Haisevaa vettä

Kosmetiikkatuotteista yksi on ylitse ymmärrykseni: hajuvesi. En ole koskaan ostanut parfyymia. Kylpyhuoneen säilytyslaatikoissa pyörii vuosia sitten lahjaksi saamiani pieniä lasipulloja, joita en ole saanut aikaiseksi siirtää roskikseen. Nykyään lähipiiri tajuaa olla käärimättä Dioria joululahjapapereihin.



Syy parfymi-neitsyyteeni ei ole tuoksujen aiheuttamassa päänsäryssä tai allergiassa. En yksinkertaisesti käsitä hajuveden pointtia. Sudin aamuisin deodoranttia, jotta en haise pahalle. Käytän satunnaisesti meikkivoidetta naaman laikkuja peittämään ja ripsiväriä, jotta näyttäisin vähän vähemmän väsyneeltä. Mutta että maksaisin haisevasta vedestä tuhansien eurojen litrahintaa? Lyö tyhjää.


Olisinko enemmän kohtalokas, kesäinen, herkkis tai viettelevä, jos suihkauttaisin miniveistosta muistuttavasta pullosta nestettä ranteeseen? No en tietenkään. Eikä niitä mainosten jorinoita nyt kai kukaan muukaan kirjaimellisesti ota. Mutta miksi maksaa sata euroa siitä, että saa pari milliä kukkien tuoksua purkissa? Menen mieluummin kukkakauppaan.

Ehkä hajuveden ideaa ei kannata edes alkaa selittää henkilölle, joka pesee lärvinsä iltaisin suihkusaippualla.



Tunnisteet: