Mon dieu. Vauva-aikana oli niin paljon helpomaa. Kun teki mieli irtokarkkeja, senkun söi. Kun teki mieli syödä, sai lapata voileipää suuonte...

Poskipiilo

19.1.12 Satu Kommentteja: 27

Mon dieu. Vauva-aikana oli niin paljon helpomaa. Kun teki mieli irtokarkkeja, senkun söi. Kun teki mieli syödä, sai lapata voileipää suuonteloon milloin huvitti. Tenavan kanssa pelataan eri säännöillä.



Jos mulla on irtokarkkipussi povitaskussa, lapsi kuulee sen rapinan 30 metrin päähän. Olen oppinut, että pienet imeskelykarkit pystyy piilottamaan poskeen, jos välttää puhumista. Pureskelua vaativat isot toffeekarkit kääpiö bongaa heti - ja alkaa parkua itselleen samanlaista.

Aamiaisen nauttiminen on hankalampaa. Lapsi saa puuron tarhassa. Mun taas on pakko syödä aamulla kotona, tai koko päivä alkaa jyrkällä alamäellä. En voi kuitenkaan syödä lapsen ollessa hereillä, koska mun luonto ei kestä syödä samalla kun toinen tuijottaa annostani suurin vetisin silmin ja pyytää puuroa namnamnam-äänteellä. Äiti ei antanut lapselleen ruokaa. Iltapäivälehtiaineista.

En jaksa herätä kello kuusi syömään aamiaista, joten olen ratkaissut asian toisin. Teen itselleni leivän, kaadan kuppiin jukurttia, annosta piilotellen marssin vessaan ja suljen oven. Siellä istun pyntyllä, valutan vettä hanasta ja syön paahotelipää. Siinähän voi samalla miettiä vaikka elämän tarkoitusta. Tai pissata.

27 kommenttia:

  1. Minä oon harkinnut, että rakennan vessaan karkkipiilon. Siellä vois sitten pahan hetken koittaessa (siis viiden minuutin välein) käydä mussuttamassa suklaata. Tällä hetkellä piilo on mun käsityökaapissa keskellä olohuonetta, ja sen tuo taapero jo taitaa pian hoksata... Mies ei oo sitä onneksi vielä löytänyt, niin saan pitää herkut itselläni!

    VastaaPoista
  2. Voi ei, mikä kohtalo! Arkiaamuina mä joudun sentään vain nauttimaan kahvini vessassa... Lapsi herää niin aikaisin, ettei sitä henno pitää nälillään niin kauan että pääsee päiväkodin ruokiin. Eli se syö kaksi aamiaista. Ei näytä haittaavan. Mutta jos meinaan jotenkin järkevässä aikataulussa ehtiä töihin, niin kahvit täytyy juoda toiletissa.

    Mutta joo, muuten ylimääräisiä välipaloja täytyy piilotella. Tänään jäin kiinni banaanin kanssa (kun oli niin hirveä nälkä ennen iltapalaa) ja ei sitä sitten yksin tarvinnut syödä. Mies puolestaan on ilmeisesti syönyt keksejä ja jäänyt siitä kiinni, ainakin kulho on kovasti vajunut. Tai sitten meillä on käynyt vieraita, joista mulle ei ole kerrottu, ja jotka ehdottomasti haluavat tahmatassu-räkänokan "itseleipomia" keksejä.

    Jännin juttu tässä ilmiössä on se, että vaikka meillä ei oikeastaan syödä karkkia ja suklaitakin tosi harvoin, niin tänään kun ostin sipsejä ja pähkinöitä ja jätin ne keittiön tasolle, niin lapsi oli niistä hyvin kiinnostunut ja viisaili niitä siihen malliin, että noita nyt tarttis saada (meillä on viittomakieliset uutiset...). Pusseja ei oltu edes avattu, en puhunut herkuista, ja silloin harvoin kun lapsirukka saa karkkia, se on joku kettukarkki tms tarjottuna sellaisenaan, tai siis ei pussista. Mikä niissä pusseissa siis on, mistä se tiesi että siellä on herkkuja? Vai syökö mun mies multa salaa karkkia ja on narahtanut lapsen nähden?

    Ai niin, sä ilmeisesti pääset yksin vessaan taas? Onneksi olkoon :)

    VastaaPoista
  3. heheh. Käytännöllistä ja tehokasta!

    "Äiti, namnam. ÄITI nam namnam!" Mulle huudellaan, mutta miehen lautaselta lapsi napsii mitään puhumatta.

    Nytpä mieskin tietää miltä musta tuntuu, kun vaivalla oon itelleni valmistanu jotain herkkua ja mies tulee ja kahmasee itelleen huomattavan osan. Siitäs sai :D

    VastaaPoista
  4. Minä järjestin itseni esikoisen kanssa ihan kierteeseen antamalla "ihan vähän" puuroa samalla, kun itse aamupalaa söin. Nykyään on tarjolla muksuille "jotakin pientä", jota voivat napata ennen päiväkotiin lähtöä. Tekee aika paljon, kun varsinkin tuon eskari-ikäisen kanssa voi ihan oikeasti keskustella siitä, että äiti ei saa aamupuuroa töissä.

    Karkkeja meillä ei enää syö kukaan elleivät kaikki syö. Paitsi lasten nukkuessa.

    VastaaPoista
  5. Heh, tutut sävelet. Olen toistaiseksi onnistunut huijaamaan 3-veetä sanomalla, että tämä on aikuisten xylitolpastillia- samalla kun mutustelen tummaa suklaata. Lapsi siis itse koukussa xylitol pastilleihin...Karseeta huijata mutta tässä asiassa oma etu kiistaton.

    VastaaPoista
  6. Voi ei :D Kai otat lehden mukaan?

    Meidän 3 v haaveilee aikuisuudesta, jolloin saa syödä sipsejä yöllä. Ja katsoa samalla telkkaria. Kaiken ne tietää.

    VastaaPoista
  7. 'Aamiainen vessassa' on arkisempi versio 'Aamianen Tiffanylla' elokuvasta :)

    Oma lapseni osoittelee suutaan, kun haluaa jotain. Onneksi on nirso myös makean suhteen, joten mitään pahoja tilanteita ei ole vielä tullut.

    Yksi ratkaisu olisi viedä lapsi heti herättyään hoitoon ja palata sitten kotiin syömään oma aamiainen. Jollei matkoihin tuhlaannu järjettömästi aikaa.

    VastaaPoista
  8. Voi miten houkutteleva tulevaisuuden kuva - aamupala vessassa ja herkkujen syömistä piilossa :D Täytyykin alkaa suunnittelemaan toimintastrategiaa kummitytön tulevia kyläilyitä varten... Vähintään noiden herkkujen osalta.

    VastaaPoista
  9. Heräsi kysymys: Miksei lapsi voi syödä kotona sitä puuroa?

    Muutoin kuulostaa kyllä pelottavalta tulevaisuuden kuvalta :D

    VastaaPoista
  10. Meillä ainakin Suomessa oltiin tarkkoja, ettei lapsi syö kotona jos hänet on tarkoitus viedä aamupalalle päiväkotiin. Muut häiriintyvät jos lapsi kertoo syöneensä kotona!!! eikä hän sitten syö muiden kanssa kuitenkaan ja häiriköi sun muuta. Kyllä jämpti on näin ;)

    VastaaPoista
  11. salamatkustaja1/20/2012 4:19 ip.

    Veera, vessassa hyvä piilo on siellä wc-pytyn vesisäiliössä, jos kannen saa irti ;)

    etl, jos aikaa kahteen aamiaiseen on, niin mikä ettei, ilman muuta. meillä vaan menee aamut sellaisessa paniikkinappulassa, että aikaa ei jää mitenkään, joo haluaa ehtiä kasiksi päiväkotiin ja töihin.

    Heidi, kyllä. Täytyy vaan olla nopea siinä vessaan häviämisessä. Toinen keino on pistää pää jääkaappiin ja syödä siellä, mutta se vie pirusti sähköä.

    Riitta, joo toi toimii joskus, jos mä syön esim. banaanin. Myslin ipana sylkee lattialle...

    MsH, narraaminen on tehokasta - sitä kannattaa tehdä niin pitkään kun tarina uppoaa täysillä.

    Täti, joo, tottakai. Vessassa on aina kasa vanhoja lehtiä. Tai siis oli, nyt siellä on vain revittyjä sivuja, kun ipanakin hoksasi lehtisäilön.

    mie, joo vähän naturalistimsempi ote tässä versiossa ;) mä en ehdi enää käymään kotona tarhareissun jälkeen; vaikka joskus kyllä tekisi mieli tulla takaisin kotiin ja mennä nukkumaan hetkeksi.

    Taru, yep..... Onneksi on viikonloput. silloin voidaan kaikki herätä syömään puuroa yhdessä kello 7. Hehe.

    Mafalda, kellon takia... Päiväkoti aukeaa kello 8, ja jotta ehdin tehdä suht. järkevän mittaisen työpäivän, täytyy aloittaa mahdollisimman aikaisin - koska päiväkoti menee kiinni vähän ennen neljää. Jos mä alan keittää puuroa seiskalta, lapsi on syönyt ja siivottu kello 8 - ei wörkkaa. Mutta kuten sanottua, viikonloppuisin tämä on vähän inhimillisempää.

    höh, joo tääkin on hyvä pointti; on tosi pöljää jos lapsi ei suostu enää syömään aamiaista tarhassa syötyään kotona, sitten se häsää siellä pöydässä kun muut syö.

    VastaaPoista
  12. Meillä oli Vaihe, jolloin esikoinen söi puuron kotona, leivän ja maidon päiväkodissa. Ei siitä tullut ongelmaa. Paitsi kotona. Puurolautasen äärellä nuokkuvaa muksua on vielä ärsyttävämpi hoputtaa kuin vaatteiden pukemisessa vetkuttelevaa muksua.

    En siis suosittele. Kuopuksen kanssa on pidetty hyvin tiukkaa linjaa sen suhteen, että puuro syödään päiväkodissa. Mitä nyt äidin lautaselta saatetaan kärkkyä maistiaisia.

    VastaaPoista
  13. Meidän nahkavekkari on siis säädetty kuudeksi ja hoitoon menee kahdeksaksi. Siksi meillä siis ehditään syödä puuroa aamulla koko perheen voimin, silmät enemmän ja vähemmän ristissä... Kaippa se sitten viihtyy päiväkodinkin ruokapöydässä, kun ei ole tullut moitteita. Viikonloppuisin sille pitää antaa aamupäivällä joku välipala, että selvitään lounaaseen.

    Minusta olisi ihan hirveää pitää lasta nälässä 2 tuntia aamuisin. Varsinkin kun itselläni on se hungry-angry-syndrooma ;)

    VastaaPoista
  14. Päiväkodilta tuo meidänkin ohje tuli siihen, ettei saa lasta ruokkia aamulla. Kyllä se jonkun aikaa meni ihan ok, mutta sitten en voinut olla syöttämättä pientä nälkäistä. Tai kumpaakin pientä. Ei siinä sitten kai oikein ongelmaa ollutkaan, päiväkodin aamupalapöydässä meinaan, vaikka ne tädit aluksi kauhukuvia maalailikin "lapsista, jotka saavat syötävää MYÖS kotona"
    A-L.Härkönen kertoi jossain kirjoituksessaan kaveristaan, joka lykkää lapselle suklaapatukan automatkan ajaksi. Siis aamulla kun menevät päiväkotiin. Tuohon ei meillä kyllä vielä menty :)

    VastaaPoista
  15. Mä oon ihan kauhee kummitäti, mä ruokin oman kummityttöni aina ennen kuin vein sen tarhaan. Kaiken lisäksi annoin sen syödä aamiaisen tv:n edessä (sain juoda oman aamukahvin rauhassa ja vaatteetkin meni muksulle päälle ihan huomaamatta..)!

    VastaaPoista
  16. Heh, hih ja hah!! Sekä apua. Loistopostaus!

    VastaaPoista
  17. salamatkustaja1/22/2012 9:15 ip.

    jenni, kiitos!!

    VastaaPoista
  18. salamatkustaja1/22/2012 9:15 ip.

    Jos se toimii, se on hyvä keino :)

    VastaaPoista
  19. Jos (ja yleensä kun) lapsi herää samoihin aikoihin kuin minä, istutan sen telkkarin ääreen katsomaan Pikkukakkosta. Saan hyvin syötyä oman aamupalan ja laitettua itseni kuosiin. Siitä sitten startataan päiväkotiin. Toiminut meillä toistaiseksi hyvin.

    Mutta päiväkodin aamupala on aiheuttanut nyt sen, että lapsi haluaa aina leipää. Kotona kun syödään aamuisin ja iltaisin _pelkkää_ puuroa. Ei sen päälle enää leipää vedetä. Nyt sitten lapsi huutaa joka välissä "eipää, eipää, EIPÄÄ". Miksi ihmeessä siellä päiväkodissa pitää antaa puuroa JA leipää??

    Mun mielestä kuulosti vähän oudolta, että päiväkodin hoitajat kieltävät syöttämästä lasta kotona. Mun lyhyen päiväkotikokemuksen pohjalta ne hoitajat nyt suosittelevat vähän kaikennäköistä että niiden oma päivä lasten kanssa olisi helpompaa. Vanhempien oman järjen käyttö näyttäisi olevan vähintäänkin suositeltavaa.

    VastaaPoista
  20. Meillä parivuotias ei välttämättä syö päiväkotiaamiaisellakaan oikein muuta kuin leipää. Iltapuuroa ei ole enää aikoihin yritettykään. Ihan samanlaisesta viljasta se leipä leivotaan kuin puuro keitetään.

    Oman järjen käyttö on vähintäänkin suositeltavaa. Minä olen todennut, että lapsen ja myös työntekijöiden elämä helpottuu, jos olen itse siihen suuntaan aktiivinen ja annan heille neuvojaa (kuten, että turha sitä puuroa on väkisin tyrkyttää, tärkeintä on, että syö jotain).

    VastaaPoista
  21. Huhhuh, vessa-aamupala ei kyllä houkuttele ;D Onneksi meillä muksut ovat oppineet odottamaan päiväkodin aamupuuroa, saattavat kyllä käydä hakemassa lusikat ja ottaa maistiaiset jogurtti-mysli-sotkusta joinain aamuina. Meillä kyllä on aika lentävä lähtö aamuisin, eivät ehdi aamutoimien lisäksi kuin hetken leikkiä joten sekin puoltaa päiväkotiaamupalaa. Jos ovat jo käyneet hammaspesulla niin en anna edes maistiaisia -julma äiti? ;)

    Muksuilla täytyy olla yliluonnolliset herkkuaistit, kuulevat ja haistavat varmasti lähistöllä olevat herkut, varsinkin jos vanhemmat niitä syö ilman heitä ;D

    VastaaPoista
  22. Niin, ehkä se on vain mun joku oma fiksaatio, että pidän puuroa parempana aamu- ja iltapalana kuin leipää. On se halvempaakin. :) Ajattelin kuitenkin jatkossakin pitää puurosta kiinni. Jos ei kelpaa niin on sitten ilman, ei meillä saa leipää vain siksi, että kieltäytyy puurosta ja itkee leivän perään.

    VastaaPoista
  23. salamatkustaja1/23/2012 6:15 ip.

    Uskon (ja toivon) että nää vessa-aamiaiset ei kestä kauaa.... :)

    VastaaPoista
  24. Eikös neuvola suosittele puuroa? Sieltä se varmaan tulee...

    VastaaPoista
  25. No, meillä puuron syönti tulee kyllä siitä, että se on ollut mun ja mieheni arkiaamupala aina.

    VastaaPoista
  26. Off topic: puurossa ei ole sokeria, hiivaa yms. ylimääräistä ellei sitä itse sinne laita. Puuro on vain puurohiutaleita ja vettä/maitoa. Kaupassa ostetussa leivässä voi olla ihan mitä tahansa ellei sisällysluetteloon katso.

    Ei siis sillä, että kauheesti jotain sokereita vahtaisin, mut tulipahan mieleen :D

    VastaaPoista
  27. Itse voin vielä toistaiseksi rapistella pussia myös lapsen (3,5 v.) läsnäollessa, siis niin ettei hän huomaa. Rapiseehan moni muukin pussi (riisi, makaroni...), joten ehkä ei siksi niin kiinnitä huomiota? Harvemmin kuitenkaan tulee syötyä, mutta joskus. Kaikesta tuo muksu ei edes välitä, joten niitä saan rapistella ihan rauhassa. Samoin jos on tiedossa leikkimistä muiden kanssa, jättää yleensä herkut väliin. Näin esim. lasten synttäreillä, käy vain vilkaisemassa herkkupöytää ja toteaa että ei kiitos ja painuu lelujen joukkoon :)

    Meillä muksu syö kotona, koska päiväkodin aamupalaan (8.30) on heräämisestä melko pitkä aika.

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?