Tänään aamulla kääpiö kaiveli innoissaan olohuoneen lehtikoria. Se löysi pinosta  Vanity Fairin ja juoksi lehden kanssa iloisena makuuhuone...

Löytöjä lehtikorista

30.4.12 Satu Kommentteja: 20

Tänään aamulla kääpiö kaiveli innoissaan olohuoneen lehtikoria. Se löysi pinosta Vanity Fairin ja juoksi lehden kanssa iloisena makuuhuoneeseen, jossa vetelin vielä hirsiä. Kello 7.15 sain  aamuherätyksenä naamalleni puoli kiloa kiiltävää paperia. Lapsi oli järkyttävän innoissaan, kun mutsin kuva löytyi kannesta. Ääti, ääti, mamma eeer hier sjautu.

No tietysti mua vähän korpesi, että se ei valinnut lehteä, jonka kanteen oli kuvattu Angelina Jolie. No, kaikkea ei voi saada.

Hyvää vappua!

20 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Työasiat veivät pariksi päiväksi vanhaan kotikaupunkiini Forssaan. Kun vuonna 1999 pakkasin muuttolaatikot, päätin, että tässä cityssä en y...

From Forssa with love

26.4.12 Satu Kommentteja: 17

Työasiat veivät pariksi päiväksi vanhaan kotikaupunkiini Forssaan. Kun vuonna 1999 pakkasin muuttolaatikot, päätin, että tässä cityssä en yövy enää koskaan. No pahus, rehellisyyden nimissä on todettava, että lyhyt yökylävisiitti yli 10 vuoden tauon jälkeen oli kuitenkin varsin viihdyttävä. Tallensin pienen kaupungin tunnelmaa muutamaan valokuvaan.

Munkkikahvit torin laidalla.



Suosikkikahvilani Forssassa: linja-autoaseman Konditoria.


Naapurikunnan Tammelan kunnantalon ulko-ovi. Tervetuloa!


Saman kunnantalon naistenhuoneessa ohjeistus on lämpimämpi. Huolehtikaa läheisistä <3


Seikkailu kunnantalolla uuvutti. Tilanne vaati toiset munkkikahvit lähimmällä bensa-asemalla.



Äidin äidin kirjahyllystä löytyi valokuva 1950-luvult. Vapise Hipstamatic.

17 kommenttia:

Mitä tuumaat?

100-vuotiaaksi ehtinyt Helsingin Pörssiklubi ei edelleenkään hyväksy naisjäseniä. Luettuani eilisen YLEn jutun aiheesta varmistuin jälleen...

Älä sinä tule meidän reviirille

18.4.12 Satu Kommentteja: 44

100-vuotiaaksi ehtinyt Helsingin Pörssiklubi ei edelleenkään hyväksy naisjäseniä. Luettuani eilisen YLEn jutun aiheesta varmistuin jälleen siitä, että feminismin tarve ei ole kuollut - Suomessakaan.

Pörssiklubin puheenjohtaja pistää kommenteissa parastaan:
- Naiset eivät toistaiseksi ole olleet jäseninä, mutta naisia on käynyt täällä vieraana ihan alusta saakka. Ja näin klubijohtajana pitää todeta, että on erittäin mukavaa kun jokunen nainen aina tulee tänne klubille vieraaksi, niin minullakin on jotain silmäniloa.

...jäsenet ehkä kokevat, että parhaiten he voivat olla omana itsenään, kun saavat keskustella herraseurassa, "eikä tarvitse miettiä jokaista solmion asentoa".

Business as Usual

Naisilla ja miehillä saa olla omat kerhonsa. Pörssiklubin kaltaisten kerhojen naiskielto sen sijaan on täysin käsittämätöntä.

Ensinnäkin, mitä siellä kerhossa tehdään? Auto-, kalastus-, viini- ja kulttuuriharrastuksilla brassailun ohella verkostoidutaan ja tehdään bisnestä. Eli keskustellaan yhteistyökuvioista, vaihdetaan tietoja  ja sovitaan hallituspaikoista. Ja hei: jäseniä on yli 1 500! Kyseessä ei ole mikään pikkujätkien kokoontumisajo vaan talouselämää pyörittävä "solmiot hiertää, hallituspaikat kiertää" -kerho.

Sitä paitsi Pörssiklubi toimii osittain Suomen Pörssisäätiön tiloissa. Pörssisäätiön tehtävä taas on sen omien nettisivujen mukaan seuraava:
Pörssisäätiö pyrkii siihen, että yrityksillä on mahdollisuus hankkia riskipääomaa luotettavilla, valvotuilla ja tehokkailla markkinoilla, joilla vallitsevat mahdollisimman hyvät kaupankäynnin edellytykset ja joilla on tarjolla monipuolisia ja kiinnostavia sijoituskohteita. Säätiö työskentelee sijoittajainformaation tason kohottamiseksi.

Se, että Pörssisäätiön tiloissa osittain toimiva Pörssiklubi ei salli naisjäseniä on törkeässä ristiriidassa tilojen omistajan tehtävän kanssa. Perkele, minullakin on osakkeita!

On tässä vielä kolmaskin näkökulma. En tiedä olenko ainoa, mutta Pörssiklubin johtajan kommenteista paistaa jokseenkin tuttu diskurssi: Naiset ovat tärkeitä tehtäviä hoitaville miehille kamalan kivaa silmänruokaa ja tuovat jännää vaihtelua. Tervetuloa siis välillä syömään meidän pöytiin, kunhan et liikaa tunge reviirille. Katsos ei pysty keskittymään vakaviin asioihin, jos naiset pörräävät ympärillä. Kaikki keskittymiskyky menee somion suoristamiseen!

Tällä ihan samalla ajatusmallilla naiset eivät saa muutamissa maailmankolkissa liikkua ilman miesseuraa ja uskonollinen poliisi määrää sopivat vaatteet ulkona liikkuville naisille. Naisten läsnäolo tuo miehille epämukavia ajatuksia.

Pohjavire on täysin sama; niiden ilmenemismuoto vain vaihtelee kultuurin, uskonnon ja historiallisten erojen mukaan.

Niin, ja turha näköjään jäädä odottamaan, että nuorempi sukupolvi korjaisi vanhojen tekemät virheet. Esimerkiksi tuolla Pörssiklubilla naisjäseniä vastustavat eniten juuri nuorimmat jäsenet.

Meikäläisen kohdalla uutinen muutti yhden asian kertalaakista: suomalaisten yritysten hallitusten naiskiintiöt saivat juuri yhden uuden kannattajan.

44 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Mutsillani oli syntymäpäivä maaliskuussa. Halusin antaa lahjan, joka olisi mieleinen, helppo toimittaa perille eikä painaisi paljoa. Kersan ...

Syntymäpäivälahja

12.4.12 Satu Kommentteja: 32

Mutsillani oli syntymäpäivä maaliskuussa. Halusin antaa lahjan, joka olisi mieleinen, helppo toimittaa perille eikä painaisi paljoa. Kersan syntymän jälkeen lahjojen keksiminen ei ole tuottanut ongelmaa: mummi on aina fiiliksessä lapsenlastaan esittävistä valokuvista.

Näin Youtubessa Doritin tekemän lopputyön; videoklipin, jossa yhdisteltiin kauniilla tavalla valokuvia ja musiikkia. Sain siitä idean pykätä kasaan oman musavideon. Kokosin ison läjän lapsesta otettuja digivalokuvia ja valitsin tunnelmaan sopivan biisin. Dorit iski materiaalista videon kasaan, latasi Youtubeen ja minä lähetin linkin äidille. Sähköpostin otsikkokenttään kirjoitin Hyvää syntymäpäivää.

Arvaatte varmaan, että lahjavalinta osui ja upposi. Ja mikä käytännöllisintä: tätä lahjaa ei tarvinnut kääriä pakettiin.

Laitan videon tähän näkyviin hetkeksi - ihan vaan vinkiksi: että jos on vaikka äitienpäivälahjaidea haussa, niin tiedätte keneen ottaa yhteyttä. :)

Tämä video täyttää vuoden söpöys- ja herkkiskiintiöni. Enempää ei tipu.

32 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Yksi etappi kohti kääpiön ajokortti-ikää on saavutettu! Ne Uuden Suomenkin jutussa kuuluisaksi tulleet 30 euron lastenrattaat ovat poistun...

Bye bye lastenrattaat

11.4.12 Satu Kommentteja: 14

Yksi etappi kohti kääpiön ajokortti-ikää on saavutettu! Ne Uuden Suomenkin jutussa kuuluisaksi tulleet 30 euron lastenrattaat ovat poistuneet kotitaloudestamme. Bye, bye, ei tule ikävä teidän kasaamista.

Rattaista luopumispäätös kävi helposti: ipana kasvoi ulos niistä. Viime aikoina rattain tehtävät kävelymatkat sujuivat hyvin aina aluksi. Kun oli päästy 200 metrin päähän kotoa, lapsi halusi kävellä. Je vil lappa, jee vill lappa. (Islanniksi litteroituna.) On aika mahdotonta siirrellä pienen henkilöauton kokoisia rattaita toisella kädellä ja toisella kädellä napata autotielle kirmaavasta lapsesta kiinni. Koska lapsesta ei voi luopua, luovuimme rattaista. Kävimme heittämässä kärryt paikalliseen kierrätyskeskukseen ja matkalla poikkesimme nakkikiskalle.

14 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Kun oli 12-vee, minusta piti tulla ratsastuksenopettaja - tai vähintään hevostenhoitaja. Haaveeni ei varmaankaan ollut kovin epätavallinen ...

Ja nyt jotain aivan muuta

4.4.12 Satu Kommentteja: 38

Kun oli 12-vee, minusta piti tulla ratsastuksenopettaja - tai vähintään hevostenhoitaja. Haaveeni ei varmaankaan ollut kovin epätavallinen esimurrosikäisten tyttöjen joukossa. Muistelin vanhoja hevosjuttuja, kun olin viime viikonloppuna tekemässä uutisjuttua yhdestä islanninhevosurheilutapahtumasta.



En haaveile enää työpaikasta hevosten parissa. Mutta haaveilen muista muutoksista. Muutokset koskevat omaa henkilökohtaisesta elämääni - tarkemmin sanottuna työelämää.

Mulla on ollut ammattikriisi (ja aikataulukriisi, josta kirjoitin äskettäin Vuoden mutsin puolelle.) Olen tehnyt viimeiset kymmenen vuotta kaikkea kirjoittamiseen, ihmisten tapaamiseen, ideoimiseen ja proikkarointiin liittyvää: pr-ihmisen, kirjoittavan toimittajan, kirjoittajan, editoijan, oikolukijan, tuottajan ja viestintäkonsultin töitä. Viime vuodet pääasiassa toimittajan töitä.

Mua on todella alkanut rassata tässä hommassa muutama asia.

Free-toimittajille ja -kuvaajille ongelma on tuttu; teitä muita tämä tuskin niin kovasti kiinnostaa, joten pidän valitusvirren lyhyenä. Monet lehtitalot (kuten Sanoma News (Helsingin Sanomat) ja Sanoma Magazines) ovat alkaneet vaatia free-toimittajiaan allekirjoittamaan avustajasopimuksia. Fine. Tykkään, että asiat ovat paperilla ja pelisäännöt kaikille selviä. Paska homma on se, että viime aikoina avustajilta on vaadittu sopimusta, joka antaa mediatalolle mm. oikeuden myydä heille tehtyä materiaalia eteenpäin ja pitää tuotot. Noh, ton voisin vielä hyväksyä, jos minulle maksettaisiin toimeksiannosta reilusti isompi korvaus. Vaan kun ei makseta. Eli mä teen työn ja joku muu tekee sillä työllä sen rahan. Ei vetele.

Törkeyden huippu on, että jutun kuvaaja/kirjoittaja on vastuussa siitä, että juttuihin haastatellut tai kuvatut ihmiset tietävät, että tämä materiaali voi sitten muuten päätyä pariin miljoonaan eri paikkaan kuin sinne lehteen, jonne juttua tehdään. Ei kukaan suostu valokuvattavaksi tai haastatelluksi tuollaisilla ehdoilla. (Ajatelkaas itse, jos antaisitte kuluttajana pienen haastattelun juttuun, jossa sanotte mielipiteenne maidon litrahinnan noususta. No, muutaman kuukauden päästä teidän pärstä näkyy maidontuottajien vuosikertomuksen kansikuvassa. Ei paljon naurata.)

Ja arvatkaapa huviksenne, kuka joutuu maksamaan korvaukset, jos juttuun haastateltu loukkaantuu esim. edellämainitusta monikäytöstä ja päättää haastaa median oikeuteen? No avustaja tietysti.

Eli mun pitäisi myydä työni samalla hinnalla lehdelle kuin nytkin, mutta  lehti voi myydä matskun eteenpäin, pitää rahat ja mä saan muutaman kymppitonnin korvauslaskun maksettavaksi, jos joku oikeustaisteluintoinen vetää jostain herneen nenään. Täysin älyvapaata. Tästä sirkuksesta voi lukea lisää esim. täällä.

Vaan tyhmä ei ole se, joka pyytää vaan se joka suostuu. Minä en suostu. Mieluummin alan tehdä jotain ihan muuta.

Niinpä hain viestintäalan töitä YK:lta muutama kuukausi sitten. Kävin tekemässä jotain tenttejä ja kirjoittelin hakemuksia. En kuitenkaan päässyt kolmanteen hakuvaiheeseen. (Perhana, mähän olisin ollut saletisti paras vaihtoehto, joka niillä on. Tsih, kaikki eivät vaan tajua omaa parastaan.)

Pienen pettymyksen hetken jälkeen olen oikeastaan aika tyytyväinen, että en saanut paikkaa. Meidän ei tarvitse ajatella muuttoa Islannista. Mies voi jatkaa vuorikiipeilyharrastustaan, lapsella on kiva päiväkoti ja mä oon just oppinut asioimaan tullissa ja pankissa islannin kielellä. Eikä meidän takapihalla nouseva sauna ole edelleenkään valmistunut.  Vielä ei siis ole aika vaihtaa maisemaa!

Sen kuitenkin päätin, että työelämä pitää laittaa uuteen järjestykseen. Päätin, että en tule tekemään töitä sellaisten mediatalojen kanssa, jotka vaativat allekirjoittamaan täysin naurettavia sopimuksia. Asiakkaiden määrä vähenee, mutta eipä tuo haittaa. Tekemistä riittää muutenkin. Sitä paitsi minulla on yksi uusi bisnes kehkeytymässä täällä Islannissa. Osittainen ammatinvaihto on  edessä lähiviikkoina. Vähän jännittää, mutta perhana, kyllä mä pystyn siihen! Selvisin ekasta vauvavuodestakin, joten selviän kyllä tästäkin. Lupaan, että kerron teille heti lisää, kun pari faktaa ovat ensin varmistuneet.

Pieniä muutoksia on luvassa myös blogini puolella.Olen yhä enenevässä määrin kirjoittamassa vauva-arjen aivotuksia Katjan kanssa pitämääni Vuoden mutsi -blogiin. Kirja on ulkona, ja se saa vielä muodossa tai toisessa jatkoa. Ainakin Vuoden mutsi -blogi säilyy aktiivisena ja kasvaa entisestään. Salamatkustaja ei kuitenkaan ainakaan vähään aikaan katoa minnekään, no worries!

Jaksoikohan kukaan lukea tätä vakinamonolokia loppuun? Jos näin kävi, niin oikein hyvää pääsiäislomaa sinulle :)

38 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Muistatteko Jill Greenbergin kuvat itkevistä pikkulapsista? Jill asetteli lapsen kameran eteen, antoi tikkarin, repäisi sen kädestä, sai ...

Kuvamuistoja

3.4.12 Satu Kommentteja: 4

Muistatteko Jill Greenbergin kuvat itkevistä pikkulapsista?

Jill asetteli lapsen kameran eteen, antoi tikkarin, repäisi sen kädestä, sai lapsen itkemään ja otti kuvan. Vaikka tikkaritemppu on vähän julma, kuvat ovat upeita. Harvoissa kuvissa tunteet ovat yhtä aikaa näin aitoja ja vahvoja.

Kun oma ipana pärähtää raivoitkuun syystä tai ilman ja kamera on lähettyvillä, muistan Jillin otokset - ja yritän samaa. Mutta eihän se onnistu. Lopputulos on räkää linssissä.

Tänään lapsi olisi saanut mutsistaan samanlaisen kuvan. Kersa onnistui lukita meidät ulos kodista. Kääpiö pääsi käsiksi avaimiin ja sujautti ne tomerana sisään postiluukusta. Olin lukinnut oven hetkeä aikaisemmin. Ihan tikkarifiilis.

4 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Osa lukijoistani lieneekin jo huomannut käynnissä olevan Vuoden mutsi -äitiyspakkauskilpailun. Tämä seuraava tiedoksi teille, joille kisa ei...

Voita se äitiyspakkaus!

2.4.12 Satu Kommentteja: 10

Osa lukijoistani lieneekin jo huomannut käynnissä olevan Vuoden mutsi -äitiyspakkauskilpailun. Tämä seuraava tiedoksi teille, joille kisa ei vielä ole tuttu. Ohjeet ovat yksinkertaiset: katso oheinen video ja osallistu kilpailuun. Voit voittaa maailman päheimmän äitiyspakkauksen! Kilpailuaikaa on huhtikuun loppuun asti. Videopätkän lisäksi tietoa kilpailusta löytyy täältä, Vuoden mutsi -blogista.

FYI: Tämä äitiyspakkaus ei sisällä kylpyveden lämpömittaria tai helistintä. Enjoy!

10 kommenttia:

Mitä tuumaat?