Hesarissa uutisoitiin tänään siitä, kuinka vanhempainvapailta työelämään palaavien työsuhdeturva kaipaisi parannusta. Suomessahan työoikeu...

Mun duunit

9.10.12 Satu Kommentteja: 41

30554613~John-Bull-Cooking-Housewives-UK-1950-PostersHesarissa uutisoitiin tänään siitä, kuinka vanhempainvapailta työelämään palaavien työsuhdeturva kaipaisi parannusta. Suomessahan työoikeuden mukaan vaipanvaihtopöydän äärestä päätteen ääreen siirtyvillä on oikeus palata omaan entiseen työhön. Jutun mukaan Ekonomi- ja Tradenomiliittojen vanhempainvapailta palailevat jäsenet kuitenkin soittelevat liittoon tasaisin väliajoin: omaa toimenkuvaa ei töihin palatessa enää ole tai  joku muu tekee nykyään "omat vanhat" työt.

Perusidea on hyvä: vanhempainvapaalta töihin palaavaa ei saa syrjiä. Mutta mutta. Onko oikeasti mitenkään mahdollista, että töihin palaavaa voisi odottaa samat tehtävät kuin kolme vuotta sitten perjantaina, kun vanhempainvapaalle lähtevä sulki pöytäkoneestaan virran viimeisen kerran? Työnantajallahan saattaa olla uusi strategia, uusia omistajia, uusia palveluja ja joku eurokriisin poikanenkin on tod.näk. heittänyt soppaan omat mausteensa. Veikkaan, että aika monella muullakin saman lafkan tyypillä on työnkuva mennyt uusiksi kolmen vuoden aikana. Tiimi, esimies ja vastuualue ovat voineet vaihtua useampaan kertaan.

Työsuhdeturvan parantaminen ampuisi tasa-arvoa jalkaan. Ei tarvitse kuin vilkaista paria tilastoa. Valtaosa vanhempainvapaan pitäjistä on naisia. Esimerkiksi Ekonomiliiton jäsenistä viime vuonna perhevapailla oli 1 228 naista ja 8 miestä, kertoo SEFE. Siis isosti alle prosentin!

Jos vanhempainvapaalta työelämään palaavien (siis pääasiassa naisten) työsuhdeturvaa aiotaan parantaa, on näiden potentiaalisen vanhempainvapaalaisen (siis pari-kolmikymppisten naisten) palkkaaminen vakituiseen työsuhteeseen työnantajan näkökulmasta entistä riskisempää. Että mitä jos ihan ensiksi koitettaisiin saada ne faijatkin vanhempainvapaalle?

Tässä kohtaa on kai viisasta huomauttaa, että mä en ole koskaan ollut työsuhteessa. Työhistoriani on omasta tahdostani täynnä erimuotoisia ja keskenään erimittaisia projekteja. Vakituisen työntekijän rooli on mulle vieras. Siksi olisikin kiva kuulla, että mitä mieltä te olette?

Kuva: Flickr/hosewives

41 kommenttia:

  1. Mun kannalta olennaista on lähinnä se, että pääsen tekemään niitä juttuja, joita mut on palkattu tekemään. Jos työsopimuksessa lukee "käyttöliittymäsuunnittelija", en halua palata aulasihteerin hommiin. Jos koko toimi on firmasta lakkautettu, on varmaan kohtuullista katsoa, voisiko aulasihteerin hommat kuitenkin olla mua varten (tästä ei nyt pidä tulkita, että väheksyisin aulasihteerejä: kunnioitan heitä aivan valtavasti, mutta haluan duunin jossa voin tarvittaessa murjottaa yksin pöytäni takana) ja jos eivät ole, etsin ehkä jotain muuta.

    Se, mitä projekteja sitten ihan käytännössä tulee eteen, on aivan se ja sama.

    VastaaPoista
  2. Hyvä Satu, mun piti kirjoittaa ihan samasta aiheesta! Mun duunihan kuoli alta kohtuullisen lyhyen äitiysloman aikana. Mä kaipaan myös asennemuutosta: voitaisko välillä ajatella sitä yrittäjääkin? Millä vitun tempulla se pitäisi vaikkapa mediatoimistossa asiakkaat ja tiimit stabiileina? Ei kaikki työnantajat halua työntekijöilleen pelkkään pahaa vaikka Suomessa niin onkin lupa uskoa.

    Ja ihan mutuna: tähänkin probleemaan alkaisi tulla ratkaisuja - esimerkiksi niitä työpaikalla sijaitsevia hoitopaikkoja - heti kun miehet pitäisivät kunnon hoitovapaat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon samaa mieltä; jos hoitovapaalla olevista puolet olisi miehiä, tsysteemi toimisi paljon paremmin. Koska sen ois pakko.

      Poista
  3. Edellisen äitiyskeikan jälkeen vaihdoin työpaikkaa. Jatkoin samalla nimikkeellä kuin edellisessä työpaikassa, mutta vastuita oli paljon vähemmän, koska siirryin paljon pienempään firmaan. Tämä oli tavallaan ok, päivähoidon aloitus ja muu vei oman siivunsa käytettävissä olevasta energiasta, mutta myöhemmin alkoi kyllästyttämään. Nyt lämpimästi toivon, että joku muu tekisi jatkossa mun duunit, ja mä saisin uusia hommia. Liinaa kompaten toivon toki, että suunta olisi ylös- ei alaspäin, ja että ne uudet jänskät haasteet olisivat vaativampia ja mielenkiintoisempia kuin entiset.

    Työnantajan ja mahd. työkavereiden kannalta tämä on todellakin usein hankala kysymys. Entäs jos sijainen onkin ollut suvereenisti parempi ammattilainen ja kollega, eikä kotoa palaava henkilö suostu ottamaan vastaan muita tehtäviä (vaikka palkka pysyisikin samana)? En tiedä, toivoisin joustavuutta. Harmi vaan, että liian usein naiset joutuvat joustamaan, lue luopumaan urakehityksestä ja/tai palkasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä! Joustavuus luetaan usein negatiivisena asiana ja työntekijöiden aseman huonontamisena, mutta eihän se yksiselitteisesti sitä tarkoita. Ja tosiaankin, joustavuutta kaikilta osapuolilta. Nyt äkkiä lisää miehiä perhevapaille, niin saatais edes se aloitustilanne tasapainoon.

      Poista
  4. Asia on kyllä oikeasti tärkeä ja ongelma on oikea. En tiedä montaakaan, jotka olisivat saaneet palata omaan työhönsä (noin vuoden mittaisen) vanhempainvapaan jälkeen. Asiallisimmin tätä käsittääkseni ihan työsuhdelaissa määriteltyä asiaa tuntuvat noudattavan julkisen sektorin työnantajat. (Julkisella puolella on muutama muukin asia paremmin, mm. palkkaa maksetaan osaamisen ja koulutuksen, ei pärstäkertoimen ja/tai sukupuolen mukaan.) Laissa muistaakseni sanotaan, että jos omaa työtä ei ole enää tarjota, työnantajan pitäisi tarjota vaatimustasoltaan vastaavaa työtä, ja jos sitäkään ei ole tarjolla, niin sitten jotain muuta. Mitään sanktiota ei taida kuitenkaan olla, eli jos työnantaja toteaa että sori, sulle ei oo nyt muuta kuin tää kahvinkeittäjän homma, niin miten siihen sitten puuttua?

    Valitettavasti yksityisellä puolella voi olla melkein varma, ettei omaa työtä enää ole, kun siihen yrittää palata. Mitä dynaamisempi työympäristö, sitä epätodennäköisempää on, että työtehtävä on vielä olemassa. Asenneongelmia on varmasti monella tasolla, mutta yleisin on siinä, että töihin palaavalle naiselle ei haluta tarjota vaatimustasoltaan oikeantasoista työtä. Lisäksi häntä pidetään jotenkin huonompana ja epävarmempana työntekijänä nyt kun hän on äiti, sillä joissain yrityksissä heistä hankkiudutaan ihan systemaattisesti eroon (eräs tuntemani HR-henkilö on tämän myöntänyt. Hän on mies.). Tämä tapahtuu rahalla (eropaketilla), joten tilastot pysyvät kauniina.

    Voihan se olla, että jos miehille tarjottaisiin selkeämpi mahdollisuus pitkään isävapaaseen, aikojen saatossa he alkaisivat sitä myös käyttää. En silti usko, että se olisi ratkaisu tähän naisiin kohdistuvaan asenneongelmaan. Nimittäin ne töissä käyvät isät tuntuvat tietävän, että pitkälle vapaalle ei kannata jäädä, jos haluaa pitää työnsä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Työsuhdelaissa on tosiaan tämä pykälä (pykälä 9), mutta sanktioista en tiedä minäkään...: "Tässä luvussa tarkoitettujen perhevapaiden päättyessä työntekijällä on oikeus palata ensisijaisesti aikaisempaan työhönsä. Jos tämä ei ole mahdollista, on työntekijälle tarjottava aikaisempaa työtä vastaavaa työsopimuksen mukaista työtä ja jos tämäkään ei ole mahdollista, muuta työsopimuksen mukaista työtä."

      Mä jäin miettimään tuota työnantajan haluttomuutta tarjota oikeantasoista työtä. Työnantajan luulisi - jos fiksu on - ottavan mielellään takaisin asiansa osaavan ja alan tuntevan tyypin. Miksi ei haluaisi?

      Ehkä jotkut pelkää sitä "lapseni on kipeä, en voi tänään tulla palaveriin/asiakastapamiseen/jne" -tilannetta. Mutta jos äidit ja isät lähtökohtaisesti olisi yhtä paljon läsnä lapsen arjessa, esim. käyttäisi vanhempainvapaita, ei tällaista pelkoa olisi, koska se voisi yhtä hyvin olla niin se nuori nainen kuin nuori mieskin, joka joutuisi välillä turvautumaan näihin perhe- ja työelämää yhteensovitteleviin joustoihin. Eikä työantaja voisi mitenkään syrjiä kaikkia lisääntymisikäisiä, siis niitä 20-40-vuotiaita. Ja miehenketaleet kun voivat lisääntyä vielä viiskybäsenäkin ;)

      Mun mielestä se ei riitä, ttä iseille annetaan mahis isävapaaseen (koska sellainenhan on jo), vaan heidät pitäisi pakottaa isyyslomalle. Ihan samalla tavalla kuin äiditkin. Musta tämä Islannin-malli on nerokas. Jos mies ei käytä omaa isyyslomaansa (3 kk), se jää käyttämättä, äiti ei sitä saa. Lopputulos: melkein kaikki faijat jää isyyslomalle.

      Poista
  5. Maaliskuun alussa paluu duuniin hoitovaapaalta (yhteensä töistä poissa 1,5 v). Jo keväällä ilmoitin milloin tulen takaisin. Silti äitiyslomasijaiseni on nyt kesän jälkeen vakinaistettu. Saa nähdä mikä oma tuleva työnkuva on tai onko edes mitään työtä....Vähän kieltämättä jännittää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan, että töiden määrä on lisääntynyt! Ainakaan tuotannollisilla ja taloudellisilla syillä sua ei voida irtisanoa (mun käsityksen mukaan - joku työoikeuteen perehtynyt toivottavasti oikaisee jos puhun reikiä päähäni), jos se sun tilalle tullut sijainen tekee edeen niitä hommia, joita sä olet tullut taloon tekemään. Jos sun työantajaa sitoo TES, kannattaa katsoa, onko siellä sovittu jotain irtisanomisjärjestyksestä; joskus on niin, että talossa pisimpään olleita ei saa irtisanoa ekana...

      Poista
  6. Minulla on muutaman vuoden kokemus työelämästä kahdelta suunnalta: olen ollut julkisen sektorin pätkätyöläisenä ja pienen yhdistyksen ainoan työntekijän esimiehenä. Molemmista näkökulmista nykytilanne on kestämätön.

    Pikkuyhdistyksen tulot kattoivat juuri ja juuri yhden työntekijän palkan sivukuluineen sekä muutamia tuhansia euroja vuodessa varsinaisen toiminnan rahoittamiseen. Jos olisimme joutuneet maksamaan äitiyslomapalkkaa työntekijälle ja palkkaa sijaiselle, toimintamme olisi loppunut siihen. Jos palkkaisimme naisen, siinä olisi riski äitiyslomasta. Jos palkkaisimme miehen, siinä olisi riski syrjinnästä äitiyslomariskin perusteella. Onneksi löysimme maailman taitavimman ja ihanimman nuoren naisen, joka on kiinnostuneempi työ- ja yöelämästä kuin perheen perustamisesta.

    Tähän mennessä pisimmän työsuhteeni olen tehnyt äitiyslomasijaisena (5 kk), mikä jatkui vanhempainvapaasijaisena (4 kk), sitten (palkattoman) kesäloman jälkeen 5 kk hoitovapaasijaisena, ja lopulta hoitovapaa jatkui vielä toiset 5 kk. Sitten viranhaltija palasi takaisin töihin. 1980-luvulla syntyneen mielestä viiden kuukauden sopimus samalla työnantajalla on pitkäaikainen työsuhde!

    Opetusalalla tuntuu olevan tapana, että vastavalmistuneet nuoret naiset saavat ensin niitä vuoden mittaisia äitiyslomasijaisuuksia (jonain vuonna Kempeleellä, seuraavana kesänä muutto työn perässä Ilomantsiin ja sitten Humppilaan), kunnes N vuoden sijaiskierteen jälkeen sattuu olemaan se onnekas, joka saa vakituisen viran. Ja useimmat yrittävät jäädä äitiyslomalle mahdollisimman pian viran saatuaan, koska ikää on kertynyt sen verran, että jos lapsia haluaa, ne olisi kannattanut hankkia jo eilen. Onnellisen viranhaltijan työtä tekemään palkataan muutamaksi vuodeksi joku vastavalmistunut nuori nainen. Sitten viranhaltija palaa töihin vuodeksi, kunnes saa ehkä toisen lapsen. Noin viiden vuoden kuluttua viran saamisesta viranhaltijan elämäntilanne vakiintuu sen verran, että hän voi opettaa samoja oppilaita vuodesta toiseen.

    Kaikki yrittävät toimia omasta näkökulmastaan järkevästi, mutta tahattomina seurauksina kaikki kärsivät: Oppilaita ja opettajia rasittaa, kun opettajat vaihtuvat. Parhaassa lapsentekoiässä olevat naiset muuttavat vuoden välein uuden määräaikaisen työpaikan perässä. Ei-enää-niin-parhaassa lapsentekoiässä olevat naiset ovat äitiyslomilla. Rehtorit joutuvat arvailemaan, kenestä saisi hyvän työntekijän viiden vuoden kuluttua, jos hänet ottaa töihin tänään. Kesäajan palkka maksetaan kuitenkin jonkun mielestä väärälle tyypille.

    Keksin kaksi tapaa, joilla tästä umpikujasta päästäisiin ulos. Jos lapsia uskaltaisi hankkia jo opiskeluaikana, niin valmistumisen jälkeen ei tulisi äitiyslomasijaisuuskierrettä ennen omaa äitiyslomaa. Ja jos miehet pitäisivät vanhempainvapaita yhtä yleisesti kuin naiset, niin kustannukset jakautuisivat tasaisemmin ja nuoret naiset saisivat helpommin töitä.

    Miten olisi opintotuen suuruinen perustulo kaikille ja perustulon lapsikorotus vanhemmille 6+6+6-mallin mukaan, eikä perhevapaista tulisi kustannuksia työnantajalle? Vai perustetaanko mieluummin joku arvovaltainen komitea siirtelemään tekstiä muistiosta toiseen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kattavasta vastauksesta! Tää on kiinnostavaa. Mä tykkään Islannin systemistä myös siinä mielessä, että kaikki maksavat palkastaan pienen prossaosuuden vanhempainvapaarahastoon, josta vanhempainvapaat maksetaan. Eli kaikki osallistuvat vanhemmuuden kustannuksiin, oli itsellä lapsia tai ei.

      Poista
    2. Tiedän myös näitä tapauksia, missä vakituinen viranhaltija on pitänyt kymmenenkin vuotta perhevapaita, mahdollisesti palannut lasten välillä sen verran töihin, että saa täyden äitiyspäivärahan. Ongelmallista tässä on se, että tässä muodostuu kahdet työmarkkinat.

      Mutta miten tämänkin ratkoisi? Paitsi lyhentämällä oikeutta palata omaan työhön vuodella?

      Poista
  7. Olin reilun vuoden lapsen kanssa kotona, ja sen aikana työtiimissäni tapahtui kaikenlaista. Lähtötilanteessa oli 2,5 työntekijää ilman esimiestä, paluutilanteessa 5,5 työntekijää plus esimies, mutta myös vastuualueita oli tullut pari lisää. Tehtävien uusjako oli siis välttämätön. Äitiyslomansijaiseni vakinaistettiin, ja hänellä on minun vanhat työni. Mikä on ihanaa. Olinkin jo vähän kyllästynyt vanhoihin kuvioihin. Sain vaihtarina yhden uuden vastuualueen ja entisiä silppuja laajennettiin, oikeastaan vastaamaan enemmän alkuperäistä koulutustani. Lisäksi teen yhä vajaata viikkoa, joten en senkään takia pystyisi ottamaan entistä työmäärää takaisin. Mulle on siis käynyt hyvin ja firma on ollut tosi joustava! Ymmärrän kyllä sen, ettei kaikkien toimenkuva voi muuttua näin positiiviseen suuntaan. Mutta mitä täällä on tapahtunut, sopii elämäntilanteeseeni. Joskus myöhemmin voi tehdä uraa, jos huvittaa, nyt voi olla enemmän kotona.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täydellistä. Tämä kuulostaa just sellaiselta joustavuudelta, jota varmaan kaivaittaisiin monilla työpaikoilla lisää.

      Poista
  8. Myös noin vuoden kotonaolon jälkeen, enstistä työtehtävääni ei enää ollut. Samantasoinen tehtävä firmassa kuitenkin oli, josta mainitsin kun töihinpaluu alkoi lähestyä. Käytännössä mainitsin jo TESissä mainitun paluuoikeuden, jonka seurauksena 6kk "koeajan" jälkeen sain samantasoista työtä. Pientä kiristyksen makua kuitenkin oli, enää en uskoisi pääseväni takasiin samoihin hommiin. Siksipä äitiyslomalle jääminen ei kaiuheasti innosta. Tai mietin jo valmiiksi sitä stressin määrää, joka minulla olisi töihin palatessani. "Alemman" tason työt kun tarkoittavat myös paljon iltavuoroa nykyisen päiväduunin sijaan, joten kyse ei ole pelkästään työtehtävistä, vastuusta ja palkasta, vaan työajoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä pointti; työajoillakin on väliä. Itse asiassa aika paljonkin väliä. Toivottavasti sellaisissa työpaikoissa, joissa joustavat työajat ovat mahdollisia, niitä myös hyödynnettäisiin enemmän. On aivan käsittämätöntä pakottaa kaikki töihin 8.30-16.30, jos samat työt pystyisi tekemään vähemmällä aikataulustressillä esim. 11-16 ja 19-22.

      Poista
  9. Onglema on varmasti todellinen, eikä kyse ole siitä, että töihin palaava äiti ei ymmärrä työpaikan myllerryksiä. Useimmat varmasti ymmärtävät, ettei entisiä hommia ole ihan sellaisenaan, mutta eivät sitä, että perhevapaalta palaaja irtisanotaan ensimmäisten joukossa tai hänet "alennetaan" vähäpätöisempiin hommiin.

    Amerikassa ilmiölle on osuva termi "mommy track". Urakehitys ajautuu äitiraiteelle ja se on sivuraide.

    Toki nainen on onnekas, jos ylipäätään on saanut vakituisen työpaikan johon palata. Aika moni pätkätyöläinen menettää raskauden vuoksi seuraavan pätkänsä, vaikka syrjintä on laissa kiellettyä. Käytäntö on toinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin todellakin on... Edelleen, olen varma, että systeemi muuttuisi, jos myös isät pitäisivät vanhempainvapaita. (Anteeksi - taidan vähän toistaa itseäni nyt ü). Eihän kenelläkään työnantajalla ole varaa syrjiä kaikkia lisääntymisikäisiä.

      Poista
    2. Veikkaan, että tämä parantaisi ainakin lisääntymisiän ohittaneiden naisten uranäkymiä. Kannatan!

      Poista
  10. Reilun vuoden vanhempainvapaan jälkeen organisaatiomuutoksen ym. seurauksena töihin palatessani tehtäviäni ei ollut. Tilalle annettiin selvästi vähemmän vaativia hommia, jotka eivät oikeastaan olleet firman toiminnan kannalta edes tarpeellisia ja tämä kerrottiin kyllä minullekin varsin suoraan. Vaihdoin itse varsin pian työpaikkaa - olin tilannetta osannut aavistella jo ennalta.

    Tästä kokemuksesta huolimatta (tai ehkä juuri siitä johtuen?) olen sitä mieltä, että työsuhdeturvan parantaminen ehdotetulla mallilla on ihan mahdoton ajatus. Kuten tässäkin ketjussa on todettu, se vain heikentäisi nuorten naisten työnsaantimahdollisuuksia eikä sillä ole oikein mitään tekemistä työelämän todellisuuden kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti uusi työpaikka osoittautui kivaksi!

      Poista
  11. Mä palasin ekalta vanhempainvapaalta täysin samoihin hommiin. Äitiyslomasijainen lähti ja mä hyppäsin vanhoihin saappaisiin. Olihan se homma vähän ehtinyt muuttua, mutta ei mitään normaalia enempää. Nyt on kyllä sellainen fiilis, että taitaa olla yt:t edessä kun seuraavan kerran palaan äitiyslomilta sorvin ääreen. Ei nimittäin taida enää olla sitä toimenkuvaa olemassakaan josta lähdin. Johtuen näistä talouskriiseistä ja toiminnan supistamisista.

    Mulla on tosi monet kaverit kyllä saaneet ylennyksen suoraan äitiyslomalta palatessaan. Olisi kyllä kelvannut mullekin. Ei siihen samaan vanhaan ollut niin kovin motivoivaa palata...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakin motivois tuollainen ylennys - siis jos sen itse haluaisi, jaksaminen riippuu tietty hoitovastuusta kotona jne. :)

      Poista
    2. Jeps, näitäkin tapauksia on, missä pomo jos ei nyt ihan suoraan tarjoa ylennystä, niin huomaa ainakin, että tiimistä on puuttunut sellainen asiantuntija, jota ei noin vain korvata ja josta kannattaa pitää kiinni. Näin ei tietenkään käy, jos on ollut vuosikausia kotosalla, mutta sellainen vajaa vuosi on riittävän pitkä aika olla poissa, jotta poissaolo huomataan, mutta riittävän lyhyt, jottei vielä ehdi kokonaan työtään unohtaa.

      Poista
    3. Mä sain ekalta äitiyslomalta töihin palatessani ylennyksen. Toisella kerralla tosiaan fudut. Hmm. Olisi pitänyt jättää yhteen? ;)

      Poista
    4. Ehkä tässäkin tilanne huippuasiantuntijoiden ja tavisten välillä kärjistyy. Jos sattuu olemaan johonkin hommaan miljoona kertaa parempi henkilö kuin kukaan muu, niin työnantaja varmasti levittää punaisen maton, kun huippuyksilö palaa perhevapailta takaisin tiimiinsä.

      Mutta äitiyslomalle jääneen taviksen voi korvata toisella taviksella. Ikävä kyllä suuri enemmistö ihmisistä on niitä taviksia, jotka eivät pääse poimimaan parhaita työnkuvia parhailta työnantajilta. Ja siksi tarvitaan sellaiset työehtosopimukset, että suuri enemmistö tulee niiden kanssa toimeen.

      Poista
    5. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    6. Ei tarvitse olla huippuasiantuntija. Riittää, että tekee sellaista työtä, johon tarvitaan melko erikoistunut koulutus ja alan kokemusta. Tällaisia ihmisiä ei ole jonoksi asti. Useimmat kai kokevat olevansa ihan taviksia.

      Yhtenä esimerkkinä voisin mainita vaikka lasteni erityislastentarhanopettajan. Hänen poissaolonsa huomaisi kyllä koko päiväkoti ja alalla pulaa pätevistä työntekijöistä.

      Poista
  12. Muistelen kuulleeni, että ainakin jollain työpaikoilla pidetään nykymuotoista isyysvapaata hankalana, koska siksi vajaaksi pariksi kuukaudeksi on hankalaa palkata sijaista. Jos vapaa olisi vaikka se 6 kk, tilanne olisi jo toinen. Siksikin siis isät vanhempainvapaalle!

    -Minna

    VastaaPoista
  13. Pomoni, yhden lapsen äiti, sanoi minulle (olen siis palannut takaisin hoitovapaalta samoihin hommiin, sijainen lähti ja täällä kaikki ennallaan paitsi yt:t odotettavissa todennäköisesti) että "sulla on ikä puolellasi, mutta pieni lapsi on naiselle aina riski". Olen kuullut myös erään pomon (kolmen lapsen äiti) sanoneen alaisensa raskausuutisen kuultuaan, että "no sä olet nyt valintasi tehnyt".

    Kun taas erään kaverini mies oli saanut palkankorotuksen perhetilanteesta johtuen, kun oli kertonut töissä, että heille tulee toinen lapsi.

    Naiselle lapsi on siis riski, miehelle sulka hattuun. Jep jep.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paitsi silloin, kun mieskin jää hoitovapaalle. Ei se miehenkään hoitovapaa ole näyttänyt kovin paljon meriittiä tuovan hänelle työyhteisössään. Varsinkin, kun meille syntyi toinen lapsi ja heti kaikki ovat olleet kyselemässä jääkös hän taas hoitovapaalle. Palkankorotuksista ei voi keskustella, kun "on just vasta palannut töihin" ja varmaan seuraavan kerran on sitten "just taas jäämässä pois". Että näyttää saavan ihan samaa kohtelua kuin äiditkin.

      Poista
  14. Näinkin voi käydä: palasin hoitovapaalta töihin ja ekana työpäivänäni minulle pidettiin yt-neuvottelut. Vanhaa työtä ei enää ollut ja talous on epävarmaan yms. Onneksi minulla oli kuitenkin pitkä vakkari työsuhde takana, joten sain kohtuulisen irtisanoimisajan palkan. Hain aktiivisesti uusia töitä kahden pienen lapsen äitinä ja suhteellisen nopeasti onneksi sain uuden vakkarityön. Ihan vain huomatakseni, että 4 kk koeajan viimeisinä päivinä minut irtisanottiin ilman järkeen käypää syytä. Ei kuitenkaan ollut kuulema minun vikani. Kiva juttu kaikkineensa! Työitsetuntoni on aika nollissa, mutta pakkohan tässä on omaan osaamiseen ja sen hyvän duunipaikan löytymiseen luotettava.
    - Minde

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi eih. Mutta tosiaan, syy koeajan lopussa irtisanomisellekin on voinut aivan hyvin olla joku firman sisäinenkin. Tsemppiä työnhakuun, vaikka välillä se voi varmasti olla aika hanurista...

      Poista
  15. Kirjoitat siitä, voisiko samat työt odottaa kolme vuotta. Vanhempainvapaallahan kukaan ei ole kolmea vuotta, vain vajaan vuoden. Sen jälkeen siirrytään hoitovapaalle, jolta palaavalle työntekijälle työnantaja ei ole enää velvollinen antamaan samaa työtä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mari, suuri kiitos tarkennuksesta! Mitkäköhän muut turvat tässä kohtaa muuttuvat, onkohan hoitovapaalla olevalla esim. sama irtisanomisturva kuin vanhempainvapaalla olevalla? Ja sit päälle tulevat tietty TESit, niissäkin on käsittääkseni erilaisia säännöksiä.

      Poista
    2. Mun käsityksen mukaan irtisanomisturva koskee koko perhevapaiden aikaa (äitiys-, isyys-, vanhempain- ja hoitovapaa).

      Poista
  16. Näin se on. Irtisanomissuoja on myös hoitovapaalla olevalla, mutta samaa työtä työnantajan ei tarvitse tarjota siltä palaavalle.

    VastaaPoista
  17. Mä en oo kyllä törmännyt yhteenkään tapaukseen, jossa sen vuoden poissaolon jälkeen duunia ei olisi ollut tarjolla, joten hassua että niitä näyttääkin olevan tämän keskustelun perusteella näinkin paljon!

    Sen sijaan ymmärrän kyllä jos kolmenkaan vuoden jälkeen sitä samaa duunia ei enää ole olemassa. Se on hieno juttu olla kotona pitkään, arvostan, mutta täytyyhän ihmisen ymmärtää se riski, mikä siinä piilee kun jää vuosiksi kotiin? Tuntuu, että yllättävän moni nainen ei myös "anna" miehen jäädä kotiin vaan omii sen homman itselleen.

    VastaaPoista
  18. Hieman off-topic, mutta ihanaa, että käytät riskinen-sanaa! Sitä näkee aivan liian harvoin, vaikka sitä on suositeltukin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Se tuli ihan puun takaa tähän näppikselle, heh.

      Poista

Mitä tuumaat?