Keskiviikon kirja: Layla

Jari Tervo räjäytti pankin! Wo-hoo.

Päätin Laylan ilmestyessä, että luen siitä mahdollisimman vähän ennakkoarvosteluja. (Minulla on edelleen kesken jääneen kirjan traumoja Myyrästä, jota kovasti kehuttiin ja jonka seurassa nukahdin jokaisella lukukerralla...)

En voinut kuitenkaan välttyä lukemasta, että Laylan eli kirjan päähenkilön nimi on jotenkin epäkurdi ja kirja muutenkin epätotuuksiin pohjautuva tekele. Noh. Koitin unohtaa tämän ja keskittyä kirjaan.

Helmikuussa sain  vihdoin käsiini Laylan. Ja arvatkaa vaan: se on mahtava kirja - ja niin monesta syystä.

Ensinnäkin; pystyin ymmärtämään jokaisen henkilön motiivit. Pienintäkään sivuhenkilöä ei voinut yksiselitteisesti vain vihata - jokaisen henkilön kohdalla ymmärsin, miksi hän toimii näin.

Toisekseen; kirja pääsi yllättämään minut täysin. Lukemista aloittaessani alkoi vituttaa yletön seksin ja väkivallan voissa paistaminen. Onko tätä väkivaltapaskaa pakko hieroa naamaan tällä frekvenssillä? Ai kihlattiin kehdossa? Mon-ta-ko ker-taa se pi-tää sa-no-a?

Nämä ihmiskauppa- ja naisenalistustarinat on luettu jo aika moneen kertaan ja aina niissä nainen näytetään pelkkänä litteänä uhrina, jota säälii ja jonka kyykyttäjiä vihaa.


Hetken lukemisen jälkeen teoksen palaset alkoivat kuitenkin järjestyä uudelleen. Väkivaltamässäily ja yhden kulttuurin/kansan maalaaminen väkivaltaiseksi ei ollutkaan tässä nyt se juttu.  Teksti alkoi avata ongelmia ja tarkastella syitä niiden takana. Väkivaltaa on joka puolella - ääritekoihin syyllistyy yhtä lailla suomalainen kuin kurdi. Kuka Laylaa lopulta raiskasi eniten? Sillä taisi olla vaalea iho ja ohut, suomalainen hiuslaatu.

Kirjan jälkeen tein pikaisen - ja akateemisesti täysin pätemättömän - analyysin ja vedin sisäistekijästä nuolen todelliseen tekijään: Tervo taitaa olla feministi.

Tunnisteet: