Kirjakustantamot antoivat viime viikolla Hesarissa vinkkejä kirjailijaksi aikoville.  Jutusta voi lukea lyhyen version täällä . Korkeasta...

Vinkkejä kustantajalle

13.6.12 Satu Kommentteja: 12

Kirjakustantamot antoivat viime viikolla Hesarissa vinkkejä kirjailijaksi aikoville.  Jutusta voi lukea lyhyen version täällä.

Korkeasta julkaisukynnyksestä, lähetettyjen käsikirjoitusten määrästä ja kirjailijan ja kustannustalojen vaikeasta elämästä on kirjoitettu kilometrettäin rivejä. Näissä jutuissa kustantaja on lähes aina asiantuntija. Jumalattoman yksipuolista. Sama asia, kuin jos Nokian puhelimia käsittelevissä lehtijutuissa asiantuntijana kommentoi Nokia.

Toki kustantajat ovat ammattilaisia.

Kustantamoissa osataan tsiljoona asiaa kirjallisuudesta, tunnetaan klassikot, aistitaan proosarunon uudet muodot ja maailmankirjallisuuden uudet virtaukset ja handlataan kirjallisuuden teoriat. Kaikkien paksuseinäisten kustannustalojen kammioissa istuu takuulla ainakin yksi tyyppi, joka osaa ulkomuistista Dostojevskin tuotannon ensimmäiset sivut suomeksi ja venäjäksi.

Book collection

Jää alkaakin ratista usein vasta siinä vaiheessa, kun hieno tuote on valmis ja sitä pitäisi alkaa myydä.
Hyvä kustannustoimittaja /-päällikkö on kullanarvoinen, sillä ilman hyviä kirjoja kustantajalla ei ole liiketoimintaa. Mutta se ei riitä. Hyvä tuote ei myy itseään – koskaan. Kirja ei tee tästä poikkeusta. Aina tarvitaan markkinointia.

Nyt kirjallisuudenopinnot keskeyttänyt, pari kirjaa julkaissut, free-kustannustoimittajan töitä tehnyt ekonomi antaakin vinkkejä kustantajille. Saa pölliä.

1. Muista hommasi. Kun kässäri on valittu, editoitu, kuvitettu, taitettu ja viimeistelty, alkaa sinun duunisi: painatus, jakelu ja markkinointi. Siispä paina, jakele ja markkinoi! Painoksien suhteen olisi syytä olla hereillä heti: jos kirja osoittautuu suosituksi, olisi hyvä, että ainakaan se toinen painos ei lopu päivässä. Niin kirjailijan, kauppiaan kuin tuotetta himoitsevan kuluttajan näkökulmasta ei oon myyminen on saakelin turhauttavaa.

2. Brändää. Eipä siitä ole kauaakaan aikaa, kun kustannusfirmojen sikariporras vaati kirjailijoilta tehokkaampaa brändäämistä. Wo-hoo. Mitä jos te kustantajat tekisitte niitä kirjailijabrändejä? Siitähän te (muikean) siivunne saatte.

Kuka tahansa voi palkata käsikselleen hyvän freelancer-kustannustoimittajan (enkä nyt todellakaan puhu itsestäni), painattaa kirjan Virossa ja myydä sitä verkon kautta. Kustantajan markkinointiosaaminen on kirjailijalle noin sata kertaa tärkeämpää kuin kustantajan hyvät suhteet painotaloon.

3. Katso ikkunasta ulos. “Ei ole rahaa” on yleinen syy olemattomiin mainostempauksiin. ”Meillä ei ole ollut tapana….” taas on maailman eunukein lauseenaloitus. Seuraa, millaisia liikkeitä arvostetut kuluttajabrändit tekevät. Pölli idea ja jalosta sitä. Julkisuutta voi herättää pienelläkin budjetilla: Keittokirjan julkkareihin saa juustotarjoilun soittamalla juustojen maahantuojalle. Stressinhallintaoppaan markkinointikampanjaan voi ideoida joukkopysähdyksen Rautatieaseman pääaulassa ja päästä sillä Kymppiuutisten iltakevennykseen. Järjestä harrastelijanäyttelijöitä karjumaan repivän hienon runoteoksen säkeitä Kampin metrolaiturille. Kun vartijat tulevat poistamaan häirikköä metrolaiturilta, pyydä kaverisi ottamaan kuva kännykkäkameralla ja lähettämään se Iltikseen. Puhu Lintsin toimitusjohtaja ympäri lupaamalla osa myyntituotoista Lastenpäivän säätiölle ja mainosta uutta vitsikirjaa Lintsin rannekkeissa: ”Hauskempaa kuin Linnanmäellä. Eikä ees yrjötä.” Got the point?

Untitled


4. Käytä hyväksesi verkostoja. Teillä on verkostonne ja niin on kirjoittajallakin. Ideoikaa yhdessä kirjan teemaan sopivia asiantuntijaluentoja, juoksukoulua, kokkikurssia tai vaikka salapoliisi-kaupunkipeliä dekkarin tapahtumapaikoilla. Levittäkää sanaa, rekrytoikaa vapaaehtoisia mukaan ja saakaa yleisö innostumaan.

5. Älä boreta. Uskalla ärsyttää. Tylsä kansi ja tylsä nimi tappavat kiinnostuksen. Ylineutraali kuvapankkikuva ja Arial-fontin yhdistelmä harvoin toimivat. Paitsi unilääkkeenä.

Sleeping dog


6. Keskitä. Jos (lue: kun) markkinointibudjetti on rajallinen (lue: olematon), keskitä panokset. Myy siellä, missä ostajat ovat! Hääkirja pitää saada myyntiin hääjärjestäjille, juhlapukuvuokraamoihin ja suosittuihin kultasepänliikkeisiin. Matkakirja on oltava myynnissä juna- ja lentoasemalla. Kirjailijan esiintyminen kirjamessuilla ei välttämättä aina ole paras myyntikanava.

7. Ole reilu. Kertoja saa olla epäluotettava mutta kirjailija tai kustantaja ei. Älä siis lupaa mainoskampanjaa, jos sellaista ei ole tulossa. Ilmoitus kustantajan omilla nettisivuilla ei ole mainoskampanja. Se on tiedote. Jonka lukee ehkä kolme ihmistä.

8. Tee optio-ohjelma. Raha motivoi. Korota tekijänpalkkiota, jos kirjoittaja tekee puolet myyntityöstä. Lupaa bestsellereille yhtiön osakkeita, matka Malediiveille tai vaikka kolmen kuukauden asumiskuluja vastaava bonus. Kirjankustantajan lanseeraama optio-ohjelma saa lehdet kirjoittamaan. Siitä sataa euroja sinunkin laariisi.

12 kommenttia:

  1. Hyvä lista! Tästä(kin) sä voisit kirjoittaa kirjan :)j

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe, no sille oliskin helppo löytää kustantaja ;)

      En vaan voi sisäiselle ekonomilleni mitään; mutta jos ei ole resursseja, on oltava luova ja tehtävä mainostempauksia pienellä budjetilla eikä toistaa samoja, vanhoja juttuja, joiden pr-teho on pieni. Eivät kaikki tuotteet tietenkään koskaan kannata, mutta siksi joka firmalla - including kustannustalot - pitäisi olla tarkkaan mietitty tuoteportfolio, jossa osa teoksista myy hyvin, osa vähemmän ja rahoista jää maksettavaa kaikille reiluin periaattein. Toki se itse sisältö on tärkeää, ja kirjallisuudella on itseisarvo, mutta kustantaminen(kin) on bisnestä.

      Poista
  2. Mihin tämä avautuminen liittyy? Jos osaa itse kaiken, kannattaa kaikki tehdä itse. Jos on varaa valita parhaat yhteistyökumppanit, kannattaa sekin tehdä. Tämä marina kuulostaisi vaivaannuttavalta Sofioksasenkin sanomana... Ai mutta sehän sanoi saman jo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se liittyy juuri siihen, mihin otsikko viittaa: tämän kyseisen toimialan firmojen toimintojen kriittiseenkin tarkasteluun. Kustannusalaa tarkastellaan mediassa hyvin usein positiivisessa valossa; liittynee siihen, että näillä firmoilla ei juuri tehdä rahaa eikä tiukalle analyysille siksi ole tarvetta. Mutta voitaisiinko kustannusalalla tehdä enemmän rahaa? Pystyttäisiinkö kirjoilla tekemään enemmän rahaa, jos esim. markkinointiin panostettaisiin enemmän ja juttuja mietittäisiin uudestaan? Kiinnostavia kysymyksiä.

      Mä olen nähnyt tätä alaa muutamasta eri näkökulmasta noin pikkurillin verran - ja toin sen tekstissä esiin. Mä en tajua asennetta, jonka mukaan pitäisi olla jostain asiasta hiljaa, jos ei sitä itse 100 % hallitse. Kyllä mua esimerkiksi Nokiankin toiminnassa vituttaa yksi jos toinen asia ja sanon sen ääneen, mutta ei se sitä tarkoita että mä osaisin itse tehdä matkapuhelimia ja markkinoida niitä sen paremmin.

      Poista
  3. Markkinointi, jonka miellän tässä yhteydessä 4P kilpailukeinoista lähinnä tulokselliseksi ja mitattavaksi myynnin edistämiseksi, on nykyään vaikea laji. Kanavia on älyttömästi, kohderyhmä hajallaan ja kaikessa informaatiotulvassa huomiota on vaikea saada. Tämä pätee niin kustantajiin kuin muihinkin suomalaisyrityksiin. Kustantajilla (oli kyseessä sitten musiikki tai kirjallisuus) on hommassa kuitenkin eniten voitettavaa: kampanjoita voisi ideoida hyvin pienelläkin budjetilla tuotteen tekijän kanssa, mutta se edellyttää rekrytointeja muualtakin kuin kirjallisuustieteilijöiden parista.

    VastaaPoista
  4. Kiitos Satu! Kustannusalalla työskentelevänä kommentoin mielelläni listaasi.

    Yleisesti ottaen olen täysin samaa mieltä siitä, että kirjamarkkinointi on hyvin sovinnaista ja useimmiten suorastaan tylsää. Perseelle potkiminen on siis enemmän kuin tervetullutta! Kustannusalan heikkous on siinä, että ala vetää kirjallisuudelle sydämensä menettäneitä, mutta ei juurikaan myyntiin rakastuneita. Palkkataso on huono. Hyvät markkinointi-ihmiset hakeutuvat ennen pitkää muualle.

    ” Hyvä tuote ei myy itseään – koskaan.”
    Tämä on totta, mutta ei täysin. Kun kirjailija on asemansa saavuttanut, kuten Remes tai Tervo, kirja myy pitkälle itse itsensä. Jos tuntemattoman tekijän esikoisteos alkaa yllättäen vetää puskaradion kautta, silloin myös kustantajan kannattaa investoida markkinointiin. ”Kylmästä ei saa lämmintä, mutta lämpimästä saa kuuman.”

    1. Muuten oikein, mutta kyllä markkinoinnin suunnittelu pitää aloittaa jo hyvissä ajoin ennen kirjan valmistumista. Mielellään samaan aikaan kun tehdään kustannussopimus. Kirjakauppaketjut tekevät ostopäätökset vähintään puoli vuotta ennen kirjan ilmestymistä. Myös kirjailijalla on vastuu. Jos grillikirjan tekijä myöhästyy parilla kuukaudella ja kirja saadaan ulos syyskuussa, myynniltä ei kannata odottaa ihmeitä. Teidän kirjallanne oli selvästi hyvin ajoitettu ulostulo, pisteet siitä.

    2. Kirjailijan brändääminen on pitkäjänteistä työtä. Aika usein hedelmän kantaa joku muu kuin brändäystyön tehnyt. Siksi myös kirjailijan pitäisi olla sitoutunut yhteistyöhön. Alalla on paljon tuoreita esimerkkejä siitä, kuinka kirjailija ”vaihtaa tallia” heti kun paketti on kasassa. Mikäs sen mukavampaa uudelle kustantajalle.

    3. True, true. Mutta kun keskiverto kustantaja julkaisee 30-50 kirjaa vuodessa ja talossa on 1-2 markkinointi-ihmistä, kerropas miten he pystyvät markkinoimaan luovin huippuideoin näitä kaikkia työaikansa puitteissa? Vastaus: eivät pystykään. Kustantamoiden on pakko valita kärkikirjat, joihin panostetaan. Aina kärkivalinta ei osu nappiin, ja kirja jää silti varastoon happanemaan. Pahemmassa tapauksessa kustantaja yrittää miellyttää kaikkia kirjailijoitaan räiskimällä mainontaa sinne sun tänne ja mikään kirja ei lopulta myy (paitsi se, joka olisi myynyt ilman markkinointiakin). Usein tehokkainta on saada kirja epäseksikkäästi isojen markettien hyllyyn mahdollisimman halvalla.

    4. Nämä ovat ihania juttuja, mutta valitettavasti ne harvoin edistävät myyntiä, ainakaan niin paljon, että panos-tuotossuhde kannattaa (ks. kohta 3).

    5. Kyllä! Tylsännäköistä ja -nimistä kirjaa ei osta kukaan, vaikka mitä tekisit.

    6. Ajatus on ihan oikea näin yksiselitteisten esimerkkien valossa. Harvoin kohderyhmä on kuitenkaan noin selkeästi määriteltävissä, saati tavoitettavissa. Olen samaa mieltä siinä, että kirjamessut eivät ole aina paras (eivätkä todellakaan halvin) paikka. Yllättyisit, miten moni kirjailija kuitenkin odottaa puheenvuoroa ja näkyvyyttä juuri kirjamessuilla.

    7. Yllättyisit myös, miten moni kirjailija odottaa markkinointikampanjaa, vaikka siitä ei olisi edes keskusteltu.

    8. Ehdottomasti kannatettava ajatus. Valitettavan harva kirjailija kuitenkaan näkee asiaa kuten sinä. Useimmat ajattelevat, että heidän työnsä on nyt tehty ja kustantaja myyköön. Todellisuudessa kukaan ei myy kirjaa niin hyvin kuin sen tekijä.

    Moni asia on kuitenkin kuten kirjoitit. Yhteistyötä verkostojen kanssa pitäisi syventää ja hyödyntää jo kirjoitusvaiheessa.

    Entä missä näkyi Vuoden mutsin kaupallisempi ote? Itse olisin kaupitellut muutaman sivun mainoksen esim. vauvatarvike(netti)kaupoille. Toki kaikesta kaupallisesta toiminnasta voi saada lukijoiden vihat niskaansa, mutta jos mainoksilla voidaan hivuttaa kirjan hintaa alaspäin, niin kaikki hyötyvät. Kirjaan voi painaa vaikka irtileikattavan alennuskupongin tai painattaa henkilökohtaisen alennuskoodin (kyllä, se on mahdollista kun painetaan diginä). Siinä minun vinkkini seuraavaan painokseenne ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helou! Mainio lista sinulta - KIITOS! Kirjoitit asiaa. Ehdottamasi muutaman sivun mainostila kirjaan on kerrassaan loistava idea. Ehkä pöllimme sen seuraaviin tuotoksiin ;)

      Kustannusalalla ei saa paljoa liksaa, olen sen huomannut itsekin työprojekteissani. Mutta pidän itse alasta niin paljon, että teen vaikka vähän halvemmalla, koska sisällöllisesti työ on niin kiinnostavaa.

      Jotain huippuluokan konseptisuunnittelijaa on vähän hankala saada 8000 egen kuukausipalkasta luopumaan ja siirtymään kustantamoon 2500 euron kuukausipalkalle...

      Ja kohta 2, tuo on tietty mahdollista ja ikävää. Muilla aloilla tehdään kilpailukieltosopimuksia tai laitetaan sakko maksettavaksi, jos tyyppi vaihtaa tallia heti kun naama on tehty julkisuudessa tutuksi. Miksei tuollaista käytäntöä voisi ottaa kustantamoihinkin käyttöön.

      Ja pitäisiköhän kustantamoiden leikata nimikkeiden määrää, auttaisikohan se keskittämisen helpottamista? Tai selkeästi luokitella kirjat a, b ja c luokkiin ja tehdä se selväksi myös kirjailijalle, jotta hän ei hesarin kokosivun mainosta odottaessaan pety :)

      Haluan kuitenkin selventää sen verran, että tämä kritiikkini ei kohdistu mihinkään yhteen tiettyyn kustantamoon. Olen ollut tekemisessä 4-5 suomalaisen kustantamon kanssa, ja kipupisteet ovat aina olleet näitä samoja. Markkinointiosaamiseen liittyviä. Tai siis seen puutteeseen liittyviä.

      Poista
    2. Hyyyy, kirja maksaa niin paljon että se pitää saada mainosvapaana. Mainoksesta olisi saanut muutaman euron mutta halvan imagon. Jyrkkä ei. :D

      Poista
    3. Mun mielestä riippuu mainoksesta. Jos se olisi joku yritys tai organisaatio jonka tuotteita/palveluita itse fiilaan ja joissa on oikeasti joku järki, en näkisi mainostamista per se huonona juttuna :)

      Poista
    4. Joo totta. Suurimmaksi osaksi mainonta on kuitenkin vain ärsyttävää ja sitä pitää käyttää tuotannon rahoittamiseen vain, jos muutakaan keinoa ei ole. :)

      Poista
  5. Ah, ihanaa, kiitos Satu ajatusteni pukemisesta sanoiksi! Ja lisäisin vielä: Kustantamot, uudistakaa ajatteluanne, mikä on liiketoimintanne: jos kirjasta voi myydä asiantuntijaluentoa + kirjaa, myy sitä, äläkä sano "että ei me myydä luentoja". Eikö tärkeintä ole, että hartaudella ja asiantuntemuksella kirjailijan ja kustantamon työstämä sisältö leviää laajasti, vaikuttaa ja menee ihmisten ajatuksiin? Siihen tarvitaan muutakin kuin paperille painettuja sivuja kansien välissä. Ja se muu voi olla osa kustantamon liiketoimintaa.

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?