussa hauskinta ovat hassut virheet....

Kieli mutkalla

17.8.12 Satu Kommentteja: 26

Anteeksi tämä on ehkä vähän mauton video, mutta en vaan pysty lopettaa nauramista:



Kieltenopiskelussa hauskinta ovat hassut virheet. Jo legendaksi äitynyt "onko teillä vahvaa liimaa" kääntyi kerran islantilaisessa rautakaupassa muotoon "onko teillä vahvaa mulkkua". Joskus menee tiskirätti ja ruma naisen pimperoa kuvaava sana sekaisin. (No, likaisena ne molemmat löyhkäävät, joten pari vokaalia sinne tai tänne.)

Mieheni kiitteli kerran alkeellisella suomen kielen taidollaan äitiäni hänen leipomistaan letuista:

Tosi hyvää pannukakkaa.

Onhan näitä.

26 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Tänä kesänä ehdin lukea paljon kirjoja. Esimerkiksi Alasalmen teoksen muutaman vuoden takaa:  Valkoinen nainen.  Ja nyt tulee spoileri, j...

Valkoinen nainen

15.8.12 Satu Kommentteja: 4

Tänä kesänä ehdin lukea paljon kirjoja. Esimerkiksi Alasalmen teoksen muutaman vuoden takaa: Valkoinen nainen.  Ja nyt tulee spoileri, joten lopeta lukeminen tähän, jos et halua tietää, mitä tarinassa tapahtuu.

Perheellinen nainen asuu Pembassa. Käy safareilla, asuu luksustalossa kauniiden lasten ja komean miehen kanssa, illallispöydässä istuu silmäätekeviä illallisvieraita. Kaikki on niin kovin hyvin. Täydellistä kuvaa häiritsevät silloin tällöin naisen näkökentässä pyörivät valkoisiin vaatteisiin pukeutuneet pahat miehet, jotka halauvat naiselta jotain.

Puoliväliin asti luin kirjaa päivitellen tarinan liian täydellistä kuvaa. Tässä on jotain mätää nyt.

Joko luin liian nopeasti tai liian vähän ajatuksella, mutta en tajunnut jatkuvasti läsnäolevaa vinkkiä - niitä valkopukuisia miehiä! En ymmärtänyt, että ne ovat lääkäreitä. Keksin psykoosin mahdollisuuden vasta silloin, kun tekstistä alkoi nousta esiin selkeästi kirjan alkuosasta erilaisia outoja tarinanpätkiä. Vasta kuvailu narsistimiehestä ja huostaanotetusta tyttölapsesta laski tarinan avainnipun käteeni. Voila! Olen ollut koko tarinan ajan naisen päässä, en hänen kanssaan Pembassa*.

Olen kompastunut ja tullut yllätetyksi muidenkin Alasalmen teosten parissa. Innostun tällaisesta kaatuilemisesta. Tuleekohan näitä lisää?

*) Matkakassa Pembaan on karttunut huimalla 25 eurolla. Ostin nimittäin juuri perheelle lennot Barcelonaan - kaverit menee naimisiin. <3

4 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Mieheni syö saletisti enemmän maitotuotteita kuin koko meidän kotikatu yhteensä. Enkä todellakaan liioittele. Litra jäätelöä valahtaa alas ...

Ihan on kuin isänsä

14.8.12 Satu Kommentteja: 11

Mieheni syö saletisti enemmän maitotuotteita kuin koko meidän kotikatu yhteensä. Enkä todellakaan liioittele. Litra jäätelöä valahtaa alas "jälkiruokana". Aamiasella skyriä menee helposti lähemmäs puoli kiloa + helvetin paljon kermaa. Uff.

Ei tarvitse siis kovin pitkään miettiä, mistä ipana on perinut ruokailutottumuksensa. Eilen illalla se halusi vähän jogurttia ennen nukkumaan menoa. Mies hoiti iltatoimet ja teki iltapalan. Aamulla yritin valmistaa itselleni ennen töihin lähtöä jonkin sortin aamiaista. No siellä puolen litran jogurttitölkissä oli jäljellä 2 ruokalusikallista. Pitäisi ehkä hankkia jääkaappiin joku lukollinen aamiaislaatikko.

11 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Mon dieu, mikä loppuviikko! Keskiviikkona lapsi huusi koko lentomatkan Suomesta Islantiin. Sain korvatulehduksen lisäksi käsikrampin. Api...

Pelkoa ja inhoa verotoimistossa

10.8.12 Satu Kommentteja: 11

Mon dieu, mikä loppuviikko!

Keskiviikkona lapsi huusi koko lentomatkan Suomesta Islantiin. Sain korvatulehduksen lisäksi käsikrampin. Apina ei halunnut istua vöissä, joten jouduin nousut ja laskut käyttämään lähes kaikki käsivoimani, jotta perse pysyy penkissä ja vyö kiinni. Jos joku olisi siinä kevyen painin lomassa piffannut laskuvarjon, olisin vetäissyt varauloskäynnin auki ja lähtenyt tuulettumaan.

Olisi pitänyt hypätä, sillä kotona odotti kirje verotoimistolta. Joka kerta kun verotoimistosta tulee postia, alkaa itkettää.

lemon tree

Kuoresta löytyi neljän tonnin euron mätkyt! Voi vittu mää sanon. Käytin puolet elämästäni islantilaisen veroilmoituksen täyttöoppaan lukemiseen, käytin sataa sanakirjaa ja puhelinterrorisoin kirjanpitäjää reilusti virka-ajan päättymisen jälkeen. Se ON oikein täytetty. Jättäkää minut rauhaan.

Varmaan tiedätte, miten ärsyttävää on juosta Verotoimistoissa / Kelassa / Työkkärissä / Applen huollossa hakemassa korjausta väärään päätökseen. Toiminta vastaa miellyttävyydeltään korillista sitruunoita takapuolessa.

Kun sen kaiken säädön saa tehdä islanniksi, (anteeksi en ymmärrä, voitteko toistaa, mikä vittu on nefnskattur), tuntuu kuin joku olisi käynyt asentamassa sinne sitruunamehustamon.

Tässä taitaa mennä viikonloppu toipumiseen. Ensi hätään käyn valmistamassa yhden Gin Tonicin. Kun on noita keltasia viipaleitakin omasta takaa.

Kuva: mioi

11 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Kävimme keskiviikkona Muumimaailmassa. Kersa tärisi onnesta, kiljui mörköä, pussasi Niiskuneidin takapuolta ja olisi kovasti halunnut hypät...

Selviytymisopas Muumimaailmaan

5.8.12 Satu Kommentteja: 24

Kävimme keskiviikkona Muumimaailmassa. Kersa tärisi onnesta, kiljui mörköä, pussasi Niiskuneidin takapuolta ja olisi kovasti halunnut hypätä uimahuoneen laiturilta mereen.

Tein seuraavan listan itselleni ensi vuotta ajatellen. Koska onhan sinne aivan pakko mennä uudestaan!

Ipanaa nolottaa. Onhan se juuri pussannut Niiskuneidin takapuolta.
1. Piirroshahmojen lihallistuminen saa aikaan täysin odottamatonta poukkoilua. Harjoittele nopeita lähtöjä, vaikka lapsesi olisi normioloissa Buddhaa rauhallisempi. Muumimaailmassa se vetää Boltit.
2. Pukeudu juoksulenkkareihin, trikoisiin ja tukevaan selkäreppuun. Tai laita lapsi valjaisiin.
3. Pakkaa reppuun eväiden lisäksi yksi kylmä, virkistävä olut. (Tölkkiolut pysyy kylmänä pisimpään.)
4. Älä ahnehdi kaverin polttareita ja Muumimaailmaa samalle viikonlopulle. Muumimaailmaa ja kankkusta pahempaa yhdistelmää ei ole. For real.
5. Ota Muumi poskeen (!). Lapsi istuu kasvopiirrostuokion ajan hiljaa paikallaan, ja sinä ehdit juoda sen oluen.
6. Ajoita oikein. Jos yövyt lähistöllä, mene heti aamusta, vältät iltapäiväruuhkan. Jos ajatte kauempaa, ajoita visiitti viimeisiin tunteihin; pois lähdöstä ei tarvitse riidellä, koska "Muumitkin menevät nukkumaan".
7. Tee suunnitelma ja toista sitä lapselle noin sata kertaa päivän aikana. Ensin käydään Muumitalossa. Sitten syödään eväät. Sen jälkeen kierretään seikkailumetsä ja satupolku. Sitten juodaan kahvit ja syödään jäätelöt. Lopuksi käydään vielä kerran halaamassa muumeja. Ja Sitten Mennään Kotiin.
8. Älä anna tilanteen (raivostunut lapsi heittää muumia jäätelöllä / yrittää hypätä pää edellä alas kalliolta / tms.) ajaa itseäsi raivarin partaalle. Se vain pahentaa tilannetta. Tiukan paikan tullen laske kymmeneen etu- ja takaperin. Kuvittele, että olet hapoissa, ja trippi loppuu ihan pian.

24 kommenttia:

Mitä tuumaat?

En toistaiseksi vastaa blogipostauksiin, vastaa sähköposteihin, puhu kännykkään, ylipäätään kommunikoi saati poistu neljän seinän sisältä y...

Out of Office

2.8.12 Satu Kommentteja: 13

En toistaiseksi vastaa blogipostauksiin, vastaa sähköposteihin, puhu kännykkään, ylipäätään kommunikoi saati poistu neljän seinän sisältä yhtään minnekään. Korkeintaan tulipaloa voin kävellä karkuun. Olin tänään Muumimaailmassa. Vie muutaman hetken keräillä itseäni.

Palataan, kun tunto palaa.

Niin, kuvassahan on vain neljä lasta. Muah-hahh-haa.

Kuva: Muumimaailma

13 kommenttia:

Mitä tuumaat?