Tämä menee nyt hieman äitiaiheesta sivuun. Meikä on aloittanut luovan kirjoittamisen kurssilla - siis tälläinen vapaa-aikaan liittyvä uusi h...

Luovan kirjoittamisen näyte

15.10.11 Satu Kommentteja: 4

Tämä menee nyt hieman äitiaiheesta sivuun. Meikä on aloittanut luovan kirjoittamisen kurssilla - siis tälläinen vapaa-aikaan liittyvä uusi harrastus, jossa ei hikoilla tai tarvita lenkkitossuja. Todella rentouttavaa. Samalla kurssilla istui myös yksi blogini lukija. Tulin niin iloiseksi!

Ensimmäisen päivän harjoituksiin kuului listata oman kirjoittamisen esteitä, poimia niistä yksi ja kirjoittaa siitä fiktiivinen kohtaus. Nimesin ajanpuutteen. Ja kirjoitin tällaisen tekstin, tadaa*:

*Tämä on ensimmäinen fiktiopätkäni laatuaan, joten nyt ei ihan mitään laatupalkintoa olla tavoittelemassa.

--

Ovikello soi.

Lastensuojelusta päivää. Meille tuli kiireellinen yhteydenottopyyntö. Täältä kuuluu lapsen huutoa kello kahden ja neljän välillä iltapäivällä lähes päivittäin.

Kalapuikkoviiksillä varustettu tukevahko mieshenkilö roikottaa kädessään kulunutta ruskeaa salkkua ja pyrkii ovesta sisään. Kalapuikot nousevat ja suu avautuu. Voinko tulla selvittämään asiaa? Virkaintoilija kiertää koko asunnon ja kyselee, miten arki sujuu. Miten arki sujuu. Miten arki sujuu. Kuule kalapuikko, sanon ja vilkaisen eteisen seinään nojaavaa pesäpallomailaa. Sinun pitää nyt lähteä, tämä on normikoti parhaimmillaan ja kello on jo kymmentä vaille kaksi.

Minun täytyy saada katsokaas kirjoittaa kello kahden ja neljän välillä. Naapurikorttelissa sijaitsevan mineraalikivikaupan omistaja katsoi samettikansisesta kirjastaan ja syntymäajastani, että minä olen kello kahden aikaan  pirteimmilläni. On pidettävä aikatauluista kiinni, muuten loppuu akusta virta. Niinpä aina kahdelta nostan lapsen sänkyyn, laitan metsurinkuulokkeet korville ja alan kirjoittaa. Pidän yhden tauon. Tauon aikana kurkkaan lastenhuoneen oveen asentamastani ovisilmästä  ja varmistan, että lapsi on edelleen sängyssään.  Heitän pinnasänkyyn keksipaketin. Käyn pissalla, ja juoksen pyntyltä takaisin tietokoneen ääreen. Kello 16 lopetan, teen tiedostosta varmuuskopion verkkolevylle ja suljen tietokoneen. Käyn hakemassa lapsen. Se ei ole syönyt yhtäkään keksiä. Perhana. Eihän se ole saanut tätä pakkausta auki. "Heitä keksipaketin mukana sakset”, kirjoitan posti-it lappuun ja kiinnitän  jääkaapin oveen.

4 kommenttia:

  1. Loistava lopetus ja hyvää tekstiä muutenkin! :D
    (Joo en usko että laitoit tekstin tänne kerätäksesi kehuja tai kritiikkiä, koska saat sitä kurssilla, mutta onhan tämä blogi muutenkin hyvä joten miksi en kehuisi hyvää blogimerkintääkin - semminkin kun se edustaa uutta tekstilajia.)

    VastaaPoista
  2. Aaahhahhahhaa! Edessä loistava tulevaisuus!

    VastaaPoista
  3. Ei (ainakaan suoranaisesti) tähän asiaan liittyen, mutta http://www.hs.fi/kotimaa/Tutkija+Pienet+lapset+vaarassa+vahingoittua+p%C3%A4iv%C3%A4kodeissa/a1305547299653

    VastaaPoista
  4. salamatkustaja10/16/2011 10:11 ap.

    Hehe, kiitos. No siitä loistavasta nobelistin tulevaisuudesta en tiedä, mutta yllättävän hauskaa naputella kaikkea fiktiivistä :)

    Henna, joo mä huomasin tuon aamulla - meni kyllä kahvit väärään kurkkuun. Oli tietty pakko kirjoittaa pieni vastine tähän ;)

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?