Leivoin eilen elämäni ensimmäistä kertaa lihapiirakoita - pistimme Ravintolapäivän kunniaksi pystyyn suomalaisen rakennustyömaakantiinin. A...

Harvoin tekee mitään turhaa

19.5.12 Satu Kommentteja: 27

Leivoin eilen elämäni ensimmäistä kertaa lihapiirakoita - pistimme Ravintolapäivän kunniaksi pystyyn suomalaisen rakennustyömaakantiinin. Asia oli merkittävä YLEn (täällä) ja Nelosenkin (täällä) mielestä. Mahtavaa!

Eilen yöllä lihiksiä uppopaistaessa aloin kelata elämää.

Olin 20-vuotiaana varma, että en koskaan keksi mitään järkevää tekemistä elämässä. Suunnitelmien puute harmitti. Mitä enemmän murehdin sitä, että minulla ei ole suunnitelmaa, sitä enemmän tein toisistaan irrallisia asioita vailla punaista lankaa. Opiskelin päivät kauppiksessa: väsäsin makrotaloustieteen harkkoja ja kirjoitin viestinnän projektitöitä. Iltaisin kävin kreikan kielen alkeiskurssilla Työväenopistolla. Kerran pari kuussa keräsin Amnestyllä nimiä vetoomuksiin ja kävin Naisasialiitto Unionin illoissa kuuntelemassa feministejä. Kulutin 15 h joka viikko urheiluun ja proteiini-excelin päivittämiseen. Muistan vieläkin ulkoa, kuinka monta käsipainoparia Töölö Gymin käsipainohyllyssä silloin oli. Juoksumatolta kun oli sinne suora näköyhteys.

Kuulostaa järkevältä? No sanoisin kyllä että sekopäiseltä. Ymmärrän hyvin niitä miehiä, joilta sain noina vuosina pakit. Bodari-Kalle ei tajunneet tota feminismihommaa ja kauppiksen surffitukalle "Amnesty" = "kommunisti". Se kreikan kielen alkeiskurssilla punastellut sosiologian opiskelija ei saanut mahtumaan viitekehykseensä naista, joka opiskelee kauppiksessa ja käyttää proteiinilisäaineita. LOL.
Gym at Work 3


Kului 13 vuotta. Ja ta-daa: Punainen lanka on edelleen hukassa. Nykyhetkessä ja mennesssä on tosin yksi merkittävä ero: enää en niin kovin paljoa stressaa sillä, että niin kutsuttu ansioluetteloni ei ole ansioluettelo vaan lista päämäärätöntä kohkaamista. Nyt osaan jo sanoa itselleni, että mitä sitten, vaikka et ole ollut päivääkään palkkatöissä sen jälkeen, kun 18-vuotiaana lopetit työt lasivillatehtaalla. Tai so what, että olet muutellut maiden ja paikkakuntien välillä et tietenkään työn ja hyvän palkan vaan päähänpiston perässä.

Upporasvan roiskuessa ja lihiksien kypsyessä elämänfilosofoin 32 vuoden kokemuksella: mitä ikinä tekeekään, siitä kaikesta on jossain muodossa hyötyä myöhemmin elämässä.

Esimerkki. Tulin paksuksi ja sain lapsen vieraassa maassa. Aloin yhdessä toisen suomalaisen kanssa järjestää kerran kuussa suomenkielistä satutuntia läheisessä kirjastossa vaikka me molemmat olimme takuulla niin kiireisiä, että yhdellekään vapaaehtoisprojektille ei olisi minkään järjen mukaan ollut aikaa. Yhdellä satutunnilla tapasin Maaritin, suomalaismutsin, jolla on samanikäinen kersa kuin minulla. Tutustuimme, chattasimme öisin Facebookissa, juttelimme työnteosta ja tajusimme, että nyt voisi olla oikea hetki luoda jotain uutta yhdessä. Suomalainen design-kauppa sai alkunsa.



Raksalla.

Aamulla järjestellessäni lihapiirakoita tarjoiluastiaan tajusin, että jopa 40 lihapiirakan leipomisessa ja kotiin laskeutuneessa perkeleellisessä rasvankäryssä on joku juju.  Ehkä se oli se 30-vuotias islantilainen, joka kävi lihapiirakalla ja otti mukaansa tulevan putiikin käyntikortin. Ehkä tulen myöhemmin myymään hänelle elämäni ensimmäistä kertaa Jopon?

Turhia juttuja harvoin on. Voi kunpa pääsisin sanomaan tämän 20-vuotiaalle itselleni. Olisi tullut monta yötä nukuttua paljon paremmin.

27 kommenttia:

  1. Kiitokset tästä. Täällä muuan 24-vuotias haahuilija voi nyt mennä kevein mielin nukkumaan, vaikka juuri valvoi yötään juuri näitä asioita miettien. Onnittelut kaupan avaamisen johdosta. Täytyy poiketa, kun joskus Reykjavikiin matkustan.

    VastaaPoista
  2. Kiitos, tässä on ideaa ja rohkaisua myös nelikymppiselle, joka vasta arasti raottaa ovea ulkomaailmaan ♥ Kai meillä kaikilla on niin kovin erilainen tämä ymmärryksen kehitys, että ikä sinänsä ei ole kuin vain numeroita.

    VastaaPoista
  3. Minä olen taas osittain toista mieltä. Kyllä sitä tulee tehtyä turhia juttuja ja vääriä valintoja, mutta sitä elämä on! Ei kaikesta tarvitse olla hyötyä, ei kaiken tarvitse olla sellaista minkä voi laittaa CV:hen tai kertoa puolitutuille!

    Minä olisin voinut jättää monen asian tekemättä ja käyttää aikani paremmin ja joissakin asioissa aika on oikeasti mennyt vain hukkaan. Joitain asioita kadunkin, vaikken mitenkään aktiivisesti. Minusta tämä kaikki kuuluu elämään.

    VastaaPoista
  4. Minä en parikymppisenä huolehtinut moisista, enkä vielä kolmikymppisenäkään. Nyt, kun alkaa 40 lähestyä, niin rupesi mietityttämään. Sitten paukahti kaksoset maailmaan eikä jäänyt aikaa enää turhille mietinnöille.

    Eletään hetkessä, onnea uudelle putiikille!!

    VastaaPoista
  5. Ihana teksti ja hyvä ajatuksen avaus, poistun siis pohtimaan kukkapenkin reunalle =)

    VastaaPoista
  6. salamatkustaja5/20/2012 1:16 ip.

    Kiitos itselles! Ja tervetuloa :)

    VastaaPoista
  7. salamatkustaja5/20/2012 1:19 ip.

    Kiitos onnitteluista!!

    VastaaPoista
  8. salamatkustaja5/20/2012 1:19 ip.

    Ikä ei paljoa kerro... Olen tavannut monia parikymppisiä, jotka ovat paljon avarakatseisempia ja älykkäitä kuin moni viiskymppinen. Ja toisinkinpäin, tietysti.

    VastaaPoista
  9. salamatkustaja5/20/2012 1:37 ip.

    Toivottavasti puutarha kukoistaa =)

    VastaaPoista
  10. salamatkustaja5/20/2012 1:37 ip.

    Joo kyllähän tuolta kaapista löytyy niitäkin keräilyharvinaisuuksia, jotka olisi voinut jättää hankkimatta ;)

    Tosin omalla kohdallani mua kyrsii enemmän asiat, joita en tehnyt, kuin asiat, jotka jätin tekemättä; mutta kuten sinäkin sen sanoit, elämäähän se kaikki on.

    Hyödynkin voi käsittää eri tavoin; en nyt puhunut pelkästään rahasta, titteleistä tai besserwisseröintipotentiaalin kasvamisesta. Friikkien juttujen tai kummallisten tyyppien kautta ei välttämättä saa euroja tai edes itselle hyvää fiilistä, mutta elämänkokemus kasvaa ja perspektiivi laajenee.

    VastaaPoista
  11. mimmi, minulla ne lapset ovat jo niin isoja, että nyt on aikaa semmoisen miettimiselle, mihin ei vajaan kahdenkymmenen vuoden aikana ole ollut kapasiteettia tai jaksamista tai ymmärrystä :) Mutta hyvä näin, ehkä tämä miettiminen aukaisee uusia ovia ja murtaa vanhoja luutumia.

    VastaaPoista
  12. Muistelen niitä onnettomia miessuhteistasi :) jotka kuitenkin jollain muotoa johdattivat sinut sinne, missä nyt olet. Että ei raha tod.ole kaiken hyödyn ja onnen mittari, kuten sanoit. Tomppelit miehetkin ovat sitä! Aika aikaansa kutakin.

    VastaaPoista
  13. Niin totta :) Onnea uudelle bisnekselle!

    VastaaPoista
  14. yksi elämänsä suuntaa ja visiota etsivä 20-vuotias kauppakorkeakouluopiskelija luki tämän täällä ja painaa mieleen :)

    VastaaPoista
  15. salamatkustaja5/20/2012 9:52 ip.

    yea, kiitos!!!

    VastaaPoista
  16. salamatkustaja5/20/2012 9:53 ip.

    hih, kiitti, tää kommentti oli tosi kiva! mut haluain varoittaa, että näillä näkemyksilä ei ehkä pääse sinne ekonomin keskipalkoille.. ekonomin keskionnellisuusastetta ei ole vielä liitossa laskettu, joten siihen on paha verrata ;)

    VastaaPoista
  17. Vaikeinta on olla toteuttamatta toisten, yleensä vanhempien toiveita ja odotuksia. Itse eri koulutusaloilla säntäilleenä panin merkille, että kauppatieteen luennoille oli eksynyt tavallista enemmän sellaisia "oisin halunnu taidehistorioitsijaksi, mutta isi sanoi, että kantsii opiskella ekonomiksi"-tyyppejä. 20 vuoden päästä nämä tyypit ovat niitä jotka naistenlehtien viisisivuisissa artikkeleissa tekevät "täydellisen elämänmuutoksen" eli saavat tarpeekseen työelämästä. Omien arvojen tunnistaminen ja niiden mukaan eläminen on mielestäni se juttu. Silloin aiheuttaa kaikista vähiten ristiriitatilanteita itselleen... mutta niiden arvojen tunnistaminen kaksikymppisenä voi olla vaikeaa, ja arvoilla on vielä taipumus muuttua elämänkokemusten myötä.

    Ja sitten pitää vielä todeta, että millään muulla alalla oman ammatti-identiteetin vahvistaminen ei ole niin paksua, kuin kauppatieteessä. Kotiin kannetaan järjestölehtiä, joissa juuri 30 vuotta täyttäneet johtajat kertovat "uratarinansa" ja näkemyksensä johtajuudesta. Message on se, että jos et ole viidessä vuodessa saavuttanut ylintä mahdollista kastia, olet epäonnistunut. Veikkaan, että valtaosa ekonomeista (kuten minäkin) on jossain normihommissa keskivertopalkalla, jos aina silläkään. Meistä ei vain kirjoitella järjestölehtiin, kun ei ole sopivaa menestystarinaa opiskelijoiden puijaamiseksi. Epäonnistumisen tunne kumpuaa siitä, että emme ole pystyneet toteuttamaan Sefen meille tarjoamaa mallia.

    VastaaPoista
  18. Ihanaa, paras postaus ikinä! Itsekin asustelen ulkomailla, eikä tekemiset aina liity mitenkään toisiinsa. Parhaillaan juuri mietin mitä sitten seuraavaksi kun kouluja on käyty, mutta mikään perinteinen urapolku ei kiinnosta. En kestä ihmisiä, jotka toimivat vain CV:nsä parhaaksi! Ne on sit niitä ikäkriiseilijöitä, jotka hankkivat moottoripyörän kun täyttää pyöreitä, eikä mitään "kivaa" ole tullut siihen asti tehtyä.

    Kävin juuri työnhakukurssin ja perinteisesti siellä sanottiinkin, että älä vain luo aukkoja työuraasi, työnantaja vain luulee että olet narkomaani ja vietit välivuotesi vankilassa. Mutta mutta, kuka haluaa tehdä vastaavalle työnantajalle töitä?

    Itse arvostaisin juuri paljon enemmän avaraa elämänkatsomusta, kokemuksia ja yritteliäisyyttä. Ja sitähän siellä näköjään löytyy! Kiitos kiitos, jatka samaan tahtiin!! Luot uskoa meihin eksyneisiin ;) Btw, myydäänkö Vuoden Mutsia ulkomaille?

    VastaaPoista
  19. salamatkustaja5/21/2012 9:34 ip.

    Tuulia, naulan kantaan!!! Itsekin tähän mainittuun julkaisuun kirjoittavana myönnän linjan olevan kuta kuinkin tuo. Taidanpa ehdottaa ko. aviisiin palstaa tavallisista ekonomeista. Siinä olisi erikoisuutta kerrakseen ;)

    VastaaPoista
  20. salamatkustaja5/21/2012 9:37 ip.

    Mary, kiitos! Joo toi "ei saisi olla aukkoja cv:ssä"... huhhuijaa. Niin luutunut käsitys.

    En tiedä oletteko muut panneet merkille, mutta minun mielestä työelämässä pärjäämispuheeseen liittyy kummallinen ristiriita. Toisaalta hehkutetaan start up -yrittäjiä, keskustellaan epätyypillisistä työsuhteista ja siitä, miten yhden työuran sijasta voisi olla monta työuraa, eri aloilta. Mutta voi jeesus jos siellä cv:ssä on kahden vuoden aukko, niin jo läikkyy urakonsultilta kahvi pöydälle.

    VastaaPoista
  21. salamatkustaja5/21/2012 9:38 ip.

    Mary, Vuoden mutsista vielä:
    VM:ää saa nettikirjakaupoista tilattua ulkomaillekin, ja itse asiassa selvitän parhaillaan voisinko itse myydä kirjaa ulkomaille - palaan asiaan pian :)

    VastaaPoista
  22. Joo hyvä idea! Otsikoksi sopisi "varoittavat esimerkit" mutta silloin voisi olla vaikea saada hyviä haastateltavia :D

    VastaaPoista
  23. Multa yks parikymppinen kysyi tanaan tyopaikan vessassa etta mita sa opiskelit koulussa ku sa ymmarrat noita insinoorien juttuja. Sanoin etta kansista, mutta tekemalla oppii.

    Loistoartikkeli. Hyva Satu!

    VastaaPoista
  24. salamatkustaja5/23/2012 9:05 ap.

    Kiitos, Silvia <3
    Kerrassaan mainio vessakeskustelu, muuten :D

    VastaaPoista
  25. Kiitos tästä. Piristi todella humanistiopiskelijan mieltä.

    Löysin äsken todella mielenkiintoisen työpaikkailmoituksen. Työtehtäväkuvausta lukiessani alkoi hiukan hirvittää, että miten saisin tutkintoni näyttämään hakemuksessa sopivalta. Mieleni kuitenkin huojentui muistaessani tähän mennessä keräämäni työkokemukseni ja "tyhjät kohdat" niiden väleissä.

    Tähän mennessä tekemäni työt ovat opettaneet, että akateemiset opinnot antavat lähinnä valmiudet uuden oppimiseen ja senpä vuoksi tutkintomme ovat monissa tapauksissa yleispäteviä. Luentosalien ja työhuoneiden ulkopuolella tekemäni asiat voivat olla monella tapaa vain eduksi.

    Eräs opiskelijatuttuni sanoi, ettei hänellä ole aikaa vaihto-opiskeluun tai opiskelijajärjestötoimintaan opintoihin panostamisen takia. En voi kuin kummastella. Mitä hyötyä hänelle on pikavauhdilla (vaikkakin erinomaisin arvosanoin) tehdystä tutkinnosta, jos hän hän tutkinnon ulkopuolella vain tyhjä kuori?

    VastaaPoista
  26. Ah.. anteeksi viimeisen lauseen virheet. Vaihto-opiskelumaani näppäimistö tuottaa ongelmia. :P

    VastaaPoista
  27. Neuvo nuorempaasi. Kun mä nyt ilmeisesti olen niin hullu että haluaisin kirjoittaa ammatikseni ja jonkinasteinen journalismi tai vastaava kutittelisi, niin mitä pitää tehdä saadakseen jalkansa jonnekin oven väliin? Kirjoitanko kasan tekstejä ja alan heitellä Tuusulanjärven viikkouutisia niillä? Tämä olisi juuri se päälle parikymppinen haahuilija joka tuskailee.

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?