Hangon aurinko. Kohta on yksi mainio vuosi takana ja toinen toivottavasti yhtä mainio edessä. Lupasin  Vuoden mutsin puolella ajatella...

Vuoden viimeisenä päivänä

31.12.12 Satu Kommentteja: 53

Hangon aurinko.
Kohta on yksi mainio vuosi takana ja toinen toivottavasti yhtä mainio edessä. Lupasin Vuoden mutsin puolella ajatella ensi vuonna paljon ilmapalloja. Lisäksi päätin vihdoin toteuttaa yhden pitkäaikaisen haaveeni. Kysyin mieheltä mielipidettä ja se vastasi viiden minuutin pohdinnan jälkeen kyllä. !!! Kerron tästä jännittävästä asiasta heti lisää, kunhan olen ensin informoinut kaikkia tarpeellisia osapuolia. Ettei tarvitse perheenjäsenten netistä lukea, että nyt se vaihtaa sukupuolta. Joke.

Myös täällä blogin puolella tapahtuu kaikenlaista kivaa ja uutta ensi vuonna. Esileikkinä askartelin eilen illalla uuden bannerin. Aika hieno. Kiitos photoshop-assarille, joka pelotteli räystäitä muistuttavat silmäpussini pienemmiksi ja antoi hartiahierontaa.

Nyt kuohuviini kylmään ja viimeiset joulusuklaat napaan. Jos teillä on lupauksia tai haaveita ensi vuodelle, olisi mainiota kuulla. Pistän Vuoden mutsi -kirjan tulemaan parhaalle stoorille. Kaikkea hyvää ja kaunista uuteen vuoteen!

PS. Edit 1.1, lisäys. Unohdin eilisessä juhlahumussa oleellisen eli dediksen. Mitä ilman ainakaan mun maailmassa ei tapahdu yhtään mitään :) Pistän kirjan valitulle tulemaan 7.1., jorinoille siis aikaa viikko.

53 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Ensin disclaimer. Lupaan, että tämä on viimeinen joulua ja kauppiaan elämää käsittelevä avaukseni vähään aikaan :) Mutta kun joulu on täy...

Kauppiaan jouluähky

28.12.12 Satu Kommentteja: 53

Ensin disclaimer. Lupaan, että tämä on viimeinen joulua ja kauppiaan elämää käsittelevä avaukseni vähään aikaan :)

Ronald Reagan sends out smokesMutta kun joulu on täysi järjettömyys.

Valtaosa suomalaisista on kanssani samaa mieltä: suomalaisen joulututkimuksen mukaan neljä viidestä suomalaisesta pitää joulunviettoa liian kulutuskeskeisenä. Saman tutkimuksen mukaan keskimääräinen suomalainen käyttää kuitenkin 400 euroa joulukoristeisiin, jouluruokaan ja lahjoihin. Aivan sama mitä klassiset mikrotalousteoriat olettavat, kuluttajat eivät todellakaan toimi täydessä ymmärryksessä.

Mulla ei ole tilastotietoa islantilaisten joulukulutuksesta, mutta vietettyjäni satoja tunteja kassakoneen takana väittäisin, että ei se ainakaan suomalaisen alle jää.

Kauppiaan (tai ainakaan tämän kauppiaan) näkökulmasta kaupallinen joulu ei sitten ollutkaan pelkästään iloista aikaa. Siihen mahtui myös aika paljon raadollista paskaa.

Esimerkiksi se, kun suuri osa viimeisten joulumyyntituntien asiakkaista jakoi ostoksiaan kahden kortin ja käteisen kesken. Otin monta lahjakassia syrjään, kun millään kortilla ei ollutkaan yhtään katetta. Osa jätti noutamatta ostoksensa, osa juoksi jostain hakemassa käteistä ja palasi maksamaan lahjahankinnat vielä jouluaattoaamuna. Tsiisus.

Kun jakaa noin kolmenkymmenen euron ostosta kolmelle eri kortille, tekisi mieli sanoa, että älä hyvä ihminen osta. Mene kotiin keittämään kahvit ja rauhoitu. Säästä se kolmekympinen ja maksa vaikka puhelinlasku ajoissa joulun jälkeen. Samaan aikaan tekisi toisaalta mieli sanoa, että osta vielä toinen. Että saadaan ilman huolia tilata lisää tavaraa keväällä, joulumainokset maksettua ajallaan ja kaikille kohtuullinen palkka. En kuitenkaan sanonut mitään, vaan vingutin asiakkaan visaa ja toivotin hyvät joulut.

Vaikka en edes myy mitään Kauko-Aasiasta Eurooppaan lentokoneella roudattavaa muovipaskaa (paitsi niitä saamarin muumipehmoleluja), asiakkaiden kulutushulluudesta kumpuavat tunteet ovat ristiriitaiset. Miksi ihmiset ostavat jouluna roinaa, vaikka suurin osa tietää sen olevan täysin älytöntä eikä kaikilla ole siihen edes varaa?

Koko show'n älyttömyyden kruunaa se, että lahjan arvo on lahjan saajan näkökulmasta paljon pienempi kuin antajan näkökulmasta. Joululahjojen vaihdannassa siis hävitetään rahaa. Talsan Jan Hurrin kiinnostavassa joululahja-analyysissa todettiin, että joululahjojen antajat maksavat noin 20 % korkeamman hinnan kuin mitä lahjoilla on lahjan saajien mielestä arvoa. Saajan 100 euroa on antajan 120 euroa. Tämän mallin mukaan Suomessakin joululahjoista maksetaan ylimääräistä 270 miljoonaa euroa. 270 000 000 euroa.

Tehokkainta rahan käyttöä ja lahjan saajan tyytyväisyyden maksimointia edustaisikin pukinkontissa lahjakortti.

Itse sain äidiltä lahjaksi uusimman Sofi Oksasen ja Harry Holen. Anopilta sain hierontalahjakortin ja viikonlopun maaseutuhotelliin. Miehen kanssa emme sovitusti ostaneet toisillemme mitään lahjoja. Sain läheisiltä asioita, joita olisin itsekin hankkinut. Kaukaisemmat sukulaiset tekivät sen, mitä kaukaiset sukulaiset aina. Käärivät paperiin jotain skeidaa, koska tapana on. Tänä vuonna tuli Kiinassa valmistettuja vaaleanpunaisia astiapyyhkeitä. "Nice."

Olisi kiva kuulla, mikä oli teidän joulun järkevin lahja? Saajana tai antajana.

Kuva: Flicr/X Ray Delta One

53 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Hei sinä - ja hyvää joulua! Tämä kauppias siirtyy nyt muutaman päivän mittaisen ja toden totta ansaitun joululoman viettoon. Seisomisesta...

Salamatkustajan joulutervehdys

24.12.12 Satu Kommentteja: 10

Hei sinä - ja hyvää joulua!

Tämä kauppias siirtyy nyt muutaman päivän mittaisen ja toden totta ansaitun joululoman viettoon. Seisomisesta kipeiden jalkojen ja pakkauspaperissa haavoille menneiden sorminahkojen ohella nämä kuvat muistuttavat siitä, että jotain on saatu aikaiseksi.

Olen pakannut paperipusseihin viimeisen viikonlopun aikana noin tsiljoona muumikuppia, kymmeniä Kapu-kahvilusikoita, metrikaupalla Lapuan Kankureiden astiapyyhkeitä ja aika monta Reino- ja Aino-paria. Tähän tapaan:


Islannin-kylään tullut armas pikkusiskoni vietti varastossa puolituntisen ja sai aikaan tämän. Tarjosin kaljat. 


Baarin jälkeen harpoimme pari korttelia kotiin, jossa odottivat joulueväät: macaron-leivokset ja pari pulloa skumppaa. Voi täydellisyyttä. Skumppa ei valitettavasti päässyt kuvaan, koska se on  jumissa jääkaapissa, siellä korvapuustien, skyr-kakun, varpaanvälijuustojen ja mutsin perunalaatikon takana. Että se varmasti on huomenna tarpeeksi kylmää.


Ihanaa ja rauhallista joulua teille kaikille, missä sitten ikinä olettekin! Yksin kotona villasukissa, reppureissulla Zimbabwessa tai synnyttämässä. Palataan linjoille viimeistään ensi vuonna. Halaus!

10 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Aamun uutisotsikot. Olen hieman hämmästynyt 3-vuotiaan huumorintajun tasosta. Eihän tuo vielä vitsejä osaa kertoa, mutta tilannekomiikk...

Naurattaja

23.12.12 Satu Kommentteja: 11

Aamun uutisotsikot.
Olen hieman hämmästynyt 3-vuotiaan huumorintajun tasosta. Eihän tuo vielä vitsejä osaa kertoa, mutta tilannekomiikka sillä on hallussa. Mun mutsi ja toinen siskoista saapuivat joulunviettoon meille tällä viikolla. Kersa on siis jälleen seurassa, joka puhuu sille vain suomea. Pätkä tajuaa, että mummi ja täti eivät ymmärrä islantia ja humoristina se osaa käyttää tilannetta hyväksi.

Kun lapsi pyytää ruokaa, haluaa vessaan tai kehottaa menemään liukumäkeen, se selittää kaiken islanniksi - ei suomeksi, vaikka osaisi. Kun kersa huomaa, että mummi tai täti ei ymmärrä asiaa, se jatkaa viestin toistamista kovaan ääneen monta kertaa peräkkäin ja hihittelee samalla kämmeneensä. Sitten se vilkaisee yleisöään kulman alta ja mokeltaa lisää islantia. Mitä enemmän islannintaidoton yleisö on hoo moilasena, sitä parempaa huumoria se saa aikaiseksi.

Onko 3-vuotiaiden huumoritaju tosiaan näin kehittynyttä - vai vittuileeko se?






11 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Bling bling bliiiiiiiiing. Näinä päivinä kassakone laulaa, kun joulumyynti käy kiihkeimmillään. Ovipumppu on kauppiaan joulunkello.  Kyllä ...

Älä pihtaa jouluna

19.12.12 Satu Kommentteja: 13

Bling bling bliiiiiiiiing. Näinä päivinä kassakone laulaa, kun joulumyynti käy kiihkeimmillään. Ovipumppu on kauppiaan joulunkello.  Kyllä sen kaupallisuuden kauneuden käsittää, kun on kuukausikaupalla käärinyt pienellä volyymilla design-esineitä silkkipaperin kautta paperikassiin. Nyt liikevaihtoa kertyy muutaman päivän aikana enemmän kuin tavallisessa kuukaudessa keskimäärin.

Rakastan sitä, kun asiakkaat tuhlaavat ja Visa vinkuu. Show me the money.

Ja toisaalta. Joka joulu kauppiailta jää tavaraa yli. Joulua varten sisäänostettua roinaa jää jouluaattona kello 13 nojailemaan varaston hyllyihin, ja sitä myydään ulosheittohinnalla kinkun lihottamalle kansalle kolme päivää jouluaaton jälkeen.

Siinä samassa todellisuudessa monella ei ole mahdollisuutta ostaa joululahjoja. Ei ehkä yhtäkään. Edes lapselleen.

Niin että mitä jos sinä kauppiaskin vähän tuhlaisit tänä jouluna - muuhunkin kuin printtimainontaan? Tee nopea inventaario paria päivää ennen jouluaattoa. Kerää ylimääräinen tavara sivuun ja tee muutama joulupaketti ja vie tarvitseville. Häviät vain vähän katetta, mutta se on pieni vaihtoehtoiskustannus lahjapaketin vastaanottajan ilosta. Sitäpaitsi kun toimit näin, pidät samalla omat asiakkaasi tyytyväisinä. Ei kukaan halua ostaa viidenkymmenen euron lasikulhoa ja huomata seuraavana perjantaina, että nyt sen saisi 70 % alennuksella.

Paketoimme pahvilaatikollisen suomalaisia design-tuotteita ja toimitimme Islannin Fjölskylduhjálpiin ("Perheapuun"), joka toimittaa paketit vastaanottajilleen. Hyvää joulua!




13 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Reykjavík on suhteellisen persevapaa kaupunki. Täällä ei nimittäin ole menkkahaukkaa. Mä en kestä niitä marraskuussa kaupunkien kadut valt...

Vedä vatsa sisään!

18.12.12 Satu Kommentteja: 4

Reykjavík on suhteellisen persevapaa kaupunki. Täällä ei nimittäin ole menkkahaukkaa. Mä en kestä niitä marraskuussa kaupunkien kadut valtaavia viisi metriä korkeita H&M:n jouluisia pikkuhousumainoksia. Siinä on kaupungin keskusta ja metrotunnelit kaksi kuukautta täynnä pelkkiä viinirypäleen puolikkaan kokoisia, photosopattuja persposkia ja punaista kuusinauhaa. Ja tissivako kiiltää niin että silmiin sattuu. Joskus voisi tietty olla vähän innovatiivisempi?

Onneksi jotkut yrittää. Tämä seuraava videopätkä nauratti feministiäkin tavallista pidempään. Samalla kirosin ääneen, että miksi minä ääliö ostin sen pölynimurin jo.




4 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Puhelin piippaa.  Tekstiviesti vastaanotettu: Ehdittekö skypeen? Näin ulkomailla asuessa skype-videokeskustelut ovat tärkeä kanava yhte...

Soita mummille. Vinkit skypeen.

15.12.12 Satu Kommentteja: 17

Puhelin piippaa. Tekstiviesti vastaanotettu: Ehdittekö skypeen?

Näin ulkomailla asuessa skype-videokeskustelut ovat tärkeä kanava yhteydenpidossa ympäri maailmaa asuviin sukulaisiin. Etenkin Suomessa asuvalle omalle mutsilleni lapsenlapsen vilahtaminen tietokoneen ruudulla on kuulemma viikon kohokohta. Ymmärrettävästi. Harmi vaan, että lapsi useimmiten todellakin vain vilahtaa ruudulla. Kersa haluaa aina ensiksi nähdä mummin kissan. Kun kissa on katsottu, kolmivuotiaan kärsivällisyyttä on jäljellä noin 90 sekuntia.



Kätevänä emäntänä olen hionut skype-strategiaa. Nämä vinkit toimivat meillä:

- Ajoita skype-keskustelu ruokailuhetkeen ja puhumisrauhan takaamiseksi tarjoile ruuaksi jotain, josta kersa tykkää. Laita tietokone/iPad/kännykkä vähintään metrin päähän maitolasista.
- Istuta lapsi lempiohjelman ääreen. Laita tietokone olohuoneen pöydälle. Mutta käännä tietokoneen kamera lapseen päin, sillä uskoisin että mummi on nähnyt annoksensa muumeja ja myyrää edellisen sukupolven kanssa. 
- Älä yritä Skype-keskustelua kun lapsi on väsynyt, sairas tai nälkäinen. Menee hampaiden kiristelyksi. 
- Muista aikaero. Ei kukaan halua herätä aamuneljältä seuraamaan pätkän aamupuuron syömistä. Paitsi ehkä mummit.

17 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Jos mun pitäisi rekisteröidä itseni yrityksenä Patentti- ja rekisterihallitukseen, vetäisin toimiala-kysymyksessä ruksin kohtaan Monialayht...

Monialayhtiö Oy, kuinka voin palvella?

12.12.12 Satu Kommentteja: 32

Jos mun pitäisi rekisteröidä itseni yrityksenä Patentti- ja rekisterihallitukseen, vetäisin toimiala-kysymyksessä ruksin kohtaan Monialayhtiö. Mieluummin olisin kyllä söpösti sekatavaraliike. Mutta sekatavarakauppoja ei taida enää olla kuin Kaurismäen leffoissa, ja olin viimeksi söpö joskus 1990-luvulla.

Tänään Monialayhtiö Oy Ab toimitti noin viittä eri toimeksiantoa. Se kirjoitti yhden lehtijutun, kävi palauttamassa esseen yliopistolle (vuoden viimeinen, hip-vitun-hurraa), myi pari Coston hattua ja parikymmentä rullaa muumiaiheista joululahjapaperia, teki yhden tarjouksen pr-projektista, kirjotti pari sivua muistiinpanoja yhteen mainostekstiin. Monialayhtiö kokeili myös siipiään hyvinvointipalveluissa toimittaessaan sairaanhoitajan tehtävää (perheyksikön uros influenssassa, ja ehkä myös jälkikasvu) ja kokeili mikron käyttöä kokin taitojaan.

Pitäisiköhän tämän tj:n mennä PRH:n sijasta terveyskeskukseen hakemaan ADHD-lääkitys?

No ei. Mä olen nimittäin vuosien varrella tajunnut - ja hyväksynyt - sen, että voin parhaiten, kun jaan aikani monelle erilaiselle asialle. Ei musta tule koskaan uraohjusta. Viihdyn paremmin projektiohjautuneena rypälepommina. Tunnen olevani eniten täpinöissä, kun ohjaudun mukavuusalueeni ulkopuolelle ja kokeilen jotain täysin pöhköä. Kuten nyt vaikka islannin kielen opiskelua yliopistossa. Voisi ne yönsä paremminkin viettää kuin hakkamalla wordiin analyysiä keskiaikaisten saagojen naiskuvasta. (Vittu mikä harrastus.) Mutta kun se pöhköinkin projekti on valmis ja kun olen selvinnyt jostain mistä olin aivan varma että en voi selvitä, tulee tajuttoman hyvä fiilis. Sellaista oloa ei saa edes isolla rahasummalla. Katja kiteytti tämän hyvin kirjoittaessaan työnteosta merkityksellisyydestä.

Jotkut rääkkää itseään maratonilla, mutta mä kirjoitin tämän. (Myönnän, että keskivaiheilla hikoilin vähän ja loppusuoralla tirautin pari kyyneltä.)

Aloittaessani tämän blogin kirjoittamisen olin juuri tullut raskaaksi ja melko lailla ahdistunut ajatuksesta, että musta tulee jonkun mutsi.  Olin varma, että jämähdän olosuhteiden pakosta kotiin, mun pää hajoo ja lapsi sekoo. Voi miten hölmö olinkaan. Elämä ei todellaakaan yksipuolistunut pätkän saamisen jälkeen, vaan päinvastoin. Mullahan on taas yksi toimenkuva lisää! Ja se on pirun rikastuttavaa.

32 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Take away Reykjavikin tapaan on Eldsmidjanin pitsa. Suositusten mukainen ruoka-aineympyrähän on pyöreä. Koska en ole tähän päivään menness...

Piha ilman sadettajaa

7.12.12 Satu Kommentteja: 34

Take away Reykjavikin tapaan on Eldsmidjanin pitsa. Suositusten mukainen ruoka-aineympyrähän on pyöreä. Koska en ole tähän päivään mennessä keksinyt mitään toista yhtä pyöreää ruokaa kuin pitsa, ravistin kiireisen perjantaipäivän päätteeksi illallis-hihasta tutun juustoympyrän.

Illallisen valmistusta odotellessani selasin läpi mestan ruokalistaa. Lievästi sanottuna hämmästyin, kun huomasin, että listan viimeisillä riveillä mainostettiin pitsaa, jossa ei ole lainkaan keskiosaa. Mehevä keskus on napsaistu pois ja tyhjä reikä peitetty viidellä salaatinlehdellä. Näin meitä huijataan.

Anteeksi nyt, mutta kuka haluaa pitsan, jossa ei ole keskiosaa? Laihduttajan ei pitäisi käydä rasvalätyllä ollenkaan. Karppaaja pääsee halvemmalla, jos ostaisi kaupasta köntin juustoa ja sulattaisi sen mikrossa.

Tarjoiluehdotus.
Keskiosatonta pitsaa katsoessani tulin siihen lopputulokseen, että järsitty rasvalätty on nykyajan ilmentymä: se on copy-paste-hyödyke. Tuote, joka tehdään ihmisille, jotka haluavat saada kaiken: hyvä pitsa ilman rasvaa, irtokarkit ilman sokeria, sipsit ilman suolaa. Ja kuka pelin voittaa? No ainakin se pitsakauppias, joka nauraa matkalla pankkiin. Sillä koska kyseessä on terveyspitsa, sen hintaan on tottakai laitettu muutaman prosentin terveystuotelisä.

Kohta kaupasta saa saletisti myös näitä:

- Excel, josta on poistettu sarakkeet.
- Parittomia sukkia.
- Voita, joka ei sovellu leivän päälle.
- Tamponeja, joissa on sentin mittainen naru (luomupuuvillasta).
- Kananmunia paperipussissa.
- Paristoja, joissa on kaksi plus-päätä.
- Kevytjäätelöä, jonne on valmistuvaiheessa vispattu niin paljon ilmaa, että litran myyntipakkaukseen mahtuu viisitoista kaloria.
- Paloturvallinen kynttilä, joka ei syty palamaan missään olosuhteissa.
- Valmiiksi kuorittuja banaaneja.
- Avioliitto, jossa ei koskaan boreteta.
- Kovaäänistä melua päästävä itkuhälytin - siis kapine, joka herättää sikeäunisemmankin ipanan.

PS. Eniten jäi mietityttämään, että mitä niille pitsan keskiosille tapahtuu.

34 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Itsenäisyyspäivän kunniaksi lyhyt anekdootti itänaapurimme historiasta.  Kuulemani tarinan mukaan Neuvostoliitossa mitattiin na...

Hyvää itsenäisyyspäivää

6.12.12 Satu Kommentteja: 3


Itsenäisyyspäivän kunniaksi lyhyt anekdootti itänaapurimme historiasta. Kuulemani tarinan mukaan Neuvostoliitossa mitattiin naulateollisuuden tuottavuutta naulojen kappalemäärällä. Niinpä tuotantolaitosten pyörittäjät valmistivat suuria määriä niin köykäisiä ja pikkuisia nauloja, että niillä ei ollut mitään käyttötarkoitusta. Tilanteeseen haluttiin muutos, ja tuottavuutta alettiin mitata tuotetuilla naulatonneilla kappalemäärän sijaan. Ei kestänyt kauaakaan, kun tuotantolinjat alkoivat puskea usean kilon painoisia nauloja. (Kelatkaa vasarateollisuuden kohtaamia sopeuttamishaasteita.)

Tuo tarina tuli mieleeni tänään, kun sain jälleen lähikosketusta islantilaiseen tulliviranomaiseen. Odotamme design-shopille joulutavaralähetystä Suomesta. Tullista tuli kaksisivuinen pyyntö. Ensimmäisellä sivulla kerrotaan saapuneesta lähetyksestä ja pyydetään toimittamaan tulliin lähetystä koskeva lasku, jotta tulli voi tarkastaa lähetyksen arvon ja vapauttaa paketin meille. Lähetyksen toinen sivu on meille lähetetyn paketin sivusta otettu dokumentti, jossa lukee noin fonttikoko 30:llä, INVOICE. Soitan tulliin ja kerron, että se lasku on jo tullut teille, että se oli tämän lähettämänne kirjeen mukana. Lisään vielä, että tämä sama älytön kuvio on toistunut viimeisen vuoden aikana noin kymmenen kertaa. Joku huokaisee linjan toisessa päässä kyllästyneellä äänellä ja ilmoittaa, että mitä jos vaikka vaan skannaisin sen laskun ja lähetän sen heille sähköpostilla ja he voisivat sitten käsitellä asian loppuun saakka.

Maailma on välillä aivan järjetön paikka. Onneksi meillä (tai siis teillä siellä Suomessa) on turvana prosesseja hinkkaavat, loogisesti ajattelevat insinöörit. Skoolataan siis heille.

Hyvää itsenäisyyspäivää! 




3 kommenttia:

Mitä tuumaat?

...you take way too much space. Mieheni on niitä tyyppejä, jotka käyttävät hassun pieniä kenkiä, köyttävät perunajauhopussin vyötärölleen ...

If you don't live on the edge...

4.12.12 Satu Kommentteja: 7

Climbing wall...you take way too much space. Mieheni on niitä tyyppejä, jotka käyttävät hassun pieniä kenkiä, köyttävät perunajauhopussin vyötärölleen ja hiipivät pystysuoraa seinää pitkin.

Olen itse enemmän vaakasuorassa menossa viihtyvää tyyppiä. En tykkää kurkotella kallioiden reunoilta, vaan juoksen mieluummin tasaisella kovaa.

Eilen kävi selväksi, että edustan perheessämme vähemmistöä. Tässä ruokakunnassa on nimittäin nyt kaksi kiipeilijää.

Mies otti eilen kersan mukaan boulderointisalille ensimmäistä kertaa. Kersa hihkui illalla eteisessä innosta "mä meen kiipeilemään". (Jännä juttu, että se osaa johtaa oikean sanan kiipeillä-verbistä, mutta ei taivuttaa maito-sanaa.) Aamulla herätessään metrinen huuteli peiton alta olleensa isin kanssa eilen kiipeilemässä. Nyt ne kaksi suunnittelevat lastenhuoneen seinälle rakennettavaa boulderointiseinää.

Tosi siistiä huomata, kuinka helposti lapset kiinnostuvat samoista harrastuksista kuin vanhemmatkin. Olen todella helpottunut, että virikkeellisen tekemisen tähden ei todellakaan ollut pakko mennä sinne äiti-lapsi-pilatekseen.

Kuva: Flickr/Lars Plougmann.

7 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Keskivertosuomalaisella on 35 neliötä asuintilaa, tanskalaisilla yli 50 ja britillä 40 ja risat. Tilastojen mukaan Suomessa pienten laste...

Ahtaasti yksiössä

2.12.12 Satu Kommentteja: 2

Keskivertosuomalaisella on 35 neliötä asuintilaa, tanskalaisilla yli 50 ja britillä 40 ja risat. Tilastojen mukaan Suomessa pienten lasten perheet asuvat ahtaiten. Ahtaalla tarkoitaan Tilastokeskuksen mukaan asuntokuntia, joissa on enemmän kuin yksi henkilö huonetta kohden, kun keittiötä ei huomioida. (Määritelmän mukaan tupakeittiöllisessä kaksiossa asuva vastasyntyneen lapsen saanut perhe asuu ahtaasti - mikä on aika älytön ajatus, kun ottaa huomioon, että alle puolivuotias lapsi vie tilaa saman verran kuin keskikokoinen joulukinkku.)

No, ahtaus on suhteellista. Asuin opiskelijavuodet vaihtelevien kumppaneiden kanssa asunnossa, jossa 16,5 neliömetrin tilaan mahtui keittonurkkaus, kylpyhuone, eteinen kahdella vaatekaapilla ja yhdistetty olo-makuu-työhuone. Se riitti hyvin, koska käytännössä asuin puolet ajasta paikoissa, joissa tarjoiltiin alkoholia (baari, ylioppilaskunta, vieraiden miesten asunnot ja mitä näitä nyt on). Olosuhteissa korpesi ainoastaan se, että ei ollut tilaa kuin 80 cm leveälle sängylle. Ymmärrän siis hyvin, että tuota oikeanpuoleista vituttaa:



2 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Mondon Islanti-blogissa julkaisemani skyr-kakun ohjeen perään kyseltiin. Hyvä, että kyseltiin, koska tämä on aivan törkeen hyvää kuudesta s...

Vielä vähän skyriä

1.12.12 Satu Kommentteja: 19

Mondon Islanti-blogissa julkaisemani skyr-kakun ohjeen perään kyseltiin. Hyvä, että kyseltiin, koska tämä on aivan törkeen hyvää kuudesta syystä:

1. Maku on ihana. Kanelikeksipohjan ansiosta tämä toimii joulunakin!
2. Ei tarvita uunia.
3. Ei tarvita sähkövatkainta (jos ranteet kestää kerman käsivispauksen)
4. Paranee vanhetessaan. (Riittää nelihenkiselle perheelle ainakin kahdeksi päiväksi.)
5. Liivatteet voi jättää ruokakauppaan.
6. Suhteellisen edullinen. 10 hengen jälkkäriksi (tai yhden naisen päivälliseksi ü) riittävän skyr-kakun aineet maksavat alle 15 euroa.

Mä en ole kovin hyvä ottamaan kuvia, mutta räpsimäni ruokakuvat ovat järjestäen melko hirveitä. Tuo on oikeasti paljon parempaa mitä kuva antaa odottaa!

Skyr-kakku

1 pakkaus Lu-kanelikeksejä (Bastogne)
80 g voisulaa
5 dl kermaa
500 g skyriä (mielestäni parasta tähän on vaniljiaskyr, olen nähnyt sitä suomalaisissakin ruokakaupoissa)
Hedelmiä (esim. viinirypäleitä, säilykepersikoita, kiiviä, tai mitä nyt sattuu kaapissa olemaan)
Murskaa keksit, sekoita keksimurska ja sula voi. Painele taikina lasivuoan pohjalle 3-5 mm paksuiseksi kerrokseksi. Sekoita varovasti vatkattu kerma ja vaniljaskyr. Levitä seos taikinan päälle ja koristele puolikkailla viinirypäleillä. Kakku on parhaimmillaan seuraavana päivänä, joten peitä vuoka esimerkiksi muovipussilla ja laita jääkaappiin maustumaan. Skyr-juttu löytyy kokonaisuudessaan täältä.

Lisäys: Mikä skyr? 

19 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Sähköposti huutaa punaisella. Sinne on kasaantunut aivan liikaa tekemättömiä töitä. Ne stressaavat niin julmetusti, että vointiin ei auta k...

Kiireisen naisen illallinen

29.11.12 Satu Kommentteja: 12

Sähköposti huutaa punaisella. Sinne on kasaantunut aivan liikaa tekemättömiä töitä. Ne stressaavat niin julmetusti, että vointiin ei auta kuin kääriä hihat. Tänään ollaan töissä myöhään. Työt eivät lopu tekemällä, mutta keskeneräiset työt valmistuvat kyllä. Anoppi lupasi pitää miehen ja lapsen poissa jaloista illan ajan. Mitäpä jos hakisin ruudulla avoimena huutelevien word-dokumenttien lomassa itselleni vaikkapa take away -sushit? Tai nuudeleita naapurikorttelista? Tai mitä jos ostaisin purkin oliiveja, toisen suolakurkkuja ja klöntin varpaanvälijuustoja ja tekisin salaatin?

No niinhän sitä voi suunnitella. Pysähdyin kuitenkin lähikaupassa pakastealtaan ääreen ja sorruin vanhaan tuttuun kuin pomo firman pikkujoulujen jatkoilla:


Minä ja Dr Oetker olemme olleet erottamattomat ystäväykset jo opiskelija-ajoilta.  Mikään muu pitsa ei pysy yhtä tikkusuorana haarukan kärjessä (katso vaikka kuvaa, jos et usko). Kätevä ominaisuus heille, jotka nauttivat illallisensa koneen ääressä. Ja nyt hommiin. Palailen huomenna, ellen ennen sitä ole saanut pysyvää niska-hartia-vammaa tai sokeutunut ruudun ääreen.


12 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Olen asunut viimeiset kuusi vuotta Suomen ulkopuolella.  Tajuan jo, miten islantilainen yhteiskunta toimii (tai ainakin mulla on mielipide ...

Englishman in New York

25.11.12 Satu Kommentteja: 53

Olen asunut viimeiset kuusi vuotta Suomen ulkopuolella.  Tajuan jo, miten islantilainen yhteiskunta toimii (tai ainakin mulla on mielipide siitä, miten sen pitäisi toimia), pystyn seuraamaan kahden keskenään puhuvan islantilaisen puhetta (kolme on liikaa), tiedän miltä radiokanavalta tulee paras aamuohjelma. Osaan nimetä parhaat ravintolat, baarit, leirintäalueet ja edullisimmat hostellit - Q&A-lista tänne lomailevaan tulevia kaverin kaverin kavereita varten on kahden klikkauksen päässä työkoneen desktopilla. Ai niin - tiedän myös, että pääministerin vaimolla on ollut ylipaino-ongelmia.

Vaikka takana on 2 190 päivää ulkomailla, dummy-elämykset rikastuttavat edelleen jokapäiväistä arkeani. Puhtaimmillaan alien-fiilis iskee silloin, kun tajuaa, ettei tunnista paikallisia tavisjulkkiksia. Siis niitä vesamattiloireja, jotka kaikki paikalliset tunnistavat.

Design-kiskani asiakkaista suurin osa on islantilaisia. Mä en todellakaan huomaa, jos sisään kävelee paikallinen Jari Tervo tai Olavi Uusivirta.

Funny traffic signs

Viime viikolla yksi kanta-asiakkaistamme kävi ostamassa muumilahjapaperia. Hän on käynyt meillä noin sata kertaa. Kysyin, kuten kantiksilta aina, mitä kuuluu. Hän kertoi olleensa vähän aikaa sitten Suomessa lausumassa runojaan, koska pian joku hänen teoksistaan käännetään suomeksi. Hmm. Kysyin nimeä, ja varmistin, että olet siis runoilija. Muori näytti hämmästyneeltä, mutta kertoi nimensä ja myönsi kirjoittavansa runoja. Kotona kysyin mieheltä, että kuka tää tyyppi oikein on.

No se oli just semmoinen annaleenahärkönen, jonka kaikki tunnistavat. Paitsi minä. Siis sama asia, kuin että olisi töissä jossain Helsingin keskustan design-liikkeessä ja kysyy kaupassa asioivalta Tiina Lymiltä, että ootsä niinkun joku näyttelijä. Tirsk.

Kun ei tiedä, kuka on kuka, tulee kohdelleeksi kaikkia tapaamiaan ihmisiä samalla tavalla. Se on tietysti hieno asia. Mutta samaan aikaan huomaan olevani vähän irrallaan tässä yhteiskunnassa; pikkuisen sosiaalisesti sokea. Se vähän harmittaa. Niinkuin varmaan sitä New Yorkissa harhailevaa englantilaismiestä, joka halusi kahvinsa sijasta kupin teetä. My dear.

Olisi kivaa kuulla muilta ulkosuomalaisilta, millaisissa tilanteissa te yleensä koette irrallisuuden hetkiä ja menevätkö ne joskus ihan kokonaan ohi.

Kuva: Flickr/Babycreative

53 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Noora haastoi Vuoden mutsit mukaan olemaan tavallisia : "napatkaa itsestänne naturelli kuva ja osallistukaa taisteluun normaaliuden pu...

Naked me

21.11.12 Satu Kommentteja: 12

Noora haastoi Vuoden mutsit mukaan olemaan tavallisia: "napatkaa itsestänne naturelli kuva ja osallistukaa taisteluun normaaliuden puolesta".

Mainio idea! Kuten Katjakin tontillaan osuvasti totesi, realismi on rakastettava asia. Photoshopatut ja stailatut kuvat voivat olla kauniita, mutta eivät ne kyllä todellisuudesta mitään kerro. Ja todellisuus on kuitenkin elämässä kiinnostavinta.

No tässähän ollaan. Ripustin juuri 40 metriä jouluvaloja myymälän ikkunaan. Silmien punoitus ei siis johdu budista vaan kylmästä talviviimasta. Jämähtänyt jakaus vihjaa, että tukankin vois välillä pestä. Ehkä huomenna?



Ylläoleva pärstä ei ole kaukana jokapäiväisestä todellisuudesta. Mun meikkipussissa on oikeasti yksi kuivunut maskara (kun harjaan sylkäisee, tuubista saa tiukan paikan tullen vähän väriä irti) ja meikkivoide, jonka ostin Gatwickin lentokentältä noin kolme vuotta sitten. Se haisee hassulle, mutta  vie pahimman terän satunnaisilta finneiltä. Pusuhuulien kylkiäisenä tulee kivan lämmin olo, kun käyttää Lorealin sijasta rahat vahvaan espanjalaiseen punaviiniin.


12 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Keskinkertainen elää vanhemmaksi, todettiin Talouselämä -lehdessä (2.11.). Enpä voisi olla enempää samaa mieltä. Sami Rainisto siteeraa kol...

"Menestyjä ei hölkkää"

19.11.12 Satu Kommentteja: 24

Keskinkertainen elää vanhemmaksi, todettiin Talouselämä-lehdessä (2.11.). Enpä voisi olla enempää samaa mieltä. Sami Rainisto siteeraa kolumnissaan tanskalaistutkimusta, jonka mukaan ihmisen elinikää pidentää erityisen paljon rauhallinen hölkkä - eikä esimerkiksi säännöllinen maraton-harjoittelu tai tappotahtinen body pump.
"Harvoin yritysjohtaja kerskailee lehtihaastattelussa käyvänsä pari kertaa viikossa kevyellä jolkuttelulla. Menestyjä tykittää fight clubeissa ja juoksee puolimaratonin ennen aamiaista. Sitten hän kuolee menestyksekkäästi ennen hölkkääjiä, mutta ainakin hyvässä kunnossa."
Kiitos, Rainisto! Minä nimittäin rakastan keskinkertaisuutta. Jos juoksee törkypitkiä juoksulenkkejä, ei juuri ehdi tehdä vapaa-ajalla mitään muuta. Jos haluaa olla omalla alallaan maailman paras, ei ehdi tehdä mitään muuta, kuin rehkiä sen eteen, että on maailman paras siinä yhdessä asiassa. Enkä minä ainakaan osaa valita yhtä ainoata asiaa, jonka eteen antaisin kaiken arvokkaan aikani!


En ole tarpeeksi kärsivällinen (saati lahjakas) ollakseni todella huippu yhdessä asiassa. Mutta mitäs sitten. Ihan iloisena tunnustan, että olen aika hyvä aika monessa asiassa, vaikka en huippu yhdessäkään. Se riittää mainiosti. Kauppiksen peruskursseilla opin, että ei kannata laittaa kaikkia munia samaan koriin. Olen toteuttanut ohjetta elämäni varrella aika pedantisti: meikäläisen munakaapissa on pinossa aika monta erinäköistä koria.

Aloin hehkuttaa mikrolenkkeilyä viime vuonna. Lyhyet juoksulenkit ovat minulle hyvää terapiaa ja pitävät isoimmat jenkkakahvat poissa vyörätöltä, mutta eivät vie kuin korkeintaan kolme tuntia viikosta.  En ole maailman paras kirjoittaja, mutta tänäänkin väänsin tekstiä neljälle asiakkaalle - yhdelle professorille, pienelle mainostoimistolle, omalle design-kaupalle ja yhdelle it-yhtiölle. Ei niistä pulitzeria irtoa, mutta väliäkö sillä, jos kaikki - myös minä itse - olivat tyytyväisiä työn lopputulokseen. Harrastan keskiarvon ympärillä pyörimistä myös äitiydessä. Olen keskinkertainen äiti. Vihasin imetystä, en tehnyt soseita pakkaseen, en ole käynyt perhekerhoissa tai muskareissa eikä meillä nukuttu perhepedissä. Meillä on silti lapsen kanssa tosi fantsua, ja se näyttää diggaavan äidistään. En aina lue tenttikirjoja kokonaan, vaan välillä selaan vain prologin, tiivistelmän, takakannen ja katson netistä keskeisimmät ajatussisällöt. Toimii. Silläkin pääsee (joskus) tenteistä läpi ja oppii (ainakin melkein) oleellisimman.

Nostanpa siis maljan keskinkertaisuudelle! Ja sille, että typerät harrastukset, työtehtävät ja ihmissuhteet voi jättää myös kesken. Ole itsellesi kohtuullinen.

24 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Kahdenkeskeisen vapaa-ajan järjestäminen on oikeasti ihan saatanan tärkeää parisuhteessa, jossa on lapsia. Tajusin sen konkreettisesti eile...

Night off.

14.11.12 Satu Kommentteja: 48

Kahdenkeskeisen vapaa-ajan järjestäminen on oikeasti ihan saatanan tärkeää parisuhteessa, jossa on lapsia. Tajusin sen konkreettisesti eilen, kun järjestelimme työkalenterit, iltamenot ja anopoin lapsenhoitovuorot miehen kanssa siten, että pääsisimme viettämään yhdessä iltaa. Syömään, leffaan ja sieltä kaksin kotiin. Ehdimme jutella ilman keskeytyksiä. Istuimme kaksin hiljaa. Juttelimme vähän lisää. Niin perinteistä, mutta niin ihanaa.


Täydelliseen treffi-iltaan kuuluu sen oleellisen lisäksi myös leffa ja illallinen. Kävimme testaamassa yhden meille ennestään tuntemattoman ravintolan parin korttelin päässä kotoa. Keski-ikäisen islantilaispariskunnan pyörittämä, lähiruokaan erikoistunut Fridrik V täytti kaikki odotukset. (Bloggaan paikasta tarkemmin myöhemmin Islanti-blogini puolella.) Sen jälkeen pyöräilimme leffaan katsomaan uusinta Bondia. OMFG! Paras Bond evör.

Massiiviset räjätykset, martinit, nopeat autot ja korkeat pilvenpiirtäjät olivat kohdallaan kuten aina. Mutta se homoerotiikka! Komeita miehiä toistensa kimpussa. Uijjui. Kun Javier Bardem puristaa Daniel Craigia eroottisen sanailun jälkeen kaksin käsin reisistä, olen tippua tuolilta. Bond on siirtynyt uudelle aikakaudelle.

Ihana ilta, jollaisia on ollut viime aikoina aivan liian harvoin. Miten usein te onnistutte tekemään jotain puolisonne kanssa kaksin ?


Kuva: Francois Duhamel

48 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Katainen haluaa kotiäidit töihin.  Olen Kataisen kanssa samaa mieltä. Mun mielestä ongelma ei ole siinä, että laiskottelevat mutsit eivät...

Ukot, kotiin sieltä!

12.11.12 Satu Kommentteja: 23

Katainen haluaa kotiäidit töihin. Olen Kataisen kanssa samaa mieltä.

Mun mielestä ongelma ei ole siinä, että laiskottelevat mutsit eivät viitsi mennä töihin. (Sanoo eräs, jonka mielestä äänekäs päivä töissä on stressittömämpi kuin äänekäs päivä kotona lapsen kanssa.) Ongelma on siinä, että isät eivät jää kotiin.

Äitien on aivan mahdollista saada molemmat: sekä kiva työura että kivat lapset. Tässä kuviossa tarvitaan myös kiva isä. Jos äiti haluaa lapsen saamisen jälkeen palata töihin, eikä vuoden ikäistä halua laittaa vielä tarhaan tai ei ole hoitopaikkoja vapaana, täytyisi isän jäädä osaksi aikaa kotiin. Mutta kun eivät perkeleet jää. Kelatkaa nyt, että mun ikäisistä, perhevapaalla olevista ekonomeista alle promille on miehiä! Älyvapaata.

Aina ei porkkanat auta. Isät pitäisi pakottaa isyysvapaalle. Jos iseille korvamerkitään X määrä kuukausia isyysvapaata, jota ei voi siirtää äidin nimiin, johan alkaisi hiekkalaatikoilla hengata kaksilahkeisiakin. Oleellisinta tässä on minusta se, että samaan aikaan kun ohjataan isät isyysvapaalle ymmärretään myös erilaisten perheiden erilaiset tarpeet. Että se systeemikin joustaa. Katainen ehdottaa yhdeksi ratkaisuksi osa-aikatöitä. Töiden vastaanottamisen pitäisi hyödyttää silloin rahallisesti - kannustinloukku napsahtaa kivasti varpaille, jos yksikin työpäivä viikossa leikkaa sosiaalitukia.

Roosters

Meillä systeemi jousti hyvin. Koska olen yrittäjä enkä työllistä ketään muuta kuin itseni, voin aika vapaasti päättää, mitä teen ja milloin. Olin kolme kuukautta lapsen syntymän jälkeen kotona. Sen jälkeen aloin tehdä puolikkaita työpäiviä miehen jäädessä kotiin (avainsanat: rintapumppu, tuttipullot, korvikkeet). Seitsemän kuukauden kohdalla lapsi meni täyspäivähoitoon anopille. Ne on ihan parhaat kaverit edelleen. 1,5-vuotiaana lapsi aloitti Reykjavikin kaupungin päiväkodissa.

Täällä Islannissa sekä naiset että miehet saavat molemmat 3 kk vanhempainvapaata ja sen lisäksi vanhemmat saavat jakaa keskenään 3 kk kuten haluaavat. Vapaita ole pakko pitää tiettynä kellonaikana. Vapaan voi pitää esimerkiksi "puoliteholla", jolloin jompi kumpi vanhemmista voi olla vaikka 12 kk perhevapaalla tehden 2,5-päiväistä työviikkoa. Vapaalta maksettava korvaus määräytyy ennen raskautta tienatun palkkatason mukaan.

Miesten potkiminen perhevapaalle ei ole mikään vihaisen naisen agenda. Siitä hyötyisivät ihan kaikki:

- Naiset eivät tipahtaisi työelämän ulkopuolelle. Työmarkkinatilanne olisi tasapuolisempi naisille ja miehille.
- Miehet eivät tipahtaisi perhe-elämän ulkopuolelle. Miksi esimerkiksi avioeroissa lapset aika usein jäävät äidille? Isä voi olla lapselle aivan yhtä läheinen vanhempi kuin äitikin. Mutta se tietysti edellyttää sitä,  että isä viettää lapsen kanssa aikaa muulloinkin kun lauantai-iltapäivisin.
- Lapset saisivat viettää arkea molempien vanhempiensa seurassa.
- Työnantajan ei tarvitsisi miettiä, onko Mirkku 30 v. perhevapaiden kannalta riskisempi palkattava kuin Matti 35 v. Kumpikin voi lisääntyä.

Viikonvaihteen Hesarissa oli muuten ihana juttu vanhempainvapaista isän näkökulmasta kirjoitettuna. Suosittelen.

Suosittelen myös työnvälityspalvelu Mamworkia - vaikkapa niiden osa-aikatöiden hakemiseen!

Kuva: Flickr/Kristene Paulus

23 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Sunnuntai-ilta on ollut mulle aina viikon matalalentoisin ajankohta. Seuraavan viikon tekemistä odottavat asiat pyörivät mielessä ja to do ...

Sunnuntaipöhötys

11.11.12 Satu Kommentteja: 10

Sunnuntai-ilta on ollut mulle aina viikon matalalentoisin ajankohta. Seuraavan viikon tekemistä odottavat asiat pyörivät mielessä ja to do -lista on pisimmillään. Maanantaiaamut taas ovat viikon hienoimpia hetkiä, koska silloin tekeminen on jo alkanut. Kylmän suihkun odottaminen on siis rassaavampaa kuin se itse kylmä suihku.

Jäin miettimään, miten pääsisin elämääni kiusaavasta sunnuntaivammasta eroon. Keskustelu ystävän kanssa antoi perspektiiviä. Hän sai mut tajuamaan, että oleellisinta on seurata omien ajatusten liikkeitä. Elämäntapaoppaita vierastavien helpotukseksi totean heti alkuun, että nyt ei ala tulla mitään self help holistic mindfullness -esseetä.

Mutta sen sijaan piirsin matriisin.

Ihminen voi sijoittaa itsensä seuraaviin bokseihin toisaalta sen mukaan, minne hänen ajatuksensa keskittyvät ja toisaalta aikaperspektiivin mukaan.




Keskittyy itseensä
Keskittyy muihin
Menneisyys
A (keskittyy siihen, mitä tein esim eilen)
D (keskittyy siihen, mitä joku muu teki joskus menneisyydessä)
Tämä hetki
B (keskittyy siihen, mitä mulla on meneillän juuri nyt)
E (keskittyy siihen, mitä joku muu tekee juuri nyt)
Tulevaisuus
C (keskittyy siihen, mitä itse tekee joskus tulevaisuudessa)
F (keskittyy siihen, mitä joku muu tekee joskus tulevaisuudessa)


Jos omassa elämässä joku asia ei koskaan onnistu, kannattaa pysähtyä ja oikeasti miettiä, mistä se johtuu. Menneeseen takertujat saavat vähemmän aikaiseksi kuin ne, jotka keskittyvät nykyhetkeen. Jos elää kokoajan tulevaisuudessa, nykyhetki karkaa käsistä. Jos kelaa suurimman osan aikaa muiden asioita ja muiden ihmisten näkökulmasta, oma elämä ei muutu koskaan haluttuun suuntaan.

Matriisia voi soveltaa aika moneen. Kuten siihen, miksi mua ahdistaa aina sunnuntaisin. Koska olen aina sunnuntai-iltaisin laatikossa C! Maanantaiaamuna olen karsinassa B. Kukaan ei estä mua hengailemasta B:ssä myös sunnuntai-iltaisin - pitää vain vaihtaa laatikkoa. Siis omaa asennoitumistani.

Olenkohan mä jotenkin vajaa, kun tajusin tämän vasta nyt?

Oli miten oli, olen iloinen, koska mulla on just yksi asenneongelma vähemmän! Ja stressivapaa sunnuntai-ilta - ekaa kertaa 32 vuoteen.

10 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Kirjoitin uusimpaan Evita-lehteen kokolailla avoimen jutun flirttailusta ja luottamuksesta parisuhteessa. Lehti on kai jo kaupoissa ja luki...

Perheenäidin paluu

7.11.12 Satu Kommentteja: 21

Kirjoitin uusimpaan Evita-lehteen kokolailla avoimen jutun flirttailusta ja luottamuksesta parisuhteessa. Lehti on kai jo kaupoissa ja lukijoilla, sain oman kappaleeni eilen.

Muistatte kai edelliskertaisen avaukseni perheenäiti-tittelistä? No se on täällä taas - perheenäiti nimittäin.  Ilokseni luin kyseisen lehden sisällysluettelosta, että sivulla 82 Perheenäiti kertoo, miten pääsi eroon mustasukkaisuudesta. No juttu nyt ei varsinaisesti käsitellyt mustasukkaisuutta vaan luottamusta ja avoimuutta. Se, mitä juttu nyt ei ainakaan käsitellyt, oli lapsiperhe-elämää tai äitiyttä. Ja silti olen jälleen Perheenäiti. Voi elämä. Halusikohan toimitussihteri pottuilla? Vai onko Perheenäidistä muodostumassa yleissana naisille, joilla on kersoja?

Mun tarvii varmaan ihan oikeasti käydä kohta uusimassa ne käyntikortit.


21 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Mun lounas. Tämä maanantai on ollut vähän tylsä ja aika helvetin sateinen. (Puristin sisään päästyäni  takistani valehtelematta puoli l...

Pitsalla

5.11.12 Satu Kommentteja: 3

Mun lounas.
Tämä maanantai on ollut vähän tylsä ja aika helvetin sateinen. (Puristin sisään päästyäni  takistani valehtelematta puoli litraa vettä.) Onneksi jääkaapista löytyi eilisen pitsadinnerin rippeet. Mikron kelloa odottaessani jäin fiilistelemään pitsan ja seksin yhtäläisyyksiä.

  • Helppo ja nopea tehdä.
  • Jos tietää perusjutut, siihen menee viisi minuuttia. (Hanki pohja valmiina.)
  • Jos on aikaa hifistellä, kastiketta voi keittää kasaan puoli iltaa. (Hanki lapsenvahti.)
  • Lämmitetyt eilisillan rippeetkin ovat aika jees.
  • Syö vain se,  mistä tykkäät. Haukkaa keskeltä tai järsi pelkät reunat. Who cares.
  • Pitsaa voi  nauttia ilman omaa uunia, esim. ravintolassa tai kaverin luona.
  • Tarjolla niin tangomarkkinoilla kuin curling-ottelun väliajalla.
  • Fantasia on useimmiten kahdella tai neljällä täytteellä. 
  • Huonokin pitsa on helvetin hyvää.




3 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Kahta en vaihda. Toinen on tämä suuri ja muhkurainen nalle mahan alla ja toinen on yön yli kestävä pinfall -painiote. Pelkääköhän se tosi...

Kahta en vaihda

4.11.12 Satu Kommentteja: 10

Kahta en vaihda. Toinen on tämä suuri ja muhkurainen nalle mahan alla ja toinen on yön yli kestävä pinfall-painiote.

Pelkääköhän se tosissaan, että yritän yön aikana anastaa sen nallen?



10 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Porvarivaroitus, porvarivaroitus! Olen aloittanut uuden harrastuksen. Aloin kerätä viinejä. Ryhdyin vihdoin toteuttamaan suunnitelmaani 18 ...

Melko liemessä

31.10.12 Satu Kommentteja: 14

Porvarivaroitus, porvarivaroitus! Olen aloittanut uuden harrastuksen. Aloin kerätä viinejä. Ryhdyin vihdoin toteuttamaan suunnitelmaani 18 vuotta jatkuvasta syntymäpäivälahjaprojektista. Tavoitteenani on ostaa lapselle yksi hyvä viinipullo per vuosi, eli kun mittarissa on Suomen mittapuulla täysi-ikäisyys, viinikaapissa odottaa 18 erinomaista vuosikertaviiniputelia.

Tässä projektissa on tärkeää ottaa huomioon seuraavat seikat:

- Osaava viinakaupan myyjä. Mä en tiedä viineistä viiniasiantuntijoiden mittapuulla yhtään mitään. No okei, olen nähnyt Sidewaysin.
- Kärsivällisyys. Näitä pulloja en kaiva esiin jatkoilla kello 04.30.
- Kärsivällisyys. Jos punaviini on tissutteluiltana loppu ja viinakauppa on kiinni, en saa avata viinikaappia vaan soitan vaikka naapurille tai teen drinkit punaviinietikasta.
- Kärsivällisyys. Näitä pulloja ei ole missään olosuhteissa lupa nauttia 16-vuotiaana torin kulmalla lämpimänä kesäyönä vuonna 2026. Siihen tarkoitukseen käyn ostamassa, vaikka sitten omaan piikkkiini, kolme pulloa lonkeroa.
- Suunitelmallisuus. Jotta vuosikertaviini säilyy, lämpötilan pitäisi pysyä tasaisena, mitä meidän asunnon sisälämpötila ei ole. Pitäisi siis ostaa viinikaappi. Tähän on tultu.


Potkaisin viininkeruun käyntiin maanantaina Helsinki-Vantaan tax freessä kurkistamalla vintage-viinikaappiin. OMG. Lähtöhinnat noin 250 euroa. Onneksi myyjä oli ihana ja osaava ja sai langan päästä kiinni. Ei mitään ihan himokallista. Hän neuvoi tavallisesta hyllystä vaihtoehdon Aalto PS 2009, jonka pitäisi säilyä seuraavat 20 vuotta. Viinitilan espanjalaiset omistajat ovat nimenneet putelin fanittamansa Alvar Aallon mukaan. Nice. Pulitin seitsemänkymppiä ja lensin investointi kourassa Islantiin.

Sama myyjä muuten vinkkasi, että Torresin Mas La Plana (2005), joka makaa astiakaapissamme muistona edellisestä asuinmaasta, säilyy myös seuraavat kaksi vuosikymmentä. Sijoitusportfolioon sujahti siis kaksi pulloa yhden hinnalla.

Jos täällä lukijoiden joukossa on viinispesialisteja, kuulisin tietysti mielelläni tuomion näistä hankinnoista. Että tuliko siltikin ostettua ne jatkojen janojuomat.


14 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Hyvä Katja !! Vaikka asun tuhansien kilometrien päässä Espoosta, olen niiiiin iloinen että Katja pääsi valtuustoon. Hel yeah! Espoo yeah. N...

Vain äänestämällä voit voittaa

29.10.12 Satu Kommentteja: 32

Hyvä Katja!! Vaikka asun tuhansien kilometrien päässä Espoosta, olen niiiiin iloinen että Katja pääsi valtuustoon. Hel yeah! Espoo yeah. Nollan euron vaalibudjetilla ilman flaierisälää ja ihmisten kampittelua Kolmen sepän patsaalla. Se toimi!!

Katjan valinta on musta hyvä asia koko kaupunginpolitiikan kannalta ihan senkin takia, että tämä valtuutettu on läsnä blogissaan melkein joka päivä. Päätöksentekijä on lähellä. Ei tarvitse hakea audienssia, kun voi kysellä kommenttiboksissakin.

Sitten ne paskat uutiset. Miksi vain 60 % suomalaisista kävi äänestämässä? Mä en ta-ju-a. Koska äänestämällä voi ihan oikeasti vaikuttaa (ja kuntavaaleissa ihan omia kotinurkkia koskeviin asioihin), miksi ihmiset eivät käy äänestämässä?! Se ei maksa mitään, eikä se ole vaikeaa.

Missä ne 40 % viime sunnuntaina olivat? Syysflunssassa tai maailman karseimmassa darrassa. En usko.

#unibrennt - Demonstration

Miten välinpitämättömät ja laiskat saisi vetämään numeron lappuun? No mulla on kaksi ehdotusta. Ensimmäinen vaihtoehto on porkkana. Jos äänestät, maksat puoli prosenttia vähemmän veroja. Sitten on se keppi. Jos et käy äänestämässä vaikka kolmissa peräkkäisissä vaaleissa, yhteiskunnan maksamien sosiaalitukien nautintaoikeus loppuu. Jos ei sen vertaa kykene ottaa osaa, että kävisi äänestämässä, niin miksi pitäisi olla oikeus nauttia yhteiskunnan tarjoamista eduista?

Kuva Flickr/dChris

32 kommenttia:

Mitä tuumaat?