Voi jumpe. Anna-Leena Härkönen teki sen taas. Kirjoitti kirjan, jota en voinut jättää kesken, vaikka sekä juoni että henkilöhahmot olivat m...

Keskiviikon kirja: Onnen tunti

29.12.11 Satu Kommentteja: 14

Voi jumpe. Anna-Leena Härkönen teki sen taas. Kirjoitti kirjan, jota en voinut jättää kesken, vaikka sekä juoni että henkilöhahmot olivat melko ennalta-arvattavia ja tekstistä suurin osa nopeatempoista dialogia. Sain kirjan mutsiltani lahjaksi ja aloin selata sitä ensimmäiseltä sivulta. Mutta enhän voinut jättää sitä kesken! Luin kännykkälampun valossa peiton alla, jotta mies saisi kerrankin nukkua täydet yöunet ennen seuraavaa työpäivää.

Kirjassa on perhe, ja perheen äidillä on ongelmia. Äidin lapsuus oli onneton, oma äiti joi viinaa, jätti lapsensa vaatekaappiin nukkumaan jne. Vanhempana nainen haluaa ottaa sijaislapsen ja tarjota kodin jollekin, joka nyt elää sitä samaa skeidaa mitä hän lapsena joutui kokemaan. Juoni on huolella rakennettu, asetelma täydellinen ja lopussa avoimet narut solmitaan nätille rusetille ja kaikki on hyvin tai ainakin vähän paremmin. Läpi kirjan on viljelty kohtia, joissa lukija voi nauraa ja purkaa romaanin aiheen aiheuttamaa "ahdistusta".

Joku voisi sanoa kirjaa laimeaksi ja yllätyksettömäksi. Sitäkin se varmasti on. Mutta toisaalta se on taattua Härköstä; nopeasti luettava romaani, jossa on jotain tuttua. Jos ei omasta elämästä niin sitten sen perheen elämästä, josta vähän aikaa sitten luit sanomalehdestä jutun, jossa kerrottiin kuinka mies tappoi huostaanotetut lapsensa kotikäynnillä.

Jos pidät Härkösestä, suosittelen tätä. Jos et lämpeä Härkösen tuotannolle, en suosittele, koska tämä on aika lailla sitä samaa teetä kuin ne edellisetkin.

Kirjaa lukiessani tajusin, että kaipasin jo Härköstä. Siksi minusta olisikin hirveän söpöä, jos Härkösestä tehtäisiin pehmolelu, sellainen tuimailmeinen ja polkkatukkainen.  Olisi turvallista mennä se kainalossa nukkumaan ja luottaa siihen, että se kertoo tasaisen hyviä juttuja ainakin seuraavan vuosikymmenen ajan. Ei tarttis polttaa sitä kännykän taustavaloa. Akku loppuu.

14 kommenttia:

  1. Luin kanssa tuon kirjan. Alku oli minusta outo. Ei ollenkaan härkösmäinen. Jotenkin oudon kliseinen. Kirja parani huomattavasti loppua kohden. Minusta Härkösen parhaat kirjat on se, joka kertoo raskaudesta ja se, joka kertoo siskon itsemurhasta. Voisi sanoa, että olen lukenut ne ainakin parikymmentä kertaa. Minulle ne eivät ole vain nopeita lukaisuja vaan kirjoja, jotka todella antavat minunkin olemassaololleni ja ajatuksilleni kaikupohjaa ja syvyyttä. Minulle siis hyvin merkityksellisiä.

    VastaaPoista
  2. Mulla on vielä ko. kirja kesken joten luin kommentin ja postauksen vähän puolivaloilla välttääkseni mahdolliset spoilerit. Mutta tämäkin kirja tuntuu olevan taattua Härköstä. Vaikka aihe on vaikea, kirja on helppo luettava ja jopa hauskakin välillä. Ei turhaa hienostelua ja kikkailua, ja kuitenkin aina yhtä mukaansatempaavaa!

    Ja kannatan ajatusta pehmolelusta. Ostaisin. Se vois vaikka sanoa napista painamalla "siirry, pätkä", niin kuin Härkönen itse on meinannut sanoa junalippujonossa edessään jonottavalle, kun tämä oli ollut pienempi kuin Härkönen itse ja niin pieniä ei kuulemma tule usein vastaan :D

    VastaaPoista
  3. salamatkustaja12/29/2011 11:54 ip.

    höh, joo se Loppuunkäsitelty oli minustakin hyvä; Härkönenhän antoi paljon haastatteluja sen jälkeen ja kertoi siskonsa itsemurhasta. Minusta on tosi hyvä, että hän nostaa erilaisia asioita keskustelunaiheiksi.

    Leena, "siirry pätkä", mä todellakin haluaisin sellaisen aamuherätyksen itselleni :D

    VastaaPoista
  4. Mä voisin kanssa ottaa sellaisen pienen Härkös-nuken nötköttämään tuohon kirjahyllyn reunalle, tai jos niitä olisi kaksi niin ne voisi toimi sillälailla kirjatukina sen omalle tuotannolle :D

    Mä sain kanssa tän kirjan mieheltä joululahjaksi ja totta kuin potta, pakkohan se oli lukea kerralla loppuun. Itselle jäi kuitenkin tästä ehkä vähän vajavainen olo. Muistan kun Härkönen jossain joskus kertoi kirjailijan työn ikävästä puolesta, kun luomuksestaan täytyy ottaa osa pois, jotta se mahtuu haluttuun kokoon, ja tässä teoksessa jotenkin jäi sellainen olo, että siitä on paljon olennaista otettu pois. Mm. Loppu jäi, omasta mielestäni, leijumaan vähän kesken eräisenä. Siitä tuli sellainen höh, mitäs nyt-olo. Ja toisaalta taas olen aina rakastanut Härkösen realismia, myös tässä kirjassa, mutta bilogisten vanhempien vastaanotto omaan kotiinsa kirjan mainitsemalla tavalla oli kyllä aika kaukana totuuden tuntuisesta, oman tietämykseni valossa siis. O hyvin todennäköistä että joku joskus on näinkin toiminut, Härkönen kun tunnetusti ottaa aiheestaan selvää.

    VastaaPoista
  5. Mulle kans Härkös-nukke! :)

    VastaaPoista
  6. salamatkustaja12/30/2011 3:42 ip.

    Joo, mä repeilin sille saunakohtaukselle...

    VastaaPoista
  7. salamatkustaja12/30/2011 3:44 ip.

    Tässä olisi siis ihan selkeesti kustantajalle kaupallistamiskanava lisää. Meillä on jo brätsit ja barbit, mutta kelatkaa miten nasta olisikin saada paketista Härkös-nukke tai Tervo-pehmonalle!

    VastaaPoista
  8. Niin, onhan rouva Obamastakin (?) tehty barbie. Ja miettikkää paljonko valmistajtkin säästäisivät, kun Härkös-nuken voisi tehdä vauva tai lapsinuken muottiin! :D

    VastaaPoista
  9. tervo-pehmonalle...en taitais ottaa viekkuun

    VastaaPoista
  10. Luin tän postauksesi, kun olin just aloittanut (joululahjaksi saamani) kyseisen kirjan. Alku oli musta tosi ankea, siis huono, ja muistelin miksi en tykkää hirveesti härkösestä (auts! älkää mulkoilko!), paitsi tietty häräntappoaseesta. Ja luin siis tän postauksen ja hymistelin. No sitten jatkoin kirjan kuuliaisesti loppuun - joo, luin sen yhdeltä istumalta ja sain päänsäryn nökötyksestä - ja olihan se erinomainen ja koukuttava. Jotkut jutut vähän ärsytti, mutta huomasin kuitenkin lopuksi ajattelevani, että kyllä se Salamatkustaja oli taas ihan oikeessa. Tosin mustakin kirja loppui jotenkin kesken, vaikka olikin hienosti rakennettu loppu, niin ei olis haitannut vaikka olisi vielä syvennetty pikkasen ja pidemmin.

    VastaaPoista
  11. Jaa, pitääpä ottaa lukulistalle... Nyt on niin paljon kaikkea muuta luettavaa, että taidan odotella, josko tuo kirja tulisi meidän työpaikan readers corneriin luettavaksi jonkun joululahjajäännöksenä...

    VastaaPoista
  12. salamatkustaja12/31/2011 2:01 ip.

    tata, joo mäkin olisin voinut lukea vielä rapeet 50 sivua lisää, myönnetään :)

    elli, joo aivan varmasti tulee; moni on varmaan saanut joululahjaksi - ehkä tuplakappaleinkin. kuten minä...

    VastaaPoista
  13. Kiitos kirjavinkistä! (ja hyvästä blogista - kommentoin ekaa kertaa tänne ja silloinkin näihin vanhoihin, kun oon nyt taapertanut alusta asti näitä ja oon jossain syyskuussa 2011 ja sit joulukuussa 2010, se väli puuttuu vielä)

    http://kolmestivauhtia.blogspot.fi/2013/01/onnen-tunti.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Mamma. :) Mä olen pahoillani että näistä vanhoimmista postauksista puuttuu kuvat. Vaihtaessani blogialustaa osa kuvista vaan hävis jonnekin, kuin pieru metsään. Yritän paikkailla puutteita vähitellen :)

      Poista

Mitä tuumaat?