Hesarissa oli tänään uutinen , jonka mukaan joka viides 40-vuotias Suomessa asuva nainen on lapseton. Määrä on kasvussa. On kuitenkin vaikea...

Vela, vapaaehtoisesti lapseton

30.9.11 Satu Kommentteja: 77

Hesarissa oli tänään uutinen, jonka mukaan joka viides 40-vuotias Suomessa asuva nainen on lapseton. Määrä on kasvussa. On kuitenkin vaikea sanoa, miten suuri osa tästä jengistä on veloja, eli vapaaehtoisesti lapsettomia.

Vapaaehtoisesti lapsettomiin ihmisiin, siis heihin, jotka eivät halua lapsia, suhtaudutaan välillä hyvin kummallisesti. Huomasin tämän, kun luin älykkään ja ihanan siskoni gradututkimusta, joka käsittelee suomalaisten velojen kokemuksia. (Akateeminen otsikkoa en osaa kääntää, myönnetään: Exploring voluntary childlessness in Finland: How does the construction of motherhood undermine women as self-determinate epistemic agents?)

Kun pläjäys tulee joskus sähköiseksi, voin linkittää sen tänne. Yksi pieni arkielämään liittyvä esimerkki jäi erityisesti mieleeni, lainaan sen tähän. Hyvä esimerkki siitä, kuinka vahvana normina lasten haluaminen käsitetään. Ja kuka sen normin rikkoo, saa aikaan melkoista hämmennystä - ja välillä jopa vihaista palautetta.

--
A popular Finnish radio station YleX – equivalent to BBC Radio 1 – ran a feature in 2010 titled “Prisoners of conscience”. The series featured individuals whose opinions and lifestyles were considered at odds with the society’s norms and were therefore often disapproved of. One of the interviewees was a female prostitute. She described her life as a sex worker and defended her chosen source of income. Another person introduced in the feature was a voluntarily childless woman called ‘Kati’. She disclosed her negative views on children and childbearing, and saw absolutely no reason for her to become a mother. The feature’s presenter later recalled that “quite surprisingly” the prostitute had received plenty of positive feedback from listeners supporting her choice and her right to do what she wished with her body. Kati’s opinions, on the other hand, had filled the show’s inbox with extremely angry messages from listeners, one of them even saying they hoped “Kati would burn in the fires of hell”. The presenter had mentioned earlier that ‘Kati’ had only agreed to do the interview so long as her real name or face would not be made public. The presenter wondered about this at first, but then understood Kati’s concern, in the end stating dryly: “Well, what can I say – in Finland, whoring is apparently more acceptable than voluntary childlessness.”

PS. Olin aikaisemmin onnellinen vela. Nyt olen vala, vahingossa lapsellinen. Ja edelleen ihan onnellinen.

77 kommenttia:

Mitä tuumaat?

PEKK-kirjakerhosta ei saa kuin hyviä paketteja. Gotta love. Suosittelen! Elokuussa postiluukusta pyrki eteiseen Anna-Kaari Hakkaraisen esik...

Keskiviikon kirja: Verkko

28.9.11 Satu Kommentteja: 7

PEKK-kirjakerhosta ei saa kuin hyviä paketteja. Gotta love. Suosittelen!

Elokuussa postiluukusta pyrki eteiseen Anna-Kaari Hakkaraisen esikoisteos Verkko. Jos kirjaa pitäisi kuvailla yhdellä sanalla, se olisi "herkkis".

Kirjan päähenkilö Peter on tarinan alussa pieni lapsi, jonka isä on hävinnyt. Eletään Suomessa, joka on osa Neuvostoliittoa. Peterin elämää varjostaa jatkuva isän kaipuu ja kuulumattomuuden tunne. Peter kasvaa lapsesta nuoreksi, nuoresta Neuvosto-Suomen sankariksi, yliopistomieheksi ja lopulta - - -. Noh, lukekaa itse - en paljasta juonesta enempää.

Kirjan pääosin lineaarisesti kulkeva juoni on paikka paikoin jännittäväkin. Tapahtumat ovat yksi iso verkko, jossa siima kulkee toisen yli yllättävissäkin kohdissa. Kirjan "leipä" on kuitenkin henkilöhahmoissa ja niiden kuvauksessa. Peterin tapa satuttaa itseään työntämällä kynttä toisen alle, Peteriin ihastuneen Annan tapa lähestyä tätä ja Peterin äidin vaikea asema tilanteiden ja ihmisten välisessä ristipaineessa.

"Kirjani sivuilla on minun versioni Peterin kohtalosta. Olisi hienoa kuulla sinun puolesi tarinasta.", Hakkarainen kirjoittaa PEKK-jäsenkirjeessä lukijoille.

Se on juuri näin. Tarinan voi lukea monella tavalla. Aukkoja voi täytellä paikka paikoin omilla päätelmillään hukkaamatta silti uskollisuutta tarinan totuudelle. Välillä minulle tuli jopa tunne, että vähempikin sanominen olisi riittänyt; verkon rei'istä olisi voinut mielihyvin paikata useammankin itse.

Olen sitä mieltä, että Verkko on kirja, jonka lukemisesta saa eniten irti, jos sen lukee muutamana peräkkäisenä päivänä pieniä taukoja pitäen. Liian pitkä tauko saa unohtamaan tunnelman. Liian nopea lukeminen taas ei jätä tilaa omilla ajatuksille. On hyvä lopettaa välillä  ja pysähtyä täyttämään aukkoja. Ja jatkaa taas.

Saatan kuulostaa jopa liioittelevan lyyriseltä, kun kerron, että luin tämän kirjan hiljaisina iltoina Islannin vuoristossa. Viikon mittaisella islanninhevosvaelluksella satulalaukkuun mahtui iltalukemiseksi vain yksi kirja. Onneksi otin mukaan Verkon, sen hiljainen tunnelma sopi vuoristomajojen hämäriin lukuhetkiin täydellisen hyvin. Herkkistä.

7 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Tuli taas lempiaihe mieleen, kun luin Rönsyn juttua "Jos miehillä olisi menkat" ja siihen liittyvää kommenttiketjua. Olen itsekäs...

Juurihoito ilman kivunlievitystä?

27.9.11 Satu Kommentteja: 38

Tuli taas lempiaihe mieleen, kun luin Rönsyn juttua "Jos miehillä olisi menkat" ja siihen liittyvää kommenttiketjua.

Olen itsekäs törkimys, joka ei ole vieläkään päässyt yli siitä, että minut huijatiin luomusynnyttämään. Siksi ajattelin nyt avautua tästä aiheesta vielä kerran.

Olen aivan varma, että jos miehet, jotka ovat historiallisesti katsoen toimineet lääketieteen parissa paljon naisia pidempään, joutuisivat pusertamaan palliensa välistä jotain kolme kiloa painavaa ja suhteellisen paksua, epiduraali-kriittisiä päänavauksia tehtäisiin huomattavasti vähemmän.

For real: Kuka haluaa kitarisaleikkauksen ilman puudutusta? Juurihoito ja kivunlievitykseen suullinen ilokaasua? Otsaan tulleen haavan tikkaaminen ilman paikallispuudutusta? Polven tähystysleikkaus, ja kivunhallintaan joku saatanan muovipallo, jota voi puristella, jotta kipu tuntusi kädessä eikä polvessa. (doh)

"Epiduraali voi vahingoittaa sikiötä ja äitiä." No voihan sinne hammaslääkärin tuoliinkin kuolla, jos kipulääkettä annetaan liikaa tai potilas sattuukin olemaan lääkkeelle allerginen. Ehdotetaanko juurihoitoa silti aina ilman kipulääkettä? Että jos tehtäisiinkin tämä toimenpide sillä tavalla nätisti ja hiljaa, ilman mitään rumia piikkejä, vähän päähierontaa, sytytetään pari kynttilää ja laitetaan Santana soimaan. Ei saatana.

38 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Raskausaikana pyörittelin mielessäni monia kauhuskenaarioita. Keksin satoja syitä sille, miksi lapsen saaminen ei ole hyvä idea. Tässä suosi...

Raskausaiheiset pelkoni ja kuinka niistä selvittiin

26.9.11 Satu Kommentteja: 19

Raskausaikana pyörittelin mielessäni monia kauhuskenaarioita. Keksin satoja syitä sille, miksi lapsen saaminen ei ole hyvä idea. Tässä suosikkihuolenaiheeni - ja katsaus siihen, miten kävi.

1. Mitä jos en pidä lapsestani? Tuntui hurjalta ajatukselta kiintyä johonkin, jota ei ole koskaan tavannut. Mitä jos sieltä syntyykin joku militantti asehullu?


Aloin kokea syvempää yhteenkuuluvuutta lapsen kanssa ensimmäisen vuoden jälkeen. Sitä ennen tulimme kyllä toimeen, mutta koin jääneeni antaja-puolelle. Nyt pidämme toisistamme hyvin paljon. (Mikä on tietysti pelkkää sattumaa, heh.)

2. Aivotoimintani lakkaa. Maisterit, asiantuntijat ja muut täysikasvuiset hehkuttavat lastensa räkänokista, analysoivat vastasyntyneiden kakan koostumusta ja puhuvat innoissaan raskauden aikaisista ilmavaivoista. Ajatus tuohon diskurssiin katoamisesta aiheutti unettomia öitä.


Tämä blogihan on kauheen hyvä tapa pitää kaikki asiat vain omassa piirissä.

-> Joitain vaurioita tuli ja jäi.

3. Muutun lihapullaksi. Saan  kaksikymmentä kiloa ylimääräistä, suonikohjuja ja raskausarpia.


Sain nuo kaikki ja kymmenen kiloa kaupan päälle. Viisi kiloa jäi. Näytän edelleen siltä, kuin olisin viidennellä kuulla raskaana. Pitäisi ehkä vähentää jäätelönsyöntiä.

4. Muutun lihapullaksi, joka erittää maitoa. Kaksikymmentä kiloa läskiä ja maitotehdas kaulan jatkeena. There is no need to say more.


Imetys. Hrrr. En halua muistella sitä. Oli ja meni. Huh.

5. Hyvästi seksielämä. Raskaana seksi on epämukavaa suuren mahan vuoksi. Vauva-aikana rintamaitoa roiskuu minne sattuu. (Ei maitoleikkejä, kiitos.) Taaperovaiheessa lapsi kiipeää  joka yö omasta sängystään vanhempiensa makuuhuoneeseen ja potkii loppuyön molempia naamaan. Teinivaiheessa se hiipii makuuhuoneen ovelle, kuvaa pariminuuttisen kotivideon kännykkäkameralla ja pistää sen nettiin.


Lapsi ei vielä osaa kiivetä sängystään pois, joten sikäli tässä on nyt hyvä vaihe menossa.

19 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Ups: näkymä tenavan sängystä. Pitäisiköhän hankkia säädyllinen lampunvarjostin?

Lastenhuoneen sisustuksen voi aloittaa vaikka tästä

25.9.11 Satu Kommentteja: 8

Ups: näkymä tenavan sängystä. Pitäisiköhän hankkia säädyllinen lampunvarjostin?

8 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Veikkaanpa, että kaikki ovat tämän raskausvaateilmoituksen jo lukeneet (ainakin Ilta-Sanomista tai Iltalehdestä ). Mutta halusin nyt vielä...

Niistä raskausvaatteista - kupit kiertoon

23.9.11 Satu Kommentteja: 7

Veikkaanpa, että kaikki ovat tämän raskausvaateilmoituksen jo lukeneet (ainakin Ilta-Sanomista tai Iltalehdestä). Mutta halusin nyt vielä kertoa teillekin, että meinasin pissata housuihini kun luin raskausarpiin sointuvasta violetista. Go Projectmama :)

Melkein kaikki raskauteen ja imetysaikaan liittyvät tekstiilit voi onneksi tuupata pois nurkista. Paitsi yhtä: imetysliivejä.

Niitä ei todellakaan voi käyttää raskausajan jälkeen. Tai lahjoittaa kaverille. Minulla olisi pari ideaa, miten käytetyt liivit saa hyötykäyttöön:

  • Pingota liivit vaakatasoon, läpät lattiaa kohti: saat fiksun pyykkikorin pikkupyykille. Oikeaan kuppiin mustat pikkuhousut, vasempaan valkoiset. Pyykkikorin voi tyhjentää läpistä FIFO-periaatteella: first in first out.

  • Cupcakes. Tai siis ämpäricakes. Tarkista pesuohjeesta, että liivit ovat uuninkestävät.

  • Joogasukat. Kun ote lattiasta alkaa lipsua, avaa läpät.

  • Jos kävi flaksi eli sait kaksoset, imetysliiveistä saa muksuille kesähatut. Läpän voi avata kuumalla. Eikä huolta, vaikka kaksoset ryntäisivät eri suuntiin. Koska kuten kaikki tietävät: imetysliivit kyllä venyvät.

  • Oikeastaan nämä kaikki ideat ovat tosi huonoja. Parasta on laittaa ilmoitus Herkku.nettiin. Sieltä löytyy varmasti joku setä, joka haluaisi äidinmaidolta tuoksuvat, pesemättömät imetysliivit. (Jos joku on myynyt, olisi kiva kuulla, millaisissa hinnoissa ne liikkuvat. Toi kuvausrekvisiitta odottaa ottajaansa.)

7 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Mä olen törkeän rajoittunut hetero. Tajusin nimittäin, että en henkilökohtaisesti tunne yhtäkään homo- tai lesboparia, joilla on lapsia. Tai...

Hei homojen lapset

22.9.11 Satu Kommentteja: 27

Mä olen törkeän rajoittunut hetero. Tajusin nimittäin, että en henkilökohtaisesti tunne yhtäkään homo- tai lesboparia, joilla on lapsia. Tai lapsia, joilla on kaksi äitiä tai kaksi isää. En myöskään tunne ketään aikuista, joka olisi kasvanut lapsuutensa sateenkaariperheessä.

Ennen kuin joku homoaktivisti tulee pieksemään mut, haluan sanoa, että en väitä, että perhe-elämä sateenkariperheessä olisi jotenkin erilaista kuin tällaisessa väsyneiden heteroiden perheessä. Samat yövalvomiset, paskavaipat ja puuhelmet nenässä.

Mä vaan en tiedä, kun en tunne ketään.

Otetaan esimerkki. Mä en osaa olla vieraiden lasten kanssa. Pelkään jo nyt sitä, kun meillä alkaa muutaman vuoden kuluttua lappaa kaikkia lapsen kavereita. En osaa sanoa  mitään järkevää. Ehkä kysyisin, missä te asutte tai mikä sun isän tai äidin nimi on. Jos lapsi kasvaa kahden äidin kanssa, niin ahistaako tuo mun kysymys lapsen isän nimestä skidiä? Kokeeko homojen lapset jotenkin hankalina tuollaiset omaan perheeseen liittyvät kysymykset? Enhän mä edes tiedä, kuka on yksinhuoltaja-, hetero- tai homoperheestä lähtöisin. Välillä tuntuu, etten tajua mistään yhtään mitään.

t. yks tylsä hetero

PS. Tarkennuksena vielä, että mä en halua tästä mitään adoptiokeskustelua tai YLEn homoiltaa. Mua kiinnostaa nimenomaan nuo arkiset kokemukset.

27 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Minulla on ikkunalaudalla kaksi kirjapinoa: oikeanpuoleinen pino odottaa lukemista, vasemmassa pinossa ovat luetut kirjat, joista haluan ki...

Keskiviikon kirja: Soininvaara vai Remes

21.9.11 Satu Kommentteja: 11

Minulla on ikkunalaudalla kaksi kirjapinoa: oikeanpuoleinen pino odottaa lukemista, vasemmassa pinossa ovat luetut kirjat, joista haluan kirjoittaa muutaman ajatuksen. Jotta nuo pinot pysyvät järjestyksessä, kerron tästä eteenpäin joka keskiviikko  siitä vasemmasta pinosta. Aloitetaan.

Ahmin viime viikolla loppuun kaksi suomalaista trilleriä, Soininvaaran uusimman, Punainen jättiläinen, ja Remeksen uusimman, Shokkiaalto. (Remekseltä muuten ilmestyy kustantajan mukaan seuraava teos lokakuussa.)

Olen kertakaikkisen lääpällään taidolla tehtyihin jännitystarinoihin. Tulen riippuvaiseksi heti.  Tiedätte kai 24- tai Pako-syndrooman? Katson vielä yhden osan, vielä yhden, vielä yhden. Kello on lopettaessa kolme aamulla, dvd-soitin hurisee käynnissä kuudetta tuntia putkeen ja aamulla herätään krapulaa muistuttavaan olotilaan. Sama juttu remestelyssä: luen vielä tämän, tämän ja tämän luvun. Kun paskiainen saa kunnolla pataan, nukahdan tyytyväisenä. Ja herään siihen krapulaa muistuttavaan olotilaan.

Parhaimpia kotimaisia tässä lajissaan ovat tietysti Soininvaara ja Remes. Taattua koukutusta alusta loppuun. Ukkojen tarinoissa tapahtumapaikkana on koko maailma. Sudanin aavikolta siirrytään Espooseen yhtä vaivattomasti kuin Rautatientorilta Mellunmäkeen. On hyvikset ja pahikset. Hyvisten päähenkilössä on kuitenkin aina vähän pahaa ja päinvastoin. Se luo jännitteitä. Sekä Remes että Soininvaara osaavat sitoa tarinan isoon aiheeseen, kuten ydinaseisiin, asekauppaan, rahanahneuteen, ihmiskauppaan ja lapsikaappauksiin, yksilön ongelmineen ja motiiveineen. Tässä kohtaa päästään otsikon esittämään kysymykseen: kumpi tekee sen paremmin?

Tarinankerrontataito on mielestäni molemmilla yhtä vahva. Juoni etenee kuin rasvattu. Koska en ole aseteknologian, KGB:n tai armeija-asioiden asiantuntija,  en ole löytänyt  kummankaan tekijän tuotantoa kuoruttavista mittavista nippelitiedoista virheitä.

Ero löytyy päähenkilöistä. Soininvaaran rakantamat rikkinäiset henkilöhahmot herättävät minussa Remeksen henkilöstöä enemmän sympatiaa. Esimerkiksi Soininvaaran luoman Leo Karan lapsuudenkokemukset ja juurettomuus sekä  Kati Soisalon lapsikaappauskokemus  ja persoonallisuushäiriöinen ex-mies ovat saaneet minut kiintymään näihin henkilöihin. Rumat ja rikkonaiset vetävät puoleensa.

Remestelystä ja Soininvaarastelusta voi kuitenkin saada yliannostuksen. Juonivetoisia tarinoita voi yleensä lukea vain yhdellä tavalla - tapahtumia sivusta seuraten ja henkilöhahmoja kauhistellen ja tsempaten. Yksisuuntaiseen katuun kyllästyy. Siksi on käytävä myös monikaistaisia motareita, kivisiä kinttupolkuja ja mäkistä metsätietä. On nautinto lukea kirjaa, jonka voi tulkita monella eri tavalla. Kirja, joka laittaa ajattelemaan jälkeenpäin, muuttaa omia ajatuksia tai saa näkemään jonkun asian maailmassa täysin eri tavalla kuin aikaisemmin, on aarre. Mutta sirkushuvejakin tarvitaan. Joten lentopusut täältä Taaville ja Ilkalle (vai mikä ikinä Remeksen oikea nimi sitten onkaan....)

11 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Jopo on hieno pyörä. Satavaihteisella maastopyörällä pääsee varmasti tuhatta ja sataa. Mutta kun ne jumalauta aina pöllitään! Aivan sama oll...

Näin vältät pyörävarkaat

20.9.11 Satu Kommentteja: 12

Jopo on hieno pyörä. Satavaihteisella maastopyörällä pääsee varmasti tuhatta ja sataa. Mutta kun ne jumalauta aina pöllitään! Aivan sama ollaanko Islannissa, Helsingissä vai Pariisissa, pyörä lähtee silmien alta sekunnissa, jos sitä ei ole köytetty kymmenen kiloa painavalla kettingillä lyhtypylvääseen.

Näin minä ratkaisin pyörävarasongelman:

Hankin pyörän, joka on niin paska, että sitä ei viitsi kukaan varastaa. Maksoin siitä 10 euroa. Pyörällä pääsee eteenpäin ja siinä on kaksi rengasta, ei muuta. Tämä riittää päivittäiseen noin neljän kilometrin mittaiseen pyöräilytarpeeseen koulun, työpaikan ja kodin välillä.

Jarrutkin ovat hieman hajalla. Ne toimivat vain hiukan ja vain tietyssä asennossa, joten ajan pyörällä vain todella hiljaa.

Mutta pyörävarashan ei tätä tiedä - joten ahneelle voi tulla paskainen loppu. Ei kannata pölliä meikän pyörää. Haha.

12 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Sain ihan uskomattoman määrän vastauksia postaukseen , jossa kyselin, onko lapsi vaikuttanut onnellisuuteen ja miksi ihmiset ylipäätään halu...

Kirja arvottu - kiitos kaikille näääääin paljon

20.9.11 Satu Kommentteja: 3

Sain ihan uskomattoman määrän vastauksia postaukseen, jossa kyselin, onko lapsi vaikuttanut onnellisuuteen ja miksi ihmiset ylipäätään haluavat lapsia. Vastauksissa tuli esiin - tietysti - hyvin monenlaisia ajatuksia. Osa on tullut onnellisemmaksi, osa stressaantunut (mutta silti onnellinen) ja osalla tunne on sama kuin meikäläisellä. No changes in the system.

(Enkä mä vieläkään tajua sitä, että meillä on jumalauta lapsi. Huomaan joskus aamuisin, juuri unesta herätessäni miettiväni, että kuka ihme asunnossamme karjuu, kun mies nukkuu ja minäkin vasta heräsin. Avaan silmät ja tajuan, että ai niin. Meillä tosiaan on lapsi, joka on juuri ilmeisesti herännyt.)

Arvoin kirjan vastaajien kesken - arpaonni suosi nimimerkkiä "hoo". Voittajalle on jo lähtenyt sähköpostiviesti. Jos "hoo" tunnistat itsesi ja antamasi sähköpostiosoite ei toimi, voit laittaa mulle privaviestillä osoitetietosi. Sähköpostiosoitteeni löytyy  Kuka siellä -sivulta.

Paljon onnea! Congrats!

3 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Edellisen postauksen kommenteissa sain kehuja freesistä olemuksesta. Epäiltiin, että ehkäpä on käynyt flaksi... Ainahan sitä maaseudulla, sa...

Unta ei voi yliarvostaa

19.9.11 Satu Kommentteja: 8

Edellisen postauksen kommenteissa sain kehuja freesistä olemuksesta. Epäiltiin, että ehkäpä on käynyt flaksi... Ainahan sitä maaseudulla, sanotaan.

Mutta syy ei kuitenkaan välttämättä ole yksin flaksin. Oma olemus nousee hottiusasteikolla noin sata astetta,  kun saa nukkua viikon ajan vähintään 8 tunnin yöunet (ja syödä toisten valmistamaa ruokaa).

Veikkaisin, että pienten lasten vanhemmat kärsivät sekä seksin- että unen puutteesta. Jos aikaa on vain yhdelle, valinta voi olla vaikea. Pitkällä aikavälillä kannattaa silti pitää mielessä, että: Seksin puutteeseen ei voi kuolla. Unen puutteeseen voi.

Joten mä lähden nyt nukkumaan, adjöös.

8 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Aika mieletön viikko takana! Maaseutu, vuoristoilma, hyvä seura ja hevoset = täydellisyys. Mies ei saanut rakkoja takapuoleensa vaan päinvas...

Terveisiä maaseudulta

19.9.11 Satu Kommentteja: 11

Aika mieletön viikko takana! Maaseutu, vuoristoilma, hyvä seura ja hevoset = täydellisyys. Mies ei saanut rakkoja takapuoleensa vaan päinvastoin: yllätti minut ratsastustaidoillaan. Tallin omistaja tarjosi töitäkin; ratsastustaitoinen vuoristo-opas olisi kuulemma tarpeen (!) Jos minulta kysyttäisiin, voisin ryhtyä pakkaamaan vaikka heti. Mutta ehkä päätöstä muuttaa maalle ei kannata tehdä ihan viidessä minuutissa.

Lapsellakin oli ollut hauska viikko. Viikko anopin lihapatojen ääressä aina silloin tällöin kannattaa: samana iltana kun me lähdimme matkaan, ipana käveli vessaan, pyysi mummolta pottaa ja päästeli sinne. Seuraavalla kerralla kun olemme muutaman päivän poissa, hän oppii varmaankin käyttämään tiskikonetta ja laittamaan ruokaa.

PS. Kiitos miljoonasti ihanista vastauksistanne tähän kirjoitukseen. Laitan tiistain aikana tiedon voittajasta ja pistän kirjan tulemaan.

Mahtavaa maanantaita! (Yritän itse tottua taas liikennevaloihin, päiväkoteihin, sähköpostin käyttöön ja siihen, että ulkona ei haisekaan tuoksukaan enää hevosenpaska. Aika rankkaa.)

[gallery link="file" columns="2"]

11 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Ah, ihanaa - SYKSY. Mies on palannut Vatnajökullilta ja urani yksinhuoltajana loppui tältä erää tähän. Tätä juhliakseni on edessä viikko lom...

Ja nyt kesälomalle - tai siis kesätöihin

10.9.11 Satu Kommentteja: 7

Ah, ihanaa - SYKSY. Mies on palannut Vatnajökullilta ja urani yksinhuoltajana loppui tältä erää tähän. Tätä juhliakseni on edessä viikko lomaa kesätöitä. Lähdemme miehen kanssa viikoksi Islannin maaseudulle, ja lapsi jää anopille hoitoon. Mikä autuas ihanuus.

Kyseessä on työmatka, mutta ajattelin kyllä ottaa illat ihan levon kannalta. Olen mm. pakannut reppuun mukaan läjän keskeneräisiä kirjoja, joista lupaan postata mielipiteen heti palattuamme. Voisin ehkä yrittää miehenkin kanssa jotain parisuhdelähentymistä. Toivottavasti ei tuu pakkeja :)



Aikaisemmin tänä kesänä dissasin vuorikiipeilijöitä. Mä olen niin miljoona kertaa ollut mukana sellaisilla retkillä, joilla en koskaan osaa tehdä mitään. (Kiipeäminen, jääkiipeily, jäätikkövaellus, maastopyöräily...) Nyt on mun vuoro päteä. Ta-daa: vien miehen viikoksi ratsastamaan. Arvatkaa vaan, kenellä on perse ruvella tämän reissun jälkeen, kjähkjäh.

PS. Viilasin hieman blogin ulkoasua - kuten yläpäästä näkyy. Mies kuvasi ja lapsi roikkui kiinni nilkassa.

Adjöös, palaan tänne taas 19.9.

7 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Olettekohan huomanneet, että joka ikinen viikko jonkun naisten-, perhe- tai iltapäivälehden kannessa hymyilee leveästi joku äidiksi tullut p...

Tekeekö lapsi ihmisistä onnellisempia?

9.9.11 Satu Kommentteja: 53

Olettekohan huomanneet, että joka ikinen viikko jonkun naisten-, perhe- tai iltapäivälehden kannessa hymyilee leveästi joku äidiksi tullut puolijulkkis, joka huokailee haastattelussa lapsen saannin ihanuutta? Vasta nyt elämä on elämää! Vasta lapsen saatuaan ymmärtää, mitä on olla onnellinen.

Aloin miettiä tätä väitettä omalla kohdallani. Olenko minä onnellisempi nyt, kun meillä on lapsi? Huomasin ajattelevani, että lapsi itsessään ei ole tehnyt elämästäni täydellisempää tai onnellisempaa. Tämä ei tarkoita, etten välitä lapsestani tai ettäkö en surisi, jos menettäisin hänet. Se tarkoittaa, että olin onnellinen silloin, kun oli vain minä ja mies. Olen edelleen onnellinen, mutta en oikeastaan yhtään eri tavalla kuin aikaisemmin.

Ihmisen pää kun ei vaihdu, vaikka hän matkustaisi minne, ostaisi minkälaiset vermeet tahansa tai hankkiutuisi mitä ihmeellisempään seuraan. Pysyvä onnellisuus ja tunteet tulevat loppujen lopuksi sisältä päin. Ja minusta tuntuu, että tunnen ja ajattelen nyt hyvin samalla tavalla kuin vaikka kaksi vuotta sitten. Elämä tuntuu aivan samalta: välillä olen pakahtua onnesta, välillä tekisi mieli heittää kirves kaivoon ja  muuttaa kahdeksi kuukaudeksi jonnekin autiolle saarelle kirjoja lukemaan.

Sitä paitsi minusta on aika kohtuutonta lapsettomia ihmisiä kohtaan väittää, että vain lapsen saatuaan tajuaa, mitä on olla onnellinen.

Miksi ihmiset ylipäätään haluavat lapsia? Vahingossa? Biologisesta halusta? Koska se nyt vaan kuuluu "tähän vaiheeseen"?

Toinen siskoni tekee parhaillan gradua aiheesta omasta tahdostaan lapsettomat naiset. Enpä malta päästä lukemaan sitä, lupaan referoida mehevimmät palat tänne heti työn valmistuttua.

Hmm. Huomaan viettäväni perjantai-iltaa varsin syvällisten kysymysten parissa :)

Pieni arvontatuokio:


Olisi mainiota kuulla, mitä mieltä te olette:

A) Tekikö lapsen saaminen teistä onnellisempia?

B) Entä mitä luulette, miksi ihmiset ylipäätään haluavat lapsia?

Arvon kaikkien 19.9. mennessä vastanneiden kesken runokirjan Tiitiäisen satupuu. Minulla kun on niitä hyllyssä kaksi kappalein...

53 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Olen pitänyt muotiblogien lukemista maailman turhimpana ajanhukkana. No kuinkas kävikään. Voi perkele. Antkaa minulle hieno laukku ja konja...

Tunnustus vaatteista, tyylistä ja muotiblogeista

6.9.11 Satu Kommentteja: 17

Olen pitänyt muotiblogien lukemista maailman turhimpana ajanhukkana. No kuinkas kävikään. Voi perkele.
Antkaa minulle hieno laukku ja konjakinväriset kengät! Tarvitsen tuollaisen monikäyttöisen paidan. Mulla ei ole MITÄÄN päällepantavaa, ei ainakaan mitään sellaista, joita voisi yhdistellä keskenään. Miksi mun hiukset näyttävät aina likaisilta, mutta noiden muiden ei? Mitä vittua on chinokset?

Havahduin näistä ajatuksistani kun huomasin, että olen jäänyt koukkuun muutamaan vaatetusaiheiseen blogiin. Osallistuin jopa arvontaan. Spänk me for that.

Olen alkanut surffata verkkokaupoissa ja vertailla kenkiä. Aamuisin mietin, voikohan pallosukkahousut yhdistää kaksiväriseen hameeseen. (Sitten lapsi kaataa puurot mekon päälle - ei tarvitse miettiä enää.) Kuinka tässä näin pääsi käymään? Noh. Löysin kerran vahingossa blogiin, jonka pitäjän tunsin Helsingin-ajoilta ja Islanti-yhteyksistä. Toiseen blogiin löysin tieni uudelleen lytättyäni muotibloggailuun ja vaatteisiin liittyvän hifistelyn käsittämättömänä ajanvietteenä ja saatuani siihen kommentin blogin kirjoittajalta. Ajattelin asiaa ja kas: jäin sitten siihenkin blogiin koukkuun.

Jumalauta. Hankin kohta jonkun nettieston, ihan vaan luottokorttilaskuni takia. Koska ei kai nyt ihminen tarvitse useampaa kenkäparia:

17 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Olen tainnut ymmärtää jotain radikaalisti väärin. Luulin, että yövalvomiset loppuvat siinä puolen vuoden iässä. Ehdin jo heittää itselleni y...

Hyvää yötä vaan teillekin

5.9.11 Satu Kommentteja: 23

Olen tainnut ymmärtää jotain radikaalisti väärin. Luulin, että yövalvomiset loppuvat siinä puolen vuoden iässä. Ehdin jo heittää itselleni yläfemmat. Mitä vielä. Meillä se valvominen vasta kunnolla alkoi tässä 1,5 iässä.

Siitä asti kun lapsi aloitti tarhassa, se on herännyt joka yö noin kolme kertaa. Maitopullo on nopein tainnuttaja, joten maitoa menee yön aikana noin puoli litraa. Aamulla lapsen sänky lainehtii.

Mistä helvetistä tämä johtuu? Tarhasta? Flunssasta? Stressistä? Siitä, että ostin itselleni uuden takin? Whatthefuck, minua väsyttää. Haluan nukkua!!! Go the fuck to sleep. ""#"€#€%€&%&%€/€%

Niih.

23 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Kotimme ulkoseinät korjattiin tänä kesänä. Samaan soosiin lyötiin uudet maalit pintaan. Halusin värit, jotka muistuttavat jotenkin Islannin ...

Maalasimme talon

2.9.11 Satu Kommentteja: 13

Kotimme ulkoseinät korjattiin tänä kesänä. Samaan soosiin lyötiin uudet maalit pintaan. Halusin värit, jotka muistuttavat jotenkin Islannin luonnosta. Onneksi naapurimme olivat samaa mieltä. Minä pidän valtavasti. Mitäpä te pidätte?

Tässä islantilaista värimaisemaa:











Talosta tuli tällainen:






(Kuvat: Björgvin Hilmarsson ja mä ite.)

13 kommenttia:

Mitä tuumaat?