Maastoutuminen kannattaa

Äitinä oppii maastoutumisen jalon taidon. Kahden vuoden aikana olen ymmärtänyt, kuinka tärkeää on osata kätkeä irtokarkit poskipiiloon, sillä lapsi ilmestyy kuitenkin nurkan takaa keskeyttämään mässäilyhetken. Emmä mitään syö. Äitin poski teki majavat, koska hammas on kipeä. 


Yhtä tärkeää on kiireisenä iltana piilottaa kaikki älyttömän pitkät satukirjat vessanpöntön taakse tai kirjahyllyn ylimmälle hyllylle kirjan selkämys seinään päin. Nyt ei ole tarjolla kuin tämä Teemu mene ulos tai Onnin tylsä päivä. Molemmat lukee vartissa viisi kertaa.

Jos aamuksi ennustetaan sadetta, piilotan jo illalla skidin aurinkolasit käsilaukkuuni ja suosikkisandaalit suljettuun arkkuun. Oho, pakko panna megatylsät kumisaappaat!


Spiderman

Siis: mukaudu maastoon ja pelaa tilanteen vaatimilla säännöillä ja ole huo-maa-ma-ton.

Sääntö on todella yksinkertainen. Siksi ihmestykseni olikin suuri, kun taannoin tapasin muutaman tuomion saaneen huumekuriirin.

Kyllä en ihmettele, että kaverit olivat jääneet kiinni. Ottakaa malleja äideiltä: opetelkaa piilottelemisen jalo taito!

En tiedä huumeiden salakuljetuksesta mitään. Mutta sen tajuan, että jos haluaa kuljettaa huomaamattomasti jotain paikasta A paikkaan B (oli se sitten perseessä tai käsilaukussa), ei ehkä kannata ajaa itselleen maailman omituisimpia viiksiä ja tatuoida naamaa täyteen liekkejä. Amatöörit.

En minäkään jätä rapisevaa karkkipussia avonaisena ipanan silmien korkeudelle.

Edit: Lyhensin tekstiä 4.7.

Kuva Great Northern Running

Tunnisteet: