Etsitään Hemulin muiluttajaa

Ipana oppi viime viikolla, että on olemassa dvd-levyjä ja niitä voi katsoa. (Vasta nyt tajusin television arvon.)

Mutta. Meillä on vain yksi suomenkielinen dvd, Muumilaakson tarinoita. Viihdepläjäyksessä on eräs hankala ongelma: Hemuli. Kun Hemuli pärähtää ruutuun, ipana pärähtää itkemään ja juoksee naama kauhusta vääntyneenä sohvan taakse piiloon. Nyökkäilen ymmärryksestä. Kyllä minuakin alkaisi itkettää, jos kadulla tulisi vastaan violettiin hippimekkoon pukeutunut virtahepo, jolla on metrin mittainen naama.

Minä pelkäsin lapsena Pelle Hermannia. Mutta minulla olikin mielikuvitusystävä, sellainen suurikokoinen hiiri  Räätäli-Mikki, jonka kanssa vedin Pelle Hermannia pataan olohuoneen nurkassa. Lihanuijalla, tietysti. Nyt pitäisi äkkiä keksiä joku Jäätikkö-Rotta tai Vuorikiipeilijä-Kirahvi ja istuttaa siitä ajatus lapsen päähän. Voisivat yhdessä taklata Hemulin ja muiluttaa sitä pitkin kellarin rappusia. Mä kun en jaksaisi olla sormi kelausnappulalla viiden minuutin välein.

Tunnisteet: