Tussetilla tussahti



Olen palvonut katalonialaista kirjailijaa Pablo Tussetia. Ukko kirjoitti kaksi järkyttävän hauskaa ja erikoista viihderomaania, Parasta mitä voisarvelle voi tapahtua on hillitön kirja voisarvesta ja maanalaisesta Barcelonasta. Astetta synkempi Sian nimeen taas on paras lukemistani epätavallisen juonirakenteen dekkareista.

Keplottelin itseni kerran haastattelemaan äijänketaletta. Osasin espanjaa yhtä hyvin kuin ruotsia. Gud dag, vid du ha kaffe? Mutta halusin niin kovasti tavata hänet, jonka huumori sai minut lirauttamaan pissaa housuihin. Teimme haastattelun englanninsekaisella espanjalla ja viittomakielellä. Lopuksi joimme oluet Barcelonan hienostoalueella sijaitsevan kahvilan terassilla ja sain omistuskirjoituksen Voisarveen. Rakkauteni Tussetiin vain vahvistui.

Niinpä kirjailijan käännösuutuus, Nauravat vainajat, sai minut Sammakon kirjakaupassa liekkeihin. Hell yeah - vihdoinkin lisää maailman parhaita yksinäisiä käkätyssessioita!

Mutta voe räkä. Se oli kuin sanko kylmää vettä niskaan. En jaksanut lukea kirjaa edes puoliväliin.

Kyllästyin, koska en tajunnut tarinan huumoria! Tusset asuu Kataloniassa, ja Nauravissa vainajissa revitellään poliittisia vitsejä baskeista, katalaaneista ja espanjalaisista: aluehallinnoissa ja hovissa keskitytään lähinnä piereskelemään.

Kun ei tajua Espanjan politiikkaa, on asialle nauraminen vähän vaikeaa. Huumori vaatii huumorin kontekstin hallinnan. Läpyskä ei IMHO toimi käännösromaanina. Mutta ei kyllä Koljattikaan espanjalaista naurattaisi.

Kirjoita Tusset vielä neljäs ja Sammakko käännä se suomeksi! Saletisti ostan. Kiintymykseni kun on pysyvää sorttia.


Tunnisteet: