Tuli taas lempiaihe mieleen, kun luin Rönsyn juttua "Jos miehillä olisi menkat" ja siihen liittyvää kommenttiketjua. Olen itsekäs...

Juurihoito ilman kivunlievitystä?

27.9.11 Satu Kommentteja: 38

Tuli taas lempiaihe mieleen, kun luin Rönsyn juttua "Jos miehillä olisi menkat" ja siihen liittyvää kommenttiketjua.

Olen itsekäs törkimys, joka ei ole vieläkään päässyt yli siitä, että minut huijatiin luomusynnyttämään. Siksi ajattelin nyt avautua tästä aiheesta vielä kerran.

Olen aivan varma, että jos miehet, jotka ovat historiallisesti katsoen toimineet lääketieteen parissa paljon naisia pidempään, joutuisivat pusertamaan palliensa välistä jotain kolme kiloa painavaa ja suhteellisen paksua, epiduraali-kriittisiä päänavauksia tehtäisiin huomattavasti vähemmän.

For real: Kuka haluaa kitarisaleikkauksen ilman puudutusta? Juurihoito ja kivunlievitykseen suullinen ilokaasua? Otsaan tulleen haavan tikkaaminen ilman paikallispuudutusta? Polven tähystysleikkaus, ja kivunhallintaan joku saatanan muovipallo, jota voi puristella, jotta kipu tuntusi kädessä eikä polvessa. (doh)

"Epiduraali voi vahingoittaa sikiötä ja äitiä." No voihan sinne hammaslääkärin tuoliinkin kuolla, jos kipulääkettä annetaan liikaa tai potilas sattuukin olemaan lääkkeelle allerginen. Ehdotetaanko juurihoitoa silti aina ilman kipulääkettä? Että jos tehtäisiinkin tämä toimenpide sillä tavalla nätisti ja hiljaa, ilman mitään rumia piikkejä, vähän päähierontaa, sytytetään pari kynttilää ja laitetaan Santana soimaan. Ei saatana.

38 kommenttia:

  1. Synnytykseen en ota kantaa, kun ei ole kokemusta. Kykenen silti olemaan samaa mieltä :D

    Mutta sitä olen sanonut varsin pitkään, että jos miehillä olis menkat ja ne joutuis kärvistelemään viikon kuukaudesta edes osankaan niistä vaivoista, asiaan olis keksitty toimiva lääke jo ajat sitten. Enkä edes ole tullut ajatelleeksi, miten epämukavaa niistä olisi joko käyttää vaippaa tai tukea vanutuppo tai muovikuppi sinne... Tämän huomioon ottaen olen sitä mieltä, että olisi ajat sitten keksitty toimiva tapa päästä moisista vaivoista tykkänään. :D

    VastaaPoista
  2. Mullakaan ei oo synnytyksestä kokemusta, mutta menkoista kyllä...
    Amen - olen niin samaa mieltä kanssasi.

    VastaaPoista
  3. Nih.

    Pakko kyllä lisätä, että kivunlievitystä vastustavat useammin (nais)kätilöt kuin (mies)lääkärit. Ja kivulla kun nyt mässäillään, niin juuri äidit ja isoäidit ovat usein ensimmäisenä työntämässä tytärtään vaaralliseen ympärileikkaukseen.

    Mut jotta nyt pysyttäisiin asiassa, niin miespuolinen hammaslääkäri ei suostunut antamaan mulle puudutusta poraukseen, koska "pitäähän sitä nyt pientä kipua sietää". Ai vittu.

    VastaaPoista
  4. Heh, hammaslääkärin vastaanotolla jumppapallon päällä keinuttelu :D. Voi jestas...
    No, kokemusta on nyt sekä sektiosta että pusertamisesta. Esikoinen syntyi sektiolla ja siitä aloin toipumaan nopeammin. Tämä parikuukautinen kuopus tuli perinteistä reittiä ja siinä samalla sain persvaonkin ihan uusiin uriin...niin sanotusti. Avautumisvaihe oli kamalaa, ja hidasta, ja siihen auttoi vain epiduraali. Joka lakkasi sopivasti vaikuttamasta kun päästiin ponnistusvaiheeseen (joka kesti vaivaiset 2h), joten loppu mentiin sitten luomuna. Se ponnistussupistuskipu ei minusta kyllä enää koskenut. Toinen vaihtoehto on, että siihen vaiheeseen päästessä oli jo järki lähtenyt. Tiedä sitten. Mutta onneksi en enää ikinä synnytä.

    VastaaPoista
  5. Niin samoilla linjoilla sun kanssa!!

    Mun elämäni parhaat piikit iskettiin selkään. Ai että. Kyllä helpotti.

    VastaaPoista
  6. Mä en voi muuta kuin luukuttaa epin puolesta. Ihana synnytys, kun ei tarvinnut kärsiä infernaalista kipua, vaan saattoi yksinkertaisesti keskittyä siihen itse työntekoon! Kun kokemusta on myös kivunlievityksen epäonnistumisesta tilanteessa, jossa synnytin kuollutta lasta, niin tiedän kyllä, että siitäkin selviää, mutta että onko ihan pakko! Ei tosiaan!!! Mulle ei ainakaan tullut mitään äidillistä lisäarvoa siitä kivusta.

    VastaaPoista
  7. Minulla on vähän ristiriitainen suhde tuohon kivunlievitykseen...

    Minä olen aika varma siitä, että esikoisen synnytys pysähtyi ja meni sektioon, koska epiduraali pistettiin turhan aikaisin. Tai miten sen nyt ottaa... siinä vaiheessa, kun se pistettiin, oli takana jo 12 tuntia säännöllisiä supistuksia, homma eteni vain hyvin hitaasti ja epiduraalin laittamisen jälkeen hidastui entisestään.

    Toisessa synnytyksessä nukuinkin sitten epiduraalin avulla kunnon päiväunet ja sain kerättyä voimia pitkänpuoleista ponnistusvaihetta varten.

    VastaaPoista
  8. salamatkustaja9/27/2011 10:57 ip.

    Tyyppi - ja tähänhän voisi tietysti sanoa, että miehet joutuvat armeijaan. Naiset saavat menkat ja voivat synnyttää. Ehheh.

    VastaaPoista
  9. salamatkustaja9/27/2011 10:57 ip.

    Kiitos ü Kuukautiskuppi... Pidin kerran sellaista kädessä, mutta en halunnut ajatella enempää, ostin tamponeja.

    VastaaPoista
  10. salamatkustaja9/27/2011 11:00 ip.

    Elina, tuo on muuten niin totta minunkin kokemusten valossa. Suurin osa minulle epiduraalin huonoudesta kertoneista terveydenhuollon ammattilaisista on ollut nimenomaan kätilöitä. Eivät tietenkään kaikki, mutta useat. Yksikään lääkäri ei ole sanonut epiduraalista huonoa sanaa. Tiedä sitten, mistä tämä johtuu.

    PS. Toivottavasti se reikä oli pieni.

    VastaaPoista
  11. salamatkustaja9/27/2011 11:02 ip.

    On se kyllä kätevää, kun sivutuotteena saa itselleen uuden alapään :-)
    Mä muistan ajatelleeni koko synnytyksen ajan, että kidutus on epäluotettava tiedustelukeino. (Ajattelin nimittäin, että nyt jos mua pyydettäisiin myöntämään murha jota en ole tehnyt, myöntäisin sen, jos kipu loppuisi.) Ettsilleen.

    VastaaPoista
  12. salamatkustaja9/27/2011 11:03 ip.

    Voi että kyllä voi minua vielä jälkeenkin päin vituttaa se, että "menin lankaan". Jos seuraavaa kertaa koskaanikinä tulee, se on todellakin piikin paikka.

    VastaaPoista
  13. salamatkustaja9/27/2011 11:08 ip.

    Kivun ei tosiaan pitäisi olla mikään tavoiteltava asia, jonka kestämisellä todistellaan jotain (niin, mitä). En pysty käsittämään, miksi olisi jotenkin arvostettavaa kärsiä, jos tropit kivun hallintaan ovat olemassa...

    Varsinkin niinkin surullisessa tilanteessa kuin mitä sinulla oli ensimmäisen synnytyksessä. Kävin lukemassa sun blogeja, uutta ja vanhaa. Halaus.

    VastaaPoista
  14. salamatkustaja9/27/2011 11:10 ip.

    Aivan varmasti epiduraalikin voi tulla huonoon saumaan, väärään aikaan ja siitä voi tulla sivuoireita; kuten kai kaikesta lääkityksestä. Mulla synnytys keskeytyi uima-altaassa loiskimiseen ja piti laittaa käynnistys. Eikä sattunut yhtään, ehei... :)

    VastaaPoista
  15. Mullakin on oikein positiiviset kokemukset epiduraalista, joka tuli niin oikeaan saumaan! Se sai oikeastaan sitten hommat rullaamaan ja kaikki oli hetkessä ohi. Ilman epiduraalia olisin varmaan vieläkin siellä kipusykkyrässä avautumisvaiheessa...

    Mutta silti en olisi ihan näin mustavallkoinen. Musta maailmaan mahtuu monenlaisia totuuksia. Mun mielestä epiduraalin riskeistä puhuminen on hyvä asia - on hyvä, että päätöksen saa tehdä valistuneena oli päätös sitten kumpi tahansa. Fanaattisuudelle en lämpene yhtään, oli se sitten puolesta tai vastaan :-D (Blogeissa toki pitää kärjistää!)

    VastaaPoista
  16. Mun mielestä epiduraali on ehdottomasti paras maan päällä vaikuttava aine heti samppanjan, no kuohuviininkin, jälkeen. Mä en kerta kaikkiaan ymmärrä, miksi tässä asiassa pitäisi esittää jotain sankaritarta, mitä ei just noissa muissa ruumiillisen kidutuksen muodoissa tuu mieleenkään, kenellekään.

    Siitä hyvä puoli on synnyttää suuressa laitosmaisessa sairaalassa, että kenelläkään ei ole siellä intoa leikkiä luomukätilöä ja läträtä äidin kanssa altaassa tai muuta. Piikit vaan kehiin ja äidit on helpompia hallita ja hommat etenee (siis jos etenee sen piikin jälkeen). Mä en ole myöskään tavannut yhtään terkkaria tai kätilöä, jotka liputtaisivat puhtaasti piikittömän synnytyksen puolesta. MIssä niitä sitten pesii?

    Mä olen synnyttänyt nyt kaksi erinomaista kertaa (anteeksi omakehu) ja näiden kertojen erinomaisuuden on taannut kivuton äiti, joka ei pelkää hommaa, kun ei satu liikaa ja kykenee siksi myös toimimaankin.

    Kukaan ei muuten jaa glooriaa siitä luomuilusta sen tapahtuman jälkeen eikä varsinkaan se puserrettu ipana osaa arvostaa äippää yhtään enempää sen vuoksi, että äiti oli reipas.

    Huolimatta järkkymättömästä kivunlievityksen puolustuksesta, ymmärrän hyvin jos joku haluaa raataa ja hokea jotain mantraa. Nostan ehdottomasti heille hattua. En vaan voi sietää sitä uskonnollista tyrkytystä, joka luomuiluun helposti liittyy.

    VastaaPoista
  17. Oon synnyttänyt ihan luomusti, paitsi ekalla kerralla, jolloin sain ilokaasua.
    Sietämätöntä kipua oli lähinnä loppuvaiheessa, kun kalvot eivät olleet vielä puhjenneet. En koe olevani mikään sankaritar tai esittäväni semmoista. Mun synnytykset vaan meni noin. Viimeisessä synnytyksessä otettiin puheeksi kivunlievitys mutta sitä ei enää ehtinyt antaa, kun paikat oli jo ihan auki.
    Itse pidän jonkinlaisina sankareina noita äitejä, jotka uskaltaa antaa jonkun piikittää selkäytimeen tai johonkin sinne! Hui!

    VastaaPoista
  18. Minä olen synnyttänyt kahdesti. Ekalla kerralla supistukset eivtä tehneet edes kipeää (vrt. normaalit menkkakivut), ja olisin ehkä kyennyt synnyttämään luomuna. Mut onneks kätilö oli järki-ihminen ja tilas epiduraalin. Toisessa synnytyksessä taas jo supistukset oli helvetillisiä. En ollut sankariäiti millään asteikolla, kun en kyennyt istumaan, en seisomaan, en makaamaan, enkä olemaan muutenkaan valittamatta. Olin vetää kaikkia pataan, kun tyhjää synnytyshuonetta ei meinannut löytyä. Ja olisin varmaan tappanut kaikki, jos en olis saanut epiduraalia.

    Oma kipukynnykseni on todella matala. Mielestäni kipu ei jalosta, ja koska otan särkylääkkeen päänsärkyynikin, niin miksi ihmeessä kärvistelisin synnytyskipujen kourissa. Ja kun se piikki sitten alkoi vaikuttamaan, lauloin melkein hoosiannaa, kun kaikki kipu hävisi ihan yhtäkkiä.

    Synntyksiä ja synnyttäjiä on erilaisia. Ja jos haluaa synnyttää luomuna, niin siitä vaan. Mutta en pidä itseäni yhtään luomusynnyttäjää huonompana äitinä, vaikka epiduraalin avulla synnytinkin.

    VastaaPoista
  19. Mä olin etukäteen ajatellut, että voisin synnyttää ilman epiduraalia - tositoimissa ollessani ajatukset muuttuivat varsin nopsaan. Mä kyllä nostan hattua niille, jotka suurista synnytyskivuista huolimatta synnyttävät luomuna. Sulla kai on joku synnytyskertomus (?) blogissasi - en ole lukenut, mutta mietityttää, että miksi olet "joutunut" synnyttämään luomuna? Kun ainakin Suomessa homma menee käsittääkseni niin, että synnytyksen edetessä katsellaan tilannetta ja annetaan kipulääkitystä tarpeen mukaan.
    Mä menin ekaan synnytykseen vähän "soitellen sotaan"-meiningillä, jos seuraava kerta tulee, niin varmaan jo raskausaikana kauhistuttaa eri tavalla se tuleva synnytys. Ei se mun mielestä mitään erityisen hienoa ole. Se synnytys siis. Enkä millään tavalla pidä siitä miten sitten kaikki vanhemmat sukulaisrouvat (oma äiti ja anoppi mm.) kyselevät miten pahasti repesin vai repesinkö ollenkaan jne. Ei mua kiinnosta kyllä jakaa näitä juttuja ohimennen kahvipöydässä. Mitä se kenellekään edes kuuluu?!

    VastaaPoista
  20. Olen saanut asioista samanlaisen käsityksen kuin Elinakin: enemmän naiset sitä luomusynnytystä hehkuttavat kuin miehet. Tosin itse en ole vielä kertaakaan synnyttänyt, joten minulla ei ole kokemusta synnytyksestä, mutta se hehkutus, mitä olen luomusynnytykseen liittyen lukenut/kuullut, on kyllä aina tullut naisilta.

    On tosi hienoa, jos luomusynnytys on jollekulle positiivinen kokemus ja synnyttäjä kokee siinä jotain voimaannuttavaa (tai kokee asian yksinkertaisesti niin että valitsi itselleen parhaan vaihtoehdon). Mutta luomuhörhöt, älkää nyt saatanassa yrittäkö painostaa kaikkia tavoittelemaan tuollaista! Harvasta ihmisestä kipu tuo esiin niitä parhaita puolia, ja kivunsieto on todellakin hyvin yksilöllistä. Pitää olla aika kova vakaumus ettei synnytyssalissa muuta mieltään luomuuden suhteen.

    Ei siinä ole mitään huonoa että tuodaan esiin myös luomuvaihtoehto, mutta kun luomuhörhöt eivät ainoastaan hehkuta luomusynnytyksen puolesta vaan suorastaan pelottelevat lääkeaineiden haitoilla ja kaikilla toimenpiteillä ja jopa sillä, että jos ei synnytä luomuna, niin äiti-vauva-suhde ei ehkä pääse kehittymään heti synnytyssalissa lämpimäksi ja läheiseksi (sitä ei ehkä sanota suoraan mutta ilmeisesti taustalla on ajatus, että jos vuorovaikutus ei heti ole täydellistä, niin äiti-vauva-suhteessa voi olla kupruja myöhemminkin). Eli että jos ensinnäkin synnyttää sairaalassa ja kaiken lisäksi ottaa epiduraalin, niin siitä helposti seuraa muitakin toimenpiteitä, ja kaiken lisäksi vastasyntynyt on ihan tokkurassa ja silloin imetyskään ei lähde sujumaan ja äidin ja vauvan välinen suhde ei lähde kehittymään heti ihanteelliseksi. (Ja tämä ei ole kärjistys - nämä jutut ovat luettavissa erään nimeltä mainitsemattoman kaupan synnytystietosivuilta.) Jos luomusynnytys on niin hieno kokemus, niin miksi naiset pitää pelotella valitsemaan se?

    Kuinkahan moni esim. Afganistanissa synnyttävä ottaisi epiduraalin jos vain saisi? Tai kuinka moni heistä kokee (pakollisen) luomusynnytyksen voimaannuttavaksi kokemukseksi? Minusta tuntuu että lääketieteen apukeinoista kieltäytyminen tulee edes mieleen vain niille, joilla on mahdollisuus siihen.

    Kommentistani saattoi tulla jokseenkin sekava, ainakaan en tiedä sainko sanotuksi sen mitä tarkoitin. Mutta pointtini on että synnyttämiseen ja kivunlievityksen käyttämiseen liittyy melkoisia keskenään ristiriitaisia paineita. Toisaalta on järkyttävä kipu, jota kaikki eivät kestä ellei ole todellakin ihan pakko-pakko (kun kivunlievitystä ei syystä tai toisesta saa tai se epäonnistuu), ja sitten taas toisaalta pelotellaan kivunlievityksen käyttämisen haitallisuudella. Eikä tässä mitään, jos jokainen saisi vapaasti valita itselleen parhaaksi kokemansa vaihtoehdon, mutta kun on se sosiaalinen paine. Joissakin piireissä luomusynnytyksen valinnut ei saa ymmärrystä, joissakin toisissa piireissä taas katsotaan kieroon epiduraalin ottanutta. Asiat helpottuisivat heti jo ihan sillä, jos äidit lakkaisivat kilpailemasta siitä, kuka on kärsinyt eniten ja kestänyt kivut parhaiten ja on siis paras äiti!

    VastaaPoista
  21. Hallelujaa ja huokaisen syvään, että asun Tanskassa. Kaksosraskaana sain itse valita sektion ja alatiesynnytyksen välillä. Alun alatiemyönteisyys vaihtui vatsan kasvaessa sektioon. Ja onneksi! Suunniteltu sektio sujui nopeasti ja rutiinilla. Kaksi tyttöä saatiin ulos vartissa ilman draamaa ja mä toivuin muutamassa päivässä kävelykuntoon. Bonuksena mies hoiti molemmat kersat mun toipuessa. Kertaakaan en tuntenut mitään suurempaa kipua. Tänks vaan sekäydinpuudutuksen ja morfiinijohdannaisten.

    Nyt en kyllä pääse mukaan synnytysjuttuihin - kun en kertaakaan saanut edes harjoitussuppareita. Mä olen lähinnä todennut synnytyksestä, että se oli helppo, nopea ja kivuton. Eikä kaduta yhtään. Ens viikolla hammaslääkäriin ja jep, kyllä puudutetaan sielläkin, jos porattavaa löytyy.

    VastaaPoista
  22. salamatkustaja9/28/2011 11:05 ap.

    Juu olen ehdottomasti samaa mieltä siinä, että mustavalkoisuus ei vie pitkälle. Olisin itse toivonut, silloin kun asia oli ajankohtainen, että joku olisi kertonut molemmista vaihtoehdoista ilman järjetöntä arvolatausta.

    VastaaPoista
  23. salamatkustaja9/28/2011 11:10 ap.

    Hear hear, kuohuviinivertaus on varsin osuva :)

    Luomusynnytys sitä haluaville on tietysti aina vaihtoehto. Heille sanoisin, että go for it, mutta että se sattuu sitten ihan helvetisti. Ellet sitten kuulu niihin poikkeustapauksiin, joilla bebe tipahtaa itsestään ulos eikä mikään tunnu missään. Heitäkin varamsti on.

    Mutta se, kumman tavan valitsee, ei tee kenestäkään vähemmän tai enemmän reipasta tai rohkeaa. Kivunlievitystä ei tarvitse puolustella, eihän sitä puolustella naamaakaan tikatessa.

    VastaaPoista
  24. salamatkustaja9/28/2011 11:13 ap.

    "Olin vetää kaikkia pataan". Repesin. Mä heitin mun miestä vesipullolla päähän. Mutta se ei onneksi osunut ü

    VastaaPoista
  25. salamatkustaja9/28/2011 11:13 ap.

    Ilokaasu... Meillä siitä oli iloa lähinnä miehelle. Kun itse testasin sitä, tuntui kuin olisin saanut Gin Tonicin ilman giniä. Mutta sekin aine varmaan vaikuttaa eri ihmisiin eri tavalla.

    Ja joo, se e-piikki näyttää kai aika hurjalta. Silmät kiinni vaan :D

    VastaaPoista
  26. salamatkustaja9/28/2011 11:18 ap.

    Tarkemmat synnytyskokemukset löytyvät tuolta synnytys-kategorian alta. Mutta lyhyesti kyse oli siis siitä, että täällä Islannissa pk-seudun sairaalassa synnytysosasto on jaettu kahtia: luomuilijoihin ja e-piikkiä haluaville. Se luomuosasto on tietty paljon kauniimpi ja mukavampi ja ilmaiset ruuat ja kaikkea härpäkettä. Loppuun asti vakuuteltiin, että vaihto näiden kahden osaston välillä on mahdollinen, jos haluaa siltikin sen epiduraalin. No siinä vaiheessa kun sitä halusin, sitä ei enää saanut. Että se on myöhäst ny. Saatana, että silloin kyllä kiroilutti. (Olisi ollut ihan kiva etukäteen tietää, milloin epiduraalia pitää pyytää, että sen saa.)

    Repeämiset on niin kahvipöytäkeskusteluaiheita. Not. "Onpa hyvää mustikkapiirakkaa. Repesitkö sitten ihan peräsuoleen asti?" :D

    VastaaPoista
  27. salamatkustaja9/28/2011 11:21 ap.

    Nopea ja kivuton, me like!

    VastaaPoista
  28. salamatkustaja9/28/2011 11:21 ap.

    Kyllä näin on, että mitään kisoja on tässä lajissa aivan typerä käydä; loppuspeleissä kaikki häviävät. Kannatan kaikkien sosiaalisten mätäpaineiden puhkaisua :)

    VastaaPoista
  29. Auts... minä luulen, että toisessa synnytyksessä osattiin pistää se epiduraali oikealla hetkellä juurikin siksi, että ekalla kertaa synnytys meni niin kuin meni.

    VastaaPoista
  30. Minä taas tykkäsin ilokaasusta ihan hurjasti. Tosin jossain vaiheessa mietin, että se on varmaan ihan sama mitä kaasua tuosta maskista tulee, tärkeintä että joudun rauhoittumaan, kun pitää keskittyä hengittämiseen.

    Minusta kaikkein tärkeintä synnytyksissä olisi se, että kaikki kätilöt ymmärtäisivät kuunnella äitien tuntemuksia ja tehdä päätökset niiden mukaan ilman omia ideologioita. Minulle osui toisella kerralla juuri sellainen kätilö.

    VastaaPoista
  31. salamatkustaja9/28/2011 9:39 ip.

    Juuri näin :)

    VastaaPoista
  32. Mulla oli ajatuksena avoin suhtautuminen luomuna synnyttämiseen, mutta missään vaiheessa en myöskään ajatellut etten kivunlievitystä ottaisi. Alku (käynnistettynä) menikin ihan hyvin, supistukset olivat siedettäviä ja melko lyhyitä. Jossain vaiheessa kätilö sitten esitteli kaasumaskin ja kun siihen lopulta tartuin, en enää siitä irti päästänytkään :) Toisen käynnistysyrityksen alettua selkään pumpattiin neljästi epiduraali, jotta sain nukkua.
    Vituiksi homma meni kuitenkin, puukon alle päädyttiin. Tosin tämän olisin voinut kertoa sen ensimmäisen vuorokauden jälkeen jo, mutta mitäs ne lääkärit minua kuuntelisi.
    Mä koin homman kuitenkin hyvinkin voimaannuttavana, mä selvisin ja sain monen mutkan ja ongelman jälkeen naperon kainaloon. Sektiota en toivonut, mutta kun tää kroppa nyt osottautu "kuolensaunaan"-tyyppiseksi niin on se vaan perkeleen hienoa että sellaiseen sitten lopulta päädyttiin.
    Mulle siis jäi ihan hyvä mieli, mutta se oli kyllä kätilöiden ja puolison ansiota. Lääkäreihin luotto - se viimeinenkin - meni, ne eivät kuunnelleet eivätkä tunteneet armoa sukupuoleen katsomatta. Parasta oli lopputarkastuksen yhteydessä mieslääkärin sanat: "niin kyllä sitten seuraavassakin raskaudessa lähdetään alateitse synnyttämään", et älä sä pikkuäiti yhtään elättele toiveita. Ikäänkuin en alunperin olisi toivonut ihan toivonut sitä., urpo.

    VastaaPoista
  33. Ei kai synnytyksen tarvitse olla mikään joko-tai? Eikö sitä voisi myös hyväksyä, että se on jollekin vaan tapahtuma saada lapsi tähän maailmaan? Ei kaikkien tarvitse kai olla synnytystavoista jotain tiettyä mieltä. Tai huutaa oman synnytystapansa puolesta,on se sitten mikä tahansa? Ei synnyttäminen tai sen oikeaoppisuus (tavalla tahi toisella), kaikille ole niin vakava asia. Senkin voisi hyväksyä. Samalla kun hyväksytään luomuilijat ja epäluomuilijat ja nekin, joille tehdään sektio.

    VastaaPoista
  34. Hiukan ohi aiheen täytyy tänne kommentoida, että älkää dissatko kuukuppia, ennen kuin olette kokeilleet. Epäilin itsekin aluksi, mutta kun opin vekotinta parien menkkojen aikana käyttämään, niin en enää ikinä vaihtaisi pois. Mikä loistava innovaatio, pitää hyvin, ei tartte tyhjentää kuin kahdesti vuorokaudessa, ja voi miltei unohtaa, että on menkat ylipäätään (siis sen jälkeen, kun ne kivut saa lääkittyä pois...).

    Kokeilkaa! Parinkympin kertasijoitus, ja sillä on kuukautissuojat ratkaistu vuosiksi eteenpäin. Tehokasta ja edullista, ja ennen kaikkea helppoa. (En muuten ole kuukuppien myynnin kanssa millään tavalla tekemisissä, jos joku sitä epäilee. :D)

    Kiitos hyvästä blogista!

    VastaaPoista
  35. salamatkustaja9/30/2011 8:30 ip.

    Kiitos kiitoksista! Mutta kun se vekotin vaan vaikuttaa niin karmealta. Etenkin se tyhjennysvaihe. Hrr.
    Muutamat ystäväni käyttävät kuppia, eivätkä olisi valmiita enää käyttämään esim. siteitä. Mä vaan olen ennakkoluulojeni vanki....

    VastaaPoista
  36. Mulle kuukuppi on ollut paras kuukautissuoja. Siks sitä mainostan aina kaikille, että oletteko kuulleet että sellainen on olemassa, kun itelle se on ollu iso muutos parempaan. Että täältäkin ääni, kannattaa kokeilla, ainakin jos menkat on harmistus.

    Epiduraalista - mäkin kannattaisin sitä, että voitais ymmärtää että naiset, synnytykset ja tilanteet ovat erilaisia. Että jokainen kokee kivun eri tavalla ja niitäkin on, joihin ei satu niin kovin kovaa ja kokevat että kipu on hallittavissa. Ja että on tilanteita, joissa kipu ei todellakaan ole hallittavissa. Ja just ettei äitiys tai synnyttäminen ole siitä epiduraalista kiinni! Mulla on eka synnytys edessä ja mä uskon, että kipu voi olla siedettävää tai sietämätöntä ja sen mukaan sit mennään.

    Jos en olis koskaan ollut hammaslääkärissäkään, varmaan sanoisin että kokeillaan ensin ilman puudutusta, kun en tiedä sattuuko se poraaminen. Että jos sen puudutuksen sit saa heti jos ei ilman halua olla. Vähän samalla asenteella olen menossa synnyttämään.

    Ja muuten kiitos taasen kerran loistavasta blogista! Tätä lukee aina ilokseen!

    VastaaPoista
  37. salamatkustaja10/01/2011 11:23 ip.

    Äänesi on rekisteröity :D Mega-kiitokset kauniista kiitoksista!

    VastaaPoista
  38. Nyt on pakko kommentoida tohon epiduraliin. Esinnäkin haluan sanoa että en käsitä miksi synnytyksiä laitetaan paremmuusjärjestykseen, itselleni se oli vain keino saada lapsukaiset masusta maailmaan. Ensimmäisellä kerralla ajattelin että otetaan kaikki vastastaan mitä sairaalala on tarjottavana. Epiduraalipuudutus ei auttanut minulla halutulla tavalla, mutta sai kyllä synnytyksen pysähtymään ja vauvan sydänäänet heittelemään. Näiden asioiden johdosta päädyttiin imukuppisynnytykseen ja eppari leikattiin kankkuun saakka. Meni noin 4 viikkoa synnytyksestä ennen kuin pystyin kävelemään/istumaan kivuitta. Silloin päätin että seuraavalla kerralla ei ihan noin. No kun seuraava kerta lähestyi perehdyin pintapuolisesti kivunlievitykseen ja totesin että pakko koittaa luomuna jos vaan pystyy. Valmensin itseäni kestämään kipua ajattelemalla että muutama tunti synnytys-salissa on parempi kuin muutama viikko kotona. Kaikkien suureksi yllätykseksi pärjäsin ilman kivunlievitystä, omaan aika matalan kipukynnyksen. Mutta kun on kokenut vielä jotain ikävämpää kuin luonnolliset synnytyskivut niin ne ei tunnu missään :) Jos olisi sellainen kivunlievytys synnytykseen jossa ei olisi mahdollisia ikäviä sivuvaikutuksia niin ottaisin sen heti. Saas nähdä jos kolmas kerta tulee miten mennään. Minusta on tylsää että aina kun puhutaan synnytyksestä puhutaan kivusta. Ensimmäisellä kerralla sitä pelkäsi tarinoiden johdosta koko tapahtumaa. Toisella kerrala tiesi että siitä selviää hengissä.

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?