Johtajan työssä hankalinta on tehdä päätös kiperässä paikassa - ja pysyä siinä. Veimme kääpiön eilen ensi kertaa kampaajalle. Valitsimme amm...

Äiti on päällikkö

30.3.12 Satu Kommentteja: 16

Johtajan työssä hankalinta on tehdä päätös kiperässä paikassa - ja pysyä siinä. Veimme kääpiön eilen ensi kertaa kampaajalle.

Valitsimme ammattilaisen, koska minä ja sakset on lähes yhtä vaarallinen yhdistelmä kuin lapsi ja sakset. Noh. Ensin parturintuoliin istui mies ja lapsi sai katsella kun isiä siistittiin. Kersa vilkuili toimintaa epäluuloisena mutta kiinnostuneena. Sitten koiti hänen vuoronsa: VÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ!!!

Kokeilimme lastentuolia, ei käynyt. Kokeilimme koroketta aikuisten tuolissa, ei käynyt. Lopulta istuin itse tuoliin ja otin lapsen syliin. Oli pakko tehdä päätös: leikataanko tukka vai ei. Päätin, että leikataan, koska silmillä repsottava karvareuhka oli pakko siistiä lyhyemmäksi.

Lapsi huusi, itki ja kiemurteli. Kampaajalla oli mennä hermo, minua vitutti ja kävi sääliksi lapsen raivo. Laskin kymmeneen muutaman kerran ja ajattelin että perkele, päätös on tehty, ja siinä on nyt pakko pysyä. Tässä istun enkä muuta voi.

Mutta ihan hieno siitä tuli; kersa katseli peilistä uutta tukkaansa haltioituneena. Ja vilkutti kampaajalle ulko-ovelta.

Johtajan rooli on välillä v-mäinen. Ei voi miellyttää ketään, mutta on silti seisottava päätöksen takana. Kai siihen joskus tottuu.

16 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Vaikka otsikosta voisi päätellä, en ole raskaana. Mutta eräs islantilainen perhetuttuni on. Eilen sain jälleen kerran muistutuksen siitä, et...

Sarjassa iloiset yllätykset

28.3.12 Satu Kommentteja: 30

Vaikka otsikosta voisi päätellä, en ole raskaana. Mutta eräs islantilainen perhetuttuni on.

Eilen sain jälleen kerran muistutuksen siitä, että asiat eivät todellakaan aina ole sitä, miltä ne näyttävät päällepäin. Miehen suvun maatilaa pitävä reilu nelikymppinen mieheni serkku kertoi eilen olevansa raskaana. Olen aina pitänyt häntä itsekseen viihtyvänä naisena, joka pelaa korista seudun naisten joukkueessa, ratsastaa vapaa-ajalla ja viihtyy itsekseen ja hoitaa kotona asuvia seiskakymppisiä vanhempiaan. En ole koskaan tavannut yhtäkään puolisokokelasta. Olen aina ajatellut, että hän ei halua ketään tai kaipaile perheitä riesakseen.

Eilen sain kuulla, että hän on tosi pitkään kaivannut saada lapsia. Eikä minulla - tai ei kai kellään - ole ollut asiasta aavistustakaan. Koska puolisoa ei ole, hän on yrittänyt keinohedelmöitystä. Yrityksiä oli kuulemma takana monia. Eilen hän oli käynyt ultrassa ja nähnyt, että niitä onkin siellä kaksi kappalein! Lekurilta se oli ajanut kotiin epätodellisissa tunnelmissa ja käynyt kertomassa maatilan vanhassa päärakennuksessa asuville vuosikymmenten ryppyynnyttämille vanhemmilleen uutiset. Olivat kuulemma pyörtyä riemusta.


Korvastani meni pään sisään joku hormoonihöyry. Miehen kertoessa  juttua minulle olin liikuttua uutisista. Kaksosten kohdalla väänsin jo itkua. Sitten se perhanan vuorikiipeilijä veti ässän hihastaan. Että eikö mekin voitaisi hankkia toinen lapsi, kun se olisi niin kamalan kivaa että niitä olisi kaksi. Törkeä herkistyneen tilan hyväksikäyttöyritys, sanon mä.

30 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Aina kun yritän täyttää tiskikonetta miehen ollessa kotona, tekoni jää yritykseksi. Mies alkaa järjestää astianpesukonetta jäljiltäni joka ...

Meidän perhe, osa 564

21.3.12 Satu Kommentteja: 36

Aina kun yritän täyttää tiskikonetta miehen ollessa kotona, tekoni jää yritykseksi. Mies alkaa järjestää astianpesukonetta jäljiltäni joka kerta uudestaan. Kun ei sinne kuulemma mahdu mitään, jos salaattikipon laittaa keskelle alahyllyä (ei se ylöskään mahdu). Mukeihin jää kahviraidat, jos ne piilottaa kattilan alle. (No haloo, sinne ne parhaiten mahtuu! Ja jos on astianpesukone, ei kattiloita kyllä aleta pestä käsin). Teflonia ei kuulemma voi laittaa tiskikoneeseen. OMFG. Ei näitä sääntöjä voi kukaan muistaa. Siksi onkin parempi, että lapsi hoitaa jätehuollon, ja mies täyttää tiskikoneen. Mitä mulle jää tehtäväksi? Facebookata?! Kyllä on taas voittajaolo :) Onneksi käyn sentään töissä. Tulis muuten aika hyödytön olo.

36 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Kävelin eilen Art Institute of Chicagoon. Yllätys oli melkoinen, kun tapasin seinältä itseni.  Tarkemmin sanottuna  nukkumisilmeeni. Se on t...

Näin itseni taidemuseossa

19.3.12 Satu Kommentteja: 2

Kävelin eilen Art Institute of Chicagoon. Yllätys oli melkoinen, kun tapasin seinältä itseni.  Tarkemmin sanottuna  nukkumisilmeeni. Se on tuossa vasemmalla:



Miehen mielestä näytän koisiessani pelottavan äreältä. Todisteita vaadittuani hän napsasi yksi yö pari kuvaa nukkuvasta vaimostaan. Ja kyllä: näytän öisin myrkyn nielleeltä. Äkeä ilmeeni joutuu saletisti siitä, että minua jo valmiiksi harmittaa, kun ihan kohta pitää herätä.

Rakastan nukkumista. Ja siksi onkin erityisen vittumaista ja käsittämättömän erpäreilua, että aikaeron takia olen herännyt joka julmetun aamu tällä viikolla viimeistään KUUDELTA, vaikka nukun hotellihuoneessani yksin, täällä on hiljaista eikä kukaan töni yöllä kylkeen.

Taitaa olla aika lähteä takas himaan. Samalla selviää, vieläkö lapsi pitää huolta kotimme jätehuollosta nauttimalla aterioita suoraan roska-astiasta.

2 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Tapasin tänään chicagolaisessa kahvilassa random-amerikkalaisia. Jotenkin small-talk kääntyi keskusteluun siitä,miten hyvä yhteiskunta tulis...

Päivän mietelause

17.3.12 Satu Kommentteja: 4

Tapasin tänään chicagolaisessa kahvilassa random-amerikkalaisia. Jotenkin small-talk kääntyi keskusteluun siitä,miten hyvä yhteiskunta tulisi järjestää. Ajattelin ensin - ennakkoluuloinen minä - että nyt tuo lippalakkiasuinen republikaaniperhe vetää mua henkisesti lättyyn freedom-puheillaan ja marinoi abortinvastaisilla iskulauseilla. No, ulkonäkö petti. Päädyimme aika pian yhteisymmärrykseen: yhteiskunnan hyvyyttä mitataan sillä, miten se kohtelee heikoimpiaan.


Tuo vanha viisaus tuli mieleeni, kun ajattelin tammikuisia kokemuksiani Delhissä. Lupasin kertoa matkasta tarkemmin myöhemmin. Reissusta syntyikin sitten juttu Helsingin Sanomien matka-sivuille; tässä linkki.

4 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Joo, ja nyt seuraa tiivis ja mutkia oikova executive summary, sillä kulunut viikko on ollut melkolailla hektinen . Vuoden mutsi ilmestyi ...

Ympäri mennään

16.3.12 Satu Kommentteja: 10

Joo, ja nyt seuraa tiivis ja mutkia oikova executive summary, sillä kulunut viikko on ollut melkolailla hektinen.
  • Vuoden mutsi ilmestyi ja sitä juhlittiin hyvässä seurassa ja skumpan virratessa. Kuvia ja raporttia löytyy Project Mamasta. Mahtavat bileet, paljon kavereita  ja reilusti kuohuvaa. Tapasin eilen monia nettikavereitani ensimmäistä kertaa livenä - vaikka tutuiltahan he kaikki tuntuivat. Kiitos kaikille, jotka ehditte paikalle, pusipus! Kuvassa kirjailijoiden yöllinen rutistus: yhteistyömme jatkukoon myös tulevaisuudessa :)

  • Vuoden hotein äitiyspakkaus on julkistettu. Osallistu kilpailuun - missäpä muuallakaan kuin Vuoden mutsissa.
  • Olen viiden päivän aikana ollut Islannissa, Suomessa ja nyt Yhdysvalloissa; lensin kirjajulkkareita seuraavana aamuna muutamaksi päiväksi työn takia Chicagoon. Seistyäni tänään kaksi tuntia passijonossa Yhdysvaltojen rajalla ja tavattuani rajaviranomaiselle, mikä oli 2 vuotta sitten purkautuneen islantilaistulivuoren nimi (setä yritti kai testata, olenko tulossa maahan väärillä tiedoilla), päätin, että kun kotiudun täältä hod dogien kotikaupuungista,  lomautan itseni määräajaksi enkä tee muutamaan päivään mitään muuta kuin piereskelen ja käyn jääkaapilla. Ja hoidan muksua :)

10 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Helsingissä paistaa tänään aurinko! Damn, tämä on ihana kaupunki. Mutta niin on myös Reykjavík. Kuinka onnellinen olenkaan kun voin pitää mo...

Oodini netille + kutsu

13.3.12 Satu Kommentteja: 15

Helsingissä paistaa tänään aurinko! Damn, tämä on ihana kaupunki. Mutta niin on myös Reykjavík. Kuinka onnellinen olenkaan kun voin pitää molemmat kaupungit kotikaupunkiarsenaalissa. Ja kuinka onnellinen olenkaan, kun molemmissa paikoissa asuu elämäni tärkeimpiä ystäviä, ainutlaatuisia kavereita, huipputyökavereita (joista osasta on tullut ystäviä) ja osa perheestänikin.

Mun tekisi mieli halata internetiä. ...... Noin. Ja toinen kerta vielä. ......... Kiitos.



Voi elämä, miten monia upeita tyyppejä en olisi koskaan tavannut, jos en olisi pistänyt pystyyn tätä blogia. (Kirjoitimme Katjan kanssa kirjankin lähes kokonaan netissä ja tänään tapasimme kolmatta kertaa livenä :D )

Toivottavasti tapaan mahdollisimman monen teistä huomenna! Vuoden mutsi -kirja julkaistaan huomenna. Olemme kutsuneet kaikki tavalla tai toisella blogien kautta mukana olleet omakustanteiselle Vuoden Mutsi -drinkille ravintola Raflaan kello 18 eteenpäin. Ehkä siellä nään sinutkin - vihdoin kasvoikkain.

Ja tähän loppuun positiivishenkiset plussatuuli-terveiset kaikille lukijiolle. Joke.

15 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Anoppi halusi kääpiön hoitoon ja mies lähti nukkumaan ulos lumikinokseen (vapaaehtoisesti) Tällä mutsilla on siis tiedossa vapaa lauantai-il...

Mutsi villiintyy

10.3.12 Satu Kommentteja: 11

Anoppi halusi kääpiön hoitoon ja mies lähti nukkumaan ulos lumikinokseen (vapaaehtoisesti)

Tällä mutsilla on siis tiedossa vapaa lauantai-ilta. Seuraavat 24 tuntia vain MULLE. Villiinnyin perinpohajisesti. 32-vuotiaan villi lauantai-ilta sisältää seuraavat elementit.
Lähdin mikrojuoksulenkille. Kävin lenkin päätteeksi ostamassa illallisen. Ihan on ravintoympyrän muotoinen:


Nätisti alkaa juusto sulaa. Mitäköhän toi punainen on? Ketsuppia? Ei sen väliä, kunhan saan syödä sen yksin ja hiljaa.


Sitten viihteelle.


Lopuksi tyhjensin irtokarkkipiilon. Aion syödä kaiken reteesti kulhosta ilman poskipiiloja.



Hyvää viikonloppua!

11 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Jari Tervo räjäytti pankin! Wo-hoo. Päätin Laylan ilmestyessä, että luen siitä mahdollisimman vähän ennakkoarvosteluja. (Minulla on edel...

Keskiviikon kirja: Layla

7.3.12 Satu Kommentteja: 20

Jari Tervo räjäytti pankin! Wo-hoo.

Päätin Laylan ilmestyessä, että luen siitä mahdollisimman vähän ennakkoarvosteluja. (Minulla on edelleen kesken jääneen kirjan traumoja Myyrästä, jota kovasti kehuttiin ja jonka seurassa nukahdin jokaisella lukukerralla...)

En voinut kuitenkaan välttyä lukemasta, että Laylan eli kirjan päähenkilön nimi on jotenkin epäkurdi ja kirja muutenkin epätotuuksiin pohjautuva tekele. Noh. Koitin unohtaa tämän ja keskittyä kirjaan.

Helmikuussa sain  vihdoin käsiini Laylan. Ja arvatkaa vaan: se on mahtava kirja - ja niin monesta syystä.

Ensinnäkin; pystyin ymmärtämään jokaisen henkilön motiivit. Pienintäkään sivuhenkilöä ei voinut yksiselitteisesti vain vihata - jokaisen henkilön kohdalla ymmärsin, miksi hän toimii näin.

Toisekseen; kirja pääsi yllättämään minut täysin. Lukemista aloittaessani alkoi vituttaa yletön seksin ja väkivallan voissa paistaminen. Onko tätä väkivaltapaskaa pakko hieroa naamaan tällä frekvenssillä? Ai kihlattiin kehdossa? Mon-ta-ko ker-taa se pi-tää sa-no-a?

Nämä ihmiskauppa- ja naisenalistustarinat on luettu jo aika moneen kertaan ja aina niissä nainen näytetään pelkkänä litteänä uhrina, jota säälii ja jonka kyykyttäjiä vihaa.


Hetken lukemisen jälkeen teoksen palaset alkoivat kuitenkin järjestyä uudelleen. Väkivaltamässäily ja yhden kulttuurin/kansan maalaaminen väkivaltaiseksi ei ollutkaan tässä nyt se juttu.  Teksti alkoi avata ongelmia ja tarkastella syitä niiden takana. Väkivaltaa on joka puolella - ääritekoihin syyllistyy yhtä lailla suomalainen kuin kurdi. Kuka Laylaa lopulta raiskasi eniten? Sillä taisi olla vaalea iho ja ohut, suomalainen hiuslaatu.

Kirjan jälkeen tein pikaisen - ja akateemisesti täysin pätemättömän - analyysin ja vedin sisäistekijästä nuolen todelliseen tekijään: Tervo taitaa olla feministi.

20 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Realisti taipuu: jotkut asiat näyttävät tavallisilta mutta sisältävät salaperäisen yllätystekijän. Kuten punaisen froteepyyhkeen elinkaari. ...

Pyyhe 33 vuoden takaa

6.3.12 Satu Kommentteja: 11

Realisti taipuu: jotkut asiat näyttävät tavallisilta mutta sisältävät salaperäisen yllätystekijän. Kuten punaisen froteepyyhkeen elinkaari.

Suosikkipyyhkeeni lapsena oli punainen froteepyyhe, jossa on nallenkuvia. Kun kävin äitini kotona hieman alle kolme vuotta sitten, otin punaisen pyyhkeen mukaani, koska se nyt vaan tuntui järkevältä. Melkein heti sen jälkeen tajusin, että olen siirtynyt paksuilijoiden leiriin.

Tilanne nyt, alle kolme vuotta myöhemmin on se, että punainen pyyhe on ipanan suosikkipyyhe. Sitä kutsutaan nimellä Muu.

Tänään lähetin mutsilleni kännykkäkameralla nappaamani valokuvan ipanastamme suihkun jälkeen. Noin 90 sekunnin kuluttua inboksiin kilahti vastaus. Mutsini ei varmaankaan pahastu, että lainaan siitä tähän pätkän:
Muistan  kun syksyllä 1979 ostin tuon pyyhekankaan ja sitten ompelin pyyhkeitä eri kokoisia ja osa oli sinisiä niitä on varmaan vielä kotonakin. kiva kun Saga nyt käyttää niitä ja sitä paitsi ne kuivaavat tosi hyvin kun ovat "muutaman" kerran pestyjä.

Niin se on. Mä ja mun mutsi ollaan laitettu tuo pyyhe pesukoneeseen noin 1 300 kertaa.



PS. Sain tänään tietää, että blogituttavamme Prinsessa Paskavarvas on kuollut. Muutama viikko sitten laitoimme kommenttikeskusteluissa marjapuuroa ja mämmiä inhokkijärjestykseen. Vähän aikaa sitten kävin lukemassa hänen blogistaan jutun: Riks, Räks ja Poks. Nyt häntä ei enää ole. Se on kamalan surullista.

11 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Islanti on maailman paras maa naisille, selvisi tänään Davosin raportista. Mikä mahtaa erottaa Islannin Suomesta, joka nousi listalla kolma...

Islanti maailman paras maa naisille

5.3.12 Satu Kommentteja: 16

Islanti on maailman paras maa naisille, selvisi tänään Davosin raportista. Mikä mahtaa erottaa Islannin Suomesta, joka nousi listalla kolmanneksi?

Subjektiivisen feministimielipiteeni mielestä esimerkiksi se, että

  • Islanti sai naispresidentin niin varhain  (Vidgis Finnbogadóttir, pressana 1980-1996)

  • seksin osto on kriminalisoitu

  • strippibaarit on kielletty

  • iseillä on pakollinen 3 kk isyysloma.


16 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Kotona on aina ollut vähän täyttä. Kirjat, työpaperit, vispilät ja kännyköiden latausjohdot. Tsiius. Sitten tuli lapsi, lapsen vaipat, vaat...

Meillä ei ole tilaa!

2.3.12 Satu Kommentteja: 12

Kotona on aina ollut vähän täyttä. Kirjat, työpaperit, vispilät ja kännyköiden latausjohdot. Tsiius. Sitten tuli lapsi, lapsen vaipat, vaatteet, talkkipurkit ja muut roinat. Kun perheen talvitakit vievät tilaa eteisestä  neliön verran, kengät kaksi ja asuinneliöitä on vajaa 70, yhtälö on vähän ankee.

Viime aikoina olemme nostaneet tilanhallinnan kodin prioriteettilistan kärkeen ja edenneet projektissa. Omalta osaltani olen erittäin kiitollinen työnjaosta :)

Nimittäin.

Mies teki reiän eteisen ja makuuhuoneen väliseen seinään ja siirsi seinää metrin eteisen suuntaan. Saimme makuuhuoneeseen lisää vaatesäilytystilaa ja pääsimme eroon turhasta kopista eteisessä.
















Kylpyhuoneemme on tosi pieni. Ostimme Ikeasta valkoisen perushyllyn, mies teki taas reiän seinään ja upotti sinne kaapin. Lisää hyllytilaa, hell yeah!




Minäkin tein jotain: hankin laatikon kännykänjohdoille:



Tsemppasin itseni myös järjestämään maustelaatikon:

12 kommenttia:

Mitä tuumaat?