Itsenäisyyspäivän kunniaksi lyhyt anekdootti itänaapurimme historiasta. Kuulemani tarinan mukaan Neuvostoliitossa mitattiin naulateollisuuden tuottavuutta naulojen kappalemäärällä. Niinpä tuotantolaitosten pyörittäjät valmistivat suuria määriä niin köykäisiä ja pikkuisia nauloja, että niillä ei ollut mitään käyttötarkoitusta. Tilanteeseen haluttiin muutos, ja tuottavuutta alettiin mitata tuotetuilla
naulatonneilla kappalemäärän sijaan. Ei kestänyt kauaakaan, kun tuotantolinjat alkoivat puskea usean kilon painoisia nauloja. (Kelatkaa vasarateollisuuden kohtaamia sopeuttamishaasteita.)
Tuo tarina tuli mieleeni tänään, kun sain jälleen lähikosketusta islantilaiseen tulliviranomaiseen. Odotamme design-shopille joulutavaralähetystä Suomesta. Tullista tuli kaksisivuinen pyyntö. Ensimmäisellä sivulla kerrotaan saapuneesta lähetyksestä ja pyydetään toimittamaan tulliin lähetystä koskeva lasku, jotta tulli voi tarkastaa lähetyksen arvon ja vapauttaa paketin meille. Lähetyksen toinen sivu on meille lähetetyn paketin sivusta otettu dokumentti, jossa lukee noin fonttikoko 30:llä, INVOICE. Soitan tulliin ja kerron, että se lasku on jo tullut teille, että se oli tämän lähettämänne kirjeen mukana. Lisään vielä, että tämä sama älytön kuvio on toistunut viimeisen vuoden aikana noin kymmenen kertaa. Joku huokaisee linjan toisessa päässä kyllästyneellä äänellä ja ilmoittaa, että mitä jos vaikka vaan skannaisin sen laskun ja lähetän sen heille sähköpostilla ja he voisivat sitten käsitellä asian loppuun saakka.
Maailma on välillä aivan järjetön paikka. Onneksi meillä (tai siis teillä siellä Suomessa) on turvana prosesseja hinkkaavat, loogisesti ajattelevat insinöörit. Skoolataan siis heille.
Hyvää itsenäisyyspäivää!
