Keskiviikon kirja: Vilpittömästi sinun

Vilpittömästi sinun on vilpittömän hyvää luettavaa. (Se oli niin mehukas lukukokemus, että ostin kaksi kappaletta ja annoin toisen lahjaksi ystävälle.) Odotin kirjan ilmestymistä malttamattomana. Pekka Hiltunen tekee leipätyötä Image-lehden toimituspäälilkkönä. Ja minä melkein voisin sanoa jopa rakastavani niitä Hiltusen pitkiä feature artikkeleita. Oli aihe mikä vain, joka kerta toivon, että juttu ei loppuisi vielä seuraavallakaan aukeamalla. Jotkut vaan osaa.

Vaikka romaani ja feature ovat täysin erilaisia tekstejä, uskalsin odottaa Hiltusen esikoiselta vetävää kerrontaa ja mehukkaita havaintoja. Vilpittömästi sinun toi mitä toivoinkin. Kirjan haukkaa kahdessa illassa. Ahmimisen jälkeen siitä jää miellyttävä tunne.

Kaksi naista kohtaa Lontoossa ja alkaa vetää pahiksia dunkkuun. Pahiksina on oikein kunnon emäroistoja; vaimonhakkaaja, äärioikeistolaissekopää ja ihmiskauppias. Oveluudella ja yhteistyöllä kaksi suomalaisnaista apujoukkoineen ottaa oikeuden omiin käsiinsä ja tekee maailmasta parempaa paikkaa projekti kerrallaan.  Toimintavetoinen tarina saa mainiota särmää kielellisestä ilottelusta. Silloin tällöin “vedetään kekkulit” ja “paukutellaan kylpyammeessa”. Suomalaiset sanavalinnat tukevat tarinan suomalaista ulottuvuutta. Vaikka tapahtumapaikka onkin Lontoo, osa tunnelmasta on niin Suomesta. Vaan mitenköhän mahtaa kääntyä kekkulit englanniksi, kun kirja aikanaan käännetään?

Kirjaa lukiessani pohdin pariin otteeseen, että jokin tässä on tuttua. Sitten keksin: kirjasta tulee etäisesti mieleen Stieg Larsson. Ja sehän on luettava vain kehuksi. Naisenergia ottamassa niskalenkkiä pahiksista. Tietokonenörttejä, salaperäisiä järjestöjä ja päähenkilö, jolla on läheinen suhde lehtimaailmaan. Päähenkilöiden motiivit kumpuavat oikeudenmukaisuudesta.

Vilpittömästi sinun -teokselle on luvassa jatkoa. Mikäs sen mukavampaa. Paitsi mun miehelle, joka ei saa nukuttua, kun eräs polttaa yölamppua pitkälle yöhön.