Ensin disclaimer. Lupaan, että tämä on viimeinen joulua ja kauppiaan elämää käsittelevä avaukseni vähään aikaan :) Mutta kun joulu on täy...

Kauppiaan jouluähky

28.12.12 Satu Kommentteja: 53

Ensin disclaimer. Lupaan, että tämä on viimeinen joulua ja kauppiaan elämää käsittelevä avaukseni vähään aikaan :)

Ronald Reagan sends out smokesMutta kun joulu on täysi järjettömyys.

Valtaosa suomalaisista on kanssani samaa mieltä: suomalaisen joulututkimuksen mukaan neljä viidestä suomalaisesta pitää joulunviettoa liian kulutuskeskeisenä. Saman tutkimuksen mukaan keskimääräinen suomalainen käyttää kuitenkin 400 euroa joulukoristeisiin, jouluruokaan ja lahjoihin. Aivan sama mitä klassiset mikrotalousteoriat olettavat, kuluttajat eivät todellakaan toimi täydessä ymmärryksessä.

Mulla ei ole tilastotietoa islantilaisten joulukulutuksesta, mutta vietettyjäni satoja tunteja kassakoneen takana väittäisin, että ei se ainakaan suomalaisen alle jää.

Kauppiaan (tai ainakaan tämän kauppiaan) näkökulmasta kaupallinen joulu ei sitten ollutkaan pelkästään iloista aikaa. Siihen mahtui myös aika paljon raadollista paskaa.

Esimerkiksi se, kun suuri osa viimeisten joulumyyntituntien asiakkaista jakoi ostoksiaan kahden kortin ja käteisen kesken. Otin monta lahjakassia syrjään, kun millään kortilla ei ollutkaan yhtään katetta. Osa jätti noutamatta ostoksensa, osa juoksi jostain hakemassa käteistä ja palasi maksamaan lahjahankinnat vielä jouluaattoaamuna. Tsiisus.

Kun jakaa noin kolmenkymmenen euron ostosta kolmelle eri kortille, tekisi mieli sanoa, että älä hyvä ihminen osta. Mene kotiin keittämään kahvit ja rauhoitu. Säästä se kolmekympinen ja maksa vaikka puhelinlasku ajoissa joulun jälkeen. Samaan aikaan tekisi toisaalta mieli sanoa, että osta vielä toinen. Että saadaan ilman huolia tilata lisää tavaraa keväällä, joulumainokset maksettua ajallaan ja kaikille kohtuullinen palkka. En kuitenkaan sanonut mitään, vaan vingutin asiakkaan visaa ja toivotin hyvät joulut.

Vaikka en edes myy mitään Kauko-Aasiasta Eurooppaan lentokoneella roudattavaa muovipaskaa (paitsi niitä saamarin muumipehmoleluja), asiakkaiden kulutushulluudesta kumpuavat tunteet ovat ristiriitaiset. Miksi ihmiset ostavat jouluna roinaa, vaikka suurin osa tietää sen olevan täysin älytöntä eikä kaikilla ole siihen edes varaa?

Koko show'n älyttömyyden kruunaa se, että lahjan arvo on lahjan saajan näkökulmasta paljon pienempi kuin antajan näkökulmasta. Joululahjojen vaihdannassa siis hävitetään rahaa. Talsan Jan Hurrin kiinnostavassa joululahja-analyysissa todettiin, että joululahjojen antajat maksavat noin 20 % korkeamman hinnan kuin mitä lahjoilla on lahjan saajien mielestä arvoa. Saajan 100 euroa on antajan 120 euroa. Tämän mallin mukaan Suomessakin joululahjoista maksetaan ylimääräistä 270 miljoonaa euroa. 270 000 000 euroa.

Tehokkainta rahan käyttöä ja lahjan saajan tyytyväisyyden maksimointia edustaisikin pukinkontissa lahjakortti.

Itse sain äidiltä lahjaksi uusimman Sofi Oksasen ja Harry Holen. Anopilta sain hierontalahjakortin ja viikonlopun maaseutuhotelliin. Miehen kanssa emme sovitusti ostaneet toisillemme mitään lahjoja. Sain läheisiltä asioita, joita olisin itsekin hankkinut. Kaukaisemmat sukulaiset tekivät sen, mitä kaukaiset sukulaiset aina. Käärivät paperiin jotain skeidaa, koska tapana on. Tänä vuonna tuli Kiinassa valmistettuja vaaleanpunaisia astiapyyhkeitä. "Nice."

Olisi kiva kuulla, mikä oli teidän joulun järkevin lahja? Saajana tai antajana.

Kuva: Flicr/X Ray Delta One

53 kommenttia:

  1. Tarttenee sanoa, että uusi puhelin vanhan ja temppuilevan tilalle oli ihan paras. Eikä mitään luksusälyluuria vaan semmonen toimiva ja kätevä perusmalli. Lahjasta ihan parhaan teki kylläkin sen paketointi. Luuri oli piilotettu onton kelopöllin sisään :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtava pakkaus! Oliko sinne palikkaan siis kaiverrettu koko?

      Poista
  2. Mä sain vain joulumuorin leipoman kakun, mutta sen toikin itse joulupukki! Kuvatodisteet blogissa!

    Ite en ostanut kelleen mitään, paitsi naksuja ja karkkia pukille ja pukinmuorille. Onhan se vähän niin, että aikuiset hankkii mitä ite tykkää, ja jos sattuu saamaan jotain kirjaa tai muuta FIKSUA tuliaisina niin se on kiva. Mutta että just jouluna pitäisi rakentaa jokin ränni jota pitkin virtaa paketteja edestakaisin, tota, EI. Jos mulla olisi perhe, saattaisi olla että kakarat saisi yhdet paketit aattona ja sitten voitais mennä aleen kattomaan, tarvitseeko joku jotain muuta lahjaa. Hulluraivosikailua ei sallittaisi edes perheessä. It's a NO.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alesta tuli mieleen... Vituttaakohan joululahjat ostaneita ihan perkeleellisesti, kun saman kupin saa kolme päivää aaton jälkeen puoleen hintaan.

      Poista
    2. Meillä oli muuten lapsena tapana että vaatelahjat lähdettiin äidin kanssa yhdessä ostamaan joulun jälkeisiin aleihin. Meillä oli tiukkaa rahasta (yh-äiti) ja se opetti jo pienestä pitäen meille et raha ei kasva puissa ja kaikeka ei voi saada. Jouluna saatiin muutamia harkittuja paketteja ja en muista pettyneeni abt milloinkaan. Shoppailu äipän kanssa yhdessä vasta hauskaa olikin!
      -anna

      Poista
  3. Paras lahja oli 3-vuotiaan ilo kaikista paketeista ja niiden esitteleminen. Uskomattominta oli, että neiti oli huolissaan isomummun ja -vaarin lahjasta, kun pukki toi sen väärään paikkaan. Nyt kuulemma pitää lähteä viemään lahjaa perille.

    Tavaralahjoista paras oli lahjakortti lankakauppaan ja neulekirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä ajattelit neuloa seuraavaksi?

      Poista
  4. Sain ja annoin nolla lahjaa ja näin on hyvä. Voihan sitä muistaa ihmisiä muulloinkin kuin tiettyinä päivinä, jos hoksaa jotain sopivaa ja minusta se tuntuu jopa yllättävämmältä ja hauskemmalta! Kolmas joulu ulkosuomalaisena takana ja hyvin olen selvinnyt.

    VastaaPoista
  5. Kahdessa kulttuurissa12/28/2012 2:26 ip.

    Meillä on aikaa sitten sovittu aikuisten kesken, että emme osta toisillemme lahjoja. Kaikilla on jo kaikkea ja kukaan ei halua posliiniesineitä, kynttiläm jalkoja ym. rompetta kaapin päälle pölyttymään. Miehen kanssa ollaan sovittu, että voidaan antaa toisillemme yhdet pienet joululahjat. Ja yleensä ne lahjat ovat olleet sellaisia, mitä toinen on toivonut.

    Kaamein joululahjani on erään sukulaisen lahjoittama setti rihkamakoruja, jotka olivat jo tummuneet valmiiksi. Niiden olisi pitänyt olle ehkä kultaisen värisiä. Enkä voi edes käyttää rihkamaa allergian vuoksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Kun kaikkea tarpeellista on, miksi pitäisi väkisin "keksiä" jotain rojua. Täysin tehotonta hommaa.

      Poista
  6. "Jouluinflaation" vuoksi on aina ärsyttänyt ostaa sukulais- ja kummilapsille kalliita joululahjoja, sillä lahjat hukkuvat tavarapaljouteen eivätkä ainakaan saa sellaista ilahdusta osakseen, kuin ehkä antajan eli minun mielestäni ansaitsisivat (jos nyt on oikeasti jaksanut miettiä mikä voisi olla kiva ja samalla hyödyllinen lahja ja nähnyt vaivaa sen hankkimiseen...). Eli ihan kuten Satu kirjoitti. Nykyään ostankin aika vaatimattomia lahjoja, sillä lapsien kohdalla lähes poikkeuksetta määrä korvaa laadun. Synttärilahjaksi sitten jotain spesiaalimpaa ja mietitympää. Ihan rehellisesti sanottuna se lasten joululahjarumba (tavaroiden hysteerinen hamstraaminen, availu, keskinäinen kyräily kuka sai isoimman lahjan, kadehdinta jne) on jotenkin kuvottavaa. Olen tosi tyytyväinen kun ei joka joulu tarvitse seurata sitä.

    Minulle paras lahja oli tutun mummelin kutomat villasukat. Mummot tekee kyllä parhaat sukat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on niin totta. Olin erityisen onnellinen, kun tänä jouluna olimme vain meidän oman perheen seurassa, eli ei miehen siskojen lahjahumalassa raivoavia kersoja. Yhdessä oli ihan tarpeeksi ;)

      Poista
  7. Lapsille tuli annettua niitä lahjoja, joita olivat pyytäneet. Mielestäni lasten pyynnöt olivat tänäkin vuonna maltillisia.

    Miehelle ostin pari kirjaa,parit alushousut,fleecen ja fleecehanskat, kun sattui sopivat löytymään sopuhintaan ja tiesin, että haluaa/tarvitsee näitä.
    Miehen kanssa on sovittu jo vuosia, että ei osteta toisillemme mitään, mutta tein nyt tänä vuonna poikkeuksen, kun tiesin miehen edellä mainittuja tarvitsevan.

    Itselleni "lahjaksi" ostin yhden kirjan, jota olen pari kuukautta havitellut. Tuli samalla tilauksella verkkokirjakaupasta kuin lasten ja miehen kirjalahjat.

    Kummilapsille ym. muutamalle läheisen ystävän lapselle lahjakortteja tai muuta tarpeellista esim. vaatteita.

    Äidilleni suurin lahja oli varmaan tänäkin vuonna se, että olimme lasten kanssa hänen luonaan viettämässä aattoiltaa, niinkuin aina tähänkin asti. Joulukuusi hankittiin myös hänelle iloksi.

    Isompi lahja oli varmaan yhdelle ystävälleni se, että aatonaattona olimme seurana, kun hän odotti tietoa äitinsä kuolemasta... ja otin ystävän lapset yökylään eilen-tänään, kun hän kävi hoitamassa asioita toisella paikkakunnalla. YYA toimii meillä aina puolin ja toisin...

    Mitään pakollista joulukrääsää en suostu ostamaan... lahjasta pitää mielestäni olla iloa pidempään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kauniisti toimittu ystäväsi suhteen.

      Poista
  8. Mua ärsyttää myös vuosi vuodelta enemmän lahjashow. Yritin ehdotella, että aikuiset eivät ostaisi enää lahjoja toisilleen, mutta se ei ottanut tuulta alleen. Ja se, että lahjoja pitää ostaa oman maksukyvyn rajoilla tai jo alapuolella, on tosi surullista.

    Varsinaisen turhaa krääsää ei tänä vuonna tullut, edes lapsille, mikä on hieno juttu. Parhaita lahjoja tuo miehen täti, joka leipoo hulluna pullaa ja kakkua, mitä voi pakastaa ja kaivella esiin tarpeen tullen. Lahjakortti punttikselle, jee, hyvää vastapainoa kaikille lukuisille suklaakiloille. Elokuvaliput on aina hyviä lahjoja saada ja antaa.

    PS. Joulupöydän luumumarmeladilla höystetty skyr-kakku piparipohjalla oli hitti! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elokuvaliput, toden totta!!
      Ja mahtavaa kuulla, että skyr-kakku toimi ;)

      Poista
  9. Paras joululahja ikina tuli vahan myohassa: kaksi viivaa piirtyi eilen vessareissulla tikkuun.
    Voiko parempaa olla?

    Ps. Kirjoitan anonyymina,silla tama on viela salaisuus :)

    VastaaPoista
  10. ei jumakauta tuota ostelua monilla korteilla! mulle on aivan käsittämätön ajatus, että joku voi toimia noin. huhhuh!

    kauppiaan joulua käsittelevät tekstit ovat kiinnostavia. haastavintahan on pitää yllä myyntiä myös ne muut 50 viikkoa vuodesta. kirjoita myös niistä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toiveesi on kuultu :) Tuskin tästä täysin epä-kaupallista blogia tulee, joten eiköhän kokemuksia kassakoneesta tule vastaisuudessakin... Keväällä voi olla jopa enemmän aikaa blogata kun kaupalla on hiljaista.

      Poista
  11. Meilläkään ei lahjoissa kieritty, onneksi, ja niistä vähistä ylivoimaisesti paras oli appiukolta saatu pianonvirittäjän kustantaminen. Perintöpiano on seissyt anoppilan nurkassa virittämättä parikymmentä vuotta ja on nyt muuttanut meille, mutta kuulostaa tällä hetkellä lähinnä yleishälyttimeltä. Viikon päästä sillä voi varmaan jo soittaa! <3

    VastaaPoista
  12. Aika hurjaa tosiaan tuo monilla korteilla ostelu. En mitenkään pysty ymmärtämään lahjojen ostelua yli varojen. Komppaan maddea, kauppiaan kokemuksista on mielenkiintoista lukea.

    Meillä parhaasta päästä ostettuja lahjoja oli teatterilahjakortti miehen veljelle vaimoineen. Heiltä vastaavasti tuli meille liput samaiseen teatteriin juuri siihen esitykseen, mistä mies totesi eniten kiinnostuneensa, kun tarjontaa katseltiin. Mitään kommunikaatiota lahjatoiveista tai lahjojen hankinnasta ei heidän kanssaan ollut :) Muutenkin erilaiset lahjakortit ovat hyviä, joskaan niissäkään saajan arvo ei ihan vastaa ostajan arvoa, koska osa lahjakorteista unohtuu käyttämättä ennen vanhentumista. Siksipä lahjakorttien myyminen onkin kauppiaalle hyvä bisnes. Olisi muuten mielenkiintoista tietää kuinka suuri osa lahjakorteista lunastetaan ennen vanhenemista. Nopeasti etsimällä en löytänyt aiheesta mitääna arvioita.

    Turhaa krääsää ei onneks meidän perheeni aikuisille tänä jouluna tullut. Vain toivottuja ja tarvittuja tavaroita ja aineettomia lahjoja eli lahjakortteja erinäisiin palveluihin. Lapsi sai toki leluja, mutta sitä en kovin pahana osaa pitää, varsinkin kun kaikki olivat kuitenkin laadukkaita ja kestäviä. Ostettujen puolella oli niitä lahjakortteja ja syötäviä lahjoja ja aivan läheisimmille lapsille yksi hyvä lelu kullekin.

    Onnea anonyymille! Meille tuli tuo samainen joululahja kaksi vuotta sitten Tapaninpäivänä. Ehdottomasti paras lahja ikinä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä pointti lahjakorteista; muakin kiinnostaisi tietää, jääkö niitä käyttämättä. Löysin kerran repun pohjalta käyttämättömän sarjakortin leffateatteriin. Olinko vähän onnesta soikeana :D Onneksi ei ollut ehtinyt mennä vanhaksi...

      Poista
    2. No, mä löysin kerran parin sadan edestä lounareita ksäkassista vanhentuneina... eipä harmittanut, ei. Jäin kyllä silloin mietimään että paljonkohan näitä kaikenmaailman oravannahkoja jää käyttämättä, lounareita, virikeseteleitä ym.

      Poista
  13. Luulen, että tämä yltäkylläisen elämän ihannointi saa ihmiset toimimaan vastoin varallisuuttaan. Tulee epäonnistunut olo, jos ei pysty olemaan kuten "kaikki muut"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on varmasti ihan totta. Kunpa vaan enemmän ymmärrettäisiin se, että pidemmällä aikavälillä tulee parempi olo, kun kuluttaa kohtuudella ja nousee sitä kautta sen kulutusskeidan yläpuolelle.

      Halusin vielä lisätä sen, että ei koske sekoilu vain pienituloisia: harmillisen moni tuttu/tutun tuttu, jolla on hyvä koulutus ja hyväpalkkainen työ on velkakierteessä, koska kulutuksen määrä on noussut paljon kovempaa kuin tulot. Ja hyvätuloinen saa helposti kulutusluottoja ja luottokortteja.

      Poista
  14. Minulle paras joululahja oli se, että lelutulva pysyi maltillisena, vaikka meillä vietettiin esikoisen synttäreitä pari päivää ennen joulua.

    Lasten saamien ei-toivottujen (lego-paketti jollainen on jo, lelusarjaa joka ei lasta kiinnosta) lahjojen kanssa otin aika karun linjan. Pistin ne avaamattomissa pakkauksissa kaappiin odottamaan kutsuja kaverisynttäreille tai sellaisia vierailuja lapsiperheisiin, missä "tarvitaan" tuliaisia. Lapset eivät ole ainakaan toistaiseksi näiden lahjojen perään kyselleet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä idea! Siinä on lahjat valmiina seuraavan vuoden lastensyndeille ;)

      Poista
    2. Jeps, lahjoissa itsessään ei ole mitään vikaa, tulivat vain väärään perheeseen... ei pukki muistanut, että niillä oli jo... tai että se oli se tuttavaperheen lapsi, joka tykkää noista.

      Poista
  15. Paras joululahjani tuli pari päivää etukäteen, kun sain kuulla pääseväni kesäksi töihin. Se päihitti parit aattona saamani paketit täysin.

    Mäkään en ymmärrä sitä hirveätä roinan haalimista ja vielä jos ei meinaa rahakaan riittää, niin hohhoi. Ostin omille ja sukulaislapsille tasan yhdet, mielestäni fiksut lahjat, ja parille kaverille tein kakkua. Varsinaiset aikuisten lahjontaan tarkoitetut rahat laitoin hyväntekeväisyyteen.

    Korpikissa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnea työpaikasta!!! Hieno juttu.

      Poista
  16. En saanut yhtään huonoa lahjaa. Kaikki mitä sain olivat tarpeellisia. Johtunee osittain siitä, että vähitellen olemme vähentäneet määrää, kenen kanssa vaihtaa lahjoja. Olin aidosti ilahtunut esim. äitini ostamista hanskoista. Olen niin hyvä niitä hävittämäänkin, että tarpeeseen tuli. Silti lahjojen vaihtamista voisi vähentää vieläkin. Kivointa on paketoida pakettiin isovanhemmille lasten valokuvia tai muuta lasten itse tekemää. Joku vuosi aloitettiin jo marraskuussa kangaskassien piirtäminen. Lapset piirsivät niihin jokaiselle (no ei ihan jokaiselle, mutta tehtiin niitä useita) sukulaiselle ja kummeilleen yksilöllisen kuvan ja minä silittelin kuvat, jotta värit eivät heti lähde.

    Kiva on antaa ja saada itse tehtyjä asioita. Kuten hilloa tai leipää tai käsitöitä. Niitä voi antaa muutenkin kuin jouluna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä! Omatekoiset lahjat on oikeasti tehty vastaanottajalle eikä kiireessä hankittu Tiimarista. Ja omien lasten kuvat toimii aina. Niitä printtailtiin tänäkin jouluna isovanhemmille. Tosin lapsen kuvalla varustettuja joulukortteja mä en vielä kykene lähettämään...

      Poista
    2. Mä en ihan hahmota mikä ongelma niissä lasten kuvalla varustetuissa joulukorteissa oikein on. Mua ihan rehellisesti harmittaa, kun lapselliset kaverit eivät niitä lähetä, kun olisi kiva nähdä miltä niiden lapset tällä hetkellä näyttävät (joo-o, voishan sitä pyytää vaikka kuvaa meilillä, mutta harvoin tulee niin tehtyä). Ajattelin just tänä jouluna, että ne ei varmaan tykkää mun korteista, joissa on lasten kuva, kun eivät itse vastaavia lähetä. No, mä sit taas en niin paljon tykkää niiden valmiskorteista tai askarrelluistakaan, kun niistä puuttu se kuva... ;)

      Poista
    3. Ongelma on se, että me ei lähetetä minkäänlaisia joulukortteja :)

      Kiva noita kuvakortteja on saada, laitan albumiin hyvään talteen. Harvoin kun enää saa printtikuvia keneltäkään...

      Poista
  17. On se vaan surullista, että sitten ekat kuukaudet kärvistellään perustoimeentulon kanssa :-/ Olen jo vuosia saanut isältäni lahjaksi "lahjakortin", jota voin käyttää kahdesti. Se on vähän sellainen "vapaudut vankilasta" -kortti. Voin pyytää hänet tekemään (laillisuuden rajoissa tietty - heh heh) mitä vaan. Yleensä pyydän esim. Pesemään talomme tsiljoona ikkunaa, ottamaan koko lapsikatraan luokseen pariksi viikoksi tai tulemaan meille lapsen vahdiksi, kun olemme molemmat reissussa töiden takia. Tulisihan tai ottaisi lapset muutenkin, mutta tämä lahja tekee siitä jotenkin "virallista". Yhden lapseni kummitäti harrastaa vähän samaa. Synttärit- ja joululahja on ollut vuosi toisensa jälkeen yhteinen teatteri-ilta, uimarantareissu tai eläintarhakäynti. Valokuvaajana tekee sitten noista pienen kuvakavalkadin muistoksi :-) Hitsi, kun itse jaksaisi samaa, mutta jotenkin ton krääsän ostaminen, on vaan niin paljon helpompaa! Tuollainen tekeminen tai palvelus on niin paljon työläämpää antamalla...

    Saija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Työläämpää varmasti, mutta ehkä myös antoisampaa sekä saajalle että antajalle. Valokuvaajasukulaiset ovat muuten ihan kullanarvoisia :)

      Poista
  18. Paras joululahja oli se, että äitini oli luonamme ja vakavaan sairauteensa nähden hyväkuntoisena - oli ihanaa nähdä hänen nauttivan ainoan lapsenlapsensa seurasta ja toiseksi paras lahja oli veljeltä+avovaimoltaan saatu viiden kerran lastenhoitolahjakortti!!! Siitä jos mistä, riittää iloa koko vuodeksi! :)

    VastaaPoista
  19. Ehdottomasti paras lahja oli minulle ja miehelleni tullut ravintolalahjakortti, joka sisälsi myös lastenhoidon. Siis lahjahan olisi ollut paras lahja ihan ilman sitä ravintolalahjakorttiakin. Kyllä lämmitti mieltä, kun edes joku oli tajunnut miten ihanaa olisi päästä välillä miehen kanssa ihan kahdestaan jonnekin.

    Me annettiin kummilapsen vanhemmille leffaliput lastenhoidolla, se oli varmaan se paras annettu lahja. :D (kun kerran itse haluttiin samaa)

    Pikkulapsiperheissä harvemmin ainakaan aikuiset mitään kamaa kaipaa, vaan omasta ja yhteisestä ajasta puolisoiden kesken on ennemminkin sitä niukkuutta. Siksipä jaksaa ehkä hieman hämmästyttää miten harva ainakin meidän lähipiirissämme on sitä ihan itsekseen ymmärtänyt.

    Meille ei kovin usein mitään ihan pommia kotiudu ja lastenkin lahjat ovat ihan järkevässä mittakaavassa. Mutta uusi ongelma on nyt kohdattu, kun oli kuopuksen eka joulu: mitä ihmettä se voisi toivoa, kun sekä vaatteita, että leluja on esikoisen jäljiltä riittäviin. Esikoinen tarvitsee aina iänmukaisia leluja ja uusia vaatteita ym., mutta tän toisen kanssa on ihan eri juttu. No, sillä onkin kyllä ihan liikaa osastoa "vauvalelut", mutta pistän ne sitten vuoden sisään kiertoon seuraavaan kotiin. Mitä muut ovat toivoneet toiselle lapselle silloin, kun ne ovat vielä pieniä eikä varsinaisia omia toiveita ole? Vähän mietittiin miehen kanssa, että voisiko kyselijöille kertoa, että rahaa lapsen tilille ja kun on tullut tarpeeksi, niin ostamme sitten tämän kalliimman (design)esineen tai tavaran x. Asia on meidän perheessä edelleen harkinnassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä tätä ongelmaa ei ole, koska lapset ovat eri sukupuolta. Hankimme kuopukselle sellaisia toisen sukupuolen leluja, joita esikoinen himoitsi... niillä sai kiristettyä esikoista: jos et anna kuopuksen leikkiä leluillasi, niin et sinäkään saa leikkiä kuopuksen leluilla.

      Poista
    2. Tuollainen yhdistetty lapsenhoito-ravintolalahjakortti on aivan mainio lahjaidea!

      Poista
    3. Riitan idea on aivan loistava!

      Poista
  20. Me vaihdellaan jouluna sellasia lahjoja, mitä toinen toivoo. Kysymme ja kerromme ihan suoraan mitä halutaan, jolloin täysin tarpeetonta tavaraa ei juurikaan tule. Sain esim. hyvin toivotut pussilakanat ja paistinpannun. Sain myös kaulakorun ja Tom Bombadil-runokirjan. Suklaata tosin tuntuu tunkevan joka tuutista noiden toivottujen lisäksi, ja sitä on nyt ihan liikaa. Täytyy varmaan alkaa tekemään myös suklaalista, jolloin sais edes erilaisia ja sellasia mistä tykkää :D

    Meillä on nyt suvussa vain yksi lapsi, ja koska se on mun kummityttö, en ole vielä alkanut harjottamaan noita "hoitolahjakortteja" sen vanhemmille. Kummina koen, että olen kyllä käytettävissä muutenkin, kun vanhemmat haluavat lähteä johonkin. Jos ne vanhemmat nyt ei sit jossain välissä enää älyä lähteä mihinkään, niin alan sitten erikseen kirjallisesti kertomaan että voin tulla hoitamaan tyttöä.

    Mitä tulee sen tytön lahjoihin, niin 1,5 vuotiaaksi se määrä oli aika henkeäsalpaava... Me ostettiin sille nukke, kun sen vanhemmat sitä toivoi, mutta se sai kyllä niin kauheesti kaikkea (en tiedä mistä kaikkialta niitä olikaan tullut), että kauhulla odotan mitä se määrä on kun se vielä kasvaa :o Itse kyllä olen ajatellut, että yrittäisin antaa sille sit myöhemmin kun se siitä jotain tajuaa, niin enimmäkseen jotain muuta kuin tavaraa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suklaan ylijäämää vastaan taistellaan täälläkin... :)

      Poista
  21. Isäni antoi minulle oman työkalupakin, johon hän oli koonnut omien työkalujensa joukosta sellaisia, joita on useampi kappale, ja täydentänyt sitten muutamalla ostetulla ruuvimeisselillä ja isoisän vanhalla porakoneella. Kantava ajatus oli, että pystyn tekemään pienet kodin korjaukset ihan itse.

    Siskon perheen lapset saivat taas lahjoja melkoisen määrän ja uusperheen lapsina saavat niitä vielä useampana päivänä. Onneksi vanhemmat ovat tehneet sellaisen päätöksen, että suuri osa poikien lahjoista on heille yhteisiä kuten pelejä ja sellaisia. Itse olin tylsä täti ja annoin heille vaatteita. Islannissahan ymmärretään tuo, että lapsille pitää antaa pehmeitä paketteja jouluna, ettei käy huonosti ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Työkalupakki! Ihan huippu. Ihana isä.

      Poista
  22. Me saimme siskolta ja mieheltänsä lahjakortin Tampereelle Palatsiteatteriin & lastenhoidon / hotelliaamiaisen heidän kotonaan. Se oli ylivoimaisesti paras lahja - olisinpa itse keksinyt yhtä hyvän heille. Täytyy jatkossa miettiä vielä useammin lahjakortteja. Meidän suvussa ei osteta paljon, mutta jonkun kirjalahjan ainakin kaikki aikuisetkin saavat. Ja minusta joulu ihan ilman paketteja olisi sekin tylsä. Lasten kohdallaki pitäisi vain muistaa kohtuus. Meidän melkein kolmevuotias jaksoi katsoa tarkkaan jokaisen saamansa lelun, olisi varmaan ollut tyytyväinen yhteen paloautoon (jota erityisesti toivoi), mutta saa niitä jouluna olla hiukan enemmän, minusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pääsette siis yhdessä teatteriin, ihanaa!

      Poista
  23. Mun paras lahja oli jarkata akillisesti sairastuneen sukulaisen huolesta poissa tolaltaan oleville vaimolle ja lapsille joulu, from a scratch, viikossa. Vau mika stressi. Kinkunpaistot ja kaikki. Kalan suolaus. Stokkan jonot. Alkuperainen suunnitelma oli menna syomaan ravintolaan hipihiljaa ja skipata joulu... Onnellisimmaksi lahjastaan kai tuli sisko - joka sai hyvan kestavan oljykangastakin. Aidille ostin kirjan ja laiton kuvitteellisen viitosen joka sivun valiin ja sanoin etta (pihi) aitini saa tammikuun alennusmyynti kuitteja vastaan viitoset takaisin. Miksi nain? 1)Olisi tuntunut tylsalta antaa rahaa kirjekuoressa 2) Aiti valittaa ettei silla ole vaatteita ja jos annan rahaa se vaan pihina jemmaa sen laatikkoon, joten kuitteja vastaan parempi 3) Pihina ihmisena se on tyytyvaisempi alennumyyntibudjetista kuin hienosta taydella hinnalla ostetusta lahjasta. Lisabonuksena oli hauska katella kun aidilal alkoi paassa laskukone raksuttamaan etta paljon rahaa on kaytettavissa, se nimittain ei ole 5 euroa x sivumaara. Ja sen se tajusi heti.

    VastaaPoista
  24. JA oma lempilahja oli kylla Zlatanin jalkapallokirja (jota en ole viela lukenut)

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?