Lihakuu. Liha kuu. Rasvaa tihkuva, punainen pallo, josta leikkaa monta mehevää kyljystä. Voiko juustoinen kuu ollakin lihaa? No kyllä voi, a...

Keskiviikon kirja: Lihakuu

7.12.11 Satu Kommentteja: 4

Lihakuu. Liha kuu. Rasvaa tihkuva, punainen pallo, josta leikkaa monta mehevää kyljystä. Voiko juustoinen kuu ollakin lihaa?

No kyllä voi, ainakin Janica Branderin novellikokoelmassa Lihakuu.

Lihakuun novellit ovat läpeensä kummallisia, mutta  hyvällä tavalla. Kunkin tarinan kehys on tavanomainen: jouluaattoilta, kesäretki vaarin kanssa tai isä ja poika avantouinnilla. Yhtäkkiä jokaiseen tarinaan kuitenkin tunkeutuu abstrakti möykky - sellainen "lihakuu". Esimerkiksi hurjien voimien ihmemies-Kalevi, perunamuusi-mummo ja Jänö King-Kong. Teoksessa on hienointa mielestäni se, kuinka kirjoittaja on saanut absurdin ja kummallisen istumaan tavallisen tarinan kehikkoon yhtä varmasti kuin mummon keinutuoliin. Se sopii siihen. Sen kuuluukin olla siinä. Brander on taitava kirjoittaja!

Novelleissa käsitellään synkkiä aiheita, kuten aviokriisejä ja mielenterveysongelmia - toisaalta siinä on myös paljon seksiä ja lasten oivalluksia. (Ja ne ovat kai elämässä useimmiten positiivisia asioita  :) ) Tarinoiden vinous hymyilyttää, vaikka aiheen puolesta voisi vaikka itkeäkin. Merkillinen kirja. Todellinen Lihakuu.

Omia suosikkinovellejani olivat Lihakuu, Sielumies, Penkit ja Tumma puu. Jos joku muu on lukenut kirjan, olisi kiinnostavaa kuulla, mistä novelleista piditte eniten.

4 kommenttia:

  1. no mutta, tämähän pitää nyt siis lukea! Kuulostaa ihan mun kirjalta. ;)

    VastaaPoista
  2. Kyllä ehdottomasti suosittelen. Mä yllätyin positiivisesti, koska odotuksia ei ollut ollenkaan... Se on muuten aina yhtä ihana tunne: löytää joku uusi kirja tai kirjoittaja, josta ei aikaisemmin tiennyt mitään ja johon ihastuu ihan kunnolla. La-laa!

    VastaaPoista
  3. Ja miksi tää on nyt sitten jäänyt niin vähälle huomiolle Suomessa, jos on hyvä tai vähän erikoinen ja erilainen kirja (viittaan edelliseen kirjastontädin kommenttiinkin)? Mun pitää nyt tutkia asiaa, novellikokoelmat jää muutenkin helposti paitsioon, mikä on tyhmää.

    Joskus tulee Suomessa olo, että tämä on tasapäisten ihmisten maa, joka arvostaa tasapaksua ja tavallista yllätyksetöntä kirjallisuutta: ihmisiä ei ole tarpeeksi siihen, että omaperäisille tekijöille riittää lukijoita. Mutta mulla on nyt tämä kaamosajan angry bird -tila päällä, joten suokaa anteeksi.

    VastaaPoista
  4. salamatkustaja12/11/2011 8:21 ip.

    Ina, totta turiset! Yksi puolituttu kirjailija joskus tokaisi, että jos kirjoittaa pitkän stoorin sijasta novellikokoelman (vaikkakin ihan saman stoorin, mutta eri muotoon), leikkasi just kirjan myyntiennustetta noin 80 %... En tiedä onko tuo ihan kokonaan totta, mutta kyllähän sen näkee myyntitilastoista, että novelli/pienkertomuskokoelmat eivät juur isoa yleisöä kiinnosta. Suurimmalla todennäköisyydellä täällä uppoo kuokka suohon ja se on siinä. Näin ehkä vähän kärjistäen ;)

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?