Kosmetiikkatuotteista yksi on ylitse ymmärrykseni: hajuvesi. En ole koskaan ostanut parfyymia. Kylpyhuoneen säilytyslaatikoissa pyörii vuos...

Haisevaa vettä

31.5.12 Satu Kommentteja: 17

Kosmetiikkatuotteista yksi on ylitse ymmärrykseni: hajuvesi. En ole koskaan ostanut parfyymia. Kylpyhuoneen säilytyslaatikoissa pyörii vuosia sitten lahjaksi saamiani pieniä lasipulloja, joita en ole saanut aikaiseksi siirtää roskikseen. Nykyään lähipiiri tajuaa olla käärimättä Dioria joululahjapapereihin.



Syy parfymi-neitsyyteeni ei ole tuoksujen aiheuttamassa päänsäryssä tai allergiassa. En yksinkertaisesti käsitä hajuveden pointtia. Sudin aamuisin deodoranttia, jotta en haise pahalle. Käytän satunnaisesti meikkivoidetta naaman laikkuja peittämään ja ripsiväriä, jotta näyttäisin vähän vähemmän väsyneeltä. Mutta että maksaisin haisevasta vedestä tuhansien eurojen litrahintaa? Lyö tyhjää.


Olisinko enemmän kohtalokas, kesäinen, herkkis tai viettelevä, jos suihkauttaisin miniveistosta muistuttavasta pullosta nestettä ranteeseen? No en tietenkään. Eikä niitä mainosten jorinoita nyt kai kukaan muukaan kirjaimellisesti ota. Mutta miksi maksaa sata euroa siitä, että saa pari milliä kukkien tuoksua purkissa? Menen mieluummin kukkakauppaan.

Ehkä hajuveden ideaa ei kannata edes alkaa selittää henkilölle, joka pesee lärvinsä iltaisin suihkusaippualla.



17 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Suomenkielisen kirjallisuuden tilaaminen ulkomaille on hanurista. Kaikki verkkokirjakaupat eivät edes toimita Suomen ulkopuolelle. Ne, jotk...

Vuoden mutsia ulkomaille

29.5.12 Satu Kommentteja: 16

Suomenkielisen kirjallisuuden tilaaminen ulkomaille on hanurista. Kaikki verkkokirjakaupat eivät edes toimita Suomen ulkopuolelle. Ne, jotka toimittavat, veloittavat usein järjettömiä postitus- ja käsittelykuluja. Kuvaava esimerkki: jos tilaisin Akateemisen verkkokaupasta Vuoden mutsin Islantiin, joutuisin maksamaan kirjan lisäksi (25,42) jopa 30 euroa toimitusmaksua. Huhhuijaa.

Koska Vuoden mutsia ei ainakaan toistaiseksi ole saatavilla e-kirjana, ja minua korpeavat nuo kirjakauppojen korkeat ulkomaantoimitusmaksut, päätin hoitaa homman itse.

Ulkomailla asuvat suomalaiset voivat ostaa minulta Vuoden mutsin hintaan 28 euroa postikuluineen. Hinta kattaa kirjan ja sen toimituksen minne tahansa maailmassa.  Beat that, Stockmann!

Jos haluat kirjan, toimi näin:
1. Tilaa kirja minulta sähköpostilla satu ( a ) suomi.is. Laita sähköpostiin nimesi ja toimitusosoite sekä tieto siitä, montako kirjaa tilaat.
2. Laitan sinulle laskun. Kun maksusuoritus näkyy tilillä, laitan kirjan tulemaan. Toimitusaika on maasta riippuen noin 2-7 päivää.
3. Jos kysyntä ylittää tarjonnan, kerron siitä heti.
4. Eri mailla on erilaiset tullikäytännöt: rajalla mahdollisesti perittävät tullit/alv:t tulevat ostajan maksettavaksi.

SUOMEEN TILATTUNA HINTA 25 € SIS. POSTIKULUT. TILAUSOHJEET SUOMEEN TÄSTÄ.

16 kommenttia:

Mitä tuumaat?

No päivää! Salamatkustaja on muuttanut Bloggeriin. Huomasin, että kaltaiselleni IT-vajaalle Blogger on huomattavasti miellyttävämpi käyttää...

Olemme muuttaneet

25.5.12 Satu Kommentteja: 10

No päivää! Salamatkustaja on muuttanut Bloggeriin. Huomasin, että kaltaiselleni IT-vajaalle Blogger on huomattavasti miellyttävämpi käyttää kuin Wordpress. Ulkoasua on helpompi muutella ja päivittäminen on nopeampaa. Tästä saa vähemmällä vaivalla paremman näköisen ja muiden googlen käyttäjien on helpompi liittyä lukijoiksi.

Train to Narvik approaches Uppsala C


Se nyt vaan on niin, että yhden lapsen mutsina olemisesta ei riitä juttua kahteen blogiin. Siksi suurin osa minä ja pätkä -jutuista löytyy nykyään Vuoden mutsi -blogista. Tällä osastolla keuhkotaan kaikesta muusta. Koska maailmassa on paljon virheitä, eivätkä ne hiljenemällä minnekään katoa.

Linjoilla ollaan myös jatkossa ;-)

Kuva: abaransk

10 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Edellisestä kirjapostauksestani on törky pitkä aika. Olen aloittanut läjän mahtavia kirjoja, mutta ainakin viiskyt on kesken ja kerää pöl...

Keskiviikon kirja: Skugga-Baldur

25.5.12 Satu Kommentteja: 0

Edellisestä kirjapostauksestani on törky pitkä aika. Olen aloittanut läjän mahtavia kirjoja, mutta ainakin viiskyt on kesken ja kerää pölyä yöpöydällä. Syytän huhtikuulle asti jatkunutta Islannin kansantarinakurssia, jonka ansiosta istuin nenä kiinni 1800-luvulla kerätyissä kansantarinoissa. Ei paljon jäänyt aikaa lepuuttaa sylissä muita niteitä. Paitsi sanakirjaa.

Islantilaisiin kansantarinoihin liittyen onkin suositeltava yhtä kirjaa: kirjailija-runoilija-lauluntekijä Sjónin lyyristä Skugga-Balduria.

Ensiksi todettakoon, että mä en tajua runoja.

Avartuu ahdas seinä, / ja nuojuu nuori heinä / helyissä kuutamon.

Mitääh. En ymmärrä, mitä se tahtoo sanoa. Miten se seinä avautuu, onko siinä ovi? Whaat. Luen runoja, kun ne ovat opintosuunnitelmassa. Vapaa-ajalla ei riitä kärsivällisyys. Joku fiksu sanoi joskus, että runous on yksinkertaista puhetta vaikeista asioista. Ehkä niin. Mutta mulle vaan uppoaa paremmin tarinat, joissa on edes alku.

Mutta poikkeus se on tästäkin mielipiteestä. Skugga-Baldur, 112 sivua pitkä proosaruno,  on lyyrinen kertomus, joka sijoittuu 1800-luvun islantilaiselle maaseudulle ja lainaa aineksia paikallisista kansantarinoista. Stoorissa riittää vauhtia, vaarallisia tilanteita ja monta elämäntarinaa.

Vanhoissa islantilaisissa kansantarinoissa kerrotaan Skugga-Baldurista eli eläimestä, jonka emo on kettu ja isä kissa. Siis epämuodostuma, joka on jäänyt elämään, koska on sattunut syntymään villinä luonnossa. Skugga-Baldurin serkku, jonka isä on kettu ja äiti kotikissa, taas ei yleensä selviä syntymäänsä pidemmälle. Yhteiskunnalla kun on ollut tapana karsia kaikki erilaiset joukoistaan:
"Ennen kuin ne ehtivät päästää ensimmäistäkään parkaisua, kätilö sulki niiden nenän ja suun palauttaen hengen takaisin siihen suureen sielujen kattilaan, josta koko ihmiskunta on kauhottu."

Skugga-Baldur yhdistelee islantilaista kansantarinaa ja nykyäänkin ajankohtaisia kysymyksiä, kuten sitä, kenellä on oikeus elää ja kenellä siitä oikeus päättää.

Tartu tähän, jos  islantilainen kirjallisuus, kansantarinat ja runous kiinnostavat, etkä jaksa enää yhtäkään pohjoismaista dekkaria.

0 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Leivoin eilen elämäni ensimmäistä kertaa lihapiirakoita - pistimme Ravintolapäivän kunniaksi pystyyn suomalaisen rakennustyömaakantiinin. A...

Harvoin tekee mitään turhaa

19.5.12 Satu Kommentteja: 27

Leivoin eilen elämäni ensimmäistä kertaa lihapiirakoita - pistimme Ravintolapäivän kunniaksi pystyyn suomalaisen rakennustyömaakantiinin. Asia oli merkittävä YLEn (täällä) ja Nelosenkin (täällä) mielestä. Mahtavaa!

Eilen yöllä lihiksiä uppopaistaessa aloin kelata elämää.

Olin 20-vuotiaana varma, että en koskaan keksi mitään järkevää tekemistä elämässä. Suunnitelmien puute harmitti. Mitä enemmän murehdin sitä, että minulla ei ole suunnitelmaa, sitä enemmän tein toisistaan irrallisia asioita vailla punaista lankaa. Opiskelin päivät kauppiksessa: väsäsin makrotaloustieteen harkkoja ja kirjoitin viestinnän projektitöitä. Iltaisin kävin kreikan kielen alkeiskurssilla Työväenopistolla. Kerran pari kuussa keräsin Amnestyllä nimiä vetoomuksiin ja kävin Naisasialiitto Unionin illoissa kuuntelemassa feministejä. Kulutin 15 h joka viikko urheiluun ja proteiini-excelin päivittämiseen. Muistan vieläkin ulkoa, kuinka monta käsipainoparia Töölö Gymin käsipainohyllyssä silloin oli. Juoksumatolta kun oli sinne suora näköyhteys.

Kuulostaa järkevältä? No sanoisin kyllä että sekopäiseltä. Ymmärrän hyvin niitä miehiä, joilta sain noina vuosina pakit. Bodari-Kalle ei tajunneet tota feminismihommaa ja kauppiksen surffitukalle "Amnesty" = "kommunisti". Se kreikan kielen alkeiskurssilla punastellut sosiologian opiskelija ei saanut mahtumaan viitekehykseensä naista, joka opiskelee kauppiksessa ja käyttää proteiinilisäaineita. LOL.
Gym at Work 3


Kului 13 vuotta. Ja ta-daa: Punainen lanka on edelleen hukassa. Nykyhetkessä ja mennesssä on tosin yksi merkittävä ero: enää en niin kovin paljoa stressaa sillä, että niin kutsuttu ansioluetteloni ei ole ansioluettelo vaan lista päämäärätöntä kohkaamista. Nyt osaan jo sanoa itselleni, että mitä sitten, vaikka et ole ollut päivääkään palkkatöissä sen jälkeen, kun 18-vuotiaana lopetit työt lasivillatehtaalla. Tai so what, että olet muutellut maiden ja paikkakuntien välillä et tietenkään työn ja hyvän palkan vaan päähänpiston perässä.

Upporasvan roiskuessa ja lihiksien kypsyessä elämänfilosofoin 32 vuoden kokemuksella: mitä ikinä tekeekään, siitä kaikesta on jossain muodossa hyötyä myöhemmin elämässä.

Esimerkki. Tulin paksuksi ja sain lapsen vieraassa maassa. Aloin yhdessä toisen suomalaisen kanssa järjestää kerran kuussa suomenkielistä satutuntia läheisessä kirjastossa vaikka me molemmat olimme takuulla niin kiireisiä, että yhdellekään vapaaehtoisprojektille ei olisi minkään järjen mukaan ollut aikaa. Yhdellä satutunnilla tapasin Maaritin, suomalaismutsin, jolla on samanikäinen kersa kuin minulla. Tutustuimme, chattasimme öisin Facebookissa, juttelimme työnteosta ja tajusimme, että nyt voisi olla oikea hetki luoda jotain uutta yhdessä. Suomalainen design-kauppa sai alkunsa.



Raksalla.

Aamulla järjestellessäni lihapiirakoita tarjoiluastiaan tajusin, että jopa 40 lihapiirakan leipomisessa ja kotiin laskeutuneessa perkeleellisessä rasvankäryssä on joku juju.  Ehkä se oli se 30-vuotias islantilainen, joka kävi lihapiirakalla ja otti mukaansa tulevan putiikin käyntikortin. Ehkä tulen myöhemmin myymään hänelle elämäni ensimmäistä kertaa Jopon?

Turhia juttuja harvoin on. Voi kunpa pääsisin sanomaan tämän 20-vuotiaalle itselleni. Olisi tullut monta yötä nukuttua paljon paremmin.

27 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Usein kuulee sanottavan, kuinka kannattaa hakeutua oman mukavuusalueen ulkopuolelle kehittyäkseen ja oppiakseen uutta. Ja p*skat, sanon mä....

Mukavuusrajojen ulkopuolella

15.5.12 Satu Kommentteja: 25

Usein kuulee sanottavan, kuinka kannattaa hakeutua oman mukavuusalueen ulkopuolelle kehittyäkseen ja oppiakseen uutta. Ja p*skat, sanon mä. Riskialtis rajojen ylitys ei tuo kehitystä vaan hermoromahduksen.

08.M&TBank.WMATA.GalleryPlace.NW.WDC.03mar08

Mukavuusrajat kaatuivat tänään rytisten. Lapsella on flunssa, ja lekuri määräsi mm. nenäsumutetta, jonka annosteleminen jäi tänään mun vastuulle. Kysynpä vaan, kuinka 15-kiloiseen kiemurtelevaan jötkäleeseen saa upotettua nenäsumutetta. Totuus on, että ilman rauhoittavia lääkkeitä ei mitenkään.

Yhdellä kähdellä yritin pitää kiinni lapsen käsistä, jaloillani jaloista ja leuallani pitää ipanan pään paikallaan ja sillä yhdellä vapaalla kädellä sohia sumutetta räkätunneleihin. Lopputuloksena voin todeta, että sumutetta on nyt useampi tilavuuslitra huoneilmassa mutta ei pisaraakaan lapsen nenässä. Lapsi karjuu inho silmissään, äiti vollottaa pieleen mennyttä lääkitystä.

Mitä tästä mukavuusalueen ulkopuolella käymisestä olisi pitänyt oppia? Ei niin mitään. Päinvastoin, kävi mielessä pariin kertaan, että oliko pakko ryhtyä äidiksi. Saatana.

Voisiko joku kehittää nieltävän nenäsumutteen? Sen voisi huijata irtokarkin sisässä mahaan.

Kuva Elvert Barnes

25 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Kerroin taannoin vähän ja epämääräistä tulevaisuuden uusista suunnitelmista . No nyt on homma sen verran kasassa, että voin jo tulla maalit...

Se jotain ihan muuta

11.5.12 Satu Kommentteja: 35

Kerroin taannoin vähän ja epämääräistä tulevaisuuden uusista suunnitelmista. No nyt on homma sen verran kasassa, että voin jo tulla maalitela kädessä ulos ovesta ja kertoa, mitä on meneillään.

Avaan kesäkuussa yhdessä suomalaisen kollegani kanssa Reykjavikin keskustaan suomalaisen designkaupan.


Tällä hetkellä maalataan maanisesti. Miten telalla maalataan? Ai eikö yksi maalikerros riitä? Perkele, olen aika onnellinen!

Olemme tietysti myös facebookissa. Kaupan sivusto löytyy tästä linkistä. Jos tykkäät, niin käy tykkäämässä!


35 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Vuoden mutsit kävivät keskiviikkona puhumassa vuoden mutsiudesta Huomenta Suomessa. Jos 10 minuuttia julkisuudessa meni ohi, ohjelmapätkän ...

Vuoden mutsit kaupungilla

10.5.12 Satu Kommentteja: 4

Vuoden mutsit kävivät keskiviikkona puhumassa vuoden mutsiudesta Huomenta Suomessa. Jos 10 minuuttia julkisuudessa meni ohi, ohjelmapätkän näkee Katsomosta.

Lähetyksen jälkeen suunnistimme Katjan kanssa pois Pasilasta ja Cafe Lasipalatsiin breakfastille. Ulkonäköön oli pursotettu sen verran monesta tuubista, että olisi ollut suorastaan rikollista istua sisällä nurkkapöydässä. (Muttei siellä terdelläkään kukaan uskaltanut tulla heruttaan.)

Puoli tuntia ammattimeikkaajan ja hiustaiteilijan käsittelyssä teki ihmeitä ainakin meikäläisen silmäpusseille ja sähköiselle mopille. En pese naamaani ainakaan viikkoon. Hiuksia kahteen.


'


4 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Helsingin Sanomat luki ajatukseni. Pohdin viime viikolla reiluuden rajoja, kun keskustelu pikavipeistä kiihtyi. Mikä on paljon? Mikä on liik...

Vippaa viitonen, maksa takas satanen

6.5.12 Satu Kommentteja: 11

Helsingin Sanomat luki ajatukseni. Pohdin viime viikolla reiluuden rajoja, kun keskustelu pikavipeistä kiihtyi.

Mikä on paljon? Mikä on liikaa?

Jos lainaa tekstarilla 50 euroa ja maksaa parin viikon päästä takaisin yli kuusikymppiä, vuosikorko on kolminumeroinen. Siis satoja prosentteja!

Se on liikaa.

Money

Kun oikeusministeriö ehdotti pikavipeille 30-50 prosentin korkokattoa, pikavippifirmat pillastuvat. Pikavippejä myöntävien yritysten mielestä olisi parempi asettaa lainoille kulukatto kuin ottaa käyttöön todelliseen vuosikorkoon perustavasta katto.

No miksiköhän? Pikavippifirmat tekevät sitä mitä kaikki firmat: tavoite on tehdä niin paljon voittoa kuin mahdollista. Pakollinen ja useimmiten kolminumeroinen vuosikorkomerkintä ei näyttäisi pikavippifirman kannalta kovin hyvältä siinä HALPAA LAINAA VARTISSA -ilmoituksen marginaalissa.

Euribor-korko on tällä hetkellä noin 2 %. Kun sitä vertaa pikavipin vuosikorkoon, joka nousee helposti 700 prosenttiin, ei tarvitse olla Einstein päätelläkseen, kuka käärii voitot. Pikavippifirmoilla on mennyt lujaa viimeisen 10 vuoden ajan. Samaan aikaan suomalaisten maksuhäiriömerkinnät ovat kasvaneet. En usko sen olevan täysin sattumaa.

Vaikka olenkin suhteellisen oikeistolaisen kauppikseni käynyt, yksikään talousteoria ei minua vakuuttanut siitä, että täysin vapaa markkinatalous on paras tapa järjestää yhteiskunta. Pikavippifirmat ovat tästä äärimmäisen hyvä esimerkki. Ne ovat saaneet toimia vapaasti markkinoilla. Kuluttajat ovat saaneet valita itse. Ketään ei ole pakotettu lainaamaan.

Mutta camoon: Jos tilillä on kaksi euroa eikä kaapissa ole ruokaa ja lapsilla on nälkä, eikä kavereilta kehtaa lainata eikä leipäjonoon kehtaa mennä, ottaisitko sinä kuudenkympin tekstarivipin, jonka voi maksaa takaisin seitsemänäkymppinä seuraavasta asumistuesta? Minä ainakin ottaisin.

Köyhän - ja siis todennäköisemmin maksukyvyttömyyteen ajautuvan - on luonnollisesti  maksettava lainarahasta korkeampaa korkoa kuin vakavaraisen. Mutta että satoja prosentteja enemmän?

Jumaleisson, se on koronkiskontaa! Luottotiedot menevät, vaikka polvilumpiot säilyvätkin ehjänä. Pikavipeille korkokatto ja sassiin. Ei ole kenenkään etu, että luottotietonsa on menettänyt  yli 300 000 suomalaista.

Kuva Lalunablanca

11 kommenttia:

Mitä tuumaat?

En tupakoi. Juon kohtuudella kahvia. Juon kokisen jälkeen aina vettä. Irtokarkkimässytyksen jälkeen jauhan purkkaa. Punkkuakaan ei kulu pull...

Valkoinen irvistys

5.5.12 Satu Kommentteja: 39

En tupakoi. Juon kohtuudella kahvia. Juon kokisen jälkeen aina vettä. Irtokarkkimässytyksen jälkeen jauhan purkkaa. Punkkuakaan ei kulu pulloa päivässä. Hammashuollosta en tingi. Vaikka kaikki muu menisi päivässä perseelleen, pesen hampaat aamulla ja illalla. Iltaisin vingutan hammaslankaa. "Hammaslääkäriliitto suositelee".

Kaiken järjen mukaan minulla ei pitäisi olla reikiä.

Crocodile Northern Territory

Mutta kun on. Varmaan sata. Viime viikolla paikattiin hole, joka oli levinnyt kolmeen (!) hampaaseen. Pari kuukautta sitten tilkittiin umpeen pieni reikä kahden alaposkihampaan välissä. Jokaisen leegolekurin ottaman röntgenkuvan jälkeen paljastuu vähintään yksi uusi alkava reikä. Prkl.

Kerran vuodessa joudun käymään poistattamassa hammaskiveä, joka tekee hymystä keltaisen ja tuo hengitykseen kivan pikantin tuoksahduksen.

Olen kokeillut kymmeniä eri hammastahnoja. Käytän ohutta hammaslankaa (koska paksu ei mene hampaiden väleistä sisään). Syön xylitol-purkkaa. Tänään kävin ostamassa apteekista hampaanväliharjoja, jotka muistuttavat minikokoisia pulloharjoja.

Skidinä leegoni olivat aina priimakunnossa. Hammasongelmat alkoivat vasta parikymppisenä. Kymmenen vuoden mittaisen paikkausrumban jälkeen suussani on tuskin yhtäkään koskematonta hammasta. Mikä tässä enää auttaa? Tekarit?

Kuva neeravbhatt

39 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Mutsina olo kehittää mielikuvitusta. Huomaan välillä latelevani toinen toistaan älyttömämpiä selityksiä tunnelman säilymiseksi. Tein tänään...

Retkellä!

3.5.12 Satu Kommentteja: 10

Mutsina olo kehittää mielikuvitusta. Huomaan välillä latelevani toinen toistaan älyttömämpiä selityksiä tunnelman säilymiseksi. Tein tänään emämunauksen: laitoin kaikki pehmolelut yhtäaikaa pyykkiin. Goddam! Nukkumaan mennessä alkoi tietysti kapina: Missä on myy? Entä Pii-pii-lintu, mää-mää, pupu ja voffi? Väääääää.




Perhana. Lapsi on saatava nukkumaan ilman pehmoleluja. Mutta kaikki pehmolelut ovat litimärkiä. Kaoottisessa tilanteessa on parempi kertoa emävale kuin pieni valkoinen valhe. Sillä mitä isompi valhe, sitä helpommin se uppoaa yleisöön. Tai jotenkin noin se meni.

No joka tapauksessa. Aloin kertoa, kuinka pehmolelut ovat lähteneet tänään retkelle. Retkellä ne menevät uimaan, käyttävät kellukkeita, syövät evääksi rusinoita ja pillimehua. Paluumatkalla mää-mää astuu voffin varpaille ja ne joutuvat matkalla käymään sairaalassa. Siellä lääkäri antaa mää-määlle väärän rokotteen ja lampaalle kasvaa päähän banaani.  Voffin jalka on edelleen kipeä, se ottaa lääkkeksi buranan. Pikku myy syö mää-mään päähän kasvaneen banaanin. Pii-pii liukastuu banaanikuoreen, mutta se ei enää uskalla mennä valelääkärin luo vaan pyytää myytä lastoittaman jalan. Matka jatkuu. Pii-piille ostetaan kiskalta lohdutukseksi popkornia. Huomenna ne palaavat kaikki takaisin tänne sun sänkyyn ja haisevat tosi hyvälle ja voffin ja pii-piin jalat ovat parantuneet.

Osui ja upposi, lapsi nukahti epäluuloisen näköisenä.

Ei saatana, kyllä pitää seuraavaksi kirjoittaa joku neuroottinen lastensatu.

10 kommenttia:

Mitä tuumaat?