Olen sitä mieltä, että vanhemmat tarvitsevat yhteistä aikaa - siis omaa yhteistä aikaa ilman lapsia. Tai ainakin minä tarvitsen meillä vanh...

Äiti lomailee - lomaile sinäkin!

10.10.11 Satu Kommentteja: 45

Olen sitä mieltä, että vanhemmat tarvitsevat yhteistä aikaa - siis omaa yhteistä aikaa ilman lapsia. Tai ainakin minä tarvitsen meillä vanhemmat tarvitsevat.

Kaikilla ei tietenkään ole omia tai appivanhempia, jotka haluavat tai pystyvät ottamaan lapsen hoitoon useammaksi päiväksi. Tai omia sisaruksia tai ystäviä, joille voisi hyvällä omalla tunnolla lykätä taaperon muutamaksi yöksi. Kannattaa kuitenkin muistaa esim. MLL:n lapsenvahtipalvelu. Jos ei pääsee Kööpenhaminaan hotellilomalle, voi lähteä ainakin leffaan ja ulos syömään. Tai vaikka pelaamaan räsypokkaa kodin kellariin ilman, että joku keskeyttää.

Luin joskus joltain bebe-aiheiselta keskustelupalstalta maailman typerimmän vanhempien matkustamissäännön. Sen mukaan lapsi voi viettää  ikävuosiaan vastaavan määrän öitä pois vanhempiensa luota. Siis yksivuotiaana yhden yön, ekaluokkalaisena korkeintaan viikon. Jos tuota sääntöä on uskominen, tenavamme olisi jo nyt psykiatrin vastaanotolla. Meillä nimittäin aloitettiin lapsen yökyläilyt anopin luokse lapsen ollessa neljä kuukautta.

Minulla onkin paljon parempi sääntö tähän: minkä nuorena aloittaa, sen vanhempana tekee mielellään!

Ja nyt pakkaan matkalaukun ja lähden kotia kohti. Hyvillä mielin.

45 kommenttia:

  1. nimenomaan. mutta on niitäkin tapauksia, joissa toinen ei halua lomailla kuin äitinsä kanssa :(, raha on siihen muka syynä...
    sitten käy miten käy.

    upeaa että toiset haluavat lomailla kaksin, parina. on varmaan ihan upeaa!

    VastaaPoista
  2. salamatkustaja10/10/2011 5:28 ip.

    Äitinsä kanssa? Siis tarkoititko puolisoa vai lasta? :)

    VastaaPoista
  3. Tympeänä disclaimerina: vauvat ovat erilaisia, vanhemmat ovat erilaisia jne. Täysimettävän äidin on käytännössä mahdotonta lähteä yhtään mihinkään, jos vauva ei suostu pullolle, tai jos kiinteitä menee muutoin kovin vähän.

    Oletko kuullut tunti per ikäkuukausi -säännöstä? Äiti voi olla lapsen luota pois tunnin jokaista ikäkuukautta kohden, sillä muuten lapsi unohtaa äidin. Tällä logiikalla tosin lapsi unohtaisi vanhempansa joka yö, joten en ihan sellaisenaan sääntöä osta.

    Eipä sillä, hyväähän näillä ohjeistuksilla perimmiltään tarkoitetaan. Kuten tuolla toisaalla totesinkin; ei välttämättä kannata vetää herneitä nenään, jos esim. neuvola-th kohtelee kuin idioottia - edellisenä asiakkaana on nimittäin voinut olla se todellinen idiootti. Onhan sitä niitäkin vanhempia, jotka lykkäävät lapsen parin viikon ikäisenä mummolaan, että pääsevät olemaan rauhassa.

    VastaaPoista
  4. salamatkustaja10/10/2011 5:43 ip.

    Tuo on tietysti totta, mitä sanoit ruokailutsydeemeistä. Jos ei syö kuin tissiä, niin pitää jättää tissit kotiin...

    VastaaPoista
  5. Luulen, että puoliso voisi pitää kotiin jätettävistä tisseistä...

    VastaaPoista
  6. mies, kohta ex, on lomaillut oman äitinsä kanssa. Lapset (minun ja ex- miehen) ovat olleet mukana. minä en. lisäksi mies on yksin ja kavereiden kanssa käynyt vaikka missä. silloin en osannut pitää sitä outona kun ajattelin, että en voi kieltää ketään matkustamasta.

    VastaaPoista
  7. salamatkustaja10/10/2011 6:24 ip.

    Jos saan ihan tämän perusteella - ja tilannetta muuten täysin tuntematta - sanoa, niin hyvä, että on kohta ex.

    VastaaPoista
  8. Kukaan ei ota kahta vauvaa hoitoon tosta vaan. Ei ainakaan ennen kuin syöttäminen on ihan pikkusen helpompaa kuin just nyt. Että me matkustetaan/lomaillaan miehen kanssa ehkä vuoden päästä. Hääpäivänä "karkaamme" kahdestaan lounaalle. Nelisen tuntia anoppi pärjää vauvojen kanssa yksin. Lyksystä

    VastaaPoista
  9. Kyllä tuo tunti/ikäkuukausi menee aika hyvin yksiin sen kanssa, miten pitkiä unipätkiä meidän muksumme ovat parhaimmillaan vauvana nukkuneet. Paitsi ihan alussa.

    Meillä esikoinen vierasti niin pahasti vauvana, että muutaman kuukauden jälkeen suostuin uskomaan, etten voi häntä jättää kuin isälleen ennen kuin tämä Vaihe menee ohi. Se huuto oli ihan lohdutonta eikä se mennyt ohi ennen kuin palasin ja otin tissile. Eikä lapsi oikein suostunut tissille, kun oli niin poissa tolaltaan. Yksivuotispäivän lähestyessä alkoi helpottaa.

    VastaaPoista
  10. Ah jotenkin oon just tällä hetkellä, tätä ketjua ja keskustelua luettuani, hyvilläni että mullei oo lapsia! Vaikka ne varmasti ihania onkin :)

    VastaaPoista
  11. En oikein tiedä, mitä tästä pitäisi ajatella. Omat appivanhempani (ainoat mahdolliset sukulaishoitajat) ovat kyllä sydämellisiä, mutta iäkkäitä. Olen katsonut vierestä miten miehen veljen perhe kippaa lapsensa ilmaiseen hoitoon lähes joka viikonloppu, usein yökyläänkin ja silloin visiitti kestää reilusti yli vuorokauden. Olen aidosti huolissani vanhusten jaksamisesta, sillä heistä näkee, että he ovat väsyneitä. Eivät vaan saa sanottua asiasta. Ja heidän ikäpolvelleen olisi täysin käsittämätön ja itsekäs ajatus kieltää lapsia tulemasta. Taitaa käydä niin, että meidän perheessä lapsi hoidetaan itse, ihan omantunnonsyistä. En tiedä kehtaanko pyytää apua, kun tiedän että he eivät kieltäydy vaikka haluaisivatkin. Ja meidän lapsen lisäksi on vielä ne veljen lapset.

    VastaaPoista
  12. salamatkustaja10/10/2011 10:25 ip.

    mimmi, sulla on todella hyvä pointti tuossa! (tai siis, pointit, pitäisi kai sanoa). no, onhan se lounaskin jotain. sitten kun teillä on kaksi vähän vanhempaa skidiä, ne voivat ollessaan superkilttejä hieroa teidän hartioita yhtä aikaa. se on lyksystä ihan saleen.

    Maira, hehe, hearhear. :)

    Tuulia, joo kaikilla ei tosiaan ole sellaisia sukulaisia, joilla olisi ikä, terveys ja elämäntilanne se otollisin lapsenvahtimiseen. tuollanen ylikuormitus on tietysti ilkee juttu. mun oma mutsi asuu toisessa maassa; anoppi "jaetaan" kahden perheen kesken, joten siinä pitää ottaa huomioon tuo ajoitus. yleensä meillä kokoonnutaan kalenterien kanssa pari kertaa vuodessa anopin ja veljen sisaren perheen kanssa ja jaetaan mahd. loma- ja työmatka-ajat, ettei tule päällekkäisyyksiä. Siltikin anoppi soittelee noin kerran viikossa, ja pyytää lasta hoitoon, että mä pääsisin vaikka leffaan. Se on niin kultakimpale, ettei toista ole...

    Riitta, ujostelu on tuttua meilläkin... Skidiä ei voinut jättää pidmepään (siis yli 2 h) hoitoon kuin anopin ja mun mutsin kanssa. Edelleenkin se vierastaa kaikkia muita paitsi mutsia, anoppia ja päiväkodin opeja.

    VastaaPoista
  13. Olen samaa mieltä, että vanhemmat tarvitsevat omaa aikaa aina välillä.
    Mutta olen kyllä aivan eri mieltä tuosta loman pituudesta. Mielestäni vuosi per vuorokausi on ihan hyvä systeemi. Olen vierestä katsonut pariakin 2-vuotiasta, joka on jätetty mummolaan viikoksi vanhempien lähtiessä esim. laskettelemaan. Vaikka mummi on rakas, niin kyllä lapsi oireili jo parin päivän jälkeen. Ja vanhempien palattua lapsi oireili useamman päivän takertumalla, kiukuttelemalla ja itkulla. Noin pitkä ero ei voi olla tuon ikäiselle hyväksi. Loman jälkeen kummankin lapsen vanhemmat totesivat, että viikko taisi sittenkin ollaa liikaa.

    Kaipaan itsekin välillä omaa aikaa ja välillä sitä järjestyykin. Mutta en voisi kuvitellakaan jättäväni nyt kaksivuotiasta lastani kahta yötä pidemmäksi aikaa. Itsellekin tulisi jo ikävä lasta.

    Sitten vielä isovanhemmista. Meillä on kahdet ihanat avuliaat isovanhemmat, jotka kaikki ovat vielä tiukasti työelämässä. Ei heitä voi vaatia pitämään lasta yhtä iltaa, tai yhtä iltaa ja yötä pidempää. Lastenlasten hoitaminen täytyy olla ilo - ei raskas velvollisuus. Monet pienten lasten vanhemmat rasittavat mielestäni isovanhempia ihan liikaa.

    VastaaPoista
  14. Lastenhoito-ohjeissa on varmaan ainakin osin taustalla se, että on tosiaan vanhempia, jotka tarvitsevat selkeät ohjeet ja neuvot miten lapsen kanssa tulee toimia. Jos ei mitenkään annettaisi viitearvoa sille miten paljon lapsen on hyvä olla äidistään / vanhemmistaan erossa, niin voisi käydä niin, että jotkut lapset olisivat ihan jatkuvasti heittopusseina hoidossa siellä sun täällä.

    Mielestäni on sitten eri asia, jos persturvallisen lapsuuden tarjoavat vanhemmat välillä ovat pidempäänkin poissa ja lapsella on tällöin tuttu ja turvallinen hoitaja.

    Itse en muuten ole kaivannut kovinkaan paljon kahdenkeskistä aikaa puolisoni kanssa lapsen synnyttyä. Tarkoitan tällä sellaista kahdenkeskistä aikaa, joka tarkoittaisi esim. yhteistä lomamatkaa tai viikonloppua. Nautin eniten siitä, kun teemme perheenä asioita.

    VastaaPoista
  15. Tuollaiset "säännöt" on tietysti karkeita linjauksia. Ymmärrän, että pieni lapsi tarvitsee tutun hoitajan turvallisuudentunteen takia, mutta tuohon mainittuun unohtamiseen en usko pätkääkään.

    (Hesarissa eroperheiden viikko-viikko systeemi sai kritiikkiä lapsipsykologeilta: "Alle kolmevuotias kadottaa jo viikossa muistikuvan toisesta kodistaan ja vanhemmastaan. Hän ei tiedä, onko niitä olemassa." Kyllä meidän esikoinen näytti oikein hyvin muistavan mummolan jokaisen nurkan, vaikka kävi siellä n. kerran kuussa 1-2 vuotiaana...
    http://www.hs.fi/omaelama/artikkeli/Yksi+vai++kaksi+kotia/1135259541943)

    Minä haluaisin kyseenalaistaa sen, että lapsella voisi olla vain kaksi omaa hoitajaa tai turvallista aikuista. Esimerkiksi teidän tapauksessa, Salamatkustaja, en tiedä tarvitseeko anoppilaa laskea "hoidossa olemiseksi", sen verran paljon anoppi on elämässänne läsnä.

    VastaaPoista
  16. Täti: olen käsittänyt, että tuossa muistikuvan kadottamisessa on kyse siitä, että lapsi ei pysty muistamaan asioita pitkiä aikoja ilman että näkee ko. asian. Eli vaikka lapsenne muisti mummolan nurkat sinne palattuaan, ei hän käyntien välillä muistanut niiden olemassaoloa. Sama kai tuossa vanhemman unohtamisessa: pieni lapsi ei viikon tauon aikana pysty ylläpitämään muistikuvaa toisesta vanhemmastaan, vaan unohtaa ko. vanhemman olemassaolon. Ei se toinen vanhempi ole kuitenkaan lapselle vieras ja outo uusi ihminen sitten kun lapsi hänet taas näkee.

    VastaaPoista
  17. Hoo, myönnän auliisti, että se, että "meidän lapsi osaa/tekee/muistaa" ei ole järin hyvä tieteellinen perustelu. :D Mutta yhä väitän, että lapsi muisti ne asiat, mummon, vaarin ja mummolan lelut, myös silloin kun emme olleet siellä.

    Miten lapsi esimerkiksi keksisi pyytää soittaa vaarille ja kertomaan tätä siitä ja tuosta, jos hän ei muistaisi vaarin olemassaoloa viikon kuluttua vierailusta?

    Nyt 3,5-vuotias lapsi kertoo välillä muistoja kesästä kaksi vuotta sitten: muistoja, joita ei ole valokuvattu tai joita en usko kenenkään hänelle kertoneen. Siksi minun on vaikea uskoa kovin hataraksi kuvattua lapsen muistia.

    VastaaPoista
  18. salamatkustaja10/11/2011 10:39 ap.

    Tähän sanon, että kukin tyylillään. Koska eri ihmisillä on erilainen elämä, en lämpene tuollaisille sinänsä täysin hatusta vedetyille numeerisille säännöille "päivä lomaa vuotta kohden" tai "ei alle 3-vuotiaina päivähoiton" tai "vähintään täysimetys vuotiaaksi asti tai lapsi saa heikon itsetunnon". Totta kai skidiä tulee viikon aikana ikävä. Niin mulla tulee ikävä mun miestäkin, jos en sitä viikkoon näe. Mutta kun tietää, että kaikki on hyvin, ongelma ei kasva ikävää suuremmaksi.

    Mitä unohtamiseen tulee, niin mun mies on välillä työn takia kotoa pois kaksi viikkoa yhtä soittoa. Hyvin näyttää lapsi tuntevan isänsä, kun se tulee himaan.

    Meidän skidi on kuitenkin ollut mummillaan hoidossa kaksi kertaa viikon loman ja muutaman kerran 2-4 päivän jaksoja, eikä ole ollut mitään vaiheilua. Paitsi että se oppi käymään potalla.

    VastaaPoista
  19. Kiinnostais ihan ensimmäisenä tietää, että perustuuko esim. tuo päivä lomaa per vuosi mihinkään oikeisiin tutkimuksiin, vai joidenkin yksittäisten psykologien/lääkärien/muiden tahojen omiin mielipiteisiin. Jos siihen on mitään perusteita, niin toki voi olla ihan hyvä olla olemassa tälläsiä _suuntaa antavia_ ohjeita, ettei mistään mitään tietämättömät vanhemmat tosiaan jätä palleroa yksin miten sattuu.

    Mutta tuohon muistamattomuuteen munkin on hirveen vaikea uskoa. Varmaan useimmat lapset eivät näe isovanhempiaan joka ikinen viikko, mutta olen kyllä siinä käsityksessä, että ei ne lapset unohda niitä. Joku alle vuoden ikäinen ja vierastusvaihe on asia erikseen, mutta jos väitetään että pari vuotias unohtaa viikon aikana isovanhemmat, niin tuntuu melko paksulta. Puhumattakaan että esim. toisen vanhemman olemassaolo unohtuisi...

    Ikävöinti taas on asia erikseen, ja tässä on ihan varmasti kaikki lapset yksilöllisiä. Jos oma skidi ei ole kova ikävöimään, ja pitää kovasti hoitopaikastaan, no problem. Ja sanoisin, että on eri asia aloittaa yöpoissaolot vähitellen, kuin että ilman harjoittelua sitten kerralla kadotaan viikoksi-pariksi pois.

    Itse varmaan ihan tarkoituksella kokeilisin yöpoissaoloja, että joskus saisi aikaa itselle/parisuhteelle. Ja toisaalta ihan sen takia, että jos joskus tulee joku tilanne, että sen lapsen on pakko olla jossain hoidossa, niin ei tulisi siitä niin kauhea paniikki kun sitä olis harjoiteltu.

    VastaaPoista
  20. Hoitoonjättämisessäkin on tietysti sekin puoli, että kenelle jättää. Jos isovanhemmat (tai kuka nyt hoitajaksi sattuunkin) ovat tuttuja henkilöitä, joilla vieraillaan usein, on kyseessä lapsen tunteva, tuttu ja turvallinen henkilö. Mutta jos taas lapsi paiskataan hoitoon mummolle, jota hän näkee ehkä kerran-kaksi vuodessa, on tilanne ihan toinen.

    Tuosta eroperheestä muuten tuli mieleeni: Joku Joskus Jossain (se kaikkein pätevin argumentti) pohti kahden kodin systeemistä sitä, että entäpäs jos vanhemmat laukkaisivat kahden kodin väliä ja lapsi pysyisi yhdessä kodissa? Olisiko se vanhempien mielestä helppoa ja mukavaa? Todennäköisesti ei. Lapsen kuitenkin oletetaan sopeutuvan mukisematta siihen, mikä on vanhemmille vaivattominta.

    VastaaPoista
  21. Uskoin aiemmin tuohon vuosi/päivä -teoriaan, kunnes totesin, että olen huomattavasti parempi äiti, kun saan joskus olla poissa lapsen luota.

    Meillä lapsi oireili, kun mies viikon työreissulla pari kertaa tytön ollessa alle 1v. ja nyt on oireillut, kun minä olen mennyt töihin. Odotan "innolla" mitä tuleman pitää, kun marraskuuhun mahtuu 13 matkustuspäivää. Varmasti tytöstä on ikävää, että vanhemmat (tässä tapauksessa äiti) on paljon poissa, mutta se nyt vaan kuuluu mun työhön ja siitä työstä mä tykkään.

    Olisihan se ihana ideaali, jos molemmat vanhemmat vois olla koko ajan kotona lasten kanssa ja kaikilla olis vaan hyvä mieli. Meillä se ei ihan näin mene... :)

    VastaaPoista
  22. onpas täällä kiivasta keskustelua puoleen ja toiseen:-) Ja minä kallistun salamatkustajan ajatuksien puoleen, kahden pojan kokemuksella. Molemmat pojat ovat olleet pienestä pitäen aina silloin tällöin mummulla ja papalla myös yökylässä. Syitä tähän oli monia, osa pakon sanelemia ( esim sairauksien vuoksi) ja osa ihan vaan hengähdystauon vuoksi. Jokainen äiti ja isä on erilainen ja jokaisen jaksamiskynnys on myös erilainen. Ja vaikkei ihan puhki olisikaan, on varmaan ihan hyvä myös vanhempien viettää aikaa kahdestaan. Olen joskus lukenut seuraavan sanonnan "vanhempien parisuhde on lapsen koti". Eli mitä paremmin se voi, heijastuu se myös siihen, minkälaiset vanhemmat ja minkälainen koti lapsella on.

    VastaaPoista
  23. Minusta olisi hyvin tärkeää todeta itselleen, että elämä on epätäydellistä eikä kaikkea voi saada. Sen jälkeen on helpompi tasapainotella lapsen, vanhempien, työelämän, yms. asettamien vaatimusten ja odotusten keskellä, löytää se omalle perheelle paras tapa toimia. Jotenkin tekee aina pahaa lukea, jos aletaan kovasti vähätellä toisen vanhemman tärkeänä pitämää asiaa ja markkinoimaan oman perheen tapaa toimia sinä kaikkein parhaimpana. Kaikki perheet ja kaikkien perheiden tilanteet ovat omanlaisiansa.

    VastaaPoista
  24. Hei, sulla on ihan huippu blogi ( : itellä ei oo lapsia, eikä mitenkään suunnitelmissakaan, mutta kirjotat vaan niin hyvin! Naurattaa välillä ääneen, ja muutenkin hauska lukea vauvablogia joka ei oo sellanen "meidän pertille tulikin tänään eka hammas"-tyylinen.. kiitti hei :D

    VastaaPoista
  25. salamatkustaja10/11/2011 9:55 ip.

    Hei kiitos paljon sulle kivasta kommentista :) Tervetuloa lukijaksi - lupaan, etta taalla ei askarrella vastaisuudessakaan
    (koska ma en osaa, ehheh)

    VastaaPoista
  26. Juuri kuulin kuinka kummityttöni äiti oli lähestulkoon leimattu huonoksi äidiksi, koska oli jossain kerhossa kertonut jättävänsä (HUI!) 5 kk lapsen (HUI!) kokopäiväksi (HUI!) lapsen isän (TUPLAHUI!) kanssa kahdestaan kun lähtee itse äitinsä kanssa käymään Tallinnassa.

    Siis oikeasti. Lapsi jää isänsä kanssa. Ja kyse on siis kuitenkin vain tunneista. Voi elämä... Kummitytön äiti muuten soitti tapauksen jälkeen ja sanoi, että "tarttis varmaan vinkata kerhon muille äipille Salamatkustajan blogi." ;-) Terkut muuten vaan kummitytön äidille, jos lukee ja tunnistaa itsensä. Kiitos ja anteeks...

    VastaaPoista
  27. Maeve, tapausta sen paremmin tuntematta tuo kuulostaa jo ihan älyttömältä kyttäämiseltä... siis ööh...wtf. Lapsellahan on (ainakin melkein aina) myös isä. En kyllä ymmärrä, miten isä olisi jotenkin äitiä epäkelvompi vanhempi.

    Kullakin on periaatteensa, joiden mukaan tätä elämää elää. Turhista asioista syyllistäminen ja silmien pyörittely ei auta ketään.

    Juu laittakaa sana kiertämään siellä kerhossa; välillä voi vähän löysätä vannetta, tekee muuten hyvää :)

    VastaaPoista
  28. Mä olen nyt miettinyt, että mahtaakohan oma 1,5-vuotiaani muistaa isovanhempiaan kun he eivät ole läsnä enkä kyllä ihan usko, että muistaa. Tosin, eivätpä he ihan viikoittain edes esiinny lapsen elämässä. Näkiessään kyllä muistaa. Äitinsä se kyllä taitaa muistaa päivisin, kun olen töissä, lapsi käy kuulemma välillä haistelemassa mun vaatteita ja halaamassa niitä.

    Mä en kyllä muuten mitenkään kritisoi sitä, jos lapset ovat yökyläilemässä. En vain itse ole sitä hirveästi kaivannut ja mun mielestä senkin pitäisi olla ihan hyväksyttävää samoin kuin se, että jotkut tarvitsevat enemmän irtiottoa lapsiperhearjestaan. Meidän perhe- ja sukulaisuussuhteet ovat myös sellaisia, että isovanhemmat ovat ihan eri asia tuttuusluokituksessa kuin omat vanhemmat. Esim. meillä on lapsi paljonkin ollut vain toisen vanhemman hoidossa, mutta ei juurikaan siis niin, että molemmat vanhemmat ovat yhtäaikaisesti poissa.

    VastaaPoista
  29. Joo, minä olen tätä "uskallatko jättää lapsen isälle hoitoon?" -keskustelua ihmetellyt jo vuosia, ja pohdinkin sitä blogissani hetki sitten. En ymmärrä en.

    VastaaPoista
  30. ei kaikille isille voi lasta jättää hoitoon.

    VastaaPoista
  31. Ei, eivätkä kaikki äidit sovellu äideiksi. Kuitenkin äideillä oletetaan maagisesti olevan taitoja, jotka napsahtavat itsestään päälle sen sijaan, että ne pitäisi opetella.

    VastaaPoista
  32. Kiva lukea näitä.. :) Mun lapset ovat jo isoja eli eivät tarvi 24/7-hoitajaa.. :) Olin kotona kun lapset olivat pieniä ja jospa olisin tajunnut silloin että parisuhdekin tarvitsee aikaa ja työtä että pysyy kunnossa. Niinpä. Siispä teille sanon neuvoksi jotka nyt hoitelevat pieniä lapsia että kyllä ne lapset siitä kasvavat ihan järkeviksi ja tasapainoiseksi vaikka te äidit ja isät viette lapset hoitoon kivalle tädille tai ukille ja mummille.
    Tärkeintä on hoitaa parisuhdetta, jos isä ja äiti voi hyvin niin voivat lapsetkin. Ja jos äiti on iloinen niin koko perhe on :)
    Kiitos Salamatkustaja kivasta blogista :)

    VastaaPoista
  33. Juu ei, mutta toisaalta niiden äitien huolta ei pitäisi vähätellä, jotka tietävät, että lapsen isästä ei oikeasti ole vauvan tai pienen lapsen hoitajaksi. Aina ei ole kyse vain väärinpäin puetuista sukista tai muusta triviaalista.

    VastaaPoista
  34. Niinpä. Tähän äitijuttuun olisi kyllä hyvä saada muutos.
    Onhan se yhteiskunnallisesti helppoa kun on tämä oletusarvo, että äiti on pätevä automaattisesti. Eipä sinä juuri uskalla äidit ääneen sanoa, että en minä ainakaan pärjää tai osaa. Ehkeivät normiäidit edes uskalla sitä myöntää,itselleenkään.

    VastaaPoista
  35. Ja Riittakin on aivan oikeassa. Paljon sanotaan, ja nimenomaan vauvalehdissä yms. että isillä on oikeus hoitaa omalla tavallaan mutta onko se omalla tavallaan hoitoa jos lapsi jää kokonaan vaille huomiota tai hoitoa???
    Helppo niiden on puhua, joilla on mies, joka oikeasti osallistuu ja välittää. Mutta tässä taitaa tulla se (naisten ?) tapa väheksyä naisia ja heidän kokemuksiaan. Eli nainenko olisi automaattisesti väärässä, jos ei usko isän kykyyn hoitaa lasta?

    VastaaPoista
  36. Kaikkein pahin tilanne voi olla niissä perheissä, missä isä tietää, ettei äidistä ole lasta hoitamaan... sehän on äidin mustamaalausta, jos sen ääneen sanoo.

    VastaaPoista
  37. salamatkustaja10/13/2011 9:02 ap.

    Niin minunkin mielestä, tosi hyvää keskustelua! Kiitos kaikki yhdessä ja erikseen. Ja kiitos sinulle Marre kiitoksista :)

    VastaaPoista
  38. salamatkustaja10/13/2011 9:20 ap.

    Kiinnostavaa keskustelua täällä, yee! Siis kyllähän sekä mutsi että faija voivat olla kykenemättömiä hoitamaan lapsiaan. Näistä rajatapauksista pieni osa tulee meitä kaikkia vastaa ip-lehtien lööpeissä joka toinen päivä. Suuri osa siitä kaikesta paskasta, jota myös suomalaisissa perheissä koetaan, ei tule koskaan edes päivänvaloon. Mutta siltikin; nämä kilipäät ovat hyvin pieni vähemmistö. Kyllä normaali, ruumiin ja hengen voimassa oleva suomalainen mies niin kuin nainenkin pystyy huolehtimaan jälkikasvustaan, jos vain haluaa ja keskittyy.

    VastaaPoista
  39. Tuosta säännöstä... Itse olen kuullut, että lapsi voi olla erossa ikävuosia vastaavan määrän+2 vrk ilman, että kiintymyssuhde siitä häiriintyy. Kiintymyssuhteen häiriintyminen on tietysti yksilöllistä ja vaikka näin kävisikin, niin sen paikkaaminen alkaa taas kun vanhempi palaa. Siis mistään pysyvästä haitasta harvemmin on kyse.
    Ja komppaan Marrea siinä, että kyllä vanhempien oma hyvinvointi on olennaista lastenkin kannalta :)

    VastaaPoista
  40. Kyllä toki pystyykin, mutta jos ei ole sitä halua eikä jaksa keskittyä.

    VastaaPoista
  41. Minä yleensä suhteutan nämä "lapsi erossa äidistä" -jutut siihen, että jos lapsesta pidetään hyvää huolta, hän todennäköisesti kasvaa tasapainoiseksi aikuiseksi vaikka hänen äitinsä kuolisi. Ehkä vähän morbidi esimerkki, mutta pistää mielestäni oikeaan mittakaavaan esim. Maeven kertoman tapauksen.

    VastaaPoista
  42. Minä en oikeastaan tarkoittanut näitä lööppeihin päätyviä ääritapauksia, vaan sitä, ettei osata eikä haluta huolehtia perusasioista. Äidin into ottaa omaa aikaa vähenee kummasti, jos tietää, että kotiin tullessa puoliltaöin lapset ovat valveilla ja iltapala syömättä. Ja isän selityksenä, että lapset halusivat vielä leikkiä.

    VastaaPoista
  43. Olen samoilla linjoilla kuin Fanny. Ihmettelen tuossa Et kai jätä lapsia yksin isänsä kanssa -hysterisoinnissa sitä, että asenne isiä kohtaan tuntuu joillakin olevan lähtökohtaisesti se, että isät eivät halua tai kykene pitämään jälkikasvustaan hyvää huolta ja lapset tarvitsevat äitiään jatkuvasti - ja jos äiti ei ole saatavilla niin sitten jotakuta muuta naisihmistä heistä huolehtimaan. Miksi isien ei lähtökohtaisesti oleteta pystyvän samaan kuin äidit ja sen lisäksi oteta sitten huomioon sitä, että surullisia poikkeustapauksia tietenkin on niin isien kuin äitienkin keskuudessa? Mielestäni ei ole mitään äitien huolen vähättelyä, jos peruslähtökohta yleisellä tasolla on se että isä suoriutuu lastenhoidosta siinä missä äitikin. Poikkeustapaukset kun ovat aina poikkeustapauksia. Ehkä silloin isien motivaatio lastenhoitoonkin voisi olla suurempi, kun heidän panokseensa lastenhoitoon luotettaisiin ja osoitettaisiin arvostusta?

    VastaaPoista
  44. Meillä lapsi oli pienenä yökylässä isovanhempiensa luona monestikin, mutta tosin 99% ajasta niin että isä oli mukana. Äiti hengähti sillä aikaa kotona yksin :) Tämä tuolloin kun asuttiin poissa Suomesta ja siellä tapana koko suku hoitaa lapsia, etenkin isovanhemmat, joten esim. heistä tuntuisi hassulta jos heitä ei sisällytettäisi sanaan 'ydinperhe'. Ja minustakin se oli ja on tärkeää, sillä itselläni ei ollut minkäänlaista yhteyttä kumpiinkaan omiin isovanhempiin ja arvatkaa onko iso suru ja paljon pois elämästä! Omalle lapselleni en sitä halua. Toki ihan vauvana tätä ei tarvitse "harrastaa" yökyläilyjen muodossa eikä nyt Suomessa asuessamme muksu olekaan ollut kertaakaan Suomen isovanhemmilla yötä, mutta muuten tapaavat joka viikko joskus montakin kertaa. Äitini ja isäni käyvät ilomielin lasta katsomassa/hoitamassa omien pakollisten menojeni aikana, uskallan heitä pyytää koska tykkäävät ja samalla itselläni on se positiivinen taka-ajatus, että lapsella on läheiset välit isovanhempiin =D Lapsi rakastaa heitä yli kaiken ja puhuu joka päivä mummista ja vaarista (3v.).

    No koska lapsen isä ei ole suomalainen niin isä matkustaa lapsen kanssa kotimaahansa melko usein (usein on oma näkemykseni, kun en tiedä miten usein muut vastaavat matkustelevat...) ja yleensä ilman minua, sillä ikävä kyllä palkkatyöläisenä noita lomia ei noin vain irtoa joka käänteessä. Matkustelkoot nyt kun kouluiässä ei voi enää niin vain irrota täältä pois ja onhan tuota ikääkin näillä toisilla isovanhemmilla. Nähdäkseni hyvin ovat reissut menneet eikä kotonakaan ole muksulla mitään ongelmaa ollut, kotiutunut aina niin kuin ei olisi ikinä poissa ollutkaan. En sitten tiedä onko hyvä vai huono, mutta tilanne nyt tämä. Haluan että hänellä on hyvät välit myös kaukaisiin isovanhempiin.

    VastaaPoista
  45. Niin unohtui vielä, meillä isä on aina osallistunut kaikkeen, joskus ajoittain tehnyt jopa (hui) yli 50% kaikista kotitöistä, minä en muuten lapsen ollessa pieni juurikaan edes vaihtanut vaippoja ;) Hän tiesi lapsenhoidon olevan rankkaa ja halusi näin auttaa minua...(vaikka vastustankin tuota sanaa "auttaa" sillä eihän se aviomies mikään kotiapulainen ole vaan ihan toinen osapuoli PARIsuhteessa).

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?