Googlen yksityissuojaa koskeva käytäntö on muuttumassa tällä viikolla. Eri tahot kehottavat tyhjentämään googlen hakuhistoriatiedot . Kiinno...

Lohdullinen unohdus

29.2.12 Satu Kommentteja: 4

Googlen yksityissuojaa koskeva käytäntö on muuttumassa tällä viikolla. Eri tahot kehottavat tyhjentämään googlen hakuhistoriatiedot.

Kiinnostuneena kirjauduin Googlen tililleni ja menin osoitteeseen www.google.com/history. Tunsin vatsanpohjassani lievää nipistelyä ja jännitystä. Aivan pian näytölle lävähtävät myös ne kaikki törkeimmät ja noloimmat google-haut. Painoin entteriä. Ja..ja..ja...



EI MITÄÄN! Siis ei sanan sanaa. Jännitys hävisi kuin pieru saharaan ja valahdin tunnottomaksi.

Hakuhistoriani on tyhjä. Olen Mutsi vailla menneisyyttä. Identiteettikriisin paikka.

Toisaalta, autuas unohtaminen voi olla aika lohdullista. Kuka muistaa esimerkiksi ensimmäisestä vauvavuodesta yhtään mitään? Soitettiinko silloin lakanoita? Oliko meillä joskus seksiä? Valideja kysymyksiä pienlapsiperheissä ;)

Ja jos ei muista, ei tarvitse ottaa kantaa!

Noh. Kaikkihan tietävät, mikä on sen paras korvike. No tietysti suklaa. Siksi päätimme Katjan kanssa lahjoittaa muutaman kilon (ettei ihan heti kesken lopu) Fazerin sinistä hauskimman muistijäljen jättäjälle. Ohjeet valokuvakisaan löytyvät täältä.

4 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Lasten päivähoidosta on keskusteltu . Aika siirtää kiikarit ipanoista mutseihin. Nimittäin. Suomessa päihdeäitien pakkohoito on askeleen läh...

Hoidon tarpeessa? Osa 2.

27.2.12 Satu Kommentteja: 27

Lasten päivähoidosta on keskusteltu. Aika siirtää kiikarit ipanoista mutseihin. Nimittäin.

Suomessa päihdeäitien pakkohoito on askeleen lähempänä toteutusta, kertoo HS:

"Odottaville päihdeäideille suunnitellaan pakkohoitoa, joka tulisi mahdolliseksi aikaisintaan vuonna 2014. Asiaa pohditaan parhaillaan sosiaali- ja terveysministeriön työryhmässä, jonka työn on tarkoitus valmistua lokakuussa."

Olen ehdottomasti tämän kannalla. Kehun itseäni välillä liberaaliksi ja avarakatseiseksi, mutta taidan pohjimmiltani olla konservatiivinen täti, jonka hatussa heiluu pari päivänkakkaraa. Tämä nyt vaan on sellainen asia, jonka suhteen ei voi olla avarakatseinen.

Lapset eivät valitse vanhempiaan. Joillain käy hyvä tuuri, joillain vähän huonompi. Valitettavasti on myös heitä, joita on kohdannut aivan onnettoman paska tsägä. Nimittäin päihderiippuvaiset mutsit, jotka eivät suostu katkaisuhoitoon raskauden ajaksi.

Traagisimmat tapaukset huutelevat raskauskontrollissa lekurilleen/terveydenhoitajalleen, että vedän ränniin ja sille sä et voi yhtään mitään ja baarissa nähdään. (Eikä sinne siis mennä ottamaan sitä puolikasta valkkarilasia tai kahta keskikaljahuikkaa.)

Voi jumalauta, mä sanon.

Kukaan ei valitse syntyä alkoholin vammauttamana tai heroiiniriippuvaisena. Mutta sen voisi estää, ja mä väitän, että joissain tapauksissa ainut keino on pakkohoito. Silloin siihen on oltava myös mahdollisuus.

EDIT: lisäys 23.12: Tutustuttani asiaan vähän lisää, tajusin, että vapaaehtoinen pakkohoito taitaa olla ratkaisuista paras. (Kiitos kommentoija Riitta!) Kommenttiosiosta löytyy linkit Soininvaaran muutaman vuoden takaiseen kirjoitukseen, joka on hyvin ajankohtainen edelleen. Valitettavasti. Tässä lyhyt lainaus:

"Jos äiti ilmoittautuu hoitoon ja pyytää pitämään itseään siellä pakolla silloinkin, kun vieroitusoireet käyvät ylivoimaiseksi, näin ei voi tehdä, vaan on noudatettava potilaan kunkinhetkistä tahtoa. Kun äidiltä pinna katkeaa ja hän haluaa lähteä ulos piikittämään, hänet on päästettävä."

27 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Hitto että voi olla ihminen joskus saamaton. Aloin muutama kuukausi sitten käyttää heiaheia.com-palvelua, ajattelin että liikuntahetkien rek...

Heiaheia vaan sullekin

20.2.12 Satu Kommentteja: 12

Hitto että voi olla ihminen joskus saamaton.

Aloin muutama kuukausi sitten käyttää heiaheia.com-palvelua, ajattelin että liikuntahetkien rekisteröinti jonnekin nettiin tsemppaisi liikkumaan enemmän. Mutta eihän mulla ollut koskaan aikaa edes kirjautua koko palveluun.

Viiden kuukauden ajan sain kerran viikossa sähköpostiini tämän saman viestin  ja joka kerta se vitutti yhtä paljon. "Hopefully you can start moving soon again!" No vittu joo. Tänään päätin että virtuaalitreenarin on nyt aika sulkea päänsä. Vedin piuhat irti - ja kas, heti tuntui paljon rennommalta. Vois lähteä vaikka lenkille. Mikrojuoksulenkille.

12 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Kaupunki- ja etenkin keskusta-asumisessa on puolensa. Kuten esimerkiksi se, että roskanvientireissulla voi poiketa ipanan kanssa kahvilaan.

Roskia viemässä

18.2.12 Satu Kommentteja: 17

Kaupunki- ja etenkin keskusta-asumisessa on puolensa. Kuten esimerkiksi se, että roskanvientireissulla voi poiketa ipanan kanssa kahvilaan.





17 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Tiedättehän baby bluesin,  sen synnytyksen jälkeisen alakulon, joka voi syventyä hoitoa vaativaksi synnytyksen jälkeiseksi masennukseksi? Ju...

Toddler blues

15.2.12 Satu Kommentteja: 37

Tiedättehän baby bluesin,  sen synnytyksen jälkeisen alakulon, joka voi syventyä hoitoa vaativaksi synnytyksen jälkeiseksi masennukseksi?

Juttelimme Katjan kanssa useaan otteeseen baby bluesista kirjaa kirjoittaessamme. Mietimme, että olikohan meillä se jossain vaiheessa. Pohdimme, voiko vähän pidempikestoisempi vitutus olla yhtä kuin baby blues. Onko eri asia olla raivoissaan ja turhaantunut kuin masentunut? On kai.



Pyörittelen jälleen näitä samoja kysymyksiä. Olen tässä miettinyt, että voikohan baby blues tulla pari vuotta myöhässä. Jotenkin raskaalta tuntuu tämä mutsina oleminen. Otetaan nyt vaikka huutokohtaukset. Kaksivuotiaan huutoraivoskitsoilu ei harmita minua. Ehei. Se ajaa tuskastumisen kautta raivon partaalle. Jatkuva sotkeminen ja kiellettyjen paikkojen kaiveleminen aiheuttavat verenpaineen nousua. Jatkuva syliin kinuaminen on saanut yläselän sellaiseen jumitukseen, että sen aukaisemiseksi tarvittaisiin vähintään päältä ajava traktori ja särkykorvauksia. 13 kiloa toisen käden varassa ei ole fyysinen haaste vaan henkinen rasite. Hankalina iltoina lasken minuutteja kello kahdeksaan, jolloin ipanalla on tapana simahtaa. Päivä on rennoimmillaan kello 20 ja 00:n välillä. Voi perhe.

Lapsilla on tunnetusti monia erilaisia kehitysvaiheita, joten ei kai vanhemmillekaan yksi vitutuskausi riitä. Kun lapsille tulee uhmaikä, vanhempien sisäisissä stereoissa alkaa soida toddler blues.

Eivätkä ne vaiheet tähän uhmaikään lopu. Edessä on ainakin miljardi erilaista "vaihetta" ja "kehityskaarta", jotka lakkaavat - jos lakkaavat - yläasteen lopussa. Sitten ne saavat omia lapsia ja siitä kaikesta pääsee taas osalliseksi. Tsiisus.

Ehkä mun pitäisi soittaa terapeutille.

37 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Edit lisäys: Olette IHANIA! Sain monta vastausta alle vuorokaudessa. Ihan herkistyn! Eli kiitos kaikki avuntarjoajat, olen ottanut teihin yh...

Hjalp, ekspattimutsit!

14.2.12 Satu Kommentteja: 8

Edit lisäys: Olette IHANIA! Sain monta vastausta alle vuorokaudessa. Ihan herkistyn! Eli kiitos kaikki avuntarjoajat, olen ottanut teihin yhteyttä; joten tarve on täytetty. Kiitos vastenneille ja kiitos myös kaikille harkinneille.

Lupaan jakaa valmiin jutun täällä palstalla aikanaan, niin pääsette kaikki muutkin ekspattivanhemmat lukemaan jutun.

Ei ole tapana sotkea työjuttuja tänne yksityiseen blogiin, mutta nyt on ehkä pakko. Dedis lähenee ja ipanan ripulin takia mulla alkaa olla keinot ja yöunet aika vähissä.

Olen tekemässä lehtijuttua eri maiden päiväkotisysteemeistä. Oon tuolta Googlen Analyytiikasta pistänyt merkille, että blogillani on jonkun verran ulkosuomalaisia lukijoita, ja kysynkin nyt teidän apua yhteen juttuun...

Haluaisin tietää, millaisia päiväkotisysteemejä teidän asuinmaassanne on. Tai miten lastenhoito on ylipäätään järjestetty, jos vanhemmat käyvät töissä. (Kommentteja voi antaa myös nimettömänä jos haluaa.)

Kerron tarkemmin yksityiskohdista ja lehdestä sähköpostitse. Mun sähköpostiosoite on satu(tähän miukumauku)hi(tähän piste)is.

Eli jos haluat/ehdit auttaa, laita minulle sähköpostia. Tämä ei vie paljoa aikaasi, ja lupaan muistaa jeesaajia jollain kivalla tavalla. :)

8 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Pinaattilätty on tarkoittanut minulle sitä Saarioisten pikkuruista vihreää nappia, joita oli pakkauksessa  20 kappaletta rivissä. Mikroon ja...

Kiitti letuista!

9.2.12 Satu Kommentteja: 25

Pinaattilätty on tarkoittanut minulle sitä Saarioisten pikkuruista vihreää nappia, joita oli pakkauksessa  20 kappaletta rivissä. Mikroon ja hilloa päälle. Todella hyvää. No Islannista ei saa Saarioisten pinaattilettuja, joten olen pysytellyt ilman.

Mutta kiitos Chiclingin Hannan, paistoin tänään elämäni ensimmäistä kertaa pinaattilättyjä. Jumalauta niistä tuli täydellisiä ja kertalaakista. Mies näytti epäuskoiselta. Mistä ravintolasta sä noita oot salakuljettanut? Hänen oli pakko saada ottaa tilanteesta valokuva. Joten tässä, olkaas hyvät*. Huomatkaa etenkin tuo tyylikäs kotiäitiotsatukka. Sinne taisi roiskahtaa vähän paistorasvaa.



*Kelpais varmaan ipanallekin, mutta sillä on edelleen sympatiaripuli ja -kuume þorrin takia. Se varmaan pitää ton kuumeen yllä helmikuun loppuun, jolloin tämä pässinkiveshulluus loppuu.

25 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Voi yrjö. Elämme taas sitä aikaa vuodesta, kun Islannissa herkutellaan Þorri-ruualla. Ruokaperinteet ovat nasta juttu, jos ne ovat vaikkapa ...

Islantilaisia herkkuja

7.2.12 Satu Kommentteja: 33

Voi yrjö. Elämme taas sitä aikaa vuodesta, kun Islannissa herkutellaan Þorri-ruualla.



Ruokaperinteet ovat nasta juttu, jos ne ovat vaikkapa Italiasta. Tai Japanista. Tai Karibialta. Islannin perinneruuat ovat kuitenkin silkkaa kauhuelokuvaa. Þorri on maailman epäherkullisin ruokajuhla, joka kiteytyy kahteen sanaan: mätä ja hapan. Perinne on lähtöisin ajoista, jolloin islantilaiset uhrasivat vanhoille jumalilleen, kuten Þorrille, kaikkea ällöttävää. Eikä tästä perinteestä ole päästy eroon vieläkään. Vaan päinvastoin. Tammi-helmikuussa islantilaiset kokoontuvat vetämään kuivattuja/hapatettuja/mädätettyjä lampaanpäitä, kiveksiä ja hainpaloja. Tätä perinneruokaa syötetään kuulemma muksuille myös päiväkodeissa. Ei siis ihme, että lapsemme tykitti eilen 40 asteen kuumeen. Hankkisin itselleni jonkun sortin isorokon, jotta välttäisi seuraavana päivänä tarjoiltavat kylmät pässikivekset.

Islantilaisista herkuista toiseen. Laitoin myyntiin Huuto.netiin muutamia islantilaisia vaatteita (suunnitelty/tehty täällä), jotka lojuvat käyttämättöminä viemässä kaappitilaa. Yleisön pyynnöstä voin laittaa myyntiin myös muutaman lampaanpään. Pysykää kuulolla.

33 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Wu-wu! Jätimme Vuoden mutsi -kirjan käsiksen kustannustoimittajalle viime viikolla. Kirja siis valmistuu kovaa vauhtia. Onko vähän upeeta, ...

Vuoden mutsi -palkintogaala!

5.2.12 Satu Kommentteja: 10

Wu-wu! Jätimme Vuoden mutsi -kirjan käsiksen kustannustoimittajalle viime viikolla. Kirja siis valmistuu kovaa vauhtia. Onko vähän upeeta, ihanaa!

Tämän hienon hetken kunniaksi haluamme Katjan kanssa laittaa kiertoon Vuoden mutsi -haasteen. Haluamme nostaa esiin mahtimutseja blogeineen. Näin se toimii:



Täydennä seuraavat lauseet ja laita oheinen läpyskä blogiisi. Sitten laita viesti eteenpäin ainakin yhdelle hyvälle mammabloggaajalle, jonka uskot ehtivän vastata haasteeseen. Ja kun lisäät Vuoden mutsi -blogimme kommenttiboksiin linkin postaukseesi, niin tulemme vakoilemaan meininkiäsi!

Minä aloitan, tässä omat täydennykseni. Toivoisin, että seuraavat mutsit ehtisivät ottaa haasteen vastaan. Perässä lista ja lyhyet perustelut. Ja näitä on niin paljon muitakin. Mutta näin aluksi he:

- Paikka auringossa, Dorit. Mä niin fiilaan tän blogin kuvia!
- Kahden suora, LauraQ, sama juttu, kuvat ovat ihania - ja voisitko tulla sisustamaan meidänkin kodin? Kiitti.
- Kalastajan vaimo, ekspattimutsikollega. Sisustusapua voisin ottaa täältäkin vastaan. Tai anna ainakin mahdollisen kodinhoitajan puhelinnumero ;)
- Sekavuustila, Hups. Vanha blogituttavuus ja yksi harvoja blogikavereita, joita olen ehtinyt/päässyt tapaamaan kasvotusten yhdellä Helsingin-matkalla.
- Kaksoiselämää, mimmi. ekspattimutsikollega. Kotona tuplapakkaus, kestää, kestää, jaksaa, jaksaa. Ei mitään ihan perus-tsumbaa. No need to say more...
- Inahduksen kirjablogi, Ina. Mä oon saanut tästä blogista niin paljon hyviä kirjavinkkejä, ettei mitään rajaa.

1. Tunnen itseni Vuoden Mutsiksi kun... juksaan ipanaa että "kulman takana on kissoja, mennään pian katsomaan" jotta kauppareissu sujuisi joutuisammin. kyllä niitä kissoja joskus näkyykin.
2. Lapsiperhe-elämässä haasteellisinta on... se, että kaikki lähtemisestä tulemiseen ja hampaiden pesuun kestää saamarin pitkään ja silti on aina myöhässä tai vähintäänkin väärässä paikassa väärään aikaan
3. Suurin lapseltani saama kohteliaisuus on se, kun hän... ojentaa vessapaperia kasaan rutistettuina myttyinä minun istuessa pöntöllä
4. Kello 12 yöllä olen yleensä.... lukemassa kirjaa sängyssä. tai p***massa, riippuu päivästä.
5. Kello 8 aamulla olen yleensä.... to-del-la väsynyt ja yleensä hereillä jo ainakin tunnin
6. Haluaisin sanoa lapsen/lasten isälle, että.. way to go, kun jaksat katsella himassa kahta lasta, sitä kaksivuotiasta ja sitten tätä 32-vuotiasta, eikä kummankaan islanninkielisestä puheesta yleensä saa mitään selvää
7. Haluaisin sanoa omalle äidilleni, että.. I lav juu.
8. Viimeksi kiroilin, kun.... lapsi pissasi päälleni ja kasteli siinä samalla uuden sohvapäälysen.
9. En ole koskaan osannut... imuroida ilman pienimuotoista hermoromahdusta
10. Parasta, mitä housut jalassa ja ilman lapsia, voi tehdä on... mennä lenkille ja kuunnella äänikirjaa, tehdä hyvää ruokaa hyvässä seurassa tai lukea kirjaa

10 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Olen vakuuttunut, että jokaisen kotitalouden pitäisi sisältää vähintään yksi kappale suoraviivaisia insinöörejä. Tämä tuli todistettua menne...

Halutaan palvelukseen: insinööri

5.2.12 Satu Kommentteja: 23

Olen vakuuttunut, että jokaisen kotitalouden pitäisi sisältää vähintään yksi kappale suoraviivaisia insinöörejä. Tämä tuli todistettua menneellä viikolla. Nimittäin iPadimme hajosi. Lakkasi toimimasta. Ei käynnistynyt. Takuu ummessa. Voi paska.



Mieleni valtasi tumma vitutus: menetin sillä samalla sekunnilla yhden tärkeimmistä ad hoc -lapsenvahdeista. Kun kaksivuotiaalle antaa härvelin paineltavaksi, saa pelattua itselleen puoli tuntia - hyvällä tsägällä kokonaisen - hiljaisuutta ja kevyen puntin, kun kukaan ei roiku siinä.

Kiikutimme laitteen huoltoon ja sieltä luvattiin ottaa yhteyttä kun vika selviää. No eilen soi puhelin ja salaperäinen vika selvisi. Laitteesta on akku täysin tyhjä. Se pitäisi ladata.

Jaahas. Insinööri olisi saleen miettinyt tätäkin vaihtoehtoa.

Jään siis odottelemaan maanantaita ja korjausliikkeen aukeamista. Yksi taloutemme suosituimmista appseista on tällä hetkellä Sound Touch, jossa kosketellaan piirroksia, joiden takaa nousee kuva tai videopätkä oikeasta esineestä. Siis kun ipana painaa koiran kuvaa, lävähtää ruudulle videopätkä haukkuvasta koirasta. Idioottivarmaa. Jos täällä on muitakin tietokonepeleillä lapsiaan viihdyttäviä mutseja, olisi kiinnostavaa kuulla, mitkä pelit rulettaa. Laittakaa siis pliis suosikkiapsinne jakoon! Lataan niitä härveliin heti kun saan sen toimintakuntoon. Laturi on jo seinässä :)

23 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Palasin Delhistä eilen. Siskoni totesi osuvasti, että ei taida olla maailmassa kahta keskenään erilaisempaa pääkaupunkia kuin Delhi ja Reykj...

Reality check

2.2.12 Satu Kommentteja: 9

Palasin Delhistä eilen. Siskoni totesi osuvasti, että ei taida olla maailmassa kahta keskenään erilaisempaa pääkaupunkia kuin Delhi ja Reykjavík. Esimerkiksi: Reykjavíkissa asuu saman verran ihmisiä kuin mitä Delhissä on kodittomia lapsia. Pistää asiat pakostakin mittasuhteisiin.

Omakohtaisena reality checkinä kannattaa käydä läpi tämä Ilta-Sanomissa tänään ollut viisikohtainen listaa asioista, joita ihmiset katuvat ennen kuolemaansa. Ettei sitten viime hetkellä jää harmittamaan.



"1. Toivon, että minulla olisi ollut rohkeutta elää niin että olisin ollut rehellinen itselleni, eikä sitä elämää, jota muut minulta odottivat."


Minä: Päätökseni eivät ole ehkä aina olleet kovin järkeviä, mutta olen ollut niihin itse tyytyväinen. Check.

"2. Toivon, että en olisi tehnyt niin kovasti töitä."

Minä: Palkkatuloillani ei kiivetä tilastoissa kovin korkealle, mutta olen suurimman osan aikaa melko tyytyväinen siihen mitä teen, työn ja vapaa-ajan kiinnostuksenkohteeni ovat melkolailla samat ja työaikaa tulee max 40 viikossa. Check.

"3. Toivon, että minulla olisi ollut rohkeutta ilmaista tunteitani."

Minä: Kiroilen paljon; sehän on tunteiden näyttämisestä. Saatana. Check.

"4. Toivon, että olisin pitänyt yhteyttä ystäviini."


Minä: Onneksi hankalia olosuhteita varten olemassa on Facebook. Check.

"5. Toivon, että olisin sallinut itseni olla onnellisempi."

Minä: No voisin yrittää häsätä vähemmän. Jäisi enemmän aikaa ottaa lungisti. Parantamisen varaa on.

Yksi katusmuspiste viidestä. Paljon sä sait?

9 kommenttia:

Mitä tuumaat?