Ruokaperinteet ovat nasta juttu, jos ne ovat vaikkapa Italiasta. Tai Japanista. Tai Karibialta. Islannin perinneruuat ovat kuitenkin silkkaa kauhuelokuvaa. Þorri on maailman epäherkullisin ruokajuhla, joka kiteytyy kahteen sanaan: mätä ja hapan. Perinne on lähtöisin ajoista, jolloin islantilaiset uhrasivat vanhoille jumalilleen, kuten Þorrille, kaikkea ällöttävää. Eikä tästä perinteestä ole päästy eroon vieläkään. Vaan päinvastoin. Tammi-helmikuussa islantilaiset kokoontuvat vetämään kuivattuja/hapatettuja/mädätettyjä lampaanpäitä, kiveksiä ja hainpaloja. Tätä perinneruokaa syötetään kuulemma muksuille myös päiväkodeissa. Ei siis ihme, että lapsemme tykitti eilen 40 asteen kuumeen. Hankkisin itselleni jonkun sortin isorokon, jotta välttäisi seuraavana päivänä tarjoiltavat kylmät pässikivekset.
Islantilaisista herkuista toiseen. Laitoin myyntiin Huuto.netiin muutamia islantilaisia vaatteita (suunnitelty/tehty täällä), jotka lojuvat käyttämättöminä viemässä kaappitilaa. Yleisön pyynnöstä voin laittaa myyntiin myös muutaman lampaanpään. Pysykää kuulolla.
Nyt pitää kysyä, että mikä on tuo kansallisruuan ensimmäinen kirjain? Se ei ehken ole P vaikka se siltä vähän näyttääkin...
VastaaPoistaSe kirjain on þ, lausutaan vähän samalla tavalla kuin "th". þorri on vanhan ajan kalenterin neljäs talvikuukausi; ja tota mätäruokakuuta vietetään sen kuun ajan. Eli kohta noita lampaanpäivä ei tule vastaan enää ihan joka ruokakaupassa. ;)
VastaaPoistaHahaha. Voi karseus.
VastaaPoistaNo, kyllä siellä Karibiallakin syödään kaikkea ällöttävää, kuten friteerattuja possun kärsiä, häntiä, sorkkia, kanan kivipiiraa ja mitä vielä... Tosin tulihan sitä itsekin vedettyä ala-asteella veripalttua. Hyh. Enää en koskekaan. :D
Pointsit siis pikkuiselle. Tosin toivottavasti kuumeilu on jo ohi!
Ah, muistoja. Sitä pissalta maistuvaa haikalaa mut huijattiin maistamaan. Enkä edes saanut pontikkaa päälle. Oppilaani (ala-astelaiset pikkupojat) kyllä kilvan kehuivat näitä herkkuja.
VastaaPoistaEikä! Tämä piti lukea miehellekin ääneen...
VastaaPoistaAi hirveetä! Olimme Koti-Insinöörin kanssa fine-dainaamassa viime syksynä ekaa kertaa hetkeen ja yhdessä annoksessa oli islantilaisia hietarapuja. Hyisssaatana! Pyllyntuoksuiset ja mudalle maistuvat hiekkakökkäreet naurattivat vielä takjsissa kotiin. Ne salmiakkitoffeesuklaat on win.
VastaaPoistaHieno juttu, sä teit tän postauksen mun puolesta :D Olen itsekin ajatellut kirjoittaa näistä perinneherkuista, mutta taidankin linkittää sun postauksen suoraan blogiini :D
VastaaPoistaYök joo, se mädätetty hákarl on ihan kamalaa. Suussa maistuun sen jälkeen kusi aika pitkään. Kerran kokeilin ja kertaan jäi. Hrr.
VastaaPoistajoo eiköhän se tästä ohi mene - viimeistään sitten kun thorri on ohi ;)
VastaaPoistaJooh. Perinneruokablues. Onhan Suomellakin herkkunsa, mutta niitä vetelee vaan joku keskiaikaseura, ei koko maan ravintolat ;)
VastaaPoistaHihi, joo karkin tekeminen täällä osataan. Ja jäätelön ja skyrin. Mutta toi perinneruokapuoli on tosiaan vähän haastavaa mullekin. Sen mä vielä muuten tajuun että täältä tuodaan ravintoloihin esim. turskaa bacalaota varten, mutta miksi niitä nuppineulan kokoisia rapuja? Huh-huijijjaa.
VastaaPoistaJoo oli aivan pakko. Kun töistä kotiin tulessani näin kauppamatkalla lampaanpäitä pakkasaltaassa olin varma, että tätä aihetta ei voi ohittaa ;)
VastaaPoistaHuh, mädätettyä ruokaa? Oikeesti? On kyllä aika kaukana mun lapsuuden perinneruuasta, jota aina kauhulla koulussa odotettiin. Se oli klimppisoppa eli suomeksi lihakeitto, jossa on muutamia vehnäklimppejä mukana. Mädänneeseen kalaan tai lampaanpäähän verrattu lähes gourmetruokaa siis. :D
VastaaPoistaAppiukko päätti eräänä juhannuksena mökillä tarjota sitä ruotsalaisten herkkua eli hapansilakkaa. Hyi hitto sitä hajua. Koira ei suostunut tulemaan sisälle. Maku oli outo, tooosi suolainen ja koostumus ihan kuin raakaa kalaa söisi. Virhe oli ottaa oluesta huikkaa kyytipojaksi. Röyhy maistui (ja haisi) p***lle :D Eli jos toi mätä hai tms. on yhtään vastaavaa niin otan osaa!
Mä luulin, ettei ruotsalaisetkaan oikeesti sitä silakkaansa syö mutta syöhän ne. Skånelaiset yökkäili sen päälle kuten "me" tanskalaiset mutta pohjoista tulevat svedut lähtivät jo hakemaan haarukoita.
VastaaPoistaHaluaisin huomauttaa, ettei japanilaisten nattoo (hapatettuja soijapapuja) ole hirveesti glamourimpaa ruokaperinnettä. En kyllä maistanut, oli sen verran epäilyttävän näköistä ja hajuista.
VastaaPoistaKarseinta mitä mä olen syönyt, on Kaakkois-Aasiassa yleinen durian-hedelmä. Se haisee ja maistuu ihan törkeän pahalle: kuin olisi pitänyt jotain hedelmää pari kuukautta kompostissa ja sitten kaivaisi sen sieltä esiin ja pistelisi poskeen. Hajusta kertoo jotain varmasti se, että esim. Singaporen metrossa on kylttejä, joissa on durianin kuva ja raksit päällä! ;)
VastaaPoistaKuulostaa vähemmän herkulliselta. Mies innostui lukemaan noista "herkuista" netistä vaikka kuinka kauan kun oli lukenut juttusi ääneen. Samalla tuli sitten muisteltua Islannin reissua ja hyviä kala-aterioita. Skyrkin oli namia.
VastaaPoistaEivät nämä sveitsiläisten perinneeväät taidakaan olla pahoja (pottua, voita, kermaa, Speckiä, pottua, juustoa, voita, juustoa, pottua.... ja tarjotaan omppuhillon ja kerman kanssa...) :)
hoo, mun srilankalainen ystävä sanoi, että durian haisee aivan hirveälle mutta maistuu todella hyvälle, samaa olen lukenut kirjoista. Onkohan kohdallesi osunut paha yksilö?
Mun lapsuuden mämmi- ja vispipuuro-traumat ottavat osaa muksun puolesta. Niistä vaan ei koskaan varotettu tarhassa/koulussa, joten en tajunnut sairastua. Damn.
VastaaPoistaMun mielestä kyseisen ruoka-aineen olemuksen kiteytti mainiosti edesmennyt hulvaton Steve, Don't Eat It -blogi (http://www.thesneeze.com/steve-dont-eat-it/). Kas näin:
VastaaPoista"What I find most hilarious is that there is an expiration date on the package. What could they possibly expect to happen to the product on this date THAT HAS NOT ALREADY OCCURRED?!!!"
Ikävä kyllä artikkelisarjaa ei enää päivitetä - harmi, koska veikkaan että Þorramatur solahtaisi kerrassaan mainiosti joukon jatkoksi. Ja surströmming - meillä oli kerran ruotsalainen lukiolainen viikon majoituksessa kun olin pieni ja se oli tuonut mukanaan purkin sitä scheissea. Avasi sen oikeaoppisesti veden alla keittiössä, 20 sekunnin päästä pikkuveli purskahti itkuun olohuoneessa.
OK. Thänks tiedosta. Mut kyllä se suomalainen tappaiskeitto varmaan pärjää ällötyksessä noille issu"herkuille"... Vai miltä kuulostaa teurastetun elukan aivot+muita sisäelimiä, missä on seassa veriklönttejä ja jauhoklimppejä? Mulle iski ainakin pahoinvointi justihin siinä paikassa...
VastaaPoistaMut hei, enää ei oo onneks kauaa siihen päivään (Öskudagur, vai sekoitanko nyt kaksi päivää toisiinsa...?) kun saa hangíkjötiä ja papusoppaa! :D Voisin ihan pelkästään sen ja viime vuoden Kjörisin kookosjäätelön takia tulla takas... Mmm <3
VastaaPoistaNo voi ugh. Tämä vetää kevyesti vertoja jopa omalle pahimmalle kauhukokemukselleni, Etelä-Afrikan townshipeissä harrastetulle perinteiselle juhlaruoalle, jonka nimeä en enää muista - kaikkia mahdollisia sisäelimiä keitetään (eikä niitä nyt ihan hirveästi tarvitse edes paloitella, kannattaa jättää reiluiksi mönteiksi), kunnes ovat tasaisen harmaita, ja namskis, sitten ne ovatkin valmiita lautaselle lätkittäviksi! Kaikissa eteläafrikkalaisissa hautajaisissa tuntuu olevan laumoittain autuaan näköisiä mummoja, jotka istuvat seinien vierustoilla harmaita sisäelimiä kukkuroillaan olevien lautasten kanssa.
VastaaPoistaLuimupupu: en kyllä ollut kuullut aiemmin kenestäkään (länsimaisesta) henkilöstä, joka pitäisi durianista. No, makunsa kullakin. En kyllä itse maistanut pilaantunutta versiota. Enkä kyllä haluaisikaan... se olisi varmasti vieläkin pahempaa potenssiin 10. ;)
VastaaPoistaMyönnettävä on, että mäkin oisin koirana jäänyt ulos. Mädätetty hyvinkin; se oli yksi tapa säilöä safkaa aikana jolloin ei vielä ollut jääkaappeja. Jostain ihme syystä toi perinne raahataan keittiöön edelleenkin joka vuosi. Käytännössä mä en tiedä miten se mädätys tapahtuu nykyään, mutta ennen vanhaan kaivettiin hainliha maahan, kaadettiin kusta päälle ja odoteltiin. Oi aikoja, oi tapoja...
VastaaPoistaTosta sais aika namin hedelmäsalaatin!
VastaaPoistaSaletisti näitä ruokahirvityksiä löytyy muualtakin, kun vähän pintaa raaputtaa :)
VastaaPoistaOikeassa olet, Islannista saa oikein kelposafkaa kyllä muuten; oikein harmittaa Suomessa kalatiskillä, kun valinnanvaraa on niin vähän ja hinta on korkea. Ja skyr on myös huippua :)
VastaaPoistaPärjää aivan varmasti. Klöntti&klimppi - siinä olis muuten hyvä nimi kokeelliselle ruokablogille; tuli mieleen....
VastaaPoistahei vispipuurohan on tosi hyvää ü mutta mämmi kanssa olen samaa mieltä. siis oikesati: ei mikään, mikä on ruskeaa ja löysää lautasella voi olla maukasta.
VastaaPoistaToi kuulosti jo kauhuelokuvan avauskohtaukselta. Hrr..
VastaaPoistaTotta, toi pierunhajuisen lampaanlihan päivä lähenee uhkaavaa vauhtia. omg.
VastaaPoistaToinen näyttää siltä kun olisi tullut peräpäästä ja toisen suutuntuma vastaa jo kertaalleen ylös tullutta, yyy... Mä en voi sille mitään, vaikka skidinä pidinkin kaikesta vaaleanpunaisesta, niin vispipuuro, se marjaversio, tuntui suussa aina samalta kuin yrjö. Ja sitten se meinasikin tulla.
VastaaPoistaIhme ja kumma, en tosin tainnut koskaan jäädä tarhassa edes kiinni, vaikka kaadoinkin puurot salaa pöydän alle. Kaverin äidille kuitenkin yökylä-reissulla jäin, wonder why...
Anteeksi mutta mä repesin tolle pikkuveljelle :D
VastaaPoista