Tänään on taas uutisoitu siitä, kuinka Suomessa tehdään Euroopan lyhintä työviikkoa. "Euroopan ahkerin kansa löytyy Romaniasta, joss...

Työaikaa etsimässä

20.8.12 Satu Kommentteja: 24

Tänään on taas uutisoitu siitä, kuinka Suomessa tehdään Euroopan lyhintä työviikkoa.

"Euroopan ahkerin kansa löytyy Romaniasta, jossa työtä raadetaan 41,3 tuntia viikossa", kirjoittaa Kauppalehti.

Anteeksi nyt, mutta mitä tekemistä työajan pituudella on ahkeruuden kanssa? Tai työntekijöiden tulotason tai yhteiskunnan hyvinvoinnin kanssa? Ei niin yhtään mitään. Ajatus on homehtunut jäänne 1960-luvulta, jolloin raadettujen työtuntien määrä saattoi vielä korreloida käteen jäävän setelitukun paksuuden kanssa.

Hyvänä päivänä voin olla toimistolla töissä 3 h, ja tehdä sinä aikana laskutettavaa työtä, josta saa yhtä paljon rahaa kuin projektista, johon menee kolme viikkoa ja kaksi viikonloppua ja liikaa kahvia. Kuvio taitaa olla tuttu aika monella alalla, etenkin friikkujen keskuudessa. (Harmi vaan, että ne 3 tunnin lypsylehmäprojektit ovat joko kuollettavan tylsiä tai valitettavan harvassa.) Kaikki työ ei ole yhtä tuottavaa, eikä työtuntien määrä ole ahkeruuden mitta.

Terve, työmies!
Entäs tyypit, jotka tekevät samaa työtä mutta eri tahtiin. Onko se, joka tekee romanialaista työviikkoa   ahkerampi kuin se kollega, joka tekee saman homman 20 tunnissa? Ei tietenkään. Järkikin jo sanoo, että ei työpaikalla hengaamisesta pitäisi maksaa, vaan tulosten tekemisestä. Silti monilla työpaikoilla "joustavat työajat" ovat sitä, että töihin saa tulla kahdeksan ja puoli kymmenen välillä ja etäpäivän viettäjiä pidetään jonkun sortin lintsareina.

Pitäisi miettiä myös aikajännettä. Miten työn aikaansaannoksia suhtautetaan toisiinsa? Jos joku asia on tuloksellista tämän kuun aikaansaannoksen kannalta, onko se tuottoisaa koko kalenterivuotta ajatellen? Joskus nimittäin kannattaa upottaa satoja ilmaisia työtunteja hankkeeseen, joka kantaa satakertaista satoa vasta myöhemmin. Tai sitten ei kannata: ilmaiseksi tehty työ voi hävitä tuulen mukana kuin aivastus avomerelle, ja pankkitilille kasaantuu panojen sijasta pelkkiä laskuja.

Tällaisina päivinä, jolloin on tehnyt 14 tuntia töitä putkeen, hoitanut ipanan päiväkotiin, hoitanut jonkun hakemaan sen päiväkodista, tehnyt iltaruuan, siivonnut keittiön, kirjoittanut noin sata sähköpostia ja tienannut 2 euroa rahaa, tulee väkisinkin miettineeksi, että olisiko kuitenkin pitänyt syntyä työntekijäksi 60-luvulle tekemään Euroopan pisintä työviikkoa. Aamuisin olisi vaan lähtenyt töihin, pitänyt kahvitauon, leimannut kortin ja tullut himaan lukemaan lehteä.

Nääh. Olisin takuulla tylsistynyt kuoliaaksi.

24 kommenttia:

  1. Ilmeisesti ton uutisen taustalla oleva laskentatapa oli "hieman" epäonnistunut. Näin Soininvaara:

    "Dagens Nyheter tietää kertoa, että suomalaisten työviikko on EU-maiden lyhin. Outoa, kun se kuitenkin on neljänneksen pidempi kuin Hollannissa.

    Selitys on siinä, että lehti ei väitä mitään viikon aikana tehdyistä työtunneista, vaan siitä, kuinka pitkä on KOKOAIKAINEN työviikko. Mitä merkitystä sillä on? Suomi pääsisi todella hyvään lukuun, jos määrittelisi kokoaikaisen työviikon pituudeksi 80 tuntia, ja työsopimuksilla sovittaisiin, tehdäänkö 50-prosenttista, 45-prosenttista tai vain 40-prosenttista työaikaa. Voi olla, että kokoaikainen työviikko todella on Ruotsissa teoriassa pidempi kuin Suomessa. Olennaista on, että ruotsalaiset tekevät kovin yleisesti osa-aikaista työviikkoa."
    (http://www.soininvaara.fi/2012/08/20/suomalaisten-tyoviikko-eun-pisimpia/?utm_source=rss&utm_medium=rss&utm_campaign=suomalaisten-tyoviikko-eun-pisimpia)

    Mua huvittaa edelleen kun yliopistolla siirryttiin työajan seurantaan. Työaikaa seurataan siten, että seurantajärjestelmään kirjataan päivittäin työsopimukseen kirjattu työaika - ylitykset tai alitukset eivät ole sallittuja :D Esim. mä teen kokonaistyöajalla vuodessa 1600 tuntia töitä. Tasan.

    Eli eihän se tuntimäärä tosiaan vielä paljoa kerro...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiinnostava toi Soininvaaran teksti. Herää kysymys, että mitenköhän monta työtuntia tähänkin tilastoon on käytetty ja mihin muuhun hommaan senkin olisi voinut käyttää.

      Toi yliopiston työajanseurantasysteemihän kuulostaa ihan järjettömältä! Eihän tuosta hyödy kukaan muu kuin ne konsultit, jotka järjestelmän loivat. Ja julkinen sektori maksaa, voi jee :)

      Poista
    2. Meillä kävi IT-firmassa joskus työsuojeluvaltuutettu, joka veti herneet nenään siitä, että työaikaa ei seurattu. Firma oli kuitenkin pieni ja epäbyrokraattinen: johtoa ei kiinnostanut, milloin ja miten kauan kukin oli töissä, kunhan hommat tuli hoidettua, ja työntekijöitä ei kiinnostanut alkaa raportoida tuntejaan tai luopua tavoistaan tehdä töitä yhdeltä aamuyöllä ja nukkua myöhään.

      Ratkaisuna tehtiin työajanseurantajärjestelmä, johon oli mahdollisuus konfiguroida automaattinen täyttö joka arkipäivä 9-17. Toisaalta ne, jotka halusivat, saivat sitten täyttää työajanseurantaa ihan kaikkien sääntöjen mukaan.

      Poista
    3. Pakko kommentoida tähän, että se työajanseuranta yliopistoissa on tehty rahoittajia varten. Rahoittajat (erityisesti EU:n rakennerahastot) ovat nniin byrokraattisia, että ne eivät ymmärrä joustavan työajan käsitystä ollenkaan, että yhtenä päivänä voit tehdä 4 h töitä ja toisena 14... Ehei, töitä on tehtävä joka päivä 7 h 15 min (virastotyöaika) ja se muuten kirjataan sinne järjestelmään.

      Itse asiassa ne henkilöt, jotka tekevät tuota 1600 h: systeemiä, voivat kirjata kuukauden tunnit vaikka yhdelle päivälle (jos siis puhutaan SOLEsta joka ainakin meillä on käytössä), ohjema ei herjaa, jos yhdelle päivälle merkitään n. 152 h.... Että näin... Kysykää vaan multa lisää tästä, mä olen meidän talon SOLEn yksi pääkäyttäjistä... :)

      Poista
  2. On nyt ihan pakko kantaa omat oljenkorret tähän kekoon. Kun kerran puhutaan työstä ja työajasta - miksi kotityötä ei lasketa työksi ollenkaan? Työpäivän jälkeen (ja ennen ja välissä) menee tunteja lastenhoitoon, siivoamiseen, ruuan laittoon, pyykkäämiseen. Lapsiaan kotiin hoitamaan jääneiden kuvitellaan viettävän luppoaikaa sohvalla koivet ojossa. Oikeastaan aika epistä että ympäripyöreitä työpäiviä tekevät äidit saavat palkaksi tuskin mitään. Korkeintaan tyhmiä kommentteja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kyllä omien safkojen laitto ja oman kämpän siivous pitäis laskea työajaksi. Siitä pitäis lisäksi saada mitaleja, kukkia, diplomi, ja kahdeksan viikkoa palkallista vuosilomaa.

      Toivottavasti sä et ollut hetkeäkään tosissasi.

      Poista
  3. Kahdessa kulttuurissa8/21/2012 10:58 ap.

    Mua nauratti tuossa jutussa, että Suomea ikään kuin verrataan Romaniaan tyyliin: Katsokaapas nyt laiskat suomalaiset, jopa Romaniassa tehdään enemmän töitä.

    Meidän duunissa on työaika. Työtä, jota teen, ei voi oikein määrittää tulosten saavuttamisella. Tai no, kerran duunipaikan virkistyspäivässä ideoitiin, että miten se tulospalkkaus sopisi meidän "virastoon". Saisiko eniten palkkaa se, joka on eniten tuhlannut yhteiskunnan verovaroja vaiko kenties se, joka on säästänyt eniten. Muuten työmme on sellaista, että ei siinä ole oikein sellaisia konkreettisia tavoitteita, joita voitaisiin saavuttaa lyhyellä tähtäimellä. Jotkus tavoitteet saavutetaan vasta kymmenien vuosien kuluttua, jos silloinkaan. (En siis halua tarkemmin paljastaa omaa duuniani, mutta sitä rahoitetaan verovaroin.)

    Meillä siis työaika tässä mielessä puolustaaa paikkaansa. Tietysti työtä seurataan muillakin mittareilla kuin ajalla, mutta ne eivät millään muotoa sovi tulospalkkioajatteluun. Enkä siis työaikanani laske työtunteja, siihen ei onneksi ole aikaa enkä tee työtäni vain työajan vuoksi :D

    VastaaPoista
  4. Jokainen, joka on ollut skidien kanssa kotona tietää, että se on tosiaan luppoilusta kaukana... Se on rankkaa hommaa (töissä on musta helpompaa), mutta sitä ei silti pitäisi laskea työajaksi. Osa ihmisistä haluaa satsasta täysillä urheiluun, omaan koiraan tai sairaiden naapuriensa auttamiseen. Jos lasten hoito ja kotityöt lasketaan työksi, silloin kaikki, mitä ihminen tekee, pitäisi laskea työksi.

    Mun näkemyksen mukaan työ on asia, jota tehdään, että saadaan palkkaa ja elanto. Suomessa lasten vanhemmille maksetaan erilaisia sosiaalietuuksia - mutta jos ne katsottaisiin palkaksi (vaikkakin tosi pieneksi), niin esim. työttömyystukikin pitäisi katsoa palkaksi.

    Itse asiassa tämä on tosi mielenkiintoinen kysymys: mikä kaikki on työtä ja miksi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä tykkään eniten Mark Twainin määritelmästä. Kun Polly-täti määräsi Tomin maalaamaan aitaa, se oli työtä. Kun Tomin kaverit maksoivat Tomille siitä, että pääsivät maalaamaan sitä samaa aitaa, se olikin huvia.

      Poista
    2. Riitta, tää on hyvä!

      Poista
  5. Hmmm, kuitenkin moni tekee arvokasta työtä, josta ei saa palkkaa mutta yhteiskunta pyörii monilta osin sen varassa. Näkymätön henkilöstö, "hienoilta, arvokkailta, oikeilta työläisiltä" piilossa. http://www.kssotu.fi/versova/media/VAPAAEHTOISEKSI.pdf

    Telkkarista on tullut dokumentteja, joissa jollain tavoin syrjäytyneet auttavat toinen toisiaan. Ei tämä näy kuntien juhlavastaanotoilla eikä muuallakaan, joihin silmäätekevät toisilleen ilmaisia vip-lippuja jakavat.

    Pitäisikö työn määritelmä miettiä uudelleen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vapaaehtoistyö on tietysti tosi tärkeää ja sen kautta tehdään paljon kaikkea hyvää ja täkeää. Mutta vapaaehtoistyö ei elätä ketään, sitä tekemällä ei saa itselleen elantoa... Jos vapaaehtoistyöstä saa jonkun korvauksen, se on muuttunut vastikkeelliseksi työksi. Vapaaehtoistyö on siis oikeastaan harrastus.

      Huomaan olevani aika jämähtänyt tällaiseen perintiseen työn määritelmään. Syytän työoikeuden kurssia...

      Poista
    2. Joo, ymmärrän :) mutta jos ajatellaan työtä laajemmalti, sillain, että mikä on se voima mikä pitää yhteiskuntaa pyörimässä niin sehän on monenlainen työ. Ilman vapaaehtoistyötä moni taho olisi ns.kusessa. Siis valtio ja kunnat olisivat liemessä. Sinä näet tämän työn määritelmän yksilön kannalta ja minä katson tätä työn käsitettä yhteiskunnan kannalta. Kai :)

      Vanha, vanha jankattu juttu on se, että miksi jostain asiasta tulee työtä, kun se tehdään toiselle ja miksi se ei ole työtä, kun sen tekee itselle. En tarkoita tässä (pelkästään) rahaa, vaan myös sitä arvostusta. Enkä todella tarkoita sitä, että en halua pestä omia pyykkejäni tai tarvitsisin siitä tässä jotain kunniaa!

      Aivan mahdoton aasinsilta, mutta tuli mieleeni talousrikokset. Eivätkö talousrikokset ole yhteiskunnallisen rangaistavuuden kannalta pahempia kuin henkeen kohdistuneet rikokset? Tämä taas kiertyy siihen, että mitä pidetään arvokkaana tässä yhteiskunnassa...ja taas... mikä on arvokasta työtä. Millä on merkitystä? Sillä, josta saa mahd.paljon palkkaa vai sillä mikä auttaa ihmistä tai mahdollisimman montaa ihmistä?



      Poista
    3. Harva yhteiskunta tosiaan toimisi, jos siellä ei tehtäisi työtä, jota ei virallisissa tilastoissa lasketa työksi. Mitä isommat tuloerot tai mitä enemmän köyhyyttä yhteiskunnassa, sitä isompi se "epävirallisen" työn osuus varmasti on.

      Poista
  6. Kyllä tuon uutisen kirjoittajat takuuvarmasti tiesivät etteivät romanialaiset mitenkään ahkerampia ole, tuo vertaushan on suorastaan romanialaisten pilkkaamista. Tosi hienoa että Suomessa työaika on niin lyhyt ja yhteiskunta toimii niin hyvin - tämä kommentti tulee maasta jossa kaikki raatavat kellon ympäri ja silti tulosta ei oikein näytä tulevan. Oma työni om muuten aika tavalla tuo lopussa kuvaamasi - kellokorttia en tosin leimaa ja lehdenlukukin jää vähille kotona kun kun siellä minua odottaa se kuuluisa naisten toinen työpäivä eli se kodinhoito. "Oikeita" töitä en kotona enää kestäisi kun työmatkoihinkin menee tunti suuntaansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. OMG, muistelen kauhulla niitä kolmen tunnin siestoja Espanjassa - kaikki virastot kiinni, ketään ei saa langan päähän ja toimisto on kuolemanhiljainen. Ja kun itse painaa hommia koko päivän ja on valmis lähtemään himaan viideltä, kaikki ihmettelevät, "miksi sä niin aikasin kotiin lähdet". Tehokkuus :)

      Poista
  7. Luin joskus jostain (lahdeuupumus), etta oikeastaan normaalisti kukaan ei jaksa "keskittya" tayspainoiseen tyon tekoon juuri neljaa tuntia kauempaa putkeen. Siina samassa todettiin etta monissa tapauksissa tyoajan lyhentaminen reippaasti lisaisi tuloksia tyopaikalla ja tyontekijan jaksamista ja tyytyvaisyytta, mika ennestaan tekisi tyontekijasta tehokkaamman ja patevamman. Entisen tyopaikkani pomo oli erimielta. Duunissa olisi paras istua vahintaan 9h paivassa, tuumasi han, eihan tyot muuten koskaan tulisi tehtya. Toisinaan vasyneena viimeiset kolme tuntia toissa tuli levitettya 20 minsan tyota kolmen tunnin kestoiseksi kuin voita leivalle, tasaisen ohuesti. Olen varma etta kaikki olisivat onnellisempia lyhyen tyopaivan tekijoina. Me yrittajathan teemme ymparipyoreeta paivaa usein, mutta olisi varmasti meillekin tehokkaampaa lonnia valilla rantsussa ja kaivella hiekkaa varpaiden valista! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ollut osittaisella hoitovapaalla lähes koko ajan esikoisen syntymän jälkeen (ainoastaan miehen ollessa kotona lasten kanssa tein täyttä päivää) ja olen kovasti samaa mieltä! En ehkä ihan 100% työpanosta anna 80% palkalla, mutta jotain 95% kumminkin.

      Joskus tietysti vähän kenkuttaa, että tulee tehtyä sama työ pienemmällä palkalla, mutta sitten muistan, että tässä maassa on progressiivinen verotus... ja loppu viimeksi tällaiselle palkkatyöläiselle palkka on korvaus menetetystä vapaa-ajasta.

      Poista
    2. Riitta, tuo "palkka korvaus menetetyst vapaa-ajasta" on niin totta. Tätä on kai tutkittukin, että tietyn pisteen jälkeen palkakorotus ei enää motivoi, koska jos on aina töissä, vapaa-ajan vaihtoehtoiskustannus nousee koko ajan korkeammaksi. Mieluummin vaikka tonni vähemmän rahaa käteen, jos saa pari tuntia joka ilta lisää vapaa-aikaa.

      Maarit, niin totta! KUn on hyvässä vireessä ja vetäsee tehokkaan 3 h, saa paljon enemmän aikaan kuin junnaamalla 10 h väsyneenä samaa työtehtävää.

      Poista
    3. No niinpä. Mulle esim. siivooja edustaa juurikin sitä, että saan lisää vapaa-aikaa eikä niinkään sitä, että pääsen jostain itselleni ei-niin-kivasta tekemisestä eroon. Samoinhan tässä kuviossa maksaa vapaa-ajastaan. Ei mulla tosin siivoojaa ole, mutta tasan tarkkaan tulee siinä kohtaa, kun ollaan miehen kanssa molemmat töissä ja lapset päiväkodissa.

      Poista
  8. Mä pidän siitä ajatuksesta, että tehokkaat ihmiset voisivat tehdä lyhyempiä työpäiviä jos ja kun kerran saavat hommat pakettiin näpsäkämmin kuin jotkut muut. Kun harvemmin kuitenkaan tehokkuudesta hyötyy palkkauksenkaan muodossa suhteessa kollegaan, vaikka tekisi itse esim. 50 % enemmän hommia samassa ajassa kuin se kollega.

    Mulla ei ole ollut työajan seurantaa ja olen tehnyt säännöllisesti etätöitä. Sopii mulle. Hommat tulee tehtyä eikä tarvitse istua toimistolla vain hyvän omantunnon vuoksi. Useinhan porukka istuu siellä toimistolla vaikka vaan netissä surffaten, mutta hankkii sen hyvän omantunnon "töiden tekemisestä". Tosin, kun työaikaa ei seurata, niin tosi helposti tunteja tekee yli sovitun. Olenkin pitänyt ihan omaa työajanseurantaa sen pomolle täytettävän "tein joka päivä 8-16 h töitä" lisäksi.

    En ole kauppatieteilijä, mutta eikös se kansakunnan ahkeruus näy paremmin jollain muulla mittarilla kuin työajan mittaamisella? Esim. bruttokansantuotteella tai jotain?

    Mäkin tein tuossa kevään osa-aikaista ja käytännössä tein samat hommat huonommalla palkalla. Vähän otti päähän, mutta kuvio oli lapsen parhaaksi, joten plussan puolelle siinä silti jäätiin.

    Yksi mielenkiintoinen kuvio työelämässä myös mielestäni on. Perustoimistohommiin porukka valuu oman kokemukseni mukaan siinä ysin kieppeissä ja pääsee siis viiden aikaan kotiin. Jos teetkin työpäiväsi klo: 7-15, niin olet ihme lusmu, joka karkaa töistä kesken kaiken ja jos työpäiväsi onkin 10-18, niin olet tosi ahkera ja tunnollinen, joka vaan puurtaa ja puurtaa vaikka muut jo lähtevät kotiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä pidän myös tuosta ajatuksesta! Taitaa olla ay-liikkeelle vaan vähän liian radikaali :) Mua ainakin ketuttaa tehdä samalla palkalla töitä kuin joku toinen, vaikka tekisin samana aikana paljon enemmän tulosta. Tietysti pitää olla siedettävä minimipalkkataso ja työllä pitäisi tulla toimeen, mutta henkilökohtaisen kapasiteetin pitäisi jotenkin vaikuttaa palkkaankin. Vaikka sitten niin, että se tehokkaampi osa on töissä 5 h päivässä ja ne vähemmän tehokkaat 7 h päivässä ja molemmilla ryhmillä sama palkka.

      Olen samaa mieltä myös siinä, että työntuntien mittaamisella ei saavuteta mitään todisteita ahkeruudesta.

      Toi viimeksi mainittu ilmiö johtuu varmaan siitä, että suurin osa jengistä ei pysty heräämään töihin seiskaksi, jolloin harva on näkemässä niitä aamuvirkkuja työpaikalla. Kun massa on töissä iltapäivällä, tulee helpommin havainnoitua sitä, kuka "lähtee ekana".

      Poista
  9. Käyttäkää työ-termin sijaan palkkatyö-termiä, niin määritelmä alkaa kristallisoitua. "Työ" on aivan liian laaja ja monitahoinen sellaisenaan.

    Olen ollut 15 vuoden aikana aika erityyppisissä organisaatioissa töissä. Työntekijänä olen juuri sellainen, joka hyötyisi siitä, että työaikaa ei seurata - saan keskivertotyöpäivän aikana huomattavasti enemmän aikaiseksi kuin kollegat. Työkulttuuri on kuitenkin lähes joka paikassa samanlainen: tehokas työntekijä saa "kiitokseksi" vain lisää hommia, yleensä ne kollegan tekemättä jääneet hommat, joita tämä ei ole ehtinyt tehdä. Työpaikassa, missä korostettiin ajatusta "pääasia että hommat tulee tehtyä" oli niin paljon hommia, että ne eivät olisi ikinä tulleet tehtyä normaalin työajan puitteissa. Minulla ei siis ole kokemusta tästä ajatuksesta niin että se oikeasti toimisi muutoin kuin eräänlaisena riistokeinona.

    Yleensä työpaikoilla myös hyväksytään se, että ihmisillä on erilainen työtahti. Tämäkin tuntuu - anteeksi vaan kaikki työelämän hiturat - väärältä ja muistuttaa suomalaisen peruskoulun tasapäistämiskulttuuria, missä ei ketään saa nostaa muiden yläpuolelle, ettei kellekään tule paha mieli. Kyllä nopeita ja silti tarkkoja/hyviä työntekijöitä pitäisi uskaltaa palkita!

    Toimiakseen työaikaa seuraamaton työkulttuuri edellyttäisi KAIKILTA työntekijöiltä yrittäjämäistä otetta ja asennetta, vastuuta omasta työstä ja työn tuloksesta. Koska me ihmiset olemme niin erilaisia työn tekijöinä, en usko että tämä tulisi koskaan toimimaan. Aina tulee olemaan niitä, jotka tekevät myös muiden työt. Siksi työajanseuranta on kaikkine puutteineen lähimpänä tasapuolisuutta.

    VastaaPoista
  10. Palatakseni tuohon alkuperäiseen dilemmaan, yksi suurimmista ongelmista tässä - ja vastaavanlaisissa kansainvälisissä tutkimuksissa - on se, että jokin yksittäinen asia erotetaan kokonaisuudesta ja niitä verrataan keskenään ja tehdään johtopäätöksiä. Tässä tutkimuksessa oli varmaankin analysioitu puhtaasti kodin ulkopuolella tehtävää palkkatyötä ja sen parissa olevia ihmisiä. Suomalaisen yhteiskuntajärjestelmän mukaan kuitenkin valtaosassa perheistä molemmat vanhemmat ovat palkkatyössä. Mitä etelämmäs mennään Euroopassa, sitä tavallisempaa on, että vain toinen vanhemmista on palkkatyössä ja toinen on kotona. Tässä tilanteessa on aika luonnollista, että palkkatyössä käyvä pystyy tekemään (ja varmaan edellytetäänkin) pidempiä päiviä jne. Osallistuminen siihen toiseen työhön (kotityöhön ja lastenhoitoon) on vähäisempää.

    Hieman erilaisempi kuva olisikin saatu, jos olisi laskettu perheen yhteiset työtunnit palkkatyössä. Seuraavassa vaiheessa voisi sitten ottaa huomioon miten isovanhemmat on "integroitu" tähän kuvaan mukaan. Joissain maissa isovanhemmat ovat osa perhettä ja hoitavat perheen kotitöistä ja lastenhoidosta osan, näin vanhemmilla on mahdollisuus taas tehdä pidempiä päiviä jne.

    Tosiasia kun on se, että kumpaakin työtä tarvitaan - sekä sitä palkkatyötä että kotityötä. Joku sen loppuviimeeksi tekee kuitenkin.

    Saija

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?