Hesarissa oli tänään uutinen , jonka mukaan joka viides 40-vuotias Suomessa asuva nainen on lapseton. Määrä on kasvussa. On kuitenkin vaikea...

Vela, vapaaehtoisesti lapseton

30.9.11 Satu Kommentteja: 77

Hesarissa oli tänään uutinen, jonka mukaan joka viides 40-vuotias Suomessa asuva nainen on lapseton. Määrä on kasvussa. On kuitenkin vaikea sanoa, miten suuri osa tästä jengistä on veloja, eli vapaaehtoisesti lapsettomia.

Vapaaehtoisesti lapsettomiin ihmisiin, siis heihin, jotka eivät halua lapsia, suhtaudutaan välillä hyvin kummallisesti. Huomasin tämän, kun luin älykkään ja ihanan siskoni gradututkimusta, joka käsittelee suomalaisten velojen kokemuksia. (Akateeminen otsikkoa en osaa kääntää, myönnetään: Exploring voluntary childlessness in Finland: How does the construction of motherhood undermine women as self-determinate epistemic agents?)

Kun pläjäys tulee joskus sähköiseksi, voin linkittää sen tänne. Yksi pieni arkielämään liittyvä esimerkki jäi erityisesti mieleeni, lainaan sen tähän. Hyvä esimerkki siitä, kuinka vahvana normina lasten haluaminen käsitetään. Ja kuka sen normin rikkoo, saa aikaan melkoista hämmennystä - ja välillä jopa vihaista palautetta.

--
A popular Finnish radio station YleX – equivalent to BBC Radio 1 – ran a feature in 2010 titled “Prisoners of conscience”. The series featured individuals whose opinions and lifestyles were considered at odds with the society’s norms and were therefore often disapproved of. One of the interviewees was a female prostitute. She described her life as a sex worker and defended her chosen source of income. Another person introduced in the feature was a voluntarily childless woman called ‘Kati’. She disclosed her negative views on children and childbearing, and saw absolutely no reason for her to become a mother. The feature’s presenter later recalled that “quite surprisingly” the prostitute had received plenty of positive feedback from listeners supporting her choice and her right to do what she wished with her body. Kati’s opinions, on the other hand, had filled the show’s inbox with extremely angry messages from listeners, one of them even saying they hoped “Kati would burn in the fires of hell”. The presenter had mentioned earlier that ‘Kati’ had only agreed to do the interview so long as her real name or face would not be made public. The presenter wondered about this at first, but then understood Kati’s concern, in the end stating dryly: “Well, what can I say – in Finland, whoring is apparently more acceptable than voluntary childlessness.”

PS. Olin aikaisemmin onnellinen vela. Nyt olen vala, vahingossa lapsellinen. Ja edelleen ihan onnellinen.

77 kommenttia:

  1. Eniten minulla osuu silmaan tama lause:

    "She disclosed her negative views on children and childbearing"

    En tietysti ole lukenut koko gradua, enka kuullut kyseista radio-ohjelmaa, mutta tuon kappaleen mukaan "Kati" puhui negatiivisesti naisista joilla on lapsia, mutta prostituoitu ei valttamatta puhunut samalla tavalla naisista jotka eivat myy itseaan.

    Minulla ei ole mitaan sita vastaan jos nainen ei halua lapsia. Kummitatini on vela. Itsekin olin aivan tyytyvainen elamaani ilman lapsia, ja vielakin joskus olen valilla silla mielella etta minua painostettiin lapsen hankkimiseen vahan aikaisemmin kuin olisin itse halunnut. Mutten silti vaihtaisi lapsiani mihinkaan.

    Mutta jos ei halua omia lapsia, ei se tee naista toista paremmaksi, eika se oikeuta toisten halventamiseen.

    VastaaPoista
  2. salamatkustaja9/30/2011 2:59 ip.

    Juuri näin; ei tietenkään.

    Mitä tuohon lauseeseen tulee, niin mä taas käsitin sen siten, että "Kati" radio-ohjelmassa esitti omaan elämäänsä liittyviä negatiivisia näkemyksiään lapsista ja niiden saamisesta; siis ei puhunut negatiivisesti lapsia hankkineista ihmisistä vaan siitä omasta kielteisestä suhtautumisestaan lasten hankintaan. Se oli käsittääkseni tuon koko radio-ohjelmasarjan pointti, että normeista poikkeavia ratkaisuja tehneet ihmiset kertoivat valinnoistaan.

    VastaaPoista
  3. mun mielestä järjettömintä mitä voi tehdä, on hankkia lapsia väkisin jos ei niitä halua. tai no ei, vielä järjettömämpää on haukkua niitä jotka ei niitä halua. valitettavasti mun empiirinen kokemus omasta tuttavapiiristä on silti se, että valtaosa nelikymppisistä naisista on haluamattaan lapsettomia - joko ei ole löytynyt sopivaa äijää (eikä halua yh:ksi) tai lapsia ei ole tullut. SE on kyllä yks rankimpia kriisejä, mitä naisella voi elämässä olla eikä sitä tajua jos ei läheltä seuraa tai koe itse. senkin takia musta ihmisten pitäisi pitää mölyt mahassa koko teemasta - mitä se muille kuuluu, mitä lapsettomuuden taustalla on, oma valinta vai paska tsägä? eihän lapsellisiltakaan kysellä, että miksi hankitte lapsia, sehän on itsekästä ja epäekologista! ;) pääasia, että mahdollisimman moni lapsi olisi syntyessään tervetullut eikä joku yleisestä painostuksesta hankittu statussymboli.

    VastaaPoista
  4. salamatkustaja9/30/2011 3:33 ip.

    Ina, nimenomaan. Haluamaton lapsettomuus on varmasti kamala asia; kun sitä ei ole itse kokenut, en osaa siitä oikein muuta sanoa. Olen seurannut lähempää useammankin parin lapsentekyrityksiä, ja kyllä se surullista ja traagista on (ja kyllä vetistelen, kun luen tätä http://maailmamustavalkoinen.blogspot.com/)

    Mitä se muille tosiaankaan kuuluu... Se että ei halua lapsia ei tee ihmisestä yhtään vähempää yhteiskuntakelvottomampaa kuin vaikka punaiset hiukset tai mieltymys keltaisiin kumisaappaisiin :)

    VastaaPoista
  5. Olen huomaavinani erään trendin joka tuntuu esiintyvän vähän kaikessa lapsiin liittyvässä. Niin paljon kun Suomessakin kunnioitetaan ihmisten yksityisyyttä ja ollaan ennemmin tosi nihkeitä puuttumaan muiden asioihin, niin kun aiheeksi tulee lapsi, tuo koko mentaliteetti muuttuu ihan päinvastaiseksi. Nuorilta kysellään millon aiotaan tehdä lapsia, raskaana olevalta kysellään mitä henkilökohtaisempia asioita, mahaa käydään tökkimässä suunnilleen puolituntematon tätien toimesta, ja toisten lapsen kasvatukseen on mielipide joka toisella vastaantulijalla. Ja tosiaan koko lapsen saamista pidetään asiana, josta ei itse saisi päättää.

    Mun on oikeesti tosi vaikea käsittää minkä takia näitä asioita pidetään melko yleisesti sellasina, että muilla on oikeus niihin puuttua. Ei ole paljon henkilökohtaisempaa asiaa kuin lapsen saanti, johon vielä liittyy tosi paljon herkkiä juttuja, ja silti katsotaan asialliseksi kommentoida toisen odotusta ja lapsia, ja mikä vielä pahempaa, katsotaan että on oikeus tuomita nainen jos hän jostain syystä ei lapsia halua. Jotain kaikuja ajalta, jolloin lisääntyminen oli elintärkeää yhteisölle, mikä teki siitä kaikkien yhteisen jutun?

    Jotenkin sitä kuvittelee, että nykypäivänä varsinkin naiset ymmärtäis, miten tärkeetä on että tällasesta asiasta voi päättää itse, mutta ei. Edelleen naisen "kuuluu" pitää lapsista ja haluta niitä, ja jostain syystä haluamattomuus tuntuu jotenkin olevan muilta pois. Vaikka varmasti suurin osa naisita edelleen haluaa lapsia. Voin jotenkin vielä ymmärtää, että joku lapsettomuutensa katkeroittama päästää suustaan jotain tollasia "pala helvetissä" -kommentteja, mutta kun tuohon negatiiviseen suhtautumiseen törmää ihan muutenkin...

    Ite olen tällä hetkellä vela, mutta olen toistaiseksi vielä siinä rajoilla, että en saa pahemmin kommenttia koska mulla olis vielä aikaa saada lapsia, enkä ole ns. "lopulliseti kuuluttanut" että vapaaehtoisesti niitä ei tule. Odottelen "kauhulla" aikaa, kun olen ns. menetetty tapaus ja vielä vapaaehtoisesti...

    VastaaPoista
  6. Taru: olen täysin samaa mieltä. Lisäksi olen pannut merkille, että kaikki lasten saamiseen/tekemiseen liittyvät ongelmat ovat äärimmäisessä yksityisyydessään yleistä informaatiota, jota sopii jakaa puolitutuille ja tuntemattomillekin. Olen ollut useammankin kerran tilanteessa, missä oma ystäväni selittää minulle etäisesti tuntemani henkilön keskenmenoista ja yrityksistä. Toisaalta on tärkeää, että ongelmista puhutaan, koska ne ovat yleisiä. Olen silti sitä mieltä, että todennäköisesti luottamuksella jaettuja yksityisasioita ei ole oikein levitellä eteenpäin. Olemme mieheni kanssa sopineet, ettemme kommentoi omaa raskauttamme millään tavalla edes lähimmille sukulaisille tai ystäville, koska asia ei loppujen lopuksi kuulu edes heille.

    VastaaPoista
  7. Joo. On. Minäkään en onneksi ole kuin pari kertaa kuullut tosi törkeää kommenttia siitä, ettei mulla ole lapsia. Ja niidenkin laukoja oli miespuolinen! Kuulin, kuinka mun parisuhteessa ei VOI olla mitään vikaa, mulla on helppoa, paljon rahaa ja olen itsekäs. En vielä ole kovallakaan ajatustyöllä saanut selvitettyä, miten nuo asiat liittyy siihen onko vai ei taloudessa lapsia.

    Toinen mitä en kovallakaan ajatustyöllä ole ymmärtänyt, on se miten ihmiset uskaltaa kysellä? Samat eukot (yleensä eukot) alahuuli väpättäen märssyävät haluamattomasti lapsettomien kovaa kohtaloa, ja seuraavassa ovat nenä pitkällä utelemassa muilta tuottaako se av(i)oelämän vietto tulosta... Mikä logiikka?!

    Joo, tästä voisin paasata huomiseen. Paras vissiin lopettaa tähän :D

    VastaaPoista
  8. Olen hämmästellyt aivan samaa asiaa kuin Tuulia: tiedän puolitutun tuttujeni keskenmenot ja raskautumisyritykset, sen olivatko lapset vahinkoja vai eivät jne. Käsittämätöntä. Olen myös kuullut mieheni miespuolisilta kavereilta sellaisia tarinoita synnytyssaleista, joita miesten vaimot eivät todellakaan ole jakaneet kanssani. Olin aivan järkyttynyt mitä juttuja miehet saattavat kertoa eteenpäin niinkin henkilökohtaisesta, ja mielestäni yksityisestä, tapahtumasta kuin oman lapsen syntymä ja oman vaimon kokemukset ko. tilanteessa.

    Mä olen päättänyt mahdollisen toisen lapsen odotuksen kohdalla olla myös kommentoimatta ihmisten kyselyihin mm. lapsen mahdollisesta sukupuolesta. Itseäni raivostutti kommentit miten sukupuolen selvittäminen on "luonnotonta". Joku kun vielä kertoisi miten sukupuolen selvittäminen on yhtään sen luonnottomampaa kuin se, että ultrassa tiiraillaan onko sikiöllä kaikki elimet paikallaan ja napanuoran virtaukset oikeaan suuntaan.

    Vapaaehtoisessa lapsettomuudessa ja siitä keskustelemisessa on sekin tosi erikoinen piirre, että samassa yhteydessä voidaan sitten muiden jälkikasvua ruotiessa todeta, että "noiden ei olisi kyllä koskaan pitänyt hankkia lapsia".

    VastaaPoista
  9. Kokemukseni mukaan moni 'vela' ei valintaansa perustellessaan tyydy ylistämään vapauttaan (ja mitä kaikkea muuta ihanaa lapsettomaan elämään liittyykään), vaan useasti on saatu lukea ja kuulla näitä "en vain pidä lapsista" -kommentteja, joita perustellaan mitä erilaisimmilla syillä, kuten sillä että lapset ovat vaikkapa räkäisiä ja meluisia tai jotenkin muuten epämiellyttäviä.

    Näitä juttuja kuunnellessa aina tulee mieleen, että mitä jos näin puhuttaisiin jostain toisesta ihmisryhmästä? En pidä vanhuksista/punatukkaisista/tummaihoisista/juutalaisista jne. Ei ihan laillista eikä hyvän maun mukaista.

    Luulen, että tämä lapsivihamielinen lähtökohta (ja/tai sen ilmaiseminen) on se, mikä ärsyttää ja loukkaakin. Lapset ovat kuitenkin ihmisiä. Tätä ei moni tunnu tiedostavan.

    VastaaPoista
  10. Puhutaan enemmin "tahattomasti lapsettomista"; tuo "haluamaton" vähän töksähtää...

    Niin. Tahattomasti lapseton ja sen omana tietonaan pitävä kolmekymppinen rouvasihminen on samanlaista vihattavaa riistaa kuin vela. Koska en halua avautua kaikille lapsensaantiongelmistamme, minua pidetään usein itsekkäänä, vastuuttomana, teini-ikääni jatkavana bilettäjänä. Yhteen ihmiseen piti pistää kokonaan välit poikki, koska hän oli sitä mieltä, että vasta lapsi tekee ihmisestä aikuisen.

    VastaaPoista
  11. takussa: tässähän nimenomaan _ei_ puhuta tahattomasti lapsettomista, vaan niistä jotka ihan tarkoituksella eivät halua niitä?

    Ja nyt on pakko olla Hebs:n kanssa vähän eri mieltä... Lapsiviha ja se, että ei pidä lapsista, on ihan eri asia. Mä en pidä meluisista ja monesti muutenkin ikävistä lapsista, mutta en mä silti kategorisesti lapsia vihaa. Siskon napero on esim. oikein oiva tapaus. Enkä usko, että muutenkaan ainakaan useimmat vapaaehtoisesti lapsettomat vihaavat lapsia. He vaan eivät pidä lapsista, mikä on täysin oikeutettua. On sinänsä myös ihan sallittua olla pitämättä niistä tummaihoisista tai juutalaisistakaan, mutta vasta siinä vaiheessa kun niitä alkaa vihaamaan niin paljon, että kyseisten ryhmien olemassaolo-oikeutta aletaan kyseenalaistamaan, ja ilmaisemaan vihaa jollain tavalla, siitä tulee laitonta.

    Toiset ei pidä koirista, toiset ei pidä kissoista ja yksi ei pidä lapsista. Ei ketään voi pakottaa pitämään jostain asiasta, ja vielä päälle olettaa heidän sisällyttävän tämän asian elämäänsä. Minä henkilökohtaisesti voisin hyvinkin pitää henkilöä joka ei pidä koirista, jotenkin epäilyttävänä ja omituisena, mutta ei mulla silti ole oikein oikeutta loukkaantua siitä että joku ei niistä pidä ja halua sellasta itselleen. Lapset on joo ihmisiä, mutta ei se ole syy pitää niistä. Vähän sama kuin olettais kaikkien pitävän itsestään sen takia että on ihminen. En mä pidä monista aikuisistakaan, ja moni ei pidä musta. Mutta en vihaa ihmisiä, enkä niitä lapsiakaan.

    On toki varmaan ihmisiä, jotka ilmaisevat mielipiteensä turhan "lapsivihamielisesti", mikä ei tietysti ole fiksua, mutta tuo ei kyllä ole se yleinen ilmapiiri vapaaehtoisesti lapettomien joukossa. Eikä sitä tietysti oikein erikseen tarvitse joka paikassa mainostaa kuinka ei pidä lapsista, tai muutenkaan ihmisistä/koirista/kissoista/juutalaisista, mutta jos joku sen kuitenkin kertoo, niin ei siitä pidä itseensä ottaa. Miksi sitten muiden täytyy kuulla liian usein, että joku ei pidä lapsista? Siksi, että lapsettomilta jatkuvasti vaaditaan selityksiä siihen että niitä ei ole...? (Toisin kun taas useimmilta ei udella miksei sun kaveripiiriin kuulu mustaihoisia, tai miksei teilä ole koiraa.)

    VastaaPoista
  12. Joo, missään tapauksessa ei tarvitse pitää esim. melusta tai lapsista tai kissoista tai kukkakaalista, mutta en ymmärrä sitä vimmaa, jolla se pitämättämyys tuodaan esiin. Jos mulle ruokapöydässä tarjotaan jotain mistä en tykkää, sanon ystävällisesti kiitos ei ja laitan tarjottimen kiertoon. On aika epäkiinnostavaa ja kuten yllä kirjoitin, myös epäystävällistä, ilmaista inhon tai pitämättömyyden tunteitaan kovin voimakkaasti. Paljon kiinnostavampaa on mielestäni jutella jostain mistä pitää.

    En minäkään pidä ikävistä aikuisista ja joidenkin lasten seurassa voi olla hankala tai epämiellyttävä olo, mutta en näe miksi näitä fiiliksiä pitäisi erityisesti ilmaista.

    Ei kai sinänsä ole mitenkään kiellettyä olla pitämättä vaikkapa tummaihoisista ihmisistä, mutta ainakin minä pidän tällaista mieltä olevaa todella ennakkoluuloisena rasistina.

    Ja joo, se on ihan hanurista että ihmiset katsoo asiakseen udella ja arvostella toisten perheratkaisuja.

    VastaaPoista
  13. Minusta on vähän turha ottaa nokkiinsa velan lausahdusta "en pidä lapsista". Minun kokemukseni perusteella suurin osa vapaaehtoisesti lapsettomista tarkoittaa sillä, että on ihan kiva että lapsia on olemassa, mutta vielä kivampi ettei yksikään lapsi ole minun kontollani. Mielestäni sitä ei voi verrata antisemitismiin tai (edes piilo-)rasismiin. Kärjistän: toisin kuin jokaisella juutalaisella ja eri etnisyyksiä edustavalla on itsestäänselvästi yhtäläiset oikeudet minun kanssani, yhdelläkään minun munasoluistani ei ole itsestäänselvää oikeutta hedelmöittyä, vallata kehoani ja elämääni ja syntyä lapsekseni. Eri tason asioita.

    Pinnallinen, yksinkertainen lausahdus voi myös olla paikallaan kahvipöytäkeskusteluissa. Samoin kuin tahattomasti lapseton ei välttämättä halua avautua esim. hedelmöityshoidoistaan, vapaaehtoisesti lapseton ei ehkä halua avautua siitä, kuinka esim. vastenmieliseltä tai pelottavalta raskaus ajatuksena omalle kohdalle voi tuntua.

    Itse en voi vielä täydellä varmuudella sanoa, että meille ei lasta/lapsia tule, mutta kun todennäköisesti ei tule ja uteluja alkaa toden teolla sadella, odotan monien kulmakarvojen nousevan perusteluistamme. Etenkin kun kaikki tietävät, että minä pidän vauvoista ja lapsettomanakin osaan niitä hoivata, ja mies on ihan paras ymmärtämään lapsia ja viihdyttämään niitä. Aika, paikka ja elämäntilanne eivät vaan osuneet yksiin, emmekä kumpikaan tahdo lasta riittävästi asettaaksemme muun (lähinnä henkisen) hyvinvoinnin vaakalaudalle. Odotan asenteita, että olemme itsekkyyden ja mukavuudenhaluisuuden lisäksi pelkureita ja laiskureita. Aika näyttää. :)

    Mielenkiinnolla odotan linkkiä Salamatkustajan siskon graduun!

    VastaaPoista
  14. salamatkustaja10/01/2011 11:27 ip.

    Tällä onkin käyty paljon fiksua keskustelua vuorokauden aikana - kiitos! Miten musta tuntuu, että tän blogin lukijat ovat varsin älykästä sakkia; tai osaavat ainakin kirjoittaa hyvin. Kommenteissa on harvoin edes pilkkuvirheitä :D

    No joo, tuo nyt oli sivuhuomautus, mutta mainiota nähdä, että aihe herättää kiinnostusta ja ajatuksia puolelta toiselle. Ja laitan tosiaan sen linkin graduun heti kun se tulee jonnekin saataville (se on kai parhaillaan nyt arvioitavana).

    Palaamma!

    VastaaPoista
  15. Aina kun kerron olevani vela pehmennän sanomaani kertomalla, että en vihaa lapsia. 99% ihmisistä joille velat on suht tuntematon käsite olettaa minun automaattisesti vihaavan lapsia, kuka nyt olisi vapaaehtoisesti lapseton jos ei kerta vihaa lapsia. Koen siis olevani aina puolustuskannalla kun valintani tulee esiin. Joudun selittelemään etten ole mikään skitso joka hakkaa jokaisen ääntä pitävän tenavan kaupan kassajonossa.

    Monelle lausahdus "en vain pidä lapsista" ei tarkoita vihaamista. Se voi olla helppo keino kuitata asia ilman suurempia selittelyjä. Minusta lapset voivat olla ihan ok, jotkut hyvätapaiset lapset ovat jopa mukavia. Minulla ei kuitenkaan ole koskaan ollut minkäänlaista tarvetta omaan lapseen, en ole eläessäni vauvakuumetta potenut. Nuorempana ajattelin lapsia tekeväni, lähinnä koska oletin sen kuuluvan asiaan (salaa toivoin, että olisin tarpeeksi rikas hommaakseni lastenhoitajan). Vuosien varrella olen kuitenkin huomannut miten paljon arvostan omaa rauhaa, hiljaisuutta ja siistiä kotia, ei en ole mikään bilettävä uraohjus, päinvastoin. Miksi muuten sotku ja melu ovat kummallisia syitä? Pitääkö niistä pitää? Olen pahoillani jos en nauti lapsen räästä paidassani, minusta se on kuvottavaa.

    Pääasiallinen syy lapsettomuuteeni on kuitenkin se, että ajatus lapsesta on minulle ahdistava. Olla vastuussa toisesta ihmisestä joka on täysin riippuvainen sinusta 24/7, loputon huoli ja murhe osaanko hoitaa ja kasvattaa toisesta ihmisestä tasapainoisen yksilön. Miten hän pärjää kodin ulkopuolella entä kun itsenäistyy ja muuttaa omilleen. Vaikka ihmiset aina vetoavat siihen ettei se lapsi ole vastuulla kun "vaivaiset" 18v niin jokainen vanhempi varmasti murehtii lapsensa puolesta loppuelämänsä. Pelkkä ajatuskin on kammottava, huh, minulla on ihan tarpeeksi murhetta itseni kanssa.

    Tätä kaikkea ei vain jaksa vatvoa jokaisen ihmisen kanssa, varsinkaan kun yleensä kaikki perustelusi pyritään kumoamaan mitä erilaisemmilla syillä. Paljon helpompi on sanoa "en nyt suuremmin välitä lapsista".

    En muuten pidä myöskään meluisista ja haisevista aikuisista, vanhuksista, punatukkaisista, tummaihoisista, juutalaisista, koirista tai kissoistakaan. En myöskään ymmärrä miksi minun pitäisi sietää tälläisiä läheisyydessäni.

    VastaaPoista
  16. Mietitäänpäs. Velalla on esimerkiksi häät, jonne olisi tulossa myös lapsellisia ihmisiä. Kutsukorttiin kirjataan, että ikäraja on esimerkiksi 18v. (tämä lienee aivan nätisti sanottu eikä automaattisesti kuvasta vihaa ketään kohtaan, eikös?). Tässä vaiheessa mitä luultavimmin osa porukasta jää tulematta, koska lapset ei ole tervetulleita (mikä tietenkin on sinänsä ok), mutta osa porukasta alkaa taatusti vänkäämään, että "minkälaiset juhlat ne on, johon ei lapset saa tulla ja mikä siinä nyt on niin kamalaa, jos meidän nnnn on paikalla?!". Jotkut saattavat ottaa ne muksut mukaan siitä huolimatta, koska "jos nyt meidät halutaan mukaan, niin on kyllä siedettävä meidät lapsetkin".

    Onko siis ihme, että vela, joka ei tykkää lapsista, joutuu aika tiukkaankin sävyyn asiaansa selostamaan ja vaikuttaa vihamieliseltä? Mitä siis pitäisi tehdä? En nyt tahdo syyllistää ketään, mutta päästäisiin aikalailla helpommalla kaikki, jos toisten mielipiteitä ja toiveita kunnioitettaisiin eikä kyseltäisi mitä ihmeellisempiä jatkokysymyksiä. En minäkään kysele miksi joku ei käyttänyt ehkäisyä. Miksi multa saa kysyä miksi käytän (ja koska aion lopettaa sen käyttämisen)?

    Jos minä joskus menen naimisiin (mikä tuskin tapahtuu), minä ihan oikeasti laitan siihen kutsuun, että ikäraja ihmisillä 16v., mutta kaiken ikäiset ja -kokoiset koirat ovat lämpimästi tervetulleita. Ja ne tyypit, joita minä oikeasti arvostan, ymmärtävät miksi näin on :D

    VastaaPoista
  17. Kyllä se taitaa olla niin, että jos sanoo että ei pidä tummista ihmistä niin kaikki "sivistyneet" ovat kauhuissaan ja takajaloillaan mutta on ihan "oikeutettua" sanoa, että en pidä lapsista. Vaikka ei kummassakaan tapauksessa siis mihinkään laittomuksiin ryhtyisikään.

    Lailla ja moraalilla ei ole mitään tekemistä keskenään.

    Herbsin kanssa olen samaa mieltä.

    Eivätkö ne epävarmat ihmiset juuri pidä pitämättömyyksistään kovinta ääntä? Hakevat kovalla melulla oikeutusta asialleen.

    VastaaPoista
  18. Minäkään en ymmärrä, miksi jotkut lapsiperheelliset ottavat niin henkilökohtaisesti tämän "en vaan pidä lapsista". Perheellisten joukossa on vaikka kuinka paljon ihmisiä, jotka eivät itsekään pidä lapsista! Mutta "oma lapsi on eri asia". Enkä ole keksinyt tätä itse, vaan kuullut aika monen suusta. Minäkään en pidä huonosti käyttäytyvistä ja hemmotelluista lapsista - miksi pitäisi - kun en pidä huonosti käyttäytyvistä ja hemmotelluista aikuisistakaan? Sealle sanon, että sinulla on harvinaisen terveitä ajatuksia ja perusteluja lastenhankkimisen suhteen, pidä vaan kiinni niistä.

    Ja jokaisella on mielestäni oikeus päättää ketä hääjuhliin kutsuu. Muutenkin olisi toivottavaa, että vanhemmat käyttäisivät tervettä järkeä ja huomioisivat muut osallistujat. Minulla ei ole mitään kunnon muistikuvia oman, vastikään kuolleen läheiseni siunaustilaisuudesta, sillä parivuotias taapero huusi koko tilaisuuden ajan kurkku suorana enkä kuullut papin puheesta mitään. Kyllä harmittaa, oikeasti.

    VastaaPoista
  19. Eli näyttää siltä, että vapaaehtoinen lapsettomuus on monien mielestä niin erikoista, että sitä joutuu selittelemään monille, ja helppo keino lyödä luu kurkkuun kyselijältä on sanoa, ettei pidä lapsista. Vaikka oikeasti pitäisikin, mutta ei vaan halua omia. (Ja varmasti on sitten niitä, jotka eivät oikeasti pidä lapsista).

    Minusta ei ole yhtään kummallista pitää lapsista tai olla pitämättä, haluta niitä tai olla haluamatta, ja jokaisella on oikeus päättää siitä itse. Ja häihinkin saa kutsua juuri ne jotka haluaa.

    Mutta, kuten aiemmin olen kirjoittanut, minusta on kummallista, että voi niputtaa ison ryhmän ihmisiä yhteen ja ilmoittaa ettei pidä niistä, ja sitä ei pidetä yhtään kummallisena tai ennakkoluuloisena.

    En ota sitä henkilökohtaisesti vaan ihmettelen näin yleismaailmallisesti.

    VastaaPoista
  20. Itseäni parissa vapaaehtoisesti lapsettomassa kaverissa ärsyttää lähinnä se, että he ovat jatkuvasti puolustuskannalla päätöksensä suhteen. Ja se ilmenee aika usein sellaisina ikävinä piikikkäinä kommentteina lapsiin ja lapsiperheiden elämään liittyen. Joo, varmaan ovat puolustuskannalla ihan siksi, että heitä on jollain tapaa painostettu hankkimaan lapsia, ja oikeastikin joutuvat puolustelemaan päätöstään usein. Mutta ei minusta silti ole reilua, että se kohdistuu MINUUN (olen raskaana) ja MINUN (tulevaan) elämääni *. Itse en ole koskaan kyseenalaistanut heidän päätöstään, vaan ymmärrän sen hyvin. Onko Suomessa muka tosiaan niin vaikeaa olla vela, että pitää ihan varmuuden vuoksi puolustella ja korostaa sitä, vaikkei olisi tarvettakaan?

    *Minä: "Ensi vuonna haluaisin kyllä lukea sen/harrastaa tuota/ oppia tätä"
    Vela: "Ensi vuonna sä vaan pyykkäät paskavaippoja kuule, hahhah!"

    VastaaPoista
  21. "Onko Suomessa muka tosiaan niin vaikeaa olla vela, että pitää ihan varmuuden vuoksi puolustella ja korostaa sitä, vaikkei olisi tarvettakaan?"

    Koko kansasta en tietysti tiedä, mutta omien ja vela-sukulaisten kokemuksista voin sanoa, että kovin montaa kertaa jaksa kuunnella kun joku tulee huutamaan päin naamaa kuinka itsekäs ja rikas(!) olet, ja kuinka helppoa se elämä ilman lapsia onkaan. Eli kyllä, jossain mielessä se on niin vaikeaa, että sitä puolustautuu vaikkei olisi tarvettakaan. Etenkin kun yleensä tuo huuto tulee aivan ihmeellisissä tilanteissa ilman minkäänlaista provosointia.

    Esimerkiksi minä olen tuon kuullut siinä tilanteessa, kun muuan tuttu valitti (kännissä...) rahojensa vähyyttä, minä (silloin työtön, mutta sentään selvin päin) vastasin jotakin, että "joo, tuppaahan ne rahat vähissä olemaan". Seuraavaksi huomasin kuuntelevani mekastusta siitä, kuinka mulla EI VOI olla rahahuolia kun ei ole lapsia. Mitähän tuossakin olisi pitänyt tehdä välttääkseen tilanteen? Ja mitä sille olisi pitänyt sanoa takasin? Sillä kertaa taisin vain lähteä muualle...

    VastaaPoista
  22. Henna, oletpa saanut ikävää kohtelua!
    Voimasanojen käyttö olisi lienee ollut tuossa tilanteessa oikeutettua. Tuleepa mieleeni sellainen, että henkilö,jolla on lapsia ja syyllistyy tuollaiseen parjaukseen, saattaa olla aivan v..... omaan elämäänsä. Ehkä hän jopa syyttää omia lapsiaan omasta kestämättömästä tilanteestaan. Eikä aikuisen elämänhallinnan menettäminen ole viattomien lasten syy. Vaikka onhan se vika mukava nähdä omissa lapsissa jos itse on saamaton hoitamaan omaa elämäänsä kuntoon. Esimerkiksi opiskelemaan tai eroamaan paskasta parisuhteesta. "Enhän minä voi, kun lasten takia täytyy..." Lapsiparat!

    Huonosti käyttäytyviä ihmisiä on paljon, eikä siihen taida sitten elämäntilanne paljon vaikuttaa.

    Kyllä lapseton voi olla myös rahaton.

    VastaaPoista
  23. Se, että joku on joskus käyttäytynyt huonosti, ei oikeuta kohtelemaan toisia ihmisiä rumasti. Siinä vain alentuu samalle tasolle.

    Selitys "en vain pidä lapsista" on siitä huono, että siinä jotenkin oletetaan, että kaikki perheenäidit pitäisivät pikkulapsista. Eihän se niin ole. Minä haluaisin saada lapset kymmenvuotiaina ja hyvinkasvatettuina, mutta se nyt ei oikein ole vaihtoehto.

    VastaaPoista
  24. Kati (juuri se haastattelun Kati)10/02/2011 1:42 ip.

    Olen todellakin joutunut puolustelemaan valintaani ties kuinka monesti. Kaikkein pahimpia ovat olleet puolitutut, esimerkiksi harrastus- ja työkaverit. Lähimmille (sukulaiset, kaverit) ei pääsääntöisesti ole tarvinnut sanoa kuin kerran, että en halua lapsia. Siinä se. Ei kyselyitä, ei uteluita, ei "kyllä se sun mieli vielä muuttuu" -mantraa.

    Paras (=pahin) oli yksi tuttava, joka aikansa jankutti, ja kun tiuskaisin, että steri on hankittu vuosia sitten (mikä onkin totta), hän vastasi, että kai sen voi purkaa.

    Joo, voihan sen, mutta kun en halua. :)

    VastaaPoista
  25. salamatkustaja10/02/2011 2:17 ip.

    No jihaa! Aivan mahtavaa kun tänne näyttää eksyneen ihan uusiakin kävijöitä. (Vaikka tämä onkin tämmöinen, noh, äitiblogi)

    Kati, kiitos kun tulit tänne laittamaan viestin! Mä en itse kuullut tuota kyseistä radio-ohjelmaa, joten en tiedä miten se alusta loppuun asti meni, mutta tuo graduun löytynyt ote keskustelusta kuvasi minusta vela-keskustelua aika osuvasti.

    Harvemmin puolitutut/työkaverit/muu jengi kyselee lapsen hankkineilta, miksi hankitte lapsia ja miksi halusitte niitä että oletteko nyt _aivan varmoja_ tästä valinnastanne. Velat saavat varmaan aika usein selitellä valintaansa ja mielipiteitään. Ja selittämisellä tarkoitan sitä, että yksi kysymys ei riitä, vaan asiasta aletaan jankata ja lasta haluamatonta pidetään jotenkin kummajaisena.

    Ne velat joita itse tunnen, eivät vihaa lapsia tai tuo näkemystään mitenkään aggreesiivisesti esiin. Typeryyksiä laukovia kilipäitä sen sijaan löytyy joka sakista, niin omia lapsia haluavista kuin heistä, jotka eivät lapsia halua. Monilla tännekin kirjoittaneista näyttäisi olevan kokemuksia molemmista porukoista.

    Riitta, tuo mitä sanoit lopuksi, on minusta niin totta: joinakin hetkinä minäkään en pidä yhteisesti kaikista maailman pikkulapsista, ja se ei ole minusta mitenkään erikoista tai ääriajattelua.

    Tarkennan tätä vähän. Kun käyn tarhassa hakemassa omaa lasta hoidosta, vilkaisen toki niitä muitankin natiaisia, mutta ne eivät kyllä herätä minussa mitään isompia rakkauden tunteita. Kunhan ovat. Vähän niinkuin kanssaihmiset ruokakaupan jonossa tai juoksulenkillä vastaantulevat :)

    Ja kyllä, ne k-18-hääbileet ovat erittäin suositeltavia. On paikkoja, jonne lapsia ei voi ottaa mukaan ja on paikkoja, jonne ne voi ottaa mukaan. Tällä logiikalla lapsettomat hotellit ja erityisesti lapsiperheille suunnitellut hotellit ovat molemmat hyviä. Minusta jopa idea lapsettomista pikkulasten syntymäpäiväjuhlista on maino (ja tämän ideanhan esitteli: http://www.projectmama.info/2010/07/onnistuneet-lastenjuhlat.html)

    VastaaPoista
  26. Se aliarvioimisen ja vähättelyn määrä mitä vapaaehtoisesti lapseton voi saada osakseen on joidenkin kohdalla aivan älytön. Kun sanot ettet tahdo lapsia, sinulle nauretaan ja todetaan miten se mieli vielä muuttuu, miten oma lapsi on ihan eri asia ja miten vanhana tulet katumaan valintaasi. Ihan kun aikuinen ihminen ei osaisi itse valita sitä mikä itsestä tuntuu oikealle. Valitsemalla lapsettomuuden olet naiivi typerys joka ei tiedä parastaan, joka jää oman itsekkyytensä ja hölmöytensä takia paitsi jostain maailmaa mullistavasta kokemuksesta. Olet viallinen, idiootti ja teini, ihminen ei voi kasvaa vastuulliseksi aikuiseksi ilman lapsia joten olet tuomittu olemaan se bilettävä 20v uraohjus ikuisesti. Jos vielä otetaan yhteiskunta mukaan olet myös osana ajamassa ihmiskuntaa sukupuuttoon, maksattamassa eläkkeesi perheellisillä ja kaikin keinoin tuhoamassa älykästä ihmiskuntaa. Puhumattakaan minkä pettymyksen tuotat lähimmäisillesi kun et anna heille lapsenlapsia, serkkuja jne.

    Eivät ihmiset varmasti tahallaan pahoita läheisten mieltä, mutta jos arki on naurua ja vähättelyä niin kyllä se vähitellen nostaa aikamoisen kiukun pintaan. Sitten on vielä ne tuntemattomat jotka tosiaan väittävät velojen olevan upporikkaita itsekkäitä narsisteja. Pitäisi kai tehdä lapsi niin parantuisi heti diagnosoitavasta persoonallisuushäiriöstä, vanhemmathan eivät voi olla narsisteja...

    Onneksi itse olen toistaiseksi välttynyt pahimmilta ylilyönneiltä, johtunee varmaan sosiaalisen piirini pienuudesta tai sitten olen vain onnistunut keräämään ympärilleni fiksuja ihmisiä. :D

    VastaaPoista
  27. Taru: halusin vain korjata salamatkustajan käyttämää termiä "haluamaton lapsettomuus".

    Ja tahattomasti lapsettoman on melko paljon helpompi kuitata lapsettomuutensa valehtelemalla sen olevan vapaaehtoista kuin tahatonta. Valehtelusta saa ilkeitä ilmeitä osakseen, mutta sitä tahattomuuden töksäytyksestä seuraavaa vaivaantunutta kiemurtelua ja hiljaisuutta ja ällöttävää sääliä ei jaksa kukaan. Mielummin olen "vela" kuin maho.

    VastaaPoista
  28. salamatkustaja10/02/2011 4:31 ip.

    Takussa, hyva kun korjasit, kaytin tosiaan tuolla aikaisemmin huonoa sanaliittoa, ajattelemattomuuttani. Tahaton on sanavalintana parempi.

    VastaaPoista
  29. Kyllä minusta tilanteessa voi puolustaa itseään.

    En toki tarkoita sitä, että pahaa oloa sinänsä viattomiin levitetään, kuten nyt näitä kommentteja lukiessa tuntuuu että monen kohdalla on käynyt.

    VastaaPoista
  30. En tajua miten tuollaiseen (lapsettomuuteen) voi ylipäätään muut puuttua! Eihän se kuulu kenellekään mitenkään. Ennemminkin tekisi joskus mieli puuttua joidenkin lasta tekevien asioihin, kun näkee että elämä on perseellään ja sillä halutaan vaan korjata jotain. Tuokin että joku ei pidä lapsista - voiko joku sitten sanoa pitävänsä KAIKISTA aikuisista?

    Eikös muuten oo niin, että häihin on kutsuttu ne, joiden nimet kutsussa lukee. Jos kutsussa on vain vanhempien nimet, niin lapset jää kotiin. Tai sitten voi kysyä juhlien järjestäjältä että miten oli tarkoitettu (joskus lapset vaan unohtuu kutsusta). Äh, kamoon, kai nyt jokainen saa viettää häänsä niin kuin haluaa!

    VastaaPoista
  31. Minä tykkään monenlaisista lapsista. Hoidosta/koulusta omaa lasta hakiessa on kiva jutella näiden muidenkin lasten kanssa. Aikamoisia juttuja saa kuulla.
    Lapset eivät todellakaan ole mitään herran pikku enkeleitä!

    VastaaPoista
  32. Todella hyvä aihe ja hyvää keskustelua sen ympärillä! Haluaisin nostaa mietintään ja miksei keskusteluun toisenkin tähän asiaan liittyvän aiheen: Entäs jos olet saanut yhden lapsen ja tiedät lapsilukusi olevan täynnä? Itse olen saanut todella tylyjä kommentteja, jopa terveydenhuollon ammattilaisilta. "Kyllähän lapselle sisarus pitää olla" "Mitä teet, kun sun lapsi tulee 5 vuotiaana kysymään sisarusta?" (Jälkimmäinen oli lääkäri, jonka kanssa keskustelin mahdollisuudesta sterilisaatioon). Ainoa hyväksyttävä syy yksilapsisuuteen tuntuu olevan se, että äidillä on joku sairaus, joka raskauden kanssa tulisi vahingoittamaan äitiä pysyvästi. Se, ettei enempää lapsia halua, se ei kelpaa syyksi. "Kyllä se mieli muuttuu, kunhan lapsi on tarpeeksi iso". Miksi suomalaisessa yhteiskunnassa ei myöskään ole sosiaalisesti hyväksyttävää se, että on vain yksi lapsi?

    VastaaPoista
  33. Jokainen voi viettää häänsä niin kuin parhaaksi katsoo, mutta kenenkään kutsutuista ei myöskään tarvitse juhliin osallistua. Aika harvoin lähden tässä elämäntilanteessa yhtään mihinkään ilman lapsia - ainakaan miehen kanssa kahden. Häissä ja muissa perhejuhlissa on myös se ongelma, että potentiaaliset lastenvahdit ovat yleensä myös kutsuttu.

    Eipä sillä, ei ole näitä K18-hääkutsuja tullut. Perhejuhlissa on kyllä lasten kanssa käyty: joskus ovat olleet koko juhlan ajan nätisti, joskus lapsia on toimitettu kirkosta pihan puolelle rauhoittumaan.

    VastaaPoista
  34. Minusta sterilisaation kohdalla pitääkin lääkärin varmistaa, että nainen tietää, mitä on tekemässä. Se kun on peruuttamaton operaatio ja meitä on (ihan oikeasti) aika moneen junaan: joku voi tosiaan kuvitella, että sterilisaation purkaminen käy helpommin kuin oikeasti käy.

    VastaaPoista
  35. Tuossa asiassa muuten huomaa miten yhteiskunnankin normit muuttuu. Juttelin kummitätini kanssa vähän aikaa sitten, ja hän kertoi että sillon kun hän sai lapsia, eli 80-luvun alussa, yksi lapsi oli se normaali määrä. Kummitäti sai kaksi lasta, mitä oli kovasti ihmetelty, ja vielä vannotettu, että ethän sitten kolmatta vaan tee...

    VastaaPoista
  36. Meinasin juurikin tulla kommentoimaan samaa asiaa kuin Tiituska. Lapsien hankintaa ei tarvitse perustella kenellekään, mutta se ettei halua lapsia, tai ei halua enempää lapsia kuin sen yhden, herättää närää.

    Rakastan tuota yhtä kupeitteni hedelmää kovasti, mutta saa jäädä ainokaiseksi. Koska olen nuori, saan kuulla paljon kommentteja siitä, miten mieli muuttuu, aika parantaa ja elämä vie. Lasken vuosia siihen, että saan sterilisaation, ja odottavan aika on pitkä. Yhdessä lapsessa on huolta, murhetta ja rahanmenoa aivan tarpeeksi, myös lasta tarpeeksi minulle. Kylä kasvattaa ja kavereita riittää, ei minun tarvitse pyöräyttää farmarivolvollista kakaroita, ihan vaan että niillä olisi seuraa toisilleen.

    Lasten hankkiminen tai hankkimatta jättäminen ei kuulu muille, ellei itse aloita keskustelua aiheesta. Tai blogia. ;)

    VastaaPoista
  37. salamatkustaja10/02/2011 9:16 ip.

    Heh, hyvä nosto Tiituskalta ja Spatzilta. Meillä päin kysely 2.0:sta alkoi heti ensimmäisen synnyttyä... Ja moon itse sitä mieltä, että lapsi ei välttämättä tarvitse sisaruksia - tietenkään. "Lasta ei voi kasvattaa kaupungissa" ja "Ainoasta lapsesta tulee itsekäs" -kommentit ovat niin pseudoja että hävittää jo sanojan puolesta...

    VastaaPoista
  38. Kati (juuri se haastattelun Kati)10/03/2011 7:15 ap.

    Se haastattelu vielä http://ylex.yle.fi/ylex-areena/play/1535263

    VastaaPoista
  39. Itse olen vähän niinkuin epähuomiossa lapsellinen ex-vela myös. Niin vain kävi - kolmekymppisenä. On ollut parisuhdetta, omistusasuntoa, vakituista työpaikkaa ja auvoisaa elämäntilannetta, mutta kertaakaan en ole joutunut vastaamaan kyselyihin, miksei meillä ole lapsia. Ikinä. Joku lapsellinen kaveri on ehkä ehdottanut vitsillä, että nyt vaan teette tekin tällaisen, mutta se on kuitattu jollain "nejjnejjnejj" -vitsillä, conversation over.

    Nyt, kun meillä on lapsi, kohta vuoden ikäinen, ei kukaan ole vielä ainakaan kysynyt, tuleeko toista ja jos niin milloin. En tiedä mitä vastaisin - paitsi totuudenmukaisesti, että en tiedä, katellaan nyt, tuskin ainakaan ihan heti jos on tullakseen.

    Harmittaa niiden puolesta, jotka joutuvat kerrasta toiseen perustelemaan valintojaan ja puolustelemaan niitä hyvinkin tunkeileville ja törkeille uteloille. Ihmettelen vaan, miten minun kohdalleni ei näitä ärsilöitä ole osunut koskaan, ei edes sitä raskausaikaista mahanlääppijää. En kyllä ole kovin herkkänahkaista tyyppiäkään, joten ehkä en ole vain huomannut?

    VastaaPoista
  40. Taru kirjoitti: "Tuossa asiassa muuten huomaa miten yhteiskunnankin normit muuttuu. Juttelin kummitätini kanssa vähän aikaa sitten, ja hän kertoi että sillon kun hän sai lapsia, eli 80-luvun alussa, yksi lapsi oli se normaali määrä."

    Kuulostaa kyllä omiin korviini kovin oudolta, koska olen itse 80-luvun alun lapsi ja kun mietin kaveripiiriäni (ja entisiä luokkatovereitani), joista suurin osa on samaa ikäluokkaa, niin ei niitä ainoita lapsia nyt mitenkään erityisen paljon ole. Ehkä nämä "normit" ovat ystäväpiirikohtaisia tai näissä on alueellista eroavaisuutta.

    VastaaPoista
  41. Jos kysellään pikkukakkosen perään niin on vielä niitäkin joille ei sekään riitä. Kahden tytön äitinä minulta tingataan, että "milloin teette pojan?". Meidän lapsiluku on täynnä, olen enemmän kuin tyytyväinen kahteen tyttöön enkä minä (eikä mieheni) haaveile pojasta. Miehen suvussa on muilla poikalapsia joten sukunimen jatkumisellakaan ei voi uteluja perustella. Tulee hieman sellainen olo, että perhe ei ole Perhe ennen kuin on molemman "merkkisiä" lapsia. Entä jos saisimme kolmannen tytön? Olisiko se utelijalle pettymys? Sitten ihmetellään kun sanomme, että meidän perhe on tässä, ei tule poikaa eikä tyttöä (vannomatta toki paras, suunnitelmathan voivat muuttua). Hienotunteisuus muita kohtaan ei tosiaan olisi pahasta, koskee se sitten omasta halusta tai tahtomattaan lapsettomia, yksi- tai monilapsiperheitä.

    VastaaPoista
  42. Ei se ole kovin ihmeellistä että aihe herättää mielipiteitä. Kyse on biologiasta. Jos joku ei halua lisääntyä niin se on niin täysin elämän kiertokulun (tai miksi sitä nyt kutsuukaan) vastaista, että totta kai se aiheuttaa reaktioita. Tyyliin apua! Nainen ei halua lapsia! Ihmiskunta kuolee sukupuuttoon! Älkää ottako henkilökohtaisesti. Ei ihmiset sitä analysoi ennen kuin täräyttävät suustansa. Ne ei mahda sille mitään, se tulee selkäytimestä.

    Ja sen lisäksi monet vanhemmat haluaisivat että muillakin olisi lapsia, jotta kaikki olisivat samassa tilanteessa. Tuntuisi se oma elämä helpommalta. Harvassa on ne vanhemmat, jotka eivät koskaan ole kaivanneet sitä mennyttä lapsetonta elämää. Eihän sitä toki lapsistaan luopuisi, mutta saispa vaan kerrankin tehdä mitä haluaa... Ero on siinä, että tahallisesti lapseton ei voi kaivata lapsia, koska ei ole sitä omaa kokemusta niistä hyvistä hetkistä. Mutta jokainen vanhempi on joskus ollut lapseton, ja tietää tasan tarkkaan mistä on luopunut.

    VastaaPoista
  43. Luulen, että tuo veloja kohtaan osoitettu syyllistäminen johtuu siitä, että moni hankkii edelleen lapset ympäristön painostuksesta siksi, että niin "kuuluu tehdä". Kun se oma päätös sitten alkaa kaduttamaan, on tietysti helppo purkaa ahdistus niihin, jotka eivät sitä kaikille "kuuluvaa" päätöstä olekaan tehneet. Väärinhän se tietysti on - en muuta väitäkään - mutta tavallaan ymmärrän sen köykäisen ajatusketjun, joka tuollaisen käyttäytymisen takana on.

    Toinen huomioitava asia on se, että koska lasten hankkimista pidetään status quona, ovat kaikki siitä poikkeavat ratkaisut kummallisia ja niille halutaan kuulla perusteluja. Sama koskee kaikkia muitakin tavallisesta poikkeavia valintoja.

    En itse juo alkoholia lainkaan, en mitään alkoholipitoista ikinä. Tottumukseeni ei liity minkäänlaista vakaumusta, uskontoa tai mitään muutakaan ulkopuolista pakottavaa tahoa, en vain juo. Joku ei pidä maksalaatikosta, minä en pidä alkoholista. Mutta suurin osa suomalaisista kuitenkin juo ja paljon. Siispä saan joka kerta muiden juodessa vastailla hyvin samanlaisiin kysymyksiin kuin näemmä moni vela on joutunut vastaamaan. Joudun puolustelemaan, selittelemään. Herätän muissa sääliä, huvittuneisuutta ja joskus vihaakin, reaktioita on ihan kirjaimellisesti yhtä monta kuin on ihmisiäkin. Toistaiseksi kukaan ei ole ohittanut juomattomuuttani olankohautuksella.

    Vertailu alkoholittomuuden ja vapaaehtoisen lapsettomuuden välillä on ehkä köykäistä, mutta halusin nyt vain sanoa, että uskoakseni kaikkia yleisestä käsityksestä merkittävästi poikkeavia elämänvalintoja saa perustella. Ja perustella. Ja perustella. Vapaaehtoiseen lapsettomuuteen ei siis sikäli suhtauduta mitenkään poikkeuksellisesti - vaikka poikkeuksellisesti siihen tietysti pitäisikin suhtautua, kun kyse on niinkin henkilökohtaisesta asiasta. Minusta vapaaehtoisesti tai vastentahtoisesti lapsettoman ihmisen ristikuulusteleminen on yhtä ajattelematonta ja idioottimaista kuin se, että tivaisi toiselta syitä hänen seksuaalisuuteensa tai uskonnollisuuteensa. Valtaväestöstä poikkeavista seksuaalisista ja uskonnollisista suuntaumuksista on kuitenkin puhuttu jo niin paljon, että niitä ei enää taivastella niin kuin ennen. Vapaaehtoisesti lapsettomiin ei sen sijaan ole aiemmin kiinnitetty huomiota niin, miten nyt. Eivätköhän velatkin siis joskus vielä saa olla vapaaehtoisesti lapsettomia ihan rauhassa, etenkin kun väestönkasvu ei ole ainakaan laantumaan päin.

    Itse pidän vapaaehtoisesti lapsettomia todella suuressa arvossa, sillä he ovat ainakin miettineet asian perinpohjaisesti. Kunnioitan ihmisiä, jotka eivät anna vallitsevien mielipiteiden vaikuttaa omiin päätöksiinsä, etenkin kun kyse on niinkin merkittävästä asiasta kuin lapsen hankkiminen.

    VastaaPoista
  44. Taidan itse olla ilmeisesti niitä harvoja, jotka eivät koskaan ole saaneet kieroja katseita tai ilkeitä sanoja vapaaehtoisesta lapsettomuudestaan! No nyt on se yksi muksu, keskimääräistä vanhempana ensisynnyttäjänä hänet sain. Hassua on, että olen edelleen mieleltäni vela, joskus tuntuu että kenenkäs tuo muksu täällä oikein pyörii =D Omituinen fiilis.

    Eikä Tiituskan kokemusten tavoin ole kukaan kysynyt/ihmetellyt kakkosenkaan perään. Vähänkään tuntevat olivat kai niin järkyttyneitä tästä ekastakin, hah! Juu sitä kakkosta ei siis tule...työläisen aika niin kortilla ettei aika riitä kahdelle, en tähän arjenpyörittämiskatastrofiin aio toista enää. Aikaahan se muksu tarvii ja tätä hirvittelin jo aikana ennen lasta :(

    VastaaPoista
  45. Miisan kirjoitukseen kommentti: ei sekään tunnu riittävän, että on yksi molempaa sorttia. Minulla on poika ja tyttö ja lapsiluku täynnä. Kun kerron odottavani kutsua sterilisaatioon, saan aika usein aika vinoja katseita. On kyselty, että oletko nyt varma ja mitä jos kadut ja kyllä tämä minun iltatähteni on ainakin niimmaanrakasjaihanin ja ehkä nyt kumminkin vielä se kolmas. Mutku ei. Eieiei. En ole melun tai sotkun ystävä itsekään ja näissä kahdessa menee selvästi se jaksamisen ja motivaation raja.

    Minusta yksinkertaisesti tuntuu, että naisen kieltäytyminen lastenhankinnasta on aivan älyttömän suuri tabu, oli niitä jo ennestään tahi ei. Kenties siinä vaiheessa nainen saa armoa, jos niitä mukuloita on kolme tai enemmän. Yhden lapsen vanhemmat ovat itsekkäitä paskoja, melkeinpä kahdenkin. Naisenhan täytyy lempeästi hymyillen kyetä paimentamaan iso lapsikatrasta, siihenhön meidät on luotu. Vai?

    VastaaPoista
  46. Minua hämmentää tuossa sterilisaatioasiassa se, että aina sen purkaminen otetaan esiin. Itse väläyttelin aihetta toisen lapsen jälkeisessä lääkärintarkastuksessa, ja ainut kommentti oli häthätäinen "mutta sen purkaminen ei usein onnistu" ja reseptit kolmeen eri muuhun ehkäisykeinoon.

    Teki mieli kysyä, että mitä hemmettiä mä sillä purkamisella teen? Ymmärrän kyllä että joskus mieli voi muuttua (nämä tarinat miehistä jotka 20 vuoden steriloinnin jälkeen purkavat sen jne.) mutta eikös sterilisaation ideana ole, että sitä EI lähdetä purkamaan. On sitten toinen juttu, että se voi joskus ehkä olla mahdollista.

    Tietysti tilastollisesti näitä purkuoperaatioita tulee joten kai tuosta pitää jankuttaa, ilmeisesti sterilisaation suosion myötä myös purkuoperaatioiden määrä on kasvussa. Se on ihan ymmärrettävää, ihmiselämä kun on kuitenkin kovin pitkä.

    VastaaPoista
  47. Hyvää keskustelua, I like it! Ja mukava löytö tämä blogi. Mulla ei koskaan ole ollut vauvakuumetta, jota joidenkin mielestä kuuluu joka tytön potea. Not! Olen yhden taaperon äiti, koska asiat loksahti paikoilleen, kuten joku muukin asian ilmaisi. Ja toinen saa tulla joskun myöhemmin, jos on tullakseen. Työpaikalla olen jo muutaman kuukauden kuunnellut erään työkaverin vihjailuja siitä, että olisin raskaana ja todellakaan en ole. Hienotunteisuuttani en vain ole täräyttänyt vielä hänelle sitä, kuinka paljon kommentit nyppii. Ehkä se poksahdus tulee joku päivä ja sitten kaduttaa. Hääjutuista olen myös ollut todella ihmeissäni; tuoko joku oikeasti juhliin sellaisen, jota ei ole kutsuttu? Siskoni hääjärjestelyissä mukana olevana ihmetyttää todella se, että lapsia ei ole kutsuttu ja silti ne vain ilmoitetaan mukaan. Typeryyttä. Ilmoittautumisten vastaanottaja ei ole kehdannut alkaa asiassa väitellä vastaan.

    VastaaPoista
  48. salamatkustaja10/03/2011 7:51 ip.

    Kiitti linkistä, kävin kuuntelemassa :)

    VastaaPoista
  49. salamatkustaja10/03/2011 7:51 ip.

    daniellah, hehe, tuo on tuttu ajatus. Mä tosiaan ihmettelen vieläkin välillä, että meillä täällä kotona on skidi ja se näyttää ihan samalta kuin mä.

    VastaaPoista
  50. salamatkustaja10/03/2011 7:52 ip.

    Kris, hyvin sanottu; huomaan nyökkäileväni täällä ruudun takana...

    VastaaPoista
  51. salamatkustaja10/03/2011 7:54 ip.

    Sonja, tuossa tabu-ajatuksessa on muuten perää. Hyvin jännään on musta myös se, että jos mies ei tahdo suhteessaan lapsia, siitä ei nosteta yhtä suurta haloota. Tai ehkä asiasta ei vain kysellä heiltä niin paljoa, ja halloota ei pääse huutelemaan :)

    VastaaPoista
  52. salamatkustaja10/03/2011 7:56 ip.

    katjamaria, samat sanat, täällä on todella upeaa keskustelua :D Kiitos kaikille yhdessä ja erikseen!

    Ja kiitos sinulle paljon kiitoksista, ne tuntuvat tosi kivalta! Vauvakuume, joo ei hirveästi tuntunut täälläkään päässä. Puhumattakaan niistä plussatuulista (luin tällaisesta ilmiöstä jostain vauvapalstalta - pelästyin ja suljin selaimen)

    VastaaPoista
  53. Komppaan ihan täysillä. Itse en ole juurikaan juonut viimeiseen 13 vuoteen, nuorenpana kyllä join paljon. Silti monet vanhat kun uudet tuttavuudet jaksavat aina päivitellä asiaa. On kaksi yleisintä reaktio mihin itse olen törmännyt. Joko aletaan tyrkyttämään viinaa, ota nyt vähän, eihän se yksi mitään. Otaotaota. Tässä lienee taustalla ettei tahdota joukossa olevan yhtä selvää kun muut on kännissä (ja toilailee). Ei todisteita sekoiluista. Toinen yleinen ryhmä on vähättelijät. Nämä ihmiset alkavat itse pohtia omaa juomistaan, eihän sitä nyt pakko olisi ottaa, mitä jos minäkin pitäisin raittiin illan jne. Vähän häpeillen juovat jos edes kehtaavat juoda. Kumpikin lähestyminen on minulle kiusallista ja jopa ärsyttävää. En minäkään tyrkytä juojalle limua, mutta en minä myöskään kyttää toisten toilailuja. Joskus jopa sopivasti hauskan humalainen joukko "antaa" minullekin luvan relata ja "sekoilla" joukossa. En myöskään kritisoi toisten juomista, itseasiassa minusta se on erittäin ok jos kerran juomaan on lähdetty, en siis ymmärrä miksi toiset eivät voisi juoda vaikka minä en juo.

    Onneksi lähimmät ihmiset ovat ymmärtäneet tämän ja antavat minun olla rauhassa, heissä ei tosin rellestäjiä juuri ole, suurin osa on vanhemmiten rauhoittuneet. :D

    Olen aina pohtinut miksi juojan ei tarvitse perustella juomistaan, mutta absolutistin täytyy. Hämärästi vielä ymmärrän miksi velan pitää perustella ratkaisunsa, mutta lapsellisen ei, mutta juomisen suhteen...

    VastaaPoista
  54. Hienoa keskustelua. Kaveripiirissäni on lapseton pariskunta, jolta en ole udellut syitä, mutta haluaisin kyllä kovasti -- juurikin vaan sen vuoksi, että en haluaisi vahingossa loukata möläyttämällä jotain asiatonta jos lapsettomuus ei olekaan heidän oma valintansa.

    K-18 häistä sen verran että itse kyllä halusin aikanaan juhlia häitäni ja tarjolla oli suun kostuketta moneen lähtöön. Lapset eivät välttämättä sovi tähän yhtälöön, omaani ainakin haluan suojata aikuisten reippaalta rilluttelulta ja mielestäni on ihan asiallista ilmoittaa hääkutsussa, että tarkoitus on heittää kannat kattoon.

    VastaaPoista
  55. Ne vihaiset "pala helvetissä" -viestit varmaan tulivat kaltaisiltani yliväsyneiltä pienten lasten äideiltä, jotka ovat antaneet huijata itsensä äideiksi ;)

    Ihan vakavasti puhuen, mitä hittoa se kellekään kuuluu, haluatko lapsia vai et ja mistä syystä. Kyllä minä ainakin olen ihan puhtaasti kateellinen niille ystävilleni joilla ei lapsia ole tai joiden lapset ovat jo sen verran isoja, ettei niitä tarvitse hoitaa ja huoltaa koko aikaa. Toisaalta taas, olen itse saanut viettää "velan" elämää kymmenen vuotta ennen kuin oikeasti tajusin, et lapset voiskin olla ihan kiva juttu. Ja onhan ne. Ainakin olleessaan terveitä ja hyväntuulisia. Näin syysflunssien aikaan ei niinkään. Ja muuten, ennen omia lapsia pidin muiden lapsista. Nyt pidän toisten ihmisten lapsista päivä päivältä vähemmän, siitäkin huolimatta, että monen "kurittoman kakaran" rinnalla meidän piltit vaikuttavat suorastaan enkeleiltä (eikä edes helvetin sellaisilta).

    VastaaPoista
  56. Eikös se normaali käytäntö häissä ole, että alkuilta otetaan rauhallisesti ja kun lasten nukkumaanmenoaika koittaa, alkaa porukka vasta humaltua?

    Näin perheellisenä pidän kyllä selvänä, että perhejuhliin on kutsuttu koko perhe, vaikkei lapsia olisi erikseen mainittu kutsussa. Jos kutsu ei koskekaan lapsia, siitä mainitaan kutsussa erikseen (ja meiltä osallistuu korkeintaan toinen vanhemmista).

    VastaaPoista
  57. Plussatuulet? :D

    VastaaPoista
  58. Pakko puuttu perhejuhla sanaan. Jos minä haluan juhlia minun perheeni parissa niin ketähän kaikkea siihen perheeseen sitten kuuluu. Kenties myös vieraitteni perheet? Voiko kaverini tuoda sitten äitinsä ja setänsäkin minun perhejuhlaan? Miksi häät ylipäätään olisi _perhe_juhla? Paitsi ehkä korkeintaan sen hääparin perheen.

    En minä ainakaan koe, että minun 30 serkun lapsetkin ovat minulle perhettä, hyvä jos serkut edes itse! Puhumattakaan jos kutsuisin häihini kavereita. Mitähän perhettä heidän lapset minulle on? Enhän minä edes tunne näitä kaikkia serkunkummitätinkaiman lapsia!

    Minä olen jo lapsena oppinut, että jos kortissa lukee vain yhden ihmisen nimi, se on sille henkilölle, jos viitataan koko perheeseen lukee siinä +perhe tms.

    VastaaPoista
  59. Ehkä selvyyyden vuoksi olisi tosiaan hyvä ilmoittaa kutsussa, että ei haluta lapsia paikalle, jos ei siis haluta.
    Eräs hääkutsu oli osoitettu Millalle ja Mallalle ja he jättivät lapset kotiin. Hääpari ihmetteli, että miksi ihmeessä Milla ja Malla eivät tuoneet lapsia mukanaan,kyllähän kutsu koski myös parin lapsia.
    Milla ja Malla tuumivat, että kun kuoressa oli vain heidän nimensä niin ajattelivat, että kutsu koskee vain heitä kahta.

    VastaaPoista
  60. Salamatkustaja10/05/2011 7:50 ap.

    Sivuhuomiona tahan, etta makin kuulun siihen koulukuntaan etta ne joiden nimet on kortissa, on kutsuttu. Ellei siina sanota esim etta "nimi"+perhe.

    VastaaPoista
  61. Meidän suvussamme on yleensä erikseen kutsuttu aikuiset lapset tai paremminkin olen itse aikuisella iällä kysynyt erikseen, kutsuuko kutsu minuakin. Jos lapsi on sen ikäinen, että tarvittaisiin juhlien ajaksi hoitajaa, niin ilman muuta lapsi on myös kutsuttu.

    Varmasti eri suvuissa on erilaisia käytäntöjä ja häissä suvut kohtaavat. Morsiusparin olisikin hyvä jutella näistä asioista etukäteen. Muuten tulee juuri näitä tilanteita vastaan, missä morsian ystävineen ihmettelee, miksi miehen sukulaiset ilmoittavat / eivät ilmoita lapsia mukaan.

    Kaverien perhejuhlat ovatkin sitten asia erikseen. Epäselvissä tilanteissa on hyvä kysyä...

    VastaaPoista
  62. Noista häistä ym. juhlista.

    Jos juhlakalut haluavat K18-bileet, heidän tulisi myös ymmärtää se, että osa kutsutuista voi jäädä pois. Alle vuoden ikäisen vanhemmat (usein äiti) eivät välttämättä halua jättää lasta hoitoon, osalla ei edes ole ketään luotettavaa hoitajaa, kenelle lapset saisi. Välillä nimittäin kuulee juttuja, joissa hääpari on loukkaantunut verisesti, kun joku vieras ei syystä tai toisesta ole saanut/halunnut jättää lapsia hoitoon.

    Minä kuulun koulukuntaan, jossa kutsu koskee saman katon alla asuvaa perhettä (vanhemmat + alle 18-vuotiaat lapset), ellei spesifisti toisin mainita.

    VastaaPoista
  63. Palatakseni vielä tuohon aiheeseen sterilisaatio: Joku sitä sanoi kommenttini perään (anteeksi, en muista kuka) että onhan se hyvä selvittää onko hakija tosissaan. On joo, mutta kyllä se on toisaalta loukkaavaa, kun ei oikeustoimikelpoisten aikuisten ihmisten päätöksiä kunnioiteta. Tuollaista asiaa harvemmat päättänevät kevyin perustein. Ja mikä siinä lääkärin sanomassa oli mun mielestä outoa, oli se, että olemassaoleva lapsiko siitä päättää, tuleeko hänelle sisaruksia? Vanhempien resursseista viis?

    VastaaPoista
  64. Sterilisaatio ei muuten ole pelkkä aikuisen ihmisen oma päätös. Oikeudesta sterilisaatioon säädetään ihan laissa: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1970/19700283?search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=sterili%2A

    Lääkärillä ei ole pelkästään oikeutta vaan jopa velvollisuus kysellä.

    "3 § (31.1.1985/125)
    Ennen kuin steriloiminen tämän lain mukaan suoritetaan, steriloimista haluavalle on selvitettävä steriloimisen merkitys ja vaikutukset sekä muut mahdollisuudet estää raskaus."

    Jos laki ei miellytä, sitä voi toki yrittää saada muutetuksi....

    VastaaPoista
  65. Sterilisaatio on oikeasti aika iso juttu. Tiedetään tapauksia, joissa jo nukutettu nainen on herätetty, kun papereista on esim. puuttunut allekirjoitus.

    Yllättävän monet naiset myös kuvittelevat, että sterilisaatio lopettaa kuukautiset. Sehän ei pidä paikkaansa: steriloinnissa tukitaan munajohtimet, jolloin se munasolu ei pääse kohtuun eikä siittiöt munasolun luokse. Hormonitoiminnan tai kuukautisten kanssa sillä ei ole yhtään mitään tekemistä.

    (Anteeksi, ammattiminä pääsi vähän irti... :P)

    VastaaPoista
  66. Riitta: Entäs jos lainkohdat täyttyy? Käsittääkseni ei tietenkään tarvitse jokaisen kohdan päteä kaikkiin, mutta riittää että osa pätee. Luulisi, että sitä selvittää ensin, millä perusteilla ko. toimenpiteen voi saada, ennenkuin sitä hakee? Itseäni häiritsee se, että vaikka asiaa olisi pitkäänkin harkinnut ja lainkohdat täyttyy, on asian läpi vieminen silti kohtuuttoman hankalaa. Eli se, että laki on olemassa, ei takaa sen toteutumista.

    VastaaPoista
  67. Lääkärit varmaan pelkää mahdollisia purkuleikkauksia jos eivät paasaa tarpeeksi. Lapsellisten kohdalla purut onkin yleisempiä (joskin harvinaisia) kun velojen, joiden purkuleikkaukset on todella harvinaisia. Luulisin silti steriä hakevien naisten todella ymmärtävän mistä on kyse, harvoinhan lääkärit sitä puheeksi ottaa vaan aloite tulee naiselta itseltä. Onhan niitä tarinoita joissa lääkärit ei suostu koko papereita steriin edes laittamaan kun ei usko ettei lapsia haluta lisää/ollankaan. O_o

    VastaaPoista
  68. Yksi lainkohdista, pykälä 3 on juurkin se, että naisen (tai miehen) pitää kiltisti kuunnella ne lääkärin puheet ja puolison myös, jos ovat avioliitossa.

    VastaaPoista
  69. Salamatkustaja10/06/2011 7:39 ip.

    Mua alkoi kiinnostaa tama lakipykala... En ole mitenkaan asiantuntija naissa asioissa, mutta tuo Riitan mainitsema pykala kuullostaa kiinnostavalta; onko se jonkun muun mielesta ristiriidassa itsemaaraamisoikeuden kanssa? Mua alkoi mietityttaa, etta onko todella niin etta puolisoa on kuultava? Kiinnostavaa siis noin yleisesti :)

    VastaaPoista
  70. Kati (juuri se haastattelun Kati)10/07/2011 9:37 ap.

    Puolisoa EI tarvite kuulla. Piste. Mahdollisuus siihen on voitava antaa, mutta jos steriä haluava nainen sanoo, että miehelle asia on ok/mies ei halunnut tulla/asia ei kuulu miehelleni, steri on saatava, jos kriteerit täyttyvät. (Ja sama päinvastoin.)

    Mulla täyttyi ikäkriteeri. Lähetteen antanut lääkäri kysyi minulta, mitä mieltä mieheni on, ja sanoin hänen olevan samaa mieltä kanssani. Lähete tuli nikottelematta, lääkärin kuulematta miestä.

    Se siis riittää, kun lääkäri kysyy mitä mieltä puoliso on, jos tämä ei ole paikalla. Tästä on saatu ihan faktaa Valviralta (entinen TEO, Terveydenhuollon oikeusturvakeskus). Jos joku lääkäri muuta väittää, saapi kyllä tuolta faktat eteensä vauhdikkaasti. :)

    VastaaPoista
  71. Ei todellakaan pidä loukkaantua jos lääkärit kyselee teidän mielestänne itsestäänselviä asioita: niitä kysellään ja varmistetaan juuri siksi, että uskomattoman monelle ne EI ole itsestäänselviä! Se ei ole yksi eikä kaksi kertaa kun nainen on hakenut steriä perusteella "nyt on lapsiluku täynnä!" ja muutaman vuoden päästä ollaan vaatimassa purkua, kun vauvakuume iski tai löytyi uusi mies tai muuten vaan tuli sellanen fiilis, että iltatähti ois ihan kiva. Uskokaa pois - vaikka juuri te olisitte fiksuja ja tietäisitte asiasta kaiken, niin seuraava asiakas saattaa luulla että imetys on ehkäisykeino tai raskaaksi ei voi tulla ekakerralla tai 45-vuotiaana on yhtä helppo tulla raskaaksi kuin 20-vuotiaana. Näillä lääkäreillä on kokemusta siitä miten vähän jotkut naiset tietää ja siksi on pakko vääntää rautalangasta, ihan varmuuden vuoksi.

    VastaaPoista
  72. Näin on varmasti. Sitten jälkiviisaina saatetaan sanoa "Miksei kerrottu, lääkärin velvollisuus on kertoa" ja sysätään vastuu omasta ratkaisusta yhteiskunnan/lääkärin päälle.

    VastaaPoista
  73. Kommentoisin vielä tuota hääkutsuasiaa. Suomessa ei arvosteta etikettiä eikä varsinkaan sen hallintaa - tämä näkyy joka sektorilla: pelätään niin hysteerisesti ylipukeutumista että mieluummin alipukeudutaan (rahvaanomaisuus pitäisi aina olla hyväksyttyä ja ketään ei pitäisi pakottaa käyttämään pukua) ja muutenkin tulkitaan kutsuja tai tilanteita omasta näkökulmasta, ei etiketin mukaan. Hautajaisiin, joista mainitsin aikaisemmin, saapui eräs vieras mustassa cocktail-mekossa, jossa oli syvään uurrettu kaula-aukko, ei hihoja ja helma polven yläpuolella. Jos haluaa näyttää seksikkäältä hautajaisissa niin mikäs siinä, mutta etiketin mukainen asu ei kyllä ollut.

    Minä en siis luottaisi siihen, että kutsun saaja osaa katsoa kuoresta kelle kutsu on osoitettu ja ymmärtäisi siitä, jos vaikka lapset eivät ole kutsulistalla. Kyllä se kannattaa vääntään rautalangasta, ihan varmuuden vuoksi sinne kutsuun sisälle. Kuorihan voi joutua hukkaan saman tien.

    VastaaPoista
  74. Itse pyysin lähetettä sterilisaatioon kuopuksen synnyttyä. Olin 35, kahden lapsen äiti ja ihan satavarma siitä, että en lisää lapsia halua. En muuten saanut lähetettä, (nais)lääkäri oli sitä mieltä, että olen liian nuori (!!) tekemään tällaista päätöstä, ja että mieleni muuttuu kuitenkin ja edessä on purkuoperaatio. Joo, ymmärrän ikärajat sun muut siinä kohta jos sterilisaation haluava on nippa nappa parikymppinen, monella kun se mieli muuttuu jossain kohtaa, ei toki kaikilla. Mutta että kaksi lasta synnyttänyt keski-ikäistyvä naishenkilö ei muka tiedä mitä haluaa.. Pisti kyllä vihaksi näin lievästi sanottuna.

    VastaaPoista
  75. Onhan se näin. Toisaalta on se myös niin, että lääkärin pitäisi pystyä vähän lukemaan sitä tilannetta. Parhaat lääkärit pystyvätkin.

    VastaaPoista
  76. Juuri näin. Kaikkia "normaalista" poikkeavia valintoja joutuu perustelemaan. Itse olen ollut kohta 10 vuotta kasvissyöjä. Ja kohta 10 vuotta olen saanut perustella valintaani. Aika usein olen myös saanut vastata kysymyksiin, onko se varmasti terveellistä, saanhan varmasti kaikki tarvittavat vitamiinit ja hivenaineet ja rasvat. Joskus olen kysynyt utelijalta, miksi hän itse syö lihaa. Kysyjä on hämmästynyt. "Miksi sitä pitää perustella? Lihansyönti on normaalia."
    Tuskin kukaan hämmästelijä pahaa tarkoittaa, eikä välttämättä ymmärrä että olen vastannut täysin samoihin kysymyksiin jo lukuisia kertoja.
    Kanssaihmisemme vain ovat satunnaisesti tökeröitä. Harva on tarkoituksella ilkeä ja liikkeellä toisen mielen pahoittaakseen (näitäkin toki joukosta löytyy).

    VastaaPoista
  77. Nyt on aika kannattaa ja jakaa kansalaisaloitetta itsemääräämisoikeuden lisäämiseksi.
    "Steriloimislain ikäraja pohjoismaiseksi eli 25 vuotta ja lapsiluvuksi kaksi lasta"
    https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/2401

    Suomessa steriloinnin ikäraja on 30-v.
    Eduskunnassa ei kukaan näytä edistävän sterilisaation ikärajan laskua, vaikka se on joissakin puolueohjelmissa.
    "Vihreä liitto kirjasi 2014 tavoiteohjelmaan sterilisaation ikärajan laskun 25 vuoteen. Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitto (ViNO) esitti alun perin 18 vuoden ikää, mutta Vihreiden tasa-arvotyöryhmä nosti tavoiteikää 25 vuoteen kannanotossa vuonna 2009.
    Myös Vasemmistonuorten poliittinen ohjelma esittää sterilisaation ikärajaa laskettavaksi 25 vuoteen."

    Sterin ikärajan lasku koskisi myös alle 30-v ikäisiä alle 3 lapsen vanhempia, eikä pelkästään vapaaehtoisesti lapsettomien vähemmistöä.

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?