Olo on kuin mankelin läpi menneellä lakanalla. Miksi maailman kaikki asiat tapahtuvat aina vuoden lopussa? Dead-linet, tenttipäivämäärät ja ...

Pieni kirjakilpailu

27.11.11 Satu Kommentteja: 27

Olo on kuin mankelin läpi menneellä lakanalla. Miksi maailman kaikki asiat tapahtuvat aina vuoden lopussa? Dead-linet, tenttipäivämäärät ja tulevaisuudensuunnitelmat muodostavat sellaisen kerän, että ei tee mieli kuin potkaista se nurkkaan. Argh. Ja sitten mulla on yöpöydällä älytön pino tajuttoman hyviä kirjoja odottamassa lukemista. Mutta en osaa päättää mistä aloittaa! Joten kysyn apua teiltä.

Parhaimman perustelun kirjoittajalle lähtee Elina Hirvosen ja Anu Silfverbergin kirjoittama kaunokirjallisen tekstin kirjoitusoppaan Sata sivua - tekstintekijän harjoituskirja. Minulla on noita oppaita nurkassa kaksin kappalein, eikä tupla-annos ainakaan toistaiseksi ole tuplannut kirjoitusnopeuttani. Joten toinen lähtee postissa jäätikköpostikortin kera parhaille perusteluille. Ja ta-daa: saanpahan omaan hyllyyn taas lisää tilaa!

Opaskirjan avulla voi vaikka alkaa iltapuhteina kirjoittaa omaa kirjaa. (Kaikilla mutseilla on siihen varmaan ihan järjettömästi aikaa.)  Oppaassa on onneksi myös paljon sellaisia harjoituksia, joita tekee mieli naputella omaksi ilokseen vaikka ei kirjaa aikoisi koskaan kirjoittaakaan. Tai ei ole pakko kirjoittaa yhtään mitään. Opaskirjan luettuaan alkaa lukea kirjoja vähän eri vinkkelistä  - se on kiinnostavaa.

Eli siis. Mikä näistä kirjoista ansaitsisi tulla luetuksi ensimmäisenä ja miksi? Vastausaikaa on 1.12. asti, laitan kirjan 2.12. postiin.

Ja nyt mä menen nukkumaan. Huomenna taas ihana, ihana maanatai......

1. Jonathan Littell. Hyväntahtoiset.

2. Tuomas Kyrö. Kerjäläinen ja jänis.

3. Janica Brander. Lihakuu.

4. Kari Hotakainen. Jumalan sana.

5. Helmi Kekkonen. Valinta.

27 kommenttia:

  1. Ensimmäinen vastaus, ja heti menee väärin. Tulin nimittäin kirjoittamaan, miksi Littellin kirjaa ei kannata lukea.

    Teoksessahan on kyse pahan banaaliudesta. Siitä, miten tavalliset miehet päätyvät hirviömäisiin tekoihin, ja perustelevat ne itselleen.

    "There was a lot of talk, after the war, in trying to explain what had happened, about inhumanity. But I am sorry, there is no such thing as inhumanity. There is only humanity and more humanity."

    Mutta juuri tässä Littell epäonnistuu. Hän mässäilee kauheuksilla ja perversioilla, psykoseksualisoi kansanmurhan, tekee päähenkilöstään erikoisuuden, jonkinlaisen sivistyneen friikin. Hän kirjoittaa päähenkilönsä suuhun sanat

    “the ordinary men that make up the State—especially in unstable times—now there’s the real danger. The real danger for mankind is me, is you.”

    mutta minä en missään kohtaa onnistunut uskottelemaan itselleni, että Littellin Aue olisi tavallinen mies.

    Littellin kirja ketjuttaa kauheuksia siten, että niistä tulee itsetarkoitus. Jonkinlaista kirjallista väkivaltapornoa, höystettynä tarkkaan kuvailluilla eritteillä.

    Enhän toki tiedä, onko pahan ilmenemisen teema ja aihe sinun kiinnostuksesi takana. Mutta jos on, voin suositella erästä toista kirjaa, Gitta Serenyn teosta Into That Darkness.

    (Lainaukset englanniksi, sillä luin englanninkielisen käännöksen.)

    VastaaPoista
  2. Tarkastaja Rämänen11/28/2011 6:01 ap.

    Vastaan kakkonen, kun oon toka kommentoija. Oikeasti haluaisin vain postikortin ja kirjan, sillä olisihan se hienoa jos Tarkastajalta ilmestyisi joskus kirja!

    VastaaPoista
  3. Lähdetään kolmosella, eli Lihakuulla. Mikään ei piristä ihmeellisemmin näin "taianomaisen" joulunodotuksen alla, kun kaurismäkeläinen raadollisuus perheen arjesta, kun äidin itkukin muuttuu niin tuikitavalliseksi, ettei sitä enää edes huomata.

    Ja a vot! Siitä vaan joululauluja hyrisemään!

    VastaaPoista
  4. En ole lukenut noista mitään, mutta koska en itse pidä Hotakaisen tyylistä, niin jättäisin sen viimeiseksi. :) En siis osallistu arvontaan - ei kai mulla toista kertaa vois arpaonni osua kohdalleen?!

    VastaaPoista
  5. Minä en ole ainakaan vielä lukenut mitään noista kirjoista, mutta jos minun pitäisi valita mihin kirjaan tarttuisin ensimmäiseksi, niin lukisin (tai ainakin aloittaisin) Jonathan Littellin Hyväntahtoiset. Ihan sen aiheen ja valitun näkökulman vuoksi. Lähestyn asiaa ilmeisesti juuri päinvastaisesta suunnasta kuin Tuuli, sillä minusta natsisotilaatkin olivat ihan tavallisia ihmisiä eikä pahuus ole mitään epäinhimillistä - kaikki ihmisten käytös ja toimintahan on inhimillistä juuri siksi että se ilmenee ihmisten keskuudessa ja siis kuuluu ihmisluontoon. Natsi-Saksan tapahtumat olisivat voineet tapahtua missä tahansa, mihin maailmanaikaan tahansa (perusteluksi käy vaikkapa Milgramin tottelevaisuuskoe [http://fi.wikipedia.org/wiki/Milgramin_tottelevaisuuskoe] ja sen uusi versio josta näin hiljattain ranskalaisen dokumentin).

    Miksi ei jokin muu noista viidestä? Annapa kun perustelen.

    Kyrön Kerjäläinen ja jänis on kiinnostava lähinnä Tuomas Kyrön takia: hän on mainio sanankäyttäjä ja pidän hänen huumoristaan. Mutta tämä kirja voi odottaa, sen voi lukea toisena tai kolmantena, koska aihe ei ole yhtä kiinnostava kuin Hyväntahtoisten.

    Kari Hotakainenkin on mitä mainioin sanankäyttäjä, pidän suuresti hänen verbaliikastaan. Perustelu on kuitenkin sama kuin Kyrön kohdalla, eli Jumalan sana voi odottaa vuoroaan. Ja jos Hotakaisen ajatukset kiinnostavat, niitä voi suurimpaan nälkään kuunnella Yle Areenasta (http://areena.yle.fi/video/1321820468658) vielä muutaman viikon ajan ennen kuin ehtii Jumalan sanan lukemiseen asti.

    Janica Branderin Lihakuu ei herätä suurempaa kiinnostusta, jostain syystä. Ehkä olen lukenut siitä liian pintapuolisia esittelyjä? Tai sitten olen huono ihminen ja dissaan naiskirjailijoita, koska etenkään Helmi Kekkosen Valinta ei minua kiinnosta. Kalskahtaa korvaani varmaan liikaa naistutkimusmaiselta märinältä, tai jotain :D

    Oikeastaan kirjavalinnan voi tehdä sen perusteella, minkälaisia ajatuksia ja keskusteluja uskoo kirjan herättävän, tietenkin sen lisäksi onko kirjan kieli hyvää. Itselläni valinta listaamiesi kirjojen kesken olisi kolmen kauppa. Pahuus ja tottelevaisuus (Littell) ovat todella mielenkiintoisia aiheita, ja ne ohittavat jopa yhteiskunnalliset epäkohdat (Kyrö ja Hotakainen) joista vaahtoamiseen ei minun kohdallani tarvita suurtakaan kipinää eikä johdatusta aiheeseen. Siispä itse valitsisin Hyväntahtoiset, ja julkeasti ihan vain tämän nojalla neuvon sinuakin kallistumaan sen kirjan puoleen :)

    VastaaPoista
  6. Ei mikään noista, vaan Laura Gustafssonin Huorasatu. Lue ja kerro mulle mitä tykkäsit - olen lukenut niin ristiriitaisia arvosteluja että kiinnostaa jo sen takia. Tai kerro, miksei se ole sun lukulistalla?

    VastaaPoista
  7. salamatkustaja11/28/2011 2:10 ip.

    Heipparallaa - ja kiitos tähänastisista :) anna-hukka mulla on tuo Huorasatu listalla, mutta itse kirjaa mulla ei vielä ole. Laitoin tohon viitoseen vain nuo jotka ovat kädenulottuvilla. Kyllä tuonkin haluaisin kovasti lukea; kuten sanoitkin, niin tosi kiinnostavaa miten erilaisia mielipiteitä kirjasta on esitetty. Yleensä asiat, joista ollaan eri mieltä, ovat ainakin jollain tasolla kiinnostavia. Ainakaan eivät jätä kylmäksi....

    VastaaPoista
  8. Jonathan Littellin Hyväntahtoiset vaikuttaa kaikista mielenkiintoisimmalta noista. Okei, se on paksu, mutta oletan, että oot nopea lukija! :)

    VastaaPoista
  9. Suvi, olen varmaankin kirjoittanut huonosti, sillä pointtini oli juuri se, että olen kanssasi tästä aivan samaa mieltä:

    "minusta natsisotilaatkin olivat ihan tavallisia ihmisiä eikä pahuus ole mitään epäinhimillistä"

    Minusta Littellin kirjassa pahuuden banaalius ei käy ilmi, sen paha on päähenkilön kautta jotain suunnatonta ja isoa ja hirviömäistä, kun oikeasti kyse oli jostain paljon tavanomaisemmasta ja siksi ehkä kauheammasta. Minusta Littellin päähenkilö on liian erikoinen, liian paha, liian kieroutunut ollakseen "hyvä" kuva siitä, mitä pahuus natsi-Saksassa oikeastaan tarkoitti.

    VastaaPoista
  10. Kahdessa kulttuurissa11/28/2011 2:53 ip.

    Mäkin osallistun tähän kisaan, vaikka en ole mitään noista lukenutkaan, vielä.

    Mun valinta on 2 eli Tuomas Kyrön Kerjäläinen ja jänis. Perustelut: Mies osti kirjan isälleen eli appiukolleni lahjaksi. Appiukko kehunut kirjaa kovasti. Hän jos kuka osaa arvostella kirjoja ja hänen verbaliikkansa (oikea sana??) kirjojen arvostelussa on ihan omaa luokkaansa :D Tosin jätän ne sanat toistamatta, koska niitä ei voi erottaa henkilöstä. Olenkin kirjassa seuraavana lukuvuorossa ja odotan sitä kovasti.

    VastaaPoista
  11. 2, tietenkin. ;) kyrö piristää väsyneenäkin, kirja on episodimainen, hauska ja silti viisas, just täydellinen jouluhässäkkään. Irrottaa ajatukset ja koukuttaa sopivasti. Helmin Valinnan lukisin esim. joululomalla, kun on sopivan rauhallinen hetki ja voi käpertyä punkkulasin ääreen fiilistelemään kauniita lauseita ja tunnelmaa - siihen ei välttämättä pysty, jos on juossut koko päivän pää märkänä ympäriinsä. Jumalan sana taas oli musta ajoittain vähän tylsä ja tyhjäkäynnillä, Kyrö imasee tällä kertaa paremmin. (skippaan arvonnan. ;)

    VastaaPoista
  12. Mä lukisin Hotakaisen. Kun on ihan itselläkin ollut tarkoitus joskus saada aloitettua se. Omalla kohdalla motiivina on se, että Hotakaisen aiempi tuotanto uppoaa mun kuivaan huumorintajuun. Vielä isompi motiivi on se, että isäni sanoi, että kirja oli hyvä mutta hän ei itse asiassa tajunnut viimeisistä sivuista mitään ja joutuu lukemaan lopun uudestaan. Kiinnostaa vaan tietää, onko isä dementoitumassa, tylsistynyt vai onko Hotakainen alkanut kirjoittaa taidetta. Tai sitten faija on lukenut lopun pikkujoulujen jatkoilla..

    VastaaPoista
  13. Tuomas Kyrö. En tykännyt Hotakaisen edellisestä. Onnea kirjaprojektillenne, odotan innolla sen tuloksia!

    VastaaPoista
  14. Mitään en ole noista lukenut, mutta heitetään nyt että Hotakainen, koska Jumalan Sanaa pitäs siveellisten ihmisten kuunnella. :P

    VastaaPoista
  15. Vaikeita valintoja! Aloittaisin varmaan Kyröllä minäkin. Miksikö? Siksi kun kohta on taas joulukuu ja viime vuoden joulukuu sujui niin rattoisasti Mielensäpahoittajan joulukalenterin tunnelmissa. Jos vaikka pääsisi vähän takaisin niihin tunnelmiin. Hauska blogi sulla! t. uusi lukija

    VastaaPoista
  16. Kerjäläinen ja jänis. En ole itse lukenut, mutta tuttavani, joka harvoin mitään lukee ja vielä harvemmin innostuu, tykkäsi kirjasta kovasti :D

    VastaaPoista
  17. Mitään en oo lukenu, mutta sanon, että aloita Kerjäläisestä ja jäniksestä. Oon itse toivonut sitä pukinkonttiin ja tarvitse luetettavan lähteen kertomaan, että onko se ihan floppi. Muistan sen radiokuunnelmaa joskus kuunnelleeni hetken aikaa.

    VastaaPoista
  18. Tuuli, voi myös olla että olen itse univelkapäissäni lukenut huonosti sinun kirjoituksesi ja ehkä myös kirjaa kovasti kehuvan Hesarin arvostelun :D
    Sinun ja Hesarin kriitikon lukukokemukset ovat hyvin erilaiset. Hesarin arvostelu innostaa lukemaan kirjan, mutta toisaalta kiinnostusta kyllä latistaa se, jos kirjassa nimenomaan paisutellaan pahaa, kuten kerroit. Mutta arpa on heitetty, ja odotan mielenkiinnolla myös Salamatkustajan kommentteja kirjasta, jahka hän sen joskus lukee :)

    VastaaPoista
  19. Suosittelen Lihakuuta, koska se on ainoa listan kirjoista jonka olen lukenut. Branderin novellit ovat lyhyitä ja helppolukuisia, mutta niissä on kauniita lauseita ja juuri sopivasti pureskeltavaa. Kirjan voi nauttia ikään kuin alkupalaksi ennen jotakin raskaampaa ja vaativampaa teosta.

    VastaaPoista
  20. Kerjäläinen ja jänis. Siinä on ajankohtaisia yhteiskunnallisia havaintoja Suomesta ja suomalaisista. Henkilöt on rakennettu tarkkanäköisesti ja hauskasti.

    Tarina kulkee letkeästi eteenpäin ja itse jäin lukemiseen niin koukkuun että luin kirjan parissa illassa. Harmitti, kun juonen kaari "lössähti" loppumetreillä, tai niin minusta tuntui.

    Itselläni lukukokemusta väritti se, että olen puolisen vuotta sitten muuttanut maahan jossa sosiaalinen eriarvoisuus ja luokkajako vaikuttaa paljon vahvemmin arkielämään kuin Suomessa, joten pystyi katsomaan suomalaista systeemiä ikäänkuin ulkopuolisen silmin.

    VastaaPoista
  21. http://jezebel.com/5863188/how-a-teachers-alleged-student-affair-became-his-acclaimed-novel

    VastaaPoista
  22. salamatkustaja11/29/2011 8:33 ip.

    Hyviä ajatuksia teillä; kirjapino houkuttaa yhä enemmän... :)

    VastaaPoista
  23. Kirjastontätinä sanoisin että Lihakuu, koska sitä ei ole KUKAAN lainannut meiltä vielä kirjastosta eikä se ole kiinnostanut henkilökuntaakaan, mutta sain tänään supersuosituksia eräältä ammatikseen kirjoja arvostelevalta, ja Hotakainen oli myös hänen mielestään tietysti ehdottomasti perus-laadukasta, mutta omalle lukulistalleni hänen kertomansa perusteella nousi topvitoseen Kyrön Kerjäläinen ja jänis todella ajankohtaisen juonen takia! Eli lue se (niin mun ei tarvi pitää kiirettä josko sais vielä yhden arvostelun lisää siitäkin. :D )

    VastaaPoista
  24. Nyt mua alko kiinnostaa Lihakuu. ;) Mutta kiinnostaa kyllä sun näkemys Kerjäläisestä ja jäniksestä - kyllä minä mieleni pahotan, jos et siitä yhtään tykkää!

    VastaaPoista
  25. Jokainen näistä on todennäköisesti mainio, joten minä heittäisin arpaa ja tyytyisin sen valintaan. Et voi päätyä pahemmin metsään kuin suositusten perusteella. Toisen suositus ja huima ennakko-odotus voikin jättää lässähtäneen maun, kuin hapanta piimää lukisi.. Jokainen kirja on lukijalleen omanlainen kokemus (oi mitä filosofiaa). Puskasta, ilman ennakko-odotuksia suosikiksi voi nousta mitä vaan.

    Joten heitän nyt sulle arpaa ja arpa sanoi numero viisi.

    (Oikeasti mun oli pakko keksiä tuo, koska en ole näitä lukenut ja suosittelisin listan ulkopuolelta oman listani kirjoja Juhani Känkäsen Elämäni mustimmat hetket tai Jenni Linturin Isänmaan tähden. Mutta niitä taas ei ole sun yöpöydällä..)

    VastaaPoista
  26. Kyrö, koska silloin kun on monta rautaa tulessa ja dedikset väijyy, hauskan ja älykkään kirjan avulla voi keventää olemisen sietämättömyyttä. T. salahaavekirjailija

    VastaaPoista
  27. No ma kylla odottelen sita Taskisen Paistin kritiikkia, mutta jos nyt carnivore-linjalla pysytaan niin ota se Lihakuu!

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?