Realisti taipuu: jotkut asiat näyttävät tavallisilta mutta sisältävät salaperäisen yllätystekijän. Kuten punaisen froteepyyhkeen elinkaari. ...

Pyyhe 33 vuoden takaa

6.3.12 Satu Kommentteja: 11

Realisti taipuu: jotkut asiat näyttävät tavallisilta mutta sisältävät salaperäisen yllätystekijän. Kuten punaisen froteepyyhkeen elinkaari.

Suosikkipyyhkeeni lapsena oli punainen froteepyyhe, jossa on nallenkuvia. Kun kävin äitini kotona hieman alle kolme vuotta sitten, otin punaisen pyyhkeen mukaani, koska se nyt vaan tuntui järkevältä. Melkein heti sen jälkeen tajusin, että olen siirtynyt paksuilijoiden leiriin.

Tilanne nyt, alle kolme vuotta myöhemmin on se, että punainen pyyhe on ipanan suosikkipyyhe. Sitä kutsutaan nimellä Muu.

Tänään lähetin mutsilleni kännykkäkameralla nappaamani valokuvan ipanastamme suihkun jälkeen. Noin 90 sekunnin kuluttua inboksiin kilahti vastaus. Mutsini ei varmaankaan pahastu, että lainaan siitä tähän pätkän:
Muistan  kun syksyllä 1979 ostin tuon pyyhekankaan ja sitten ompelin pyyhkeitä eri kokoisia ja osa oli sinisiä niitä on varmaan vielä kotonakin. kiva kun Saga nyt käyttää niitä ja sitä paitsi ne kuivaavat tosi hyvin kun ovat "muutaman" kerran pestyjä.

Niin se on. Mä ja mun mutsi ollaan laitettu tuo pyyhe pesukoneeseen noin 1 300 kertaa.



PS. Sain tänään tietää, että blogituttavamme Prinsessa Paskavarvas on kuollut. Muutama viikko sitten laitoimme kommenttikeskusteluissa marjapuuroa ja mämmiä inhokkijärjestykseen. Vähän aikaa sitten kävin lukemassa hänen blogistaan jutun: Riks, Räks ja Poks. Nyt häntä ei enää ole. Se on kamalan surullista.

11 kommenttia:

  1. Ihana! Meillä on myös perheen tytöillä perintöpyyhe, vaaleanpunainen, nallekuvioinen. Pyyhkeen on joskus muinoin ostanut isoisäni äidilleni ja sitä saa katsoa aika tarkkaan, että kuviot erottaa.

    VastaaPoista
  2. On varmaan sosiaalisesti hirvittävän epäkohteliasta kysyä, mutta kuoliko Prinsessa Paskavarvas synnytykseen vai johonkin muuhun? Ihailen ihmisiä jotka pystyvät suremaan aidosti tuntematonta ihmistä tietämättä edes kuolinsyytä; minäkin olen hämmentynyt ja pahoillani, mutta tilannetta on vaikea ymmärtää kun ei tiedä mitä on tapahtunut.

    VastaaPoista
  3. salamatkustaja3/07/2012 2:21 ip.

    Perintöpyyhkeet <3

    VastaaPoista
  4. salamatkustaja3/07/2012 2:21 ip.

    Tuulia, mä en tiedä enempää kuin sen mitä hänen blogissaan on. Olen huomannut viime aikoina, että netissä monista, etenkin nimimerkkillä bloggaavista/kommentoivista, on tullut tietyllä tapaa tosi läheisiä; jopa läheisempiä kuin monet hyvänpäiväntutut joita näkee päivittäin. Tosi surullinen juttu... Toivon voimia heidän perheelle.

    VastaaPoista
  5. Pyyhe! Meillakin oli vastaavia, nyt ne taitavat olla jossian varastoijen perukoilla mun sailotyissa laatikoissani.

    Suklaa tuli perille. Soin vasta sen toisen (lakritsisuklaan), mutta ai hemmetti, miten hyva se oli. Nyt ymmarraan, miksi haluat asua Islannissa :D

    VastaaPoista
  6. Pysäyttävä, surullinen uutinen. Kurkkua kuristaa, vaikka en tuntenut häntä ollenkaan. Ei voi kuin toivoa voimia tuoreelle isälle ja muille läheisille.

    Ihana tyttö ja ihana perintöpyyhe! Meillä on joitain mun lapsuuden astioita ja leluja, tuntuu kivalta että ne ovat käytössä seuraavallakin sukupolvella. Toivottavasti nähdään ensi viikolla!

    VastaaPoista
  7. Kahdessa kulttuurissa3/08/2012 8:15 ap.

    Voih! Mun mielestä tuossa sun äidin kirjoittamassa viestissä on jotain sellaista, joka on herkistänyt mua viime aikoina todella paljon. Äitisi nimittäin kirjoitti "Muistan kun syksyllä 1979 ostin tuon pyyhekankaan ja sitten ompelin pyyhkeitä eri kokoisia--"

    Sama vaikutus oli sillä, kun oma äitini kertoi, että ompeli minulle itse vaatteita, kun olin niin pieni ensimmäisinä kuukausina ja kaikki jo olemassa olevat vaatteet olivat niin isoja ja eikä silloin kaupassa ollut kauheasti valikoimaa.

    Se mikä mua herkistää on ajatus niistä nuorista 70-luvun äideistä, jotka ostivat kankaita ja ompelivat itse pyyhkeitä ja vaatteita. Ja miten nykyään jotkut (nuoret) äidit jättävät lahjaksi saadut pyyhkeet käyttämättä, koska ne ovat väärän värisiä eivätkä sovi lastenhuoneen sisustukseen. Tai ovat ihan väärää merkkiä.

    En tuntenut tai edes tiennyt, kuka Prinsessa paskavarvas oli. Surullista kyllä, jos asia on niin, miten kirjoitetaan. Todella surullista.

    VastaaPoista
  8. salamatkustaja3/08/2012 3:15 ip.

    Kivaa että se tuli perille - eikä edes hajonnut kuori matkalla. Joo, suklaalaku ON hyvää, pitää varmaan joskus tehdä herkusta ihan oma postaukensa ;)

    VastaaPoista
  9. salamatkustaja3/08/2012 3:17 ip.

    Joo mä olin kans ihan liikkiksenä täällä päässä. Mutsit <3

    VastaaPoista
  10. salamatkustaja3/08/2012 3:17 ip.

    Kiitos! Ja niin nähdään, jee :)

    VastaaPoista
  11. Tee! Se oli niin torkean mahtavaa, etta ansaitsee oman postauksen! MA olin kaikkein yllattynein siita, miten nopeasti se lahetys tuli!

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?