Vinkistä löysin tällaisen . 21 syytä jäädä kotiäidiksi. Eräänlainen manifesti - en tosi tiedä kuinka tosissaan kirjoittaja on. Sitä jäin ihm...

Hei sinä ihminen siellä kotona

6.12.11 Satu Kommentteja: 31

Vinkistä löysin tällaisen. 21 syytä jäädä kotiäidiksi. Eräänlainen manifesti - en tosi tiedä kuinka tosissaan kirjoittaja on. Sitä jäin ihmettelemään,  että miksi näihin juttuihin vedetään aina eläimet mukaan? Mä mikään toukka ole. Sinä päivänä kun luulen että mulla sojottaa otsalla kaksi tuntosarvea, on ehkä aika hakeutua terapiaan. Tai pestä hiukset.
On moraalisesti väärin opettaa lapsi tuttipullolle tasa-arvon nimissä tai ”karaista” lasta väkisin tuottamalla tälle eroahdistustuskaa. On kuunneltava lasta tuntosarvet herkkinä siinä, koska hän on valmis olemaan erossa äidistä ja minkälaisia aikoja.

PS. Tulin käväisemään Kööpenhaminassa, joten joudutte odottamaan seuraavaa joulukalenterikuvaa 2 päivää... Islannista tulleella olo on kuin suurkaupungissa: täällähän on metrokin ja kaikkea. Ja kaljaa saa kioskista. Voi juma!

31 kommenttia:

  1. "Isä on lapselle yhtä tärkeä kuin äiti. Pienen lapsen ensisijainen hoitaja on kuitenkin äiti, minkä todistaa jo se, että vain nainen voi imettää."

    Eli ei se isä siis olekaan yhtä tärkeä kun äiti... Öh. Kamalaa biologista determinismiä. Helvettiäkö se nyt mitään todistaa, että vain äiti voi imettää - siis joo ymmärrän pointin, mutta miltäköhän tollaset jutut saa tuntemaan naiset, jotka ei kykene imettämään syystä jos toisesta? (En tiedä sen tarkemmin ilmiöstä, mutta kai niinkin voi käydä..?)

    Itse koen koko jutun kaameana perinteisten ja konservatiivisten sukupuoliroolien alleviivaamisena ja vahvistamisena. Miksei "21 syytä jäädä kotivanhemmaksi"?

    Plus, kohta 21. Sananparsi "downshiftaus". Mitvit?

    VastaaPoista
  2. salamatkustaja12/07/2011 1:01 ap.

    Samaa mietin ma. Mut ehka toi oli trolli? Nain toivon :)

    VastaaPoista
  3. "Äidinrakkaus on rakkaudesta ja voimista vahvin. Perheen ulkopuolinen hoitaja ei voi koskaan rakastaa lasta samalla tavalla."

    Kirjoitan tätä sylissäni 10 päivän ikäinen vauvani. Mun vauva. Onneks mä en vaadi itseltäni mitään ylenpalttista äidinrakkautta tätä lasta kohtaan - tässä hormonimyrskyssä on lähinnä kaikki tunteet koko ajan, myös ne negatiiviset. Tässä vaiheessa mun äidinrakkaus on lähinnä velvollisuudentuntoa ja suojelunhalua. Mut en mä mitään vaaleanpunaista tunne.

    Toivotaan, että oli trolli.

    VastaaPoista
  4. Jaaha, tosielämän Nenna Tiutinen vauhdissa!

    Jännästi panin merkille, että tuossa manifestissa on monta suoranaista kouluesimerkkiä klassisista argumentaation virheistä. Epämäärinen auktoriteetteihin vetoaminen, virheelliset päättelyketjut ja kehäpäätelmät. "Päivähoito on paha koska se on moraalisesti väärin." Jahas, vai niin. Jos olisin yhtään vainoharhaisempi, epäilisin tuota manifestia parodiaksi, mutta tyydyn sanomaan samaa mitä sanon Perussuomalaisista: He tekevät sen itse.

    VastaaPoista
  5. Pelkän imetyksen vuoksi ei tarvitse jäädä pois töistä kuin reiluksi puoleksi vuodeksi. Yli kahdeksankuista imetetään päivässä yhteensä ehkä tunnin verran, isompaa imeväistä vielä vähemmän aikaa. Nämä imetykset onnistuvat oikein hyvin aamuisin, iltaisin (ja öisin).

    VastaaPoista
  6. "Lapsi ei tarvitse päiväkotia esimerkiksi kehittyäkseen sosiaalisesti."

    Tämä ei pidä paikkaansa. Moni lapsi, jolla on ongelmia sosiaalisten taitojen kehityksessä, on kuntouttavassa päivähoidossa juurikin tästä syystä. Laskennallisesti he ovat usean lapsen paikalla, joten työntekijöillä on myös heille keskimääräistä enemmän aikaa.

    Jos vanhemmilla on pieninkään epäilys, että lapsen sosiaalisten taitojen kehitys ei etene normaalisti, suosittelen ehdottomasti pitämään lapsen päiväkodissa. Siellä on paras asiantuntemus tunnistaa ongelma ja tukea lapsen kehitystä, jotta koulussa ei tulisi ongelmia. Neuvolassahan lapsi käy vain kerran pari vuodessa eikä neuvolan testeissä näy, miten lapsi toimii lapsiryhmässä.

    VastaaPoista
  7. Manifestissa päivähoidon huonous perustellaan tutkimustuloksilla, ja kotihoidon hyvyys taas omilla kokemuksilla. Nämä eivät ole yhteismitallisia: voi olla, että kirjoittajalle on vain sattunut osumaan sellaiset lapset ja sellainen koti, missä kotihoito on hyvä valinta.

    VastaaPoista
  8. Mulle on ilmeisesti tapahtunut jonkinlainen kyllääntyminen koko aiheeseen, kun koko juttu vaan nauratti. Sitten lähdin lämmittämään kotihoitolapselleni einespinaattilettuja.

    Paitsi eikäkun sen verran nyt kyllä puolustan omiani Riitan kommenttiin viitaten, että normaali lapsi ei tarvitse erityisesti juuri päiväkotia sosiaalisten taitojen kehittymiseen, vaan ylipäätään kontakteja muihin lapsiin joko päiväkodissa tai sitten jossain muualla, kerhossa, puistossa, perhekahvilassa, kavereiden kanssa jne. Tai ainakin minä kuvittelen mielelläni olevani sosiaalisesti kohtuullisen taitava, vaikka en päiväkodissa ole esikoulua lukuunottamatta ollutkaan. Mut tätä tietysti osaavat muut arvioida paremmin... :)

    VastaaPoista
  9. Juu, normaali lapsi ei tarvitse päiväkodin tukea kehitykseensä. Kommenttini olikin suunnattu niille vanhemmille, jotka epäilevät tai ovat huomanneet sosiaalisten taitojen oppimisen olevan lapselleen poikkeuksellisen hankalaa. Se onko lapsi normaali vai ei, selviää vasta joskus leikki-iässä tai jopa myöhemmin. Varsinkin monille vannoutuneille kotiäideille on tiukka paikka, jos neuvolasta suositellaan kuntouttavaa päivähoitoa.

    VastaaPoista
  10. Joo, meillä lapsen päivähoito on paras ratkaisu just ton sosiaalisuus pointinkin takia. Ollaan miehen kanssa molemmat sellaisia seinähulluerakkoja (oikeesti), että hyvähän se on lapsen saada niitä normikontaktejakin :-) Lisäksi en todellakaan jaksaisi kotona ollessani käydä sen kanssa missään kerhoissa. Jos lapsi olisi kotihoidossa siitä tulisi samanlainen kirjatoukka nyhvääjä kuin vanhemmistaankin - nyt sillä on ehkä vähän toivoa?

    Ja toisekseen kun se maailma ei ole niin mustavalkoinen: voi olla "uraäiti" ja laittaa lapsen päivähoitoon varhain sekä syöttää sille eineksiä ja SILTI nukkua perhepedissä (edelleen) ja imettää niin pitkään, että kaikki kattoo kieroon. Ja kun töiden lisäksi ei ole paljon muuta elämää (viittaan aiempaan kappaleeseeen), muksun kanssa tulee kyllä vietettyä aikaa. No näin meillä. Toivottavasti muillakin tehdään sellaisia ratkaisuja, että kaikki pysyy järjissään. Eli kaikilla erilaisia ja juuri omalle perheelle sopivia.

    VastaaPoista
  11. Siis mikä syy se numero yhdeksän edes on? No ei mikään!

    "9.On käsittämätöntä, että Suomessa lapsen hoidosta maksetaan enemmän kenelle tahansa muulle hoitajalle kuin lapsen vanhemmalle."

    Se jännä juttu näissä kotiäiti-uraäiti vertailuissa ja "hyvä äiti = täysimettää, luomusoseilee ja sormiruokailee" näkemyksissä on, että en ole vielä _koskaan_ puolitoistavuotisen äitiyteni aikana kohdannut tällaisia mielipiteitä laukovia henkilöitä reaalimaailmassa. Olen alkanut vakavasti pohtia, että ei niitä taida oikeasti ollakaan. Kaikki kohtaamani muut äidit ovat olleet ihan suvaitsevaisia tai ainakin osaavat pitää tuomitsevat mielipiteensä omana tietonaan.

    Itse olen kyllä sitä mieltä, että lapsen olisi parasta viettää useita vuosia elämästään kotona äidin ja isän ja mahdollisten sisarusten kanssa. Se olisi varmasti lapsen kannalta se paras vaihtoehto. Mutta niin epärealistinen, että turha surra ajatuksen perään.

    VastaaPoista
  12. Heh. Mun facebook mainosti samaa juttua, ja surffasin juuri nyt sieltä tänne – ajattelin hakea parempaa lukemista. ;) Vähän kuin Hups, huomasin, etten jaksa edes provosoitua (enkä lukea kahta ekaa kohtaa pidemmälle). Liekö oma varmuus kasvanut vai onko muuten vaan tullut tarpeeksi jauhettua aiheesta. Mukava kuitenkin huomata ettei enää tarvitse päätään savustaa tällä.

    VastaaPoista
  13. Minua toisaalta huvittavat nämä manifestit, missä omia valintoja niin kehutaan ja tyrkytetään muille, ja toisaalta ne eivät huvita yhtään. On naisia, jotka suostuvat uskomaan, että he eivät täytä omia hyvän äidin ihanteitaan, vasta kun tilanne kriisiytyy. Ja on myös lapsia, joiden kehityksen ongelmat huomataan vasta koulussa, koska he ovat olleet siihen asti kotihoidossa. Kummassakin tapauksessa äidin tarve olla Hyvä Äiti menee lapsen edun edelle.

    Suurin osa kotihoidossa olevista lapsista ja näiden lasten kotiäideistä voi varmasti oikein hyvin. Soisinkin kotiäitiyden olevan aina aidosti äidin oma valinta.

    VastaaPoista
  14. salamatkustaja12/07/2011 11:42 ip.

    Toi on kyllä totta, keskittyminen herpaantui jo about puolivälissä ;)

    VastaaPoista
  15. salamatkustaja12/07/2011 11:45 ip.

    Aihetta hieman liipaten; en mäkään tuntenut pinkkejä mutsihuuruja melkein kokonaiseen ensimmäiseen vuoteen. Se oli sellaista suloista selviytymistä arjesta... Vähitellen alkoi tottua ajatukseen että tässä sitä nyt ollaan ja pärjätään. Omat fiilikset parani ajan kuluessa.

    VastaaPoista
  16. Mulla on sama ristiriitainen olo kuin Riitalla: on kuitenkin paljon naisia, joilla ei ole mitään vertaistukea (tai edes puolison tukea) äitiydessä ja sitten ne lukevat netistä tällaista ja ahdistuvat turhaan. Eniten tämän sävyisissä (netti)keskusteluissa häviävät äidit, ihan kun olisi joku naisten välinen sota meneillään. Kukin taaplaa tyylillään, onneksi saamme valita, damn it?! Aika paljon sen oikeuden eteen on tässä maassa taisteltu..

    Omista valinnoista saa ja voi kertoa ja blogin lukijoina jatkanevat saman henkiset ihmiset, mutta en pidä keskustelun tai argumentoinnin sävystä, siinä on jotain persumaista kiihkoilua. Musta olisi kiinnostavaa kuulla kotiäitiyden valinneiden kokemuksista tai päiväkodin valinneiden kokemuksista sillai rehellisen analyyttisesti, molemmissa on kuitenkin puolensa. Tällaista besserwisseröintiä ja muiden syyllistämistä en jaksa lukea, se on älyllisestikin epäkiinnostavaa (toisin kuin jutut esim täällä, hihi).

    VastaaPoista
  17. ina, niin totta.

    Olisipa tällaisia salamatkustajia ollut silloin, kun minä sain 90-luvulla ekat lapseni. Monelta surulta olisin välttynyt.
    Olisiko Anna-Leena Härkönen ollut ensimmäisiä täydellisen äitiyden vastaisia taistelijoita?

    VastaaPoista
  18. salamatkustaja12/08/2011 10:01 ap.

    Höh, voi kiitos miten mukavasti sanottu! Ihanaa kuulla, että tästä mesoamisesta on myös aidosti hyötyä tai ainakin vähän iloa jollekin :)
    Härkönen...joo se ihana on mun idoli. Siis vaikka en hänen kaikista kirjoista kovasti pidäkään niin siinä naisessa on kyllä pimppiä. Hihi.

    VastaaPoista
  19. salamatkustaja12/08/2011 10:07 ap.

    Riitta, Ina, Hups, tata, hoo, Täti & ja kaikki muutkin tähän ketjuun kommentoineet; halusin sanoa sitä vaan, että mä niin tykkään tästä keskustelusta täällä blogissa. Jotenkin se kulminoitui taas tämän postauksen kommenteissa Kiitos! Netissä keskustelun (ja tietysti keskustelun ylipäätään; netissä asiat vaan tuuppaavat polarisoitumaan enemmän kuin tuolla face-2-face-puolella) pitäisi olla juuri tälläista. Ei mulla muuta :D

    Paitsi se, että olette tosiaan oikeassa siinä, että mitä tosiaan suotta ärsyyntyä kun joku tahallaan ärsyttää.

    Mä en esim. enää polta päreitäni yhtä pahasti esim. kun keskustellaan pikkulasten vaatetuksen väristä. Inhoan hempeää pinkkiä ja hempeää sinistä, mutta en jaksa enää vetää hernettä nenään joka kerta kun menen lastenvaatekauppaan ja näen ne tyttöjen ja poikien osastot. (Muuten olisi jo viisi hernepussia pään sisällä). Jätän vaan ostamatta ja kannan rahani toiseen kauppaan. Simple as that...

    VastaaPoista
  20. Kohta 10 on vähän huvittava. On kuitenkin hiukan eri asia käyttää subjektiivista päivähoito-oikeutta kaksivuotiaaseen kuin viisivuotiaaseen. Muutenkin tuo oli kummallista vaahtoamista, jossa ei oikein ollut mitään punaista lankaa. Oli siellä ihan hyviäkin pointteja, mutta ne hävisivät sen rant-rant-rant-rant -vauhkoamisen alle.

    VastaaPoista
  21. Tähän täytyy sanoa, että mun veljenpojan ,nyt 7v. lempiväri oli ainakin ennen vaaleanpunainen. Silti oli ja on , niin viimmesen päälle automies!

    VastaaPoista
  22. Mä taas provosoiduin kirjoittamaan vastineen. Oon niin helppo. Eniten näissä kotiäitien avautumisissa kiukuttaa se, että kotiäitiys on muka aina moraalisesti, kasvatuksellisesti, psykofyysisesti jnejnejne harkittu valinta lapsen parasta ajatellen, mutta päiväkoti ei ole, koska sehän on oletusarvoisesti se pahin, mitä lapselle voi ikinä elämässään sattua. Niinpä ne lapset on vaan yks kaunis päivä hylätty sinne tarhaan kasvamaan läskeiksi ja laiskoiksi nuorisorikollisiksi.

    VastaaPoista
  23. salamatkustaja12/09/2011 10:10 ap.

    Hihi, hyvä että kirjoitit. Mä käynkin heti katsomassa :)

    VastaaPoista
  24. Vielä 1900-luvun alkupuolella pinkki muuten miellettiinkin poikien väriksi ja tummansininen tyttöjen väriksi, syynä pinkin pitäminen dynaamisena ja tummansinisen rauhallisena värinä :) Taustalla oli ilmeisesti ajatus että nämä värit ruokkisivat lapsissa samoja ominaisuuksia, tai ainakin sopisivat yhteen niiden kanssa.
    (Ja nyt täytyy toivoa että olen lukenut tämän tiedon jostain muualta kuin tästä blogista :D)

    Ja Höh, aivan mahtavaa että ympäristön "hienovarainen" ohjaus ei ole vaikuttanut veljenpoikaasi, vaan hän uskaltaa tykätä vaaleanpunaisesta ihan avoimesti! Itse olen surrut (no en nyt ihan kirjaimellisesti surrut) sitä, miten ankean värisiä etenkin poikien ulkoiluvaatteet usein ovat: taaperotkin jo puetaan mustaan, ruskeaan ja harmaaseen. Alkaa perinteisen miesten maailman opettaminen jo varhain :/

    VastaaPoista
  25. Joidenkin lasten kohdalla nimenomaa päiväkotihoito on ihan kasvatuksellisesti harkittu valinta. Lapsen erityisen tuen tarve alkaa tulla ilmi, kun pahimman uhmaiän pitäisi olla ohi - siinä joskus nelivuotispäivän lähestyessä. Tässä iässä myös voidaan aloittaa erityisen tuen tarpeen (terapiat yms) kartoitus. Koulupolkua aletaan miettiä viimeistään viisivuotiaana, meneekö lapsi tavalliselle luokalle, mahdollisesti tukitoimien kanssa, erityisluokalle vai erityiskouluun.

    Jos lapsi on eskariin asti kotihoidossa, niin erityisen tuen tarpeen kartoitukset aloitetaan aikaisintaan viisivuotisneuvolassa (siihen asti äiti saa tyypillisesti kuulla, kuinka kaikki lapset ovat aina joskus hankalia), usein vasta kun eskarissa ei mikään tunnu sujuvan ja "se nyt oli niin pitkään äidin kanssa kotona" ei enää riitä selitykseksi.

    Joskus tällainen lapsi kerkiää aloittaa koulun yleisopetuksessa, ilman mitään tukitoimia. Siinä sitten alkavat luokkatoverien vanhemmatkin käydä kuumana, kun yksi terrorisoi koko luokkaa ennen kuin tukitoimet saadaan kuntoon tai lapsi erityisluokalle.

    ----

    Kukaan ei tietenkään halua ajatella, että juuri hänen lapsensa olisi erityislapsi, mutta joskus tai oikeastaan aika usein se, että lapsen kanssa ei mikään tunnu sujuvan, ei ole merkki äidin huonoudesta vaan lapsen erityisen tuen tarpeesta.

    VastaaPoista
  26. Ups, ostin just meidän tytölle ruskean haalarin, kun se on minusta niin kätevä eteenpäin kierrätettävä... Kaupan täti taas oli sitä mieltä, että kierrätysasioita ei saa ajatella, vaan "ajattele nyt vaan sitä omaa lastas" ja osta tää kukallinen 500€ maksava design-haalari.

    VastaaPoista
  27. Mut siis koko tuo juttuhan meni niin överiksi, että mulla lähinnä kävi sääliksi niitä sen omia lapsia. Mut oonkin kieroutunut luuseri jonka lapsi on tarhassa.

    VastaaPoista
  28. Ei Suomi taatusti ole ainoa maa, missä tytöt ja pojat puetaan eri tavalla.

    Kai tasa-arvo on toteutunut sitten, kun asiaa ei tarvitse erikoisemmin ajatella tai mainita. Minä olen kyllä löytänyt ihan tasa-arvoisia ulkovaatteita perusmarketista.

    Silloin muinoin, kun sain ekan ja tokan lapseni, minulle oli tärkeää tämä tasa-arvoinen pukeutuminen. Pojalle punaista jne. Mutta mitäs jos tyttö haluaa olla prinsessa? Eikö häntä silloin turhaan rajoiteta ,jos "edistyneet" vanhemmat ajattelevat, että meidän tytölle ei sitten mitään prinsessajuttuja tule? Tässä olen oppinut omaa pipoani löysäämään ja nauttimaan myös siitä, että (omat) tytöt koristautuu. Myös goottityyli on koristautumista. Ja pojilla korvakoru, suon sen mielelläni.
    Ja toisaalta, ennen ajattelin, että vain juntit pukeutuu koko ajan verkkareihin mutta yksi pojistani ei halua mitään muuta jalkaansa. Yritetty on, todellakin. Hänellä on aina ollut jonkinlaista vaikeutta vaatteiden kanssa. Isänsä kauhistelee verkkareita mutta minusta sou vot, pukeutukoon verkkareihin, jos niissä on helpompi olla.

    VastaaPoista
  29. salamatkustaja12/11/2011 12:09 ip.

    Joo oikeassa olet... Muistan Espanjassa asuessamme sen pinkkiröyhelön määrän paikallisissa vaatekaupoissa. Omg. Pohjolassa touhu on aika pliisua siihen verrattuna :) Saahan sitä pukeutua prinsessaksi tai vaikka haarniskaan; mutta niin pitkään kun ipanan vaatteet maksetaan mun pussista, ei tipu prinsessakrääsää, koska mä en voi sietää sitä. Että ehkä sitten kun alkaa tienata taskurahaa. (Tai ehkä ei mene edes niin pitkää; isovanhemmilta saattaa pienellä kinuamisella irrota joku Prinsessa ruusunen-puku... )

    VastaaPoista
  30. Kuule, kunhan (jos) lapsesi alkaa tepsutella prinsessana ja pukeutua huiveihin ja väkertää paperikruunua niin katsotaan sitten kuinka hellyt :) :)
    Siinä alkaa paatuneempikin kummasti kaupassa katsella, että voi kun toikin ois sille niin kiva ja tykkäisköhän se tosta.

    VastaaPoista
  31. salamatkustaja12/11/2011 8:16 ip.

    Se voi kuule hyvin olla. Onneksi omat mielipiteet on aina helppo myöhemmin vaihtaa ;)

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?