Kahdenkeskeisen vapaa-ajan järjestäminen on oikeasti ihan saatanan tärkeää parisuhteessa, jossa on lapsia. Tajusin sen konkreettisesti eile...

Night off.

14.11.12 Satu Kommentteja: 48

Kahdenkeskeisen vapaa-ajan järjestäminen on oikeasti ihan saatanan tärkeää parisuhteessa, jossa on lapsia. Tajusin sen konkreettisesti eilen, kun järjestelimme työkalenterit, iltamenot ja anopoin lapsenhoitovuorot miehen kanssa siten, että pääsisimme viettämään yhdessä iltaa. Syömään, leffaan ja sieltä kaksin kotiin. Ehdimme jutella ilman keskeytyksiä. Istuimme kaksin hiljaa. Juttelimme vähän lisää. Niin perinteistä, mutta niin ihanaa.


Täydelliseen treffi-iltaan kuuluu sen oleellisen lisäksi myös leffa ja illallinen. Kävimme testaamassa yhden meille ennestään tuntemattoman ravintolan parin korttelin päässä kotoa. Keski-ikäisen islantilaispariskunnan pyörittämä, lähiruokaan erikoistunut Fridrik V täytti kaikki odotukset. (Bloggaan paikasta tarkemmin myöhemmin Islanti-blogini puolella.) Sen jälkeen pyöräilimme leffaan katsomaan uusinta Bondia. OMFG! Paras Bond evör.

Massiiviset räjätykset, martinit, nopeat autot ja korkeat pilvenpiirtäjät olivat kohdallaan kuten aina. Mutta se homoerotiikka! Komeita miehiä toistensa kimpussa. Uijjui. Kun Javier Bardem puristaa Daniel Craigia eroottisen sanailun jälkeen kaksin käsin reisistä, olen tippua tuolilta. Bond on siirtynyt uudelle aikakaudelle.

Ihana ilta, jollaisia on ollut viime aikoina aivan liian harvoin. Miten usein te onnistutte tekemään jotain puolisonne kanssa kaksin ?


Kuva: Francois Duhamel

48 kommenttia:

  1. Katsotaanpas... Syyskuussa käytiin kavereiden häissä ja heti jo lokakuussa käytiin erään paikan avajaisissa. Tosi intiimiä ja romanttista yhteistä aikaa. Not.

    En tiedä, ei oikein onnistuta. Tai varmaan onnistuisimme, jos minä järjestäisin lastenhoidon ja keksisin ohjelmaa, mutta sen verran marttyyriksi on pitänyt heittäytyä, että jos ei mies tee elettäkään asian eteen, niin en tee minäkään. Hmm, nyt kun sen tähän kirjoitti, niin kuulostaapa tosi tyhmältä. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ehdota sille jotain puolivallatonta/härskiä, saattaa toimia ;)

      Poista
  2. No kiitos kysymästä, me ei kyllä ehditä koskaan. Toinen lapsi on nyt 3 kk ikäinen ja rupeaa jo kyllä huomaamaan sen, että sitä kahdenkeskistä aikaa yksinkertaisesti pitäisi löytää. No, on me yhtenä viikonloppuna sysätty esikoinen anoppilaan ja oltu "kahdestaan" eli vauvan ja koiran kanssa. Oli sekin luksusta paitsi että mies tietysti sairastui.

    Vaikka vauva nukkuukin hyvin, niin sen rytmi on vielä niin iltavirkku-painotteinen, että ei siihen iltaankaan jää mitään yhteistä aikaa. Olemme asennoituneet niin, että kyllä tää varmaan seuraavan 3 kk jälkeen vähän helpottaa. Meillä haastetta on myös koirasta. Sit kun olisi aikaa istua vaikka sohvalla vierekkäin, niin toisen pitääkin lähteä lenkkeilyttämään nelijalkaista kaveria. Sellasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 3 kk on tietty vielä aika pieni; kun se siitä vähän kasvaa, niin eiköhän tilanne tasoitu. Paitsi toi koirajuttu tietty... Mä pidän valtavasti eläimistä ja niitä on ollutkin aika paljon, mutta ei ole enää - ja täysin itsekkäistä syistä. En yksinekrtaisesti itse jaksaisi sitä, että tässä showssa olis vielä yksi narunjatkeena pissatettava.

      Poista
  3. Avuliaat ja mielellään lasta hoitavat isovanhemmat, asuvat vielä aika lähellä. Yhdistetään tähän itsekkäästi omaa aikaa sekä yksin että kahdestaan halajavat vanhemmat. Toisella meistä on kaksivuorotyö ja molemmilla aikaavievä harrastus, joten hoitoapua tarvitaan muutenkin, mistä johtuen irrottautuminen perhearjesta on ns matalan kynnyksen asia.

    Kyllä se oma aika vaatii ihan reippaasti itsekkäitä (ja silti niin tarpeellisia) valintoja ja pientä vaivannäköä, mutta kannattaa.

    Edistävä tekijä saattaa olla myös meidän ja molempien isovanhempien käytössä oleva perheen gmail-kalenteri, josta isovanhemmat näkevät, mille viikonlopuille vanhemmilla olisi menoja ja lapsenlapsen voisi saada yökylään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Wohoo, toi google-kalenterien synkkaus on ihan must, pisteet sinne!!!

      Poista
  4. Wau - oon kade tosta gmail-kalenterista! Itse tykkäisin näin organisoidusta lähestymisestä, mutta isovanhemmille se olis liian nykyaikainen ponnistus :) Meillä vauva vietiin ekan kerran muutamaksi tunniksi hoitoon neljän viikon ikäisenä niin päästiin kahdestaan illalliselle. Sen jälkeen hoidossa onkin oltu parin viikon välein. Nyt ollaan sanottu isovanhemmille että kertokaa kun haluatte hoitaa vauvaa niin tuodaan kyllä heti hoitoon vaikka useamminkin - tuli huono omatunto kun oltiin koko ajan kyselemässä hoitoapua. Mutta itse asiassa sama tahti jatkuu edelleen, koska vauva on ainoa suvussa ja hoitovuoroista ihan kilpaillaan :) Pitää nauttia kun ei tätä varmaan ikuisesti kestä :)

    Ja oon ihan samaa mieltä siitä, että kahdenkeskinen aika on tosi tärkeetä! Lisäks on tärkeetä säilyttää ne niin sanonut "tyttö- ja poikaystävä"-jutut ettei jokapäiväinen keskustelu pyöri aina lapsen ympärillä. Tää oli alussa vaikeeta, kun oon vielä kotona äitiyslomalla ja pää oli täynnä vaan vauvajuttuja. Tajusin kuitenkin pian, et on tärkeetä, et mä oon myös nainen/tyttöystävä kuten ennenkin ja koitan nyt valita tarkemmin milloin niitä vauvakuulumisia höpötän tauotta. Paras aika ei ole silloin kun vauva vihdoin on nukahtanut ja olis sitä aikuisten aikaa. Silloin kannattaa pilke silmäkulmassa keskittyä ihan muihin juttuihin niin suhdekin toimii paremmin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yes, olette onnekkaita. Kuvitelkaa vaan, millaista vääntöä on, jos niitä samanikäisiä lapsenlapsia on viisi kilometrin säteillä :) Meillä on viikonloppuvuorot islannin-mummolaan...

      Poista
  5. Nykyään se onnistuukin kun uskaltaa jättää jälkikasvun kotiin ilman pelkoa että talosta on jäljellä enää savuava tuhkakasa. Useimmiten lähdetään spontaanisti pipon kiristäessä. Muutama viikko sitten oltiin syömässä mun aloitteesta. Ja jossakin vaiheessa alkusyksyä käytiin leffassa. Ja uusi Bond on vielä käytävä. Muutama muukin leffa olis kiva nähdä. Niin että kyllä sitä yhteistä aikaa on ollut ja tulossa. Vaikka näin monen yhteisen vuoden jälkeen rupee oma aika tuntumaan paljon tärkeemmältä. Tai noiden molempien yhdistelmä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai niin, jossain vaiheessa lapset voi tosiaan jättää keskenään kotiin. <3

      Poista
  6. Ihan hullua,nyt kun aloin asiaa miettimään. Kun lapset oli pienempiä, käytiin aika usein konserteissa, leffassa ja syömässä (ehkä kerran kahdessa kk keskimäärin tai useammin). Nykyään meillä on tosi harvoin mitään yhteistä menoa. Liittyy kyllä siihenkin, että rahat on olleet viime vuosina tiukoilla, joten yhteiseen aikaan ei ole oikein ollut mahdollista rahallisesti panostaa. Käydään kyllä kävelemässä yhdessä jne, kun nykyään ei tarvitse lastenvahtia edes sen takia hankkia. Iltamenotkin onnistuis helposti, kun vanhin on 16 v ja voi tarvittaessa "vahtia" nuorempia. Täytyy varmaan vaan todeta, että vanha ei taida jaksaa enää... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska huomio!

      Voiskohan tämä johtua siitä, että vanhemmat lapset nukkuu pidempään aamuisin ja tekee enemmän omia juttujaan, eli siinä ei ole sellaista jatkuvaa "sormet pois pistorasiasta" -paniikkia...

      Poista
    2. Enemmänkin nykytilanne kuvastaa laiskuutta... ei jaksa järjestää mitään yhteistä kivaa ja toki vanhempien lasten kanssa menee aikaa harrastuksiin roudaamiseen ym. aktiviteettiin. Vapaa-aika on nykyäänkin melkoisen ohjelmoitua. Ei sitä omaa/yhteistä aikaa tunnu olevan sen enempää nykyään kun sillon kun lapset oli pienempiä.
      Esim. viime yönä liimailin strasseja tytön luistelupukuun klo 0.30 asti kun en ollut asiaa aikasemmin ehtinyt tekemään... ja puku piti olla tänään valmis.
      Bond sentään mekin ehdittiin ja käydä katsomassa, tosin johtuu siitä, että oli yhden yhdistyksen järjestämä näytös ja liput oli hiukan edullisemmat. Tuli mentyä kun oli joku kertonut, milloin mennään ja minne.

      Poista
  7. Bond oli muuten minunkin mielestäni todella hyvä!
    Kahdenkeskistä aikaa meidän parisuhteessa on todella vähän. Joskus onnistumme saunomaan kahdestaan kuten eilen, vaikka lapset ovat jo isoja. Nuorimmat asuvat vielä kotona ja haluavat olla usein meidän kanssamme. Ehkä sille kahdenkeskiselle elämälle tulee aikaa joskus tai sitten elämme yhdessä yksin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sittenhän sen kahdenkeskeinen elämä vasta alkaakin, kun ne vanhimmat lapset alkaavat roudata omaa jälkikasvuaan teille hoitoon ;)

      Poista
    2. Onneksi /onnettomuudeksi meillä on poikia. Olen nimittäin huomannut, että yleisimmin on niin, että se on tyttären perhe, joka saa tämän lastenhoitokunnian. Ja mikäli esikoinenkin sattuisi jäämään tuonne Kainuun korkeudelle, ei sitä hoitoapua olisi ihan hetkessä edes saatavissa. 600 km välimatkaa on melko paljon. Itse kyllä nauttisin niiden pienten hoitamisesta ja mummien nopein liike, on kukkaron avaaminen ja lastenlasten valokuvien esittely....

      Poista
    3. Mä olen itse parikymppinen, ja olen kyllä lähipiirissäni huomannut että ne on ne äidin vanhemmat, joille se lapsi useimmin viedään. Tosin samassa piirissä oon huomannut, että se johtuu ilmeisesti pitkälti siitä, että ne miehet ei kovin paljon itse pidä vanhempiinsa/sukuunsa yhteyttä, ja mun ikäset naiset harvoin viitsii lähteä siihen, että pitää yhteyksiä toisen sukulaisiin sen puolesta. Joten läheisimmiksi muodostuu yksinkertaisesti ne sukulaiset, joihin vanhemmilla on itsellään läheisimmät välit.

      Poista
    4. Pakko kommentoida Saria sen verran, että kyllä meidän suvussa myös miespuolisten edustajien vanhemmat hoitavat lapsenlapsia erittäin kunniakkaasti, meillä ei tosin itsellämme ole lapsia, mutta mieheni sisarusten lapset ovat todella paljon "tupiksen mummolla" hoidossa. Käytännössä siellä on aina joku skideistä, usein useampikin. Että ehkä se on vähän isovanhempien luonteeestakin kiinni...

      Poista
  8. En onnistunut, puoliso ei halunnut.

    VastaaPoista
  9. Tällä hetkellä ei koskaan. Tai lösähdetäänhän me tietysti joka ilta kymmenen jälkeen puolikoomassa samalle sohvalle, mutta sitä ei varmaan lasketa. Noloa tunnustaa tällaista, mutta veikkaan, että muissakin pikkulapsiperheissä voi olla joskus sama juttu. Meillä on kaksi pientä lasta - joista toinen vaatii vielä erityishuomiota - eikä meillä ole tällä paikkakunnalla mitään turvaverkostoja, joten siihen ne aikuisten kahdenkeskiset ajanviettomahdollisuudet sitten jäävät. Välillä ketuttaa, mutta sen kans on vaan elettävä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikella on aikansa... meillä myöskin tällä hetkellä tämä sama aika :)

      Poista
    2. Totta; tulee uusia aikoja, tilanteet elävät.

      Poista
  10. Sivustahuutelijana eli lapsettomana pitäisi olla helppo kommentoida, että kahdenkeskinen aika on helppo järkätä, mutta ei... Eli siis elelen aviomieheni kanssa ihan kahdestaan, mutta SILTI on pirun vaikeaa löytää yhteistä aikaa, varsinkin sellaista, että tehdään jotain spessua (mennään leffaan, syömään, yms.). Kotona ollaan kyllä yhdessä, mutta jotenkin tämä nykypäivän työrytmi vie mehut ihan ilman lapsiakin. Kovin monesti mietin, että kuinka puhki-poikki-loppu-koomassa olisin, jos tähän elämään pistäisi vielä pari jälkikasvua mukaan? Tosin ehkä mun menot sit sieltä työelämän ulkopuolelta vähenisi, kun käsittääkseni niitä tunteja ei tule vuorokauteen lisää lapsen mukana...

    Syy miksi aloin kommentoimaan oli tuo gmail tili. Meillä on miehen kanssa sama käytössä Hotmailin puolella (ilman tietty isovanhempia) ja toimii kuin junan vessa! Varsinkin kun molemmilla vielä käytössä Lumia-puhelimet ja kalenterit saa ihan sairaan helposti synkattua myös sinne. Eli ei tarvitse olla koneen ääressä, keittiössä (jossa monella ns. perheen kalenteri) tai soitella kellekään, jos pitää nopeasti tietää, että ollaanko a) molemmat vapaina jonain iltana b) mies poissa ja kaikki mahdollista esim. tyttöjen saunaillalle. Ja jos se ei ole kalenterissa, se ei ole olemassa. Nopeat syövät hitaat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Jos ei ole kalenterissa, ei ole olemasas." Tää on hyvä periaate aikataulusuunnitteluun!

      Poista
    2. Juuri näin! Mä annan tosin aina silloin tällöin armoa miehelle, jos hän ei ole muistanut merkitä jotain huipputärkeää kalenteriin :)

      Poista
    3. Täällä toinen lapseton parisuhteessa eläjä joka allekirjoittaa kommentin täysin. Käydään töissä ja harrastuksissa ja tuntuu että yhteistä aikaa on vaikea löytää vaikka ei tenavia olekaan. Yhdestä ollaan kuitenkin pidetty kiinni - joka ilta syödän yhdessä ( jos ollaan samassa kaupungissa...) Se ruoka voi olla vaikka kaupan lasagne ja kello on usein melkein ilta kymmenen, mutta se on tapa joka pitää meidät yhdessä. Jaies on lämmennyt samaan juttuun. Se on meidän kynttiläillallimen kun treenivaatteet kuivuu olohuoneen nurkassa, työpuhelin välkkyy äänettömällä ja me vedetään safkaa ha isketään toisillemme silmää. Suosittelen!

      Poista
    4. ^ oh dear, tulihan kirjoitusvirheitä puhelimen netillä (luen blogeja sohvalla vaikka vois kyöhnätä miestä, damn). Tulkkaan tarvittaessa :)

      Poista
    5. Mä tajusin kyllä - mun kaikki kännykällä kirjoitettu on tätä täysin samaa ;)

      Poista
  11. Haha! Meillä oli viime viikonloppuna ensimmäinen parisuhdeilta sitten lapsen syntymän(7kk) ja ohjelma näytti aika samanlaiselta kun teillä! Paitsi että islantilaisen ravintolan sijaan käytiin perusespanjalaisessa baarissa vetämässä tapaksia (terveisiä Madridista).
    Ja siis BOND!!!! Todellakin paras Bond ever! Ihanat Javier Bardem ja Ralph Fiennes -ja tietty Daniel Graig, grrrrrrrr :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, ihanaa! Espanjalaiset siiderit ja cavat mielessäin... *haikeus*

      Poista
  12. L-i-i-a-n harvoin! Mut tuo Bond on pakko päästä kattomaan ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, se oli ihan taju hyvä!! Loppukohtaus sijainteineen (en sano paljoa etten spoilaa) oli ihanan vanhanaikainen.

      Poista
  13. Yhteiseloa takana kolmisen vuotta,ja itseltäni löytyy tuollainen kohta 5v poika aikaisemmasta "suhteesta" yhteinen tyttö 7kk ja voin ihan suoraan sanoa että ei olla vuoteen saatu "omaa aikaa" kuukausi sitten tyttö oli isovanhempien luona hoidossa yön yli,No eipä siitä illasta silti tullut mitään..kavereita tuli meille talon täydeltä ja yhteistä aikaa ei löytynyt,Aamu yöstä molemmat hiivimme anopin luokse nukkumaan jotta aamulla saadaan olla tytön kanssa heti.
    Jos vaikka vielä tänä vuonna saataisiin kahden keskistä aikaa,Vaikea vaan järjestää että poika on isän luona ja tytölle saataisiin hoitaja samalle ajalle...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mistä tulikin mieleeni... On aivan ihanaa nähdä kavereita ja ystäviä, mutta joskus vapaaillan viettää myös ihan mielellään yksinään. Only me myself and I.

      Poista
  14. buah - hitto että oli hyvä leffa!

    VastaaPoista
  15. Yhteinen ilta meillä taisi olla lokakuussa ja nyt on seuraavan kerran joulukuussa ja sitten taitaa olla seuraavana kesänä :/ isovanhemmat asuvat kaukana (ja ovat työelämässä) ja toiset ovat Kans aktiivisesti työelämässä. Toinen lapsi syntyy keväällä. Eli meille kahdenkeskinen aika on todella luksusta ja lastenhoitoapua on vaikea saada sairaanakin. Mut tilanne on mikä on ja siitä on turha valittaa. Kunhan kumpikin saa edes omaa aikaa joskus niin hyvä.

    Mut kyllä se aiheuttaa välillä kateellista vitutusta kun miehen veljen vaimolla vanhemmat asuu lähellä ja hoitavat heidän lastaan paljon ja mielellään ja tyypit on jo muutamaan otteeseen päässyt kahden kesken reissuunkin säännöllisistä treffi-illoista puhumattakaan. Kun me yritetään lähinnä katsoa jotain leffaa ku lapsi nukkuu ja se nukkuu... (niin ja se nukkuuki jostain syystä niin levottomasti et ollaan ihan valmiita nukkumaan kun ipana menee nukkuu)...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onko teidän lähellä muuten esim MLL:n lapsenhoitopalvelua? Mä olen käyttänyt sitä joskus Suomessa käydessäni, ja mielestäni se toimi hyvin ja hoitaja oli mukava.

      Poista
  16. aah! mahtava bondi. kaikkea ei vaan voi suomentaa ja mikäs se riemullisempaa "Let’s see who ends up on top."

    VastaaPoista
  17. Mä allekirjoitan nuo muutamat lapsettomien pariskuntien kirjoitukset ihan täysin. Mies on yrittäjä, minä puolestaan teen pitkää päivää yliopistolla, joten ihan kamalasti ei ylimääräistä aikaa ymmärrettävästi ole... Muttamutta, me ollaan ratkaistu tämä ongelma: joka sunnuntai-aamu (no, voi se mennä iltapäivänkin puolelle, jos oikein väsyttää), meillä on sunnuntai-pano ja yhdessä väkerretty vähän hienompi aamupala. Ennen ko. toimenpiteiden suorittamista ei lähdetä minnekään... Voi tietty kuulostaa vähän mielikuvituksettomalta, mutta itse asiassa se ei sitä yleensä ole, vain harvoin mennään ihan "sisään-ulos-ravistus"-taktiikalla ja molemmat panostaa vähintään siihen aamupalaan ihan tosissaan... :D Suosittelen muillekin, joille se vain on mahdollista...

    VastaaPoista
  18. Mua harmittaa kun kaikilla ystavilla on lapsia nykyisin. Ei enaa nae kun vain toista puoliskoa kerrallaan tai sitten lapset on mukana. Koska jos vanhemmat joskus saa yhteista aikaa ilman lapsia niin ne viettaa sne kahdestaan.. ... Parhaat dokausystavat on ollut nyt vauvalinkoja viimeiset 3 vuotta putkeen. Aluksi ajattelin (ekojen lasten ilmoitettu mahassa olostaan) etta nojoo. Taa on viela 6 kk + imetysaika. Mut sitten oli pakko laitta ahetiperaan uudet siemenet itamaan. En ole saanut nyt yhteista aikaa nailta bestiksilta ilman imetyskiireita viimeiseen 2 vuoteen. Mut joo, ma olen karsivallinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vauvalinko! Mikä ihana sana; kiitos päivän nauruista.

      Ootko ajatellut ilmoittautua lapsenvahdiksi? ;)

      Poista
  19. Ei ole tullut mieleen. Mutta nuorekas kun olen niin tiedan ainakin etta tossa 18 vuoden paasta mulla on uutta hyvaa dokausseuraa jos omenat ei putoo kauaksi puusta. Ainakin kymmeneksi vuodeksi. Kiusaan silla valilla muiden lapsia baarissa ja kattelen jos kaverit saisi jossain vaiheessa palkattua ihan oikean lastenvahdin.

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?