Sarjassa iloiset yllätykset

Vaikka otsikosta voisi päätellä, en ole raskaana. Mutta eräs islantilainen perhetuttuni on.

Eilen sain jälleen kerran muistutuksen siitä, että asiat eivät todellakaan aina ole sitä, miltä ne näyttävät päällepäin. Miehen suvun maatilaa pitävä reilu nelikymppinen mieheni serkku kertoi eilen olevansa raskaana. Olen aina pitänyt häntä itsekseen viihtyvänä naisena, joka pelaa korista seudun naisten joukkueessa, ratsastaa vapaa-ajalla ja viihtyy itsekseen ja hoitaa kotona asuvia seiskakymppisiä vanhempiaan. En ole koskaan tavannut yhtäkään puolisokokelasta. Olen aina ajatellut, että hän ei halua ketään tai kaipaile perheitä riesakseen.

Eilen sain kuulla, että hän on tosi pitkään kaivannut saada lapsia. Eikä minulla - tai ei kai kellään - ole ollut asiasta aavistustakaan. Koska puolisoa ei ole, hän on yrittänyt keinohedelmöitystä. Yrityksiä oli kuulemma takana monia. Eilen hän oli käynyt ultrassa ja nähnyt, että niitä onkin siellä kaksi kappalein! Lekurilta se oli ajanut kotiin epätodellisissa tunnelmissa ja käynyt kertomassa maatilan vanhassa päärakennuksessa asuville vuosikymmenten ryppyynnyttämille vanhemmilleen uutiset. Olivat kuulemma pyörtyä riemusta.


Korvastani meni pään sisään joku hormoonihöyry. Miehen kertoessa  juttua minulle olin liikuttua uutisista. Kaksosten kohdalla väänsin jo itkua. Sitten se perhanan vuorikiipeilijä veti ässän hihastaan. Että eikö mekin voitaisi hankkia toinen lapsi, kun se olisi niin kamalan kivaa että niitä olisi kaksi. Törkeä herkistyneen tilan hyväksikäyttöyritys, sanon mä.

Tunnisteet: ,