Namaste. Terveisiä pölyisestä Delhistä. Matkustin tänne viikoksi tapaamaan siskoani, joka on kaupungissa väliaikaisesti töissä. Matka on ol...

Hetki Delhistä

26.1.12 Satu Kommentteja: 22

Namaste. Terveisiä pölyisestä Delhistä. Matkustin tänne viikoksi tapaamaan siskoani, joka on kaupungissa väliaikaisesti töissä. Matka on ollut monella tapaa hyvin antoisa. Päällekäyvän antoisa.

Kahden päivän aikana koettua on vaikea eritellä.


En ole  aikaisemmin nähnyt saman päivän aikana niin erilaisia maailmoja kuin täällä. Kun katson kadulla vasemmalle, näen alastomia slummilapsia tonkimassa roskia tien penkalla. Roskien vieressä makaa uupunut äiti muovipressu peittona. Kun katson oikealle, näen kalliita, kiiltäviä autoja ja niiden nahkaisilla takapenkeillä merkkivaatteisiin pukeutunutta rikasta keskiluokkaa. Etupenkillä istuu autonkuljettaja.

Olen upottanut 15 euroa taivaalliseen intialaiseen illalliseen. Samaan aikaan kadun toisella puolella kymmenhenkinen perhe on sytyttänyt keräämistään paperiroskista nuotion ja paistaa siinä leivännäköistä. Maksoin tänne lentolipusta hinnan, jolla tuo perhe saisi itselleen ruuat ainakin vuodeksi.

Olen ajatellut ensi viikonloppuna osallistua opastetulle kävelykierrokselle, jota vetävät paikalliset entiset katulapset. He kertovat elämästään Delhin kaduilla ja siitä,  millä keinoin he selvisivät kaduilta pois. En ole varma, pitäisikö mennä. Suoraan sanoen minua häiritsee katsoa köyhyyttä: olen kuin pääsylipun sirkukseen maksanut turisti, joka ihmettelee hetken, kuinka köyhimmät elävät.

Haluan ymmärtää, millaista elämä kadulla on, miksi sinne joudutaan ja onko sieltä reittiä ulos. Toisaalta kierrokselle osallistuminen tuntuu tirkistelevältä sosiaalipornolta. Hyvin syöneet turistist, joiden suurin ongelma liittyy siihen tuleeko matkan aikana ripuli vai ei, menee katsomaan ihmisiä, joilla ei ole edes vessaa.

Pitäisi siis päättää kahdesta: Onko minulla oikeus tuijottaa? Vai onko minulla velvollisuus tuijottaa? En ole vielä osannut päättää.

22 kommenttia:

Mitä tuumaat?

WOHAA!!!!! Kippis, juhlan aika!!! Jos Pekka Haavistosta tulee seuraava Suomen presidentti, mä lupaan muuttaa takaisin Suomeen. Tämä oli niin...

573 000 ääntä / 18,8 %

22.1.12 Satu Kommentteja: 18

WOHAA!!!!! Kippis, juhlan aika!!!

Jos Pekka Haavistosta tulee seuraava Suomen presidentti, mä lupaan muuttaa takaisin Suomeen.

Tämä oli niin mahtava tulos, niin mahtava vaali. (Vaikka vaalipusua ei nähtykään. Damn.) En ole koskaan aikaisemmin jännittänyt vaalitulosta yhtä paljon kuin nyt.

Lupaan, että tästä ei tule vaaliblogia. Mutta tämän yhden kerran  vähän luukutan. Niinpä kehotan kaikkia niitä, jotka haluavat Suomeen suvaitsevan, kansainvälisen politiikan tehtävissä osaamisensa näyttäneen, kohteiliaan, älykkään ja rohkean presidentin, liittymään tukijoukkoihin esimerkiksi täällä.

Nonni. Se vaaleista.

18 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Mon dieu. Vauva-aikana oli niin paljon helpomaa. Kun teki mieli irtokarkkeja, senkun söi. Kun teki mieli syödä, sai lapata voileipää suuonte...

Poskipiilo

19.1.12 Satu Kommentteja: 27

Mon dieu. Vauva-aikana oli niin paljon helpomaa. Kun teki mieli irtokarkkeja, senkun söi. Kun teki mieli syödä, sai lapata voileipää suuonteloon milloin huvitti. Tenavan kanssa pelataan eri säännöillä.



Jos mulla on irtokarkkipussi povitaskussa, lapsi kuulee sen rapinan 30 metrin päähän. Olen oppinut, että pienet imeskelykarkit pystyy piilottamaan poskeen, jos välttää puhumista. Pureskelua vaativat isot toffeekarkit kääpiö bongaa heti - ja alkaa parkua itselleen samanlaista.

Aamiaisen nauttiminen on hankalampaa. Lapsi saa puuron tarhassa. Mun taas on pakko syödä aamulla kotona, tai koko päivä alkaa jyrkällä alamäellä. En voi kuitenkaan syödä lapsen ollessa hereillä, koska mun luonto ei kestä syödä samalla kun toinen tuijottaa annostani suurin vetisin silmin ja pyytää puuroa namnamnam-äänteellä. Äiti ei antanut lapselleen ruokaa. Iltapäivälehtiaineista.

En jaksa herätä kello kuusi syömään aamiaista, joten olen ratkaissut asian toisin. Teen itselleni leivän, kaadan kuppiin jukurttia, annosta piilotellen marssin vessaan ja suljen oven. Siellä istun pyntyllä, valutan vettä hanasta ja syön paahotelipää. Siinähän voi samalla miettiä vaikka elämän tarkoitusta. Tai pissata.

27 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Olen kerran vahingossa syöttänyt lapselleni matoja. Nyt sain takaisin samalla mitalla. Luin nimittäin tänään lehdestä, että olen viime vuo...

Oho, leivästäsi löytyi apulantaa

16.1.12 Satu Kommentteja: 7

Olen kerran vahingossa syöttänyt lapselleni matoja. Nyt sain takaisin samalla mitalla. Luin nimittäin tänään lehdestä, että olen viime vuonna syönyt tietämättäni ihan helvetisti maantiesuolaa.



Tänään uutisoitiin, että islantilaiset ruoantuottajat ovat viime vuonna käyttäneet maantiesuolaa tavallisen suolan sijasta. (Uutinen englanniksi löytyy täältä.) Suola on suolaa, sano, mutta veikkaisinpa, että sitä tiehen iskettävää tavaraa käsitellään vähän eri hygieniatasolla kuin ruokaan tarkoitettua suolaa.

Hienoa kuitenkin, että tämä selvisi. Nyt nimittäin viimein ymmärrän  senkin, miksi Reykjavíkin kadut ovat olleet niin perkeleen liukkaat koko kuluneen talven. Se kaikki maantiesuola on meidän suolissa.

Päivitetty 17.1. Siis ilmeisesti maantiesuolella ja teollisuussuolella on joku ero. Ks. kommenttit ja googlaa. ;)

7 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Seuraa vanhan aiheen toistoa. Olen nimittäin taas kerran törmännyt siihen samaan mystiseen uskomukseen, jonka mukaan naiset lähtökohtaisesti...

Isät ja lapset

13.1.12 Satu Kommentteja: 23

Seuraa vanhan aiheen toistoa. Olen nimittäin taas kerran törmännyt siihen samaan mystiseen uskomukseen, jonka mukaan naiset lähtökohtaisesti osaavat hoitaa lapsia, mutta miehet eivät.



Pääsin käsiksi tuttuun aiheeseen, kun mieheni työkaverit  - joista monilla on useampia lapsia - kertoivat, että he eivät ole koskaan viettäneet lastensa kanssa pidempään kuin yhden päivän ilman, että seurassa on ollut toinen aikuinen (siis nainen - joko vaimo tai oma mutsi). Eivät kuulemma selvidy. Se on niin vaikeaa. Voi voi.

Ei kai kukaan tosissaan luule, että naisilla on joku osaamislisuke aivoissa, jonka ansiosta me osaamme vaihtaa vaippaa, antaa ruokaa, pukea tuuliviirinä pyörivän ipanan talvivaatteisiin, kestää raivokohtaukset ja kaivella puuhelmiä nenästä.

Mä olen sitä mieltä, että kyse on taidoista, jotka voi oppia. Kyllä mies pystyy handlaamaan lastenhoidon siinä missä nainenkin. Onhan monilla yksinään asuvilla miehillä lemmikkieläimiäkin - kyllä miehet huolehtia ja kasvattaa osaavat, jos vain haluavat.

(Ja hei, minäkin pystyn siihen, vaikka suhtauduin koko lisääntymisprojektiin äärimmäisen skeptisesti. Minäkö jonkun mutsi? Never ever.)

23 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Jumalan sana on jumalattoman hyvä kirja.  Aika hyvin Hotakaiselta: on saanut 324  sivuun mahtumaan suomalaisen miehen, isän ja tyttären väl...

Keskiviikon kirja: Jumalan sana

11.1.12 Satu Kommentteja: 0

Jumalan sana on jumalattoman hyvä kirja.  Aika hyvin Hotakaiselta: on saanut 324  sivuun mahtumaan suomalaisen miehen, isän ja tyttären välisen siteen, peliongelman, uutistyön ytimen ja yrityksen johtamisen kipupisteitä. Ja Lapin. Eikä Hotakaisen kirja olisi Hotakaisen kirja ilman autoja.

Juoni  on lyhyt ja yksinkertainen: Liikemies Jukka Hopeaniemi (joka muistuttaa Björn Wahlroosin julkisuusminää) matkustaa auton takapenkillä Lapista Helsinkiin Huomenta Maa (Huomenta Suomi) -lähetykseen puhumaan itsestään ja johtamansa yhtiön bisneksistä. Kuskin paikalla istuu luottoautonkuljettaja Armas. Matkan aikana tapahtuu vähän, mutta se vähä on paljon.

Kirja naurattaa, tyrmistyttää ja saa nyökyttelemään. Jos nauttii politiikan, suomalaisuuden, liike-elämän ja median mätkimisestä (pilke silmäkulmassa, tässä ei tarvota niissä mustimmissa vesissä), suosittelen Jumalan sanaa. Jos odottaa suurta yhteiskunnallista analyysiä, pettyy. Jos odottaa verbaarivasaran heiluttelua ja hotakaismaisia ajatusviritelmiä, onnellistuu.

PS. Vaadin aikaisemmin Anna-Leena Härkösestä pehmolelua. Voisikohan Kari Hotakaisesta saada uutistenlukijan? Tai Kymppiuutisten virallisen keventäjän? Voisin joka ilta nauttia muutaman minuutin mittaisen annoksen hotakaislyysiä suomalaisen yhteiskunnan tilasta. Pysyisi mieli vireänä. Ehkä naurattaisikin vähän enemmän. Esimerkiksi tähän tapaan:
Tässä harmaassa maassa on ikuinen tilaus Applen Steve Jobsille, eikö niin? Haluaisitte, että pukeutuisin nukkavierusti ja olisin mystinen. Että mumisisin epämääräisiä itämaisia viisauksia ja kertoisin olleeni nuoruudessani hippi. Olen miettinyt asiaa, noin minuutin, ja tullut siihen tulokseen, että ei, minulla ei ole aikaa tuunata itsestäni merkittävää. Menen faktat edellä tämän elämän läpi.

0 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Sain Terapiaosastolta ihanan substanssi-tunnustuksen. Olen ollut laiska ja saamaton vastaamaan näihin tunnustuksiin. Nyt otan pienen ryhtil...

Substanssia, substanssia

9.1.12 Satu Kommentteja: 8

Sain Terapiaosastolta ihanan substanssi-tunnustuksen. Olen ollut laiska ja saamaton vastaamaan näihin tunnustuksiin. Nyt otan pienen ryhtiliikkeen.

Eli.

Tunnustuksen saamiseen kuuluu velvollisuus paljastaa kahdeksan satunnaista faktaa itsestä. Ne ovat seuraavat:

  1. Mä en tajua musiikista mitään. Mun mies aina vitsailee mun kustannuksella kyselemällä radiossa soivien artistien nimiä. Mä en erota David Bowieta (kirjoitetaankohan se noin) Nick Cavesta. Eikä tämä ole vitsi. Mutta miehellä on hauskaa.

  2. Olen aloittanut ainakin sata harrastusta, ja jättänyt niistä valtaosan kesken - joko kokonaan tai 99-prosenttisesti. Thainyrkkeily, taichi, astanga-jooga, potkunyrkkeily, lihasten kasvatusprojekti, modernin kreikan opinnot, elokuvatutkimus. Vittu joo. Lista on pitkä.

  3. Olen sitä mieltä, että monesta, sinällään älyttömän tarpeettomastakin säätämisestä voi myöhemmin elämässä olla paljon iloa. Jos mä en olisi aikanaan hengannut punttisalilla, mä en olisi tavannut sitä miestä, jonka kanssa seurustelin melkein vuoden, ja joka sitten olikin jo kihloissa toisaalla ja oli muutenkin täysmulkero. Ja jollen mä olisi tavannut sitä mulkeroa, en olisi koskaan tutustunut yhteen tyyppiin, joka houkutteli mut paikkaan X, jossa tapasin islantilaisia ihmisiä, joiden kautta hakeuduin Islantiin opiskelemaan. Ja täällä ollaan! Että kiitokset sinulle vakuumipakattu nakki, joka työskentelet nykyään poliisina. (Toim. huom. Tunnen älyttömän paljon myös todella mukavia poliiseja.)

  4. Pureskelen kynsiäni. Ja sormenpäitä.

  5. Haaveilen asunnonvaihdosta jonkun New Yorkissa asuvan kanssa. Kuukausi Islannissa ja käytössä meidän auto&kämppä. Ja meille asunto NYC:stä kuukaudeksi. Kuulostaa helpolta, mutta jotenkin tämä idea aina hukkuu kaiken arkisen säädön alle.

  6. Nukun noin 7 h  yössä. Se on liian vähän, mutta nipistän sen 1,5 h yöstä lukemiseen. Silmäpussit kiitää.

  7. Mulla oli kerran nenäkoru, mutta se hävisi pääni sisään. Korun poisonkiminen sattui sen verran, että en hommannut uutta renkulaa.

  8. Mulla on kaksi maailman ihaninta siskoa. Näemme aivan liian harvoin välimatkojen takia. Siksi olenkin ollut ihan superonnellinen viime viikot, kun Lontossa asuva siskoni on budjannut meidän luona kolme viikkoa. Jeje.


Laitan tunnustuksen eteenpäin Hupsille (jota olen seurannut melkein alusta asti) ja kanssaekspatille Minnalle tohon naapurikuntaan.

8 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Lapsen karjuessa pystyn sulkemaan korvani ja meditoimaan ajatukset muualle. Menee vielä monta vuotta, ennen kuin hän päihittää minut verbaal...

Spagetti-temppu

6.1.12 Satu Kommentteja: 21

Lapsen karjuessa pystyn sulkemaan korvani ja meditoimaan ajatukset muualle. Menee vielä monta vuotta, ennen kuin hän päihittää minut verbaalisesti. Pystyn vielä syömään irtokarkkeja ilman, että hän huomaa (tasku on vielä toistaiseksi käypä piilo).

Mutta yhden asian edessä olen voimaton. Nimittäin spagetti-tempun.



Oletteko kokeilleet keitetyn spagetin tunkemista avainlukosta sisään? No se on vähän sama asia kuin pukee talvivaatteita "lihaksensa rentouttavalle" kaksivuotiaalle. Kyllä ei osaa edes mun joogamaikka tällaista rentoutustemppua.

Spagetti-temppu on julma. Hienointa on, kun ipana tekee spagetit kaupungilla, pidemmän kävelymatkan päässä kotoa. Löysää ja lyhyttä spagettipätkää on muuten julmetun vaikea kuljettaa kotiin. Se ei suostu kävelemään, eikä se suostu istumaan sylissä. Onneksi talvihaalari on sen verran tukeva, että siitä voi ottaa niskaperse-otteen. Muuten me oltaisiin siellä kirjakaupan edessä edelleen - lapsi löysänä karjuvana kasana kadulla ja minä sen vieressä kyselemässä, että laitetaanko carbonaralla vai jauhelihalla.

21 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Kaksikielisyys avartaa merkityksiä. Ipanamme on viime viikot opetellut ensimmäisiä lauseitaan. Meistä ei tosin kumpikaan tajua mongelluksest...

Kaksikielisyys avartaa

3.1.12 Satu Kommentteja: 15

Kaksikielisyys avartaa merkityksiä. Ipanamme on viime viikot opetellut ensimmäisiä lauseitaan. Meistä ei tosin kumpikaan tajua mongelluksesta mitään. Kielen omaksumisprosessissa on saattanut mennä Pohjoismaiden valtakielet sekaisin - ensimmäinen tavu suomea, toinen islantia. Tai sitten morfeemit ovat saaneet liikaa morfiinia ja syntaksi muodostuu subutexissä.

Tämän videopätkän kohellusta ja selitystä katsellessa ei voi kuin miettiä, onko kyseessä "viholliselle kukkia ja sidontaa" -leikki hymy huulessa vai lyhytelokuva "kalliokiipeilijän erikoinen", jossa tuoliin köytetyt uhrit työnnetään vuoren huipulta alas. Voitte itse päättää.

15 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Hyvää uutta vuotta kaikki lukijat! Nyt kun keksit ja suklaarasiat ovat hävinneet napaan (siis perseeseen), alkaa kuntosalien oville muodostu...

Hyvää uutta vuotta jne.

2.1.12 Satu Kommentteja: 13

Hyvää uutta vuotta kaikki lukijat!

Nyt kun keksit ja suklaarasiat ovat hävinneet napaan (siis perseeseen), alkaa kuntosalien oville muodostua jonoa. Kuinka moni on harkinnut uuden harrastuksen aloittamista? Salijäsenyyttä? Liikunnan aloittamista? Taloussanomien jutussa kerrotaan, kuinka tuottoisaa bisnestä epäonnistuneet uudenvuodenlupaukset ovatkaan: Yhdysvalloissa punttisalit käärivät miljardeja, kun kinkun ja oluen pöhöttämät syöpöttelijät tekevät epärealistisia uudenvuodenlupauksia. Veikkaan, että Motivuksen ja Elixiankin ovipumpulla on lähipäivinä tekemistä.

Täällä Islannissa lähipunttiksen personal trainer turvautuu kuvan voimaan houkutellessaan uusia asiakkaita Facebook-sivuillaan.

Niin että punttiksella nähdään. Tai sit ei.

13 kommenttia:

Mitä tuumaat?