Siskoni on yksi tsiljoonista yliopistosta tänä vuonna valmistuneista, jotka hakevat nyt kuumeisesti töitä. CV- ja cover letter -sulkeisia k...

Harjoittelu tekee orjan

24.6.12 Satu Kommentteja: 36

Siskoni on yksi tsiljoonista yliopistosta tänä vuonna valmistuneista, jotka hakevat nyt kuumeisesti töitä. CV- ja cover letter -sulkeisia katsellessa ei tule omia työnhakuaikoja ikävä.

Yksi asia nuoren akateemisen työnhakijan hommassa oli vituke ylitse muiden. Julkisen hallinnon ja kansainvälisten organisaatioiden käyttämät harjoittelupaikat! Tsiisus. Tule tekemään meille ilmastostrategiaa / ruoka-avustuslogistiikkaa / nettisivujen tuotantoa / pr-suhteita. Saat tehdä paljon töitä, et saa lainkaan palkkaa ja asunnonkin saat hoitaa itse. 

Palkitsemisjärjestelmä on maailman huonoin, mutta hakijoita on silti satoja, koska kaikki haluavat kokemusta ja monet parantaa maailmaa. Kymmenessä vuodessa organisaatioiden harjoittelijapolitiikka ei ole muuttunut ainakaan parempaan suuntaan.

Archives' stacks

Tajuan harjoittelupaikkojen pointin: tarjotaan vähän kokemusta omaaville mahdollisuus tutustua alaan. Tekijä saa kokemusta ja cv-merkinnän; organisaatio saa perehdyttämisestä palkkiona hetkeksi aikaa itselleen ilmaisen työntekijän.

Ongelma onkin se, että perimmäinen pointti on hävinnyt jo ajat sitten. Kyse ei ole harjoittelijoista vaan ilmaisesta työvoimasta. Monilla harjoittelijoilla on takana useita harjoittelujaksoja. Useat harjoittelijoista ovat jo niin päteviä, että organisaation työvoiman tarve saadaan katettua harjoittelijoilla. Ei tarvitse avata uutta virkaa, kun otetaan pari yliopistoharjoittelijaa raporttia vääntämään. Olenpa kuullut sellaisestakin tapauksesta, jossa iso kv-organisaatio otti harjoittelijan, ja vain pari viikkoa harjoittelujakson alkamisen jälkeen harjoittelijan esimies jäi vanhempainvapaalle ja harjoittelija laitettiin hoitamaan esimiehensä hommat. Sait tämän paikan, koska huomasimme ansioluettelostasi että pystyt itsenäiseen työskentelyyn.

Mitä vittua. Tuo ei ole työharjoittelua, se on orjatyötä.

Kiinnostavaa onkin, että yksi maailman arvostetuimpia työpaikkoja, YK, imaisee masiinaansa joka vuosi  suuren määrän palkattomia tai erittäin pienellä korvauksella töihin tulevia harkkareita. Sama lafka kirjoitti vuonna 1948 Ihmisoikeusjulistuksen, jonka 23. artiklassa todetaan mm. seuraavaa:

Jokaisella työtä tekevällä on oikeus kohtuulliseen ja riittävään palkkaan, joka turvaa hänelle ja hänen perheelleen ihmisarvon mukaisen toimeentulon ja jota tarpeen vaatiessa täydentävät muut sosiaalisen suojelun keinot.
PS: Kivana lisänä kannattaa ottaa huomioon, että YK ei laske työharjoittelua - huolimatta sen sisällöstä - mukaan työkokemukseen. Kahden vuoden edestä työharjoittelua ei siis täytä YK:n työpaikkailmoituksessaan pyytämää vähintään kahden vuoden työkokemusta. Aika saamarin skitsoa.

Kuva: dolescum

36 kommenttia:

  1. Tämä ilmaisen työvoiman pito ei ole pelkästään julkisen sektorin käyttämä keino. Myös yksityiset työnantajat käyttävät mielellään harjoittelijoita jotka saavat työmarkkinatuen tai jonkun muun harjoitusrahan valtiolta ja työnantaja ilmaisen tekijän. Väärin on tämäkin homma tässä maassa nykyisin järjestetty.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet muuten ihan oikeassa! Systeemiä perustettaessa oli varmaan ihan hyvät tavoitteet mielessä, mutta päin pebaahan sitä nykyään käytetään.

      Poista
  2. Olen ollut blogisi hiljainen lukija jo muutaman vuoden, mutta nyt kirjoitit itselleni niin ajankohtaisesta aiheesta, että on pakko kommentoida.

    Valmistuin yliopistosta viime joulukuussa (itseasiassa kyseessä on sama yliopisto, josta siskosi valmistui, kerro hänelle terkkuja!) ja olen nyt harjoittelijana erään kiinalaismiehen omistamassa firmassa Helsingissä. Omistaja ei ole palkannut tänne ainoatakaan oikeaa työntekijää, vaanko minun lisäkseni täällä on kaksi muuta 'harjoittelijaa'. Me siis käytännössä pyöritämme tätä yritystä kolmistamme orjapiiskuripomon nauttiessa työmme tuloksista. Kaiken kukkuraksi saamme lähes päivittäin kuunnella pomomme valitusta milloin mistäkin: välillä pidämme liian pitkiä lounastaukoja, välillä olemme muuten vain liian laiskoja tai huonoja työntekijöitä. Kollegani ovat joskus joutuneet tekemmän töitä jopa viikonloppuisin, eikä pomon lupailemaa korvausta viikonlopputöistä ole kuulunut. Pomon ollessa toimistolla emme saisi edes jutella keskenämme, ettei hän vaan häiriintyisi meidän läsnäolostamme, ja kun hän on poissa, hän soittelee monta kertaa päivässä tarkistaakseen ettemme pidä liian pitkiä taukoja.

    Itse olen täällä te-toimiston kautta työelämävalmennuksessa, ja kaksi muuta orjaa ovat päätyneet tänne yliopistojensa kautta. Tämän systeemin ongelma on juuri se, että ilmaista työvoimaa voi saada niin monen tahon kautta, ettei kukaan pysty valvomaan montako harjoittelijaa yhdessä yrityksessä on. Te-toimistossa vain pyöriteltiin päätä ja sanottiin, että he eivät voi sille mitään, jos samaan firmaan otetaan harjoittelijoita myös muualta.

    Nyt joku sattaa miettiä, että miksi emme yksinkertaisesti lopeta, jos asiat ovat kerta niin huonosti. Itse näen asian kuitenkin niin, että on parempi kärsiä täällä ja saada siihen ansioluetteloon edes joku merkintä kuin istua kotona työttömäna. Ja onneksi olen onnistunut hommaamaan itselleni jo toisen harjoittelupaikan, joten tämä kärsimys loppuu jo muutaman viikon kuluttua. Mutta jonnekin tästä kyllä tekisi mieli valitta, en vain oikein tiedä minne.

    Tuuli

    Ps. Kiitos mielenkiintoisesta blogista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuuli, kivaa kun kommentoit :)
      Kuvaamasi työpaikka kuulotaa aivan karsealta. Mitä kusetusta!
      Mä ymmärrän hyvin, että jengi tarvitsee työkokemusta, koska ilman sitä oman alan duunipaikkaa on vaikea saada. Harjoittelupaikkoja on tavallaan pakko ottaa vastaan.

      Tässä ongelmassa vastuu onkin minusta työnantajapuolella; kun otetaan ihmisiä töihin, heille kuuluisi maksaa myös palkkaa. Harjoittelujaksojen kuuluisi olla sanansa mukaisesti harjoittelua, ei samaa työtä kuin mitä palkolliset firmassa tekevät.

      Niin, ja lopulta kv-organisaatioita pyörittävät varakkaiden vanhempien kersat tai varakkaiden puolisoidet puolisot, koska muilla ei ole mahdollisuutta tehdä ilmaiseksi työtä.

      Poista
  3. Minäkin olin aikoinani kolmen kuukauden yliopistoharjoittelussa yksityisellä puolella kirjankustantamossa. Tuohon aikaan palkkaa maksettiin jotain päälle 900 euroa kuukaudelta - ja siitä siis yliopisto rahoitti puolet.

    Juuri muistelin tuota aikaa ja naureskelin palkalle. Kun töitä kuitenkin sai tehdä sen about 40 tuntia viikossa, voi helposti laskea, mikä tuli tuntipalkaksi... Kustannustoimittajien minimipalkka oli tuolloin työehtosopimuksessa jotain 2000 euroa kuukaudessa - mikä ei sekään ole musta kummoinen liksa.

    Hakijoita ko. paikkoihin oli todella paljon. Sain/jouduin periaatteessa tekemään ihan yhtä vaativaa työtä kuin vakkarityöntekijät joitakin pieniä poikkeuksia lukuun ottamatta ja olin vastuussa useista isoista projekteista. Siksi pidänkin näin jälkeenpäin ajatellen tuota palkkaa suorastaan törkeänä. Mutta joo, en valita enempää, mullehan maksettiin sentään JOTAIN. Vaikka ei sillä palkalla verojen ja vuokranmaksun jälkeen paljon juhlittu.

    Ajattelen, että jos jollain yrityksella ei ole varaa maksaa säällistä palkkaa työntekijöilleen (ja harjoittelijoilleen), sen on syytä huolestua omasta puolestaan. Rahattomuutta suurempi syy naurettaviin palkkoihin lienee tosin se, että työkokemusta janoavia on vaan niin helppo käyttää hyväksi... Tulijoita on aina. Ja monet tulevat vaikka ilmaiseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsiisus. Tuosta duunista muodostuvan tuntipalkan suuruus muistuttaa lähinnä karkkirahaa. Ai että mua ärsyttää tämä...

      Poista
    2. No mutta eikös yliopiston tukema (ja usein kesäaikaan sijoittuva ja siten kesätyöongelman ratkaiseva) korkeakouluharjoittelu ole vähän eri asia kuin valmistuneille maistereille tarjottava orjatyö? Eikös harjoitteluajalta saanut ihan normaalisti opinto- ja asumistukeakin? Liksa nousee siis ihan kelvolliseksi, ainakin jos vertaa sitä kesäopintoihin tai Mäkkärissä työskentelyyn, se sentään on oman alan työkokemusta.

      Mäkin olin opiskeluaikana tiedottajaharjoittelijana eräässä virastossa kolme kuukautta 900€:n liksalla. Valinta oli kuitenkin ihan oma: halusin kokemusta alalta, jonne en muuten olisi kovin helposti päässyt duuniin. Töitä oli tarjolla rutiinihommista haastavampiin, jonkin verran oli kiinni myös oma-aloitteisuudesta. Jos olisin ollut tosi motivoitunut, olisin varmaankin kinunut enemmänkin vastuuta ja vieläkin monipuolisempia työtehtäviä.

      Kustannusalalle hinkuu aika moni vastavalmistunut kirjallisuustieteen maisteri ja kieliaineita lukenut. Monelle harjoittelupesti kustannustoimittajana poikii heti muitakin töitä talosta. Minusta se on siis ihan hyvä diili, joka voi oikeasti edesauttaa työllistymisessä valmistumisen jälkeen.

      Sikamaisia minun kirjoissani ovat nakit tyyliä "maisteri, tule meille tekemään ilmaista työtä 6 kuukaudeksi, tarjoamme sinulle vatsahaavan liiasta työstä ja huonot välit vanhempiisi, jotka oletettavasti kustantavat elämisesi, mutta emme takaa tuntiakaan palkallista työtä harjoittelusi jälkeen."

      Venni

      Poista
    3. Korkeakouluharjoitteluajalta saa käsittääkseni opintotukea vain, jos saa harjoittelusta opintoviikkoja tai muuten suorittaa riittävän määrän opintoviikkoja opintotukivuoden aikana. Meillä ei ainakaan (kauppis) saanut harjoittelusta itsessään opintoviikkoja. Jos nosti kesällä opintotukea, piti haravoida kasaan tarpeeksi opintoja.

      Olen ehdottomasti sitä mieltä, että koko harjoittelukuvio ei jouda romukoppaan - sitä pitäisi vaan käyttää oikein. Siis nimenomaan harjoitteluna ja alaan tutustuttamisena, ei työvoiman korvaajana. Haasteelliset tehtävät ovat tietysti motivoivia, kahvinkeittäjäksi tuskin kukaan ulkoministeriöön harjoitteluun päässyt haluaa ryhtyä. Eunukiksi toiminta menee siinä vaiheessa, kun harjoittelijoita käytetään työvoimana, jolle ei tarvitse maksaa palkkaa, eikä harjoittelu edes auta pääsemään kyseiseen lafkaan vakituiseen työhön - kuten tuo YK-esimerkki osoittaa.

      Poista
  4. Hei Satu!
    Kovasti tykkaan lukea juttujasi taalla seka Mondon matkablogissa :) Paasen Reykjavikissa kaymaan talla viikolla enka malta odottaa, etta paasen kaymaan uudessa putiikissanne! :)

    Nyt haluaisin kysya kuitenkin kaytannon asiaa ja tuli mieleeni, etta sina ehka tietaisit! Aion hakea suurlahetystosta Reykjavikissa uutta passia, enka yhtaan tieda, missa saisin Reykjavikissa mahdollisesti otettua standardi passikuvan?

    Terkuin, apua tarvitseva

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, kiitoksia!
      Passikuvia voi käydä ottamassa Hlemmurin bussiaseman valokuva-automaatissa (keskustassa, Laugavegur) tai Hverfisgatalla (keskustassa) olevassa valokuvaamossa. Siellä Hverfisgatalla kävin itsekin, nopee palvelu ja edulliset hinnat.

      Poista
  5. YES! Tuo oli täyttä asiaa. Olin itse aikoinani erään suuren virkamieskoneiston harjoittelijana. Palkallisena. Tosin verrattuna tuon putiikin normipalkkoihin kuukausittain tililleni rapsahtava raha oli lähinnä naurettava. Opin sinä aikana kuitenkin yhden asian. Maailman suurissa järjestöissä on pilvin pimein palkattomia harjoittelijoita, kaikki hyvätuloisten perheiden jälkeiläisiä, jotka käyttävät vuosia maailmaa ympäri matkusteluun ja harjoitteluun. CVt komistuu ja kokemus & maailman tuntemus tekevät vaikutuksen työnantajaan.
    Tuo YK:n artikla on hyvä pointti. Siitä kantsis tehdä vähän isompikin juttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Henna, joo mua häiritsee sama asia: lahjakkuus, ahkeruus ja koulussa pärjääminen enää ratkaise, vaan se, kenellä on varaa maksaa töissä käymisestä. Huh.

      Poista
  6. Haluaisin esittää asiaan vähän erilaisen näkökulman. Toimin edellisessä työpaikassani harjoittelijoiden ns. työpaikkaohjaajana. Moni työnantaja pistää harjoittelijat hoitamaan tylsiä ja "varmoja" rutiinihommia: postitusta, kahvinkeittoa, puhelimeen vastaamista jne. Pidin tärkeänä, että meillä harjoittelija saisi harjoittelujakson aikana tehdä ns. oikeita, omaan alaansa liittyviä töitä. Myöskään tämä työnantaja ei maksanut harjoittelijoille palkkaa. Tavallaan ymmärrän sen, sillä useimmat harjoittelijat ovat sen verran vihreitä, että heidän työtuloksensa ei (heidän omasta käsityksestään huolimatta) vastaa ammattilaisen jälkeä ja lopputulos vaatii usein uudeelleentyöstämistä ja jatkuvaa seurantaa (mikä sekin "maksaa" kun ohjaaja käyttää omaa työaikaansa harjoittelijoiden ohjaamiseen). Joka tapauksessa, tässä keskustelussa on jännä piirre: jos harjoittelija saa tehdä "oikeita töitä", hän pitää sitä riistona ja valittaa, ettei makseta palkkaa. Jos harjoittelija joutuu tekemään tylsiä rutiinihommia, jotka eivät liity hänen alaansa, hän valittaa siitä, ettei saa tehdä omaa osaamistaan vastaavaa työtä. Eli työnantaja tekee joka tapauksessa väärin. Varmasti merkittävä osa työnantajista toimii väärin ja käyttää hyväksi ilmaista työvoimaa. Se ei tietenkään ole hyväksyttävää. Mutta pitäisi ymmärtää, että "oikeiden töiden" teettäminen kokemattomalla henkilöllä on myös tietoinen riski, jonka tavoitteena on että molemmat voittavat: työnantaja saa kelvollista lopputulosta ja työntekijä työkokemusta ja harjoitusta työelämätaidoista (joita ei muuten opita missään koulutuslaitoksessa).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä pointti, mutta monissa - ainakin oman alani - harjoittelupaikoissa ei mitään kovin kummoista perehdytystä ole. Minäkin kävin käytännössä heti töiden kimppuun. Tietenkin sain kysyä, jos jokin askarrutti mieltä.

      Kun vakkarit lomailivat, pidimme muutaman muun harjoittelijan kanssa puljua pystyssä ja huolehdimme myös monista lomalaisten asioista.

      Minulla myös oli jo jonkin verran kokemusta alalla työskentelystä (ei kuitenkaan niistä ns. oikeista töistä) sekä yleisesti ottaen aika paljon työkokemusta (olin käynyt koko opiskeluajan töissä). Haastattelun yhteydessä jouduin tekemään myös verrattain vaativan tehtävän, jolla arvioitiin soveltuvuuttani tehtävään. Palautteen ja harjoittelupaikan saamisen perusteella hyvin oli hanskassa.

      Uudelleen työstämistäkään ei yhdessäkään projektissa jäljiltäni vaadittu.

      Harjoittelijalle ei minustakaan tarvitse maksaa yhtä suurta palkkaa kuin vakkareille, joilla eittämättä on enemmän kokemusta. Mutta joku roti tässäkin hommassa pitäisi olla.

      t. Se, jolle maksettiin kokopäiväduunista 900 euroa kuukaudessa

      Poista
    2. Eikai kukaan ole valittanu siitä, että joutuu tekemään ns. oikeita töitä, vaanko ongelmana on se, jos näitä töitä joutuu tekemään ihan kylmiltään ilman minkäänlaista perehdytystä tai ohjausta, kuten omalla kohdallani on käynyt. Harjoitteluun mennään nimenomaan harjoittelemaan, eikä näin ollen harjoittelijalta voikaan vaatia ihan samanlaista työtulosta kuin vakkareilta, eikä siksi palkkakaan ole sama.

      Oma pomoni ei ole käyttänyt päivääkään kenenkään meidän perehdyttämiseen ja sanoi kerran suoraan että "I'm not interested" kun kollegani sanoi, ettei osaa tehdä hänelle annettua tehtävää. Meidän siis oletetaan selviytyvän kaikesta omin avuin, ja jos teemme virheitä, saamme rakentavan palautteen sijasta valitusta.

      Varmasti harjoittelu voi olla onnistuessaan varsin antoisa kokemus sekä työnantajalle että harkkarille, mutta näitä hyväksikäyttötapauksia vaan tulee esiin valitettavan usein. Lisäksi systeemissä mättää jokin aika pahasti, jos korkeasti koulutetut ja pätevät ihmiset joutuvat jopa vuosien harjottelukierteeseen, jonka ajalta ei yleensä kerry eläkettä eikä lomapäiviä eikä välttämättä siis sitä työkokemustakaan, ainakaan jos YK:lta kysytään.

      Mielestäni tällaiset kaiken maailman työelämävalmennukset ym. Kelan sponssaamat harjottelut voitaisiin lopettaa, ja käyttää sen sijaan enemmän vaikka työllistämistukia. Näin työnantajan ei tarvitsisi ottaa niin suurta riskiä palkatessaan vastavalmistuneen, mutta työntekijän asema olisi paljon parempi, kun hän olisi oikeasti työsuhteessa jonkun kanssa. Te-keskuksen kautta harjottelussa olevat kun eivät ole työsuhteessa, vaan ovat virallisesti työttömiä. Mua ainakin suoraan sanoen v*tuttaa olla työssäkäyvä työtön ja täytellä niitä hemmetin työkkärin lappuja kerran kuussa.

      Tuuli

      Poista
    3. Anonyymi 2:53: olen samoilla linjoilla kaikesta mistä kirjoitit. Teidän organisaatiossa homma on hoidettu esimerkillisesti, kunpa useimmissa paikoissa toimittaisiin näin.

      Tuuli, mä en tiennytkään, että TE-keskuksen kautta harjoittelussa oleva ei ole edes työsuhteessa. Eli työttömänä, mutta kuitenkin töissä. Weird.

      Poista
  7. Tämä on minullekin hyvin ajankohtainen aihe. Itse valmistun piakkoin julkishallinnon alalle yliopistosta. Olen ollut yhdessä pakollisessa harjoittelussa, josta maksettiin se 1000 euroa kuukaudessa. Mielestäni ihmiselle, jolla ei ole alan työkokemusta, se on reilu diili. (Varsinkin kun opintotukeen verrattuna sillä elettiin aika leveästi ;)
    Mutta ongelmat tulevat eteen valmistumisen jälkeen. Istuako kotona pyörittelemässä peukaloja ja nostaa noin 600 euroa kuukaudessa kelalta työttömyystukia, vai tehdä ilmaista työtä ja luottaa siihen, että se johtaa johonkin?
    Kuuluttaisin enemmän trainee-tyylisten työsuhteiden perään: työsuhde alkaa harjoittelulla, jonka jälkeen ainakin useimmat harjoittelijoista (kaikkihan eivät välttämättä ole soveltuvia) palkataan oikeaan työsuhteeseen samaan organisaatioon. Näin olisi motivaatiota tehdä paljonkin duunia pienellä korvauksella, kun tietäisi sen oikeasti vaikuttavan tulevaisuuteen positiivisesti!
    Itse taidan nykytilanteessa kuitenkin jäädä v****illakseni lähikapakkaan juomaan kaljaa kelan rahoilla :D

    VastaaPoista
  8. Ei ole myöskään totta, että kaikki isoissa kv-organisaatioissa harjoittelevat elävät vanhempiensa rahoilla. Olen tavannut monia, jotka ovat tosi ahkeria ja hyviä tyyppejä, ovat ottaneet isot summat lainaa tai säästäneet harjoittelua varten. Kaikki on siis saavutettu itse, ei muiden siivellä. Näitä on usein kehitysmaissa, sillä siellä kustannukset eivät ole yhtä suuria. Jos joku tekee harjoittelua YK:n päämajassa New Yorkissa 6kk, se on vähän eri juttu kun menisi Bangladeshiin tekemään saman. Jos olisin itse saanut harjoitteluistani edes sen 900e/kk, olisin ollut hyvin tyytyväinen systeemiin. Kaikki harjoitteluni kv-organisaatioissa ovat olleet täysin palkattomia.

    - Sini

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeasti, kelatkaa kuinka pimeetä on, että jengi joutuu säästämään rahaa ja ottamaan jopa lainaa päästäkseen palkattomaan työharjoitteluun hankkimaan työkokemusta?

      Pimeetä.

      Poista
    2. Mutta pointti on siis se, ettei ilman rahaa pääse työelämään kiinni?!! Missä järki? Ei kai kukaan voi tosissaan pitää ok diilinä että yliopistotutkinnon suorittanut nuori ottaa lainaa saadakseen hyvää työkokemusta? Sitäpaitsi - pankki olis varmaan nauranut räkäisesti jos olisin tullut kysymään lainaa. Kun ei ole mitään ei saa mitään. Ja jos maallista mammonaa on siunaantuntu, tippuu loputkin syliin. Näin raadollista on maailman meno.
      Mutta nykyäänhän koulun käyminenkään ei ole enää ilmaista niin että hyvissä ajoin saadaan erotettua jyvät akanoista. Köyhät kyykkyyn marketin kassalle ja pieni eliitti maailman ohjaksiin, sama se vaikkei aivoja olis nimeksikään. Kunhan on rahaa.

      Poista
  9. Nykypäivää! Briteissä jotkut rikkaat vanhemmat jopa kilpailee sillä, kenen lapsi saa parhaita harjoittelupaikkoja. Järjestetään ns. harjoitteluhuutokauppoja, joissa hyviä harjoittelupaikkoja myydään £3000/kpl. Lue tämä:

    http://www.guardian.co.uk/commentisfree/2011/feb/17/internships-elitism-conservative-auction

    - Sini

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Wo-haa, olipas juttu! Kiitän linkistä.

      Poista
  10. Voi morjens, pakko sanoa omastakin puolesta:

    Opiskelen AMK:ssa johdon assistentiksi ja opintoihin kuuluu 5 kk:n harjoittelu. Löysin mukamas ihannepaikan, jossa tehtävät olivat monipuolisia, kiinnostavia ja ajan myötä vastuullisiakin. Ajattelin, että kokemusta kertyy, joten alhainen palkka oli siedettävissä. Alhainen tarkoittaa tässä 500 € kuussa (Helsingissä).

    Todellisuus selvisi heti. Firma pyöri sihteeriharjoittelijoiden voimalla. Tj jäi samantien lomalle ja jätti kaiken harjoittelijoiden hoidettavaksi ja sai hirveitä raivareita jos jokin ei toiminut. Raivariviestejä löytyi sähköpostista aamuisin selkeästi kännissä kirjoitettuna. Sihteeriharjoittelijoiden tehtäviin kuului siivoamista (jos toimisto oli pölyinen, seurasi raivari), ikkunoiden ja vessan pesua, valtavan varaston inventointia, kellarin siivousta jne jne. Näistä ei livetty, vaikka olisi ollut astma tai selkä kipeä.

    Joku ylempänä kommentoinut kirjoitti, ettei oikein tiedä, mihin väärinkäytöksistä olisi valittanut. Tässä tilanteessa mielestäni oli selkeää valittaa koululleni, koska selkeästikään tehtävät eivät vastanneet sitä, mistä oli sovittu ja mitä harjoittelulla haetaan. Harjoittelukoordinaattorini vastasi valitukseeni todeten, että tilanne kuulostaa ikävältä, mutta koita jaksaa. Ei apua, ei kehotusta tehdä mitään muuta kuin kestää. Voi voi.

    Lopulta tj:n vaatiessa osallistumista petokseen, katkesi itseltäni pinna ja otin yhteyttä ammattiliiton lakimieheen. Hän totesi ykskantaan ja välittömästi, että näissä olosuhteissa työsuhde voidaan purkaa. Näin toimittiin ja lähdin paikasta vielä samana päivänä.

    Olin uudelleen yhteydessä kouluni harjoittelukoordinaattoriin ja kerroin tilanteen saamasta käänteestä. Työsopimuksen purkaminen on todella vahva toimenpide ja oletin, että se olisi kiinnittänyt koordinaattorin huomion. Hän lupasi, että ko. yrityksen kanssa ollaan jatkossa tarkkana eikä opiskelijoille suositeta harjoittelua siellä. Koulutusohjelmamme opiskelijoille siis aika poikkeuksellisesti riittää yllin kyllin paikkoja ja niitä jää jatkuvasti täyttymättä.

    Kuitenkin jo seuraavalla lukukaudella sain vahingossa selville, että tässä samassa yrityksessä oli taas kaksi harjoittelijaa koulutusohjelmastamme. Selkeästi kouluakaan ei kiinnosta harjoittelujen laatu. Harmitti ihan älyttömästi ja turhautti! Ja turhauttaa edelleen.

    Itse lopulta suoritin harjoitteluni ministeriössä ja koin sen erittäin hyödylliseksi: sain hyvän perehdytyksen, täyden tuen työkavereilta, omia vastuualueita ja tunteen, ettei valtio kaadu vaikka tekisin virheen ja että kaikki on korjattavissa. Oli kivaa ja sain heti jatkoakin täydellä palkalla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei miten takapuolesta tuo paikka! Ja todella kummallista, että koulu ei tee minkäänlaisia muutoksia, vaikka ongelma on tiedossa. Ja onnittelut hei työpaikasta :)

      Poista
    2. Olikohan kyseessä yksityinen pienyritys? Minulla on myös (ihan perinteistä työ)kokemusta työpaikasta, missä TJ sai tämän tästäkin raivareita. Aluksi yritin puolustautua, mutta kun ensimmäisen kerran en saanut suunvuoroa ja annoin ukon vaahdota, tajusin nousseeni tilanteen yläpuolelle. Huusi ja huusi, mutta ei saanut minua enää kertaakaan pois tolaltaan. Kyllä Suomi elää yrittäjyydestä, joopajoo. Vaihdoin tietysti työpaikkaa heti kun vain löysin sopivan.

      Poista
    3. Yksityinen pienyritys, kyllä vaan. Johtamistaidot kunniaan!

      T. Anonyymi, jolle maksettiin 500 € kuussa kokopäivätyöstä

      Poista
  11. Tämä on kyllä aihe, joka jaksaa tekniikan alalle valmistunutta ihmetyttää. Olen miettinyt, että missä ja milloin tässä kuviossa on menty metsään. Ammattiliitoilla lienee osansa - edunvalvonta on ollut huonoa. Tekniikan alalla annetaan opintopisteisiin sidotut harjoittelupalkkasuositukset ja vaikka sitä liksaa harvoin saakaan, niin kuvio on johtanut siihen, että kukaan ei kuvittelisikaan tekevänsä ilmaiseksi töitä. Kyllä mun mielestä työstä pitää maksaa palkkaa. Se nyt on ihan selviö. Olen tosin itsekin ollut aikanaan todella huonolla palkalla ensimmäisessä oman alan hommassa (vaikka jossain tehtaan tuotantolinjalla olisikin saanut tuplasti parempaa palkkaa) työkokemuksen vuoksi.

    Tosin mietin sitäkin, että onko se yliopistojen harjoittelutuki myös omiaan ylläpitämään tätä systeemiä. Mä en ihan varsinaisesti ymmärrä miksi yliopistot maksavat opiskelijalle rahaa, jonka pitäsi tulla työnantajalta. Tämähän nimenomaan opettaa työnantajat siihen, että harjoittelijoille ei edes tarvitse kuvitella maksavansa juuri mitään.

    En muuten edes tiennyt, että tuo palkaton / huonopalkkainen harjoittelukuvio koskee myös jo valmistuneita. Olen aina kuvitellut, että kyseessä on opintojen pakollinen harjoittelujakso. Mun on tosi vaikea ymmärtää miten kukaan valmistuttuaan a) menisi töihin ilmaiseksi ja b) olettaisi saavansa ilmaista vastavalmistunutta työvoimaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä pointti toi yliopistojen harjoittelutuki - totta kai se ylläpitää systeemiä. Saakohan korkeakoulut muuten valtiolta sen rahan? I guess so.

      Poista
  12. Tää on niin totta.. itsekin tuntuu, että olen harjoitteluiden loputtomassa kierteessä. Valmistuin viime kesänä ja nyt on valmistumisen jälkeen toinen harjoittelu (työelämävalmennus) menossa. Harjoitteluja on opiskeluajaltakin kertynyt pari. Pakko on olla säästöt, että voi lähteä esimerkiksi Suomen edustustoon ulkomaille harjoitteluun. Vapaapäiviä ei kuuluisi työvoimatoimiston sääntöjen mukaan antaa yhtäkään -onneksi tästä vähän joustetaan (työnantajasta riippuen). Tuntuu idioottimaiselta olla työtön ilmaista työtä tekevä, mutta tämä on ainoa vaihtoehto saada tämän alan työkokemusta. Onneksi en sentään ole yhdessäkään harjoittelupaikassa joutunut kahveja keittelemään. Taidan siis olla aika onnekas ilmaisen työn tekijä! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan, että saat pian palkkaa maksavan työn tämän kaiken "harjoittelun" (lue: työnteon) tuloksena! Systeemi tuntuu todella oudolta - ja tilanne tuntui ihan samalta kuin silloin 8 v sitten kun vastavalmistuneena hain töitä.

      Jotenkin pinna sitten paloi siihen ja marssin PRH:hon perustamaan oman firman. Sillä tiellä ollaan edelleen ;) Mutta kaikkia hommiahan ei pysty yrittäjänä tekemään...

      Poista
  13. Tuo tilanne on kyllä mahdottomuudessaan niin naurettava.

    Itse saan lähiaikoina toisen tutkintoni valmiiksi. Ensimmäisen olen suorittanut ammattikorkeakoulussa. Jatkoin opintojani heti valmistumisen jälkeen yliopistossa, aiempaa tutkintoani hyvin täydentävässä koulutusohjelmassa. AMK:n tutkintoni ei kuitenkaan kelvannut yliopistolle sellaisenaan jonkin tutkinnon nimivirheen tms vuoksi, joten jouduin aloittamaan yliopistossa opinnot alusta ja kulutinkin pari vuotta kandin tutkintoon sen sijaan että olisin tehnyt suoraan maisterin tutkinnon. Tänä aikana tottakai kuluivat loppuun myös tukikuukaudet. Tämä johti siihen, että tein ja teen edelleen kaupan alan töitä opintojeni ohessa. Hakiessani viime vuosina ja täksikin kesäksi oman alani harjoittelupaikkoja (tällä yliopistokoulutuksella on lähes mahdoton saada töitä ellei cv:stä löydy oman alan harjoittelua) sain kuulla olevani liian koulutettu näihin palkattomiin harjoitteluihin. Aiempi AMK-tutkintoni ja yliopisto-opintoni olisivat mahdollistaneet harjoittelupaikan saamisen, mutta muutaman vuoden työkokemus vaatekaupan myyjänä kuulemma teki minusta liian koulutetun ja tästä syystä jäin ilman palkatonta harjoittelupaikkaa.

    Vähitellen olen ruvennut miettimään, työllistynkö ikinä omalle alalleni. Ilman suoritettua oman alan harjoittelua en pääse "oikeisiin töihin" ja harjoitteluihin en pääse siitä syystä että olen rahoittanut opintoni tekemällä töitä sen sijaan että olisin ottanut lainaa. Ja aikoinaan kun vielä kuvittelin kaiken työkokemuksen olevan eduksi... :)

    VastaaPoista
  14. Herra varjelkoon, ÄLÄ KERRO siitä työkokemuksesta, jos siitä on haittaa. Ei CV:ssäkään tarvitse kaikkia kouluaikojen lehdenjakotöitä mainita - vain tärkeimmät ja haettavan työpaikan kannalta oleellisimmat hommelit.

    VastaaPoista
  15. Huh, luulin olevani ainut jota on käytetty hyväksi.. Yliopiston työharjoittelusta "sain" itselleni lyhyen projektin. Palkka 1400 ja töitä myös viikonloppuisin ilman mitää korvauksia, en ehtinyt ottaa takaisin luvattuja vapaapäiviä, pomo soitteli iltaisin ja viikonloppuisin (kun lakkasin vastaamasta, olin kuulemma huonosti motivoitunut työhöni), vuoroin projektin raportti oli loistava ja vuoropäivinä surkea ja vaati työstämistä vapaa-ajalla (riippui kai pomon kuukautiskierrosta tai tähtien asennosta?), projektikassasta otettiinkin 2kk palkka toiselle työntekijälle (en sillä hetkellä tajunnut suostuneeni lomautetuksi), minulla teetettiin ylimääräisiä hommia ("ne näyttää hyvältä työtodistuksessa" - jota en koskaan saanut) ja unohdinkohan vielä jotain...

    Minulla on myös amk-tutkinto, mutta sen kannalta on haitallista että olen lähtenyt yliopistoon suoraan. Minunkin piti tehdä kandin tutkinto, vaikka jotkut ovat saaneet kummallisempia tutkintoja hyväksiluettua. Melkein tekisi mieli palata amk-ammattiini, paljon parempi palkka, mutta työtä hakiessa kannattaisi mieluummin sanoa että olen ollut kotiäitinä sen sijaan että olen lapseton ja opiskellut yliopistossa :P

    VastaaPoista
  16. Tämä nyt ei liity enää korkeakoulutettujen ihmisten orjatyöhön (törkeää!), mutta tässä eräs näkökulma harjoittelurumbaan. Työskentelen esimiehenä kuntapuolella (kirjastossa) ja joudun jatkuvasti painiskelemaan näiden työkkärin ja Kelan sponssaamien "harjoitteluiden" kanssa. Ylevä tavoite on tietysti työllistää harjoitteluun/työelämävalmennukseen/kuntouttavaan työtoimintaan tulevat henkilöt jatkossakin, mutta julkisella sektorilla se on käytännössä täysin mahdotonta. Toimiin on muodolliset pätevyysvaatimukset ja pienehköllä paikkakunnalla päteviä ihmisiä ei yksinkertaisesti hengaile vapaana, vaan työttömillä on tyypillisesti erittäin heikko tai olematon koulutustausta. Toisaalta sitten päteväksikin katsomiaan tyyppejä ei pysty mitenkään työllistämään oikealla palkalla ja oikeaan työsuhteeseen, jos avoimia pestejä ei ole. Ja sydäntäsärkevä spesiaaliongelma ovat maahanmuuttajat. Meillä oli (palkattomassa) harjoittelussa synnyinmaassaan opettajaksi kouluttautunut henkilö, joka suunnittelee nyt lähihoitajaopintoja että pääsisi edes jotenkin kiinni suomalaiseen työelämään :/ Palkkaisin hänet enemmän kuin mielelläni, vaan kun en vain voi. Grrrr. Työvoiman tarvehan on sinänsä akuutti, ja päivittäisiä rutiinitehtäviäkin pyöritetään meillä ei-vakinaisen henkilökunnan voimin. Täältä provinssista sentään puuttuvat sivarit, jotka taitavat olla vakio-orjia ainakin isompien kaupunkien kirjastoissa...

    VastaaPoista
  17. Kiva että joku otti tämän esiin. Itselläni sitä oman alan työkokemusta on hyvin vähän juurikin siksi, että palkatta en suostu työskentelemään. En opiskelujen aikana, enkä etenkään niiden jälkeen. Mun alalla (käännöstiede) näitä palkattomia harjoitteluita riittää, palkallisia sitten koko Suomenmaassa hikiseen kolme. Tilanteesta kärsivät ehdottomasti nuoret (tai vanhemmat) vastavalmistuneet. Usein on pakko niellä ylpeytensä ja ottaa joku palkaton paikka, jos siihen vain on varaa. Itse en ole siihen ryhtynyt, vaihdan mieluummin alaa kuin työskentelen ilmaiseksi pakon uhalla. Valitettavaa että niin joutuu tekemään.

    VastaaPoista
  18. Vähän myöhään huomasin tän tekstisi, mutta ei kait se haittaa. :D

    Itse olen taas vaihteeksi te-toimiston kautta harjoittelussa. Samaa työtä teen kuin muutkin, paitsi mulla on enemmän työkokemusta kuin monella "oikealla" työntekijällä. Palkkaa en saa. Tää on jo vaikka kuinka mones harjoittelupaikka, täällä seudulla yrittäjät toden totta hyödyntää tätä ilmaista orjatyövoimaa! Kieltäytyä en tarjotusta harjoittelusta voi, tai menee tuet, eikä kotona olokaan hirveästi innosta.

    Koitan nyt saada itselleni edes oppisopimuspaikan joltain toiselta alalta, siitäkin maksetaan enemmän kuin tästä nykyisestä pelleilystä.

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?