Tajusin juuri, että olen asunut ulkomailla melko tarkalleen viisi vuotta. Aika tehdä pieni yhteenveto. Asuukohan blogini lukijoista moni Suomen ulkopuolella? Jos, niin tätä alla olevaa täysin järjetöntä listaa saa vapaasti täydentää.
Muutamia totuuksia ulkomailla asumisesta
- Olet löytänyt mukavan baarin naapurustostasi. Kerrot löydöksestäsi paikallisille suomalaisille tuttavillesi. Joku elämäntapaekspatriaatti haluaa heti muistuttaa, että tuohan on ollut Lonely Planet -listauksen jälkeen täys turistipaikka. Jo monta vuotta.
- Löydät ruokakaupasta maustamatonta jogurttia. Kotona huomaat, että sokeri ei näköjään olekaan mauste. Vähän sama tunne kuin ostaisi vessapaperiksi naamioitua hiekkapaperia. Pitää oppia ymmärtämään eri kulttuureja. Pitää oppia ymmärtämään eri kulttuureja. Pitää oppia...
- Saat Suomesta vieraita. He haluavat, että viet heidät johonkin ihanaan paikalliseen ravintolaan. Viimeisen vuoden olet kuitenkin juossut työpaikan, ruokakaupan, puhelinyhtiön asiakaspalvelun ja päiväkodin väliä. Paljo ehtiny ravintoloissa käymään. Harhailette tunteja kaupungin keskustassa, lopulta kaikki ovat tosi väsyneitä ja mentte Pizza Hutiin.
- Kuulet Suomessa asuvilta tuttaviltasi, kuinka siistiä onkaan asua ulkomailla: meren rannalla ja viinikin on halpaa. Niinhän se on: ulkomaille muuttaminen on vähän sama asia kuin lähtisi ei koskaan päättyvälle lomamatkalle.
- Monet ihailevat uuden kotimaasi letkeää kulttuuria: kaikki ottavat niin rennosti. Joo. Tekemällä 12-tuntisia työpäiviä viisipäiväisellä kesälomalla. Rosvosektori.
- Heti kun matkustaa Suomesta etelään, pääsee käsiksi todelliseen sivistykseen, kuulee usein sanottavan: ihmiset keskustelevat myös selvin päin ja naapuritkin tervehtivät. Vittu mää ainakaan mitään small talkia jaksa.
- Lapset oppivat monikulttuurisiksi ja kielineroiksi. Nojoo. Kolmevuotias osaa sanoa kaksi sanaa ja nekin eri kielillä. Se askartelee pääsiäiskoristeita juhannuksena, luulee burkhaan pukeutunutta naapuria batmaniksi, on varma että Simpsonit ovat Suomesta ja vaatii joulupukkia kylään syntymäpäivänään.
- Nähtävää on niin paljon! Ja ihania kahviloita! Voi mikä museotarjonta! Me ainakin käydään ihan hemmetin usein museoissa ja kahviloissa. Aktiivinen perusturre näkee viikonlopussa enemmän kotikaupunkiasi kuin sinä vuoden aikana. (Mä asuin Barcelonassa kaksi vuotta, enkä käynyt kertaakaan Picasson museossa.)
- Ihanan romanttisia vanhoja taloja ja alkuperäiset kaakelilattiat 1800-luvulta. Kaunis lattia kummasti lohduttaa niinä talvipäivinä, kun perse jäätyy kiinni sohvaan ja ulkona tuulee yhtä paljon kuin sisällä. Kaupanpääliseksi saat uusia lemmikkejä. Maasta riippuen joko torakoita, muurahaisia, pikkuliskoja, hyttysiä, jalattomia kerjäläisiä tai tuhkaa tulivuoren piipusta.
- Tutustuu uusiin ihmisiin. Siis toisiin suomalaisiin, jotka ovat yhtä skeidassa jamassa kuin sinä itse. Syödään kimpassa ruisleipää ja fiilistellään seuraavaa Suomen-reissua. Erasmus-vaihto-opiskelijan elämä on hieman rikkaampaa. Silloin tutustuu toisiin Erasmus-opiskelijoihin.
- Oppii käytännön kielitaitoa. Kyllä kyllä. Kun yrittää leipomossa sanoa, että haluaa kokojyväleipää, joutuu toistamaan sanakirjasta luntatun sanan viisi kertaa eikä kukaan silti ymmärrä. Lopulta päätät ostaa viisi kroisanttia. Toinen esimerkki todistaa, että maailman puhutuin kieli on paska englanti. Jos pitää englanniksi puhua oravista, tytäryhtiöistä tai jalokivistä suusta tuleekin neliö (squirrel), sub-päiväkirja tai sub-meijeri, riippuu päivästä (subsidiary) ja käsittämättömän mongeruksen jälkeen "diamond necklaces and stuff" (jewellery).
- Ulkomailla ei selviä, jos ei opi nauramaan itselleen. Siksi kai mä tän bloginkin perustin.
Tunnisteet: arki, Islanti, yleinen hapatus