PEKK-kirjakerhosta ei saa kuin hyviä paketteja. Gotta love. Suosittelen! Elokuussa postiluukusta pyrki eteiseen Anna-Kaari Hakkaraisen esik...

Keskiviikon kirja: Verkko

28.9.11 Satu Kommentteja: 7

PEKK-kirjakerhosta ei saa kuin hyviä paketteja. Gotta love. Suosittelen!

Elokuussa postiluukusta pyrki eteiseen Anna-Kaari Hakkaraisen esikoisteos Verkko. Jos kirjaa pitäisi kuvailla yhdellä sanalla, se olisi "herkkis".

Kirjan päähenkilö Peter on tarinan alussa pieni lapsi, jonka isä on hävinnyt. Eletään Suomessa, joka on osa Neuvostoliittoa. Peterin elämää varjostaa jatkuva isän kaipuu ja kuulumattomuuden tunne. Peter kasvaa lapsesta nuoreksi, nuoresta Neuvosto-Suomen sankariksi, yliopistomieheksi ja lopulta - - -. Noh, lukekaa itse - en paljasta juonesta enempää.

Kirjan pääosin lineaarisesti kulkeva juoni on paikka paikoin jännittäväkin. Tapahtumat ovat yksi iso verkko, jossa siima kulkee toisen yli yllättävissäkin kohdissa. Kirjan "leipä" on kuitenkin henkilöhahmoissa ja niiden kuvauksessa. Peterin tapa satuttaa itseään työntämällä kynttä toisen alle, Peteriin ihastuneen Annan tapa lähestyä tätä ja Peterin äidin vaikea asema tilanteiden ja ihmisten välisessä ristipaineessa.

"Kirjani sivuilla on minun versioni Peterin kohtalosta. Olisi hienoa kuulla sinun puolesi tarinasta.", Hakkarainen kirjoittaa PEKK-jäsenkirjeessä lukijoille.

Se on juuri näin. Tarinan voi lukea monella tavalla. Aukkoja voi täytellä paikka paikoin omilla päätelmillään hukkaamatta silti uskollisuutta tarinan totuudelle. Välillä minulle tuli jopa tunne, että vähempikin sanominen olisi riittänyt; verkon rei'istä olisi voinut mielihyvin paikata useammankin itse.

Olen sitä mieltä, että Verkko on kirja, jonka lukemisesta saa eniten irti, jos sen lukee muutamana peräkkäisenä päivänä pieniä taukoja pitäen. Liian pitkä tauko saa unohtamaan tunnelman. Liian nopea lukeminen taas ei jätä tilaa omilla ajatuksille. On hyvä lopettaa välillä  ja pysähtyä täyttämään aukkoja. Ja jatkaa taas.

Saatan kuulostaa jopa liioittelevan lyyriseltä, kun kerron, että luin tämän kirjan hiljaisina iltoina Islannin vuoristossa. Viikon mittaisella islanninhevosvaelluksella satulalaukkuun mahtui iltalukemiseksi vain yksi kirja. Onneksi otin mukaan Verkon, sen hiljainen tunnelma sopi vuoristomajojen hämäriin lukuhetkiin täydellisen hyvin. Herkkistä.

7 kommenttia:

  1. Näitä sinun kirja-arvioita on ihana lukea! Monta hyvää kirjaa olen blogisi johdattamana lukenut ja enkä kertaakaan ole pettynyt. Kiitos vaivannäöstä. Luen varmasti tämänkin kirjan.

    VastaaPoista
  2. salamatkustaja9/29/2011 4:47 ip.

    Kat, kiitos! Ihana kuulla. Tosi mukavaa, jos kirjajorinoistani on ollut iloa muillekin lukemista harrastaville :)

    VastaaPoista
  3. salamatkustaja9/29/2011 4:48 ip.

    Se piti vielä sanoa, että mun kapasiteetti (osaaminen, eikä aika myöskään) ei riitä kirjablogin pitämiseen. Mutta tänne perhepoliittisten kannanottojen ja arkisen huutelen sekaan kirja-aiheisia tekstejä on kiva heitellä. Tosi mukavaa kuulla, että niitä(kin) luetaan.

    VastaaPoista
  4. kiitti, mun täytyy siis mahduttaa tämä johonkin väliin lukulistaa. oon pahasti jäljessä, en saa kuin n. yhden kirjan viikossa luettua suunnittelemani viiden sijaan, what's wrong?! tv on kirjan pahin vihollinen, MOT.

    VastaaPoista
  5. salamatkustaja9/30/2011 3:26 ip.

    Joo, suosittelen :) Olisi ollut mukava lukea enemmänkin kuvitteellisesta Neuvosto-Suomesta; odotin ehkä hieman yhteiskunnallisempaa ulottuvuutta kirjan ennakkomarkkinoinnin perusteella. Tarina ei kasva yhteiskunnallisiin mittoihin, mutta on minusta varsin hyvä kasvutarina. Just semmoinen herkkis vähän.

    VastaaPoista
  6. Kiitos suosituksesta. Laitoin linkin aitille, joka on nyt kaynyt hakemassa kyseisen kirjan kirjakaupasta, ja on luvannut laittaa joululahja pakettiin. Ehtiiko kyseinne paketti jouluun mennessa meille, on eri asia!

    VastaaPoista
  7. salamatkustaja10/19/2011 2:46 ip.

    Mahtavaa :) Toivotaan, että paketti ehtii ajoissa. Kirja on ihana!

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?