Ei kilpaurheilulle

Project Mama avautuu kämmäämisestä. Mainiota!

Mielummin mokaillen ja itselleen nauraen kuin kilpaillen. Muutamissa ilmeisen paljon tunteita herättävissä viimeaikaisissa postauksissani (kuten velailu tai lomailu osa 1 ja lomailu osa 2) on noussut kommenttilaatikoissa esiin sivujuonne "paremmasta äitiydestä/vanhemmuudesta". Jäin miettimään tätä; en yksittäisiä kommentteja vaan sitä taustaa, josta nuo hyvän äitiyden kukkaset sikiävät.

On ihanaa, että jengi avautuu. Hyvin tylsää olisi täällä  yksin huudella sumuun. Avautuminen kannattaa aina, mutta kilpaurheilu ei sovi joka paikkaan. Mutsien on älytöntä juosta keskenään kilpaa, koska mitään maalia ei ole. Kelatkaa mikä pettymys! Koko yön kuuraa kestovaippoja ja keittää soseita, mutta kuitenkin  kompastuu univelkaan, astuu paskavaippaan tai saa raivarin pari metriä ennen maalia kassahihnaa.

Jokainen pelaa oman pelinsä ja siitä lähdetään. Tässä blogissa  on skitsoiltu alusta saakka eteen ja taakse sahaten. Ja maaliviiva? Sitä ei todellakaan ole näköpiirissä. Eikä kuntokaan ole noussut. Mutta ei sen niin väliä, kunhan välillä maisemat vaihtuu ja perhe pysyy jotenkin kyydissä mukana.

Tunnisteet: ,