Mä oon sitä mieltä, että jos ei ole tyytyväinen nykytarjontaan, pitää keksiä itse uusi juttu. Niinpä mä aloitan nyt uuden trendin. Nimittäi...

Mikrojuoksulenkkeily - seuraava liikuntatrendi

30.11.11 Satu Kommentteja: 11

Mä oon sitä mieltä, että jos ei ole tyytyväinen nykytarjontaan, pitää keksiä itse uusi juttu. Niinpä mä aloitan nyt uuden trendin. Nimittäin mikrolyhyet juoksulenkit. Maratonit ovat niin 2000-luvun ensimmäistä vuosikymmentä. Pitkänmatkan juoksija saa nestehukan ja pyörtyy. Mikrojuoksulenkillä nauttii ja pystyy keskittymään ympäristöön.

Tässä on takana tarina. Mä nimittäin rakastin urheilua. Punttisaleja, jumppaa, spinning-tunteja, uintireissuja, ratsastamista, voimajoogaa, thai-nyrkkeilyä, tai-chitä. You name it, I have tried it. Mulle oli todella vaikeaa luopua hikiurheilusta paksuillessani ja ipanan ensimmäisinä kuukausina. Kyllä se kymmenen kiloa läskiä perseessä ahdisti ihan tarpeeksi, mutta vielä enemmän otsasuonta tykytytti se, että ei saanut enää hikoilla itseään tasapainoon. Kun ei urheile, pää on tukossa, naamaan tunkee finnejä ja sytytyslanka on todella lyhyt.

Ipana ei ruokailusyistä ole vaatinut meitsin läsnäoloa puolen tunnin välein enää pitkään aikaan. Nykymenoa tahdittaakin päiväkoti. Skidi kasiksi päiväkotiin, sitten töihin/luennolle/töihin/apua ja kello on puoli neljä. Skidi hoidosta, kotiin laittamaan ruokaa, pesulle, yöpuku päälle ja nukkumaan, siivotaan keittiö, luetaan aamun lehti. Se ilta onkin sitten siinä. Ysin jälkeen ei ehdi enää pakata treenikassia, mennä jumppaan/joogaan/seinäkiipeilemään, käydä suihkussa ja tulla kotiin.

Puhki juostu.
Ainut urheilulaji, johon mulla enää on minuutteja, on juoksu. Tuo entinen inhokkiliikuntamuotoni. Lenkkarit jalkaan, heijastin hihaan ja perse hyllymään lenkkipolulle 40 minuutiksi. Se on tarkalleen ottaen 5 kilometriä eikä metriäkään enempää. Tuon mikron kun vetäisee 2-3 kertaa viikossa, mahdun noin suunilleen vanhoihin vaatteisiini eikä vanne pään ympärillä pääse kiristymään liikaa. Ja kun kohdalle osuu rosvosektori, sellainen oikein kunnon säätöpäivä, lenkin pituus jää 2,5 kilometriin.

Mikrojuoksua voi tehdä milloin vain: aamulla ennen lapsen heräämistä, ruokatunnilla (ja ehtii vielä lounaallekin), Salkkareiden ja puoli yhdeksän uutisten välissä. Asuinpaikasta riippuen mikrojuoksu voi viedä vaikka luolaan. Tai sitten R-kioskille.

For real: kenellä on aikaa treenata maratonille? Sinkuilla. Miehillä. Naisilla, joiden skidit käy koulua. Pienten lasten mutseilla, joilla on taikasauva ajanhallintatyökaluna. Sellaista sauvaa multa ei valitettavasti löydy. Joten mä aion tästä eteenpäin ja hyvällä omallatunnolla suosia vain mikrojuoksulenkkejä. Sitä paitsi pian ei tarvitse nolostella maratonille treenavien  seurassa, kun vertaillaan juoksulenkkien pituuksia.  Mikrojuoksu on nimittäin aivan pian todella trendikästä.

11 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Kuulin suomalaisilta tuttaviltani lastenohjelmasta nimeltä Hirveä Henri. Tätä kuulemma näytetään Ylellä. Mikä jytky! Katselin pari jaksoa. T...

Pläjäys lastenkulttuuria

29.11.11 Satu Kommentteja: 17

Kuulin suomalaisilta tuttaviltani lastenohjelmasta nimeltä Hirveä Henri. Tätä kuulemma näytetään Ylellä.

Mikä jytky! Katselin pari jaksoa. Tämä on juuri sellaista sisältöä, jota vanhemmat rakastavat ja tv-maksulla mielellään tukevat. Tai sitten ehkä ei.

En ole ihan varma, kumpi näistä hahmoista on inhokkini: Vilautan mun nyrkkirautaa -Hirveä Henri vai selloa soittava, Hanken-suittu Nynny-Pekka.

Jotenkin Muumit alkoivat juuri tuntua sangen harmittomilta...

17 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Olo on kuin mankelin läpi menneellä lakanalla. Miksi maailman kaikki asiat tapahtuvat aina vuoden lopussa? Dead-linet, tenttipäivämäärät ja ...

Pieni kirjakilpailu

27.11.11 Satu Kommentteja: 27

Olo on kuin mankelin läpi menneellä lakanalla. Miksi maailman kaikki asiat tapahtuvat aina vuoden lopussa? Dead-linet, tenttipäivämäärät ja tulevaisuudensuunnitelmat muodostavat sellaisen kerän, että ei tee mieli kuin potkaista se nurkkaan. Argh. Ja sitten mulla on yöpöydällä älytön pino tajuttoman hyviä kirjoja odottamassa lukemista. Mutta en osaa päättää mistä aloittaa! Joten kysyn apua teiltä.

Parhaimman perustelun kirjoittajalle lähtee Elina Hirvosen ja Anu Silfverbergin kirjoittama kaunokirjallisen tekstin kirjoitusoppaan Sata sivua - tekstintekijän harjoituskirja. Minulla on noita oppaita nurkassa kaksin kappalein, eikä tupla-annos ainakaan toistaiseksi ole tuplannut kirjoitusnopeuttani. Joten toinen lähtee postissa jäätikköpostikortin kera parhaille perusteluille. Ja ta-daa: saanpahan omaan hyllyyn taas lisää tilaa!

Opaskirjan avulla voi vaikka alkaa iltapuhteina kirjoittaa omaa kirjaa. (Kaikilla mutseilla on siihen varmaan ihan järjettömästi aikaa.)  Oppaassa on onneksi myös paljon sellaisia harjoituksia, joita tekee mieli naputella omaksi ilokseen vaikka ei kirjaa aikoisi koskaan kirjoittaakaan. Tai ei ole pakko kirjoittaa yhtään mitään. Opaskirjan luettuaan alkaa lukea kirjoja vähän eri vinkkelistä  - se on kiinnostavaa.

Eli siis. Mikä näistä kirjoista ansaitsisi tulla luetuksi ensimmäisenä ja miksi? Vastausaikaa on 1.12. asti, laitan kirjan 2.12. postiin.

Ja nyt mä menen nukkumaan. Huomenna taas ihana, ihana maanatai......

1. Jonathan Littell. Hyväntahtoiset.

2. Tuomas Kyrö. Kerjäläinen ja jänis.

3. Janica Brander. Lihakuu.

4. Kari Hotakainen. Jumalan sana.

5. Helmi Kekkonen. Valinta.

27 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Rintaruokinta. Mulle vähän sama kuin hammaslääkärillä käynti: menin ja tein, mutta ei naurattanut. En ole imettänyt yli vuoteen. Siksi nämä ...

Saisko maitoa kahviin?

26.11.11 Satu Kommentteja: 3

Rintaruokinta. Mulle vähän sama kuin hammaslääkärillä käynti: menin ja tein, mutta ei naurattanut. En ole imettänyt yli vuoteen. Siksi nämä maitovitsit ovat varmaan alkaneet taas naurattaa. Tässäpä kupilliset kuumaa lähiluomua, kirjaimellisesti. Eat&EnJoy. Anton&Plankton.

3 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Mua alkoi jotenkin aamulla vituttaa, kun 66 % meidän perheestä näyttää puoli kahdeksalta näin virkeältä. He haluavat pyöräillä päiväkotiin j...

Kuka haluaa ulos?

25.11.11 Satu Kommentteja: 15

Mua alkoi jotenkin aamulla vituttaa, kun 66 % meidän perheestä näyttää puoli kahdeksalta näin virkeältä. He haluavat pyöräillä päiväkotiin ja sieltä töihin, vaikka ulkona on pimeää kuin säkissä ja yöllä oli satanut ensilumi. (Sehän ei kuulemma haittaa, pyörässä on nastarenkaat. Pyörässä nastarenkaat? Joka päivä oppii näköjään jotain uutta.)

Menin itse kuumaan suihkuun. Join kahvia. Kävelin olkapäät korvissa työhuoneelle ja yritin ajatella, että aurinko nousee noin kahden tunnin kuluttua. Postasin tämän kuvan Facebookiin ja huomasin, että en ole tilanteessa yksin. Vertaistukena tämä avautuminen siis teillekin. Kun on pimeää, kuuluisi oikeasti nukkua. Tai vähintään lukea kirjaa sängyssä. Nuo yhdet hullut saa mun puolesta lähteä vaikka ylittämään Vatnajökullia.


15 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Yritämme opettaa lasta potalle. Mutta kuten kuvasta näkyy, se ei ole ihan helppoa. Tähän on neljä mahdollista selitystä: Lapsi on innostun...

Ja väliimme tuli kielimuuri

22.11.11 Satu Kommentteja: 11

Yritämme opettaa lasta potalle. Mutta kuten kuvasta näkyy, se ei ole ihan helppoa. Tähän on neljä mahdollista selitystä:

  • Lapsi on innostunut kokeellisesta päähinemuodista.

  • Se on vähän vajaa.

  • Me olemme aika paljon vajaita. Ja kehnoja opettajia. (Niin, ja mä en ala kyllä malliksi potalle pissaamaan.)

  • Väliin tuli kielimuuri. Meni päät sekaisin. Ei ole helppoa kasvaa kaksikieliseksi.


11 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Tajusin juuri, että olen asunut ulkomailla melko tarkalleen viisi vuotta. Aika tehdä pieni yhteenveto. Asuukohan blogini lukijoista moni Suo...

Pari totuutta ulkomailla asumisesta

18.11.11 Satu Kommentteja: 36

Tajusin juuri, että olen asunut ulkomailla melko tarkalleen viisi vuotta. Aika tehdä pieni yhteenveto. Asuukohan blogini lukijoista moni Suomen ulkopuolella? Jos, niin tätä alla olevaa täysin järjetöntä listaa saa vapaasti täydentää.

Muutamia totuuksia ulkomailla asumisesta



  • Olet löytänyt mukavan baarin naapurustostasi. Kerrot löydöksestäsi paikallisille suomalaisille tuttavillesi. Joku elämäntapaekspatriaatti haluaa heti muistuttaa, että tuohan on ollut Lonely Planet -listauksen jälkeen täys turistipaikka. Jo monta vuotta.



  • Löydät ruokakaupasta maustamatonta jogurttia. Kotona huomaat, että sokeri ei näköjään olekaan mauste.  Vähän sama tunne kuin ostaisi vessapaperiksi naamioitua hiekkapaperia. Pitää oppia ymmärtämään eri kulttuureja. Pitää oppia ymmärtämään eri kulttuureja. Pitää oppia...



  • Saat Suomesta vieraita. He haluavat, että viet heidät johonkin ihanaan paikalliseen ravintolaan. Viimeisen vuoden olet kuitenkin juossut työpaikan, ruokakaupan, puhelinyhtiön asiakaspalvelun ja päiväkodin väliä. Paljo ehtiny ravintoloissa käymään. Harhailette tunteja kaupungin keskustassa, lopulta kaikki ovat tosi väsyneitä ja mentte Pizza Hutiin.



  • Kuulet Suomessa asuvilta tuttaviltasi, kuinka siistiä onkaan asua ulkomailla: meren rannalla ja viinikin on halpaa. Niinhän se on: ulkomaille muuttaminen on vähän sama asia kuin lähtisi ei koskaan päättyvälle lomamatkalle.



  • Monet ihailevat uuden kotimaasi letkeää kulttuuria: kaikki ottavat niin rennosti. Joo. Tekemällä 12-tuntisia työpäiviä viisipäiväisellä kesälomalla. Rosvosektori.




  • Heti kun matkustaa Suomesta etelään, pääsee käsiksi todelliseen sivistykseen, kuulee usein sanottavan: ihmiset keskustelevat myös selvin päin ja naapuritkin tervehtivät. Vittu mää ainakaan mitään small talkia jaksa.



  • Lapset oppivat monikulttuurisiksi ja kielineroiksi. Nojoo. Kolmevuotias osaa sanoa kaksi sanaa ja nekin eri kielillä. Se askartelee pääsiäiskoristeita juhannuksena, luulee burkhaan pukeutunutta naapuria batmaniksi, on varma että Simpsonit ovat Suomesta ja vaatii joulupukkia kylään syntymäpäivänään.




  • Nähtävää on niin paljon! Ja ihania kahviloita! Voi mikä museotarjonta! Me ainakin käydään  ihan hemmetin usein museoissa ja kahviloissa. Aktiivinen perusturre näkee viikonlopussa enemmän kotikaupunkiasi kuin sinä vuoden aikana. (Mä asuin Barcelonassa kaksi vuotta, enkä käynyt kertaakaan Picasson museossa.)



  • Ihanan romanttisia vanhoja taloja ja alkuperäiset kaakelilattiat 1800-luvulta. Kaunis lattia kummasti lohduttaa  niinä talvipäivinä, kun perse jäätyy kiinni sohvaan ja ulkona tuulee yhtä paljon kuin sisällä. Kaupanpääliseksi saat uusia lemmikkejä. Maasta riippuen joko torakoita, muurahaisia, pikkuliskoja, hyttysiä, jalattomia kerjäläisiä tai tuhkaa tulivuoren piipusta.



  • Tutustuu uusiin ihmisiin. Siis toisiin suomalaisiin, jotka ovat yhtä skeidassa jamassa kuin sinä itse. Syödään kimpassa ruisleipää ja fiilistellään seuraavaa Suomen-reissua. Erasmus-vaihto-opiskelijan elämä on hieman rikkaampaa. Silloin tutustuu toisiin Erasmus-opiskelijoihin.



  • Oppii käytännön kielitaitoa. Kyllä kyllä. Kun yrittää leipomossa sanoa, että haluaa kokojyväleipää, joutuu toistamaan sanakirjasta luntatun sanan viisi kertaa eikä kukaan silti ymmärrä. Lopulta päätät ostaa viisi kroisanttia. Toinen esimerkki todistaa, että maailman puhutuin kieli on paska englanti. Jos pitää englanniksi puhua oravista, tytäryhtiöistä tai jalokivistä suusta tuleekin neliö (squirrel), sub-päiväkirja tai sub-meijeri, riippuu päivästä (subsidiary) ja käsittämättömän mongeruksen jälkeen "diamond necklaces and stuff" (jewellery).



  • Ulkomailla ei selviä, jos ei opi nauramaan itselleen. Siksi kai mä tän bloginkin perustin.


36 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Ipana sai oksennustaudin kello 2:04 viime yönä. Ei muuta. PS: Tai no, tässä pyykinpesun lomassa tekee mieli ihmetellä, että miten voi 85 sen...

Sumeeta logiikkaa

17.11.11 Satu Kommentteja: 11

Ipana sai oksennustaudin kello 2:04 viime yönä. Ei muuta.

PS: Tai no, tässä pyykinpesun lomassa tekee mieli ihmetellä, että miten voi 85 senttimetriä pitkään ihmiseen mahtua kymmenen litraa oksennusta? Tapahtuuko oksennuksen ulostulovaiheessa joku reaktio, jossa tiivis aine kasvattaa tilavuutensa satakertaiseksi? Ei tätä muuten pysty selittämään.
Kodissamme on muuten aika hyvät aromit. Nyt äkkiä jotain Wunderbaumia tänne.

11 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Kuinka paljon voivat ärsyttää arjen pienet vääryydet? Ainakin niin paljon, että vääryyden käy tallentamassa kännykkäkameraan ja jakamassa ne...

Vaadin pienempiä reikiä

14.11.11 Satu Kommentteja: 10

Kuinka paljon voivat ärsyttää arjen pienet vääryydet? Ainakin niin paljon, että vääryyden käy tallentamassa kännykkäkameraan ja jakamassa nettiin. Voiko mikään lisätä vitutusta enempää kuin ylireilu saippuapullo väsyneenä suihkussa käyvää ihmistä? No kyllä ei voi.


Suihkusaippuapulloissa on nykyään aivan tavattoman isot annostelurei'ät. Kun pulloa kallistaa, sieltä valahtaa käteen puoli litraa saippuaa, josta puolet valuu lattialle. Sitten liukastut ja otat saippuakädellä kylpyhuoneen seinästä tukea. Mieltä ylentävää suihkussa käynnin jälkeen kuurata kylpyhuonetta. Not.

Että te ystävät siellä Colgatella. Voisitteko sahata vähän pienempiä reikiä näihin teidän tölkkeihinne? (Lätkäistkää vaikka purkkiin kymmenen senttiä lisähintaa  niin pysyy katteet ennallaan. Vituttaa tämä saippuassa kylpeminen.)

10 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Voi juma. Mulle flirttailtiin viime viikolla ensimmäisen kerran MELKEIN KOLMEEN VUOTEEN*. Vähänkö itsetunto nousi. Raskaana olevalle kukaan ...

Uusi, hehkeä MINÄ

12.11.11 Satu Kommentteja: 7

Voi juma. Mulle flirttailtiin viime viikolla ensimmäisen kerran MELKEIN KOLMEEN VUOTEEN*. Vähänkö itsetunto nousi.

Raskaana olevalle kukaan ei todellakaan iske silmää. Joku saattaa tuijottaa ylisuuriin ryntäisiin, mutta siihen se jää. Raskausmaha ei aivan saleen ole se ensimmäinen turn-on. Naama finneillä ja edessä roikkuu iso pötsi. Se voi olla hellyttävän muumimaista, mutta muumi ei ole millään tavalla seksuaalisesti kiinnostava. Tai jos jonkun mielestä on, niin siitä en halua kuulla enempää.

Sitten kun lapsen synnyttyä imetät toinen tissi imeysliivissä ja toinen lapsen suussa kahvilassa kroisantin muruset sylissä, joku puoliaikapervo saattaa tuijottaa sun tissejä, mutta harvoin tulee pyytämään puhelinnumeroa. Jengi kai yleensä myös kelaa, että jos sulla on lapsi, oot tod.näk. varattu tai ainakin jonkinmoisessa "suhteessa". Seksuaalisessa tai veljellisessä. Ja jos joku maitosuihkufetissi lähestyisikin, kiinnostus ei olisi molemminpuolista.

No sitten lapsi kasvaa sen verran, että sen voi jättää anopille hoitoon yöksi. Silloin jos mennään ulos, mennään yleensä miehen kanssa yhdessä. Siinä tilanteessa harva tulee haaskalle. Tai ehkä jotkut threesome-intoilijat, mutta tässä vaiheessa on oma takapuoli vielä sen verran arvilla, että semmoisista jutuista ei pysty kyllä kiinnostumaan.

Mutta sitten onni potkaisee.

Viime viikolla kävin ensimmäistä kertaa illalla ulkona (siis ihan oikeissa bileissä) ilman miestä ja ilman lasta. Aika pian kylkeen liimaantui  hauskannäköinen ja kiinnostavan nuori (mua kuitenkin sopivasti vanhempi) mies. Siinä keskusteltiin joku tunti ja aloin kelata, että haloo. Tästä keskustelusta mulla on jonkinmoinen muistijälki. Sehän yrittää iskeä mua! No mä olin sitten kiltti kuitenkin ja kerroin, että mullon mies ja lapsi, ja se lähestyminen jäi sitten siihen. Mutta voi herranjumala kun tuli hyvä fiilis. Äidistä on nuoltu pölyt pois ja pokaali kiiltää jälleen!

*) Jos joku blogin lukija on koittanut iskeä mua, mutta en ole tajunnut, sori. Se ei melko varmasti johtunut sinusta.

7 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Ipana oppi viime viikolla, että on olemassa dvd-levyjä ja niitä voi katsoa. (Vasta nyt tajusin television arvon.) Mutta. Meillä on vain yksi...

Etsitään Hemulin muiluttajaa

11.11.11 Satu Kommentteja: 20

Ipana oppi viime viikolla, että on olemassa dvd-levyjä ja niitä voi katsoa. (Vasta nyt tajusin television arvon.)

Mutta. Meillä on vain yksi suomenkielinen dvd, Muumilaakson tarinoita. Viihdepläjäyksessä on eräs hankala ongelma: Hemuli. Kun Hemuli pärähtää ruutuun, ipana pärähtää itkemään ja juoksee naama kauhusta vääntyneenä sohvan taakse piiloon. Nyökkäilen ymmärryksestä. Kyllä minuakin alkaisi itkettää, jos kadulla tulisi vastaan violettiin hippimekkoon pukeutunut virtahepo, jolla on metrin mittainen naama.

Minä pelkäsin lapsena Pelle Hermannia. Mutta minulla olikin mielikuvitusystävä, sellainen suurikokoinen hiiri  Räätäli-Mikki, jonka kanssa vedin Pelle Hermannia pataan olohuoneen nurkassa. Lihanuijalla, tietysti. Nyt pitäisi äkkiä keksiä joku Jäätikkö-Rotta tai Vuorikiipeilijä-Kirahvi ja istuttaa siitä ajatus lapsen päähän. Voisivat yhdessä taklata Hemulin ja muiluttaa sitä pitkin kellarin rappusia. Mä kun en jaksaisi olla sormi kelausnappulalla viiden minuutin välein.

20 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Sain käsiini Anu Silfverbergin uusimman teoksen, novellikokoelman He eivät olleet eläimiä . Nautin sen hitaasti ja röyhtäisin äänekkäästi pä...

Keskiviikon kirja: He eivät olleet eläimiä

9.11.11 Satu Kommentteja: 4

Sain käsiini Anu Silfverbergin uusimman teoksen, novellikokoelman He eivät olleet eläimiä. Nautin sen hitaasti ja röyhtäisin äänekkäästi päälle. Kerrassaan mainio novellikokoelma!

Luen aivan liian vähän novelleja, vaikka pidän muodosta suunnattomasti. Viidessä sivussa voi sanoa saman kuin 500 sivun romaanissa, siis jos osaa. Sitä paitsi välillä aivan liian kaoottiseen elämään novellit ja lyhyttarinat (jotka ovat ilmeisesti sama asia; tämä jäi kirjallisuudenluennoilta vähän hähmäiseksi, sorry J. Nummi) istuvat kuin hanska käteen. Luen yhden novellin, siihen menee vartti. Sitten jään ajattelemaan sen sisältöä päiväksi. Siinä vasta hyötysuhde!

Tässä kokoelmassa eniten pidin novellista Emakkohäkki, joka kertoo raskaana olevasta naiseesta ja tehosikalasta emakkohäkkeineen. Tekstissä kohtasivat niin vaivattomasti raskausajan kokemuksiin liittyvä ahtauden tunne ja toisaalta tehomaatalouden kritiikki.
"Hän ajattelee taas kuvan sikaa. Juuri tuota tiettyä eläintä. Seisooko se vielä samassa asennossa kuin valokuvassa? Kyllä, luultavasti; se seisoo samalla neliömetrillä, kasvot samaan suuntaan. Anni lukee: Emakkojen elinkaari on kolmen porsimisen mittainen, ja ne teurastetaan keskimäärin kahden vuoden iässä. Niitä voi pitää kääntymisen estävissä häkeissä myös tiineinä; tällöin ne seisovat koko tuotantokautensa paikoillaan. Tuotantokausi. Anni muodostaa sanan huulillaan, äänettä. Lapsi muljahtaa hänen sisällään."

Tämä teksti jää nahan alle, kirjaimellisesti. "Ja mikä lopulta erottaa ihmisen eläimestä? Mikä muu kuin tavarat, velvollisuudet ja valheet?", kysytään kirjan takakansitekstissä. Sepä se.


En ole lukenut Silfverbergin toiseksi uusinta kirjaa, Luonto pakastimessa, mutta Inahduksessa oli siitä viime keväänä arvostelu, joka kiinnostuneiden kannattaa vilkaista (löytyy täältä). Olen samaa mieltä kuin Ina. Anun tekstiä lukiessa tekee mieli nyökkäillä, että juuri noin minäkin ajattelen. Tai miten osasitkin näyttää sen niin hyvin. Kävin joskus muinoin Unionin kokouksissa. Anukin oli siellä joskus. Emme koskaan jutelleet keskenään (koska minä istuin hiljaa jossain nurkkapöydässä), mutta muistan, kuinka jo silloin ihaillen kuuntelin hänen argumentointiaan ja teräviä kommentteja. Se sama vire näkyy näissä teksteissäkin. Mahtava juttu.

4 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Tarvitsisin vähän näkemysapua. Sampo Pankki laski pari vuotta sitten lapselle hintalapun. Pankki arvioi, että ensimmäisen lapsen ensimmäi...

Hjalp! Mitä lapsi maksaa?

6.11.11 Satu Kommentteja: 46

Tarvitsisin vähän näkemysapua.

Sampo Pankki laski pari vuotta sitten lapselle hintalapun. Pankki arvioi, että ensimmäisen lapsen ensimmäiseen vuoteen uppoaa vanhemmilta rahaa noin 4 500 euroa. Summa sisältää vauvalle tehtyjä hankintoja, ruokaa ym. Perhe-Volvon maksueriä summassa ei huomioida. Aiheesta löytyy yksityiskohtia valottava lehtijuttu mm. Turun Sanomien arkistosta.

Väsäilen parhaillaan kirjaamme (siitä lisää täällä ja täällä) älynväläyksiä ensimmäisen vuoden rahanmenoeristä. Minusta tuo 4 500 euroa tuntuu paljolta. Mutta onko se paljon? Vai vähän? Kävikö meillä vain älden hyvä tuuri, kun saimme niin paljon roinaa käytettynä ja lahjaksi?

Ennen kuin alan mesota älytöntä rahanmenoa, haluaisin varmistaa vähän laajemmalta otokselta, onko tuo 4 500 euroa oikeasti lähellä totuutta vai joku pankin heittämä "arvio", joka pätee about yhtä hyvin kuin arviot Euroopan unionin talousnäkymistä. Kysymykseni siis kuuluu: oletteko te laskeneet, paljonko ensimmäisen ipanan ensimmäisenä vuotena lapseen laitettiin rahaa?

Aloitan pelin. Tässä ensimmäisen vuoden menoerät niistä hankinnoista, jotka me maksoimme itse:

Lastenvaunut (käytettynä) 30 €
Auton turvaistuin (käytettynä) 30 €
Itse maksetut vaatteet 150 €
Maitokulut (korvikepurkkien kulutus, arvio) 200 €
Ruokakulut (soseet ja muu jännä, arvio) 200 €
Vaipat (eka vuosi mentiin kestoilla, ostin ja myin, takkiin tuli vähän + pesukulut pesuaineineen, arvio) 80 €
Lapsenvahtikulut 200 €
Talouspaperi ("ziljoona" rullaa) 50 €
2 x meno-paluulento Rvk-Hki-Rvk (sylilapsen rekisteröintimaksu) 40 €
Auton turvaistuin vuokralle Suomessa (viikko) 60 €
Yhdet imetysliivit (kyllä mä pesin niitä aina välillä) 20 €
A-vitamiinitipat 10 €

Menoja yhteensä: 1 070 €

Paljon sait ite?

46 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Tämä saattaa olla blogin vanhemmille lukijoille jo tuttu teekuppi. Islannissa lapsilla on hyvin omintakeinen hellittelynimi: rusinapersereik...

Kaikkien persereikien kaveri

3.11.11 Satu Kommentteja: 20

Tämä saattaa olla blogin vanhemmille lukijoille jo tuttu teekuppi.

Islannissa lapsilla on hyvin omintakeinen hellittelynimi: rusinapersereikä (rúsinurasgat). Tavallaanhan se on aivan loogista. Siltähän se vauvan kakkonen näyttää*.

Perseily ei kuitenkaan lopu tähän. Islantilaiset ovat ahkeria Facebookin käyttäjiä. Nyt he ovat löytäneet netistä miehen, jonka nimi on Ras Gath. (Siis "Perse Reikä") Miehen Facebook-profiili on kuulemma viime aikoina saanut paljon tuntemattomia  ystäväkutsuja Islannista. Ei riitä, että kotona omia persereikiä. Niitä pitää haalia vielä netistäkin kavereiksi.

Mä olen sitä mieltä, että islantilaiset ovat sekaisin, eivätkä ihan vähää. Hulluudesta on hyötyä. Ei tällä tuulen ja lumivyöryjen pieksemällä saarella kukaan täysin normaali suostuisi asumaan.

*) Eikä ole paljon varaa hämmästellä siellä. Suomen tunnetuin latsenohjelma on kuitenkin PikkuKakkonen.

20 kommenttia:

Mitä tuumaat?

No nyt näitä saa! Nimittäin aikuisten potkupukuja. Yksinkertaisen pukeutumisen puolustajana mun pitäisi varmaankin hankkia tämmöinen. Jumpin...

Pehmeää päälle

1.11.11 Satu Kommentteja: 26

No nyt näitä saa! Nimittäin aikuisten potkupukuja. Yksinkertaisen pukeutumisen puolustajana mun pitäisi varmaankin hankkia tämmöinen. Jumpinilta löytyisi monissa eri väreissä. Toisaalta islantilaisen Vík Prjónsdóttirin villasta väsäämä puku olisi ehkä asteen coolinpi.  Tuo päälle ja päiväkotiin.

Ihan oikeasti, pukeutuisiko joku tämmöiseen? Olen varma, että kyllä pukeutuu. Tulihan niistä aivan järkyttävistä poskille asti roikkuvista vaarin silmälasikehyksistäkin ensin hipstereiden ja sitten mainostoimistojen sällien (tavallaan sama asia) tavaramerkki. Seuraavina vuosina kaikki copywriterit ja plännerit tulee ihan saleen nämä vetimet päällä töihin. Sanokaa mun sanoneen.






Kuvat: Jumpin, Vík Prjónsdóttir


26 kommenttia:

Mitä tuumaat?