Voi muna, mutta mulla menee hermo ihmisiin, jotka eivät myönnä omia virheitään. Olen joutunut viime aikoina tekemisiin muutaman huolinta- j...

Mitä jos pyytäisit vaikka anteeksi?

3.10.12 Satu Kommentteja: 17

Voi muna, mutta mulla menee hermo ihmisiin, jotka eivät myönnä omia virheitään. Olen joutunut viime aikoina tekemisiin muutaman huolinta- ja logistiikka-alan yrityksen kanssa, jotka hukkailevat paketteja,  kusevat aikataulut ja kaiken ammoniakkihöyryn päälle vielä laskuttavat niin sanotuista palveluistaan.

Näissä firmoissa kukaan ei myönnä tehneensä virhettä, vaan se kätevästi ulkoistetaan asiakkaan niskoille. Kun ei me saatu näitä tietoja ajoissa. Te ette kertoneet meille, että piti tehdä X. No ette kai vittu tienneet, jos ette lue sähköpostejanne, vastaa puhelimeen, ja teidän prosessit ovat enemmän solmussa kuin kastemato multakökkäreessä!!!

Kun olen tehnyt virheen - ja olen tehnytkin ja aika helvetin monta - se vituttaa aivan sairrrraasti. Olo kuitenkin kevenee, kun hyppää pää edellä kylmään veteen ja myöntää mokansa. Hei, it was me. Tämä oli mun vastuulla. Mun moka. Anna mä yritän korjaa tämän jotenkin. 
Thinker
Hmm. Tulikohan mokattua?

Mikä siinä virheiden myöntämisessä niin kamalasti pelottaa? Jos ei koskaan kaadu, ei koskaan mitään opikaan. Sitä paitsi virheiden myöntäminen niin kotona kuin myös työpaikalla lisää uskottavuutta ja luotettavuutta. Kyllä mä ainakin luotan siihen Kekeen enemmän, joka kertoi että vituiks meni tää sovellus, mutta nyt se on korjattu, kuin siihen Petteriin, joka sammutti valot ja jätti muut raapimaan päätään ja kelaamaan, että mikä helvetin system error.

Mulla on ekselissä lista firmoista, jotka ovat mokanneet myöntämättä virheitään. Lisäsin nuo paketinkantajat sinne listan jatkoksi. Näiltä tyypeiltä en osta enää koskaan yhtään mitään.

Joillekin tää epäonnistumisen päivä pitäisi säätää pakolliseksi.








Kuva: Flickr/dSeneste.dk

17 kommenttia:

  1. Minulla on (miespuolinen) työkaveri, joka tekee paljon virheitä (ts. hoitaa hommansa huonosti), mutta ei koskaan myönnä niitä. Hän jättää aina huolellisesti takaportin auki niin, että voi syyttää työkavereita, asiakkaita tai yhteistyökumppaneita asioista, jotka voisi kyllä ihan fiksusti ottaa omalle kontolleen, jos haluaisi. Hän on vähän väliä "tilanteen uhri" ja kerrasta toiseen pomo nyökkäilee säälien ja selkää taputellen. Minkäs teet, kun kaveri yrittää parhaansa mutta muut ei hoida hommiaan.

    Olen usein vallan mykistynyt näistä keskusteluista, sillä eriävän mielipiteen esittäminen (tai vielä pahempaa: tarinan kyseenalaistaminen) tekee minusta ikävän kyttääjän. Ei tuollaista vilpitöntä selviytymistä voi kuin ihailla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Otan osaa. Mulla oli samanlainen (miespuolinen) kollega. Yllättäen sen hommat kaatui aina mun niskoille. Esimies oli joko sokea tai tyhmä tai pelkäsi konflikteja. Aikani katselin sitä touhua mutta katsoin sitten paremmaksi ottaa ja lähteä.

      Poista
    2. Joo, samaa suunnittelen itsekin. Onneton esimiestyöskentely taitaa olla universaali ongelma. Jos ei universaali niin ainakin Suomessa.

      (Anon. yllä.)

      Poista
    3. Sitten on nekin tyypit, jotka palavereissa ottavat hyvän työntekijän sädekehä päänsä päällä hommat hoidettaviksi ja nakit itselleen. Mutta kas, kaikki jääkin tekemättä. Silti niistä vaan muistetaan miten ne aina ottaa hommat itselleen muiden lusmuillessa. Jeppisjee.

      Poista
    4. Oh, tollasessa niin palaa hihat. Mulla on tälle lajikkeelle oma nimi: toimistoapinat. En onneksi tapaa lajia kovin usein, koska työskentelen pääosin yksin.

      Poista
  2. Kiitos epaonnistumisen paivan linkista! Upeita videoita, tulivat kuin tilauksesta. Itsekin annan asiakaspalvelutilanteissa virheet anteeksi paljon mieluummin, kun ne myonnetaan. Reilu meininki, puolin ja toisin, vaikkei se aina helppoa olekaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Epäonnistumisen päivä tosiaan on hyvä idea!

      Poista
  3. Tuli tässä mieleen eräskin spa-reissu.... Toivottavasti olet lisännyt kyseisen firman myös ekseliisi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai niin perkele, meinas unohtua. Kiitos muistutuksesta :D

      Poista
  4. Totta joka sana. Tuo excel on hyvä idea. toiseen sarakkeeseen super-ryhdikkäät ja toiseen äässholet. Normaalit toimijat pärjää ilman kirjaamista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenojaan. Mun on nimittäin pakko kirjoitta aivan kaikki nykyään muistiin. Muuten aivan kaikki unohtuu. :)

      Poista
  5. Pitäisi tuollainen excel kyllä laatia. Viimeksi listalle olisi lisätty pari täkäläistä autohuoltamoa. Alkaakin olemaan sillä listalla jo kaikki täkäläiset huoltamot...

    Ja ihan totta, kun on elämässään ensimmäisen kerran ihan julkisesti ääneen ilmoittanut, että "olin väärässä" tai "mun moka", ne seuraavat kerrat käykin jo paljon helpommin. Ja kaikilla on loppupelissä parempi mieli! Itse ei samaa tupelointia monta kertaa viitsi tehdä ja vastapuoli arvostanee rehellisyyttä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juur näin. Sama homma pätee oikeastaan tähän äitiysjuttuunkin: kun välillä myöntää itselleen (ja internetille) että pohjaan paloi tääkin luompuuro tai levis kakka housuvaipasta lapsen jaloille, ei tule niin karmeita suorituspaineita. Ja seuraavalla kerralla menee sit paljon paremmin. :)

      Poista
  6. Hih - näin kunnallisvaalien alla täällä Suomessa tämä kirjoituksesi sai toisenkin merkityksen :-)))

    "Mikä siinä vihreiden myöntämisessä niin kamalasti pelottaa? Jos ei koskaan kaadu, ei koskaan mitään opikaan. Sitä paitsi "

    Saija - joka kyllä usein joutuu myöntämään mokia :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, aika osuva typo-paholainen. Kävinkin korjaamassa sen ;) Kiitos!

      Poista
  7. Logistiikka... Virheet... Kivinen patsas... "Kertookohan juttu VR:stä??" No sense.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Ei ollut... Islantilainen kuljetusfirma...

      Poista

Mitä tuumaat?