Työaikaa etsimässä

Tänään on taas uutisoitu siitä, kuinka Suomessa tehdään Euroopan lyhintä työviikkoa.

"Euroopan ahkerin kansa löytyy Romaniasta, jossa työtä raadetaan 41,3 tuntia viikossa", kirjoittaa Kauppalehti.

Anteeksi nyt, mutta mitä tekemistä työajan pituudella on ahkeruuden kanssa? Tai työntekijöiden tulotason tai yhteiskunnan hyvinvoinnin kanssa? Ei niin yhtään mitään. Ajatus on homehtunut jäänne 1960-luvulta, jolloin raadettujen työtuntien määrä saattoi vielä korreloida käteen jäävän setelitukun paksuuden kanssa.

Hyvänä päivänä voin olla toimistolla töissä 3 h, ja tehdä sinä aikana laskutettavaa työtä, josta saa yhtä paljon rahaa kuin projektista, johon menee kolme viikkoa ja kaksi viikonloppua ja liikaa kahvia. Kuvio taitaa olla tuttu aika monella alalla, etenkin friikkujen keskuudessa. (Harmi vaan, että ne 3 tunnin lypsylehmäprojektit ovat joko kuollettavan tylsiä tai valitettavan harvassa.) Kaikki työ ei ole yhtä tuottavaa, eikä työtuntien määrä ole ahkeruuden mitta.

Terve, työmies!
Entäs tyypit, jotka tekevät samaa työtä mutta eri tahtiin. Onko se, joka tekee romanialaista työviikkoa   ahkerampi kuin se kollega, joka tekee saman homman 20 tunnissa? Ei tietenkään. Järkikin jo sanoo, että ei työpaikalla hengaamisesta pitäisi maksaa, vaan tulosten tekemisestä. Silti monilla työpaikoilla "joustavat työajat" ovat sitä, että töihin saa tulla kahdeksan ja puoli kymmenen välillä ja etäpäivän viettäjiä pidetään jonkun sortin lintsareina.

Pitäisi miettiä myös aikajännettä. Miten työn aikaansaannoksia suhtautetaan toisiinsa? Jos joku asia on tuloksellista tämän kuun aikaansaannoksen kannalta, onko se tuottoisaa koko kalenterivuotta ajatellen? Joskus nimittäin kannattaa upottaa satoja ilmaisia työtunteja hankkeeseen, joka kantaa satakertaista satoa vasta myöhemmin. Tai sitten ei kannata: ilmaiseksi tehty työ voi hävitä tuulen mukana kuin aivastus avomerelle, ja pankkitilille kasaantuu panojen sijasta pelkkiä laskuja.

Tällaisina päivinä, jolloin on tehnyt 14 tuntia töitä putkeen, hoitanut ipanan päiväkotiin, hoitanut jonkun hakemaan sen päiväkodista, tehnyt iltaruuan, siivonnut keittiön, kirjoittanut noin sata sähköpostia ja tienannut 2 euroa rahaa, tulee väkisinkin miettineeksi, että olisiko kuitenkin pitänyt syntyä työntekijäksi 60-luvulle tekemään Euroopan pisintä työviikkoa. Aamuisin olisi vaan lähtenyt töihin, pitänyt kahvitauon, leimannut kortin ja tullut himaan lukemaan lehteä.

Nääh. Olisin takuulla tylsistynyt kuoliaaksi.

Tunnisteet: