Törmäsin tähän netissä . Oli pakko jakaa. Tässähän alkaa tulla jo vähän ikävä kotiin.

Rakkauteni Islantiin

29.7.12 Satu Kommentteja: 4

Törmäsin tähän netissä. Oli pakko jakaa. Tässähän alkaa tulla jo vähän ikävä kotiin.


4 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Tänään tapahtui kirjojen lukemisen historiassani friikein asia koskaan. Päädyin Pembaan , Tansaniaan kuuluvalle saarelle. Kaksi kertaa. ...

Meno Pembaan

26.7.12 Satu Kommentteja: 11

Tänään tapahtui kirjojen lukemisen historiassani friikein asia koskaan. Päädyin Pembaan, Tansaniaan kuuluvalle saarelle. Kaksi kertaa.



Luin tänään loppuun täydellisen ihanan, kamalan Jonnekin pois (Lionel Shriver, 2011, käännetty 2012). Ina kirjoitti kirjasta niin hyvin, että parhaiten kirjasta pääsee jyvälle lukemalla tämän.

Sain Jonnekin pois loppuun tänään - ja saman tien aloin toivoa, että Shriver julkaisee erittäin pian jotain uutta. Purin kirjan loppumisen synnyttämää haikeutta aloittamalla uuden kirjan, Päivi Alasalmen Valkoisen naisen (2008). Päivi Alasalmi on minulle Shriverin suomalaisvastine. Alasalmi kirjoittaa, kuten Shriverkin, hienolla tavalla perkeleellisen kieroja tarinoita, kirjallisuutta joka panee pään pyörälle ja jollain hullulla tavalla laajentaa ajattelua. Niin, näinkin tosiaan voi olla. Ja onkin.

Mistä meno Pembaan? Jonnekin pois -kirjassa perheenisä haluaa jättää porvarillisen taistelun kyllästyttämän elämänsä Yhdysvalloissa ja muuttaa Pemban saarelle Tansaniaan. Valkoinen nainen -kirjan tapahtumat alkavat - ette kyllä ikinä usko, mutta arvaatte jo - Pemban saarella Tansaniassa.

Mikä on todennäköisyys, että kaksi eri aikaan, eri puolilla maailmaa kirjoitettua kirjaa, joita luen saman päivän aikana, tapahtuvat Pembassa, saarella, jonka nimi kuuulostaa pyllyltä?

En tiedä teistä, mutta minusta tämä sattuma on friikkiä. Se on niin friikkiä, että nyt minunkin pitää lähteä sinne. Alan heti kartuttaa matkakassaa.

Kuva:  Pemba Crown / Pemba

11 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Mutsin taloyhtiön takana on pieni metsikkö. Metsikön takaa nousee ABC:n valkoinen peukku. Se on kuin voitonlippu - pilkahdus valoa vuorokau...

10 syytä rakastaa ABC:tä

24.7.12 Satu Kommentteja: 32

Mutsin taloyhtiön takana on pieni metsikkö. Metsikön takaa nousee ABC:n valkoinen peukku. Se on kuin voitonlippu - pilkahdus valoa vuorokauden jokaisena tuntina.

Vaihtelun vuoksi siirsin toimiston äidin keittiöstä S-ryhmän ravitsemusliikkeen kulmapöytään. Loistoratkaisu. Kirja valmistuu saletisti ennen kuin Suomi eroaa eurosta.

Inspiraatiota hakiessa listasin 10 syytä rakastaa ABC:tä. Te siellä S-ryhmän ketjuohjauksessa voitte vapaasti käyttää näitä ideoita syksyn seuraavassa ideariihessä. Kiva, jos muistaisitte vaikka lahjakortilla! Sen voi jättää tänne Korian ABC:n kassalle allekirjoittaneen nimellä.


1. Hiljaisuus. Kello 14 iltapäivällä täällä on hiljaista. Muumit ei pahuaa telkkarissa eikä kukaan murusta ruisleipää näppikselle.
2. Työpöytä on vastapyyhitty.
3. Kylmää Kuivaa omenaa hintaan 4,50.
4. Täydelliset, melko pehmeät tuolit. Ei satu perseeseen, eikä liiallinen mukavuus nuukahduta.
5. Täydellinen valaistus. Himmeähkö (ei satu päähän), mutta riittävä (näkee kirjoittaa).
6. Naapuripöydissä istuvien varhaiskeski-ikäisten keskusteluista saisi aineksia Hotakaisen kynää väkevämpään dialogiin. Harmi, että en kirjoita fiktiota.
7. Naapuripöytien lapsiperheiden sananvaihdosta (lue: lomailun riemusta) saa ilmaisuvoimaista materiaalia. Onneksi kirjoitan äitikirjaa.
8. 24/7-aukiolon luoma turvallisuudentunne. Liukuovet imaisevat kulkijan turvaan kelloon, vaatetukseen tai kulkupeliin katsomatta.
9. Kylttien luoma varmuus. Luo jämäkkyyttä olemiseen, kun tietää miten pitää toimia. Kassa. Aloita tästä. Astioiden palautus, kiitos. Noutpöytä Puffet. ABC Pizzat. Take away -piste. Ei tarvitse käyttää aikaa sen miettimiseen, onko pöytiintarjoilu tai mitä eroa on luomuspelttileivällä ja vegaanikierukalla.
10. Lähiruoka. Jos kaikki menee näppiksen ääressä pieleen, alle kahdenkymmenen metrin päästä saa kanelipullaa. Ja tänään on tarjouksessa viineri+kahvi alle 3 euron! Kysynpä vaan, että vaihtaisitko sen 3/4 latteen?

32 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Äidin luona on ihanaa! Voi siskon kanssa lukea Helsingin Sanomia aamiaispöydässä ja jauhaa uutisista, kun mutsi ulkoiluttaa pätkää läheises...

Kuningasajatus!

23.7.12 Satu Kommentteja: 0

Äidin luona on ihanaa! Voi siskon kanssa lukea Helsingin Sanomia aamiaispöydässä ja jauhaa uutisista, kun mutsi ulkoiluttaa pätkää läheisessä leikkipuistossa. Tänä aamuna sisko bongasi mielenkiintoisen pikku-uutisen: Norsujahti vei Espanjan kuninkaalta paikan WWF:n suojelijana. WWF on arvostettu ympäristöjärjestö, jonka missiona on pelastaa uhanalaisia luontokokonaisuuksia. Espanjan kuningas, joka on by the way Maailman luonnonsäätiön Espanjan-osaston kunniapuheenjohtaja, ammuskeli norsuja keväisellä virkistyslomallaan.

WTF, Juan Carlos?

Vaihtoehtoja on kaksi.

Tyhmyys sokaisee. Periaatteessa on mahdollista, että ympäristöjärjestön arvojen ja norsujahdin välillä ei näe mitään ideologista ristiriitaa. Tyhmyys on huono ominaisuus ympäristöjärjestön kunniapuheenjohtajan tehtävässä. Selitys lienee kuitenkin uskottava, sillä kuningasperheen jäsenyys ei vaadi älykkyyttä.

Valta sokaisee. Ideologisen ristiriidan tiedostaa, mutta siitä ei välitä. Periaatteettomuus on huono ominaisuus ympäristöjärjestön kunniapuheenjohtajan tehtävässä. Tämäkin selitys lienee kuitenkin uskottava, sillä kuningasperheen jäsenyys ei vaadi periaatteita.

Lopetetaan monarkia. Ja kielletään tyhmyys ja periaatteettomuus.

Kuva: WWF.

0 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Tämä löytyi auton tuulilasista. Kyllä se niin on, että lämpimät kesäpäivät tuovat ihmisistä parhaat puolet esiin. 

Suomalaista viestintäosaamista

21.7.12 Satu Kommentteja: 28

Tämä löytyi auton tuulilasista. Kyllä se niin on, että lämpimät kesäpäivät tuovat ihmisistä parhaat puolet esiin. 


28 kommenttia:

Mitä tuumaat?

The eagle has landed! Tulimme ipanan kanssa eilen kolmeksi viikoksi Suomeen. Ensimmäisenä lomapäivänä karautimme - tietysti - kirjastoon. ...

Kassillinen kirjoja

19.7.12 Satu Kommentteja: 14

The eagle has landed! Tulimme ipanan kanssa eilen kolmeksi viikoksi Suomeen. Ensimmäisenä lomapäivänä karautimme - tietysti - kirjastoon.

Mikä ilo siellä odottikaan! Kirjaston keskipöydälle oli koottu Kirjakasseja. Siis suuria kangaspusseja, joihin kirjaston henkilökunta oli koonnut aihepiireittäin kirjoja. Oli Pohjoismaiset dekkaristit -pusseja, Naisdekkarit-pusseja, Fantasia-kassi ja vaikka mitä ihanaa. Poimin mukaani Lukuiloa käännösromaanien ystäville.

Luen lähes pelkästään kotimaista kirjallisuutta; ehkä tämän pussin sisältö tuo ulottuvilleni kirjoja, joita muuten en olisi löytänyt.

Saakelin simppeli, helppo ja toimiva idea. Siinä on käytetty olemassa olevia resursseja (kirjastossa on kirjoja), sen tekeminen ei ole maksanut juuri mitään (kirjaston henkilökunta tuntee kirjat) ja palvelun lisäarvo asiakkaalle voi nousta hyvinkin korkeaksi (himolukija löytää uusia elämyksiä / äänekkään lapsen kanssa kirjastossa vieraileva mutsi pääsee nopeasti ulos kassi täynnä kirjoja). Palvelutuotteen tekeminen on myös kohottanut työntekijöiden yhteishenkeä - kirjastonhoitaja kertoi, kuinka ihanaa näitä kasseja oli koota.

Kyllä tämän kesän innovaatiopalkinnon on ansainnut Kouvolan kirjasto!


Kassin sisältö: Onni (Will Ferguson), Extra virgin (Annie Hawes), Uskollinen äänentoisto (Nick Hornby), Rachelin loma (Marian Keyes), Sattumankauppaa (Carol Shields), Vainko rahasta, Stephanie? (Janet Evanovich), Herrasmiehiä ja huijareita (Joanne Harris) ja Jonathan Strange & herra Norrell (Susanne Clarke).


14 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Mun mies on hyvä tyyppi, vaikka se onkin vuorikiipeilijä. Köydet, varmistimet, valjaat ja lihakauppiaan työvälineiltä näyttävät jäähakut vi...

Eräänlainen perheloma

15.7.12 Satu Kommentteja: 22

Mun mies on hyvä tyyppi, vaikka se onkin vuorikiipeilijä. Köydet, varmistimet, valjaat ja lihakauppiaan työvälineiltä näyttävät jäähakut vievät kotimme neliöistä aivan liikaa tilaa. Minä taas rakastan ratsastusta ja islanninhevosia. Koska mieheni sattuu työskentelemään vuoristo- ja turismialalla, ja itse olen henkeen ja vereen Islanti-fani ja rakastan matkustamista  ja diggaan tehdä mun miehen kanssa töitä, niputin hyödyt yhteen ja ta-daa: suunnittelin Islannin-matkan!

Tavoite on simppeli: Halusin järjestää pakettimatkan, jonne itsekin haluaisin osallistua. Niinpä reissulla on myös Viikko Islannissa -blogi, jonka kautta matkasta kiinnostuneet tai muuten vaan kiinnostuneet voivat kysellä tarkempia tietoja reissusta. Matkan voi varata Saga-Matkojen kautta.

Jos haluat Islantiin aktiivilomalle, jonka oppaina toimii mun mies ja mä (lapsi ei kuulu matkaviihdykkeisiin, se on anoppilassa), niin klikkaa tästä. Tästä tulee törkyhauska viikko.





Kuva: Björgvin Hilmarsson.

22 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Tiedättekö sen fiiliksen, kun tekee mieli laulaa autossa jotain äärimmäisen kyseenalaista kappaletta - kuten Roxetten Joy Ridea tai Bonnie...

Turpa auki autossa

13.7.12 Satu Kommentteja: 15

Tiedättekö sen fiiliksen, kun tekee mieli laulaa autossa jotain äärimmäisen kyseenalaista kappaletta - kuten Roxetten Joy Ridea tai Bonnie Tylerin parhaita - mutta ei voi, koska autossa on muitakin? Mulle tulee se fiilis, jos ajan yli viittäkymppiä ja radio on päällä.

Lopputulos on kuta kuinkin tätä luokkaa. Tästä videosta ei voi olla tulematta hyvälle tuulelle. Iloista viikonloppua!

15 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Teistä en tiedä, mutta mä olen kesälomalla. Luin joskus jostain, että lapsia on hyvä valmistaa tuleviin tapahtumiin. Olemme lentämässä ...

Loman tarpeessa

10.7.12 Satu Kommentteja: 12

Teistä en tiedä, mutta mä olen kesälomalla.
Luin joskus jostain, että lapsia on hyvä valmistaa tuleviin tapahtumiin. Olemme lentämässä ensi viikolla Suomeen. Niinpä verbaalivalmennus on jo hyvässä vauhdissa. Iso lentokone vie mummin luo, jos omalla penkillä istuu hiljaa paikallaan. Vyö pitää pitää kiinni aina kun  hattupäinen täti niin sanoo. Tai ei saa väriliituja.

Ajattelin soveltaa tätä samaa taktiikkaa päiväkodin kesäloman aloitukseen. Niinpä koko viikonlopun keskustelimme siitä, kuinka seuraava viikko on päiväkodin viimeinen ennen kesälomaa ja Suomen matkaa. Että sitten seitsemän yön päästä syödään aamupuuro & muut päivän ravitsevat ateriat kotona. Ulkona leikitään kolmen isokokoisen leikkikaverin; äidin, isän ja tädin kanssa. Enää yksi viikko leikkikoulussa! Skidi näytti epäilevältä. Neeeiiiii.

Maanantaiaamuna lapsi vaikutti vaisulta lähtemään päiväkotiin. Istutin kuitenkin ipanan rattaisiin ja marssin jokamaanantainen vaippakassimme olalla päiväkodin ovelle. Tartuin ripaan. Ovi oli lukossa. Marssimme pääovelle, joka yleensä on auki, jos joku on unohtanut avata sivuoven. Luopiot!

Voi helvetti, pääovikin oli lukossa. Lapsi kintereillä hölkäten kävin kaikki ovet läpi, koputtelin ikkunoihin ja marssin lopulta päiväkodin johtajan toimiston ovelle. Sekin oli lukossa. WTF! Kurkkasin vielä keittiön ikkunasta sisään - ei ollut kukaan keittämässä aamupuuroa. Perin outoa.

Lapsi katselee ympärilleen ja huokaa "I told you so" -äänellä, että kiinni on. Engin hier.

Pää painuksissa kävelin kotiin, ja menin nettiin. Reykjavíkin kaupungin sivuilla ystävällisesti ilmoitettiin, että kaupungin päiväkodeissa aloitetaan kesäloma 6.7.2012.

Kyllä taidan niin ansaita Vuoden kasvattajien muotovalio -mitalin.

12 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Sain Tytöltä   palkinnon ja haasteen. Kiitoksia! Tehtävänantona on  kertoa itsestään viisi satunnaista asiaa ja jakaa sitten palkinto ete...

Rakastettavia satunnaisuuksia

8.7.12 Satu Kommentteja: 18

Sain Tytöltä palkinnon ja haasteen. Kiitoksia! Tehtävänantona on kertoa itsestään viisi satunnaista asiaa ja jakaa sitten palkinto eteenpäin viidelle blogille. Tässäpä satunnaisuudet - ja vain kahden kuukauden viiveellä.


1. Aika monta vuotta sitten niin sanotusti nukahdin Amsterdamissa bussiin ja löysin itseni Tukholmasta Viking Linen terminaalista.
2. Pokasin kerran yhden ruotsalaisen laskettelulehden päätoimittajan. Mutten kyllä kerro lehteä tai vuotta, koska se oli naimisissa (ja mä en). Muahha.
3. Sillä samalla villillä vuosikymmenellä kävin töissä viikon ilman alushousuja. Viikonloppuisin aika tosiaan kului johonkin muuhun kuin pyykkäämiseen.
4. Tänään on pesty kolme koneellista. Kolmannella pesukerralla kone hajosi. Voi vituke.
5. Mua arveluttaa, kun tuolla blogin käyttäjissä on 32 (!) ihmistä. Liittykää sivulle, lukijat! Minua kiinnostaa tietää, kuka täällä käy :)

18 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Olen palvonut katalonialaista kirjailijaa Pablo Tussetia. Ukko kirjoitti kaksi järkyttävän hauskaa ja erikoista viihderomaania, ...

Tussetilla tussahti

8.7.12 Satu Kommentteja: 4



Olen palvonut katalonialaista kirjailijaa Pablo Tussetia. Ukko kirjoitti kaksi järkyttävän hauskaa ja erikoista viihderomaania, Parasta mitä voisarvelle voi tapahtua on hillitön kirja voisarvesta ja maanalaisesta Barcelonasta. Astetta synkempi Sian nimeen taas on paras lukemistani epätavallisen juonirakenteen dekkareista.

Keplottelin itseni kerran haastattelemaan äijänketaletta. Osasin espanjaa yhtä hyvin kuin ruotsia. Gud dag, vid du ha kaffe? Mutta halusin niin kovasti tavata hänet, jonka huumori sai minut lirauttamaan pissaa housuihin. Teimme haastattelun englanninsekaisella espanjalla ja viittomakielellä. Lopuksi joimme oluet Barcelonan hienostoalueella sijaitsevan kahvilan terassilla ja sain omistuskirjoituksen Voisarveen. Rakkauteni Tussetiin vain vahvistui.

Niinpä kirjailijan käännösuutuus, Nauravat vainajat, sai minut Sammakon kirjakaupassa liekkeihin. Hell yeah - vihdoinkin lisää maailman parhaita yksinäisiä käkätyssessioita!

Mutta voe räkä. Se oli kuin sanko kylmää vettä niskaan. En jaksanut lukea kirjaa edes puoliväliin.

Kyllästyin, koska en tajunnut tarinan huumoria! Tusset asuu Kataloniassa, ja Nauravissa vainajissa revitellään poliittisia vitsejä baskeista, katalaaneista ja espanjalaisista: aluehallinnoissa ja hovissa keskitytään lähinnä piereskelemään.

Kun ei tajua Espanjan politiikkaa, on asialle nauraminen vähän vaikeaa. Huumori vaatii huumorin kontekstin hallinnan. Läpyskä ei IMHO toimi käännösromaanina. Mutta ei kyllä Koljattikaan espanjalaista naurattaisi.

Kirjoita Tusset vielä neljäs ja Sammakko käännä se suomeksi! Saletisti ostan. Kiintymykseni kun on pysyvää sorttia.


4 kommenttia:

Mitä tuumaat?

No nyt on kesä täällä! Sen todistaa keskieurooppalaisen valkoviinin noussut kulutus: Pinot Noirista vähäsen, Rieslingistä ei päivääkään. ...

Riesling on my mind

7.7.12 Satu Kommentteja: 3

No nyt on kesä täällä! Sen todistaa keskieurooppalaisen valkoviinin noussut kulutus: Pinot Noirista vähäsen, Rieslingistä ei päivääkään.

Laitoin kaupan kiinni puoli seitsemän ja polkaisin kesäisen perjantain kunniaksi Jopolla ponnari putkella paikalliseen alkoon, joka sulkee seiskalta. Ostin pullon saksalaista valkkaria nuudelisalaatin ja suklaakakun kyytipojaksi.

Kokatessa suoritin päivän blogiselauksen. Ilokseni huomasin, että Project maman Rieslingiä ei vie edes sade. Samana päivänä Kaikki mitä rakastin -blogissakin juodaan Rieslingiä.

Niin meilläkin. Hyvää kesäviikonloppua!

PS. Viinipullon avaajan jälkeen älykkäin viinivaruste on muovinen jäähdytyspussi. Täytä pussi kylmällä vedellä, tökkää pullo sinne, nosta pöytään, odota 10 min. Kippis.


3 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Anopin sisko kävi eilen kylässä ja toi tuliaisena itse valmistamaansa raparperimehua. Tsiisus, miten hyvää juomaa!  Mehu maistuu aidolle ra...

Raparperia lasissa

5.7.12 Satu Kommentteja: 16

Anopin sisko kävi eilen kylässä ja toi tuliaisena itse valmistamaansa raparperimehua. Tsiisus, miten hyvää juomaa!  Mehu maistuu aidolle raparperille, johon on lisätty rehellisen paljon sokeria. Taivaallista jääkylmänä.

Tuliaisia anopin siskolta.
Mehu on valmistettu keittämättä. Puhdistetut raparperinvarret oli upotettu sokeriveteen, ja keitos oli jätetty seisomaan muutamaksi päiväksi, jonka jälkeen mehu siivilöitiin ja pullotettiin. Litku on sen verran stydiä, että se kannattaa laimentaa vedellä.

Takapihallamme rehottaa raparperia. Tänä kesänä ajattelin yrittää niiden hyötykäyttöä, ja voisin kokeilla tuota seisotusmetodia. Kertokaas, jos teillä muillakin on hyviä vinkkejä raparperimehun valmistukseen! Kun eihän se välttämättä ihan ensimmäisellä yrityksellä mene suoraan pulloon.

16 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Äitinä oppii maastoutumisen jalon taidon. Kahden vuoden aikana olen ymmärtänyt, kuinka tärkeää on osata kätkeä irtokarkit poskipiiloon, sil...

Maastoutuminen kannattaa

4.7.12 Satu Kommentteja: 8

Äitinä oppii maastoutumisen jalon taidon. Kahden vuoden aikana olen ymmärtänyt, kuinka tärkeää on osata kätkeä irtokarkit poskipiiloon, sillä lapsi ilmestyy kuitenkin nurkan takaa keskeyttämään mässäilyhetken. Emmä mitään syö. Äitin poski teki majavat, koska hammas on kipeä. 


Yhtä tärkeää on kiireisenä iltana piilottaa kaikki älyttömän pitkät satukirjat vessanpöntön taakse tai kirjahyllyn ylimmälle hyllylle kirjan selkämys seinään päin. Nyt ei ole tarjolla kuin tämä Teemu mene ulos tai Onnin tylsä päivä. Molemmat lukee vartissa viisi kertaa.

Jos aamuksi ennustetaan sadetta, piilotan jo illalla skidin aurinkolasit käsilaukkuuni ja suosikkisandaalit suljettuun arkkuun. Oho, pakko panna megatylsät kumisaappaat!


Spiderman

Siis: mukaudu maastoon ja pelaa tilanteen vaatimilla säännöillä ja ole huo-maa-ma-ton.

Sääntö on todella yksinkertainen. Siksi ihmestykseni olikin suuri, kun taannoin tapasin muutaman tuomion saaneen huumekuriirin.

Kyllä en ihmettele, että kaverit olivat jääneet kiinni. Ottakaa malleja äideiltä: opetelkaa piilottelemisen jalo taito!

En tiedä huumeiden salakuljetuksesta mitään. Mutta sen tajuan, että jos haluaa kuljettaa huomaamattomasti jotain paikasta A paikkaan B (oli se sitten perseessä tai käsilaukussa), ei ehkä kannata ajaa itselleen maailman omituisimpia viiksiä ja tatuoida naamaa täyteen liekkejä. Amatöörit.

En minäkään jätä rapisevaa karkkipussia avonaisena ipanan silmien korkeudelle.

Edit: Lyhensin tekstiä 4.7.

Kuva Great Northern Running

8 kommenttia:

Mitä tuumaat?