Tuonne blogini tunnukseen pitäisi lisätä alaotsikoksi, että ei menny niinku talouslehdissä . Tein elämäni ensimmäisen suoran osakesijoitukse...

Päivän huonot ja hyvät uutiset

31.5.11 Satu Kommentteja: 6

Tuonne blogini tunnukseen pitäisi lisätä alaotsikoksi, että ei menny niinku talouslehdissä.

Tein elämäni ensimmäisen suoran osakesijoituksen pari kuukautta sitten. Ostin pienen määrän Nokian osakkeita, ihan vaan vittuillakseni.

Ja tänään:


Mutta hei, eipä ole hätää. Sitten vasta häviää kun myy.


Päivän pelasti työtapaaminen. Olen hikisen haasteen edessä, sillä kirjoitan ensimmäistä juttuani Parnassoon. Siitä ei kuulemma juomatta selviä. Tähän miellyttävään työtehtävään liittyen kävin tekemässä haastattelun islantilaiskirjailija Yrsa Sigurdardottirin kanssa. Hän kirjoittaa islantilaisia rikosromaaneja, ja niitä on käännetty yli parillekymmenelle kielelle. Tapaamisesta ei vielä sen enempää (pitää saada punkkupullo ensin auki ja juttu valmiiksi), mutta rikosromaanien ystäville voin lämpimästi suositella Yrsan teoksia. Ne eivät ole yhtä surumielisiä ja ihailtavan niukkaeleisiä kuin Islannin tunnetuimman kirjailijan, Arnaldur Indridasonin Erlendur-kirjat, eivätkä ne kalua yhteiskunnallisia ongelmia samankaltaisella nälällä. Yrsan vahvuus on islantilaisten paikkojen ja  historian synkimpien tapahtumien kerronnassa. Jos haaveilet matkasta Islantiin, Kolmas merkki ja Joka toiselle kuoppaa kaivaa antavat hyvää - ja hyytävää - esimakua paikasta ja sen menneisyydestä.


Kunnon fanina halusin ikuistaa meidät kännykkäkameralla (joka muuten ei ole Nokia, haha). Joku voisi nyt märehtiä, kuinka toimittaja pilaa hyvän työkeikan epäasiallisella "a fan meets her idol" -asenteella. Kuten huomaatte, yritän pyyhkiä innostuksesta hionneita käsiäni hameeseen. Ja pyysin totta kai omistuskirjoituksenkin.


6 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Vannoin, että minusta ei tule sellaista äitiä, jonka joka toinen suusta ulos tuleva sanaliitto on "ei saa" tai "älä nyt"...

Välillä on parempi antaa periksi

29.5.11 Satu Kommentteja: 8

Vannoin, että minusta ei tule sellaista äitiä, jonka joka toinen suusta ulos tuleva sanaliitto on "ei saa" tai "älä nyt". Älä nyt avaa maustekaappia ja pyöri paprikajauheessa. Ei saa hakata lasisia astioita lattiaan. Sirpaleista saa vittumaisia haavoja jalkapohjiin. Soodajauhetta ei kannata imeä pillillä nenään.

Koko kevään armas jälkikasvumme halusi aukoa keittiökaappimme ovia ja heitellä siellä säilytettäviä tyhjiä pulloja ja kierrätykseen menevää paperia ympäri asuntoa. En enää jaksanut sanoa ei. Siirsin kierrätystavarat muualle ja rakensin kaapin alimpaan osioon majan. Sinne voi päivän päätteeksi laittaa kaikki lapsen roinat. Päivällä sinne voi  laittaa myös lapsen.

Kippis vaan tälle hyvälle keksinnölle. Ja kippis sille, että tänään on kolmen alle 10-vuotiaan lapsen syntymäpäivät, jonne on pakko osallistua. Olen ollut "vähän tukkoinen"  jo epäilyttävän monta kertaa.

8 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Oman lapsen katoaminen on kamala asia. Joka vuosi jo pelkästään Suomessa kymmenet vanhemmat menettävät lapsensa esimerkiksi lapsikaappauksen...

Asiaa lapsikaappauksista

25.5.11 Satu Kommentteja: 4

Oman lapsen katoaminen on kamala asia. Joka vuosi jo pelkästään Suomessa kymmenet vanhemmat menettävät lapsensa esimerkiksi lapsikaappauksen kautta.

Tänään vietetään kansainvälistä kadonneiden lasten päivää.  Järjestäjänä Suomessa on Kaapatut Lapset ry, joka on vuosittain lähettänyt ilmapalloja kaapattujen ja kadonneiden lasten muistoksi. Tänään 25.5. kello 13-13.45 Kaapatut Lapset ry järjestää ilmapallotempauksen ja tapaa kansanedustaja Eduskuntatalon pääportaikon edessä keskustellakseen muun muassa siitä, että Suomessa ei ole otettu käyttöön kadonneita lapsia koskevaa Euroopan yhteistä vihjepuhelinta.  Viime vuonna oli 38 lasta viety pois Suomesta vastoin vanhemman tahtoa ja yhdeksän tuotu Suomeen. 38+9 tragediaa yhden vuoden aikana. Suomessa.

Jos aihe kiinnostaa ja pääsette paikalle, suosittelen! Levitän sanaa kiinnostuksesta aihetta kohtaan. Kirjoitin taannoin lapsikaappauksista jutun ulkosuomalaisten lehteen Expatriumiin. Tässä alla juttu kokonaisuudessaan kiinnostuneille. Ja linkkiä saa tietysti levittää!

--
Maailman kansainvälistyessä myös perheet kansainvälistyvät. Osa parisuhteista päättyy eroon – oli puoliso sitten suomalainen tai ulkomaalainen. Rumimmissa erotilanteissa kansainvälisen perheen lapsia koskevat huoltajuuskiistat kärjistyvät lapsikaappaukseen.

Viime kesänä Suomessa uutisoitiin kolmesta tapauksesta, joissa toinen vanhempi oli kaapannut lapsensa Suomesta ulkomaille. Helsingin poliisin selvittämistä tapauksista kaksi kolmesta päättyi onnellisesti.

Lapsikaappauksesta etsintäkuulutettu äiti otettiin kiinni Saksassa kolme alle kouluikäistä lasta mukanaan. Lapset luovutettiin Saksan viranomaisten avulla Helsingin sosiaaliviranomaisille.

Toinen alakouluikäisen lapsen kaappaus selvisi, kun kaappauksesta epäilty isä jäi kiinni Kanadassa. Isästä oli annettu kansainvälinen etsintäkuulutus. Hän oli vienyt lapsensa Suomesta vuotta aikaisemmin. Lapsi saatiin takaisin Suomeen.

Kolmannessa kaappauksessa lapsia ei ole löytynyt. Esikouluikäisten lasten epäillään olevan Libyassa. Isän sukulaisten epäillään vieneen lapset maasta ilman äidin tahtoa isän pyynnöstä. Isä ehdittiin pidättää Suomessa ennen kuin tämä poistui maasta.

Suomesta kaapataan vuosittain kymmeniä lapsia

Kansainvälisestä lapsikaappauksesta on kyse silloin, kun lapsi on alle 16-vuotias ja hänet on viety ilman huoltajan suostumusta ulkomaille tai jätetty sieltä palauttamatta tapaamisoikeuden jälkeen.

- Viime vuonna Suomesta kaapattiin ulkomaille 30 lasta. Tänä vuonna tilanne näyttää lukujen puolesta samalta, kertoo Kaapatut Lapset ry:n toiminnanjohtaja Tarja Räisänen.

Kaapatut Lapset ry on perustettu ehkäisemään kansainvälisiä lapsikaappauksia ja antamaan neuvoja ja apua lapsensa menettäneille. Keskeisimmällä sijalla on lapsen etu ja oikeus olla joutumatta kansainvälisen lapsikaappauksen kohteeksi ja uhriksi.

Jutun alussa esitellyt kolme esimerkkitapausta kertovat lapsikaappausten todellisuudesta. Saksaan ja Kanadaan kaapatut lapset saatiin takaisin siksi, että molemmat maat ovat ratifioineet Haagin lapsikaappaussopimuksen.

Haagin sopimuksen tarkoituksena on palauttaa luvattomasti asuinpaikkavaltiostaan poisviety lapsi.

- Kaikkein ongelmallisimpia ovat kaappaukset valtioihin, jotka eivät kuulu Haagin kansainväliseen sopimukseen. Näistä maista on lähes mahdotonta saada kaapattuja lapsia palautettua takaisin, sanoo Räisänen.

Haagin sopimuksen ulkopuolisia maita ovat esimerkiksi Venäjä ja useimmat Lähi- ja Kaukoidän sekä Pohjois-Afrikan maat. Kyseiset maat eivät myöskään yleensä tunnusta ulkomaisten tuomioistuinten tekemiä huoltajuuspäätöksiä.
Kaappaukseen syyllistyvät sekä isät että äidit

Kun kansainväliset avo- ja avioliitot lisääntyvät, myös kansainväliset avio- ja avoerot lisääntyvät. Erityisen ongelmalliseksi ero voi muodostua silloin, kun perheessä on lapsia. Joissain tapauksissa toinen lapsen vanhemmista katsoo parhaaksi ratkaista ongelmallisen tilanteen viemällä lapsen esimerkiksi omaan tai sukulaistensa kotimaahan.

Lapsiaan kaappaavat ulkomaille sekä äidit että isät, ja kaappaaja voi olla yhtälailla niin suomalainen kuin ulkomaalainen.

- Suomesta Haagin sopimusmaihin lapsiaan kaappaavat sekä äidit että isät. Venäjälle, Japaniin, Afrikan ja Kaukoidän maihin kaappauksia tekevät vähän useammin äidit, islaminuskoisiin maihin isät, Räisänen kertoo tilastoista.

Lapsia kaapataan myös Suomeen. Vuosittain Suomeen tuodaan ulkomailta luvatta noin 15 lasta. Koska Suomi on ratifioinut Haagin sopimuksen, Suomeen kaapatut lapset palautetaan takaisin lähtömaahan.

Kaapatut lapset ovat useimmiten alle 10-vuotiaita.

- Viime aikoina meille on tullut myös yhteydenottoja äideiltä, jotka pelkäävät miestensä vievän murrosikään tulevat tyttärensä pois Suomesta entiseen kotimaahansa. Yleensä tällaisessa tilanteessa perheen isä ei oman kunniakäsityksensä vuoksi halua tyttärensä kasvavan länsimaassa, Räisänen kertoo.
Vanhemmat etsivät kaapattuja lapsiaan netissä

Lapsen kannalta olisi tietysti parasta, että vanhemmat pystyisivät erotilanteessa riitelemättä sopimaan lapsen huollosta ja tapaamisista. Todellisuus ei kuitenkaan aina mene näin.

Yleensä lapsikaappaus tapahtuu siten, että erotilanteessa lapsen huoltajista toinen ottaa lapsen mukaansa ilman toisen huoltajan lupaa tai lapsen huoltajuuden menettänyt vanhempi ottaa yksinhuoltajavanhemman lapsen mukaansa.

Äkillinen ympäristönvaihdos ja toisesta vanhemmasta eroon joutuminen on lapselle traumaattinen kokemus. Yksin jääneelle vanhemmalle oman lapsen kaappaus aiheuttaa suurta tuskaa. Monet pelkäävät – eivätkä täysin aiheetta – että eivät näe omaa lastaan enää koskaan.

Jotkut vanhemmat yrittävät saada lapsensa takaisin vastakaappauksella, jos virallisista teistä ei ole apua.

- Ulkomailla toimii useita kansainvälisiä turva-alan yrityksiä, jotka tekevät kaapattujen lasten noutoja, jos heidät palkkaava vanhempi pystyy näyttämään, että hän on lapsen laillinen huoltaja. Tällaiset toimeksiannot maksavat kuitenkin maltaita, eikä niihin monellakaan ole varaa.

Jos kaapatulla lapsella on muistoja toisesta vanhemmastaan, hän alkaa usein etsiä taakse jäänyttä vanhempaansa oma-aloitteisesti. Tähän toivoon monet lapsensa menettäneet ripustautuvat.

- Kaapattujen lasten vanhemmat yrittävät olla aktiivisesti läsnä netissä siinä toivossa, että heidän vuosia sitten kaapatut lapsensa alkaisivat etsiä heitä. Monet tällaisista vanhemmista pitävät Facebookissa profiilia vain siksi, että lapsi voisi joskus löytää sen, Räisänen kertoo.

Kaapatut Lapset -yhdistykseen tekee vuosittain ensikontaktin noin viitisenkymmentä Suomessa asuvaa ihmistä. Yhdistykseen pitävät yhteyttä myös monet vanhemmat, joiden osalta kaappaus on edelleen käynnissä ja tilanne ratkaisematta. Kaappaustilanteet saattavat kestää pitkään, sillä Haagin sopimusmaahankin kaapattu lapsi saadaan usein viranomaisteitä takaisin aikaisintaan kuukausien, joskus jopa yli vuoden kuluttua.

- Olen viikoittain tekemisissä yli 100 ihmisen kanssa, joita lapsikaappaus tavalla tai toisella koskettaa.

Räisänen myöntää työn olevan välillä raskasta.

- Onnistumiset auttavat jaksamaan. Onnellisuuden tunne on valtava, kun pääsee todistamaan sitä, kun vanhempi saa lapsensa takaisin tai löytää kauan kadoksissa olleen lapsensa netin kautta.

--

--

Tutustu myös puolisosi kotimaahan


Onnellista perhe-elämää ulkomaalaisen puolison kanssa viettävälle ajatus lapsikaappauksesta voi tuntua typerältä. Totuus kuitenkin on, että osa liitoista kuitenkin päättyy eroon – oli puoliso sitten suomalainen tai ulkomaalainen. Mahdolliset huoltajuuskiistat voivat olla raskaita kotimaassakin. Ulkomaalainen puoliso ja vieras asuinmaa tekevät tilanteesta entistä hankalamman.

Jos vanhemmat eroavat ja huoltajuus jää molemmille vanhemmille, ei suomalainen vanhempi voi palata vastoin toisen huoltajan tahtoa Suomeen lapsensa kanssa. Jos puolisonkin asuinmaa on ratifioinut Haagin sopimuksen, on kyse kansainvälisestä lapsikaappauksesta. Mutta mikäli lapsen vanhempi on yksinhuoltaja, hän voi päättää yksin lapsen asioista eikä toisen huoltajan suostumusta esimerkiksi ulkomaille muuttoon tarvita.

Ennen avioitumista ja lapsien hankintaa kannattaa tutustua puolison kulttuuriin, uskontoon sekä hänen kotimaansa perhelainsäädäntöön ja perhekäsitteeseen.

Eräissä valtioissa lapsen huoltajuus nimittäin kuuluu äidille lapsen ollessa pieni, mutta siirtyy automaattisesti isälle lapsen varttuessa. Joissakin maissa avioeron sattuessa huoltajuuden saaminen voi edellyttää tiettyä uskonnollista vakaumusta.

On hyvä tarkistaa, onko oma asuinmaa ratifioinut Haagin sopimuksen. Haagin yleissopimusta sovelletaan jokaiseen lapseen, jonka asuinpaikka oli sopimusvaltiossa välittömästi ennen huoltoa tai tapaamisoikeutta koskevien oikeuksien loukkaamista. Lapsen kansalaisuudella ei ole väliä.

Jos suomalais-venäläinen perhe asuu Sudanissa, ja perheen venäläinen äiti kaappaa suomalais-venäläisen lapsensa Venäjälle, isällä on vähän mahdollisuuksia saada viranomaisteitä lastaan takaisin, koska Sudan ja Venäjä eivät kummatkaan ole ratifioineet Haagin sopimusta.

Jos suomalais-kreikkalainen perhe asuu Ranskassa ja perheen kreikkalainen isä kaappaa lapsensa Kreikkaan, Haagin sopimus auttaa äitiä saamaan lapsensa takaisin, koska sekä Ranska että Kreikka ovat Haagin sopimusvaltioita.

--

--

Ennakoi lapsikaappausuhka


Kaappauksen kokeneiden vanhempien mukaan lapsikaappausta saattaa edeltää esimerkiksi joku seuraavista:

- Kotona käydään jatkuvasti kiistoja kasvatuksesta tai lapsen huollosta ja tapaamisista.

- Toinen vanhempi voi ilmaista puheissaan halun palata kotimaahansa lapsen kanssa tai hän voi uhata kaappauksella.

- Toinen vanhempi on lopettanut työt. Hänen lähisukulaisensa on muuttanut asumaan perheen luo ja tukee muuttoa kotimaahan.

- Puoliso realisoi perheen yhteisen asunnon tai oman asuntonsa omaisuutta.

Jos pelkäät lapsikaappausta:

- Selvitä paikalliselta viranomaiselta tai lähimmästä Suomen suurlähetystöstä turvaamistoimenpiteiden, esimerkiksi kiireellisen huostaanoton mahdollisuudet.

- Ilmoita päiväkotiin ja kouluun, että lastasi ei saa luovuttaa tapaavalle vanhemmalle tai muulle henkilölle ilman suostumustasi.

- Mikäli epäilet toisen vanhemman suunnittelevan lapsen luvatonta poisviemistä, ilmoita sekä Suomen että mahdollisen kaappauksen kohdemaan viranomaisille (lähetystöön), ettei lapsella ole huoltajan suostumusta matkustusasiakirjoihin.

- Passin peruuttamisella ei kuitenkaan ole mitään merkitystä, jos lapsella on kaksoiskansalaisena oikeus saada myös kohdemaan passi.

- Mene Kaapatut Lapset ry:n nettisivuille. Sieltä löytyy muissa maissa olevien vastaavanlaisten yhdistysten yhteystietoja.

Lähde: www.kaapatutlapset.fi

4 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Holy fuck. Minne voi valittaa liian täysistä päivistä? Voisiko tällaisia päiviä varten anoa jostain PÄIVÄrahaa? Tulivuorenpurkaus ja sen a...

Woaa, mikä päivä.

22.5.11 Satu Kommentteja: 6

Holy fuck. Minne voi valittaa liian täysistä päivistä? Voisiko tällaisia päiviä varten anoa jostain PÄIVÄrahaa?

  • Tulivuorenpurkaus ja sen aiheuttama säätö. (Savupiipusta enemmän juttua täällä.)

  • Pieni onnettomuus aamuisella ratsastusreissulla. Pari ambulanssia ja sairaalareissu. Kukaan ei kuitenkaan onneksi loukkaantunut vakavasti.

  • Päivällä unohdin lasagnen uuniin. Palohälyttimet soivat ja silmiä kirveli. Kävin ostamassa pitsan.

  • Pitsanhakureissulla lapsi kakkasi housuun ja esitti vaativan aarian uuden vaipan puolesta.

  • Illalla olin niin väsynyt, että hiljensin kääpiön iltakitinät kaapista löytyneellä sokeroidulla pillimehulla. Huono äiti.


6 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Kävin taannoin kiinnostavan keskustelun vastikään äidiksi tulleiden ja vähän vanhemman naisväen kanssa. Puhuimme raskausaikana nousseesta pa...

Rakas raskausläski

18.5.11 Satu Kommentteja: 18

Kävin taannoin kiinnostavan keskustelun vastikään äidiksi tulleiden ja vähän vanhemman naisväen kanssa. Puhuimme raskausaikana nousseesta painosta eli raskausläskistä.

Muutama keskustelijoista oli ehdottomasti sitä mieltä, että äidit stressaavat kiloistaan aivan turhaan. Kyllä ne rakkaat lapsokaiset äitiään rakastavat, vaikka se olisikin ylipainoinen. Että nauttikaa nyt siitä vauva-ajasta ihan rauhassa älkääkä olko niin itsekeskeisiä.


Doh. Tottakai. Eihän raskausläskissä rakastamisesta olekaan kyse. Eikä kyse ole myöskään lasten mielipiteistä, vaan äidin mielipiteestä.

Ylipaino on kamala asia. Järkyttävä laihuus on lihavuuttakin kamalampaa. Molemmista on kokemusta lähipiiristä.

Jos synnytyksen ja rintaruokinnankin jälkeen lanteilla keikkuu 20 kiloa ylimääräistä ja se vituttaa, kannattaa laihduttaa. Se että haluaa päästä raskausläskistä eroon nopeasti, ei ole merkki itsekkyydestä. Se on omasta hyvinvoinnista huolehtimista*.

Halusin perse- ja mahahyytelöstä eroon mahdollisimman pian. Pian on suhteellinen käsite. Projektiin meni yli vuosi. Siihen vuoteen kuuluu aika monta juoksulenkkiä, punttisalitreeniä, joogassa piereskelyä ja iltakävelylenkkiä. Olen vuoden aikana juossut yhdet juoksukengät puhki ja hikoillut ainakin 10 000 litraa. Ruhosta on kadonnut noin 7 kiloa.

Osalla läski lähtee "itsestään" osalla ei. Kuulun jälkimmäiseen ryhmään. Kun katson oman sukuni vanhempaa naisväkeä, tilanne käy selväksi. Olemme lyhyttä, lyhytjalkaista, leveälanteista ja helposti lihovaa sakkia. Siis ehtaa karjalanpaistia Karjalasta.



*) Kiistän sortavani ylipainoisia. Pysyttelen mielipiteineni ihan vain omassa läskissäni. Mä syön muuten juuri jäätelöä. Kolmas kuppi menossa. (Kuva: Ingman)

18 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Väittäisin, että maailman raskain kotityö on herääminen. Heräsin tänään aamulla kello puoli seitsemän ipanan ensimmäisiin aamutervehdyksiin....

Miksi ei nukuta?

17.5.11 Satu Kommentteja: 12

Väittäisin, että maailman raskain kotityö on herääminen.

Heräsin tänään aamulla kello puoli seitsemän ipanan ensimmäisiin aamutervehdyksiin. Se huutelee omasta huoneestaan "aaaaaa", joka tarkoittaa että "voisiko joku nostaa minut täältä sängystä, niin pääsisin repimään vessapaperia ja kaatamaan vettä stereoihin".

En heti jaksanut nousta. Ehkä se vielä nukahtaa.

No ei nukahtanut. Huuto koveni ja vaatimustaso nousi. Nousin 6:45 sängystä, kävelin lastenhuoneeseen ja näin siellä sängyn pohjalla vaatteistaan ulos kuoriutuneen ipanan. Ipana roikotti yöpaitaa toisessa kädessään ja katsoi minua syyllistävästi. Että täällä sitä jäädytään ilman vaatteita ja ruokaa eikä kukaan auta. Saisikohan naapurista turvapaikan. Huomenna se keksii kuoriutua vaipastaan ja tehdä vaipan sisällöstä sormiväriä.

On aivan sama, mennäänkö edellisenä iltana nukkumaan kahdeksalta, yhdeksältä vai puoli kymmenen. Nahkavekkari soi puoli seitsemän. "Aaaaaaaaa"

Milloin alkaa se ikä, jolloin lapset pitää herättää? Ai että mä tulen nauttimaan siitä.

PS. Joku seksifirma on alkanut ahdistella tätä blogia. Roskabostilaatikko on täyttynyt venäjänkielisistä seksilelumainostajien kommenteista. Kommentit on kaikki lähetetty tähän postaukseen, eli ei siellä ihan kädettömiä olla. Jos joku haluaa niitä mainoksia, niin voin laittaa tulemaan!

Pari blogi-vinkkiä

Olen muutamassa viestissäni lupaillut alkaa kirjoittaa hieman enemmän Islannista; matkavinkeistä, elämästä täällä ja muusta tärkeästä. Ratkaisin homman niin, että kirjoitan nykyään Mondo-lehden sivuille Islanti-aiheista blogia. Tässä on linkki blogiin ja samoin tuossa vasemmalla sivuvalikosssa. Päivitän Islanti-blogia 2-6 kertaa kuukaudessa.

Elämässäni työ ja vapaa-aika menevät jatkuvasti onnellisesti sekaisin. Koska tekeminen ei koskaan lopu kesken, eikä varsinkaan rakentaminen, aloitin sen saunanrakennusprojektista kertovan blogin suomalaisella Visitsauna.fi-sivustolla. Saunanrakennusblogi etenee aina kun rakentaminen etenee. Jos haluat seurata tätä saunanrakennusblogia, kannattaa liittyä Visitsauna.fi-sivuston faniksi Facebookissa (se onnistuu tästä); tiedotan blogin päivityksestä FB-sivun uutisvirrassa. En viitsi kuormittaa tätä blogia tuollaisilla asioilla. Koska ehkä suurinta osaa ei voisi vähempää kiinnostaa miten paskaputki kaivetaan paikalleen tai mikä on poistoilmaluukku :D

(Niin, ja siis Salamatkustaja-blogihan ei ole lähdössä minnekään. Tämä säilyy henkilökohtaisena avautumispaikkana entiseen malliin - no payments, no commitments, pure content)

12 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Se on loppu nyt! Tänään pesin pesukoneessa viimeisen satsin nääpiömme likaisia kestovaippoja. Yleisen viihtyvyyden vuoksi en ottanut kuvia....

Bye bye kestovaipat

13.5.11 Satu Kommentteja: 12

Se on loppu nyt! Tänään pesin pesukoneessa viimeisen satsin nääpiömme likaisia kestovaippoja. Yleisen viihtyvyyden vuoksi en ottanut kuvia.

  • En jaksa enää pestä yhtäkään vaippakoneellista. Niitä on 15 kuukauden aikana kertynyt noin 450.

  • Nääpiön vaipantäyttö ei ole enää mitään ihan pientä. Vaippa täytyy vaihtaa tajuttoman usein, ja tuotos haisee kammottavalta. Mitä nopeammin siitä pääsee eroon, sen parempi. Tässä ei auta enää edes kakkalusikka.

  • En halua enää tässä vaiheessa ostaa uusia lisäimuja tai suurempia vaippahousuja, vaan siirryn nyt hampaita kiristellen kantamaan hiluja Procter & Gamblen kassaan. On eri näätää, että Islannista ei saa ympäristöystävällisiä paperivaippoja. Pampers Corporationia perseelle  ja ilmasto lämpimäksi! Nääpiö toivottavasti oppii potalle pian.

Muttamutta. Yksikin käytetty kestovaippa on hyvä juttu. Se on yksi kaatopaikalle heitetty kertisvaippa vähemmän. Vaikka olen itse käyttänyt kestovaippoja ja ne mielestäni toimivat aikansa ihan mukavasti, en ala jeesustella. Ilmastotekoja voi tehdä muutenkin.

12 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Olen huomannut, että joskus turhamaisuus kannattaa. Yritin viljellä viime vuonna perunoita (tarina siitä löytyy täältä ). Koska homma meni p...

Turhamaisuus kannattaa

12.5.11 Satu Kommentteja: 2

Olen huomannut, että joskus turhamaisuus kannattaa. Yritin viljellä viime vuonna perunoita (tarina siitä löytyy täältä). Koska homma meni perunoiksi, päätin kokeilla tulppaaneita. Korjasin tänään kukkasadon.



Mitä tästä opin? Kannattaa kasvattaa koristeita - ei ruokaa.

2 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Niinpä hankin itselleni kirjanpitäjän! Olen koulutukseltani ekonomi ja mulla on oma yritys, jonka kautta teen kaikenlaisia työprojekteja. Aj...

Kaikkea ei aina ehdi tehdä itse

10.5.11 Satu Kommentteja: 9

Niinpä hankin itselleni kirjanpitäjän! Olen koulutukseltani ekonomi ja mulla on oma yritys, jonka kautta teen kaikenlaisia työprojekteja. Ajattelin, että kyllä tällä koulutuksella yhden pienen firman kirjanpidon ja tilinpäätöksen pitäisi syntyä vaikka vasemmalla kädellä. Näin ajattelin kuusi vuotta putkeen. Kuusi vuotta joka ikisen kuukauden 15. päivä (jolloin pitää jättää jotain papereita verotoimistoon) hakkasin päätä seinään ja kirosin, että ei koskaan enää.

Kaikkea ei vaan ehdi tehdä itse. Ensin ajattelin hankkia aikapulaan siivoojan, koska siivoaminen on yksi hermojaraastavimpia asioita, joka vie ihan helvetisti aikaa. Miehen mielestä se nyt ainakaan ei käy, että joku muu tulee meidän lattioita kuuraamaan.

Koska jotain oli ulkoistettava, soitin tilitoimistoon. Se oli yksi elämäni parhaimpia päätöksiä. Minun ei tarvitse enää koskaan tehdä kirjanpitoa, hankkia mappeja, skannata laskuja ja kääntää islantilaista kirjanpitolakia sanakirjan kanssa.

Nyt minulla on hieman ylimääräistä aikaa. Koska eihän se nyt käy, että rentouduttaisiin, niin päätin keksiä jotain lisäpuuhaa. Aloin rakentaa saunaa meidän takapihalle. Nappulakin alkaa olla jo naulanojentamisiässä.

Jaan tätä rakentamisen tuskaa sauna-aiheisella nettisivustolla (Visitauna.fi). Saunanrakennusblogiin pääsee tästä linkistä.

9 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Tänään mikään asia ei aiheuta tuhahtelua tai pohdittavaa. On kuitenkin turvallista tietää, että tuttuun olotilaan pääsee halutessaan helpos...

Aika hyvä (äitien)päivä

8.5.11 Satu Kommentteja: 0

Tänään mikään asia ei aiheuta tuhahtelua tai pohdittavaa. On kuitenkin turvallista tietää, että tuttuun olotilaan pääsee halutessaan helposti. Esimerkiksi lukemalla Hesarin keskustelupalstoja (esim. täällä). Mutta älkää klikatko. Ei nyt viitsi pilata tätä hienoa päivää!

Vetäisin neljän tunnin maastolenkin Helgafell-tulivuoren ympäri. Reissun jälkeen grillattiin miehen kanssa, juotiin yhdet bisset ja lapsi opetteli kävelemään. Aika mainio päivä, vaikka äitienpäivää ei vietetykään.  (Mies unohti, eikä lapsi muistanut aamulla käydä lähipusikossa keräämässä kukkasia.) Ihan hyvä näinkin.

Kirjatärppi

Tänään on niin hyvä päivä, että kerron lyhyesti kahdesta kirjasta.

1) Luettavaa pätkissä.

Lukaisin joku hetki sitten Leikaksen Melominen-romaanin. Se on mainio kuvaus siitä, mitä toimistotyö pahimillaan (ja kai tavallisimmillaan) on.

Jokaisella työpaikalla on neurootikkoja, perseennuolijoita, suorittajia ja nakittajia. Väsynyt ja stressaantunut päähenkilö suodattaa toimiston tapahtumia työpäivän aikana aamupalaverista lounastaukoon ja niin edelleen. Kohtaukset ovat niukkoja, mutta paljonpuhuvia. Leikas sanoo vähän, mutta tarkoittaa paljon.  Sen vinkin annan, että kirja kannattaa  lukea osissa. Jos sen lukee yhteen putkeen, tekee mieli jäädä seuraavana maanantaina saikulle.  Sain Leikaksen kirjan PEKK-kirjakerhon kautta. Kerhon jäsenet voiva lähettää kuukauden kirjailijoille kysymyksiä, joihin vastataan kerhon nettisivuilla (täällä). Siis minä voin lähettää kirjoittajalle viestin, ja hän vastaa siihen. Tämä on sitä yksilöllistä ja  laadukasta palvelua parhaimmillaan; hyvä PEKK, thumbs up! Tässä alla Leikakselle lähettämäni kysymykset ja niihin vastaukset.

Kirjailija on aktiivisesti mukana liike-elämässä ja tekee ilmeisesti ihan täyttä päivää päivätyössään. Miten hän löytää aikaa kirjoittamiselle?

Kyllä niitä hetkiä löytyy, ei se ole ongelma. Tärkeää on se, että on tehnyt päätöksen kirjoittaa joka päivä, edes vähän, ja pitää siitä kiinni.

Onko Leikas saanut paljon kuittia työpaikallaan kirjansa sisällöstä? Siinähän mässäillään aika hyvin erilaisilla henkilöhahmoilla, joita varmasti löytyy jossain määrin lähes jokaisesta työpaikasta...


Niukasti on uskallettu kommentoida… Mutta sivulla 58 oleva lyöntivirhe oli huomattu.

(Oma huomautus: Repesin tuolle viimeiselle virkkeelle. Niin suomalaista.)

2) Pikajuna

Tiedättekö sen tunteen, kun on  pihakarusellissa ottanut liian kovat vauhdit, eikä uskalla enää hypätä pois kyydistä? Minulle tuli sellainen olo, kun aloin lukea kirjaa Meren katedraali (Ildefondo Falcones).

Kirja on ollut minulla lainassa jo kaksi vuotta (palautan sen Ilona aivan pian, lupaan!), mutta tartuin siihen vasta viime viikolla. Kun kirjasta on lukenut yhden sivun, on pakko lukea koko tiiliskivi ja mielellään ilman taukoja. Meren katedraali on historiallinen seikkailuromaani, joka sijoittuu 1300-luvun Barcelonaan. Jos kaipaa seikkailua, vähän actionia ja pitää Barcelonasta, tämä kirja on pakko lukea. Ja ilmeisesti aika moni on. Ilmestymisvuotenaan sitä myytiin Espanjassa 2 000 000 kappaletta.

Falcones on ammatiltaan asianajaja. Leikas on toimitusjohtaja. Molemmilla on useampia lapsia. Miten perkeleessä ne ehtivät työnsä ja muun elämänsä lisäksi vielä kirjoittaa?

0 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Synnyttäminen on kamalaa (ks. kategoria synnytys - ei sisällä kuvamateriaalia). En haluaisi tehdä sitä uudelleen, enkä varsinkaan kotona. H...

Kotisynnytys - sairaalasynnytys. Kumpi kahdesta pahasta?

5.5.11 Satu Kommentteja: 19

Synnyttäminen on kamalaa (ks. kategoria synnytys - ei sisällä kuvamateriaalia). En haluaisi tehdä sitä uudelleen, enkä varsinkaan kotona.

Huhtikuun ensimmäisessä Economistissa oli kiinnostava juttu kotisynnyttämisestä ja sen riskeistä. Juttu löytyy kokonaisuudessaan täältä.

Executive summary:

  • Yhdysvalloissa 0,5 % synnytyksistä tapahtuu kotona. Isossa-Britanniassa 2,7 % ja Hollannissa, tuossa kotisynnyttämisen luvatussa maassa, kolmannes vauvoista syntyy kotisohvalle.

  • Kotisynnytystä vastustavat useimmiten lääkärit. Kun joku menee pieleen, se menee todella nopeasti todella pieleen.

  • Kotisynnytystä puolustavat kätilöt, joiden mielestä lääkärit yrittävät tehdä luonnollisesta synnytyksestä leikkausoperaation. Sairaalasynnytyksissä keisarileikkaukset ja pimppiviillot ovat yleisiä. (Jutussa viitattiin Unkariin, jossa pimpero leikataan joka kerta ja jopa kolmannes vauvoista syntyy keisarinleikkauksella.)

  • Kotisynnytykset tekevät hallaa bisnekselle - siis lääkeyhtiöiden ja synnytyslääkäreiden bisnekselle.

  • Aiheesta tehty tutkimus on kiistanalaista. Synnytyslääkärien ja gynegologien (American Journal of Obstetrics and Gynaecology) tekemän tutkimuksen mukaan riski vauvan kuolemiseen 28 ensimmäisen päivän aikana on kolme kertaa suurempi, jos vauva on syntynyt kotona. Toisen tutkimuksen (King's College, London) mukaan koti- ja sairaalasynnytykset ovat yhtä turvallisia.


Puolensa ja toisensa niin. Vaikka joutuisin nyt synnyttämään, olisin täysin terve, mitään riskejä ei olisi ja meillä olisi kotona joka huoneessa lämminvesiallas ja joku täyttämässä jääkaappia ja vaihtamassa lakanoita (kuten paikallisessa sairaalassa on), en suostuisi synnyttämään kotona.  Synnytyksen jälkeen sänky, lakanat, vaatteet, lattia jne. ovat nimittäin niin täynnä  niin kamalaa sotkua, että mä en sitä verimössöä kotiini halua.

19 kommenttia:

Mitä tuumaat?