Katainen haluaa kotiäidit töihin.  Olen Kataisen kanssa samaa mieltä. Mun mielestä ongelma ei ole siinä, että laiskottelevat mutsit eivät...

Ukot, kotiin sieltä!

12.11.12 Satu Kommentteja: 23

Katainen haluaa kotiäidit töihin. Olen Kataisen kanssa samaa mieltä.

Mun mielestä ongelma ei ole siinä, että laiskottelevat mutsit eivät viitsi mennä töihin. (Sanoo eräs, jonka mielestä äänekäs päivä töissä on stressittömämpi kuin äänekäs päivä kotona lapsen kanssa.) Ongelma on siinä, että isät eivät jää kotiin.

Äitien on aivan mahdollista saada molemmat: sekä kiva työura että kivat lapset. Tässä kuviossa tarvitaan myös kiva isä. Jos äiti haluaa lapsen saamisen jälkeen palata töihin, eikä vuoden ikäistä halua laittaa vielä tarhaan tai ei ole hoitopaikkoja vapaana, täytyisi isän jäädä osaksi aikaa kotiin. Mutta kun eivät perkeleet jää. Kelatkaa nyt, että mun ikäisistä, perhevapaalla olevista ekonomeista alle promille on miehiä! Älyvapaata.

Aina ei porkkanat auta. Isät pitäisi pakottaa isyysvapaalle. Jos iseille korvamerkitään X määrä kuukausia isyysvapaata, jota ei voi siirtää äidin nimiin, johan alkaisi hiekkalaatikoilla hengata kaksilahkeisiakin. Oleellisinta tässä on minusta se, että samaan aikaan kun ohjataan isät isyysvapaalle ymmärretään myös erilaisten perheiden erilaiset tarpeet. Että se systeemikin joustaa. Katainen ehdottaa yhdeksi ratkaisuksi osa-aikatöitä. Töiden vastaanottamisen pitäisi hyödyttää silloin rahallisesti - kannustinloukku napsahtaa kivasti varpaille, jos yksikin työpäivä viikossa leikkaa sosiaalitukia.

Roosters

Meillä systeemi jousti hyvin. Koska olen yrittäjä enkä työllistä ketään muuta kuin itseni, voin aika vapaasti päättää, mitä teen ja milloin. Olin kolme kuukautta lapsen syntymän jälkeen kotona. Sen jälkeen aloin tehdä puolikkaita työpäiviä miehen jäädessä kotiin (avainsanat: rintapumppu, tuttipullot, korvikkeet). Seitsemän kuukauden kohdalla lapsi meni täyspäivähoitoon anopille. Ne on ihan parhaat kaverit edelleen. 1,5-vuotiaana lapsi aloitti Reykjavikin kaupungin päiväkodissa.

Täällä Islannissa sekä naiset että miehet saavat molemmat 3 kk vanhempainvapaata ja sen lisäksi vanhemmat saavat jakaa keskenään 3 kk kuten haluaavat. Vapaita ole pakko pitää tiettynä kellonaikana. Vapaan voi pitää esimerkiksi "puoliteholla", jolloin jompi kumpi vanhemmista voi olla vaikka 12 kk perhevapaalla tehden 2,5-päiväistä työviikkoa. Vapaalta maksettava korvaus määräytyy ennen raskautta tienatun palkkatason mukaan.

Miesten potkiminen perhevapaalle ei ole mikään vihaisen naisen agenda. Siitä hyötyisivät ihan kaikki:

- Naiset eivät tipahtaisi työelämän ulkopuolelle. Työmarkkinatilanne olisi tasapuolisempi naisille ja miehille.
- Miehet eivät tipahtaisi perhe-elämän ulkopuolelle. Miksi esimerkiksi avioeroissa lapset aika usein jäävät äidille? Isä voi olla lapselle aivan yhtä läheinen vanhempi kuin äitikin. Mutta se tietysti edellyttää sitä,  että isä viettää lapsen kanssa aikaa muulloinkin kun lauantai-iltapäivisin.
- Lapset saisivat viettää arkea molempien vanhempiensa seurassa.
- Työnantajan ei tarvitsisi miettiä, onko Mirkku 30 v. perhevapaiden kannalta riskisempi palkattava kuin Matti 35 v. Kumpikin voi lisääntyä.

Viikonvaihteen Hesarissa oli muuten ihana juttu vanhempainvapaista isän näkökulmasta kirjoitettuna. Suosittelen.

Suosittelen myös työnvälityspalvelu Mamworkia - vaikkapa niiden osa-aikatöiden hakemiseen!

Kuva: Flickr/Kristene Paulus

23 kommenttia:

  1. Mä käsitin, että ainakin osittain Kataisen pointti oli siinä, että joustoa pitäisi lisätä ja enemmän mahdollisuuksia osa-aikaiseen duuniin. Tiedän aika monta äitiä, jotka menisivät mielellään töihin, elleivät vaihtoehdot olisi kaikki tai ei mitään.

    Eli siis jos käsitin oikein, niin kyse ei pelkästään olisi siitä, että kotiäidit saataisiin kokonaan takaisin duuniin ja isät himaan vaan että myös kotona olevat äidit voisivat tehdä jonkin verran duunia ja silti vielä hoitaa lapsiaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin. Siis enemmän joustoja elämäntilanteen mukaan. Ja siten, että työsskäynti kannattaisi aina. Eihän kukaan ilmaiseksi töitä halua tehdä.

      Poista
  2. No.
    Itse olen kotona lapsen kanssa joka täyttää tänään 2 vuotta. Enkä haluaisi vielä mennä täyspäiväisesti töihin. Ei se laiskuutta ole, mutta tämä vaan sopii minulle paremmin kuin se työ missä olin. Ei kaikille ole siunaantunut kivaa työpaikkaa johon olisi riemu palata.
    Tuloni siellä vanhassa työpaikassa oli myös niin pienet, että jos mies tulisi kotiin hoitorahalle ei meillä olisi mitään mahkuja elää mun palkalla. Miehen palkka on isompi vaikka ei ole iso sekään. Joten miehen kotiin jäämistä ei ole voitu tosissaan harkita. Mutta ei se sitä tarkoita että mies olisi lapsen kanssa vain lauantaisin. Hän on paikalla ja läsnä lapsen kanssa joka päivä puoli neljästä siihen ysiin kun lapsi menee nukkumaan ja on lapselle ihan yhtä tärkeä kuin minäkin.
    Ja sitten vielä osa-aikatöistä. Itse olen tämän kotona olemisen lisäksi osa-aikatöissä miehen työaikojen ulkopuolella eli iltaisin ja viikonloppuisin, parina kolmena päivänä viikossa. Töissä käyminen pienentää hoitolisää, mutta kun tienaan monta sataa euroa kuussa ylimääräistä joiden takia se sadan euron lisä pienenee, niin ei tarvi montaa kertaa laskea mikä kannattaa. Tällä hetkellä, hyvänä työkuukautena tuloni ovat jopa isommat kuin mitä ne vanhassa työssäni olivat. Ja jos nyt menisin kokopäiväisesti töihin, pitäisi tuloista vähentää vielä päivähoitomaksut, matkakulut ym. ym. joten ei se oikeasti edes kannattaisi.
    Tämä systeemi toimii meillä hyvin ja kaikki ovat tyytyväisiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnea kersalle synttärien johdosta :)

      En mäkään mun työtä rakasta; teen sitä vain siksi, että saan siitä rahaa. (Kirjoja ja blogeja on kiva kirjoitella, mutta niistä saa rahaa noin pennin verran, joten se elanto tulee (ainakin tällä) hetkellä muualta.)

      Voisikohan tilanne muuttua - siis esim. töiden tekeminen muuttua kannattavammaksi ja miesten ja naisten alojen väliset ja alojen sisälläkin vallitsevat palkkaerot pienentyä - jos miehet noin yleisesti ottaen käyttäisivät enemmän vanhempainvapaita? Hyvin mahdollista. Muutos voisi kirpaista hetken miesvaltaisilla aloilla, mutta kaikkeen tottuu :)

      Edelleenkin painotan kuitenkin myös sitä, että sen lisäksi että isejä alettaisiin aktiivisemmin patistaa perhevapaille olisi otettava huomioon myös ne yksilölliset tarpeet.

      Poista
    2. Tästä tuli mieleen myös toi mahdollisuus perheen yhteiseen verotukseen hoitovapaan aikana, jos perheen tuloerot ovat kovat. Meilläkin mies ansitsee nykyään (prkle, yrittäjyys kannattaakin joskus) jonkin verran mua enemmän mutta progressiivinen verotus pitää huolen, että käteen jää nettona melkein sama summa.

      Poista
  3. Harvat miehet haluavat jäädä kotiin ja kyllä on niitä äitejäkin, jotka haluavat olla lasten kanssa kotona. Itse harrastin täysimetystä lasten puolivuotispäivään saakka, joten ennen en olisi voinut töihin ja esikoisen kohdalla olin tosi onnellinen, ettei ollut työpaikkaa mihin mennä. Nautin niin kovasti hänen kanssaan kotona olosta, vaikka olin aina ajatellut asian olevan toisin. Kaksosten ollessa pieniä, ei töihin lähtö tullut mieleenkään ennen kuin he täyttivät 3. Niin vaikeaa olisi ollut aamuroudaaminen etten olisi jaksanut. Meillä isä oli esikoisen kanssa vuoden kotona vanhempainvapaalla, kun oli ollut jo pitkään työttömänä ja minä sain vuodeksi töitä. Sain silloin paremmat päivärahat seuraavaa raskautta ajatellen.Taloudellisesti on ollut tiukkaa, mutta aina on sentään selvitty.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin vain kuvitella eron aamuroudauksen määrässä (meillä on vain yksi lapsi ja matkaa tarhaan noin 200 m...)

      Poista
  4. Mun mies perusteli, ettei voi jäädä hoitovapaalle (edes 3 kk:ksi), koska se heikentäisi hänen asemaansa töissä. Katos, vai sellainen riski siitä seuraisi...eipä tullut mieleenkään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hän ainakin totesi sen rehellisesti :)

      Mä en usko, että miesten hoitovapaalle jääminen yleistyy ennen kuin siitä tulee "pakollista", eli vapaa on korvamerkittyä.

      Poista
  5. Toteanpa tähän sen itsestään selvyyden, joka kuitenkin tuntuu aina unohtuvan perhevapaiden uudelleen jakoa suunniteltaessa: monellakaan naisella ei ole työpaikkaa, johon palata isän vanhempainvapaan ajaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on varmasti ihan totta. Mutta kysymys herää, että miksi näin on?
      Voisikohan yksi syistä olla se, että lisääntymisikäisten naisten on miehiä vaikeampi saada työpaikka.

      Poista
  6. Mun oli taloudellisesti pakko palata töihin (ja nyt jos joku tulee niistä lyhennysvapaista avautumaan niin tukehtukoon tunkkiinsa: korot+vastike 700e, ei niitä kotihoidontuella maksella), ja jonkun aikaa flunssakierteen kourissa yksivuotista pitkin yötä hytkyteltyäni haaveilin osa-aikahoitovapaasta. Vaan sehän käytännössä tarkoittaisi sitä, että tekisin 80% palkalla 100% töitä, eikä vapaita kertyisi sen vertaa että päivähoitomaksuista saisi hyvitystä. Jee!

    Ehdottomasti isille korvamerkityt omat kuukaudet, ja osa-aikoihin lisää joustoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuossa kuvaamassasi osa-aikahoitovapaatilanteessa tulee just esimerkillisesti esiin se joustamattomuuden kirous...

      Poista
    2. Lomat kertyvät kyllä ainakin minun työssäni osittaisella hoitovapaalla ihan samaan tapaan, mitä täyttä työaikaa tehdessä. Olen tehnyt kuusituntista päivää muuten, paitsi silloin, kun mies on ollut lasten kanssa kotona. Olen mielestäni tehnyt vain sen verran töitä, mistä minulle maksetaankin, mutta se vaatii tietynlaista tiukkuutta sekä kykyä sanoa työkavereille ja esimiehelle, että minä lähden NYT kotiin, jatketaan huomenna. On tietenkin tilanteita, milloin homma on vain saatava valmiiksi, mutta pystyn kyllä sitten vastaavasti lähtemään joskus aikaisemmin tai pitämään kertyneitä tunteja vapaina.

      Miten sen nyt sanoisi, jos lyhentää työpäiväänsä, niin täytyy muistaa, että itse on pidettävä huoli siitä, että työmääräkin vähenee tai vaikka tekisikin työnsä tehokkaammin, niin töissä vietetty tuntimäärä lyhenee. Se on tehtävä ihan itse, kukaan muu ei sitä tee.

      Poista
    3. Toki pitää puolensa pitää, meillä vaan resurssitilanne on muutenkin jo persuksesta, mikä toki on edelleen työnantajan ongelma mutta olen sen verran solidaarinen etten viitsinyt työkavereita burnoutin partaalle ajaa. Skippasin lopulta osa-aikaisuuden syystä että en olisi saanut muksua kotiin sen vertaa että sillä ajalla olisi ollut sen hyvinvoinnin tai meidän talouden kannalta mitään positiivista merkitystä. Näin meillä.

      Poista
  7. Mun mies on kai sit outo, kun ilmotti jo ennen kersan syntymää, et haluaa jäädä sen kans kotiin. Kersa nyt 4kk ja on edelleen samaa mieltä, vaikka kersa on haaaaastava...! Suunnitelmissa siis, et ite oon kotona noin vuoden ja mies jatkaa siitä (ehkä toisen vuoden) - kunhan vaan löydän jonkun työpaikan. Itsellänikään ei vakipaikkaa ole, mutta onpahan niitä töitä tähänkin asti aina jostain löytynyt! Mies meillä tienaa enemmän, että taloudellisesti tää ei oo järkevää, mutta elämä on... Vuorotteluvapaa miehellä harkinnassa, ois vähän parempi ku kotihoidontuki.

    VastaaPoista
  8. Jos mies jäisi kotihoidontuella kotiin, romahtaisi taloutemme ja lainanmaksut. Faktaa kun on se, että hänen tulonsa ovat yli kolme kertaa suuremmat kuin oma palkkani on. Onneksi kuitenkin on se työ johon palata!

    VastaaPoista
  9. Hihi http://cheatingu.com/uutissirkus/?p=1254

    VastaaPoista
  10. Tasa-arvo päättyi nyt tähän, totesi yksi hyvä äitiystävä muutama viikko esikoisensa syntymän jälkeen. En silloin lapsettomana tajunnut, mistä oikein oli kyse, mutta nyt tajuan. Niinkuin Satu hyvin kirjoitit, asioilla on yhteys. Miksi isän palkka on parempi, miksi äidillä ei ole työpaikkaa ennen lapsen syntymää, miksi äidit ovat kotona. Äidit, itseni mukaan lukien, pistävät urahaaveensa stand by koska tämä pikkulapsivaihe on ainutlaatuinen ja menee pian ohi. Niin meneekin, mutta ohi menevät myös monet kundit duunipaikalla. Olisi nin mahtavaa, jos lapsen saannin kustannukset voitaisiin jakaa tasan kummankin vanhemman kohdalla. Tuo Islannin malli on kyllä hyvä. Tiukaltakin se tuntuu, jos esimerkiksi täysimettää pitkään. Nykyisessä kotimaassani imettävä tuöntekijä voi pitää 2 tuntia päivässä imetystaukoa ja osa-aikainen työnteko on mahdollista. Oma äitini oli pitkään kotona aikanaan ja putosi työelämästä. Äiti sanoi pari vuotta sitten, että nyt ehkä valitsisi toisin. Äitiys on vaan yksi osa perheellisen naisen identiteettiä.

    VastaaPoista
  11. Mies on yrittäjänä töissä 24/7 eikä voisi jäädä kotiin ilman, että firma kaatuisi. Minä kuitenkin haluaisin jo palata töihin osa-aikaisesti (luultavasti työnantajani ei suostuisi osa-aikaisuuteen, tämä on siis vain haave...), esim. 1-2 päivää viikossa. Tytär on nyt 1v2kk enkä halua häntä vielä hoitoon laittaa, ainakaan kokopäiväisesti. Jos menen töihin, tarvitsen hoitopaikan ja menetän tuet. Vielä kun kuntani maksaa kuntalisää vain sillä ehdolla, että mitään palkka- tai pääomatuloja ei saa olla niin tilanne on patti. Olen vakavissani harkinnut myös vapaaehtoistyötä omalla työpaikallani vaikka kerran viikossa mutta siihenkin tarvitsisin lapselle hoitajan... Olen nauttinut kotona olosta mutta välillä tarvitsisi jotain itsellekin... Vielä kun tuntuu, että ammattitaitoni menee hukkaan täällä kotona. Ja vaikka tiedän, että töitä ehdin vielä myöhemminkin tehdä. Musta ainakin tuntuu, että systeemi ei jousta yhtään.

    VastaaPoista
  12. "Jos mies jäisi kotihoidontuella kotiin, romahtaisi taloutemme ja lainanmaksut. Faktaa kun on se, että hänen tulonsa ovat yli kolme kertaa suuremmat kuin oma palkkani on."

    Ööö, mitä kaikkea lainarahalla on pitänyt ostaa, että miehen hoitovapaa romahduttaa talouden? Itse kahden suht pienituloisen parisuhteessa elävänä vaan ihmettelen, kun me kuitenkin eletään ihan mukavasti. Eli ei tulotasokaan sitten romahda hoitovapaaseen, vaikka se toki tuloja pienentääkin.

    VastaaPoista
  13. Löysin blogisi vasta nyt ja kommentti siksi vasta nyt

    Musta se ruotsin malli kuulostaa paremmalta 6+6+6, eli 6 äidille 6 isille ja 6 vapaasti valittavissa. Tuossa mallissa ei tarttisi miettiä lapsen laittamista hoitoon pahimman eroahdistuskauden aikana.

    Tosin en tiedä miten meillä tuommoinen olisi toiminut. Isä kun on ollut koko lapsen elon ajan syvästi masentunut, ja mä sitten olen hoitanut lapsen ja kodin ja sitten myöhemmin lapsen, kodin ja työn.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa lukijaksi :) Mäkin tykkäisin enemmän tuosta 6+6+6-mallista, mutta siihen ei taida olla Islannissa varaa (eli siis verorahat laitetaan johonkin muualle kuin päivähoidon kehittämiseen..) tällä hetkellä, siksi se on 3+3+3.

      Poista

Mitä tuumaat?