Joinain päivinä tulee sellainen olo, että voisin alkaa askeltaa tuota tietä pitkin ja olla palaamatta vähään aikaan. Tiedättehän tyypit, jot...

Salamatkustajan joulukalenteri - 15. luukku

15.12.11 Satu Kommentteja: 12

Joinain päivinä tulee sellainen olo, että voisin alkaa askeltaa tuota tietä pitkin ja olla palaamatta vähään aikaan. Tiedättehän tyypit, jotka lähtevät käymään kioskilla, mutta eivät koskaan palaa? Heihin on joskus todella helppo samastua.

Kuten juuri nyt.

Ipanasta on tullut Puntissa Roikkuja. Jos minä olen kotona, se haluaa istua minun sylissä, syödä minun syöttämää ruokaa ja mennä ulos vain jos minä puen sille vaatteet päälle. Mitä vittua? Mun mies on sille paljon mukavampi ja luonteeltaan paljon kärsivällisempi. Silti ipana työntää aina isänsä pois ja haluaa omia minut, vaikka minä osaan olla maailman hankalinta seuraa. Se ei vaan näytä asiaa ymmärtävän. En ole kovin otettu tästä saamastani huomiosta. Mutta jos lähtisin tuollaiselle Pienelle Äidin Pakomatkalle (siitä saisi muuten mainion lyhytelokuvan!), nuo kaksi viihtyisivät taatusti todella  hyvin keskenään.

Oho kappas, maito on loppunut. Pitääkin lähteä käymään kioskilla. Moi.

12 kommenttia:

  1. Mä oon ollut järkyttyneen häkeltynyt kun parin vuoden ajan ekaa yhtäkkiä muksut pitääkin että olen ihan semiviihdyttävä. Kahtena edellisviikonloppuna oon nähnyt kaksi pienempää ja niistä olin ihan pop ja opettajansijaisuuksissakin lapsoset on käyttäytyneet. Mä oikeasti uskon että syynä on ainakin osaksi se, että mulla ei ole enää mikään paniikinomainen tarve miellyttää, päinvastoin suhtaudun silleen alkuun vähän etäisesti ja viileähkösti. Ne varmaan kokee mut jotenkin haasteeksi..?

    VastaaPoista
  2. Ehkä todellisuudessa olet viehättävämpi ja mukavampi kuin uskotkaan :)

    VastaaPoista
  3. Voi hitsi, en nyt muista tietenkään kirjalijaa enkä kirjan nimeä, mutta luin kerran yhden (oletettavasti joku "naisten hömppä") kirjan, joka kertoi äidistä joka kyllästyi elämäänsä ja lähti lätkimään kesken lomamatkan. Matkusti vaan johonkin pikku kylään ja aloitti uuden elämän uudella identiteetillä ja yritti välttyä löytymiseltä. How cool is that!

    VastaaPoista
  4. Yes. Rakkautta, rakkautta ja huomiota.

    Eikä lohduta yhtään, kun jotkut sanoo "että nauti vaan nyt, ei sitten enään teininä nauti sun seurasta tuollain". Nojoo, siihen aikaa vielä se 10-12 vuotta!

    Kiva, kun jaksat kirjotella! Mulle ei näköjään työt sovi, kun ei jaksa iltasin enään mitään :D vaikka nukun junassa ja työ on mukavaa toimistorottailua. Joko tilanteen saa pelastettua kirkasvaloherätyskellolla tai sitten täytyy alkaa taas juoksemaan.

    VastaaPoista
  5. salamatkustaja12/15/2011 8:39 ip.

    vislaava, hei toi on todella hyvä selitys. ja mun anoppi oli samaa mieltä, kun avauduin sille tästä tänään. hänen mielestään mun mies, siis hänen poika, on niin takuumukava, että sen puntissa ei tarvitse roikkua. mä sen sijaan olen vähän etäisempi ja siksi huomioo pitää hakea jatkuvasti. aika häkeltävää. saamari soikoon, nuo lapset ovat liian fiksuja otuksia mulle.

    höh, no sekin on tietysti aivan mahdollista, hehe.

    Prinsessa Paskavarvas, kirja kuulostaa ihan Nobel-kamalta. pitääkin hankkia tuo luettavaksi :D

    Heidi, hihi, joo nautin jatkuvasti ja joka päivä. koska kohta tosiaan tulee se vaihe, että toimin lähinnä korottoman luoton antajana ja matkajärjestelijänä. tiedä sitten kumpi on palkitsevampaa :) (no matkoilta saan ehkä tuliaiseksi suklaata)

    VastaaPoista
  6. Uusi kommentoija, pitkäaikainen stalkkeri.

    Pidät ihan loistavaa blogia! Oma ahdistus siitä, miten mä koskaan enää ehdin lukea, kun tää lapsi syntyy, on vähän hellittänyt. Ilmeisesti silläkin saralla elämä jatkuu. Jotenkin. =)

    Alice Munrolla on ainakin yksi novelli, jossa äiti päättää kesken perheen kesäloman, että nyt riitti. Lopputulos ei tosin ole niin vapauttavan sankarillinen, kuin voisi toivoa. Munron koko tuotantoa voi lämpimästi suositella, ilman mitään poikkeuksia, joten mua ei edes harmita, etten muista juuri sen novellin nimeä.

    VastaaPoista
  7. Mulla on just sama fiilis. Ipana kiljuu ja tekee kiellettyjä asioita siihen tahtiin että vois kyllä häippästä vähäks aikaa!

    VastaaPoista
  8. salamatkustaja12/16/2011 1:46 ip.

    Kirppu, joo sellainen pikamatka avaruuteen on välillä mun toivelistalla.
    Maija, kiitoksia ihanasta kommentista! Joo, elämä on laiffia ja se jatkuu lapsenkin jälkeen - vaikka vähän erilaisempana, sotkuisempana ja kaaottisempana. Mutta on siihen tullut paljon hyvääkin, siis elämään. Ehkä mun pitäisi joskus kirjoittaa myös niistä hyvistä asioista ;)
    Kiitokset lukuvinkistä, on mahtavaa saada vinkkejä muilta lukijoilta - varsinkin kun iso osa kv-kirjailijoista on mulle tuntemattomia. Olen jotenkin niin jämähtänyt suomi-skeneen...

    VastaaPoista
  9. Jos kirjavinkkejä kaipaat niin tässä parin viime vuoden tajunnanräjäyttäjät. Itse kun lähinnä taas luen angloamerikkalaisia kirjoja.

    Evelyn Waugh - Mennyt maailma
    Ian McEwan - Ihan kaikki mitä oon lukenut mutta esim Rannalla
    Michael Ondaatje - Englantilainen potilas
    A.S. Byatt - Riivaus
    Siri Hustvedt - Ihan kaikki mitä löytyy, rakastettava kirjoittaja. Esim Amerikkalainen Elegia

    Nämä ei ehkä hirvittävän yllätyksellisiä nimiä ole, mutta jos et ole tarttunut, niin hanki jostain, tulee hyvä joulu :)

    VastaaPoista
  10. Tuo on kyllä niin tuttu tunne! Minä aina keksin jotain hurjan tärkeitä kotitöitä, kun mies tarjoilee lapsille iltapalaa.

    VastaaPoista
  11. salamatkustaja12/16/2011 8:42 ip.

    Tää kuolaa, kiitos :P

    VastaaPoista
  12. salamatkustaja12/16/2011 8:44 ip.

    Joo, silloin on todellakin oikea aika lähteä esim. sahaamaan polttopuita. (Jos ei ole takkaa, pitää olla hyvä mielikuvitus ja keksiä mukiinmenevä selitys.) Tai sitten mennä vessaa pesemään ja laittaa ovi lukkoon :)

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?