Ipana aloitti päiväkodissa viime syksynä. Tähän mennessä se on oppinut tarhassa seuraavaa: - Motoriikkaa. Keinuu itse. - Kärsivällisyytt...

Kiitokseni päiväkodin jengille

29.6.12 Satu Kommentteja: 13

Ipana aloitti päiväkodissa viime syksynä. Tähän mennessä se on oppinut tarhassa seuraavaa:

- Motoriikkaa. Keinuu itse.
- Kärsivällisyyttä. Laulaa herättyään viisi kertaa Ukko Nooan ja kuusi kertaa Jaakko Kullan, ennen kuin vaatii paikalle seuraa.
- Käytöstapoja. Syö lusikalla ja haarukalla itse.
- Projektijohtamista. Odottaa vuoroa liukumäessä.
- AD:n taitoja. Maalaa vesiväreillä.
- Sisäsiisteyttä. Osaa käyttää vessaa. (Kiitos tarhan kukkamaljakon kokoisten vessanpönttöjen)
- Järkeä. Pesee kädet ilman vartin väsytystaistelua.
- Besserwisseröintiä. Kertoo vastaantulevien autojen värit.

Viikon päästä alkaa kesäloma. Haluaisin jotenkin muistaa tarharyhmän upeita työntekijöitä. Ajattelin ostaa jokaiselle pullon skumppaa. Ilahduttaa saletisti enemmän kuin vesiväripiirrustus. Eller hur?


13 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Siskoni on yksi tsiljoonista yliopistosta tänä vuonna valmistuneista, jotka hakevat nyt kuumeisesti töitä. CV- ja cover letter -sulkeisia k...

Harjoittelu tekee orjan

24.6.12 Satu Kommentteja: 36

Siskoni on yksi tsiljoonista yliopistosta tänä vuonna valmistuneista, jotka hakevat nyt kuumeisesti töitä. CV- ja cover letter -sulkeisia katsellessa ei tule omia työnhakuaikoja ikävä.

Yksi asia nuoren akateemisen työnhakijan hommassa oli vituke ylitse muiden. Julkisen hallinnon ja kansainvälisten organisaatioiden käyttämät harjoittelupaikat! Tsiisus. Tule tekemään meille ilmastostrategiaa / ruoka-avustuslogistiikkaa / nettisivujen tuotantoa / pr-suhteita. Saat tehdä paljon töitä, et saa lainkaan palkkaa ja asunnonkin saat hoitaa itse. 

Palkitsemisjärjestelmä on maailman huonoin, mutta hakijoita on silti satoja, koska kaikki haluavat kokemusta ja monet parantaa maailmaa. Kymmenessä vuodessa organisaatioiden harjoittelijapolitiikka ei ole muuttunut ainakaan parempaan suuntaan.

Archives' stacks

Tajuan harjoittelupaikkojen pointin: tarjotaan vähän kokemusta omaaville mahdollisuus tutustua alaan. Tekijä saa kokemusta ja cv-merkinnän; organisaatio saa perehdyttämisestä palkkiona hetkeksi aikaa itselleen ilmaisen työntekijän.

Ongelma onkin se, että perimmäinen pointti on hävinnyt jo ajat sitten. Kyse ei ole harjoittelijoista vaan ilmaisesta työvoimasta. Monilla harjoittelijoilla on takana useita harjoittelujaksoja. Useat harjoittelijoista ovat jo niin päteviä, että organisaation työvoiman tarve saadaan katettua harjoittelijoilla. Ei tarvitse avata uutta virkaa, kun otetaan pari yliopistoharjoittelijaa raporttia vääntämään. Olenpa kuullut sellaisestakin tapauksesta, jossa iso kv-organisaatio otti harjoittelijan, ja vain pari viikkoa harjoittelujakson alkamisen jälkeen harjoittelijan esimies jäi vanhempainvapaalle ja harjoittelija laitettiin hoitamaan esimiehensä hommat. Sait tämän paikan, koska huomasimme ansioluettelostasi että pystyt itsenäiseen työskentelyyn.

Mitä vittua. Tuo ei ole työharjoittelua, se on orjatyötä.

Kiinnostavaa onkin, että yksi maailman arvostetuimpia työpaikkoja, YK, imaisee masiinaansa joka vuosi  suuren määrän palkattomia tai erittäin pienellä korvauksella töihin tulevia harkkareita. Sama lafka kirjoitti vuonna 1948 Ihmisoikeusjulistuksen, jonka 23. artiklassa todetaan mm. seuraavaa:

Jokaisella työtä tekevällä on oikeus kohtuulliseen ja riittävään palkkaan, joka turvaa hänelle ja hänen perheelleen ihmisarvon mukaisen toimeentulon ja jota tarpeen vaatiessa täydentävät muut sosiaalisen suojelun keinot.
PS: Kivana lisänä kannattaa ottaa huomioon, että YK ei laske työharjoittelua - huolimatta sen sisällöstä - mukaan työkokemukseen. Kahden vuoden edestä työharjoittelua ei siis täytä YK:n työpaikkailmoituksessaan pyytämää vähintään kahden vuoden työkokemusta. Aika saamarin skitsoa.

Kuva: dolescum

36 kommenttia:

Mitä tuumaat?

On ehdottomasti räsymatto. Se on nerokas tuote, joka tekee roskista designia. Kaatopaikalle kärräämisen sijasta rievut ja risat kankaat s...

Paras suomalainen keksintö

20.6.12 Satu Kommentteja: 34

On ehdottomasti räsymatto. Se on nerokas tuote, joka tekee roskista designia.

Kaatopaikalle kärräämisen sijasta rievut ja risat kankaat saavat elinkaaren jatketta pitkäikäisinä mattoina.  Ja minkälaisina mattoina! Eihän näitä voi katsoa hymyilemättä.



Mummoni oli ahkera matonkutoja. Muistan vieläkin ne nurkkia kuormittaneet mustat jätesäkit, jotka olivat täynnä "potentiaalista räsymattoa". Tein niistä kerran itselleni peruukin.

Tänä kesänä eksyin takaisin räsymattoideologian pariin, kun otimme kiskalle myyntiin Kokemäen kudonnan mattoja. Eilen yhdysvaltalainen valokuvataitelija osti makuuhuoneeseensa yhden kirjavan. Tänään keski-ikäinen norjalainen pariskunta hankki eteishalliinsa toisen. Kunhan saamme vielä muutaman myytyä, lupaan ostaa itsellenikin yhden.

Räsymattojen lisäksi hotsitan yksinkertaisia, peukalon kokoisia purkinavaajia. Mikä suomalainen keksintö on sinulle tärkein?

(Ja please, kännykkää ei saa mainita - Nokian sijoitukseni on kutistunut noin 80 %:lla. Kun kassakriisi on edennyt huonekalujen myyntivaiheeseen, käyn hakeamssa Keilaniemestä itselleni muutaman neliön lasifasadia. Niistä levyistä saa kivat parvekelasit. Mukana tulevasta kilon painoisesta käyttöoppaasta saa sytykkeet saunanpesään.)


34 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Kirjakustantamot antoivat viime viikolla Hesarissa vinkkejä kirjailijaksi aikoville.  Jutusta voi lukea lyhyen version täällä . Korkeasta...

Vinkkejä kustantajalle

13.6.12 Satu Kommentteja: 12

Kirjakustantamot antoivat viime viikolla Hesarissa vinkkejä kirjailijaksi aikoville.  Jutusta voi lukea lyhyen version täällä.

Korkeasta julkaisukynnyksestä, lähetettyjen käsikirjoitusten määrästä ja kirjailijan ja kustannustalojen vaikeasta elämästä on kirjoitettu kilometrettäin rivejä. Näissä jutuissa kustantaja on lähes aina asiantuntija. Jumalattoman yksipuolista. Sama asia, kuin jos Nokian puhelimia käsittelevissä lehtijutuissa asiantuntijana kommentoi Nokia.

Toki kustantajat ovat ammattilaisia.

Kustantamoissa osataan tsiljoona asiaa kirjallisuudesta, tunnetaan klassikot, aistitaan proosarunon uudet muodot ja maailmankirjallisuuden uudet virtaukset ja handlataan kirjallisuuden teoriat. Kaikkien paksuseinäisten kustannustalojen kammioissa istuu takuulla ainakin yksi tyyppi, joka osaa ulkomuistista Dostojevskin tuotannon ensimmäiset sivut suomeksi ja venäjäksi.

Book collection

Jää alkaakin ratista usein vasta siinä vaiheessa, kun hieno tuote on valmis ja sitä pitäisi alkaa myydä.
Hyvä kustannustoimittaja /-päällikkö on kullanarvoinen, sillä ilman hyviä kirjoja kustantajalla ei ole liiketoimintaa. Mutta se ei riitä. Hyvä tuote ei myy itseään – koskaan. Kirja ei tee tästä poikkeusta. Aina tarvitaan markkinointia.

Nyt kirjallisuudenopinnot keskeyttänyt, pari kirjaa julkaissut, free-kustannustoimittajan töitä tehnyt ekonomi antaakin vinkkejä kustantajille. Saa pölliä.

1. Muista hommasi. Kun kässäri on valittu, editoitu, kuvitettu, taitettu ja viimeistelty, alkaa sinun duunisi: painatus, jakelu ja markkinointi. Siispä paina, jakele ja markkinoi! Painoksien suhteen olisi syytä olla hereillä heti: jos kirja osoittautuu suosituksi, olisi hyvä, että ainakaan se toinen painos ei lopu päivässä. Niin kirjailijan, kauppiaan kuin tuotetta himoitsevan kuluttajan näkökulmasta ei oon myyminen on saakelin turhauttavaa.

2. Brändää. Eipä siitä ole kauaakaan aikaa, kun kustannusfirmojen sikariporras vaati kirjailijoilta tehokkaampaa brändäämistä. Wo-hoo. Mitä jos te kustantajat tekisitte niitä kirjailijabrändejä? Siitähän te (muikean) siivunne saatte.

Kuka tahansa voi palkata käsikselleen hyvän freelancer-kustannustoimittajan (enkä nyt todellakaan puhu itsestäni), painattaa kirjan Virossa ja myydä sitä verkon kautta. Kustantajan markkinointiosaaminen on kirjailijalle noin sata kertaa tärkeämpää kuin kustantajan hyvät suhteet painotaloon.

3. Katso ikkunasta ulos. “Ei ole rahaa” on yleinen syy olemattomiin mainostempauksiin. ”Meillä ei ole ollut tapana….” taas on maailman eunukein lauseenaloitus. Seuraa, millaisia liikkeitä arvostetut kuluttajabrändit tekevät. Pölli idea ja jalosta sitä. Julkisuutta voi herättää pienelläkin budjetilla: Keittokirjan julkkareihin saa juustotarjoilun soittamalla juustojen maahantuojalle. Stressinhallintaoppaan markkinointikampanjaan voi ideoida joukkopysähdyksen Rautatieaseman pääaulassa ja päästä sillä Kymppiuutisten iltakevennykseen. Järjestä harrastelijanäyttelijöitä karjumaan repivän hienon runoteoksen säkeitä Kampin metrolaiturille. Kun vartijat tulevat poistamaan häirikköä metrolaiturilta, pyydä kaverisi ottamaan kuva kännykkäkameralla ja lähettämään se Iltikseen. Puhu Lintsin toimitusjohtaja ympäri lupaamalla osa myyntituotoista Lastenpäivän säätiölle ja mainosta uutta vitsikirjaa Lintsin rannekkeissa: ”Hauskempaa kuin Linnanmäellä. Eikä ees yrjötä.” Got the point?

Untitled


4. Käytä hyväksesi verkostoja. Teillä on verkostonne ja niin on kirjoittajallakin. Ideoikaa yhdessä kirjan teemaan sopivia asiantuntijaluentoja, juoksukoulua, kokkikurssia tai vaikka salapoliisi-kaupunkipeliä dekkarin tapahtumapaikoilla. Levittäkää sanaa, rekrytoikaa vapaaehtoisia mukaan ja saakaa yleisö innostumaan.

5. Älä boreta. Uskalla ärsyttää. Tylsä kansi ja tylsä nimi tappavat kiinnostuksen. Ylineutraali kuvapankkikuva ja Arial-fontin yhdistelmä harvoin toimivat. Paitsi unilääkkeenä.

Sleeping dog


6. Keskitä. Jos (lue: kun) markkinointibudjetti on rajallinen (lue: olematon), keskitä panokset. Myy siellä, missä ostajat ovat! Hääkirja pitää saada myyntiin hääjärjestäjille, juhlapukuvuokraamoihin ja suosittuihin kultasepänliikkeisiin. Matkakirja on oltava myynnissä juna- ja lentoasemalla. Kirjailijan esiintyminen kirjamessuilla ei välttämättä aina ole paras myyntikanava.

7. Ole reilu. Kertoja saa olla epäluotettava mutta kirjailija tai kustantaja ei. Älä siis lupaa mainoskampanjaa, jos sellaista ei ole tulossa. Ilmoitus kustantajan omilla nettisivuilla ei ole mainoskampanja. Se on tiedote. Jonka lukee ehkä kolme ihmistä.

8. Tee optio-ohjelma. Raha motivoi. Korota tekijänpalkkiota, jos kirjoittaja tekee puolet myyntityöstä. Lupaa bestsellereille yhtiön osakkeita, matka Malediiveille tai vaikka kolmen kuukauden asumiskuluja vastaava bonus. Kirjankustantajan lanseeraama optio-ohjelma saa lehdet kirjoittamaan. Siitä sataa euroja sinunkin laariisi.

12 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Edellisen kirjoituksen kommenteissa pyydettiin kuvia kaupalta. Pidämme kauppiaskollegani kanssa englanninkielistä, Suomi PRKL! Design -kaup...

Tyylioivallus

10.6.12 Satu Kommentteja: 4

Edellisen kirjoituksen kommenteissa pyydettiin kuvia kaupalta. Pidämme kauppiaskollegani kanssa englanninkielistä, Suomi PRKL! Design -kauppaan liittyvää blogia täällä. Lupaamme aivan lähipäivinä ladata sinne kuvia kiskalta ja kiskan avajaisista - heti kun on saatu pahvilaatikot taiteltua, pohjakassa laskettua ja Jopo-pyörät koottua.

Yhden kuvan kanssa en kuitenkaan malta odottaa. Sillä voi herra mun jee: mulla, karjalaisella persjalkaisella paksupolvella, on sääret!!

Silmänkääntötemppu on yksinkertainen: kun kengät ja sukkikset ovat samaa väriä, punkerojaloista kasvaa melkein oikeat sääret. Menenkin heti maanantaina sukkahousukauppaan, ja ostan jokaisen kolmen kenkäparini väriä vastaavat nailonit. Eihän tässä kauppiaana enää minnekään juoksulenkille ehdi.

Tyylisuora: Suikka-hattu HiroNIAsta, mekko Birna, kengät Camper ja Kossupullo tyhjä.




4 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Voi elämä, miten ainutlaatuinen päivä! Tänäään aloitin kauppiasurani : - Käytin ensimmäistä kertaa elämässäni Visa-kortin lukijalaitett...

Ja niin minusta tuli kauppias

9.6.12 Satu Kommentteja: 25

Voi elämä, miten ainutlaatuinen päivä!

Tänäään aloitin kauppiasurani:

- Käytin ensimmäistä kertaa elämässäni Visa-kortin lukijalaitetta. Ensimmäinen kuitti kaupalle, toinen asiakkaalle. Allekirjoitus, pin-koodi, ai et muista, no miten tämä peruutetaan. Mitä jos painan pari nollaa liikaa, saanko syytteen ja tililleni miljoonan?
- Pakkasin pehmolelun lahjapaperiin. Paketista tuli kaamea sohlo, mutta 2-vuotias lahjan vastaanottaja tuskin reklamoi.
- Tajusin, miten kaamealta myyjästä tuntuu, kun ei tiedä tuotteen hintaa! Paljon nää jääkaappimagneetit oli?
- Tajusin, miten ihanalta tuntuu, kun joku hyppii ilosta fiilistellessään kierrätetystä purjeesta valmistettua käsilaukkua. Siis juuri sitä,  minkä minä valmistajan nettisivuilta valitsin. Voi mun jee!

Meitä kaupan perustajia hemmoteltiin tänään ihanilla avajaislahjoilla, kuten kukilla. Mieleenpainuvimman lahjan toi Islannissa vaikuttava suomalainen Retrobug, joka valmistaa vanhoista klassikkokuoseista upeita tekstiilejä, kuten lasten vaatteita ja kukkaroita. Piia-Susanna oli tehnyt minulle ja kauppiaskollegalleni kauppamme nimeä kantavat PRKL!-pussit. Voi prkl miten hieno.


Rakastan projektitöitä, niissä on selvä alku, hähmäinen keskikohta, sydämentykytyksiä ja vitutusta synnyttävä kaaos, jotenkin loppuun viety loppu ja edellisestä vaiheesta riippuen joko hyvä tai helvetin huono nollaus. Onnistuneen projektin jälkeen tuntuu kuin olisin alkavassa nousuhumalassa ja juossut juuri puolimaratonin. Tänään minusta tuntuu, kuin olisin juossut Hangosta Inariin.

Kaupan avaaminen on ollut hieno projekti.

Olen leijunut koko päivän ja katsellut ympäristöäni kuin ensimmäistä kertaa. Kun on kuukausia vääntänyt ekseleitä, hakenut rahoitusta, valinnut lattiamaalin väriä, kinannut huolintayhtiöiden kanssa, hinnoitellut, tehnyt tilauksia, harkinnut värivaihtoehtoja, kirjoittanut lehdistötiedotteita, lähetellyt biljoona sähköpostia, reklamoinut, poseerannut Suomen suurlähettilään kanssa samassa valokuvassa ja inventoinut 900 kiloa suomalaista designia, kiivennyt pissalle viiden jopon yli (varasto siirtyi inventointikaaoksessa vessan puolelle), päässä suhisee, veri kiertää ja askel on nopea.

Onko tämä lopullinen ammatinvalintani? Tuskin. Mutta ei tämä kyllä ihan lyhyeksikään kokeiluksi jää.  Kaupalla nähdään.

25 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Nousiaisissa sijaitsevan Henrikin koulun rehtori on huolissaan tyttöoppilaiden pukeutumisesta: - Kun oli lämpimämpiä päiviä, niin joilla...

Hikinen iltapäivä

3.6.12 Satu Kommentteja: 56

Nousiaisissa sijaitsevan Henrikin koulun rehtori on huolissaan tyttöoppilaiden pukeutumisesta:
- Kun oli lämpimämpiä päiviä, niin joillain tytöillä oli enemmän uimarannalle sopivat vaatteet. Paljasta pintaa oli niin paljon, ettei se sovi kouluun.Taljan mukaan tarkoitus ei ole rajoittaa oppilaiden pukeutumista muuten.
- Mutta jos on niin paljon paljasta pintaa, että pakarat näkyvät ja kaikki on paljaana, niin siinä voi monilla pojilla olla tukalat paikat.
Beach

Mukava huomata, että kouluissa ei ole unohdettu tapa- ja terveyskasvatusta. Uimarannalle ja kouluun on tosiaan tapana pukeutua vähän eri tavalla. Rehtorin kannanoton argumentointi on kuitenkin älytön. Tyttöjen biitsipukeutumisen kritisointia puolustetaan poikien hyvinvoinnilla, ei tyttöjen.

Monissa maissa naisten peittävää pukeutumista ohjaavia sääntöjä perustellaan naisten turvallisuudella: kun pukeutuu säkkiin, ei herätä himokkaita ajatuksia miehissä. Jutun rehtorin mielestä tyttöjen pukeutumista pitäisi puuttua vain siksi, että ne vilkkuvat pakarat eivät pääse aiheuttamaan pojissa epämukavaa oloa. Argumentit kuulostavat keskenään varsin samankaltaisilta, eikö?

Mitä koulupukeutumiseen tulee, niin kannatan koulupukuja. Samoihin univormuihin pukeutuneet oppilaat ovat koulussa tasa-arvoisempia; kalleilla vaatemerkeillä erottautumisen voi jättää vapaa-aikaan. Vaikka sinne biitsille.

Kuva: Parker Michael Knight

56 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Pariskuntien yhteiset harrastukset eivät toimi meillä. Muutama vuosi sitten yritin harrastaa kiipeilyä. Turhaan. Mä olin siinä niin paska, ...

Boot camp

2.6.12 Satu Kommentteja: 19

Pariskuntien yhteiset harrastukset eivät toimi meillä. Muutama vuosi sitten yritin harrastaa kiipeilyä. Turhaan. Mä olin siinä niin paska, ja mun mies niin hyvä, että alakynsi kasvoi egolleni liian suureksi. Luovutin ja palasin omien harrastusteni pariin.

Mieheni ei kuitenkaan näytä antavan periksi. Tulin tänään aiottua aikaisemmin kotiin, ja mitä sieltä löysinkään: boot-camp-treenit. Leuanvedot oven ylälistassa roikkuen kehittävät kuulemma hyvän gripin. Leuanvetojen jälkeen tehtiin tasapainoharjoituksia.

Odotan jo innolla tulevaisuuden lomamatkoja. Minun ei enää tarvitse seistä köyden päässä varmistamassa. Sillä välin kun nuo rakentavat varmistuksia vuorilla, minä sovitan takapuoleni vuoristoravintolan upottavaan sohvaan. Kyllä vaan kannattaa hankkia lapsia.

19 kommenttia:

Mitä tuumaat?