Sain Terapiaosastolta ihanan substanssi-tunnustuksen. Olen ollut laiska ja saamaton vastaamaan näihin tunnustuksiin. Nyt otan pienen ryhtil...

Substanssia, substanssia

9.1.12 Satu Kommentteja: 8

Sain Terapiaosastolta ihanan substanssi-tunnustuksen. Olen ollut laiska ja saamaton vastaamaan näihin tunnustuksiin. Nyt otan pienen ryhtiliikkeen.

Eli.

Tunnustuksen saamiseen kuuluu velvollisuus paljastaa kahdeksan satunnaista faktaa itsestä. Ne ovat seuraavat:

  1. Mä en tajua musiikista mitään. Mun mies aina vitsailee mun kustannuksella kyselemällä radiossa soivien artistien nimiä. Mä en erota David Bowieta (kirjoitetaankohan se noin) Nick Cavesta. Eikä tämä ole vitsi. Mutta miehellä on hauskaa.

  2. Olen aloittanut ainakin sata harrastusta, ja jättänyt niistä valtaosan kesken - joko kokonaan tai 99-prosenttisesti. Thainyrkkeily, taichi, astanga-jooga, potkunyrkkeily, lihasten kasvatusprojekti, modernin kreikan opinnot, elokuvatutkimus. Vittu joo. Lista on pitkä.

  3. Olen sitä mieltä, että monesta, sinällään älyttömän tarpeettomastakin säätämisestä voi myöhemmin elämässä olla paljon iloa. Jos mä en olisi aikanaan hengannut punttisalilla, mä en olisi tavannut sitä miestä, jonka kanssa seurustelin melkein vuoden, ja joka sitten olikin jo kihloissa toisaalla ja oli muutenkin täysmulkero. Ja jollen mä olisi tavannut sitä mulkeroa, en olisi koskaan tutustunut yhteen tyyppiin, joka houkutteli mut paikkaan X, jossa tapasin islantilaisia ihmisiä, joiden kautta hakeuduin Islantiin opiskelemaan. Ja täällä ollaan! Että kiitokset sinulle vakuumipakattu nakki, joka työskentelet nykyään poliisina. (Toim. huom. Tunnen älyttömän paljon myös todella mukavia poliiseja.)

  4. Pureskelen kynsiäni. Ja sormenpäitä.

  5. Haaveilen asunnonvaihdosta jonkun New Yorkissa asuvan kanssa. Kuukausi Islannissa ja käytössä meidän auto&kämppä. Ja meille asunto NYC:stä kuukaudeksi. Kuulostaa helpolta, mutta jotenkin tämä idea aina hukkuu kaiken arkisen säädön alle.

  6. Nukun noin 7 h  yössä. Se on liian vähän, mutta nipistän sen 1,5 h yöstä lukemiseen. Silmäpussit kiitää.

  7. Mulla oli kerran nenäkoru, mutta se hävisi pääni sisään. Korun poisonkiminen sattui sen verran, että en hommannut uutta renkulaa.

  8. Mulla on kaksi maailman ihaninta siskoa. Näemme aivan liian harvoin välimatkojen takia. Siksi olenkin ollut ihan superonnellinen viime viikot, kun Lontossa asuva siskoni on budjannut meidän luona kolme viikkoa. Jeje.


Laitan tunnustuksen eteenpäin Hupsille (jota olen seurannut melkein alusta asti) ja kanssaekspatille Minnalle tohon naapurikuntaan.

8 kommenttia:

  1. Ei kun vaihtakaa asuntoa meidän kanssa. Köpis on ehkä maailman kallein kaupunki, kesä on lyhyt ja tuulinen eikä kielestäkään mitään tolkkua ota. Mutta tää on yksi maailman onnellisimpia kansakuntia. Jostain syystä. Hmm... jotenkin toi kuvaelma voisi olla myös Reykjavikista :)

    VastaaPoista
  2. Laitoin (ihan oikeesti!) meilia veljelleni joka asuu Nykissa, ja nauttii matkailusta...

    VastaaPoista
  3. Toi kolmonen kolahti :)

    VastaaPoista
  4. Ooh, vau! Kiitän! Ja yritän hoitaa homman, jahka tältä kuumeiselta hääkolttujen selaamiseltakin kerkiän. Iski yhtäkkiä paniikki, että 3,5 kuukauden päästä pitäis vissiin olla joku juhlaklänninki, eikä noi putiikit tunnu myyvän muita kuin valkoisia rinsessaunelmia. Jotka taas ei ihan tunnu ihan omilta etenkään näin reilusti kolmenkympin paremmalla puolella ja kahden lapsen äitinä.
    Ykkönen on kuin suoraan meiltä! Mä pystyn nokittaa ainoastaan suomalaisessa musiikissa niiltä vuosilta, kun toi asui Norjassa. Enkä siinäkään kauheen hyvin. :)

    VastaaPoista
  5. Allekirjoitan kohdan kolme omakohtaisesti vaikken olekaan bongannut kuntosalilta vakuumipakattua nakkia. Välillä tuntuu että on ihan hirvee härdelli elämässä, kaikki kortit levällään ja yhtäkkiä tajuaa asioiden ratkenneen ja kaikelle löytyy vastaus. Oli ihana lukea tuo sama tunne jonkun toisen aukikirjoittamana!

    VastaaPoista
  6. salamatkustaja1/10/2012 3:24 ip.

    mimmi, kuulostaa kyllä tutulta. paitsi teillä on metro köpiksessä, pyöräteitä ja kaupoista saa bisseä... mä olen siis valmis määräaikaiseen asunnonvaihtoon ;)

    NooraK, voi miten ihanaa, kiitos!! Me ollaan oikeasti kelattu tätä asunnonvaihtoa jo jonkin aikaa - kuitenkin molemmilla joustavat työajat ja mä voin pakata duunin kannettavan muodossa mukaan minne vain. Kyllä mä tän vielä toteutan...

    höh, jee! näin se on, että sattuman kautta löytää useampaankin paikkaan. ei aina perille, mutta joskus kumminkin.

    Hups, ollos hyvä vaan! Ai niin teillä on se hääjuhlahässäkkä keväällä, siinon varmaan hommaa. Mutta hyvät bileet on aina nasta juttu, joten siitä tulee varmsti mahtava päivä.

    Aan, se on tosiaan jännä juttu, miten ihan yhtäkkiä koko saamarin sekamelska muodostaa kokonaisuuden. Kannattaa pitää muutoksille silmät auki, ne voivat tulla mistä vain...

    VastaaPoista
  7. Hah, mulla oli kanssa kerran nenäkoru, mä kyllästyin siihen, kun se nenänsisäinen vastakappale oli jatkuvasti räässä ja otin sen pois... :) Kertakaikkisesti hankala kapistus...

    VastaaPoista
  8. Samaistun kohtiin 1-3 ja joskus koen olevani niistä jopa ylpeä :D Jos meidän tuleva lapsi on yhtään parempikielipäästään niin se puhuu ennen kouluun menoa vähintään ruotsia ja espanjaa. Taitaa multa löytyä latinankielen oppikirjatkin jostain. (Mähän puhun vaan Häkkis-englantia..). Sen lisäksi se tuntee oluet, viinit ja whiskit (noikin on siis hyllyssä kirjoina, ei pulloina...).

    Sen lisäksi on mukava muistella niitä noloimpia hetkiä ja tekoja, kun voi aina persutella, että ilman niitä ei ehkä koskaan olisi päässyt tähän hetkeen. Kaikki ne väärät valinnat ovat johtaneet ja kasvattaneet minua ihmisenä :D (silti niitä on mukava olla muistelematta ääneen...)

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?