Tuli puhetta sormiruuasta. Mä ihan tosissani luulin, että kyse on tapaksista. Vähän ihmettelin, että vetääks lapsetkin nykyään  mielellään i...

Uusia merkityksiä

31.10.11 Satu Kommentteja: 6

Tuli puhetta sormiruuasta. Mä ihan tosissani luulin, että kyse on tapaksista. Vähän ihmettelin, että vetääks lapsetkin nykyään  mielellään iberico-kinkkua tomaattileivällä. No googlasin vähän ja tajusin, että kyse on siis jostain aivan muusta. Ääliöminä. Noh. Keksin sitten samalla uudet määrittelyt muutamalle muullekin hämärälle asialle.

Kiintymyssuhdeteoria. Tämä on todella yksinkertainen teoria: mitä enemmän liikkuu ja mitä vähemmän syö, sitä enemmän kiintyy. Kiintymyssuhde kuulostaa paljon lempeämmältä metodilta kuin karppaus. Kaikki kehoaan todella rakastavat kääntyvät tämän kannattajiksi ennen pitkää.

Maitohampaat. Kun vauvalle antaa maitoa, sille kasvaa lopulta nämä. Selkeetä. Mutta sitä mä en ymmärrä, mistä se roju niihin rautahampaisiin revitään.

Feministiäiti. Sen sortin mutsi, joka jatkuvasti avautuu jostain. Ihan sama mistä.

Rintapumppu. Eläkeläiset. Pumppaa taikka kuole. Taikka pumppaa, taikka pumppaa ja kuole.

Kestovaippa. Siis kestävä vaippa. Tämä on sen sortin rätti, että sen vaihtaminen todella kestää. Ja kestää. Kestää.

Virtsan karkailu. Tämä termi kaipaa ehdottomasti täsmennystä. Jos joku karkaa, karkuri halutaan saada takaisin sinne, mistä se karkasi. Mä en usko, että kukaan haluaa ulos karannutta virtsaa takaisin rakkoonsa. Puhuisinkin mieluummin virtsan vuodosta. Raskaana ollessa kohdussa (eli kun siinä about virtsarakon vieressä painaa kolmen kilon pötkäle) olisi todenmukaisempaa puhua  virtsan vuotoskandaalista.

Syöttötuoli. Hoitaa täyden puurolusikan sinne liikkuvaan melooniin. Tällainen syöttöautomaatti voitaisiin ottaa koekäyttöön meilläkin. (Tuotavalmistaja, laita meiliä, kerron toimitusosoitteen!)

Imetysliivit. Vie sun vauvaltas maidon. Imee kaiken  ja juo sen alas yhdellä huikalla.

Imetysvaatteet. Vähän sama asia kuin edellinen, mutta sillä erotuksella, että mutsin maito lähtee tasaisesti koko kropasta. (Ihan sikahyvä laihdutuskeino. Voittaa tehokkuudessaan myös kiintymyssuhteen.)

6 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Kaveri laittoi sähköpostilla hauskan jutun. Jaanpa sen tännekin, niin ne, joilla ei vielä lapsia ole, saavat lisää mietittävää. Meidän muide...

Haluaisitko sinä tämän työpaikan?

29.10.11 Satu Kommentteja: 13

Kaveri laittoi sähköpostilla hauskan jutun. Jaanpa sen tännekin, niin ne, joilla ei vielä lapsia ole, saavat lisää mietittävää. Meidän muiden on turha laittaa aikaa tämän lukemiseen. Tekstissä on jotain liiankin tuttua...

(Nopeasti googlasin ja huomasin, juttu on kiertänyt netissä viime päivinä. Jos joku tietää, mistä tämä on peräisin, saa toki vinkata. Mä vaivun nyt takaisin oksentamaan. Voi perse.)
1. Nainen: harjoittele äitiyttä pukeutumalla aamutakkiin, jonka vyön alle tunget papusäkin. Pidä säkkiä vatsaa vasten seuraavat 9 kuukautta. Tämän jälkeen poista 10 prosenttia papusäkin painosta. Mies: harjoittele isyyttä poikkeamalla apteekkiin. Kumoa lompakkosi sisältö tiskille ja pyydä farmaseuttia käymään siihen käsiksi. Siirry sitten lähikauppaasi ja järjestä niin, että.................. palkkasi maksetaan suoraan myymäläketjun pääkonttoriin.

2. Jotta osaisit varautua tuleviin öihin, kävele ympäri huonetta kello 17.00–22.00 kantaen märkää kassia, jolla on painoa 3,5–5,5 kiloa. Iltakymmeneltä laita kassi pois, aseta herätyskello soimaan puoliltaöin ja mene nukkumaan. Herää kahdeltatoista ja kävele märän kassin kanssa ympäri olohuonetta yhteen saakka aamuyöllä. Laita herätyskello soimaan kolmelta. Koska et saa unta, nouse kahden aikoihin juomaan vettä. 15 minuuttia vaille kolme mene takaisin sänkyyn. Nouse ylös, kun kello pärähtää soimaan kolmelta. Lauleskele pimeässä neljään saakka. Laita herätyskello soimaan viideltä. Nouse ylös. Tee aamiaista. Jatka samaa rataa seuraavat 5 vuotta. Näytä iloiselta.

3. Koverra meloni ontoksi ja tee sen kylkeen reikä. Ripusta meloni roikkumaan narunpätkästä kattoon ja laita se heilumaan edestakaisin. Ota kulhollinen puuroa ja yritä lusikoida sitä liikkuvaan meloniin matkien samalla lentokonetta. Jatka kunnes olet käyttänyt puolet puurosta. Kaada loput syliisi. Olet nyt valmis syöttämään 1-vuotiasta lasta. Harjoitellaksesi leikki-ikäisiä varten hiero banaania sohvaan ja hilloa ikkunaverhoihin. Piilota kalapuikko stereoiden taakse ja jätä se sinne muutamaksi kuukaudeksi.

4. Pienten lasten pukeminen: Aloita hankkimalla mustekala ja verkkokassi. Yritä sitten tunkea mustekala verkkokassiin siten, että sen kaikki lonkerot pysyvät kassin sisällä. Aikaa voi käyttää koko aamupäivän.

5. Heitä haaveet urheiluautosta ja osta tilava perheauto. Perheauton huolto: Osta suklaajäätelöä ja laita se hanskalokeroon. Jätä jäätelö sinne. Tunge CD-soittimeen 2 euron kolikoita. Murenna takapenkille jättipakkaus suklaakeksejä. Viimeistele auto juoksuttamalla haravaa pitkin kumpaakin kylkeä.

6. Valmistaudu uloslähtöön. Odota vessan ulkopuolella puoli tuntia. Mene ulos etuovesta. Palaa takaisin sisälle. Mene ulos. Palaa takaisin sisälle. Mene taas ulos ja kävele/ota spurtti jonkin matkaa tielle päin. Käänny takaisin talolle. Kävele takaisin tielle päin. Maleksi tietä pitkin hitaasti viiden minuutin ajan. Pysähdy matkan varrella tutkimaan jokainen tupakantumppi perusteellisesti, samoin purukumit, likaiset nenäliinat ja kuolleet hyönteiset. Kilju ääneen, että kärsivällisyytesi alkaa olla lopussa, kunnes naapurit ilmestyvät pihalle tuijottamaan sinua. Olet valmis viemään lapsesi kävelylle.

7. Poikkea kauppaan ja ota mukaasi jotakin, mikä muistuttaa mahdollisimman paljon alle kouluikäistä lasta – vuohi käy hyvin. Mikäli aiot hankkia enemmän kuin yhden lapsen, ota mukaan useampi vuohi. Tee viikon ostokset päästämättä vuohia hetkeksikään silmistäsi. Maksa kaikesta, mitä vuohet syövät ja tuhoavat.

8. Opettele ulkoa kaikkien Teletappien ja Prätkähiirten nimet. Kun huomaat laulavasi Muumien tunnussäveltä suihkussa, sinusta on tullut kelpo äiti.

9. Toista kaikki sanomasi ainakin viiteen kertaan.

10. Ennen kuin lopulta ryhdyt hankkimaan lapsia, etsi käsiisi pariskunta, jolla on jo jälkeläisiä. Arvostele ääneen heidän kasvatusmetodejaan, lyhyttä pinnaansa ja sitä, miten huonoja he ovat asettamaan rajoja kurittomille ja huonotapaisille lapsille. Neuvo, miten he voisivat korjata lastensa unirytmiä, tehostaa pottaharjoittelua ja parantaa villikkojensa pöytätapoja. Nauti täysin rinnoin, sillä tämä on viimeinen kerta elämässäsi, kun tiedät kaiken!

13 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Jumaleissön, mutta sairaana olo on hanurista. Jos olisin eilen seissyt valkoisen lakanan edessä, olisitte nähneet vain lakanan. Tässä oppii ...

Out of office: sängyssä

28.10.11 Satu Kommentteja: 9

Jumaleissön, mutta sairaana olo on hanurista. Jos olisin eilen seissyt valkoisen lakanan edessä, olisitte nähneet vain lakanan.

Tässä oppii kummasti arvostamaan aamuja, jolloin vain väsyttää eikä sekä väsytä että okseta.

Nääpiöllä meni aamulla pasmat sekaisin, kun äiti vain makaa sängyssä vaikka kaikki muut ovat jo pukeutuneet. Se sekoili hetken olohuoneessa ja toi sitten minulle sänkyyn banaanin ja apina-pehmolelunsa. Voi liikkis.

PS. Laitoin Islanti-blogiini uusia kuvia jäätikköreissulta. Ne löytyvät tämän linkin alta.

9 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Vilpittömästi sinun on vilpittömän hyvää luettavaa. (Se oli niin mehukas lukukokemus, että ostin kaksi kappaletta ja annoin toisen lahjak...

Keskiviikon kirja: Vilpittömästi sinun

26.10.11 Satu Kommentteja: 9

Vilpittömästi sinun on vilpittömän hyvää luettavaa. (Se oli niin mehukas lukukokemus, että ostin kaksi kappaletta ja annoin toisen lahjaksi ystävälle.) Odotin kirjan ilmestymistä malttamattomana. Pekka Hiltunen tekee leipätyötä Image-lehden toimituspäälilkkönä. Ja minä melkein voisin sanoa jopa rakastavani niitä Hiltusen pitkiä feature artikkeleita. Oli aihe mikä vain, joka kerta toivon, että juttu ei loppuisi vielä seuraavallakaan aukeamalla. Jotkut vaan osaa.

Vaikka romaani ja feature ovat täysin erilaisia tekstejä, uskalsin odottaa Hiltusen esikoiselta vetävää kerrontaa ja mehukkaita havaintoja. Vilpittömästi sinun toi mitä toivoinkin. Kirjan haukkaa kahdessa illassa. Ahmimisen jälkeen siitä jää miellyttävä tunne.

Kaksi naista kohtaa Lontoossa ja alkaa vetää pahiksia dunkkuun. Pahiksina on oikein kunnon emäroistoja; vaimonhakkaaja, äärioikeistolaissekopää ja ihmiskauppias. Oveluudella ja yhteistyöllä kaksi suomalaisnaista apujoukkoineen ottaa oikeuden omiin käsiinsä ja tekee maailmasta parempaa paikkaa projekti kerrallaan.  Toimintavetoinen tarina saa mainiota särmää kielellisestä ilottelusta. Silloin tällöin "vedetään kekkulit" ja "paukutellaan kylpyammeessa". Suomalaiset sanavalinnat tukevat tarinan suomalaista ulottuvuutta. Vaikka tapahtumapaikka onkin Lontoo, osa tunnelmasta on niin Suomesta. Vaan mitenköhän mahtaa kääntyä kekkulit englanniksi, kun kirja aikanaan käännetään?

Kirjaa lukiessani pohdin pariin otteeseen, että jokin tässä on tuttua. Sitten keksin: kirjasta tulee etäisesti mieleen Stieg Larsson. Ja sehän on luettava vain kehuksi. Naisenergia ottamassa niskalenkkiä pahiksista. Tietokonenörttejä, salaperäisiä järjestöjä ja päähenkilö, jolla on läheinen suhde lehtimaailmaan. Päähenkilöiden motiivit kumpuavat oikeudenmukaisuudesta.

Vilpittömästi sinun -teokselle on luvassa jatkoa. Mikäs sen mukavampaa. Paitsi mun miehelle, joka ei saa nukuttua, kun eräs polttaa yölamppua pitkälle yöhön.

9 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Aamut. Se lapsiperhe-elämän kitkerä suola.  Puetaan-riisutaan-puetaan-riisutaan-ja viddu kerran vielä puetaan kumisaappaita, takkeja, haalar...

Lastenvaatehankintojen sääntö numero yksi

25.10.11 Satu Kommentteja: 10

Aamut. Se lapsiperhe-elämän kitkerä suola.  Puetaan-riisutaan-puetaan-riisutaan-ja viddu kerran vielä puetaan kumisaappaita, takkeja, haalareita, puseroita, hanskoja, villasukkia ja kaulureita. Aamukasilta  joka toinen hanska on hukassa, lapsi kiemurtelee sylissä ja mutsi on myöhässä.

Arjessani on yksi periaate ylitse muiden: KISS. Keep It Simple and (very) Stupid. Yksiosainen haalari äidit pelastaa. Lapsi haalarin sisään, vetoketju kiinni ja kengät jalkaan. I love it. Jos on kylmä, yritän muistaa laittaa myös hatun.

10 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Tämä on hieman hämmentävää. Tulin Suomeen viikko sitten työmatkalle. Minulla oli mukana tuo musta pieni matkalaukku, joka painoi tuliaisinee...

Ylipaino ei taida yllättää

24.10.11 Satu Kommentteja: 2

Tämä on hieman hämmentävää. Tulin Suomeen viikko sitten työmatkalle. Minulla oli mukana tuo musta pieni matkalaukku, joka painoi tuliaisineeen 12,7 kiloa. Kotimatkalle mentäessä minulla on KAKSI matkalaukkua, joista se ylimääräinen painaa yli 20 kg. Toisen laukun sain kiinni istumalla sen päällä. Mistäköhän mahtaa olla kyse?

Mutsi lähetti lapsenlapselleen "hieman vaatteita ja ihan vain pari pientä lahjaa". Siisus. Ensi kerralla olen viisaampi ja tilaan tuliaisia varten cargon. Oh well, äideille, varsinkaan mummeille, ei sanota vastaan. Nyt vaan kannetaan.

Tänään kotiin, mahtavaa!

2 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Dear ipana Ajattelin kirjoittaa sulle kirjeen meidän tähänastisesta yhteisestä elämästä. Tiedän, pitäisi vähän rajata aihetta ja hioa näköku...

Kirje mun lapselle

20.10.11 Satu Kommentteja: 19

Dear ipana

Ajattelin kirjoittaa sulle kirjeen meidän tähänastisesta yhteisestä elämästä. Tiedän, pitäisi vähän rajata aihetta ja hioa näkökulmaa, mutta en mä nyt jaksa. Voit lukea tämän tekstin joskus teini-iän angsteissa, kun mutsi on oikeasti yks paskaläpi ja yksilöllistä ilmaisutarvetta rajoittava vammanen.

Se oli aluksi vähän vaikeeta. Kelaa nyt itse, millaista on imettää 10 tuntia päivässä, kun perse on niin ruvella, ettei istumista kestä. Yritin käyttää uimarengasta, mutta sehän oli ihan vitsi. Kun rojautin sen päälle ruhoni, sehän tyhjeni. Phiuuuhh. Joka toisella henkäisyllä vedit maitoa henkeen ja aiheutit sydänkohtauksen ja rikkinäisen nännin, kun revin sua irti tarkistaakseni, hengitätkö vielä. Hengitit. Hyvinhän se siis meni.

Useimmiten sun kanssa oli todella hauskaa. Varsinkin silloin, kun päätit alkaa kutsua mummiasi äidiksi. Ehkä mä olin vähän turhan pitkiä aikoja välillä poissa kotoa. No, anoppi on toisaalta syytä pitää tyytyväisenä, joten vilpitön kiitos siitä avusta.

Eikä se varmaan ole helppoa sullekaan, kun pitää opetella nää perheenjäseniä kuvaavat substantiivit kahdella kielellä. Jos sulla menee sekaisin apinat ja vauvat tai mummot ja äidit, niin voin kertoa, että mä sekoitan islantia yrittäessäni aina kyrvän ja liiman sekä miehen ja ruuan. Mies on uunissa, pian syödään. Tarvitsen tämän kirjekuoren sulkemiseen tipan kyrpää, kiitos.

Mun miehellä eli sun isällä on varmaan ollut kotona todella "hauskaa". Sen jaloissa pyörii kaksi lasta: toinen oikeasti lyhyt ja toinen, joka puhuu islantia kuin nelivuotias ja saa välillä raivokohtauksia. Ja silti se on meistä se, joka kovasti haluaa lisää lapsia. Ehkä mun pitäisi seuraavaksi alkaa puhua kotona japania, se voisi riittää lääkitsemään sen vauvakuumetta.

Tulee muuten varmasti aikoja, jolloin sua vituttaa se, että menin naimisiin islantilaisen enkä esimerkiksi britin, ranskalaisen tai kiinalaisen kanssa. Suomen islantilainen koulu ei kuulosta miltään huippulukiolta. Eikä islannin ja suomen osaamisesta ole kuule paljoa apua YK-urallakaan. Islanti-suomihan on kieliyhdistelmänä täysin järjetön! Oikea maailman valtakieli. Tästä mä olen oikeasti pahoillani, mutta en mä silloin baarissa tullut ensimmäisenä kysyneeksi, että anteeksi mistä sä oot kotoisin. Olis kai pitänyt. Nyt sille ei enää voi mitään.

Toivottavasti olet selvinnyt elämästä ilman sen suurempia vaurioita. Ja jos sua yhtään lohduttaa, niin voithan aina avautua terapeutille sun äitisuhteesta. Äitisuhde on semmoinen arkku, josta löytyy syyt ja taustat useampaan mielenterveyshäiriöön. Voit aina nojata siihen, kun alkaa meno heikottaa. Eikö tunnukin olo heti paljon paremmalta?

Ai niin. Nyt mä olen kirjoittamassa kirjaa siitä, millainen meidän ensimmäinen vuosi oli ja miten siitä selvittiin. Aika törkeää pölliä sun tarina. Mutta näin tää menee - äiti päättää.  Mutta hei. Sähän voit parinkymmenen vuoden kuluttua tehdä paljastuskirjan meidän perheoloista. (Ehkä mä tosiaan kadun tätä kirjaprojektia vielä.)

Lopuksi se, mitä ehkä enitein odotit. Eli raha-asiat. Mä lupaan jättää sulle vähän perintöä. Mutta vain sillä ehdolla, että et saatana unohda mua minnekään laitokseen (mäkin aina hain sut himaan päiväkodista, älä unohda sitä) vaan tulet käymään ja tuot tullessasi keksejä.  Ja uusimman Imagen, jos se vielä silloin on pystyssä.

Olisi vaikka mitä sanottavaa, mutta mun pitää nyt lähteä palaveriin ja lopettaa. Soitellaanko Skypellä illalla, olisi kiva nähdä? Ei olla tavattu viikkoon. Lipponen oli kännykkäisi, mutta mä laitan pahemmaksi. Olen Skype-äiti.

Mut olet silti kaikkein rakkain. <3

Mutta keksejä et saa unohtaa!!!!

t. Mutsi

19 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Arvatkaa mitä? Söin tänään elämäni ehkä parhaan Sodexho-lounaan kirjankustantajan piikkiin. Sen seurauksena - ta-daa - ensi keväänä  pärähtä...

Arvaa ja voita liput Kirjamessuille

19.10.11 Satu Kommentteja: 24

Arvatkaa mitä?

Söin tänään elämäni ehkä parhaan Sodexho-lounaan kirjankustantajan piikkiin. Sen seurauksena - ta-daa - ensi keväänä  pärähtää markkinoille ehkä kaikkien aikojen paras ja ainakin viihdyttävin äitiyskirja. Mutta en tee tätä kirjaa yksin, meitä kynäilijöitä on kaksi. Yksi toinenkin äitibloggaaja.

Vaan arvatkaapa vielä hieman lisää. Kukakohan se toinen kirjoittaja mahtaa olla? Tarjoan kaksi ilmaislippua Helsingin Kirjamessuille ensimmäiselle oikein vastanneelle. Kirjamessut ovat ensi viikon viikonloppuna.

Mä kerron tästä kirjaprojektista lisää aivan pian, ja teille tietysti ihan ensimmäisenä. Koska teidän ihanien lukijoiden ansiota on se, että edelleen kirjoitan näistä aiheista. Kiitos niin paljon, pusipus!!  Mä lähden nyt yhdelle. Heippa.

24 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Jos syystä tai toisesta et halua lisääntyä (tai HIViä) kannattaa muistaa tämä: Graafinen suunnittelu: Pinky A.

Jos et halua raskaaksi, muista tämä

19.10.11 Satu Kommentteja: 3

Jos syystä tai toisesta et halua lisääntyä (tai HIViä) kannattaa muistaa tämä:


Graafinen suunnittelu: Pinky A.

3 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Yhteiskunnallisesta, eritoten perhepoliittisesta huolesta johtuva päänsärky on vakava sairaus. Jotta vältämme sen, niin tarjoilen tähän väli...

Maanantaikevennys

17.10.11 Satu Kommentteja: 8

Yhteiskunnallisesta, eritoten perhepoliittisesta huolesta johtuva päänsärky on vakava sairaus. Jotta vältämme sen, niin tarjoilen tähän väliin pienen maanantaikevennyksen. Näin leivotaan lasta lättyyn. Bon apetit.

8 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Helsingin Sanomissa on annettu puheenvuoro "Lasten pelastajalle" . Päiväkoti voi olla vaarallinen paikka pienille lapsille jne. jn...

Päiväkoti on todella vaarallinen paikka

16.10.11 Satu Kommentteja: 46

Helsingin Sanomissa on annettu puheenvuoro "Lasten pelastajalle". Päiväkoti voi olla vaarallinen paikka pienille lapsille jne. jne. jne. Viime viikolla julkaistiin pääkirjoitus, jossa rintamaito ja korvike todettiin samanveroisiksi. Lastenpelastaja-jutulla nätisti vähän paikatataan tätä viimeviikkoista perhepoliittista keskustelua. Yep.

Päiväkoti on muuten todella vaarallinen paikka. Suomesta en tiedä, mutta meillä päin Islannissa samassa ryhmässä on 16 alle 2-vuotiasta lasta ja näillä neljä hoitajaa. Yhdessä tämä porukka lukee, laulaa, maalaa vesiväreillä, käy puistossa, tanssii ja nukkuu päiväunia. Useimpina aamuina lapsi juoksee kädet levällään hoitajiensa luokse. Todella vaarallista. Saleen tulee kouluampujia tästäkin sakista ja ihan vain siksi, että ovat päiväkodissa eivätkä himassa vanhempiensa kanssa.

Jutussa huolestuttiin mm. siitä, että päiväkodissa lapsi ei välttämättä pääse heti pyytäessään syliin. No voin kertoa, että meillä kotona lasta ei oteta joka kerta sillä samalla sekunnilla syliin, kun hän sitä pyytää. Ehkä mä olen just vessassa pyyhkimässä takapuoltani, laittamassa ruokaa uuniin, avaamassa ulko-ovea tai viemässä pyykkiä. Silloin pitää vähän aikaa odottaa. Jos sen takia näistä isänmaan toivoista tulee aggressiivisia ja väkivaltaisia, niin annan periksi saman tien ja teen etukäteisvarauksen  nuorisovankilaan.

Eniten minua tämän Hesarin esittelemän tietokirjailijan ja kasvatustieteilijän kannanotoissa kummastuttaa se, että hän asettaa äidin lapsen ensisijaiseksi ihmiseksi. "Toissijaisia kiintymyskohteita ovat isä, sukulaiset, ystävät, hoitajat."

Jos mä olisin isä, vetäisin nenääni moukarin kokoisen herneen. Jos lapsi syntyy perheeseen, jossa on äiti ja isä, en ymmärrä, millä ihmeen logiikalla tästä kahden hengen porukasta automaattisesti aina äiti nousisi ensisijaiseksi läheiseksi. Jumaleisson, nyt joku isäkapina päälle!

46 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Tämä menee nyt hieman äitiaiheesta sivuun. Meikä on aloittanut luovan kirjoittamisen kurssilla - siis tälläinen vapaa-aikaan liittyvä uusi h...

Luovan kirjoittamisen näyte

15.10.11 Satu Kommentteja: 4

Tämä menee nyt hieman äitiaiheesta sivuun. Meikä on aloittanut luovan kirjoittamisen kurssilla - siis tälläinen vapaa-aikaan liittyvä uusi harrastus, jossa ei hikoilla tai tarvita lenkkitossuja. Todella rentouttavaa. Samalla kurssilla istui myös yksi blogini lukija. Tulin niin iloiseksi!

Ensimmäisen päivän harjoituksiin kuului listata oman kirjoittamisen esteitä, poimia niistä yksi ja kirjoittaa siitä fiktiivinen kohtaus. Nimesin ajanpuutteen. Ja kirjoitin tällaisen tekstin, tadaa*:

*Tämä on ensimmäinen fiktiopätkäni laatuaan, joten nyt ei ihan mitään laatupalkintoa olla tavoittelemassa.

--

Ovikello soi.

Lastensuojelusta päivää. Meille tuli kiireellinen yhteydenottopyyntö. Täältä kuuluu lapsen huutoa kello kahden ja neljän välillä iltapäivällä lähes päivittäin.

Kalapuikkoviiksillä varustettu tukevahko mieshenkilö roikottaa kädessään kulunutta ruskeaa salkkua ja pyrkii ovesta sisään. Kalapuikot nousevat ja suu avautuu. Voinko tulla selvittämään asiaa? Virkaintoilija kiertää koko asunnon ja kyselee, miten arki sujuu. Miten arki sujuu. Miten arki sujuu. Kuule kalapuikko, sanon ja vilkaisen eteisen seinään nojaavaa pesäpallomailaa. Sinun pitää nyt lähteä, tämä on normikoti parhaimmillaan ja kello on jo kymmentä vaille kaksi.

Minun täytyy saada katsokaas kirjoittaa kello kahden ja neljän välillä. Naapurikorttelissa sijaitsevan mineraalikivikaupan omistaja katsoi samettikansisesta kirjastaan ja syntymäajastani, että minä olen kello kahden aikaan  pirteimmilläni. On pidettävä aikatauluista kiinni, muuten loppuu akusta virta. Niinpä aina kahdelta nostan lapsen sänkyyn, laitan metsurinkuulokkeet korville ja alan kirjoittaa. Pidän yhden tauon. Tauon aikana kurkkaan lastenhuoneen oveen asentamastani ovisilmästä  ja varmistan, että lapsi on edelleen sängyssään.  Heitän pinnasänkyyn keksipaketin. Käyn pissalla, ja juoksen pyntyltä takaisin tietokoneen ääreen. Kello 16 lopetan, teen tiedostosta varmuuskopion verkkolevylle ja suljen tietokoneen. Käyn hakemassa lapsen. Se ei ole syönyt yhtäkään keksiä. Perhana. Eihän se ole saanut tätä pakkausta auki. "Heitä keksipaketin mukana sakset”, kirjoitan posti-it lappuun ja kiinnitän  jääkaapin oveen.

4 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Project Mama avautuu kämmäämisestä. Mainiota! Mielummin mokaillen ja itselleen nauraen kuin kilpaillen. Muutamissa ilmeisen paljon tunteita...

Ei kilpaurheilulle

13.10.11 Satu Kommentteja: 11

Project Mama avautuu kämmäämisestä. Mainiota!

Mielummin mokaillen ja itselleen nauraen kuin kilpaillen. Muutamissa ilmeisen paljon tunteita herättävissä viimeaikaisissa postauksissani (kuten velailu tai lomailu osa 1 ja lomailu osa 2) on noussut kommenttilaatikoissa esiin sivujuonne "paremmasta äitiydestä/vanhemmuudesta". Jäin miettimään tätä; en yksittäisiä kommentteja vaan sitä taustaa, josta nuo hyvän äitiyden kukkaset sikiävät.

On ihanaa, että jengi avautuu. Hyvin tylsää olisi täällä  yksin huudella sumuun. Avautuminen kannattaa aina, mutta kilpaurheilu ei sovi joka paikkaan. Mutsien on älytöntä juosta keskenään kilpaa, koska mitään maalia ei ole. Kelatkaa mikä pettymys! Koko yön kuuraa kestovaippoja ja keittää soseita, mutta kuitenkin  kompastuu univelkaan, astuu paskavaippaan tai saa raivarin pari metriä ennen maalia kassahihnaa.

Jokainen pelaa oman pelinsä ja siitä lähdetään. Tässä blogissa  on skitsoiltu alusta saakka eteen ja taakse sahaten. Ja maaliviiva? Sitä ei todellakaan ole näköpiirissä. Eikä kuntokaan ole noussut. Mutta ei sen niin väliä, kunhan välillä maisemat vaihtuu ja perhe pysyy jotenkin kyydissä mukana.

11 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Reko ja Tina Lundánin yhdessä kirjoittama Viikkoja, kuukausia ilmestyi muutama vuosi sitten (2006). Kirjan ilmestymisvuonna Reko Lundán ku...

Keskiviikon kirja: Viikkoja, kuukausia

12.10.11 Satu Kommentteja: 17

Reko ja Tina Lundánin yhdessä kirjoittama Viikkoja, kuukausia ilmestyi muutama vuosi sitten (2006). Kirjan ilmestymisvuonna Reko Lundán kuoli aivokasvaimeen. Kirja kertoo aivokasvaimeen kuolevasta Akista ja Akin vaimosta Minnasta. Eli Rekosta ja Tinasta. Ja siitä, millaista on, kun tietää kuolevansa ihan pian. 184 sivuun on saatu mahdutettua kirjallisuuden tarkoitus, Reko Lundánin kirjailijantyön testamentti, kuoleman lähetymisen konkretisoituminen, isänsä menettävien lasten ja miehensä menettävän vaimon tuska, tunne siitä kun vammautuu eikä enää tunne itseään.

Mikään kirja ei ole koskaan satuttanut minua yhtä paljon. Mikään kirja ei ole ollut yhtä hyvä. Koska tämä ei ole romaani. Se on taidokas päiväkirja, kuin avoin haava, jonne olen saanut kurkata. Kirjasta voi lainata minkä tahansa lauseen, ja se tuntuu täydelliseltä. Poimin sokkona tämän: "Kuinka paljon helpompaa olisi ilman sairautta, kuinka onnellisia me Minnan kanssa olisimmekaan? Vai onko kaikessa tasapaino? Kai meillä olisi sitten jotain muita murheita. Mitä ne olisivat? Avioliitto rakoilisi? Nyt minun on vaikea nähdä, että koskaan eroaisin Minnasta. Ja heti nousee mieleen ajatus: en minä ehtisikään. En vaikka haluaisin. Tai Minna haluaisi."

Tapasin Lundánin kerran livenä. Hän tuli meille kauppakorkeakouluun yhdelle luennolle puhumaan etiikasta. Muistan elävästi, kuinka hän kertoi, että oli tavannut ennen luennon alkua saman rakennuksen vessassa kodittoman miehen, joka ei ollut käynyt suihkussa todennäköisesti kuukausiin. "Elämän epäreiluus kulminoitui tuohon vastakohtaan", hän sanoi.

Parin vuoden kuluttua hän kuoli. Leikkasin kuolinilmoituksen talteen. Siinä on lainattu Raymond Carveria:
Ja saitko tältä elämältä
mitä halusit, kaiken jälkeen?
Sain.
Ja mitä halusitkaan?
Kutsua itseäni rakastetuksi, tuntea itseni
rakastetuksi tässä maailmassa.

Värssyn jälkeen mahdolliset tervehdykset pyydettiin osoittamaan asunnottomien miesten Sällikodille. Tuli kauppiksen vessa mieleen.

17 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Olen sitä mieltä, että vanhemmat tarvitsevat yhteistä aikaa - siis omaa yhteistä aikaa ilman lapsia. Tai ainakin minä tarvitsen meillä vanh...

Äiti lomailee - lomaile sinäkin!

10.10.11 Satu Kommentteja: 45

Olen sitä mieltä, että vanhemmat tarvitsevat yhteistä aikaa - siis omaa yhteistä aikaa ilman lapsia. Tai ainakin minä tarvitsen meillä vanhemmat tarvitsevat.

Kaikilla ei tietenkään ole omia tai appivanhempia, jotka haluavat tai pystyvät ottamaan lapsen hoitoon useammaksi päiväksi. Tai omia sisaruksia tai ystäviä, joille voisi hyvällä omalla tunnolla lykätä taaperon muutamaksi yöksi. Kannattaa kuitenkin muistaa esim. MLL:n lapsenvahtipalvelu. Jos ei pääsee Kööpenhaminaan hotellilomalle, voi lähteä ainakin leffaan ja ulos syömään. Tai vaikka pelaamaan räsypokkaa kodin kellariin ilman, että joku keskeyttää.

Luin joskus joltain bebe-aiheiselta keskustelupalstalta maailman typerimmän vanhempien matkustamissäännön. Sen mukaan lapsi voi viettää  ikävuosiaan vastaavan määrän öitä pois vanhempiensa luota. Siis yksivuotiaana yhden yön, ekaluokkalaisena korkeintaan viikon. Jos tuota sääntöä on uskominen, tenavamme olisi jo nyt psykiatrin vastaanotolla. Meillä nimittäin aloitettiin lapsen yökyläilyt anopin luokse lapsen ollessa neljä kuukautta.

Minulla onkin paljon parempi sääntö tähän: minkä nuorena aloittaa, sen vanhempana tekee mielellään!

Ja nyt pakkaan matkalaukun ja lähden kotia kohti. Hyvillä mielin.

45 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Nautin tänään pitkän ja kostean lounaan Barcelonan Eixamplessa. Tulin tänne työmatkalle.  Tarkoituksena oli tehdä reissu koko perheen kanssa...

Karkasin Barcelonaan

7.10.11 Satu Kommentteja: 13

Nautin tänään pitkän ja kostean lounaan Barcelonan Eixamplessa.

Tulin tänne työmatkalle.  Tarkoituksena oli tehdä reissu koko perheen kanssa, mutta lapsenvahti, rakas anoppini, ehdotti, että eikö olisikin kivempaa lähteä matkaan miehen kanssa kahdestaan, hän vahtisi mielellään lasta muutaman päivän kotona. Pääsisin paremmin keskittymään työtekoonkin. Huh-hah-hei. Tuollaisesta tarjouksesta EI voi kieltäytyä. Niinpä lähdimme matkaan kahden.

Kerron tarkempia kuulumisia kunhan pääsen kunnolla nettiin; kännykällä päivittäminen käy vähän hitaasti. Ja ajatus takkuilee, kun parin vuorokauden aikana on tullut suoritettua työn vaatimaa kuohuviinien maistelua sillä tavalla pikkuisen ahkerasti.

Täytyy kyllä sanoa, että vanhan kotikaupunkini kauneus on parhaimmillaan parin roseviinilasillisen jälkeen. Pienessä hiprakassa ja tapakset taskussa unohtuvat niin koiranpaska, taskuvarkaat kuin muukin Barcelonan tarjoilema kaupunkieksotiikka.

13 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Täällä mun blogissa on muuten aina naiset äänessä. Siksipä ajattelin, että tämänkertaisen keskiviikkokirja-jorinan aiheeksi sopii JAMIT eli ...

Keskiviikon "kirja": Julkisesti Avoimet Mieslukijat

5.10.11 Satu Kommentteja: 2

Täällä mun blogissa on muuten aina naiset äänessä. Siksipä ajattelin, että tämänkertaisen keskiviikkokirja-jorinan aiheeksi sopii JAMIT eli Julkisesti Avoimet Mieslukijat.

Törmäsin tähän valveutuneeseen ryhmään Facebookissa - osui ja upposi:

"Me haluamme murtaa mieslukemiseen liitettyjä myyttejä, edistää miesten lukemista ja varmistaa, ettei mieslukijoille enää vittuilla. Ryhdy sinäkin siis kannattamaan Julkisesti Avoimia Mieslukijoita – meitä on täällä jo monta.  JAMIT – sillä lukeminen on ok."

No todellakin on!

JAMIT kokoontuu Helsingin kirjastoissa, tervemenoa mukaan:


05.10. Tommy Lindgren, Vuosaaren kirjasto klo 18
12.10. Kari Peitsamo, Kontulan kirjasto klo 18
19.10. Jani Toivola, Arabianrannan kirjasto klo 18
30.10. Jukka Relander, kirjamessuilla klo 15
02.11. Kalle Holmberg, Rikhardinkadun kirjasto klo 18
16.11. Munkki Serafim, Itäkeskuksen kirjasto klo 18
30.11. M.A Numminen, Kallion kirjasto klo 18
14.12. Ilkka Niiniluoto, Munkkiniemen kirjasto klo 18
15.12. Teemana olut, Vallilan kirjasto klo 18

Odotettavissa siis jotain tällaista:



2 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Vietin viime lauantaina vapaailtaa. Se oli ihanaa. Lauantai-iltana mieheni työnantaja, vuoristo-oppaita työllistävä matkatoimisto, järjesti ...

Äidin vapaailta - nännännäänänännäänää

3.10.11 Satu Kommentteja: 8

Vietin viime lauantaina vapaailtaa. Se oli ihanaa. Lauantai-iltana mieheni työnantaja, vuoristo-oppaita työllistävä matkatoimisto, järjesti järkyttävästä viinan määrästä tunnetut vuosibileensä. Arvatkaa mitä? En mennyt. Koska minulla oli yksi vapaailta, en halunnut olla muistamatta siitä mitään. En myöskään halunnut pilata yhtä lapsetonta aamua sillä, että herään kissanpissaa suussa ja ripsarit poskella. Niinpä mies lähti bileisiin ja minä lähdin tekemään juuri sitä, mikä tuntui parhaalta. Menin teatteriin.

Rakastan teattereissa käymistä. Minua alkaa aina teatteriin saapuessa vähän itkettää. On jotenkin niin liikuttavaa, että  näyttelijät ovat tulleet sinne ihan minua varten esiintymään. Että mä ja noi muut täällä tuijotetaan, ja yhdet riehuu lavalla, tekee ihan tosissaan parastaan ja koittaa olla unohtamatta vuorosanoja.

Näin se ilta meni:

[caption id="attachment_2185" align="alignleft" width="300" caption="Ensin lasillinen valkkaria kotona. On niin hiljaista, että melkein korviin koskee."][/caption]

[caption id="attachment_2186" align="alignnone" width="300" caption="Kävin katsomassa ranskalaisen Yasmina Rezan Taide-näytelmän Islannin version. Lavalla olivat Islannin kolme suosituinta näyttelijää (tuttuja islantilaisleffoista: Hilmir Snaer / 101 Reykjavik, Baltasar Kormákur / Kaikkeuden enkelit ja Ingvar E. Sigurðsson / näyttelee about kaikissa islantilaisleffoissa) (Kuva: Islannin kansallisteatteri)"][/caption]

[caption id="attachment_2187" align="alignleft" width="300" caption="Näytelmän jälkeen (tajusin dialogista 80 %, kättelin itseäni) kävin ostamassa pannukakkuja kioskista."][/caption]

[caption id="attachment_2188" align="alignnone" width="300" caption="Ai mikä terveellinen ruokavalio, ajattelin, ja ostin kioskista mukaan noin kilon painoisen leivän. Ja sitten nukuin 10 tuntia putkeen."][/caption]





PS. Jos Islanti-asiat kiinnostavat, julkaisin juuri islantilaiskirjailija Yrsa Sigurdardottirin haastattelun Mondo-lehden blogissani. Juttuun pääse tästä.

8 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Löysin lauantai-illan huumaa -minivideon muutaman kuukauden takaa. Ipana pitää actionista. Lennokasta viikonloppua!

Lauantai-illan huumaa

2.10.11 Satu Kommentteja: 2

Löysin lauantai-illan huumaa -minivideon muutaman kuukauden takaa. Ipana pitää actionista. Lennokasta viikonloppua!

2 kommenttia:

Mitä tuumaat?