Helsingin Sanomissa on annettu puheenvuoro "Lasten pelastajalle" . Päiväkoti voi olla vaarallinen paikka pienille lapsille jne. jn...

Päiväkoti on todella vaarallinen paikka

16.10.11 Satu Kommentteja: 46

Helsingin Sanomissa on annettu puheenvuoro "Lasten pelastajalle". Päiväkoti voi olla vaarallinen paikka pienille lapsille jne. jne. jne. Viime viikolla julkaistiin pääkirjoitus, jossa rintamaito ja korvike todettiin samanveroisiksi. Lastenpelastaja-jutulla nätisti vähän paikatataan tätä viimeviikkoista perhepoliittista keskustelua. Yep.

Päiväkoti on muuten todella vaarallinen paikka. Suomesta en tiedä, mutta meillä päin Islannissa samassa ryhmässä on 16 alle 2-vuotiasta lasta ja näillä neljä hoitajaa. Yhdessä tämä porukka lukee, laulaa, maalaa vesiväreillä, käy puistossa, tanssii ja nukkuu päiväunia. Useimpina aamuina lapsi juoksee kädet levällään hoitajiensa luokse. Todella vaarallista. Saleen tulee kouluampujia tästäkin sakista ja ihan vain siksi, että ovat päiväkodissa eivätkä himassa vanhempiensa kanssa.

Jutussa huolestuttiin mm. siitä, että päiväkodissa lapsi ei välttämättä pääse heti pyytäessään syliin. No voin kertoa, että meillä kotona lasta ei oteta joka kerta sillä samalla sekunnilla syliin, kun hän sitä pyytää. Ehkä mä olen just vessassa pyyhkimässä takapuoltani, laittamassa ruokaa uuniin, avaamassa ulko-ovea tai viemässä pyykkiä. Silloin pitää vähän aikaa odottaa. Jos sen takia näistä isänmaan toivoista tulee aggressiivisia ja väkivaltaisia, niin annan periksi saman tien ja teen etukäteisvarauksen  nuorisovankilaan.

Eniten minua tämän Hesarin esittelemän tietokirjailijan ja kasvatustieteilijän kannanotoissa kummastuttaa se, että hän asettaa äidin lapsen ensisijaiseksi ihmiseksi. "Toissijaisia kiintymyskohteita ovat isä, sukulaiset, ystävät, hoitajat."

Jos mä olisin isä, vetäisin nenääni moukarin kokoisen herneen. Jos lapsi syntyy perheeseen, jossa on äiti ja isä, en ymmärrä, millä ihmeen logiikalla tästä kahden hengen porukasta automaattisesti aina äiti nousisi ensisijaiseksi läheiseksi. Jumaleisson, nyt joku isäkapina päälle!

46 kommenttia:

  1. Mä oon tullut jotenkin tosi surullisiksi näistä molemmista hesarin kirjoituksista sekä niistä seuranneista keskusteluista. Periaatteessa on tosi hienoa, että molemmista aihealueista (vauvan ruokkimisen tavat ja lapsen päivähoidon järjestäminen) keskustellaan, mutta kyllä tämä viestiminen tuntuu olevan vaikea laji. Keskustelut polarisoituu ihan käsittämättömiin asetelmiin, joilla ei tunnu olevan mitään yhteismitallista kieltä. Eikä musta kyse ole edes siitä, että osapuolet liioittelisivat tai mustamaalaisivat, tai että keskustelu olisi missään määrin asiatonta - kaikki puhuvat vaan kilometrejä toistensa ohi.

    Eikä mulla ole edes mitään ratkaisua, mihinkään! Kunhan nillitän, kun tämä "keskusteleminen" ahdistaa niin hirveästi.

    Tuossa Tän päivän hesarin jutussa oli kyllä hienoa se, että avoimesti tuotiin esille se "ideologia", johon ko. tohtorin ajattelutapa perustuu. Jokainen voi sitten itse tutustua Bowlbyn kiintymyssuhdeteoriaan ja pohtia mitä mieltä siitä on ja että pitäisikö sen ylipäätään olla sellainen teoria, johon julkinen päätöksenteko nojautuisi. Aiemmassa korvikejutussa taas oikein ja ansiokkaasti pyrittiin vähentämään korvikeruokintaan liittyvää "paheksuntaa" (ts. korvikkeet ovat Suomessa turvallisia -> fakta), mutta valitettavasti samalla esitettiin harhaanjohtavaa tietoa imetyksestä -> vuoropuhelun ja ymmärryksen lisäämiseksi eri ääripäiden välillä tämä kyllä meni rytinällä metsikköön!

    VastaaPoista
  2. Täällä myös kohoteltiin kulmakarvoja, kun tuota juttua luin. Mä en ainakaan äkkiseltään keksi mitään muuta syytä, jonka perusteella äiti olisi isää parempi kiintymyksen kohde, kuin se, että äiti mahdollisesti imettää. Tai siis eihän tämäkään äitiä paremmaksi tee, mutta tällöin vauva on hiukka enemmän äidin varassa kuin isän. Muistan vuosien takaa keskustelun erään tuttavan kanssa. Hän kertoi, kuinka tykkäisi joskus käydä yksin kaupassa, mutta pelkää, että vauva (7kk) alkaa sillä aikaa itkeä isän kanssa ollessaan! Pari kertaa piti nieleskellä, että pysyn rauhallisena. Siis eikö hemmetti isä ole yhtä lailla lapsen vanhempi kuin äitinkin? Onko äiti jotenkin velvollinen huolehtimaan siitä, että isän ja lapsen yhdessä olo on pelkkää hymyä ja iloa? No, tämä meni nyt vähän sivuun koko jutusta. Mutta usein kyllä äidit tekevät itse itsensä korvaamattomaksi.

    VastaaPoista
  3. Täytyy sanoa, että tuo Hesarin juttu sai verenpaineen lievästi nousemaan...

    Ensinnäkin Suomessa luultavasti suurin osa äideistä ei mitenkään pysty olemaan kotona useampaa vuotta, vaikka haluaisikin. Tähänkö nyt sitten tarvitaan täti kertomaan, miten päiväkodissa olo aiheuttaa mahdollisesti ahdistuneita ja sosiaalisesti kykenemättömiä ihmisiä, ja näin lisäämään äitien huonoa omaatuntoa??

    Olisi ehdottomasti suotavaa, että olot Suomen työelämässä saataisiin sille mallille, että äidit voisivat halutessaan olla lasten kanssa kotona, ja koko päiväkotitilanne pitäisi saada paremmaksi, mutta sen pitäisi olla ihan eri keskustelu, johon ei pitäisi yhdistää tälläsiä lasten kasvatuksen teorioita, jotka samalla syyllistää toisin toimivia äitejä.

    Ja vähän tuosta jutusta kokonaisuutena saa sen fiiliksen, että jälleen kerran, ollaksesi hyvä äiti, sinun _on jäätävä_ kotiin. Jos et ole valmis uhraamaan työtäsi ja vähintään puolta sosiaalisesta elämästäsi jäämällä lapsen kanssa kotiin vuosiksi, älä tee lapsia...? Ne "muutamat vuodet naisen elämässä" on lopulta aika pitkä aika, jos niitä lapsia tulee useampi. Kyllä sen jälkeen voi olla keräilemistä kun yrittää palata takaisin työelämään, vaikka ei edes uran tekemisestä olisi kiinnostunut.

    tata:n tapaan toivoisi vähän enemmän hienovaraisuutta ja ymmärrystä tällaisiin aiheisiin liittyviin keskusteluihin.

    VastaaPoista
  4. Pienet lapset vaarassa vahingoittua...? Entas aidit sitten jos joutuu kolme vuotta kotona olemaan...arggh. Mista naita 'tieteilijoita' tulee.

    VastaaPoista
  5. Vaikkakin otsikossa sivuttu artikkeli oli ylilyönti, siinä oli mielestäni totuuden siemen (joka ei versonut artikkelissa esiin): On totta, että suomalaisissa päiväkodeissa näyttäisi olevan tilanne, jossa 12 pienokaista (alle 3 vuotiaita) hoitaa joskus (työvuorojen takia/ sairaslomien takia) jopa vain 2 hoitajaa. Tällaisina päivinä ei kuulemma oikein kerkiä edes ulos, koska toisen hoitajan aika voi pitkälti mennä esim. vessattaessa vuorollaan kutakin lasta. Samalla toisen pitäisi samaan aikaan pystyä pukemaan pilttejä ja vahtimaan heitä ulkona. Mahdotonta? Aika tavalla...Vaikka laatuun ja hyvään hoitoon ja hoivaan aivan taatusti pyritään (miksi työntekijät muuten työtä tekisivätkään?), se ei ole mahdollista nähdäkseni siksi, ettei yksi tai aina kaksikaan ihmistä pysty repeämään moneksi.

    Mutta, sen sijaan, että syyllistetään vanhemmat siitä, että lapsia viedään päiväkotiin ja hoitajat työn mahdottomuudesta, olisi mielestäni hyvä kehittää suomalaista päivähoitoa vieläkin paremmaksi. Koska hyviä aineksia todella. Paremmuus ei tarkoita sitä, että revitään kaikki mahdollinen irti minimimäärästä työntekijöitä. Se voisi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että henkilöstömitoituksia pistettäisiin uusiksi. Tämä on tietenkin nykyisessä rahan maailmassa utopistinen ajatus, mutta ainahan sitä haaveilla saa...

    Päivähoito ei lakkaa järjestelmänä olemasta olemassa, vaikka tulisi minkälaisia artikkeleita, siksi artikkelien julkaiseminen on tietyllä tapaa toisaalta aivan järjetöntä, sekä puolesta että vastaan - artikkelit. Kaikkea voi ja ehkä jopa pitääkin toki aina kehittää, harva asia tässäkään maassa on ehkä enää niin kuin esim. 50- 100 vuotta sitten. Päivähoidon ympärillä vellovan keskustelun toivoisinkin keskittyvän enemmän siihen, miten asiat saadaan toimimaan.

    Ja mitä tulee taas imetykseen, ei sekään liene hyvän äidin todellinen määritelmä ole, jos illasta toiseen itkee sekä äiti että lapsi, koska imetys ei vaan onnistu? Parempi äiti on ehkäpä se, joka tunnistaa asioissa jaksamisensa rajat ja sitä myöten pystyy olemaan enemmän lapsensa käytettävissä.

    VastaaPoista
  6. Tutkimuksen jossa rintamaito ja korvike todettiin samanveroisiksi on muuten tehnyt lääkäri/tutkija joka on Nestlellä töissä...:D

    VastaaPoista
  7. i rest my case. en oikeasti tajua näistä keskusteluista enää mitään, missä on tolkku ja kohtuus? mitä yh:t, lesket, kaksosten tai keskosten vanhemmat ajattelee näistä, kun ei ole voimia tai mahiksia esim. imettää tai pitää lasta kotona kolmea vuotta? rva kai tähtäsi hyvään eli siihen, että päiväkodissa olisi omahoitajat - sehän on varmasti kannatettava idea sinänsä. mutta pitääkö se perustella kouluampujilla; edelleen meidän mutseilla oli äitiyslomaa 3 kk, paljonko 30-40 -vuotiaissa oli kouluampujia? eikö tässä maassa voitais keskittyä niihin perheisiin, joissa oikeesti menee huonosti: esim. päihdekoteihin tai hylättyihin, hakattuihin, yksinäisiin ja kiusattuihin lapsiin, joiden mielenterveys ei kiinnosta ketään, poliitikkoja kaikkein vähiten. mutta sehän on ihan liian ikävä ja vaikea aihe, keskitytään keskiluokkaan mieluummin, niillä kun on varaa ostaa kaikki oppaat ja syyllistyä kaikesta. ne, joiden pitäisi syyllistyä ja tajuta, etteivät lapsia edes ansaitse eivät nimittäin lue lehtiä, ja se joukko on kasvava. erityisopettajaystävien kanssa keskustelu on aika karua ja valaisevaa. suosittelen tälle tädille ja päättäjille myös, ihan vaikka kouluvierailua. suututtaa!

    VastaaPoista
  8. Samaa tässä mietin, että kumman vähän näitä kouluampujia oli omassa sukupolvessa, vaikka jouduttiin sinne vaaralliseen tarhaan ja parikuukautisina. Tai ainakin johonkin vieraan hoitoon, kun äiti meni töihin. Surettaa aina mustavalkoinen ajattelu, syyllistäminen ja suoraviivainen syy- ja seuraussuhteiden etsiminen. Elämä on ehkä hiukkasen mutkikkaampaa.

    VastaaPoista
  9. Olenko ymmärtänyt väärin vai onko John Bowlbyn kiintymyssuhdeteoria kehitetty joskus 60-70-luvulla? Jatkokysymys: mitä järkeä on perustaa ajatus ensisijaisesta vanhemmasta yli 40 vuotta vanhaan teoriaan, kun teorian luomisajankohtana yhteiskunta ja työnjako perheissä olivat niin toisenlaisia kuin nykyään? Tietenkin silloin ajateltiin, että äiti on se ensisijainen vanhempi, koska a) naiset eivät käyneet niin yleisesti töissä kuin nykyään ja b) äidin tehtävä oli hoitaa lapset ja koti. Mutta miksi helvetissä sen aikakauden jälkeen hiljalleen tapahtunut tasapuolistumiskehitys (lasten näkökulmasta voisi oikeastaan puhua monipuolistumiskehityksestä kun isäkin hoitaa lapsia ja kotia) pitäisi yrittää nollata?! Mitä isässä on sellaista että hän ei voisi olla ensisijainen vanhempi sitten kun lapsi ei ole täysimetyksessä?

    Meillä muuten jo ihan lukion psykologiassa, kun puhuttiin mm. kiintymyssuhdeteoriasta, huomautettiin että kun vanhoissa psykologian teorioissa puhutaan äidistä, sen voi ajatella nykypäivänä tarkoittavan ensisijaista vanhempaa joka voi yhtä hyvin olla isä. Ilmeisesti meidän opettajamme oli edistyksellisempi kuin tämä Hesarissa haastateltu kasvatustieteilijä...

    PS. Jos hirvittää viedä kaksivuotias päiväkotiin, niin kelpaisiko perhepäivähoitaja?

    VastaaPoista
  10. Olenkohan mä jotenkin vaan tunnekylmä kalikka, sillä minä en jaksa kulmiani kohauttaa kuin korkeintaan joillekin hesarin artikkelin kommentoijille. En mä tunne itseäni artikkelin luettuani huonoksi äidiksi vaikka lapseni jossain vaiheessa päiväkotiin menevätkin. En myöskään taputellut itseäni selkään imetysjuttua lukiessani (oma imetys jäi kolmeen kuukauteen). Näitä perhepolitiikan Hakkaraisia tulee aina olemaan. Nykyisessä informaatiotulvassa pitää tehdä raflaavia otsikoita ja kärjistettyjä juttuja, jotta niistä suuri yleisö kiinnostuu. Ikävä kyllä.

    VastaaPoista
  11. Eräs sos.psyk.opettaja oli juuri tästä samasta asiasta kiukkuinen. Median vallasta ja vääristelystä ja niistä raflaavista otsikoista/jutuista, joilla ei ole välttämättä sen todellisen tutkimuksen tai uutisen kanssa juuri mitään tekemistä.

    VastaaPoista
  12. Höh - tähän on menty ja varmaan tyyli tulee vain kärjistymään. Sen vuoksi olisi jo aika saada kouluihin (ja varmaan sinne päiväkoteihinkin kohta) median lukutaitoa. Ettei nyt ihan mitä tahansa juttua tarvitse uskoa tai ottaa kovin tosissaan vaikka se nyt on lehteen painettu tai nettiin kirjoitettu.

    VastaaPoista
  13. Medianlukutaitoa, kyllä. Mutta minä kaipaisin myös median vastuuta. En tarkoita mitään keltaista lehdistöä, vaan armaita "kunnon" tiedotusvälineitä. Että ainakin niillä olisi rohkeutta pidättäytyä totuudessa eikä suurennella tai vääristellä asioita.

    VastaaPoista
  14. Hesarin oma artikkeli oli vähän erilainen kuin nettiversio, ja rouva vaikutti (tai hänen oletettiin vaikuttavan) olevan hieman enemmän inhimillinen ja ns. tässä maailmassa kiinni. Ja oli siellä ihan asiaakin mm. päivähoidon kehittämisestä.

    Kuitenkin hieman kohautin kulmakarvojani virkkeelle "Pienelle lapselle ei saisi järjestää turhia eroja. Työsopimuksessa voisi olla, että hoitaja sitoutuu lapseen hänen varhaisvuosiensa ajaksi." Periaatteessa ajatus on sinällän kaunis, sillä kyllä minua on rieponut aika lailla se, kun lapsen ryhmässä hoitajat tuntuvat vaihtuvan jatkuvalla syötöllä. Mutta hieman mietin, mitä mahtaisi ammattiliitto aiheesta tuumia. Valtaosa LTO:sta on naisia, ja kun otetaan huomioon, että lapsetkin kasvavat ja lapsiryhmän dynamiikka muuttuu, voisi opettajalla olla periaatteessa jatkuva sitoutumisvelvoite päällä. Missä vaiheessa sitä sitten itse eläisi? Saisiko LTO itse lisääntyä, vai voisiko työnantaja sitoutumisvelvoitteen nojalla painostaa käyttämään ehkäisyä? Mitä sanktioita opettajalle tulisi, jos hän raskautuisi ilman lupaa? Tutkijan kommentti "muistakin aloista, joissa vaaditaan sitoutumista" ei ainakaan minua ihan täpöllä vakuuta.

    Minä olisin enempi sen kannalla, että tuettaisiin voimakkaasti sitä kahden vuoden kotonaoloa kolmen vuoden sijaan. Kaksi vuotta on aika, jossa lapsi varmaan oppii ne perusasiat motoriikasta, vuorovaikutuksesta, sosiaalisista taidoista jne, osaa ilmaista itseään ja toimia riittävässä määrin itse esim. ruokapöydässä.

    VastaaPoista
  15. Mä olen myös aika kyllästynyt tuohon "isä kelpaa vain toissijaiseksi avuksi" -myyttiin. Vaikkei isä imetä, niin mikään ei estä häntä osallistumasta täysipainoisesti lapsen elämään pienestä pitäen ja luomasta lapseen yhtä tiivistä tai vaikkapa tiiviimpää vanhempisuhdetta kuin äidillä. Esim. meillä lapsen ykkösvanhempi on isä. Tiedä sitten mitä kiintymyssuhdeteoreetikot tästäkin sanoisivat. (Eikä kyllä kiinnosta! Elän mieluummin 2000-luvulla kuin 60-luvun maailmassa.)

    Hyvä asia tuossa jutussa oli, että haastateltu jopa suostui myöntämään realiteetit siitä, että lapset kuitenkin ovat päivähoidossa monista eri syistä ja pelkän "äidit kotona" mantran sijaan jopa laajensi ehdotuksia päivähoidon kehittämisen suuntaan. (Valitettavasti vain vähän turhan epärealistisin ehdotuksin.)

    VastaaPoista
  16. Juttu oli ehkä hiukan huonosti kirjoitettu, koska lauseet "Se henkilö on äiti. Toissijaisia kiintymyksenkohteita ovat isä, sukulaiset, ystävät, hoitajat." eivät ole Erja Rusasen mielipiteitä, vaan Bowblyn. Bowbly taas on kehittänyt teoriansa 1960-1970 -luvuilla.

    En ole kylläkään samaa mieltä Rusasen enkä Bowlbyn kanssa, ja kannattaa huomata, että Rusanen on kasvatustieteilijä, ei psykologi. Olen ollut hänen luennoillaan Helsingin yliopistossa, ja hän tuntuu olevansa aika lailla aikaansa jäljessä ja nojaa Bowlbyn vanhentuneeseen teoriaan.

    VastaaPoista
  17. Mulle on alkanut tulla jopa sellaisia epäilyksiä, että tuossa Hesarin viimeaikaisessa äitiensyyllistys-uutisoinnissa on kyse jonkinlaisesta laajemmastakin backlashista. Kun nyt on taas vaihteeksi talouskriisiä, ajetaan äitejä kotiin vetoamalla "lapsen parhaaseen".

    En tiedä miten esim PK-seudulla asuva normaalituloinen perhe voi pitää toista rahanansaitsijaa poissa tienaamasta esimerkiksi puoli vuosikymmentä? Ai niin, sillä lailla tietysti, että mies tekee kahta vuoroa putkeen ja näkee lapsiaan hereillä lähinnä viikonloppuisin, jolloin on itse niin väsynyt ettei jaksa muuta kuin maata.

    VastaaPoista
  18. Ei tosiaan pidä paikkaansa toi, että äiti olisi aina ensisijainen. Meidän pojalla (2v7kk) on ollut tosi vahva isävaihe jo vuoden verran. On paljolti peruja siitä, että isä oli pojan kanssa kotona viime syksyn (5kk), mutta vaikka mäkin olen nyt ollut taas kotona tammikuusta asti jatkuu isähomma edelleen. Aina kun se on kipee tai tulee suuri hätä, on isä ensisijainen syli. Huvittavaa tässä tietysti on se, että tämä ottaakin sitten äiti-itsetunnon päälle. Ottaa ihan oikeasti päähän, kun lapsi vaan huutaa isiä, vaikka itse on se kotona oleva. Nyt ainakin tietää, miltä useimmista isistä saattaa tuntua...:)

    VastaaPoista
  19. salamatkustaja10/16/2011 7:06 ip.

    tata, totta tuo, huutelua ei voi välttää. näemmä edes mä ;) ja plussapisteet siitä, että tuo teoria tosiaan tuotiin esille noin selvästi.

    Pirpana, joo kyllä, ehdottomasti äiti ja isä ovat molemmat yhtä tärkeitä ja yhtä potentiaalisia ensisijaisia kontakteja. Onneksi jokainen voi aloittaa tämän muutoksen omasta perheestään. (Tai jos ihan tarkkoja ollaan, niin ei tietenkään ihan jokainen, perheitähän on erilaisia)

    Taru, joo hyvä pointti; jos saa useamman kuin yhden lapsen, niin kyllä se "kahden vuoden kotona-aika" voi venyä aika pitkäksi. (Mua edelleen miellyttää tosi paljon tämä Islannin malli: mutsit kotona 3 kk, faijat 3 kk ja 3 kk jaetaan miten vanhemmat haluavat. Tällä systeemillä myös isästä tulee todennäköisemmin lähivanhempi.)

    Pia, näinpä.

    Tiituska, nimenomaan. Ja toki tuo 12 pientä lasta per kaksi ihmistä kuulostaa aika hurjalta; siis kiirettä pitää ja kädet täynnä.

    Elina K, hei tämä on _todella_ mielenkiintoinen yksityiskohta - onkohan tätä asiaa pääkkäristä nousseen keskustelun myötä nostettu esille? Mä en ole huomannut mitään. Omituista, jos näin on.

    ina, asiaa puhut. Ja kyllä: erityisopettajilta saa aika autenttista ensi käden tietoa monien lapsiperheiden ja yhteiskunnankin tilasta. Se on aika karua sisältöä...

    Kirjailijatar, samaa mieltä! :)

    Sandra, kiinnostava kysymys; ja siihen täällä näköjään muutamat asiaa enemmän tuntevat (Jenna, kiitos!) osasivatkin vastata.

    mimmi, juuei tällaiset pöräytykset saa minussakaan aikaan huonommuudentunteita, tarvitaan vähän enemmän tykitystä :) Mutta just se mua ärsytti tässä, että faijat vedettiin niin täysin sivuun. Mrrr.

    mimmi&höh...juuri näin.

    Fanny, joo mustakin tuo ehdotettu tes-pykälä oli aivan järjetön. Ja eipä mullekaan muistunut mieleen yhtäkään sellaista ammattikuntaa, jota sitoisi vastaava pykälä.

    puolitie, täällä nyökyttelen. Joka asiassa (jos nyt missään asiassa) en kaipaa oman äitini lapsuusvuosiin.

    Jenna, kiitos tästä tiedosta, täydensi musta hyvin tuon artikkelin taustoja.

    Lupiini, niinpä, otapa näistä kirjoittamattomista agendoista sitten selvää. Hyvin useinhan laman aikana lapsiasiat nousee tapetille. Sivuhuomautuksena; kun Islannissa talous kaatui totaalisesti vuonna 2008, seuraavana vuonna syntyi enemmäin lapsia kuin koskaan, ja näille skideille annettiin oma nimikin; lamavauvat, "kreppababies".

    Heidi, joo ei meilläkään... Tällä hetkellä mamma on ensisijainen huudon kohde (isä oli melkein koko kesän poissa), mutta ennen sitä vain isi sai mitata kuumeen ja vaihtaa vaipan ilman sätkyilyä. Vuoroin vieraissa :)

    VastaaPoista
  20. Minulla on lapsi nyt kuudetta vuotta samassa päiväkodissa. Hänellä on ollut tänä aikana kuusi eri opettaja, kuusi eri hoitajaa ja kaksi avustajaa. Yksikään opettaja ei ole ollut kahta vuotta peräkkäin, hoitajista kolme oli kahtena peräkkäisenä vuotena ja avustajia on ollut kahtena viimeisenä vuotena. Kaikki opettajat ja lähes kaikki hoitajat ovat olleet yli 45-vuotiaita naisia, joilla on vakituinen työsuhde.

    Tämä vaihtuminen ei ole lapseni päiväkodissa normaali käytäntö, vaan huonoa tuuria (lapsi siirtyi ryhmään, jossa opettaja oli ollut jo vuoden ja siirtyi vuoden päästä toiseen ryhmään isompien lasten kanssa, yms). Kuitenkin se kertoi siitä, että tässä asiassa on paljon kehitettämismahdollisuuksia ilman, että ketään kiellettäisiin lisääntymästä.

    Muuten olen kyllä tähän päiväkotiin hyvin tyytyväinen. Molemmat lapset ovat viihtyneet ja vanhemmilta tullut palaute ja kehittämisehdotukset on otettu hyvin huomioon. Aina kun luen näitä tällaisia juttuja päiväkotien kamaluudesta mietin, että onko niiden kirjoittaja koskaan oikeasti käynyt missään hyvässä päiväkodissa.

    VastaaPoista
  21. No joo. Kaikista eniten mua nyt alkoi ottaa päähän tekemäni yhdys sanavirhe. Vihaan yhdyssanavirheitä. Pyydän anteeksi kaikilta, joita nämä virheet myös ärsyttävät :)

    VastaaPoista
  22. salamatkustaja10/16/2011 8:02 ip.

    okei, saat anteeksi - tämän kerran ;)

    VastaaPoista
  23. Voi kun tulisikin!

    Olin vanhempainillassa, jossa ulkopuolinen asiantuntija, esitteli itsensä erityislastentarhanopettajaksi, puhui vanhemmuudesta ja siteerasi täysin kritiikittä sitä saksalaistohtoria, jonka haastattelu Hesarissa alkusyksystä kovasti puhutti. Heitin siihen takarivistä kuunnelleeni Sinkkosen radiohaastattelua, jossa hän sanoi etteivät tämän tohtorin jutut kestä oikein kriittisempää tarkastelua.

    Jos päiväkodissa työntekijöiden medialukutaito on tätä tasoa, niin ei heistä ole opettamaan tästä asiasta yhtään mitään lapsille...

    VastaaPoista
  24. Mä olen Inan kanssa samoilla linjoilla. Käsittääkseni huonoissa perheolosuhteissa kasvavia lapsia on yhä enenevässä määrin ja juuri hehän tarvitsisivat apua ja tukea. Ehdottomasti enemmän resursseja sinne suuntaan. Uskoisin, että kotonaan riittävästi huolenpitoa ja rakkautta saavat lapset pärjäävät päiväkodissa oikein hyvin. Tosin olen kyllä itsekin sitä mieltä, että ryhmäkoot saisivat olla pienempiä ja on varsin aiheellista keskustella myös siitä miten päivähoitoa parannettaisiin. Mielestäni ryhmäkokoja saisi kyllä pienentää myös peruskouluissa. Päivähoito on vain yksi osa-alue, jossa lapsilta viedään resursseja ja pyritään pärjäämään mahdollisimman pienellä henkilöstöllä ja suurilla ryhmillä.

    VastaaPoista
  25. Minusta kaikkein parasta tukea näille lapsille on se, että kaikista lapsista pidetään mahdollisimman hyvin huolta, kynnys tuoda lapsi päiväkotiin pysyy matalana ja ryhmät riittävän pieninä. Se on pitkänpuoleinen prosessi, kun lapsen tai perheen ongelmat havaitaan, tunnistetaan ja niille aletaan oikeastikin tehdä jotain. Sillä aikaa kun tuen tarvetta vasta selvitellään, tilanne kerkiää helposti kriisiytyä, vaikka alunperin olisi selvitty varsin pienillä (ja yhteiskunnalle halvoilla) tukitoimilla.

    VastaaPoista
  26. Muakin häiritsee näissä kirjoituksissa toisen vanhemman roolin puuttuminen. Aika monessa perheessä nyt on kuitenkin kaksi aikuista. Kuka tällaisen korvaamattoman äiti-myytin ylläpitämisestä hyötyy? Ne miehet, jotka jatkavat tyytyväisenä elämäänsä töiden ja harrasteiden parissa oli perheessä sitten 1-x lasta? Kyllä mä sen itsekin myönnän, että olisihan se kiva palata töistä kotiin, joka olisi siisti ja pullantuoksuinen ja jos siellä vielä odottaisi iloiset lapset. Itse saisi sitten vähän rakennella legoilla eikä vääntää kurahousujen pukemisesta. Todellisuus vaan tuppaa olemaan vähän toisenlainen. Se kotonaoleminen on vaan välistä raskasta ja ihan eri syistä kun töissä...

    Vaikka omat lapset ovat sinne hoitoon hyvin sopeutuneet niin olen siinäkin asiassa sen verran rehellinen, että ei päivähoitopaikka nyt mikään askartelun ihmemaa ole. Siellä pieni ihminen kouliintuu siihen sosiaaliseen kanssakäymiseen aikasta karulla tavalla. Kannattaa lukea MLL ja Folkhälsanin tutkimus Kiusaavatko pienetkin lapset?. En mä näe siltikään mitään syytä puolustella valintaani tai arvostella muiden vanhempien valintoja vaan pommittaa äänestämääni kansanedustajaa tiedusteluilla päivähoitoasioista.

    VastaaPoista
  27. No niin... Luin tämän jutun kahvitunnilla paperisesta lehdestä ja sehän oli ihan erilainen. Siinä keskityttiin juurikin siihen, miten päivähoitoa tulisi parantaa. Rusanen menee vähän turhan pitkälle ehdotuksissaan siitä, miten päivähoidossa työntekijän pitäisi lapseen sitoutua, mutta olen silti aika pitkälle hänen kanssaan samaa mieltä. Meillä esikoisen kohdalla ovat opettajat ja hoitajat tosiaan vaihtuneet tarpeettoman usein ja se olisi ollut vältettävissä kustannuksitta, paremmalla johtamisella.

    VastaaPoista
  28. En tiedä, johtuuko siitä, etten ole vielä äiti (esikoisen laskettuun aikaan 3 viikkoa) vai mistä, mutta mua näissä keskusteluissa ihmetyttää eniten äitien suunnaton kimpaantuminen. Äidit ovat erilaisia, lapset ovat erilaisia, perheet ovat erilaisia, tilanteet ovat erilaisia. Se mikä sopii yhdelle, ei sovi välttämättä toiselle. Oli kyse sitten rintaruokinnasta tai päivähoidosta tai ensisijaisesta hoitajasta.

    Luin molemmat alkuperäiset kirjoitukset paperi-Hesarista (en tiedä, olivatko nettiversiot ratkaisevasti erilaisia), ja molemmat olivat mielestäni aivan maltillisia kirjoituksia, joissa ensimmäisessä näkyi kirjoittajan mielipide, jälkimmäisessä haastateltavan. Jos se mielipide on eri kuin lukijan, entä sitten?

    Miksi haaskata aikaa herneenpalon vetämiselle nenään? Kai maailmaan mahtuu erilaisia mielipiteitä - silloinkin, kun kyse on vanhemmuudesta? Miksi erilaisista mielipiteistä tai valinnoista pitää syyllistyä? Miksei vain voi tehdä omia valintoja omista lähtökohdista, ja antaa toisten tehdä samoin?

    VastaaPoista
  29. Kyllä maailmaan mielipiteitä mahtuu, mutta tässä ei ole kyse pelkästään siitä. Kyse on myös siitä, miten paljon resursseja (rahaa) satsataan päivähoitoon, kotihoidon tukeen, imetystukeen, korvikkeiden tutkimiseen ja näihin asioihin liittyvään koulutukseen.

    Lasten kasvatus ei ole yksityisasia, vaan perheen ulkopuoliset voivat olla aivan mahtava tuki tai sitten jotain ihan muuta. Aina ei ole edes kyse rahasta, vaan lastemme kanssa työskentelevien asenteesta.

    VastaaPoista
  30. Mä en edes ole äiti ja meinas mennä herne nenuun. Näissä jutuissa kun ei nimeomaan osata tuoda kunnolla esiin sitä, että ymmärettäisi perheiden, lasten ja tilanteiden olevan erilaisia, vaan tehdään välillä melko suoraviivaisia yleistyksiä siihen suuntaan, että kaikkien pitäisi toimia tietyllä tavalla. Ja nimenomaan tälläistä kirjoittelua minä en ainakaan arvosta, että itse kirjoitus ei ota mitään vastuuta siitä, miten asia esitetään. Jätetään vain lukijan vastuulle ymmärtää, että "no tämä nyt on vaan toisenlainen mielipide".

    Olis varmaan ihanteellista että kaikilla äideillä olisi rautainen itsetunto ja varmuus omasta vanhemmuudesta ja lasten kasvatuksesta, ja eri mielipiteet voisi ottaa tyynesti vastaan. Vaan näin ei monesti ole, varsinkaan monen "ensiäidin" kohdalla. Äiti on usein valmiiksi epävarma, ja saattaa usein kuulla monesta suunnasta mitä erilaisempia neuvoja siitä miten sitä lasta pitäisi hoitaa. Kun siihen päälle vielä lehdissä kirjoitetaan vähintäänkin syyllistäviä ja provosoivia artikkeleita (kuten kyseessä oleva Hesarin kirjoitus) siitä miten lapset päiväkotiin laittavat äidit saattavat lapsensa vaaraan, niin ei siinä ole välttämättä ihan helppoa pysytellä "coolina" ja olla varma omista valinnoistaan.

    VastaaPoista
  31. Usein nämä aiheeseen liittyvät keskustelut kärjistyvät suotta vastakkainasetteluun puolesta ja vastaan.

    Miksei tätäkin juttua voitaisi ajatella siten, että varhaiskasvatuksessa pitäisi pohtia käytössä olevia toimintatapoja ja ehkä kehittää niitä olemassa olevan tutkimuksen valossa, eikä niin, että vika on äideissä (tai isissä)?!

    Perheet ja ratkaisut ovat yksilöllisiä, yksi sopii yhdelle, toinen toiselle. Olemassa olevien palvelujen tulisi vastata muuttuvia tarpeita ja niin edelleen. Kyllä tässä kohtaa pitää peiliin katsoa myös kasvatustyötä tekevien. Minun mielestä.

    VastaaPoista
  32. Tää on niin loppumaton suo koko keskustelu. Ihanan upottava hetto, jonne voi jäädä märehtimään samaa asiaa ihan ikuisuuksiin. Samalla nämä molemmat aiheet, mutta eritotetn tuo kiintymysmössö on aiheita, jossa tosiaan vastustajat pitää kiinni näkemyksistään kynsin hampain ja mihinkään konsensukseen ei ole kenelläkään intohimoa.

    Joo, se huonosta johdannosta. Miljoona asiaa tulee mieleen, mutta oikeastaan kirjassa ja Hesarin kiteytyksessä päällimmäisenä ihmetyttää se, että miten ihmeessä voidaan pitää automaattisena sitä, että äiti osaa aina tulkita lapsen tunteet ja tarpeet oikein ja reagoisa sitten sen mukaan. Minä en ainakaan osaa, enkä aina edes jaksa. Olen välillä hyvin hajamielinen enkä reagoi lapsen viestiin oikein, jos on vaikkapa hyvä juoru ystävän kanssa puhelimessa kesken jne.. Väittäisin, että lähtökohtaisesti moni koulutettu täti tarhassa on pätevämpi reagoimaan lapsen viesteihin vähintään yhtä hyvin kuin äippä. Eri asia, mitä kiire tietysti tekee. Mutta jotenkin se ajatus tässä kiintymissuhdehommassa tai missä muussa vastaavassa, että äiti olisi äidiksi tultuaan välittömästi tunnemaailmaltaan ja käyttäytymistieteelliseltä osaamiseltaan ylivertainen on bullshittiä. Se, että lapsi putkahtaa meistä maailmaan ja hormonit vähäen helppii ei tee meistä minusta mitenkään ylivertaisia lapsenkasvattajia. Voisin vetää tähän listan kaiken maailman huume- itsetunto- tai muuten vain käytöshäiriöisiä esimerkkejä äideistä, joita kuitenkin pidetään lähtökohtaisesti parhaana turvana lapselle. Jos äitiyteen olisi olemassa pääsykokeet noin kiintymyssuhde- tai muun kasvatusteorian näkökulmasta niin aika moni saattaisi reputtaa ja tarhan täti olis aika ylivertainen.

    VastaaPoista
  33. Äiti voi olla hajamielinen, mutta tässä on kyllä vuosien mittaan oppinut tunnistamaan oman lapsen tarpeet aivan hämmentävän hyvin ja sitä aina välillä ihmettelee, millaisia puusilmiä kokeneetkin tädit ovat. Tässä eräänäkin päivänä näin jo kaukaa portilta lasta hakiessa tämän tavasta liikehtiä, että nyt lapsellani on pissahätä, mutta hän ei kehtaa pyytää vessaan. Samoin tässä yhtenä päivänä huomasin, että lapsihan on vähentänyt syömistään ja on aina tunti aterian jälkeen nälkäinen. Kävi ilmi, että päiväkodissa ei ollut tajuttu, ettei tämä lapsi pyydä lisää ruokaa, vaan häneltä pitää kysyä, haluaako hän vielä lisää. Kun asiaa alettiin setviä sain aluksi luennon siitä, miten lapsen ruokahalu vaihtelee ja joskus lapsi syö enemmän, joskus vähemmän.

    Lastensuojelutapausten kanssa se ongelma on juurikin siinä, että se äiti tai isä, joka tunnistaa lapsen tunteet ja tarpeet puuttuu kokonaan eikä häntä korvaa parhainkaan ammattilainen.

    VastaaPoista
  34. Mä oon kyllä Riitan kanssa samoilla linjoilla. Normaalilla älyllä ja resursseilla varustettu vanhempi luo turvallisen kiintymyssuhteen - vaikka kuinka vahingossa välillä puhuisi puhelimeen - vaikka toisella kädellä vähän hutaistenkin. Kyllä sillä Bowlbyn teorialla on edelleen asiaa tähän päivään. Sitten on taas se "kiintymyssuhdevanhemmus" -ihmehippiporukka, joka on ihan eri asia, kuin tämä Bowlbyn teoria. Tai kai he ajatuksensa tuolle teorialle perustavat, mutta seuraavat sitä mielestäni vähän turhan orjallisesti. Kiintymyssuhdeteoria sinänsä ei kuitenkaan ole mitään bulshittiä tai mössöä - ihan oikeasti. Sillä luodaan lapsen tuleva itsetunto, minäkuva, kaikki se perusta, minkä terve aikuinen tarvitsee.

    Musta toi Hesarin artikkeli (kaikessa kärjistyksessäänkin) oli myös puhe lapsen puolesta. Meillä aikuisillahan on kaikkia oikeuksia ja niitä kovasti puolustamme. Mutta missä on lapsen oikeudet turvalliseen kasvuun ja kehitykseen? Lapsi ei voi samalla lailla puolustaa itseään, koska aikuinen kävelee aina yli. Kyllä mä ainakin toivoisin, että lapseni tarhaan mentyään saisi mennä pieneen ryhmään jossa olisi pysyvät aikuiset. Mitä pahaa siinä on?

    VastaaPoista
  35. salamatkustaja10/18/2011 8:09 ip.

    Helou taas! Ja pahoittelut radiohiljaisuudesta. Mä myönnän nyt ihan maalaisena, etten tajua noista teorioista mitään. En osaa osallistua keskusteluun, mutta hyvä että te keskustelette :)

    Pienet ryhmät ja sama hoitohenkilökunta kuulostaa hyvältä, peukutan sille. Ja jos haluu/pystyy itse olemaan himan kanssa skdissä, ei kun siis toisinpäin, sekin on tietty nastaa.

    Mutta sitä mä en ala, että äidit ois aina ensisijaisia vanhempia. Sen verta feministi olen, että samat oikeudet naisille ja miehille - myös mitä tulee yhteisiin lapsiin ja perhe-elämään.

    VastaaPoista
  36. Feministikommentille peukku! Mutta on sillä lapsella silti vauvana se ensisijainen hoitaja ja tästä syystä meillä koettiin hyväksi toimia niin, että perhe lomailee jonkin aikaa yhdessä ja päävastuuta hivutetaan isälle ennen kuin äiti karkaa töihin. Oli hyvin opettavainen kokemus äidillekin ottaa se työssäkäyvän vanhemman rooli ja huomata, että nyt isä vastaa lapsen tarpeisiin äitiä paremmin.

    VastaaPoista
  37. Mä kirjottelin omat kommenttini asiaan tänne: http://www.helistin.fi/?page=5646684&blogid=5251515&articleid=6290398. En viitsi enempää toistaa itseäni, oikeasti, tämä on imetyksen ohella yksi niitä aiheita, joista ei vaan jaksa enää jauhaa. Niinkuin tässäKÄÄN nyt tultais yhtään mihinkään lopputulemaan?

    VastaaPoista
  38. Ja yhä minä tylsänä täältä kerron myös sitä todellisuutta, että kaikista isistä(vaikka olisivat kuinka hyvissä voimissa) ei ole hoitamaan lasta. Riitta kertoi sen hyvän esimerkin, jossa äiti tulee kotiin puoliltaöin yms.

    Mutta loistavaa, että ilmeisesti tämän blogin kommentaattoreilla on osallistuva, VASTUUNTUNTOINEN puoliso. Ehkä he eivät siksi voi käsittää sitä toista todellisuutta ja luulevat, ehkä, että toinen puoliso jotenkin jarruttaisi toisen osallistumista YHTEISEEN elämään. Syyei voi olla miehessä itsessään. Sehän on löydettävä naisesta.

    Todellisuuksia on monia. Sekin, että voi olla köyhä ja asua lähiössä, ja silti kokee paineita ja syyllisyyttä ja huolta omista, RAKKAISTA lapsistaan. (Se ei aina ole rahasta tai koulutuksesta kiiinni, kyky tuntea huolta ja rakkautta.) Tämä vaan siihen, kun eräs kirjoittaja oli sitä mieltä että keskiluokkaiset,hyvintoimeentulevat kokevat vanhemmuuden paineita. Ehkä meillä köyhillä, huonostikoulutetuilla on juuri ne paineet, kun ei voida antaa kaikkia niitä virikkeitä ja esimerkkejä lapsille, joilla lapsi oppisi, että keskiluokkainen, vauras, koulutettu elämä on sitä OIKEAA elämää. Köyhät ja kouluttamattomat siivoojat ja niiden lapset ja perheet on vaan jotain keskiluokan pilkan ja huonon esimerkin kohteita. ARRRRGGGGHHHH teitä keskiluokkaisia. Nyt meni herne köyhän ja kouluttamattoman nenuun!!!

    VastaaPoista
  39. Minua rassaa tässä se, että nämä keskustelut aina kääntyvät kotihoito vs. päivähoito -keskusteluksi, vaikka tutkijat tietävät oikein hyvin, että osa lapsista on joka tapauksessa päivähoidosta ja tutkiessaan hakevat vastauksia kysymyksiin:

    1) miten päivähoito pitäisi järjestää niin, että se olisi lapsen kannalta mahdollisimman hyvin järjestetty
    2) millaisten lasten kotihoidon tukeen kannattaa eniten kannustaa.

    Jos tykkäisin salaliittoteorioista, niin arvelisin, että keskustelu kääntyy aina tällaiseksi, koska vanhempien syyllistäminen on ilmaista, mutta päivähoidon kehittäminen paremmaksi maksaa rahaa ja vaivaa.

    VastaaPoista
  40. Höh, minä luin tuon aikaisemman kommentin niin, että jos ei ole elämässä oikeita murheita tai muuta mietittävää, niin sitten ihan merkityksettömistäkin asioista aletaan ottaa liikaa paineita. Olen vilpittömästi sitä mieltä, että monille naisille tekisi oikein hyvää hakeutua töihin (enkä tarkoita pelkästään palkkatyötä, myös toiminta jossain järjestössä niin, että lapsi kulkee mukana on yhtä hyvä juttu), jotta saisivat muutakin ajateltavaa kuin omat lapset.

    Anoppi sanoi kerran, ettei hän kerinnyt murehtia imetysten lyhyyttä, kun koko ajan oli niin paljon töitä (asuivat pientilalla ja lapsetkin synnytettiin lypsyjen välissä).

    VastaaPoista
  41. Jos (ja kun) isiä väheksytään lastensa hoitajina ja äitejä nostetaan aina sinne jalustalle, niin uskoisin olevan sellaisia miehiä, jotka eivät tätä lähde kyseenalaistamaankaan vaan ottavat roolin annettuna eivätkä edes yritä saada tasa-arvoista asemaa lapsensa huoltajana suhteessa äitiin. Sitten taas toisaalla ihmetellään, miksi isät eivät pidä isyyslomiaan eivätkä isäkuukausiaan saatika että jäisivät kotiin hoitovapaalle lapsensa kanssa. Kyllä mä lähden siitä, että isät ottavat vastuuta vauvan hoidosta ihan ensihetkistä lähtien. Eikä se mielestäni oikein muuten synny kuin läsnäolemalla lapsen kanssa ja mieluummin ihan niin, että se äiti on siitä samasta tilasta poissa.

    VastaaPoista
  42. tätä aihetta sivuttiin myös Yle Puheella. Taustapeili: Lea Pulkkinen http://areena.yle.fi/audio/1318946221346
    suosittelen!

    VastaaPoista
  43. Vielä, salamatkustajan mainitsemaan isäkapinaan. Semmoista on varmasti ollutkin (esim.Pasi Malmi) mutta hän on saanut aika tavalla kai kuraa silmilleen. Olisi aivan oivallista, että nimenomaan naiset ryhtyisivät huomaamaan isän arvon myös julkisesti.

    VastaaPoista
  44. Viime vuosina (aiemmin en ole keskustelua seurannut, kun ei ole ollut omia lapsia), on äitejä syyllistetty urakeskeisyydestä. Ts. lapset viedään äitiysloman päätteeksi hoitoon ja äiti lähtee töihin. Mut onhan niillä lapsilla ne isätkin. Usein jopa ihan samassa taloudessa. Miks niitä ei kukaan syyllistä?

    Meillä päiväkodin vanhempainillassa päiväkodin johtaja, ammattikasvattaja siis, sanoi ihan suoraan, että mitä vanhempana lapsi päivähoitoon tulee, sen vaikeampi tämän on sopeutua toimimaan ryhmässä. Ja ainakin meillä lapset saavat päiväkodissa ihan erilaisia virikkeitä (ja sitä syliäkin) kuin kotona. Me kun ei olla mitään hyperaktiivisia vanhempia, eikä kuskata lapsia kerhoihin tai muskareihin tms. Vietetään viikonloputkin pääsääntöisesti perheen kesken ihan kotona. Kun viikolla ei aikaa ehditä yhdessä viettää.

    VastaaPoista
  45. Medialukutaito kunniaan!10/30/2011 8:10 ap.

    Nyt tuntuu kyllä, että Salamatkustajalta on mennyt ohi jutun peruspointti, suuret ryhmätkoot ja lasten tarpeiden jääminen huomioimatta. Samasta asiasta kuin ko. minulle tuntematon tutkija mainitsi, on puhunut myös muun muassa Liisa Keltinkangas-Järvinen. Kannattaa tutustua hänen tuotantoonsa. Ja huom! Hän ei vastusta päivähoitoa!

    Tsekatkaapa linkki, joka vahvistaa sen, mitä monet päivähoitoalalla toimivat ystäväni ja tuttavani ovat kertoneet. Tietysti on myös kuntia, joissa terveys- ja sosiaalialalla ei nipistetä ihan äärimmillen. Mutta siis linkki: http://www.iltalehti.fi/uutiset/2011102914651671_uu.shtml?fb_ref=flb_y&fb_source=home_multiline

    Salamatkustaja totesi, että:
    "Eniten minua tämän Hesarin esittelemän tietokirjailijan ja kasvatustieteilijän kannanotoissa kummastuttaa se, että hän asettaa äidin lapsen ensisijaiseksi ihmiseksi. “Toissijaisia kiintymyskohteita ovat isä, sukulaiset, ystävät, hoitajat.”
    Jos mä olisin isä, vetäisin nenääni moukarin kokoisen herneen. Jos lapsi syntyy perheeseen, jossa on äiti ja isä, en ymmärrä, millä ihmeen logiikalla tästä kahden hengen porukasta automaattisesti aina äiti nousisi ensisijaiseksi läheiseksi. Jumaleisson, nyt joku isäkapina päälle!"

    Tässä vaahtoamissa tuntui, että sivuraiteille mennään, jutun ydin, lapsen hyvä päivähoidon järjestämissä valitettavasti unohtui. Saman energian ja vaahtoamisen kun olisi käyttänyt siihen, että miettii, miten lasten tilannetta tässä tilanteessa voisi pohtia. Mutta niin kuin yleensäkin sen pienen lapsen asema ja oikeudet unohtuu, kun ollaan niin nostamassa omia oikeuksia naisena ja omia oikeuksia miehenä ja tasaveroisuutta. Se pieni lapsihan ei osaa omista oikeuksistaan pitää ääntä. Ja hälle on ihan sama, onko se ensisijainen hoitaja äiti, isä, mummo, sijaisäiti vai mikä mutta tosi on se, että pienellä lapsella on ensisijainen kiintymyssuhde ja toissijainen. Siitä ei tarvitse kilpailla, ei tarvitse tuntea huonommuutta eikä se missään tapauksessa ole tasa-arvottomuutta. Tosiasia on se, että jos ensisijainen kiintymyskohde on se, jonka kanssa pieni lapsi viettää eniten aikaa, alussahan hän on symbioottisessa suhteessa äitinsä kanssa. Lisäksi perheitäkin on monenlaisia. Nykyään moni isä ottaa vastuun mutta on niitäkin, jotka ovat työssä kellon ympäri eivätkä näe tärkeäksi viettää aikaa perheen kanssa tai jotka ahdistuvat perhearjesta (kuten joskus äiditkin) mutta miehen on siitä kuitenkin helpompi luistaa. Herranjestas, tutustukaa hyvät ihmiset edes vähän varhaiseen (vastasyntyneen) vuorovaikutukseen sekä kiintymyssuhdeteorioihin ennen kuin alatte vaahtomaan feministisestä näkökulmasta näihin lasten asioihin. Kyse ei niinkään ole naisten eikä miesten oikeuksista vaan lapsen oikeuksista!
    Ja lehtijutun ydinhän oli lapsi ja päivähoito, joten mitäpä jos keskustelua käytäisiin siitä, miten saataisiin lapsille laadukkampaa päivähoitoa.

    VastaaPoista
  46. salamatkustaja10/30/2011 11:24 ap.

    Medialukutaito kunniaan!, kiitos viestistäsi.

    Mitä noihin teorioihin tulee, niin en aio tutustua. Turvaudun ipanan kasvattamisessa arkijärkeen - teen asiat siten kuin järkevimmältä tuntuu niissä olosuhteissa missä kulloinkin ollaan. Kasvatusteoriat ei siinä määrin kiinnosta, että uppoutuisin niihin niukalla vapaa-ajallani. Moon feministi, mutten mä miteen gender-kirjallisututakaan jaksa vapaa-ajalla lukea. Arki-femakko, siis.

    Se että äitiä pidetään ensisijaisena kiintymyssuhteena (näillä sanoilla siitä puhuttiin tuossa jutussa, johon viittasin), ei minusta ole edes lapsen oikeuksien kannalta järkevää. Esim. avioerotilanteissa lapset useimmiten katsotaan kuuluvan äidille, vaikka isäkin voisi olla aivan yhtä hyvä huoltaja. Saattaa olla myös tilanne, jossa isä pystyisi pitämään lapsista parempaa huolta, mutta huoltajuus annetaan silti äidille.

    Täällä saa puolestani käydä keskustelua siitä, miten laadukas päivähoito järjestetään. Jutelkaa pois. Mä olen erittäin tyytyväinen päivähoitopalveluihin täällä Islannissa. Onhan se vähän kallista, mutta nyt kun näen, mitä sillä rahalla oikeasti saa, mielelläni maksan. Miten saataisiin henkilökunta pysyvämäksi siellä Suomessa? Veikkaisin, että ongelma hoituisi maksamalla lisää liksaa ja antamalla bonusta, jos sitoutuu pidemmäksi aikaa tehtävään. Mistäs en rahat otetaan? Puolustusvoimilta? (Kävis kyllä mulle.)

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?