Jari Tervo räjäytti pankin! Wo-hoo. Päätin Laylan ilmestyessä, että luen siitä mahdollisimman vähän ennakkoarvosteluja. (Minulla on edel...

Keskiviikon kirja: Layla

7.3.12 Satu Kommentteja: 20

Jari Tervo räjäytti pankin! Wo-hoo.

Päätin Laylan ilmestyessä, että luen siitä mahdollisimman vähän ennakkoarvosteluja. (Minulla on edelleen kesken jääneen kirjan traumoja Myyrästä, jota kovasti kehuttiin ja jonka seurassa nukahdin jokaisella lukukerralla...)

En voinut kuitenkaan välttyä lukemasta, että Laylan eli kirjan päähenkilön nimi on jotenkin epäkurdi ja kirja muutenkin epätotuuksiin pohjautuva tekele. Noh. Koitin unohtaa tämän ja keskittyä kirjaan.

Helmikuussa sain  vihdoin käsiini Laylan. Ja arvatkaa vaan: se on mahtava kirja - ja niin monesta syystä.

Ensinnäkin; pystyin ymmärtämään jokaisen henkilön motiivit. Pienintäkään sivuhenkilöä ei voinut yksiselitteisesti vain vihata - jokaisen henkilön kohdalla ymmärsin, miksi hän toimii näin.

Toisekseen; kirja pääsi yllättämään minut täysin. Lukemista aloittaessani alkoi vituttaa yletön seksin ja väkivallan voissa paistaminen. Onko tätä väkivaltapaskaa pakko hieroa naamaan tällä frekvenssillä? Ai kihlattiin kehdossa? Mon-ta-ko ker-taa se pi-tää sa-no-a?

Nämä ihmiskauppa- ja naisenalistustarinat on luettu jo aika moneen kertaan ja aina niissä nainen näytetään pelkkänä litteänä uhrina, jota säälii ja jonka kyykyttäjiä vihaa.


Hetken lukemisen jälkeen teoksen palaset alkoivat kuitenkin järjestyä uudelleen. Väkivaltamässäily ja yhden kulttuurin/kansan maalaaminen väkivaltaiseksi ei ollutkaan tässä nyt se juttu.  Teksti alkoi avata ongelmia ja tarkastella syitä niiden takana. Väkivaltaa on joka puolella - ääritekoihin syyllistyy yhtä lailla suomalainen kuin kurdi. Kuka Laylaa lopulta raiskasi eniten? Sillä taisi olla vaalea iho ja ohut, suomalainen hiuslaatu.

Kirjan jälkeen tein pikaisen - ja akateemisesti täysin pätemättömän - analyysin ja vedin sisäistekijästä nuolen todelliseen tekijään: Tervo taitaa olla feministi.

20 kommenttia:

  1. Näinhän se Tervo myönsi vähän aikaa sitten ilmestyneessä Tulva-lehdessä;)

    VastaaPoista
  2. Mä sain (omasta toivomuksesta) kirjan joululahjaksi. En ollut siihen kovin paljoa ennakolta perhehtynyt ja kuvittelinkin sisällön hiukan erilaiseksi. Vaan kyllähän sitä tuli tiiviisti luettua, loppuun saakka.

    VastaaPoista
  3. Muistaako kukaan, kuka suomalainen naiskirjailija kirjoitti pari vuotta sitten kirjan,jonka päähenkilö meni synnytyksen jälkeen psykoosiin ja joutui sairaalaan? Päähenkilö kuvitteli olevansa sairaalassaoloaikanaan Afrikassa ja tarinan "oikeellisuus" selvisi vasta kirjan lopussa. Olen yrittänyt vaikka millä hakusanoilla löytää tätä kirjaa mutta en onnistu.

    VastaaPoista
  4. Höh: tiedän kirjan josta puhut, luin sen itsekin mutta en saa millään kirjan nimeä päähäni, argh!

    VastaaPoista
  5. salamatkustaja3/08/2012 11:37 ap.

    Joo sama täällä, yöunista nipistin kun kirja oli saatava loppuun :)

    VastaaPoista
  6. salamatkustaja3/08/2012 11:37 ap.

    Kato perhana, siistiä! En ole lukenut uusinta Tulvaa...

    VastaaPoista
  7. salamatkustaja3/08/2012 11:39 ap.

    Kuulostaa mielenkiintoiselta kirjalta, harmi siis että en itsekään tiedä, mistä kirjasta mahtaa olla kysymys. Jos asut Helsingin seudulla, Akateemisesta saa tuolla kuvauksella vastauksen; ja jos hyvin käy niin kirjastoistakin :)

    VastaaPoista
  8. Musta on viehättävästi sanottu Tervolta, että ei hän halua kirjoittaa naisista nätisti. Hän haluaa kirjoittaa naisista niinkuin ihmisistä kirjoitetaan.

    VastaaPoista
  9. Kyllä ei näillä lakeuksilla Akateemista näy :)

    VastaaPoista
  10. HEI!!!
    Olisko tuo ollut Päivi Alasalmen Valkoinen nainen?

    VastaaPoista
  11. salamatkustaja3/08/2012 3:04 ip.

    No nyt kun sen sanoit, niin Alasalmeen tuo juonikuvaus sopisi! Mä en ole lukenut tuota Valkoista naista. Tuo tumma nainen on uusin Alasalmen kirjoista jonka olen lukenut. Päivi Alasalmi on niin huippukirjoittaja, liketän ihan tuhannella :)

    VastaaPoista
  12. No, nyt mä kerroin jo sitten juonenkin :(

    VastaaPoista
  13. salamatkustaja3/08/2012 3:14 ip.

    Ei se haittaa ollenkaan! Alasalmea lukee mielellään vaikka tietääkin mitä kirjassa käy, se verbaalinen pyöritys on niin innostavaa. Täytyykin kaivaa tämä kirja kaupasta seuraavalla Suomen-reissulla. Eli ens viikolla :D

    VastaaPoista
  14. Sä et voinu sietää Myyrää? EMMÄKÄÄ! Ja mies rakasti sitä. Sain 10 sivun jälkeen niin ankaran haukotuskohtauksen että jätin siihen. Hitto, kun tiistaina nähdään niin otetaan pari hapanta ja tutustutaan kun meillä tuntuu olevan muutakin yhteistä kuin kirja. :D

    VastaaPoista
  15. salamatkustaja3/08/2012 9:31 ip.

    Todellakin otetaan, kili kili ;)

    Myyrä. Voi juma: mä yritin kolme kertaaa aloittaa kirjan, mutta nukahdin AINA. Sitten latasin ipodiin äänikirjan. Sama juttu. Jossain kohtaa alkua Musti-koira juoksi turkki palaen pitkin Kallion katuja ja jollain naisella oli piikurillin mittaiset nännit, mutta sitten nukahdin. Mystistä.

    VastaaPoista
  16. En ole Laylaa viela lukenut, koska nain siita ihan vastakkaisen arvostelun, Husein Muhamedin blogista... No nyt on sitten kaksi mielipidetta eli taidan laittaa kuitenkin lukulistalle!

    VastaaPoista
  17. salamatkustaja3/10/2012 1:59 ip.

    Husein Muhamed taisi olla yksi kirjaa voimakkaimmin kritisoineista.

    VastaaPoista
  18. Minäkin olen ajatellut, että on ne Afganistan-piehtaroinnit jo tullu aika huolella luettua, en jaksa taas yhtä. Mutta pitää vissiin taas muuttaa mielipidettä Tervosta ja etsiä tämä kirja käsiin.

    Välttelin Tervoa pitkään, ajattelin että kirjat ovat rillumarei-paasilinnoja mielikuvitus-Lapista. Sitten luin Pyhiesi yhteyteen ja ilahduin positiivisesti puolihuolimattomasti sivulauseeseen heitetyistä piilovitseista ja kirjan rakenteesta. Lopullisesti kelkkani käänsin kun luin - niin - Myyrää. Tai oikeastaan kuuntelin säännöllisillä pitkillä automatkoilla äänikirjana. Olin välillä ihan sekaisin kertojasta (kuuntelukertojen välillä kuitenkin oli useampi päivä, eikä kertojaäänen tai luvun vaihtumista mitenkään indikoitu), mutta kyllähän poliittinen satiiri iskee historioitsijaan.

    Ohrana ja Troikka olivat vielä paljon tasapainoisempia kokonaisuuksia. Jos Myyrän kanssa meni hermot, mutta haluaisi kuitenkin ymmärtää, miksi Tervoa näistä kirjoista niin kovasti kehutaan, voisi yrittää jompaa kumpaa niistä. Muistaakseni Troikka oli parempi.

    (Mutta sitä Koljattia en kyllä lue.)

    VastaaPoista
  19. salamatkustaja3/11/2012 11:40 ip.

    Mä taas venyin Koljattiin; ja kyllähän tuo nauratti. Jospa Ohranaa tai Troikkaa kokeilisin joku päivä; luuletko että niitä pystyy vaivatta seuraamaan jos ei tajunnut Myyrästä mitään? Vai ovatko ne niin sidoksissa toisiinsa?

    VastaaPoista
  20. Kirjat eivät ole sidoksissa toisiinsa käytännössä ollenkaan (joitakin toisten kirjojen henkilöitä on muistaakseni lähinnä niminä mainittu ja sitä kautta kirjat linkittyivät henkilöiden, mutta eivät juonen kautta). Ohrana kertoo jatkosodan ajasta ja Troikka sisällissodan jälkeisestä ajasta. Kirjat eivät siis ole toistensa jatko-osia.

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?