Huomasin eilen Facebookista, että tuttava järjestää vappuaattona varpajaiset.  Mieleni valtasi synkkä varpajais-vitutus. Onko olemassa mitää...

Vittuun varpajaiset

30.4.11 Satu Kommentteja: 43

Huomasin eilen Facebookista, että tuttava järjestää vappuaattona varpajaiset.  Mieleni valtasi synkkä varpajais-vitutus.

Onko olemassa mitään epäreilumpaa juhlakonseptia kuin varpajaiset? Enkä nyt puhu niistä entisaikoijen varpajaisista tai rotina-perinteestä, johon kuuluu, että kylän  kylän väki tuo synnyttäneelle äidille ruokaherkkuja sänkyyn. Tarkoitan niitä juhlia, joissa alle päivän ikäinen rääpäle ja tikatulla perseellä varustettu äiti hikoilevat sairaalan lakanoissa samaan aikaan, kun isä on hilpeässä nousuhumalassa kavereidensa kanssa baarissa. Seuraavana aamuna mutsi opettelee sadan asteen stressissä rintaruokintaa. Mies könyää krapulassa juhlien jatkoilta synnytysosastolle ja pyytää kätilöltä päänsärkylääkettä krapulaan.

Ei voi hyväksyä.

PS. En ole myöskään suuri kuninkaallisten häiden ystävä. Siksi tämä naamakirjassa kiertänyt kuva sai minut varsin hyvälle tuulelle (klikkaa tästä, niin näet. kuinka Kate sai Willyä).

43 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Luin tänään Markkinointi&Mainonta-lehden saitilta Riku Vassisen kirjoittaman mainion jutun tehokkaista Kevätpörriäinen -lehden myyjistä....

Lapsi osaa myyntihommat

28.4.11 Satu Kommentteja: 0

Luin tänään Markkinointi&Mainonta-lehden saitilta Riku Vassisen kirjoittaman mainion jutun tehokkaista Kevätpörriäinen-lehden myyjistä. Suosittelen (juttu löytyy täältä).

Lapset. Nuo pienet perkeleet.

Kirjavinkki

Ja nyt jotain aivan muuta.

Luin pääsiäisenä ensimmäisen kokonaisen kirjan iPadila. Lukukokemus oli nautittava. Sivut kääntyivät helposti ja tuntui, kuin kädessä olisi ihan oikea "kirja". Parasta iPad-kokemuksessa on kuitenkin valaistus. Siinä on kuulkaa kirja ja lukulamppu samassa paketissa! Mieheni ei juuri koskaan lue sängyssä, mutta minä luen joka ilta. iPadia lukiessani en tarvitse toista häiritsevää yövaloa. Voin lukea hyvällä omallatunnolla vaikka aamuun asti.


Ostin ensimmäisen e-kirjani Elisan kirjakaupasta. Valitsin ladattavaksi rikosromaanin Elävien kirjoihin (Marko Kilpi). Tutustuin kirjailijan tuotantoon puolivahingossa. Lasiavain-palkinto jaetaan vuosittain Pohjoismaiden parhaalle rikosromaanille/dekkarille. Pari vuotta sitten palkinto jaettiin Reykjavikissa ja Kilven kirja Jäätyneitä ruusuja edusti kilpailussa Suomea. Tein Lasiavain-kandidaateista lehtijutun (ja työkeikka venyi mielenkiintoiseksi kaksipäiväiseksi seikkailuksi Reykjavikin lähimaastossa, mutta se on jo oma stoorinsa). Luin juttua varten myös Kilven Jäätyneitä ruusuja ja jäin koukkuun.


Elävien kirjoihin on ehdottomasti kirjailijan tähänastisista teoksista paras. Kirjassa kuvataan entisen huumediilerin/-käyttäjän sopeutumista vankinlanjälkeiseen elämään, huumeidenkäyttäjien sähellystä ja huumerikollisuutta selvittävien poliisitutkijoiden työtä. Äidiksi tullen, vankilasta vapautuneen entisen nistin kuvaus on yllättävän koskettavaa ja todentuntuista. Poliisityön kuvaus on minusta äärimmäisen kiinnostavaa luettavaa, eikä olleenkaan saarnaavaa (kuten Savon Sanomat huomautti).

Kovin harvoin saa lukea uskottavaa, mutta silti tarinallisesti kiinnostavaa kuvausta suomalaisen yhteiskunnan ulkopuolelle tippuneiden piripäiden arjesta ja siitä, millaista on entisenä rikollisena ja huumeidenkäyttäjänä aloittaa elämä uudestaan.  Elävien kirjoihin -teosta lukiessaan ei voi olla huomaamatta, että kirjan kirjoittaja näkee näitä tapauksia omassa työarjessaan (Kilpi on siis ammatiltaan poliisi) päivittäin.

Hesari muuten antoi kirjasta varsin myönteisen arvion (löytyy täältä.)

PS. Sitä mä vaan ihmettelen, että miten raskaan poliisityön ohella ehtii kirjoittaa kirjan. Kyse taitaa olla tehokkaasta ajankäytöstä. Esimerkiksi Leikas paljasti viimeviikkoisen Talouselämä-lehden haastattelussa, että hän kirjoitti Melominen-esikoisteoksensa viidentoista minuutin jaksoissa. Huh.

0 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Lapsi mukautuu arkeenne. Lapsen myötä sinun ei tarvitse sanoa hyvästejä vanhalle, mukavalle elämällesi! Niinhän sitä kaikki sanovat.

Ei mene aina ihan putkeen

27.4.11 Satu Kommentteja: 14

Lapsi mukautuu arkeenne. Lapsen myötä sinun ei tarvitse sanoa hyvästejä vanhalle, mukavalle elämällesi! Niinhän sitä kaikki sanovat.







14 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Kolme lusikkaa, yksi ruokailija. Olisipa se kolmikätinen koiranpentu. Olen varma, että sellainen sotkisi vähemmän kuin tohkeissaan oleva lap...

Kuva-arvoitus

25.4.11 Satu Kommentteja: 11



Kolme lusikkaa, yksi ruokailija. Olisipa se kolmikätinen koiranpentu. Olen varma, että sellainen sotkisi vähemmän kuin tohkeissaan oleva lapsi, joka suostuu syömään vain, jos saa yrittää itse.


Lapsi syö itse omalla lusikalla samalla kun huoltaja tunkee puuroa suuhun toisella. Kolmas lusikka otetaan käyttöön, kun jompi kumpi edellä mainituista kelluu puuron seassa.


Varoituksen sana kaikille lapsia suunnitteleville: talouspaperin kulutus tulee kasvamaan taloudessanne ekspontentiaalisesti. Eikä sekään riitä. Kun raskaustesti näyttää positiivista, älä hanki ensimmäisenä lastensänkyä. Osta metsäpalsta.

11 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Lähdimme pääsiäisloman ajaksi Pohjois-Islantiin Myvatnille. Ajomatka Reykjavíkista Myvatnille kestää normaalioloissa kuusi tuntia. Ipana pys...

Havaintoja lomamatkalla

22.4.11 Satu Kommentteja: 9

Lähdimme pääsiäisloman ajaksi Pohjois-Islantiin Myvatnille. Ajomatka Reykjavíkista Myvatnille kestää normaalioloissa kuusi tuntia. Ipana pysyy kuitenkin hyväntuulisena autossa vain kaksi tuntia kerrallaan. Joten matkustimme kahdeksan tuntia.

Ajattelimme käydä kävelyllä Myvatin maisemissa, mennä uimaan ja käydä Húsavikin kylässä (Húsavikissa on se penismuseo, jonka kokoelmiin saatiin myös inhimillinen ruumiinosa.).

Lomalla ei kuitenkaan tarvitse tehdä mitään. Ehkä vain lojumme ystävien kanssa sisätiloissa, jos siltä tuntuu ja katselemme ikkunasta avautuvia maisemia. (Tai ehkä ystävät eivät vain yksinkertaisesti jaksa tehdä mitään, koska nääpiö on herättänyt koko talon puoli seitsemän. Lapsettomien kannattaa muuten miettiä kahdesti, kannattaako loma viettää samoissa tiloissa lapsellisten kanssa :))

Olen kuitenkin sitä mieltä, että lomapäivinä on hyvä lähteä jonnekin. Ei tarvitse matkustaa ulkomaille tai edes 400 km ajomatkan päähän. Mutta tekee hyvää mennä päiväksi puistoon tai kävelemään kaupunginosaan, jossa ei ole aikaisemmin käynyt. Lomalla kannattaa rikkoa rutiineja, niin havahtuu taas huomaamaan, miten kivoja juttuja ympärillä onkaan.

[caption id="attachment_1439" align="aligncenter" width="308" caption="Tällaista meillä on!"][/caption]

[caption id="attachment_1440" align="aligncenter" width="300" caption="Tajusin 8 tunnin ajomatkan aikana, että mun miehellä on edelleen valloittava takamus. Otin tämän kuvan salaa, älkää kertoko sille. "][/caption]

Mainioita lomapäiviä itse kullekin!

9 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Illallisaika. Piti tehdä ruokaa, ei huvittanut. Lähdettiin etsimään jonkun muun valmistamaa ruokaa. [caption id="attachment_1425" ...

Mitä tänään syötäisiin

19.4.11 Satu Kommentteja: 3

Illallisaika. Piti tehdä ruokaa, ei huvittanut. Lähdettiin etsimään jonkun muun valmistamaa ruokaa.

[caption id="attachment_1425" align="alignnone" width="300" caption="Kuka syö väsyneitä muroja?!?"][/caption]

[caption id="attachment_1426" align="alignnone" width="223" caption="Jääkaapista löytyi jotain kammottavaa. Lifrarpylsaa. Kukaan ei tiedä, mitä se on. Mutta sitä saa jokaisesta ruokakaupasta, ja se haisee kammottavalle. Tätä perinneruokaa joutuu lappamaan mummolla. Kuka keksi ostaa sitä kotiin?"][/caption]

[caption id="attachment_1427" align="alignnone" width="300" caption="Tällä riksalla ravintolaan."][/caption]

[caption id="attachment_1428" align="alignnone" width="300" caption="Tarjoiljaa, tuu auttamaan. Tule heti tai teen jytkyt, ja silloin tämä paikka tyhjenee."][/caption]

[caption id="attachment_1429" align="alignnone" width="300" caption="Voi hyväksyä."][/caption]

[caption id="attachment_1431" align="alignnone" width="300" caption="Kippis."][/caption]

Kokoonpanomme suosittelee, lounaaksi tai illalliseksi: Sushismijdan, Reykjavíkin vanha satama. Ravintolassa on onneksi vain yksi syöttötuoli. (= Vain yksi vauva kerrallaan.)

3 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Kohta meillä on ministerinä henkilö, jonka mielestä naisilla ei tulisi olla oikeutta tehdä aborttia. Ei edes silloin, jos raskaus on saanut...

Voi apinan pylly

18.4.11 Satu Kommentteja: 17

Kohta meillä on ministerinä henkilö, jonka mielestä naisilla ei tulisi olla oikeutta tehdä aborttia. Ei edes silloin, jos raskaus on saanut alkunsa raiskauksesta.

Kulttuuriministeriehdokkaaksi on ilmoittautunut entinen bodari.

Halla-ahosta taitaa tulla maan historian ensimmäinen maastamuuttoministeri.

Ja satatuhatta muuta syytä, miksi mua todella korpeaa eilinen vaalitulos.

Anteeksi nyt kaikki Suomessa asuvat ei-persujen tukijat, tämä on varmasti suolaa teidän haavoihinne: mutta olen niin iloinen että voin seuraavat neljä vuotta olla onnellinen ULKOsuomalainen.

Happy Monday!

17 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Jääkaappi on ladattu täyteen mättöä ja nettiyhteys on testattu toimivaksi. Huomenna istun perse liimattuna penkkiin ja seuraan, ketkä pääste...

200 apinaa

16.4.11 Satu Kommentteja: 11

Jääkaappi on ladattu täyteen mättöä ja nettiyhteys on testattu toimivaksi. Huomenna istun perse liimattuna penkkiin ja seuraan, ketkä päästetään Etu-Töölön tarhaan seuraavaksi neljäksi vuodeksi. (Katsoin juuri tämän leffan), siitä tekstin otsikko. Arvostan taitavien ja ahkerien kansanedustajien (kaikki he eivät sitä ole) työtä valtavasti, ja niille ahkerimmille voitaisiin minusta maksaa jopa enemmänkin liksaa, jotta sinne saataisiin fiksua ja motivoitunutta jengiä. Näin nämä vaalit omalta kohdaltani menivät:

  • En saanut tähän postaukseeni viestiä yhdeltäkään kansanedustajaehdokkaalta. Se on sääli. Kansanedustajaehdokkaat eivät sitten kai lue vauvablogeja.

  • Lähetin sähköpostia lupaavalta vaikuttavalle Vihreiden Tuuli Kousalle ja kysyin häneltä mielipidettä Suomen roolista ihmiskaupan vastaisessa työssä. (Tätä aihetta kun ei ole ihan valtavasti nähnyt käsiteltävän vaalikeskustelussa.) Ei tullut vastausta. Sääli. En kuitenkaan Tuuli kanna sulle kaunaa, toivottavasti pääset läpi.

  • Yksi ehdokkaista on vanha opiskelijakaverini (tässä), tiedän hänet erittäin aikaansaavaksi ja ahkeraksi tyypiksi, mutta puolue on väärä. Mä vaan en halua äänestää kokoomusta. Sori. Mutta toivon silti, että Lasse pärjää vaaleissa! Jos täällä on helsinkiläisiä kokkareiden kannattajia, ei olisi ollenkaan hullumpi idea äänestää Lassea.

  • Ja vaikka haluaisin, en voisi äänestää Lassea enkä Tuulia. Siirsin kirjani hetkeksi aikaa äitini luokse, kun muutin Suomesta ulkomaille. Eli joudun äänestämään Hämeen vallipiirissä. Siis Hämeen. Siis Forssa, Lahti, Hämeenlinna. En tunne sikäläisistä ehdokkaista ketään. Paitsi Sirkka-Liisa Anttilan. Mutta hän on ehkä yksi viimeisiä ihmisiä, joita voisin äänestää eduskuntaan tai tukea missään muussakaan asiassa. (Voit Supon setä jättää tämän heiton ihan sikseen. En tunne Sirkkaa yksityishenkilönä. Saattaa olla ihan mukava mamma.)

  • Tein pari vaalikonetta, ja raapustin tulosten perusteella Suomen suurlähetystön äänestyskopissa numeron 76 (Irman nettisivut löytyvät täältä.)


Hyviä vaaleja!

11 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Mikähän siinä on, että heti kun raskaustesti näyttää positiivista, aletaan rakentaa taloa pöndelle? Kevyemmän version ystävät alkavat selata...

Hei, me muutetaan lähiöön!

13.4.11 Satu Kommentteja: 28

Mikähän siinä on, että heti kun raskaustesti näyttää positiivista, aletaan rakentaa taloa pöndelle?

Kevyemmän version ystävät alkavat selata asuntoilmoituksia ja sanovat heihei mukavalle kaupunkikaksiolleen (joka sijaitsee siinä ihan palvelujen ja ratikkapysäkin vieressä) ja muuttavat Espooseen/Vantaalle/Iisalmeen/Forssaan. Edellä mainituissa paikoissahan siis ei itsessään ole mikään vikaa. Eli älkää iisalmelaiset ja espoolaiset alkako täyttää kommenttiboksia vihaisilla viesteillänne :)

Ihmeellistä on sen sijan se, että kaupunkiasumista rakastavat citykanit levittäytyvät paniikissa esikaupunkiin heti, kun perhekoko kasvaa yhdellä. Kyllähän perhe tarvitsee tilaa! Eihän kaupunkikaksiossa voi lasta kasvattaa. Jne.

Siis ensinnäkin. Ensimmäiseen puoleen vuoteen lapsi hädin tuskin liikkuu. Sänky ja vaipanvaihtopaikka vievät kaksi neliötä. Vauva ei tarvitse 300 neliön omakotitaloa ja autoa, jolla suhata päivittäin töihin-kotiin-töihin-kotiin-töihin-markettiin-mielisairaalaan.

Toisekseen. Vauva-aikana tulee valvottua muutenkin ihan riittämiin. Päällä on jatkuva, silmäluomet kiinni muuraava väsymys. Ei siinä tarvita enää raksajätettä, porakonetta ja vasaranpauketta, rungon valamista tai myöhästyneitä kattopaneeleita.

Että hei, me pysytään täällä keskustassa! Tosin tänä kesänä pitäisi tehdä vähän kotitöitä, koska talon ulkoseinät pitäisi maalata. Ja ikkunatkin kaipaavat pesua. (Ennen nimittäin olohuoneesta näkyi pienelle kadulle. Nyt näkyy harmaata töhnää.)

Kirjavinkki

Samaan aiheeseen liittyen. Luin äskettäin Edward Glaeserin kirjan Triumph of the City. Glaeser on kaupungistumista tutkinut kansantaloustieteen proffa Harvardista. Kirjassa herra professoori kertoo, että kaupungit tekevät meistä onnellisia. Yhdysvalloissa itsemurhaluvut ovat kaupungeissa pienempiä kuin maaseudulla tai lähiöissä. Kaupungit ovat terveellisimpiä ja vihreämpiä paikkoja asua. Newyorkilaiset elävät pidempään kuin amerikkalaiset keskimäärin. Kaupungit tekevät meistä fiksumpia, koska ihmiset viisastuvat, kun heidän ympärillään on muita ihmisiä. Kaupungeissa syntyy uusia ideoita, joiden voimalla syntyy uusia yrityksiä, jotka luovat lisää työpaikkoja. Ihan hyvä päättelyketju.

Kirja herättää peruslukijan ajattelemaan rakennettua ympäristöä ja kaupungistumista uudesta vinkkelistä.  Suosittelen - vaikka vihaisitkin kaupunkeja.

28 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Nyt seuraa tunnustus. Joudun (taas) syömään sanani. Mä olin aina aikaisemmin sitä mieltä, että lapsien mukaan ottaminen vessaan on täysin jä...

Lapsi mukana vessassa

9.4.11 Satu Kommentteja: 29

Nyt seuraa tunnustus. Joudun (taas) syömään sanani.

Mä olin aina aikaisemmin sitä mieltä, että lapsien mukaan ottaminen vessaan on täysin järjetöntä toimintaa. Kyllä nyt jossain paikassa pitää voida olla rauhassa ja lukea lehteä vaikka koko iltapäivän! Mä en ota  vessaan mukaan edes puhelinta. Lentoasemien ja ravintoloiden vessoissa minua kauhistutti nähdä stressaantuneita äitejä, jotka ahtautuvat neliön kokoiseen koppiin kolmen pienen lapsen kanssa, tekevät tarpeitaan samalla vinkuen, että Petteri ei saa avata sitä ovea. (Ja jossain vaiheessa esikoinen saa  räplättyä lukon auki, lapset ryntäävät vessasta ihmisvilinään äidin istuessa housut kintussa pöntöllä.) Minähän en tuohon lähde.

No, kuinkas sitten kävikään. Nääpiö oppi liikkumaan ja sitä alkoi kiinnostaa kodimme huoneista eniten juuri vessa: vessanpönttö (sinne on kiva työntää käsiä), vessaharja (sitä on kiva järsiä) ja uber-myrkylliset vessanpesuaineet (niiden korkkeja on kivaa räplätä auki). Piti tehdä uuudelleenjärjestelyjä. Vessanpöntön kansi pysyy nykyään aina kiinni. Vessaharja on siirretty nääpiön ulottumattomiin ja veeseeankat ovat suljetuissa kaapeissa. Mutta ei se mitään auttanut. Vessa on edelleen kotimme kiinnostavin paikka - etenkin silloin kun siellä on joku.

Jos olen yksin kotona, lapsi on pakko ottaa vessaan mukaan. Jos laitan oven lukkoon, sitä huutoa ei kestä kukaan. Eikä sitä, että viiden minuutin aikana levysoitin on säpäleinä, sanomalehti revitty ja keittiön roskis kaadettu lattialle.

Edellisen lisäksi tähän vessapoliittiseen takinkääntöön liittyy myös pedagoginen näkökulma. Haluan opettaa lapsen potalle niin aikaisin kuin mahdollista. Aloin miettiä, että voiko lapsi oppia käymään potalla/vessassa, jos se ei näe, miten se tehdään.  Koska en jaksa enää pestä  kestovaippoja tai kantaa kaupasta kertiksiä (ja totta puhuen kakkapyllyn peseminenkin on jo alkanut jokseenkin kyllästyttää), ajattelin valita pienemmän pahan. Lapsi tulee mukaan vessaan ja oppii toivottavasti kohta käymään siellä myös itse.

Kylläpä nämä syödyt sanat maistuvat hyvälle. Röyh.

29 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Työmatka on kohta ohi ja pääsen kotiin. Jibbee! Reykjavíkissa on 5 lämpöastetta ja vesisadetta, mutta ei se haittaa. Ei ainakaan nääpiötä. P...

Me hankittiin tällainen pyörävaunu

8.4.11 Satu Kommentteja: 7

Työmatka on kohta ohi ja pääsen kotiin. Jibbee! Reykjavíkissa on 5 lämpöastetta ja vesisadetta, mutta ei se haittaa. Ei ainakaan nääpiötä. Plusasteet ovat kevään merkki: napajää on väistynyt. Vesisade taas ei haittaa kuin pyörää polkevaa miestä. Lapsi pysyy kuivana kasvihuoneessaan. Toivottavasti tämä oli hyvä ostos. Nyt tarvitaan enää pyörätiet Reykjavíkiin. Pikkujuttu!

[caption id="attachment_1384" align="aligncenter" width="300" caption="Soon moroo!"][/caption]

7 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Toinen lapsi on dilemma ( lisää täällä ). Mutta kelatkaa, jos kotona hengailisi  kolme muuta vaimoa - JA NIIDEN KAIKKIEN LAPSET. Olen parhai...

Neljän vaimon dilemma

3.4.11 Satu Kommentteja: 11

Toinen lapsi on dilemma (lisää täällä). Mutta kelatkaa, jos kotona hengailisi  kolme muuta vaimoa - JA NIIDEN KAIKKIEN LAPSET.

Olen parhaillaan työmatkalla Dubaissa ja Abu Dhabissa ja seurannut tätä menoa ja kuunnellut paikallisten tuttujen juttuja. Osalla emiraattimiehistä on useampi kuin yksi vaimo. Tuttavani kertoi eräästäkin perheestä, jossa on neljä vaimoa ja jokaisella "perheyksiköllä" viisi tyttölasta. Himassa siis pyörii jaloissa 20 ipanaa! Siihen päälle isovanhemmat, tädit ja sedät. Voi jeesus mikä päiväkerho.

En ole nähnyt missään yhtä paljoa luksuskäsilaukkuja kuin täällä. Tai hienoja autoja. Tai jalokiviä. Tai muskeliveneitä. Tai luksushotelleja. Luksusravintoloita. Pankkiautomaattia, josta voi nosta kultaa. Enkä ihmettele. Johonkin tuo suurperheahdistus täytyy päästä purkamaan.

[caption id="attachment_1378" align="aligncenter" width="300" caption="Juorut kertovat, että kallein dubailainen kustomoitu rekisterikilpi maksoi autonomistajalle 800 000 euroa. Nääh, pikkurahoja."][/caption]

11 kommenttia:

Mitä tuumaat?